Valtamedia on eliitin mainostoimisto

Miten valtamedia toimii?

 Alistuminen eliitille on markkinoitu mahdollisuudeksi rikastua - kuten taas nyt Suomessa. 


Amerikan massamedia on aina visuaalisesti liittänyt mustat köyhyyteen ja sosiaalitukeen vaikka tietysti suurin osa on valkoisia köyhistä. Köyhyys on rasistisesti ladattu mutta kätketty väärennettyyn feminismiin tai sosiaalipornoon hyväntekeväisyysohjelmissa, joissa valkoiset sankarit saavat uusia taloja ja sitten mustat köyhät saavat uusia taloja. TV:tä töllöttävät köyhät imevät piilotettua rasismia ja tuntevat onnea ja massamedian empatiaa - kun 100 miljoonaa jää syvenevään kurjuuteen kun sosiaaliporno nostaa mutaman köyhän eliittiin eikä kerro pörssiyhtiöiden ja superrikkaiden suunnattomasta veronkierrosta yhteiskunnan tuhona.

 Alipalkkaus tai armeijan mielipuolinen 51% osuus verojen käytöstä ei ole ongelma porvarillisessa väärien pelkojen ja rikastumisen fantasian maksimoimisessa, etuoikeutettuja ihailevassa alistumisdystopiassa.

Media on alistumismedia. Kuinka ihanaa onkaan alistua - kun viihtyy.



Yhteiskuntasopimuksen oikeia merkitys on enemmistön etujen varmistaminen, ei eliitin sanelema alistamissopimus elitin veronkierron jatkamiseksi.

Kuitenkin media tukee Sipilän käsitteen raiskaamista ja väärinkäyttöä.

Hyvinvointi leimataan nyt avoimesti menneen ajan politiikaksi - eliitin diskurssin ollessa ylin diskurssi valtamediassa yhä härskimmin - sillä rikkaita ei saa uusliberalismissa estää millään tavalla vaan eliitin mielivaltaa on ylistettävä ihaillen kaikkien unelmana.

Talouskaaoksen aiheuttajia on ihailtava jotta alamaisdiskurssin asetelma ei paljastuisi. Madia on luonut rikkaudesta pyhää ja vastuuttomuudesta eliitin tunnusmerkin. Dallas-sarja elää nyt joka median kuvastossa. Median tarkoitus ei ole aktivoida vaan passivoida ja lamaannuttaa pelolla - ja eliitti esitetään vapaana ja ainoana ihailun kohteena ihmisille, jotka on vieraannutettu solidaarisuudesta viihteen avulla, väkivaltaviihteen ja sadistisen kilpailuviihteen avulla.

Köyhä on opetettu olemaan itse itselleen uhka ja vaara median satutodellisuudelle.



Uusliberalismi on mainostoimistojen muokaama feodaalidiktatuuri ja eliitti hallitsee taas taivasta median luoman illuusion avulla - kuten aatelisten aikana kirkko teki.

Alistujan suojaama alistaja uskoon median lumouksen eliitin alaisena.
 
Alistuja suostuu sanojen väärentämiseen ja siten itsenäisyyden esittämiseksi uhkana ja taantumuksena - kuten eliitti sen näkee uhkana yhteiskunnan kaappaamisen ja mitätöimisen esteenä.

Sodanjälkeinen Eurooppa rakensi rauhan yhteiskuntasopimuksella ja veroprogresssiolla. Nyt se on eliitin sähisten kiroava rauhan vaihe - ja sotaa rakennetaan taas uudestaan poikkeuslakien  ja diktatuurin takia. Vanha elitismi ja hävitys vyöryy taas aatelisten ihalijoiden käsissä, valtamedian kaappaaman tajunnan avulla suhteellisuuden taju sekoitetaan kuten feodaalikirkon helvetin ja synnin kulttuurissa. Taas kaikki eliittiä rajoittava on syntiä ja mediapapit saarnaavat itseinhoa ja kysymysten kieltämistä talouskaaoksen syyllisten kirjoittaessa uutta evankelimia eliitin synnittömyyden ylistämiseksi. "Markkinavoimat käskevät. Keskuspankit kiristävät.  Olkaa hiljaa, ette voi tehdä mitään - muuta kuin pelätä ulkoisia vihollisia ja kannustaa sotilalalisia hyökkäyksiä vieraisiin maihin"

162.000:n trolliarmeija

  - Pirkko Turpeinen-Saari

" 162.000 työntekijää palvelee yhdysvaltalaista mainostoimisto Hill+Knowltonia ja sen omistajayhtiötä WPP plc:ta niiden muuttaessa globaalin politiikan konnat kyyhkysiksi ja päinvastoin.  Hill+Knowltonilla 90 toimistoa 52 maassa. 

