tiistaina, lokakuuta 27, 2009

Elohopeapommi kotiisi hehkulampun sijaan

MOT: Hehkulampun hautajaiset

EU:n lamppuasetus pakottaa tavalliset hehkulamput markkinoilta. Huonosti valmisteltu asetus suosii monin tavoin ongelmallisia pienloistelamppuja. Toimittaja Simo Sipola.
Elohopeaa hajotessaan lasten hengitysilmaan levittävä ja sähköverkkoa rasittava, ilman häiriönpoistoa myytävät pienloistelamput ovat hyvin kyseenalainen EU:n suositus lampuiksi - merkitsee myös silmälle miellyttävien perinteisten vastuslamppujen kielto. Energiasäästö on aivan mitätön tällekin EU:n pakkosäädökselle.




.


sunnuntaina, lokakuuta 25, 2009

Arkkipiispalla oli kiire hätkähtää - ekumeniakortti välähtää




Onko tämä vain tiedottava toteamus "tilanteesta"?

Tämä ei ole toteamus.

Kun päättäjä sanoo jonkin mielipiteen, se on päätös, kehotus ja poliittinen linjanveto.

Miksi arkkipiispa Jukka P haluaa antaa jyrkän  seksuaalipoliittisen lausunnon, vaikka kirkon oma komiteamietintö aiheesta on pahasti  kesken ja seksuaalipoliittinen asenne tasavertaisuuteen harakoiden nokittavana?

Tämä on sitä todellista kirkkopolitiikkaa, fundamentalistien rauhoittelua. Kirkkopolitiiikan keskus. Torjuntataistelua.


Ekumenia tuntuu olevan kirkollisten fundamentalistien pyhin uskonkappale tällä hetkellä - matkalla takaisin katoliseen kirkkoon, katolisen kirkon ehdoilla. Ekumenia tarkoittaa sitä, että muutama protestanttinen kirkkokunta on polvillaan katolisen äitikirkon edessä soperrellen sekavia yhteisestä taustasta ja opillisista yhteneväisyyksistä. Takaisin patriarkaattien heterokirkkoon, jossa miehen avioliitossa on itse siitettävä ylpeästi omat lapsensa ja osoitettava raamatullinen miehuutensa.

Miksi ekumeniaan vetoaminen Paarman tärkeimpänä syynä?
Miksi ihmeessä uskonnollisen kirkkojärjestön täytyisi määritellä ihmisarvonsa ja oppinsa jonkin toisen uskonnon ja kulttuurin arvojen mukaan? "Ekumenialla" kun on hyvä peitellä fundamentalistisia fobioita, mieskeskeistä miesjumaluuden magiaa ja taikauskoa.

Ehkä nyt taas osa kirkon jäsenistä ymmärtää, mikä on kirkon todellinen nimi ja suvaitsemattomuuden tavoite. Paarma ei kuuntele kirkon jäsenten valtaenemmistöä vaan keskittyy rauhoittelemaan piskuista, puhisevaa vähemmistöä. Ja katolisen "äitikirkon" uhittelua:


 Siinä voi tulla ongelmia käytännön ekumeniassa, niin kuin Ruotsissa näyttää tapahtuvan. "Katolinen kirkko on tullut tunnetuksi varsin vanhoillisista näkemyksistään. Ei siis ihme, että uusi suomalaispiispakin kammoksuu Helsingin kaupungin ja monien järjestöjen tapaa jakaa kondomeja ilmaiseksi nuorille.

- Kondomien jaon myötä ikäänkuin kehotetaan, että käyttäkää nyt, kun ette muutakaan voi. Minusta pitäisi pikemminkin valistaa nuoria pidättyväisyyteen seksuaalisuudessa. "

Piispa Teemu Sippo pelkää pahinta.


Kirkkoinstituutio ideologiana ei ole vain siunailua vaan aina myös kiroilua.

Pelastusta jostakin saastaisesta. Ja saastainen on aina arvokasta kirkkopolitiikkaa, pelastuksen aihe ja hyväksyntää kaipaavan ihmisen aja-arvo.

Mitä selkeämpi vihollinen, mitä erilaisempi tuomion elementti, mitä uhkaavampi toiseus, sitä tärkeämmäksi ideologian voi esittää.

Minkälainen heimouskonto kokee Jumala-uskon riippuvan ihmisen seksuaalisesta suuntautuneisuudesta - ja minkätyyppinen ihmiskuva määrittelee uskonnon  "hygieensen" seksuaalisuuden  kautta ja kokee vähemmistön uhkana.



sunnuntaina, lokakuuta 18, 2009

Democracy is not for everyone

Voiko olla demokratiaa ilman prosessia? Obama ainakin uskoo tähän Bushien doktriitiiniin.

Onko Vietnamin perillisten,  Irakin ja Afganistanin rauhaanpakottamispolitiikka mistään kotoisin? Ei ainakaan demokratiaa. Vaalit olivat täydellinen garssi.

Demokratian eteenpäinviemistä invaasiolla? Kuinka Obama voi yhä nähdä  demokratisoinnin yhä Bushin kalvinistisen uskontosuunnan mukaisella evankelisoinnilla, pakkosyötöllä, jyräyksellä?




.

lauantaina, lokakuuta 17, 2009

Inglourious Basterds ja Forrest Gump - elokuva-analyysi suomalaisten nuorten viihderyntäyksestä



Kristalliyö 1938


Kristalliyöllä tarkoitetaan Saksassa v. 1938 marraskuun 9 yötä, jonka aikana tuhottiin satoja juutalaisten liikkeitä ja synagogia. Ohjelmassa valotetaan juutalaisvainon taustaa. Spiegel TV, Saksa.


Suomalaiset nuoret katsovat nyt viikosta toiseen Inglourious Basterds (Kunniatomat Paskiaiset) -elokuvaa sankoin joukoin.  Finnkinon yllätykseksi elokuva täytyi palauttaa ykkössaleihin.

Onko nuorilla jokin sisäinen tarve tähän elokuvaan? Pakottava tyydytyksen tarve?

Inglourious Basterds  on elokuva, jossa kiteytyy amerikkalaisen sankarimytologian ja viihde-elokuvan ydinajatukset. Elokuvassa tapporyhmä, hyvän sankarit, saavat tappaa ja metsästää ihmisiä ilman mitään moraalisia rajoitteita, koska tapettavat ovat pahoja. Turvallisen mustavalkoinen maailma ilman eettisesti rasittavaa epävarmuutta tai epäselvyyttä.

Suloista väkivaltaviihdettä ilman mitään eettisiä estoja, ilman eettisiä rasitteita.

Katsojat saavat samaistua sankareihin, jotka ovat vapaita moraalisesta kontemplaatiosta ja traumaattisista komplikaatioista.  Sankarit saavat päästää katsojien kanssa aggressionsa toteutumaan ilman estoja - jotain päinvastaista kuin normaalielämässä. Sota vapauttaa estoja. 

Elokuva olisi ollut sotaviihteen esteettisten tavoitteiden mukaisesti natsien propagandaministeri Goebbelsinkin mieleen, dramaturgisesti täydellinen asennemuokkauselokuva armeijan tarpeisiin. Elokuva rankaisujoukoista olisi soveltunut hyvin ennen Puolan ja Ranskan valloitusta. Tuskin Afganistanin Suomen sotajoukkojen komentajakaan Puheloinen panee pahakseen tästä fasistisen estetiikan huipputuotteesta. Sota tai viihdeväkivalta vapauttaa turhautumia. Tulossa on ensi vuonna myös suomalaisten natsisympatioita elokuvana.

Inglourious Basterds -elokuva ei ole kovin etäällä tai vieras ilmiö suomalaisesta sankarieetoshistoriasta - elokuvassa toteutuu lähes yksi yhteen sisällissodan ajan valkoisten suojeluskuntalaisurhojen hurmos punikkisyöpäläisten tuhoamisesta.




Väkivaltaviihde ei sinänsä lisää normaalin ihmisen aggressioita normaalin elämän aikajaksolla vaan psykodynaamisesti jopa päinvastoin sublimaatioluonteensa takia (ihminen voi kokea torjuttua vihaa sijaiskohteisiin helpottavasti) - mutta asenteita se muokkaa varmasti mm. Afganistanin seikkailua, "kriisinhallintaa"  ymmärtävämmäksi ja hämärtää todellisuudentajua "rauhanturvaamisen" keinoista valkoisen miehen taakkana.

Entä jos juuri kriisinhallinta tuottaakin kriisejä? Mitä tapahtuu, jos valloitussotaa nimitetään rauhanturvaamiseksi? Toimittajat eivät ainakaan saa suoria vastauksia.

Alexander Stubb:
"Nyt on tärkeintä suomalaisten sotilaiden tukeminen"


Mielestäni tehokkaimpia propagandaelokuvagenren ideologiaa  mukaisia elokuvasaavutuksia on Forrest Gump. Eli Neuvostoliittolaisen "työn sankarin" propagandaskeeman mukainen  rooliprojektio transitionaaliobjektina - amerikkalaisessa elokuvassa.

