Miksi heteroudesta ylpeät ja itselleen hyväksyntää hakevat näkevät homojen hyväksynnän hakemisen kirouksena?
Koska kirkko on opettanut, että erilaisuus on syntiä.Valtionkirkko ja kuninkaan kirkko eli aatelisten kirkko on määritellyt "kunnon kansalaisuuden" kansalaisille ja käskenyt lisääntymään niin maan perusteellisesti - jotta eliitin verotulot lisääntyisivät. Ruotsalainen aatelisto alkoi kontrolloida suomalaisten seksuaalisuutta ja viljelykasveja. Heteroavioliitto ja vehnä nostettiin Jumalan käskyksi.
Tämä on brutaali tausta kirkon luomalle homofobialle ja pelotteelle olla kirkon määrittelyn mukainen kovan rangaistuksen uhalla.
Nyt kirkon yksi rohkeista liberaaleista vaikuttajista antaa vähän väärän signaalin:
Ongelma on ensisijaisesti teologinen kirkon sisällä. Kirkko ei ole tehnyt uskonpuhdistusta Vatikaanin neuroottisesta ja valtakeskeisestä eliittiteologiasta.
Ja varsinkin historiaan kytkeytyvä näköharha, historiasta nouseva pesäke.
Koko historia tässä ja nyt.
Se näkymätön mutta suurin vaikuttaja. Suurin. Psykohistoria asenteissamme ja tunteissamme, kuinka määrittelemme itsemme, kuinka haemme hyväksyntää ja statusasemaa "kristittyjen" ja sukumme hyväksymänä.
Oletteko samaa mieltä siitä,
että jos ei ymmärrä historiaa, ei voi ymmärtää tätä nykyhetkeä.
Kirkko on toiminut 900 vuotta 1974 saakka suomalaisten moraalituomarina sanelemansa lain avulla ja tuhoannut ja tappanut suomalaisia moralismilla. Suomalaisia on teloitettu, omaisuus kaapattu kirkolle ja aatelisille, heitetty kylmään vankikuoppaan kuolemaan ja vammautumaan. Kirkon määrittelyvallan ja "oikean opin" takia.
Ei ole mikään ihme, että pelon voima suggeroi vieläkin ihmisiä.
- Koska
valtionkirkko puuttuu avoimesti valtakunnan seksuaalipolitiikkaan
valtion virallisena uskontona ja valtion tukemana, on asiassa paljon
selvittämätöntä ja keskusteltavaa.
Valtionkirkon olemusta koneistona, kuninkaan ja aatelisten armeijan jatkeena, ei vieläkään tunnusteta. Mielenhallintavirasto.
Terapian väläyttely ahdistuneille, vanhaan seksuaalioppiin tarrautuville ei nyt auta, ellei kirkko ensin tunnusta omaa fasistista olemustaan ja historiaansa ihmisten tuomitsijana ja vallankäyttäjien brutaalina ystävänä.
Oikeistolaiset Saksan ystävät halusivat korostaa kirkon merkitystä 1930-luvulla ja samalla homovihamielisyyttä korostettiin varsinkin sotien aikana kirkon luoman paranoijan yhtenä voimakeinona. Paranoija on valtaa, kun se suunnataan luomaan alistumista ja lannistumista, absoluuttisia julmia arvoja vallan ehdottomuudesta demokratiaa vastaan ja eliitin sotaa luomaan.
Homokeskustelussa tietämättömyys valtionkirkon historiasta valtapelin osana ja kulttuurimanipulaationa on pahin vihollinen.
Tietämättömyys, tuosuurin Saatana.
Ei terapia auta yksilön ihmiskuvaan ja maailmankuvaan, jos ei systeemin ja moralistisen kulttuurin olemusta, keinoja ja väkivaltahistoriaa tunnisteta pahan varjon ja epäluonnollisen harhan luojana.