Tohtori Sabine Schiffer Media Responsibility Instituutista kertoi Hill+ Knowltonin vastaavan lännessä kulovalkean tavoin levinneestä "Venäjän aggressio-" ja "Putin hirviö-" propagandasta.

Kammottavat kuvat kiilusilmäisestä Putinista halventavine otsikoineen Newsweekin kannessa sekä tuhansissa muissa lehdissä, TV- uutisissa ja netissä ovat tämän Hill+Knowltonin trolliarmeijan tuotoksia.

Sabine Schiffer mainitsi myös tutun Ruder-Finn-mainostoimiston osuuden holokaustin serbi-uhrien muuttamisessa 1990-luvulla Jugoslavian hajottamisen aggressoreiksi. Ruder-Finnillä oli satojen toimittajien yhteysverkosto, jolle syötettiin "totuus" valmiina.

http://www.turpeinen-saari.net/blogi/2015/05/02/414

Miten uusliberalistinen
hegemonia rakennettiin
Suomeen?

Leena Eräsaari

Ville Yliaska: Tehokkuuden
toiveuni. Uudenjulkisjohtamisen
historia Suomessa1970-luvulta
1990-luvulle. Into 2014.

Ville Ylisaskan teos onlyhentämätön versio lokakuussa 2014 Helsingin yliopistossa Suomenhistoriaan hyväksytystäväitöskirjasta. Tutkimuksen pääjuoni käsittelee sitä,
miten hyvinvointivaltio onmuutettu joksikin muuksi, mille tutkimuksessa on annettu erilaisianimiä. Uutta kutsutaan valmentajavaltioksi, eettiseksimarkkinataloudeksi, hyvinvointiyhteiskunnaksi,
hyvinvoinninsekatalousmalliksi
ja sosiaaliseksimarkkinataloudeksi. Pohjimmiltaan kysymys on suuresta valtiotakoskevasta poliittisesta muutoksesta, joka on toteutettu
erilaisina hallinnollisinahankkeina, lopputulos on moderni valtio.

Tutkimus käsittelee Suomen lähihistoriaa 1970-luvulta1990-luvulle, myös 2000-lukua sivutaan.
Sen keskeisin kysymys on,voidaanko suomalaista hallintoa pitää uudelle julkisjohtamiselle(New Public Management, NPM) perustuvana, markkinoistettunahallintona?

Jos kyseessä on uusivaltio, niin millainen se on? Tutkimus on kiinnostunut muutoksestasekä etsii ja nimeää muutoksen keskeisiä tekijöitä jainstituutioita. Tutkimus ky­
syy, keneltä tai mistävaikutteita ja ideoita muutokseen on otettu. Siitä
selviää myös, kenennäkemykset tai äänet on jätetty huomiotta.
Tutkimus on laaja, siinä ontiheällä kammalla käyty läpi valtava aineisto, jota on tulkittuuseasta
näkökulmasta. Tuloksenahahmottuu kuva muutaman vuosikymmenen kestäneestäreformimylläkästä. Tällaista harjoitetun hallinnan
tai tarkemmin politiikankokonaiskuvaa ei toistaiseksi Suomessa ole
ollut. Siksipä tutkimustaon pidettävä aivan ainutlaatuisena.
Laaja ja monipuolinenaineisto
Tutkimuksen aineistona onkäytetty laajaa kirjallista materiaalia,
valtiopäiväaineistoja,komiteamietintöjä, hallitusohjelmia, keskeisten
virkamiestenhenkilökohtaisia arkistoja, puolueiden dokumentteja,
ministereiden kannanottoja,valtakunnallisten ja paikallislehtien
käymää keskustelua,SAK:n, EVAn, VATTin, Sitran julkaisuja sekä varsinkin
hallinnon uudistamiseenerikoistuneiden instituutioiden dokumentteja. Keskeisiä toimijoitaolivat myös valtiovarainministeriön järjestelyosasto, hallinnonkehittämis- ja budjettiosastot, hallinnon kehittämisenministerivaliokunta, valtioneuvosto. Yliaska on perehtynyt myösElinkeinoelämän
valtuuston arkistoon,puoluearkistoihin, ministeriöiden, virastojen ja tutkimuslaitostenjulkaisuihin ja lehtiin. Myös suurten puolueiden näkemyksiäjäljitetään. Ville Yliaska on tehnyt suuren työn jo siinä, ettäon nimennyt NPM-uudistuksissa tärkeät instituutiot.
Tutkimuksessa on perehdyttymyös julkisen valinnan teorian ja
talous- jahallintotutkimuksen aate- ja oppihistoriaan, mitä vastaan
suomalaisia ideoita jareformeja peilataan. Muutoksissa ei ole ollut
liiemmälti mukanasosiaalipoliitikkoja, vaikka hyvinvointivaltion
voisi ajatella kuuluvanheidän pätevyytensä alaan. Teoksen henkilögalleriassa on satojaihmisiä, joista sosiaalipoliitikkojen osuus on noin kymmenen.Sosiaalipoliitikkojen sijaan hallintotieteilijät ovat olleetkeskeinen ryhmä, jonka oppien ja neuvojen avulla julkista sektoriaon muutettu uuteen kuosiin.