Eihän elokuva idiootista voi olla vaarallinen?
Vaan jos se onkin vaarallisin?

"Työn sankari" -mediastrategian periaate onkin nimenomaan siinä, että luodaan ylisaturoitunut "kansan" ideaalihahmo, superesikuva, projisoitava superego,  Teräsmies,  joka toteuttaa ylhäältä hahmoteltua ihannekansalaisen sankaritekoja - tottelemalla ja uhrautumalla. Subjekti, joka on täydellinen ideologian objekti. Rohkea mutta tottelevainen kunnon kansalaisen aatteelle.

Kuinka analysoida Forrest Gump propagandaelokuvana?

Forrestin tehtävä on olla kansalaiskristus, totella ja alistua ja tulla yksioikoisimpien amerikkalaisten ideaalimallien kautta autuaaksi pyhimykseksi, toteuttaa suuria arvoja ilman subjektiivista valintaa. Forrestin ei tarvitse oivaltaa mitään, vaan ottaa vain rooliasenne, amerikkalaisiin "arvoihin" sokeasti uskovan rooli. Autuas pyhimys Forrest G, joka ei tahdo mitään pahaa ja jolle riittää naapurintytön pusu loppuelämäksi.

Loppukohtauksessahan Forrest Gump on huipentumana jopa perinteisen pyhimyksen näköinen arkkityyppi, parrakas erämään profeetta, joka tuotteistaa neuroosistaan kansallisen neuroosin kansakunnalle, lenkkeilyvälineiden kulutuskulttuuria erämaasta. Paradoksien paradoksina, always on the run.

Forrest Gump amerikkalaisuuden ihannearvojen toteutumana on järkyttävä saavutus viihdepropagandan saralla.

Amerikkalaisuutta voi siis toteuttaa täydellinen idiootti ja roolin sokea toteuttaminen tekee hänestä pyhimyksen. Vietnamissakin miljoonan poliittisesti murhatun ihmisen keskellä Forrestin uhrautuva soturilegenda on tärkeintä, ei invaasion osana oleminen. Katsojan samaistuminen ohjataan yksilöön, joka on vain historian pyörteissä.

Amerikkalainen politiikka esitetään historian vääjäämättömänä voimana; mitä tahansa mitä tapahtuu, on tapahduttava. Tämän "rauhoittavan" kohtaloajattelun alku on kalvinismissa, amerikkalaisen uskonnollisuuden ytimessä. "Jumalan haltuun". "The way of life".

Forrest antaa katsojalle protoamerikkalaisena, siunattuna Aatami-hahmona, automaattiohjauksella luvan olla amerikkalainen täysin ilman poliittista vastuuta, tietoisuutta ja analyyttisyyttä - ja vain oikeastaan siten voit tämän ilosanoman mallin mukaan toteuttaa ihanneamerikkalaisuutta, sokeaa rakkautta naiseen ja Amerikan yhdysvaltoihin. Ja suklaalaatikkoon.

 Presidentti Urho Kekkonen uskoi vanhoilla päivillään
sivilisaatioiden tuhoon ydinsodassa. - IS

Lions for Lambs
on  yksi hämmentävimpiä uusia propagandaelokuvia amerikkalaisuudesta ja poliittisuudesta: kriittisesti ajattelevista ihmisistä amerikkalaisuuden lamauttavana uhkana. Käänteistävää antikritiikkiä näennäiskritiikin kyseenalaistamisen kautta. Kritiikki ei tee amerikkalaista amerikkalaista vaan kritiikki korruptoi amerikkalaista ihannetta.

Elokuvan pääskeemana on, että kriittisyys kalpenee suuren "rohkeuden" rinnalla. Sama kantoaalto kuin Forrestissa. Go with the flow.

Elokuvassa esitettävä  kritiikki Irakin ja Afganistanin sotaa vastaan on sinänsä asiallista ja demokraattien suusta lainattua mutta kritiikki on dramaturgisesti tarkkaan asemoitu siten, että sotilaallisesta rohkeudesta ja tottelevaisuudesta tulee spartalainen itseisarvo ja kritiikin esittäjät kalpenevat ja häpeävät kuolemaan valmistautuneiden rohkeiden, spartalaisten sotilaiden rinnalla.

Ihanteita toteuttavat yksilöt tekevät uhrautumisellaan yhteisön ihanteista toteuttamisen arvoisia - oli päämäärä mikä tahansa.


Sotapolitiikka tuottaa siis monomaanisessakin ihannehegemoniassa automaattisesti rohkeutta, sankareita ja idoleita kuin Saarioisten tehdas pikaruokapakkauksia.

Kriitikot ja epäilijät joutuvat häpeään, koska eivät ole valmiita uhraaman sokeasti itseään suurempien arvojen puolesta.

”Kaunis on kuolla kun joukkosi eessä 
urhona kaadut, taistellen puolesta maas”


Pimeän viihdekulttuurin
kirkas hurma















Myöhemmin elokuvatetterissa:


Fasistinen lapsuus, Cannesin voittaja

  The White Ribbon

 

 

http://en.wikipedia.org/wiki/Doublethink

 

Nietzschen havainto poliittisen maailman toimintaperiaateesta

"The truth is just as important as the untruth" 




.

perjantaina, lokakuuta 16, 2009

Kirjamessukirjat 2009 tärppejä


 

Siltala Juha
Sisällissodan psykohistoria
Juha Siltala luennoi Suomen historian suuresta kipupisteestä tuoreella tavalla. Tutkimus tarkastelee sotaa sarjana epäselviä päätöksentekotilanteita, joissa ratkaisuja pikemminkin vältettiin kuin tehtiin.
Otava


Apunen Osmo, Wolff Corinna
Pettureita ja patriootteja
Pettureita ja patriootteja kuvaa taistelua Suomen ulko- ja puolustuspolitiikan suunnasta vuosina 1938-1948 pohtien suomalaisten vastuuta sotavuosien tapahtumista, sotaan syyllisyyttä ja hyökkäyssotaan ryhtymistä. SKS
  
Lappalainen Mirkka
Susimessu
1590-luvun kriisiaika Suomessa. Mirkka Lappalainen purkaa Susimessu-kirjassaan kansallishenkisen nuijasotamyytin. Haastattelijana Aleksi Siltala. Siltala
 Vihavainen Timo  

Eskola Antti
Mikä henki meitä kantaa?
Henki josta työt nousevat. Mitä on kylvetty ja niitetty suomalaisen sosiologian, sosiaalipsykologian ja julkisen keskustelun historiassa. Professori Antti Eskolan teos Mikä henki meitä kantaa? tarjoaa rohkeaa pohdiskelua ja ankaraa humanismia.
Tammi


Lauerma Hannu
Paha, hullu - vai vain poikkeava?
Hannu Lauerma pohtii teoksessaan Pahuuden anatomia pahuuden kiehtovuutta ja kammotusta. Mikä leimaa psykopaatin käyttäytymistä? Miten selittää uskonnon tai ideologioiden nimissä harjoitettavaa väkivaltaa? Mistä sarjamurhaaja saa nautintonsa? Haastattelijana Arno Kotro.
Edita


Holmén Tom
Rationaalisesti Jeesuksesta
Mitä tiedämme varmasti Jeesuksen kuolemaan liittyvistä tapahtumista? A.D. 30 -kirjan toimittaja, dosentti Tom Holmén on Outi Lehtipuun haastateltavana. Mitä tutkijat voivat varmuudella sanoa kahdentuhannen vuoden takaisista historiallisista tapahtumista?
Art House

 


Wendisch Irja
Me sotilaiden lapset
Miten suomalaisten, sodassa olleiden miesten saamat vammat ovat vaikuttaneet heidän lastensa elämään? Millaisen perinnön kokemuksistaan jättävät jälkeensä ne ihmiset, jotka syntyivät sodan myllerryksen keskelle? Irja Wendisch perehtyy sodankäyneiden miesten tarinoihin heidän lastensa ja omien kokemustensa kautta.
Ajatus


Mestari Eckhartin tekstikokoelmaan Sielun syvyys.
Millaista oli keskiajan mystiikka ja mitä nykyihminen voisi siitä oppia? Jaakko Heinimäki on kirjoittanut esipuheen Mestari Eckhartin tekstikokoelmaan Sielun syvyys. Jaakko Hämeen-Anttila on suomentanut mm. Jalaladdin Rumin kirjoituksia. Basam Books





Dokumentti TÄYNNÄ TARMOA - koominen farssidokumentti TV 21.10.


 


TÄYNNÄ TARMOA

Dokumentti
TV2 21.10.2009 klo 22.50 ja
25.10.2009 n. klo 16.00


ja vähitellen DVD:ltä








Sensuuri on aina kulttuurin itsepetoksen todentamista.