• Sen täytyi tapahtua

Aluksi tutkimus keskittyykuvaamaan reformien kansainvälisiä tausta-ajatuksia,uusliberalismia, uusoikeistoa ja sen ideologisia lähtökohtia. Niitäolivat esimerkiksi Chicagon koulukunnan opit.
Osa uutta ideologiaa oliKeynesin talousteorian, hyvinvointivaltion,
demokratian ja byrokratiankritiikki. Uusoikeisto katsoi hyvinvointivaltion olleen 1970-luvunlaman aiheuttaja myös 1990-luvun Suomessa, joten talouslamanlääkkeeksi se ryhtyi tarjoamaan hyvinvointivaltion pienentämistä.Vetoaminen uusoikeistoon, Thatcherin näkemyksistä puhumattakaan,ei ollut poliittisesti mahdollista,
joten reformit jouduttiinperustelemaan hallinnollisilla perusteluilla ja muillarationaalisilla välttämättömyyksillä. Näissä uudistuksissa onsäännöllisesti kiistetty
kaikki mahdolliset yhteydetkansainväliseen uusliberaaliin liikkeeseen – silloinkin kun ideaton suoraan saatu OECD:ltä tai ovat ilmeisiä käännöksiä muistauusliberaalien teksteistä.
Kun argumentit eivät oleriittäneet, on uudistukset viety läpi demokratiaa kaventamalla.Yliaska valottaa tutkimuksessaan näitä välttämättömyyksiä. Hänmyös keskusteluttaa voittanutta hallintoa
hävinneiden ideoiden javaihtoehtojen kanssa. Hävinneitä ajatuksia esittivät muun muassapuolueet tai jotkut niiden osat, erikoisministeriöt ja vähemmänuusliberalistiset hallinnon kehittämiseen erikoistuneet tahot. Onkokysymys valitusta näkökulmasta vai siitä, että politiikka onollut hyvin hampaatonta, koska politiikan osuus muutoksessavaikuttaa lähes olemattomalta?
Tai sanotaanko pikemminkinniin, että poliitikot eivät ole kyenneet (halunneet?)vastustamaan muutoksia.
Sosiaalipolitiikassalähtötilanne oli sellainen, missä hyvinvointivaltion hallintonähtiin suunnitelmallisena ja rationaalisena toimintana. Valtionyhtenä tehtävänä nähtiin keynesläisittäin omaisuuden, tulojenja palkkatyöläisyyteen liittyvien riskien jakaminen. ToisaaltaSuomessa ei koskaan uskottu Keynesin perusajatukseen, että lamanaikana pitäisi julkista kulutusta lisätä. Olivatpa ajatmillaisethyvänsä, keskeiset poliitikot tuntuvat ajattelevan, että”meillä ei ole varaa hyvinvointivaltioon”, ei taloudellisestihyvinä aikoina eikä vallankaan huonoina. Kun uusoikeisto ryhtyikritisoimaan tilannetta ja käytäntöjä, heidän kritiikkinsä eisuinkaan kohdistunut jakopolitiikkaan, vaan olemassa olevieninstituutioiden byrokraattiseen luonteeseen, niiden holhoavaan jamonopolistiseen luonteeseen. Suomalaiselle hyvinvointivaltionkritiikille oli ominaista, että kohdistuessaan byrokratiaan jahallintoon, se nimitti hallinnoksi myös hyvinvointivaltionpalveluita, toisinaan hallintoon laskettiin jopa sosiaaliturva.Tavallaan
terveydenhuollon,sosiaalipalveluiden ja koulutuksen nimittämistä ”hallinnoksi”ja siis byrokratiaksi voisi pitää ”uusoikeiston” ensimmäisenäretorisena voittona kohden uutta valtiota. Kun kokohyvinvointivaltio tulkittiin hallinnoksi, voitiin myös perustellahallintotieteilijöiden asiantuntemus ja läsnäolo kaikissajulkisia palveluita koskevissa keskusteluissa.
1980-luvullahallintotieteilijät, osa virkamiehistä ja jotkut poliitikotalkoivat kannattaa ajatusta, että Suomen julkinen sektori on liiansuuri. Niinpä 1980-luvulla tuotettiin runsaasti tekstejä, joissatodistettiin, että hallinnolla on taipumuksena kasvaa, koskakansalaiset ja virkamiehet vaativat kyltymättöminä lisää. Tällekehitykselle oli saatava suitset, mikä vaati myös demokratiankaventamista. Kovista ponnisteluista huolimatta vaadittaviahallinnonuudistuksia ei saatu aikaiseksi 1980-luvulla. Vastataloudellinen lama ja valtiovarainministeriön riuskat otteet1990-luvulla toimivat uusien rakenteiden kätilöinä.