Dokumentarismi on tyyliltään  Suomessa yleensä kuin narkoottinen unipilleri tai pinkin ruusunpunainen iltahartaus  veisattuna. YLE maksaa yleensä määrästä, ei laadusta - minuuteista ja sympatiasta - ja siksi dokumentit ovat tuottajien käskystä masentavan pitkitettyjä ja epätodellisen toiveikkaita tuottajien lypsykoneita. 

Koripallodokumentti Täynnä Tarmoa on toki harvinainen poikkeus ja tekijöiden  kokeilu dokumettisarjaksi, joka viisaasti tiivistettiin yhdeksi iskeväksi dokumentiksi laajasta aineiston määrästä. Kulttuurin muutosta tiedossa?


Suomalaiset dokumentit ovat surkeita raakileita melkeinpä vain yhdestä syystä: ohjaaja/tuottajat sensuroivat rankasti materiaaliaan, kohdetta valikoivan softaavasti - "ymmärtävää", meikkaavaa ja maskeeraavaa editointia. Moraalista itsesensuuria, lähes valistuspropagandaa elämänhallinnasta ja  ihmisen hyvistä puolista. Kaaos pyritään työntämään syrjään mahdollisimman draamaa matkivasta "käsikirjoituksesta".

Tai tuotannossa ei yksinkertaiseti pidä kameraa käynnissä silloin kun tapahtuu jotain ennalta suunnitellun skenaarion ja käsikirjoituksen vastaista. Kun tapahtuisi jotakin mielenkiintoista. Jotakin amoraalista, määrittelemätöntä, kuvitellun ihanneroolihahmon vastaista.

Kaverini yritti Radio Ykkösellä tehdä radiofeaturea työttömien kokemuksista eri luukuilla, niin se torpattiin kommentilla "Tämä ei nyt auta maamme toipumisessa lamasta, tee sen sijaan sellainen elämänhallintaan rohkaiseva ohjelma".


Dokumenttia ei voi käsikirjoittaa, vaatii joku elokuvasäätiö tai YLE mitä tahansa. Jos noudatetaan "käsikirjoitusta", tulos on todellisuuspakoista haihattelua ja antidikotomista esittelyä. Moraliteettisirkusta hyvän tahdon ja "elämänmyönteisten" tuotantoperiaatteiden suojissa.

Skemaattinen hahmottelu on eri asia. Silloin luodaan ennakolta ulottuvuuksia ja mahdollsuuksia, joita kamera voi seurata.  Mahdollisuuksia lisätään tietysti lähestymällä tilanteita joissa eri komponentit kohtaavat reaktiivisesti.

Oli kohteena tuttu, oma itse tai vieras, suomalaisia dokumentteja tehdään "sympaattisella" otteella ja leikkauspöydälle jätetään kaikki henkilöhahmon varjoisat puolet. Aivan jumalattoman aneemista. Moni viime aikojen kehuttu dokumentti on tälläinen ennalta sensuroitu raakile, vaikka dokumenttia kehutaan kovin rehelliseksi, aiheelliseksi ja "inhimilliseksi", kliinisen kiinnostavaksi. Elämänmyönteiseksi. Itsesensurointia kutsutaan suomalaisessa tuotantokulttuurin käytännössä ns. inhimillisyydeksi. "Objektiivisuus" -tavotteilla tarkoitetaan näemmä hyvän olon sovinnaisuustavoitteita kohdehahmon esittelyn rajauksessa, jotta voitaisiin tehdä sympaattista, ahdistusvapaata ja harmitonta viihdettä.

Pseudokristillisen armomoralismin ei tule kuulua dokumentaristin keinogalleriaan yksilönsuojaa suojelevana kiiltokuvamoralismina. Dokumenttiin suostunut henkilö ei saa toimia editorina. Sievistellystä todellisuudesta tulee käyttökelvotonta ja eltaantunutta fiktiota. Ilman todellisuuden moukaria ei dokumentti ole dokumentti. Jos dokmenttituotannon periaatteet muistuttvat enemmän propagandaelokuvan ihanteita, voisi sellaisen dokumentin jättää hyvin tekemättä.

Suomalaista dokumentti-dramaturgiaa sammutetuin valoin, katsojaa aliarvioiden ja kohdetta jalustalle depiilisti nostaen. Todellisuutta torjuvan tylsyyden tympeyttä.


Muistaakseni toissa vuonna myös Suomen oikeuslaitos osoitti uusimman sensuurikulttuurin pohjanoteerauksen 50-luvun hengessä.

Dokumentin tekijä oli tehnyt omasta suvustaan henkilökohtaista ja rehellistä dokumenttia julkisten arkistotietojen ja dokumenttien sekä avointen haastattelujen avulla, mutta oikeuslaitos kielsi dokumenttivideon julkaisun. Suvun patriarkka oli heitellyt siementä sivukyliin ja suvun nykyinen, hysteerisen ylpeä matriarkka oli laittanut oikeuslaitoksen kontakteja tuntevat asianajajat asialle, jotta innokas jälkeläinen saadaan vuosisataisen patriarkalismin mukaisesti kuriin - ja suvun huolella rakennettu, "moraalinen" "kunnia" pelastettua.

Valvottua ilmaisuvapautta suomalaiseen yleisradiotapaan, perustuslain sananvapauden rikkomista pyhän perheinstituutiofantasman suojelemiseksi tosiasioilta. Lain voimalla kulttuurin konventioiden puolesta.
 


Lars von Trierille Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinto




.

torstaina, lokakuuta 15, 2009

Oliko Luther hullu?


" Paavi on yksi lämmin ja haiseva paskaläjä."

Martti Lutherin pöytäpuheista saa selvän kuvan Lutherista. Oidipus-Luther.

Luterilaisen kirkon nykyisistä sunnuntaisaarnoista taas ei saa mitään kuvaa mistään ajattelun päämäärästä. Ei ole mitään tehokkaampaa kirkosta eroamisen mekanismia kuin kehottaa ihmisiä menemään lähimpään kirkkoon sunnuntaina. Menkää.

Luther?
Mikä kaljaa kittaava ja opiskelijoita liehittelevä vallankumouksellinen oikein oli?

Lutherin teologiassa ei ollut mitään homogeenistä oppia vaan poleemista hahmottelua, hän puhuu ajassaan, retorisesti ja vain miehenä, kuten saksalaisessa kulttuurissa silloin miehen oletettiin puhuvan.

Luther vihasi uskonnollista monimutkaisuutta, neuroottista syntikeskeisyyttä ja uskonnollisia fantasioita; sitä turhaa teologiaa ilman elämänhallinnan ja arjen näkemystä, siis kaikkea katolista.

Luther inhosi vahvaa kirkkoa, uskonnollista teatteria. Totaalista instituutiota.

Usko voi olla vain yksilön uskoa. Instituutio voi vain tuhota.

Lutherilla oli Buddhan ja Jeesuksen kanssa sama käsitys ontologiasta: ihmisen täytyy avata silmänsä todellisuudelle eikä ruinata instituutiolta kiiltokuvia.

Tästä käynnistyi moderni maailma.

Vapautta ajatella ja tulkita, hyvässä ja pahassa. Luther ei yrittänyt kumota "paratiisin lankeemusta" ajatusmallina ihmisen hämmentyneisyydestä - kuten katolilainen kirkko yritti halveksimalla ja demonisoimalla aktiivisesti painaa mutaan seksuaalisuutta ja ruumiillisuutta.

Katolinen häpeä tarkoittaa häpeävää ihmistä, joka haluaa muiden määrittävän oman ruumiinsa toiminnot ja valinnat. Suomalainen ev.lut kirkko on toteuttanut tätä epäluterilaista, katolista ruumisoppia ja häpeän kaksoissidosta. Puhutaan armosta mutta armottomasti.

Luther vastusti kahtiajakoa ihmisen omassa elämässä, elämänhallinnassa.

Katolinen piispa varoittaa luterilaisia homoliittojen siunaamisesta


Ei ollut syntistä ruumista ja erikseen "Jeesuksen verellä" puhdistettua sielua. Oli vain ihminen armossa, itsehyväksynnässä. ( Tietysti Luther oli monen aikakautensa asenteen vanki mutta puhunkin nyt Lutherin kapinan peruslinjoista ).

Jotta ihminen ei olisi dualistinen, oli yhteiskunnan oltava dualistinen: siihen tarvittiin Kahden regimentin oppi.

Yhteiskunta ja elämisen muodot eivät saaneet olla kirkon hallitsema totaliteetti, monoliitti, jossa uskonto ja magia kahlitsivat elämän organisoitumisen lahledituksi yhteiskunnaksi. Uskonnonvapaus oli Lutherin toive - josta hän valitettavasti luopui omaa vakaumustaan vastaan.

Kahden regimentin oppi on siis alunperin totaalista olemuksen kahtiajakoa vastaan.

Ihminen sai Lutherille olla ihminen ja systeemi systeemi.