• Tie helvettiin on kivettyhyvillä aikomuksilla

Yliaskan tutkimus seuraavallan
keskittämistä, jokaparadoksaalisesti alkoi sellaisilla ideoilla, raporteilla jakomiteamietinnöillä,
joiden tehtäviksimääriteltiin vallan hajasijoittaminen ja demokratian lisääminen.Tämä vallan keskittämiseen johtanut ja hajasijoittamisena alkanutkehitys on yksi niistä uudistuksista, joiden avulla uuttauusliberaalia valtiota ja hallintoa on rakennettu. Esimerkissävallan hajasijoittamisesta on myös puolueilla ollut merkittävärooli, mutta muissa uudistuksissa pääosaa tuntuvat näytelleenmuut voimat.
Vaikka tutkimuksessa eikäytetä ilmausta hegemonia, voidaan tutkimuksen tuloksialuonnehtia
kuvaukseksi siitä, mitenSuomeen on rakennettu uusi valtiollinen hegemoniaprojekti. Tämä ontapahtunut varsinaisen politiikan ulkopuolella,hallintotieteilijöiden, joidenkin virkamiesten ja erilaistenintressiryhmien, kuten Elinkeinoelämän valtuuskunnan, toimesta.Erityisesti valtiovarainministeriö on ollut keskeisessä roolissa,sillä on ollut tukenaan omia osastoja ja instituutioita, jotka ovathallinnon uudistuksia edistäneet. Valtiovarainministeriön jaElinkeinoelämän keskusliiton välillä ovi on myös käynyttiuhaan ja molempiin suuntiin ainakin 1980-luvulta lähtien.Kyseessä ei siis ole 2000-luvun keksintö.
Hallintoa on muutettukeskittämällä valtaa valtiovarainministeriölle, jopavaltiovarainministeriön sisällä muilta osastoiltabudjettiosastolle. Valtaa on keskitetty myös lakkauttamallahallituksen apuna olleet keskusvirastot, jotka aiemmin toimivatasiantuntijavirastoina. Kunnilta on vähennetty
toimintamahdollisuuksiapienentämällä ja karsimalla kuntien saamia valtio-osuuksia. Kolmaskeskeinen julkista valtaa uusliberaaliin suuntaan muuttanut uudistuson ollut liikelaitostaminen, minkä avulla markkinat on tuotujulkiselle sektorille tai julkisen sektorin tehtäviä vietymarkkinoille.
Hallinto on vain pieni osahyvinvoinnin toimista, mutta tämä on unohtunut reformeissa.Tutkimuksen tuloksena esitetään, että NPM-hallinto on vain osalaajempaa valtion muuttamista, pikemminkin väline kuin päämäärä.Vallan keskittämistä käytetään resurssien uusjakoon. Resurssejaon julkisen sektorin sisällä siirretty hyvinvointivaltiostateollisuuden tutkimus-
ja kehittämistoimintaan.Ovatko nämä sijoitukset olleet kannattavia, ei ole selvää. Uudenvaltiollisen talous- tai muun politiikan vaikutuksista ei juurikaanole tutkimusta. Mutta yksi tulos on kiistaton: uusi julkinenjohtaminen osana uusliberalismia on osa uudenlaista valtiota.

• Resurssien jakamistahallinnon uudistuksilla

Tutkimuksen keskeinensanoma on, että viimeisten kahden tai kolmenkymmenen vuodenpolitiikkaa on tehty teknisinä hallinnonuudistuksina. Nämähallinnon uudistukset on viety läpi erilaisin retorisestitehokkain keinoin. Yksi keskeinen oivallus oli, että uuttapolitiikkaa lähdettiin ylipäänsä edistämään hallinnon kautta.
1970-luvullahallitusohjelmiin ei sisältynyt lainkaan hallinnon uudistuksia.Ensimmäinen merkki uudesta ajattelusta oli, että hallitusohjelmiinliitettiin hallinnonuudistuksia käsittelevä liite. Uudet
hallintotieteilijätomaksuivat julkisen valinnan teorian ja samalla esittivät, ettäkansalaiset ja hyvinvointivaltiota edustavat virkahenkilöt ajavatomaa etuaan vaatimalla lisää palveluita. Siksi sekä kansalaistenettä virkamiesten vaikutusvaltaa tulee vähentää, joshyvinvointivaltiota halutaan karsia. Hallitus- jakehittämisohjelmientasolla muutosta on viety erittäin
pontevasti läpi. Muutostenyläkäsite on ollut tehostaminen, jota on yritetty milloin tulos-ja laatujohtamisella, milloin niiden yhdistelmillä. Papereita,kokeiluja muuta touhua on piisannut. Tulokset eivät ole kuitenkaankoskaan olleet tyydyttäviä ja vika on aina ollut muutettavissa,jotka eivät ole osanneet toimia oikein. Tätä uudistus- jakehittämistyötä on jatkettu ja jatketaan
ilman, että tuloksista onnäyttöä.Toisaalta tehokkuutta on vaikea todistaa mittaamalla,koska ei tiedetä, mitä ollaan mittaamassa. Tehostaminen ei olekaantarkoittanut valtion vähentämistä tai kuolettamista, mitäjulkisen valinnan teoria sanoo etsivänsä, vaan on osa valtion
resurssien uutta jakamista.OECD loi ideologisen pohjan valtion uudistuksille, mutta antoi myöskonkreettisia ohjeita uudistusten toteuttamiseksi. Oivallinen (jayhä uudestaan käytetty) retorinen neuvo on ollut huomionkiinnittäminen vain siihen, miten hallintoa tulee muuttaa, eilainkaan
kysymykseen, miksimuutoksia tarvitaan tai tarvitaanko ylipäänsä. Muita tehokkaitakeinoja ovat olleet toisto ja jankuttaminen. Myös tosiasioidenvääristely on ollut lopputuloksen kannalta merkittävä.Esimerkiksi koko julkinen sektori, sosiaaliturvineen ja -palveluineennimettiin hallinnoksi. Myöhemmin tätä hallintoa ryhdyttiinluonnehtimaan byrokraattiseksi ja siis muutosta tarvitsevaksi.Hyvinvointivaltion edustamat arvot on tehty moraalisestiarveluttaviksi tai vähintään vanhanaikaisiksi ja epämääräisiksi,koska niitä ei voi mitata. Toisaalta tehostamisen varjolla tehdytuudistukset eivät ole arvovapaita tai rationaalisia vaan perustuvatnekin näyttöä vailla oleville uskomuksille. Monista yrityksistähuolimatta näyttöä siitä, että hallintoa olisi kyetty kaikillauudistusten nimissä tehdyillä toimilla parantamaan, ei ole kyettyantamaan. Lopputulos ei todellakaan ole byrokratian väheneminen vaanjatkuvat uudistukset. Näissä uudistuksissa hallinto
ei ehkä ole olennaisestiohentunut vaan muuttanut paikkaa, vaikkapa kuntien sosiaalitoimestayksityisen konsulttitoimiston palkkalistoille.