Vasta vanhuudenhöperönä Luther kehitti fasistisen uskollisuuden uskontoa verojen kerääjää kohtaan unohtaen omat oppinsa täysin.

Katolinen ihmisen olemuksen kahtiajako monokulttuurissa oli pitkälle suunniteltu systeemi ihmisen subjektiivisen itsellisyyden tuhoamiseen, sanelun totalitarismia, tahdon valinnan kieltämistä ja masokismin glorifiointia, riittämättömyyden ja ilottomuuden ritualisointia.


Kahden regimentin oppi taas salli subjektin olemassaolon takaisin kreikkalaisten yksilön vapauteen. Valtio ei saisi puuttua yksilön uskomuksiin ja valtion sääntöjen tuli olla kaikille samanlaiset vain organisaation toimivuuten liittyen.

Katoliset olivat protestantismin kapinallisille sielun vihollinen, koska dualisti-katolilaiset demonisoivat kaiken ruumiillisen ja armoton systeemi hengitti vain yksilön häpeän kautta. Luther otti elämän tosi rennosti oluen vaahtoa puhallellen. Elämä on vain elämää. Idolit ja pyhimykset demoneja, vääriä kuvia.

Armo edellytti suostumuksen hyväksyvälle jumalalliselle ideaalille, armolle mutta ei (katolista) kieltäymystä.

Tämä on luterilaisuuden timanttiluoti. Elämä on Lutherille valintoja, tahto jumalallinen ihmisen ominaisuus mitä ei käskystä pomppivilla "enkeleillä" ole.


Systeemi on ihmistä varten, ihminen ei ole systeemiä varten.

Mutta katolilaisuuden perusvisio on aloittaa viimeinen tuomio jo täällä ja tänään.


Kondomi on heille vieläkin jumalanpilkkaa, koska Jumalan tulisi päättää ihmisen puolesta, milloin nainen tulee raskaaksi. Aids rangaistus ja pikatuomio huvittelijoille, seksin "väärinkäyttäjille". Subjekti ei saisi kapinoida edes yhdynnässä maagista maailmanjärjestystä, kohtaloa kohtaan - eikä ennenkaikkea sillä saisi olla vapaata tahtoa valtakoneistoa kohtaan. Paavi on katolisessa opissa vieläkin Jumala, "erehtymätön" Paavi.

Hitler vetosi ideologiassaan nimenomaan katoliseen "Viimeinen tuomio"-skenaarioon ja ritualistiseen puhtausmalliin sekä excommunikaatioon, "rituaalista erotettavien joukkoon".

Hitler kehitti satoja puhtauteen liittyviä syntisäännöksiä katolisen kirkon malliin natsien sisäpiirille ja kansalle. Kansan puhdistus oli katolisen ja kalvinistisen kulttuurin toiviokuva. Luther itsekin sortui tähän malliin takaisin puuttuessan poliittiseen sisällissotaan.

Hitler halveksi tuimasti kahden regimentin oppia, se esti totaalisen kontrollin; ihmisten täytyi rituaalisesti pyhittäytyä johtajan ideologiaan, antautua henkilökohtaisesti systeemin valtaan kaiken muun yli. Hitler oli lukenut inkvisition historiaa tarkkaan ja ihasteli organisaation voimaa ihmisten mielen yli.

Lutherin alkuperäisen, terveen ajattelun idea, yksilöllisyyden vallankumous, edellytti jatkuvaa vallankumousta ja yksilön systeemivapaata ajattelua, sillä muuten seuraamuksena olisi katolinen kirkko, jatkuva taantuminen.

Sakramentaalisuus on kahle, jota vastaan Buddha, Jeesus ja Luther valistuneesti taistelivat. Hurskauttamisoppi armossa tai perinteen katkaisevassa nirvanassa on itsensä kohtaamista, riisuuntumista jäykistä ja mahdottomista täydellisyysvatimuksista. Inhimillisyyden hyväksymistä, suhteellisuudentajua.

Nykyinen paavi, Jumalan rottweiler, todistaa toimenpiteillään pitkälle sen, että katolinen kirkko ei voi muuttua. Valta ja korporaatioidea on uskon ainoa liima katolisessa systeemiajattelussa. Katolinen oppi hajoaa, jos armorealismi voittaa ja korporaatio hajoaa - ja suloinen valta Jumalan edustajana häviää.


Lutherille oli tärkeää kieltää avioliiton sakramentti ihmisten naurettavana tärkeilynä. On uskomatonta, että näennäisen luterilaisessa kirkossa hautajaiset ja häät ovat "kansan sakramentteja", rituaaleja, joilla ihmiset jäsentävät itsensä instituution hyväksymiksi olennoiksi. (Ne eivät ole Lutherin mukaan sakramentteja vaan harhaoppia).

Suomalaisia häärituaaleja ja hääpuheita pidetään niin katolilaisella otteella että ei mitään rajaa. Häät tavoittavat eniten aikuisia suomalaisia ja tärkein julistus juuri silloin on hyvin epäluterilaista ja katolilaista puhetta: pyhästä avioliitosta, tarkkailevasta ja palkitsevasta Jumalasta, avioliitosta seurakunnan esikuvana ja onnellisuuden ehtona, avioliitosta elämän itsestäänselvänä täyttymyksenä, maagisesta kohtalosta, sielunystävästä ja muusta harhaoppisuudesta.


Katolisen sakramentalismin röyhkeimmän äpärän, avioliiton ylpeyden sakramentin, mahdottomaksi julistaminen, on avain kirkollisen vallan kuristusotteesta irti pääsemiseen. Kirkko, instituutio tai suku ei saa olla yksilön elämänhallinnan totaliteetti, keskus.

Avioliitto on vain kahden yksilön sopimus ja halu. Siihen ei saa sotkea tuonpuoleisia tai jumalia. Millekään Pyhälle Hengellekään ei voi jättää vastuun taakkaa ihmisen valinnoista ja elämänhallinnasta.

Ihminen on itse valinnoistaan vastuussa ja nimenomaan puolison valinnassa; joku Pyhä Henki ei voi vaikuttaa ihmisen mieltymyksissä, tarpeissa ja sitoumuksissa. Eikä suku. Pakottaa voi vain ulkokohtaisuuden vankilaan ja omistussuhteeseen.

Jokaisen on elettävä omaa elämää, Luther julistaa kumoten valtavan häpeäinstituution. Ihminen kelpaa itsenään.

Lutherin mukaan kirkolla ei saanut olla mitään valtaa, mikään ei saanut orjuuttaa ihmistä - ei koronkiskurit, ei taikauskoiset maagikot, kansan viholliset, pelot.

Viimeinen Tuomio ei ollut Lutherille uskon vapauttamiseen lainkaan tarpeellinen kuten paaville.

Ihmisen tuli lähestyä totuutta oman kasvamisen, "sielun kohtaamisen", tähden. Ei pelastuakseen rituaalien tai alistumisen kautta vaan kohdatakseen itsensä. Todellisuuden näkemisessä on jo tuomiota tarpeeksi.

Jumala sai vaikka pelastaa kaikki, jos halusi, sillä ei olisi mitään merkitystä ihmisen uskoon luterilaisittain. Tuomio ei ole vastuullisen ihmisen predikaatti tai puhdistavaa armoa luova entiteetti.



Lutherille Jumalan erityisen läsnäolon ja ihmeiden todisteleminen oli pahinta Jumalanpilkkaa.

Ihmeiden metsästäminen ja verifioiminen oli saatananpalvontaa - kielilläpuhuminen ja ihmeparantumiset, kaikki tyynni Jumalan antaman elämän halveksuntaa. Luther oli hyvin lähellä Bonhoefferin Jumala-kuvaa. Tunnetusti Jeesuskin kutsuu Markuksen evankeliumissa ihmeparantumista toivovia ihmisiä vähäuskoisiksi.

Lutherille Jumalan määrittelyhalu oli pahinta nihilismiä. Jumalalle ei ole nimeä eikä määrittelyä, vain ihmisen kaipausta ja hyvän etsintää. Hengellinen satumaailma tappaa henkisen - vain luterilainen uskontokäsitys on voinut vapauttaa Jumalan katolisesta talutusremmistä.

Jumalan kaikkivaltius merkitsi Lutherille aivan jotain muuta kuin kyyläävä kohtaloiden shakkimestari. Jumala ei tarvitse ihmisen sakramentalistista voitelua. Jumalaa ei voi palvella.

Hiljainen Jumala on lempeä Jumala, jotain muuta kuin katolisten helposti loukkaantuva maailmankaikkeuden shakinpelaaja. Mestari Eckhart oli selkeästi Lutherin edelläkävijä - suosittelen tututumista (vieläkin paavin kirouksessa).

"Ei kukaan, joka ei ensin opi itse itseänsä tuntemaan, voi oppia jumalaa tuntemaan. Jos minä tuntisin itse itseni, niin kuin pitäisi, minulla olisi mitä syvin tieto kaikista luontokappaleista." (Eckhart)

Katolinen kirkko lähestyi 50 vuotta huimasti Lutherin reformaatiota - kunnes nyt rottweiler-piispa huomasi, että päätepisteenä olisi todellakin sama kuin Lutherin uskonpuhdistus ja niinpä pyhimysten kelloa väännettiin hartiavoimin taaksepäin paavin diktatuuriin ja sokeaan magia-fundamentalismiin.

Kalvinistien Calvin kehitti suoritushulluuden ja työhulluuden Jumalan näin ollessa superkyttä.

Calvinin mukaan lepo oli jumalanpilkkaa, Lutherille taas työn tulosten kunnioittamista, täyttymystä ja oikea paratiisi.

Kalvinistit karkoitettiin amerikkaan kalvinistien  teloitusoperaatioiden takia (Calvin hukutti 200 naista Geneve-jokeen liiallisen seksuaalisuuden takia) - ja niin Euroopan ulosteesta tuli koko maailman syöpä.

Amerikkalainen politiikka perustuu kalvinistiselle kirkkovaltioajattelulle ja ennaltamääräämisoppiin. "Tehkäämme kaikista samankaltaisia, saman brändin alle sillä samankaltaisten on maa ja taivas". Our way of life. Ansaitse olemassaolosi korkeimman kriteerin ja menestyksen mukaan, kelpaat vain ulkoisen määrittelyn kautta. Jumalasta puhumalla voi olla autuaan välinpitämätön jumalallisille ideoille.

Elämän onnelliset osatekijät, yksilön omassa hallinnassa, olivat Lutherille kuitenkin aika tärkeä osa ihmiskuvaa. Arkea pakeneva ihminen oli hänelle katolilainen tai juutalainen koroilla eläjä, joka halveksi kansaa, "Jumalan todellisia lapsia".

Mitä vahvempi kirkko, sitä heikompi usko, oli Lutherin iskusääntö alkuseurakunnan hengessä.

Lutherille yhteys Jumalaan, hyvään, oli kirkkaasti yksilökeskeinen juttu ja ikuinen arvoitus ilman magiaa. Luther etsi luostarissa mystistä Jumalaa, joka on hylännyt tämän maailman. Vain ekstaattisella kokemuksella kirkkaassa pimeydessä voisi kohdata Jumalan maallisen rakastajan sijaan. Siksi maailman hylkäävä munkkirooli ja maaninen puhtausneuroosi sekä työhullu uupuminen tuntui aluksi mainiolta ajatukselta. Sitten Luther ymmärsi, että pyhittäytyminen oli vain pakoa, näennäistä oman ihmisyyden kieltämistä.

Luterilainen asenne muutosvoimana (kuten Lutherin omassa kapinassa suurta kirkkoa kohtaan ja Jeesuksen kapinassa synagoogasysteemiä kohtaan) on loputonta kapinaa, etsimistä, oivalluksia ja jatkuvan muutoksen kohtaamista ja sen sallimista.

Muutos, elämä - elämänmakuinen armo, suhteellinen kypsyys hyväksyä oma kehitysvaihe ja kaiken muuttuvuus.

Siksi avioliittokaan ei voi olla koskaan katolisen harhaopin mukaisesti jotakin ikuista, "jumalallista" ja peruuttamatonta, vaan vain ihmisten väliaikainen sopimus ihmisten taitojen ja voimien mukaan. Elämän hengellistäminen oli Lutherille sielun korruptiota.

Kun puhutaan eurooppalaisen luterilaisuuden järjellisyydestä ja yksilön vastuusta (oman uskonkin määrittelyssä), puhutaan subjektiivisuuden ehdottomuudesta - ja objektiluonteen mielettömydestä. Pyhimyksen kautta ei voi elää omaa elämäänsä, pyhimyksen palvominen ei pyhitä elämää. Katolilaisuuteen kuuluu absoluuttinen objektiominaisuus, kuten viihdekulttuuriissa. Idolit määrittävät puhtaan ihailun ja siten uskon todellisia objekteja, kuluttajia.

Lutherille katolinen kirkko pyhimyksineen on samanlainen karja-aitaus kuin nykyinen kuluttajien idoleita kuolaava viihdeteollisuus.

Kirkko ei voi määrittää ihmisen uskoa. Kirkko on seurakuntana vain kokoontumispaikka ihimisille, jotka nyt sattuvat haluamaan uskonsa ja toiveittensa jakamista.

Lutherin protestanttisen protestin tosi ydin oli se, että yksilön usko määrittelee uskonnon tärkeyden eikä instituution tarpeet ja perinteet. Ei tarvitse olla yhtä ainoaa tarkkaa lakimaista uskoa, jonka kirkko muuttumattomasti määrittää, koska kirkko ei pysty olemaan muuttumaton tai pyhittämään kenenkään ihmisen uskoa tai pyrkimyksiä.

Lutherin mukaan kirkkoa ei oikeastaan tarvita mihinkään, sillä Jeesuksen seuraajat ovat toinen toisilleen pappi (yleinen pappeus) ja seurakunta, missä tahansa valitussa muodossa - ilman paavillisten hierarkioiden taakkaa.


Vanhurskauttamisopissa Luther ei oikein lukenut Markuksen evankeliumia, historiallisen Jeesuksen lähintä kuvausta. Luther uskoi automatisoituun Pyhään Henkeen ja aggressiivisten, seksuaalivammaisten kirkkoisien lanseeraamaan lasten pakkokasteeseen. Jeesuksen masokismi Johanneksen evankeliumin romanttisena, uhrautuvana poikana kiihotti Lutheria, sillä hän ei halunnut kokea omaa munkkiaikaansa turhaksi vaan jonkinlaiseksi tarkoitukselliseksi imitatio Christi-vaiheeksi.


Protestanttinen uskonpuhdistus jäi pahasti kesken, koska uudistusprosessi jäädytettiin katolilaiseen tyyliin teologien palvomiin Tunnustuskirjoihin.Teologit alkoivat kiihkeästi etsimään yhteneväisyyksiä katoliseen uskoon, "damage controlliin". Protestantismi on itse itselleen ollut ongelma sen perinnekapinan takia. Luther ei voinut lopulta olla varma kaaoksen jälkeen, oliko hän ollut Jumalan asialla vai Jumalan kirkon repijänä. Hän pystyi olemaan varma vain vastustajistaan.

Luther ei käynyt elämässään omaa isäkapinaansa oikeaa isäänsä kohtaan rehellisesti vaan suuntasi kaiken prosessoinnin keinotekoisesti saatanaan, sitten paaviin ja omaan uhrautuvaan kapinanjohtajarooliinsa. Lutherille isäsuhteen alistumissuhteesta jäi psyykkinen pakkomielle, käsittelemätön mielenmalli, jota uhraava Jumala puhdisti rankaisemalla.

Siksi Luther nautti Hitlerin lailla juutalaisten ja talonpoikien vainosta. Luther jätti kapinoimatta biologista isäänsä vastaan eli psyykkisesti aitoa kapinaa ei tapahtunut eikä persoonallista erillistymistä. Luther ei onnistunut toteuttamaan haavettaan juutalaisten käännyttämisestä ja tunsi tulleensa Jumalan pettämäksi - Menestys ei jatkunutkaan raamatullisen suurena suunnitelmana.  Siksi Luther lopulta samaistui vain vahvoihin auktoriteetteihin, jotka "puhdistavat" isällisesti uhkaavia vastustajiaan.

Lutherin sortuminen ja hänen uskonpuhdistuksensa ovat hieman eri tarina.

Luther vapautti Jumalan ihmisen määrittelystä vaikka itse ottikin lopulta Jumalan aseeksi paavilliseen tyyliin. Moderni hyppy oli kuitenkin liian huikea Lutherille, Luther ei voinut hyväksyä inhimillistä, kärsivää Jumalaa vaan palasi takaisin katoliseen viimeisen tuomion ekstaattiseen odotukseen ja draamaan.

Lutherin dikotomia uskonnon eristämiseksi valtiosti oli kuitenkin aluksi täydellisen erilaista kuin nyt käsitämme fundamentalismin tai vaikkapa katolilaisuuden kaksijakoisuuden, demonisen dualismin.

Uskonto ja valtio oli pidettävä erillään.
Usko ja elämä erillään.
Aikomus ja teko.


Ihan modernia. Mutta.

Luther oli juntti. Luther ei suostunut kasvamaan oppiensa mittaiseksi.

" Juutalaiset ansaitsevat tulla hirtetyiksi seitsemän kertaa korkeammalle kuin tavalliset varkaat"

Demagogi, joka näki kansan viholliset, katolilaiset ja koronkiskurit, "juutalaiset", rappeuttajina. Luther tunsi velkavankeudessa olevia ihmisiä, jotka oli houkuteltu ottamaan suuria lainoja, jotta olisivat lopun elämäänsä koronkiskurien elättäjinä.