• Kyseenalaistajille

Tutkimuksen luettavuudenkannalta lyhentäminen olisi ollut kirjassa hyväksi, mutta senkeskeisin argumentti – NMP:n mukaisen hallinnon pystyttäminenSuomeen ja sen käyttäminen resurssien uusjakoon – olisi jäänyttodentamatta. Suomessa tämän uusliberaalin
julkisjohtamisen japolitiikan kiistäminen niin puolueiden kuin virkamiesten jaetujärjestöjen taholta
on niin saumatonta, ettänäkemyksen haastaminen vaatii perusteellisen näytön.
Oikeastaanhan tutkimus onkirjoitettu kaikille, jotka ihmettelevät nykyistä politiikkaa jasuhtautuvat
siihen kriittisesti. Muttaerityisesti sen soisi päätyvän sellaisten politiikassa mukanaolevien ihmisten lukulistalle, jotka haluavat kyseenalaistaauusliberalismin hegemonian.
Parhaillaankin käydäänkeskusteluja, joiden ymmärtämisessä Yliaskan teos auttaa. MiksiSOTE-
uudistuksesta ja uudestasosiaalihuoltolaista puhutaan hallinnollisina uudistuksina jarakenteellisina uudistuksina sen sijaan, että puhuttaisiinlainsäädännön periaatteista tai moraalista, jolle ne perustuvat?Miksi taas esitellään vääriä prosentteja siitä, miten suuriosa kansantulosta menee hyvinvointivaltioon? Ja miksidemokraattinen sopimusyhteiskunta on vanhanaikaista politiikkaa?
Tutkija onnistuukyseenalaistamaan hallinnon uudistajien väitteet, että hesuorittavat vain rationaalisia, arvovapaita ja välttämättömiätoimia valtion pelastamiseksi. Aikaisempaa arkistomateriaalilleperustuvaa kuvausta hallinnon roolista suomalaisen hyvinvointivaltionmuuttamisessa ”valmentajavaltioksi” tai moderniksi valtioksi eiole. Siksi tutkimus on paradigmaattinen. Yliaska ei ole voinutrakentaa omaa tutkimustaan muiden aineistoille ja tulkinnoille.Niinpä tutkimuksen perusargumentti, se että Suomessa onharjoitettu uusliberalismin ja uuden julkisjohtamisen mukaistapolitiikkaa, eikä suinkaan ole tehostettu ja vähennetty julkistasektoria, on vaatinut huolellista dokumentointia jaaatehistoriallisia vertailuja.
Tutkija on yksin tehnyt niinlaajan tutkimuksen, että se olisi ollut erinomainen suoritusisommallekin tutkimusryhmälle. Kuukautta myöhemmin kuin Yliaskaväitteli Jyväskylässä Pasi Nevalainen aiheenaan Posti- jatelelaitoksen muutos virastosta liikeyritykseksi
– hänkin historiassa.Mainiota, että historioitsijat ovat paneutumassa lähihistoriammesuurimpaan julkisen sektorin muutokseen. Mutta mielelläni näkisinmyös yhteiskuntatieteilijöiden tekevän yhtä
merkittäviä avauksia.Kirjoitus on hieman muunnettu versio vastaväittäjän lausunnosta.

Kirjoittaja onyhteiskuntapolitiikan dosentti

Sipilä loukkaantui bisneskysymyksistä

Iltalehti selvitti keskustan puheenjohtajan Juha Sipilän bisneksiä


ja sitten media unohtikin, että miljonääri asekauppias, jolla on salaisia sopimuksia mm NSA:n kanssa ollaan nostamassa pääministeriksi. Kenen etuja ajamaan.





 

Pääoman kommunismi

Christian Marazzin Finanssikapitalismin väkivalta tarkastelee tapaa, jolla finanssivetoistuminen muokkaa taloutta. Sveitsiläisen taloustieteilijän teos julkaistiin alun perin 2009, ja se viittaa paljon talouskriisin alkuaikojen aineistoihin.
 
Finanssivetoistuminen tarkoittaa Marazzille uutta pääoman kasautumisen muotoa, jossa yritykset kaappaavat yhä enemmän perinteisten tuotantoprosessien ulkopuolella luotua arvoa, siis ihmisten ”ilmaiseksi” tekemää työtä.
Samalla poljetaan palkkoja, jolloin kulutuksen kasvu on mahdollista vain yksityisen velkaantumisen avulla. Voittoja ja työntekijöiden säästöjä investoidaan työpaikkojen luomisen sijaan osakemarkkinoille.

::

Tiedote MV-julkaisun toimitukselle

Ottakaa pois tekstini "kolumniosastoltanne".

Saatte linkata ja osittain lainata oman kirjoittajanne tekstin osana lain mukaisesti - mutta ette kokonaan kopioida ja esittää minua "kolumnin" kirjoittajana.

Älkää olko tekstivarkaita ja valehtelijoita "kolumnikirjoittajistanne". Ette voi käyttää toisten nimeä allekirjoituksena kolumniosastoonne.

Hallitusneuvottelut Hallitus Eduskunta Punamultahallitus Uusliberalismi Yhteiskuntasopimus Finnsanity