Vapaan tahdon sekasotku liittyi Lutherin omaan uranhallintaan. Hän oli halkaissut maailmankaikkeuden mutta silti ikääntyessään tarrautui vanhan maailman konventioihin. Luther oli modernisti, vaikka ei lopulta toteuttanut omia uskomuksiaan.


Augustinus teki häpeästä ja itsesäälistä taiteen lajin - mitä yksityiskohtaisemmin hän dissasi itseään, sitä selkeämmän tuomion hän pystyi julistamaan jumalattomille ja vääräoppisille. Luther sai taas uhmasta voimaa, häpeän neutralisoimisesta. Luther ei osannut lopettaa vihaansa, jota ilman hän ei olisi vapautunut alkuperäisestä paavin inkvisitiosta.

Lutherin kompastuskivi oli suuruudenhulluus. Hän kuvitteli saavuttaneensa profeetallisen ja vastustamattoman aseman protestanttisessa utopiassa ja maallisessa vallassa - ja ryhtyi protestanttisten sotaruhtinaiden paaviksi. Lutherille tapahtui aivan sama fanaattinen turvallisen maailmankuvan transmutaatio  vihaksi ja tuhovimmaksi  järjestystä uhkaavia kohtaan kuin Suomen oikeistolaisille papeille, jotka kannustivat ja siunasivat suojeluskuntalaisia teloittamaan aseettomia ihmisiä ilman oikeudenkäyntejä, "puhdistamaan kansakuntaa syöpäläisistä".

Hän oli kumonnut elinpiirissään maailmankaikkeuden mahtavimman maallisen voiman - siinä voi pipo pyörähtää pahalla tavalla.

Hän ei pystynyt suhteellistamaan omaa rooliaan vaan ryhtyi poliitikoksi. Hänen kokemusmaailmassaan katolilaisen mitättömyyden häpeän jättämän tyhjiön korvasi yksinkertainen narsistinen suuruudenhulluus, Jumalan tuomarin rooli, viimeinen tuomion maistiaiset sormenpäittensä kautta. Juutalaisviha ja talonpoikaiskapinan tuomitseminen poliittisesti herkullisena jännitelähteenä ja jumalallisena arvovaltana sai ruhtinaiden huomion ja kiitoksen.

Luther suoritti isänmurhansa paavin kautta ja jäi sen oidipaalisen hybriksen vangiksi.

Jumalan armo ei sitten loppujen lopuksi narsistisesti riittänytkään Lutherille vaikka kuinka siitä oli saarnannut. Luther ei toiminut opetustensa mukaan vaan etsi isää poliittisesta vallasta ja perheen koossapitävää paavia ruhtinaista. Luther ei voinut käsitellä sitä modernismin ja kapinan tulikettua jatkuvuuden ohi, jonka hän oli vapauttanut.

Kuten niin moni narsistiprofeetta, joka palvookin Jumalassa "Jumalan edustajana" lopulta vain omaa jumalisuuttaan ja vaikutusvaltaansa. Ahneudessaan.


Luther toimi kuin profeetta mutta ei hyväksynyt profeetan kohtaloa. Tästä seurasi tragedia.

Aivan kuten Polanskin pahuutta tarkastelevia elokuvia ei kannata, hylätä vaikka hänet tuomittaisiinkin nyt härsinä raiskaajana, niin Lutheria ei voi ohittaa mitättömänä ilmiönä vanhan Lutherin protofasismiin lankeamisen takia. Lutherin harteilla oli koko maailmanjärjestyksen muuttaminen. Raukka ei kestänyt kaaoksen varjoa luullessaan kaiken järjestyvän uskonnollisen vallankumouksen myötä.

" Jos paholainen tahtoo kiusata minua yöllä, annan sille tällaisen vastauksen: Paholainen, minun pitää nyt nukkua. Se on Jumalan käsky ja järjestys. Päivällä tehdään työtä ja yöllä nukutaan. Mutta jos se yhä itsepäisesti ahdistaa minua ja syyttää minua syntisenä ja riittämättömänä, silloin minä pilkkaan sitä sanoen: ’Sancte Satan, ora pro me.’ - ’Rakas paholainen, rukoile puolestani, sillä sinä et ole milloinkaan toiminut huonosti’. Sinä yksin olet pyhä, syntymätön. Mene siis Jumalan luokse ja hanki itsellesi armo (äläkä kiusaa perfektionismilla vajavaisia ihmisiä). "

Lutherin käsitykset ja määritykset muuttuivat koko ajan, Luther oli ennakkoluuloinen tärkeilijä. Kukaan ei voi "totella" ja palvoa Lutheria, ei ole yhtä Lutheria vaan voidaan vain tulkita, kuten Luther suhtautui Raamatun teksteihin. Modernisti. Aineistona.

Hyvän jakaminen, ihmisyyden toteutuminen, ei synnin tarkkailu.



" Uusi elämäkerta selvittää, mitä sanottavaa uskonpuhdistajalla on nykyajan ihmisille. Martin Marty seuraa häveliäästi, miten varmuutta etsinyt vallankumousmies likasi omat aatteensa. Meininki ei voisi olla reilumpaa: vapaa ihminen kohtaa vapaan Jumalan. Mutta mihin tässä tarvitaan kirkkoa, luterilaistakaan? " - Pertti Julkunen VOIMA Lehti




- Teologia, evankelis-luterilainen kirkko.

Harkittua säteilyä taskuun - turvallisimmat mediapuhelimet


Pelikonsolin säteily yllätti käyttäjän

Säteilyturvakeskuksen mukaan kodin sähkölaitteiden säteily ei ole vaarallista. - IL
 

Radiation threats:
The 10 most hazardous and "safest" smartphones

Kännykän, wlan-aseman ja bluetoothin säteily ei ole radioaktiivista säteilyä mutta se on  säteilyä, joten solukalvojen toiminta muuttuu säteilyn aikana. Seuraamuksia ei ole tutkittu. Se voi estää solujen normaalia energiatoimintaa ja turvottaa kudoksia. Tietokonetta kannattaa käyttää LAN-piuhan päässä mieluummin kuin langattomassa Wlan-tilassa.

Lapsella kannattaa olla kännykkä, jossa on hyvä speaker-kaijutin toiminto, niin että voi pitää kännykkää 40 cm etäisyydellä päästä. Jos kännykkä on taskussa, se on oltava aina näppäimistö ruumiin puolella. Mieluiten känny repun tai laukun ulkotaskuun tai sitten lonkan sivulle, ei etutaskuun.

Bluetooth-näppis voi todellakin laittaa ihokarvasi värisemään ja kutiamaan. Koko näppis on yhtä antennia ja säteilyalustaa.


Lapset altistuvat aikuisia enemmän säteilylle

”Dna ei välttämättä vaurioidu suoraan, mutta vauriot voivat tapahtua siinä, miten solut korjaavat itseään”, sanoo Ronald Herberman Pittsburghin syöpäinstituutista.

How To Cook an Egg
with GSM Mobile Phones



Sikainfluenssa
pelättyä vaarattomampi





Säädeltävää viihdesäteilyä aivoille, myös jopa kulttuuria, eurooppalaista elokuvaa (Silver) ja tiededokumentteja:



Welho tuo tiistaina 15.9. myyntiin täysin uudenlaisen kanavapaketin, aidosti räätälöitävän Welho Mixin. Welhon asiakas voi valita omaan Mix-pakettiinsa kahdeksan kanavaa täysin vapaasti kaikkiaan yli 60 eri kanavan joukosta. Welho Mix on Suomen ensimmäinen aidosti räätälöitävä kanavapaketti.

Welho Mixin tilaushinta on 24,90 €/kk. Lanseerauksen kunniaksi Welho tarjoaa Mixin loppuvuodeksi veloituksetta sekä Welhon uusille laajakaista-asiakkaille että nykyisille laajakaistatilaajille, jotka nostavat liittymänsä nopeutta.
Oman Welho Mixin voi sekoitella tiistaista alkaen osoitteessa www.welho.fi. Kanavat näkyvät ohjelmakortilla saman päivän aikana. Kaikki Welhon nykyiset kanavapaketit jatkuvat entisellään.





Kännykkäsäteily turvallisuus sähköihottuma yliherkkyys lämpösäteily.

tiistaina, lokakuuta 13, 2009

Oikea askel väärään suuntaan - filosofian tehtävä; Heidegger, Zizek

Oikea suunta. Filosofian luentoja podcastinä, Heideggerin ja Zizekin ontologinen riitasointu:
‘Oikea askel väärään suuntaan’
- Heidegger, Zizek ja filosofian tehtävä



Zarathustralaisuus
– filosofian salaisuus

"Paha on epätodellisuutta"

"Kuva, mielikuva
ja visuaalinen assosiaatio
"



Ihmisen ajattelu ei ole verbaalista tai abstraktia.
Vaan emotionaalis-visuaalista.

Mitä tästä seuraa?

Alussa ei ollut sanaa vaan tuntemus. Tuntemuksen ilmaisupakko tasavertaisuuden tai ylemmyyden hierarkian ilmaisuna.

Ihminen arvottaa mielteet "automaattisesti" emootioiden kautta.

Emootiot eivät kuitenkaan ole vain tarpeita vaan kohteiden kautta määriteltyjä arvoasetelmia.

Siksi uskonto tai poliittinen selitysten rajaus on monelle niin helpottava. Ilman järkeä tai perusteluja luodaan emotionaalisia skeemoja tärkeistä asioista, joiden kautta voi kontemploida tärkeimpiä asioita - ja unohtaa arjen epämääräiset ja värittömät huolet.

Filosofiakin voi "muuttumattomana välineenä", "avaimena" olla vain näennäisen kaaoksen torjumista - tai sitten aidostidynaamisena filosofiana, arvotalouden yläpuolella, kaaoksen oivaltamista, näkemistä.

"Rationaalisten" perustelujen syynä on usein motivationaalisten mielteiden peittäminen eikä niiden paljastaminen, koska uskomme rationaaliseen maailmaan, valmiiksi selitettyyn maailmaan, "ihanteena".

"Perusteluilla", arvokategorioilla, haluamme liittää itsemme hallitun maailman sallittujen mielikuvien  sisäpiiriin. Katseen hyväksymiä. Subjektin rakenneosia.

Käsitteet eivät ole ikinä abstrakteja vaan aina käyttäjän käytössä subjektiivisia arvostelmia.  Hegemonian mukaisia tai hegemoniaa vastaan.


Luterilainen voi rukoilla Neitsyt Marian kuvan edessä ja sanoa samaan aikaan, että ei usko katolilaisten jumalalliseen Neitsyt Mariaan, koska on luterilainen mutta että Neitsyt Maria on vain hyvää ajanvietettä ja toisen uskonnon kunnioittamista. Autoilija voi ajaa ylinoputta ja sanoa, ettei ole ylinopeuden ajaja, koska ei sitä oikeasti halunnut.

"Auto" voi symboloida miehelle kesytettävää ja haastavaa voimaa ja naiselle taas ylimielistä rakkinetta, joka voi pettää milloin tahansa ja jonka kanssa ei voi neuvotella, olla vuorovaikutuksessa, johon ei voi testata omaa viehätysvoimaansa.
 Inhimillinen kokemus nähdään aistimellisena, ei pelkästään teoreettisena kokemuksena. Mikä tahansa yritys ylittää tämä kokemus johtaa sokeaan antropomorfismiin, inhimillisten kategorioiden hypostatisointiin ikään kuin ne olisivat objektiivisia tai ihmisyyden tuolla puolen päteviä kategorioita. - Ludwig Feuerbach

Ihmisen emotionaaliset mielteet liittyvät hyvin syvältä biopsykologiaan, oman olemuksen määrittämiseen ulkopuolisen maailman arvottamisen kautta. Eli ihminen arvottaa itseään arvotuskohteiden, arvomääritelmä-predikaattien, kautta, määrittävien hegemoniden kautta.

Hyvä, paha - vai mielekäs, epämielekäs.


Filosofian hyöty ihmiselle on siinä, että hän pystyy sen kautta hahmottamaan "Hyvä, paha vai mielekäs, epämielekäs"-akseleita. Arvot ovat sosiaalisia sidoksia yhteisistä arvoista - sosiaalisten sidoksien vuoksi.

Juntatut ja selvät (kyseenalaistamattomat) arvot itsestäänselvyksinä ovatkin paradoksi, tavallaan Occamin partaveitsen viheliäisin vastustaja. Tavoite ei olekaan tärkein vaan selustan turvaaminen motivaatioiden häivyttämiseksi.

Sinänsä hyvä asia mutta pohjimmiltaan vain turvallisuudentunteen generoimista, vieraantumista, toiseutta vastaan. Jos ihminen ei kykene erottamaan keinotekoista arvottamista, arvojen käyttämistä keinoina,  hän haluaa nähdä selkeää toiseutta räikeästi erilaisissa ihmisissä ja ajatuksissa - samalla itsessään totuutta ja puhtautta.

Lauma- ja heimoajattelussa hierarkia voi kaapata ihmisarvon pois, on vain jäsenyysarvo, jäsennysarvo, arvoihanteiden toteuttajan arvo hegemonian vahvistajana. Todellisten vapauttavien arvojen sijaan tulee projektio, jolloin ihminen heijastaa oman sisäisen kaaoksensa ja nurkkaan eristetyn pahan olonsa toiseen olentoon. Halveksumisesta ja vihasta tulee lämmin ylemmyyden olo totuuden omistajille.

Jari Sarasvuon paha olo ihmisten mielipiteistä ja oman ylinopeudestä kärähtämisen kieltäminen ("Ylinopeuden ajaminen ei edusta minua") ilmenee taas kuten yli-narsistisessa kiusaajakulttuurissa on tyypillistä: se olo / mielikuva ulkoistetaan, sillä syyllistetään ja pilkataan muita ihmisiä. Minä en halunnut ajaa ylinopeutta, se oli auto.

Kokoomus-eliitti ja keskusta-elmot ovat jo aikoja sitten oppineet koulukiusaajan strategian pyövelinä sisällissodan aikana toiminelta Kekkoselta, että tragedia on käännettävä komediaksi ja riippumaton valtastatus on osoitettava ylimielisyytenä, niin että saa suomalaiset tsaarinkulttuurin perilliset vapisemaan kuin kirkkoherran kinkereillä.
 
Siksi on niin suloista tappaa talebaneja jossain Afganistanissa isoveljen enkelimäisen ilmatuen suojissa, kun he uhkaavat meidän sinivalkoisia arvojamme suurvallan vaatimuksia vastaan. Tapa ja mitätöi niitä, joita vapaasti halveksit - elämäntapasi totuuksia suojellaksesi.

Nauraen voit teloittaa arvojesi vastustajan helpoiten.
Ja kieltää myöhemmin vihanneesi ketään.

Koulukiusaamisessa on aivan samaa mekanismia: jos minulla on paha olo, omatunto, perhe ja tai omakuva hajoamassa, on "ainoa" keino tehdä toisten olosta pahaa. Koulukiusaajienkin oman pahan olon siirtäminen muille perustellaan myös melkein aina syyllistämällä: "Kun sä olet niin ruma, kun mun ei tarvii ihailla sua, oot tyhmä tai et tottele mua, mä saan kiusata sua, kun sä jäät aina jalkoihin, kun sä ärsytät mua, kun sä et ole enää mun ystävä - sä olet vihollinen".

Psykologit varoittavatkin nykyisistä tottelevaisuussaduista, prinsessasaduista, alistumalla saavuttamissatuja,  jotka suorastaan valmistavat kuuntelijoita koulukiusatuiksi, läheisriippuviksi tai pedofiilien kilteiksi uhreiksi - eivätkä näytä todellisuuden vaaroja, kuten aito Punahilkka. Punahilkka kehoittaa lasta luottamaan omiin havaintoihinsa isoäidin isoista hampaista eikä kiusaajan kyseenalaistuksia. Grimmien keräämissä kansansaduissa päähenkilö kumoaa lähes aina aikuisten luoman yhteiskuntajärjestyksen tai pelolla hallitsevien lumouksen.

Oidipuksessakin hylätystä lapsesta tule hylkääjiensä maailman tuho.

Ongelmat ja vaarat uusissa saduissa ovat mietoja ja lapsellisia. Useissa kartoituksissa kuuluisimmassa hylkäystarinassa Punahilkka on lasten ehdoton suosikki. Maailma ei ole vaaraton eikä valmiit ajatukset, mieltet,  äiti suojele lasta tarinassa.

Punahilkka onkin kamppailusaduista, heräämissaduista alkukantaisin ja Oidipus-tarinan kanssa samaa juurta. Luultavasti lähellä vanhempaa kertomisperinnettä kuin Oidipus.


  "Punahilkka olettaa, että hänen puheensa on saanut aikaiseksi äidin pahan olon."


Opetuksena on, että Todellisuus ei tottelekaan maagisesti yksilön mielteitä mutta yksilö voi totella todellisuuden ujuttamia "koodeja" - kuten Oedipuksen vanhemmat tottelevat pappia, joka kehoittaa heitä tappamaan lapsensa aikuisten turvallisuuden ja tulevaisuuden tähden. Ja Oedipuksen mielikuvana on suojella vanhempiaan peloiltaan - ja sen tähden tappaa oikeat vanhempansa.

Tuntematon on aina uhka Todellisuutta mielikuvilla hallitseville mielikuville ja  instituutioille.

Moraalimme toisaalta nojautuu jatkuvastu anomaliseen moraaliin.
"Jos minä en olisi tehnyt sitä, joku muu olisi tehnyt sen"
Mikä ja miten määrittää nihilistisen kulttuurimme?


Occamin partaveitsi rautalangasta:
Asioita ja asenteita ei voi perustella ja todentaa niillä itsellään, kehäpäätelmänä.



Mihin tarvitsemme filosofiaa i & ii




Aristoteles näki kreikkalaisten aloittaman hollywood-näytelmägenren eli sankarien seikkailueepoksen vaarallisena ja epätaiteellisena...
Vasta toiselle sijalle asetan joittenkin ihaileman kahdenlaisen ratkaisun, jollainen on Odysseiassa: se päättyy eri lailla hyvien ja kelvottomien kohdalla. Tällaista juonta on pidetty parhaana ilmeisesti vain katsojien heikkouden vuoksi; runoilijat tottelevat yleisöä ja kirjoittavat niin kuin se haluaa. Tuollaisen näytelmän aiheuttama nautinto ei ole ominaista tragedialle, vaan se kuuluu pikemminkin komedian vaikutuksiin; siellähän pahimmat vihamiehet kuten esimerkiksi Orestes ja Aigisthos kävelevät lopussa näyttämöltä parhaina ystävinä, ja kukaan ei tapa ketään." - Aristoteles: Runousoppi , suom. Pentti Saarikoski


"Merkityksestä on äärimmäisen vaikea puhua
ja sanoa siitä mitään merkityksellistä"





Oidipaalinen ilo

 

 

Descartes ja Kant




* PODCAST ‘Oikea askel väärään suuntaan’
- Heidegger, Zizek ja filosofian tehtävä


Sisältökuvaus:
Laajimpana kontekstina kysymys siitä, mitä varten filosofiaa tehdään, mikä on filosofin tehtävä; miten filosofoiminen suhtautuu ongelmaansa eli siihen, mistä filosofia syntyy. Tarkemmin  taustana on Heideggerin modernismi-kritiikki, joka perustuu subjektin käsitteen purkuun. Kurssilla tarkastellaan Heideggerin kolmea kautta tätä jatkuvaa teemaa silmälläpitäen. Samalla siirrytään Heidegger-kritiikkin huomioimalla Slavoj Zizekin väite, että Heideggerin oma reaktio oli “oikea askel väärään suuntaan”; eli kritiikki onnistui, mutta konstruktio ei. Zizekin ja Heideggerin riita antaa lopulta mahdollisen lähtökohdan tarkastella modernismi-kritiikin jälkeisen ja ei-subjektivistisen filosofian tehtävänasettumisia.
.

perjantaina, lokakuuta 09, 2009

Valkoisen miehen taakka mustan miehen harteilla - Nobelin rauhanpalkinto PR-työstä




Maailmasta tuli heti turvallisempi, kun sotapresidentti sai Nobelin rauhanpalkinnon.

Obama on kirjaimellisesti ilmoittanut olevansa war president, Bushin sotaa jatkamassa.

Valkoisen miehen taakka mustan miehen harteilla.

Aihetta kerrakseen rauhanpalkintoon, valkoisen kulttuurin ritari, joka kelpasi kaikille maailman kansoille.  Nobelin komitea on lähtenyt toteuttamaan amerikkalaisten orwellilaista newspeak-taktiikkaa. Kutsutaan hyökkäyssotaa kriisinhallinnaksi ja sotapresidenttiä rauhantekijäksi. Uskontoaan ja kotiseutujaan puolustavia kapinallisiksi. Nobelin rauhanpalkinnosta on kehittynyt poliittisten PR-temppujen gaalapalkinto.

Kieltäytyykö Obama tästä? Tappokäskyjä  jakeleva USA:n presidentti kune ei voi olla kovin pyhimys, joten rauhanruhtinaan kruunu voisi hiertää aika pahoja rakkuloita kritiikin tarttuessa siihen kaksin käsin.




Tulevaisuuspelko sanelee nyt myös sotilaallisen ruudinkeksijän, Herra Nobelin rahanpalkinnon... siis rauhanpalkinnon jakoa. Eurooppalaiset ovat alkaneet vapista maailmanpolitiikan mannerlaattojen siirtymien takia. Kun pitäisi palkita vastapaino ja rauhantekijä, etsitäänkin rauhanruhtinaita ja NATO-Ahtisaaria.

Aurinko alkaa nousta idästä (taloudellisesti) mutta vielä halutaan kiehnätä maailman velkaisimman maan johtajan kainalossa. Hieman epätoivoista mutta hyvin paljastavaa. Afganistanin valloitusapukin Euroopalta on vain pisteiden keruuta sotapresidentiltä. Ei mitään muuta.

Euroopan historiallisesta äpärästä on tullut Euroopan isoveli. Tosiasiassa Eurooppa on liittoutumassa dollarin pudotusklaaniin. Tämä dollarikeskeisyyden kumoaminen tulee merkitsemään vain amerikkalaisen politiikan armeijakeskeisyyden huimaa kasvua.

Jos Obamalta siis löytyy kovan linjan rauhantahtoa Afganistanin epämoraalisia toisuskoisia kohtaan viimeaikojen mahtavalla tulivoimalla niin samalla rauhanmoraalin logiikalla Obama on nyt velvoitettu hyökkäämään noin 40 muuhun diktatuurimaahan, joissa on myös yhtä epämoraalista ja naisvihamielistä kulttuuria. Elämme toivossa, rauhaanpakottmaisen toivossa.

Rauhanruhtinaalla on kädet täynnä työtä luoda "Pax Americana" - ja luottokortti toisessa kädessä. Tästä palkinnosta Antikristuksen odottajat ja teoreetikot todella innostuvat, sillä monet myytit maailmanlopun ruhtinaasta kertovat hahmon korotuksesta ensin rauhanruhtinaaksi. Uskomatonta, mutta todellisuutta.


"Minulta kysytään aina välillä, tiedänkö hyvää vasemmistolaista elokuvaa. Oletteko nähneet amerikkalaisen sotilaallis-historiallisen spektaakkelin 300? Kertoo Spartasta?

Väitän, että on totaalisen väärin sanoa sitä oikeistolaiseksi elokuvaksi. Se on vasemmistolainen. Teesi kuuluu: vanha Persia esitetään vähän kuin Yhdysvaltoina. Persia on suuri, imperialistinen, suvaitsevainen ja hedonistinen imperiumi. Spartalaiset ovat taas pieni fundamentalistinen heimo, jota tullaan vapauttamaan. Minusta elokuva kertoo tavallaan Yhdysvaltojen ja Afganistanin suhteesta, Afganistanin menestyksekkäästä vastarinnasta."

Slavoj Žižek


Kulttuuriteorian slovenialainen Elvis, Slavoj Žižek
 
luennoi Helsingissä 30.11 ja 1.12.

Tiistaina 1.12. Kiasma-teatterissa kaksi elokuvaa ja luento.

Kello 12 Žižek! –elokuva. 71 min. Elokuvaesitys.

Kello 14–17 Cinema and ideology: report from battleground, Slavoj Žižek esitelmöi.

Kello 17.30–20 Perverts guide to cinema –elokuva. 150 min. Elokuvaesitys.

Kaikkiin tilaisuuksiin on vapaa pääsy - Gaudeamus, Into Kustannus, Kiasma-teatteri, KSL, Taiteiden tutkimuksen laitos ja Yleisen valtio-opin laitos Helsingin yliopisto, Vasemmistofoorumi, Voima
Maanantain luennon tiedot täällä:

http://www.facebook.com/event.php?eid=174388561977




torstaina, lokakuuta 08, 2009

Spotify-vihje Yeah Ghost

Naputelkaa Spotifyn hakuun Yeah Ghost - ja leijukaa. Tai menkää ilmaisille kuuntelusivustoille.

Zero 7  collaborating with José González. Myös CD:nä.













Eigenharp 

 





ilmainen musiikki mp3 ilmaiset lataukset free music altrnative bändi yhteistyössä 2009.

tiistaina, lokakuuta 06, 2009

Afganistanin vaalit nukkehallituksen kalpea väärennös

Tämä haastattelu täytyy katsoa.

Afghan election questions

Of all the voices alleging electoral fraud in Afghanistan one of the strongest to emerge is Peter Galbraith.

Until last week he served as the United Nations deputy envoy in that country and after being excused from his post, so to speak, he is speaking out about the fraud he allegedly witnessed. Matt Frei spoke to him from Norway about those accusations and what he says led to his dismissal.

Lähettäkää kysymyksenne Stubbille kirjeenä tai emaililla.


Alexander Stubb:
"Nyt on tärkeintä suomalaisten sotilaiden tukeminen"


The tribal leaders prepared to deliver a landslide for Abdullah – but it never happened. They claim Ahmed Wali Karzai, the president’s brother and leader of the Kandahar provincial council, detained the local governor and closed all the district’s 46 polling sites on election day.

In the Spin Boldak district in the south of the country, the fifth-ranked candidate, Mirwais Yasini, accused pro-Karzai agents of taking out his votes and burning them.

“Democracy is dead in Afghanistan,” he said. “It’s buried. I’m not even bothering to get my results any more because it’s completely rigged. It’s completely biased.” www.timesonline.co.uk 


.