Homofobian olemusta ei ymmärretä, jos sitä ei ymmärretä Vatikaanin ja Ruotsin kirkon luomaksi puhtausmeemiksi, tottelevaisuuskuriksi, ja kuinka se on ollut kunnon kansalaisen ehto. Olet saanut hyväksyntää vain vihaamalla kirkon "vihollisia" ja ylistämällä kirkon tuomiovaltaa ilman järjen hiventä.
Nyt jos taas jatketaan yksilöiden syyllistämistä ja esitetään homofobia VAIN yksilöiden ongelmaksi, niin ei olla rehellisiä vallan ja manipulaation psykohistoriasta kirkon toiminnassa. Kirkon vastuusta opin puhdistamiseksi ja vastuu hirvittävän historian tunnsutamisesta.
Nyt siis yhä kolmasosa suomalaisista noudattaa tätä 900 vuotta juntattua puhtaus-meemia ja puhtaus-neuroosia. Seksuaalinen puhtausmeemi perustuu aatelisten velvoitteelle tehdä kansasta lisääntyviä ja keskenään mahdollisimman paljon kilpailevia tuotantoyksiköitä verotuksen lisäämisen tähden. Kirkon moralismikin on ollut ja on kilpailua, paheksunnan kilpailua olla toisten yläpuolella kirkon määritteiden mukaan. Kunnon kansalainen kirkon määrittelemän identiteetin mukaan aatelisten ehdottoman vallan ja kehitysvastaisuuden mukaisesti. Kontrolloitu "kristitty" eli hyväksytty kansalainen auktoriteettien mielivaltaa tukemassa.
Kirkon täytyy purkaa oppiaan julkisessa ja päämäärätietoisessa uudessa uskonpuhdistuksessa: valtionkirkko ja arkkipiispakin tukee yhä homofobiaa monin tavoin opillisesti eikä arkkipiispa ole kertaakaan ehdottanut kirkolliskokoukselle täysin tasavertaista asemaa homoseksuaaleille perheen perustajille vaan tukee yhä neuroottista puhtausajatusta uusilla rasistisilla asetelmilla.
Tai kirkko julistautu taantumukselliseksi ja Vatikaanin teologialle uskolliseksi. Rehellisesti eikä yritä huijata enää suomalaisia luterilais-etuliitteellä.
Ihmisten itseymmärrys ja neuroosit eivät voi avautua, jos eliitin kontrolloiman, alamaisille suunnatun synti-systeemin ja sen manipulaation keinoja ja laajuutta ei tunnusteta psykohistoriassamme. Aatelisia kirkko ei ole koskaan jahdannut vaan suomessakin rikkaat saivat rauhassa kirkon tekopyhyyden suojissa käydä Eiran sairalassa tekemässä abortteja 40-luvullakin, jotka oli alamaisilta kielletty. Kirkon tuomiolla ja sen mukaisen valtion lailla.
Mutta ei eliitille.
II
Jos luet kirkkohistoriaa,
niin kirkon teologia on alunperin tuominnut luonnon ja luonnolliset tarpeet.
Kirkkoisät vihasivat nimenomaan heteroseksiä ja seksuaalisia haluja. Se tuomittiin lihan synniksi. Nyt kirkko hassusti ylistää heterohaluja ja lisääntymistä mutta Rooman mithra-kristittyjen marttyyrilahko vihasi alunperin seksuaalisuutta kaikissa muodoissa ja avioliittoa syntisten ylpeilynä. Vain kuolema oli pelastus ja tavoite Rooman marttyyriseurakunnille Paavalin kehittäessä tätä antiseksuaalista roomalisten mithra-kultin marttyyriteologiaa eteenpäin kaunokirjallisesti - tästä syntyi Vatikaanin teologia ja seksuaalikontrolli.
- Paavali siirtyi oudosti juutalais-roomalaisten uskontopoliisien kuolemanpartioiden
johtajasta kristittyjen teologian muokkaajaksi ja sabotoijaksi,
korostaen juutalais-roomalaista keskusjohdolle alistuvaa
uskonnollisuutta epäilyttävällä mausteella: lisääntymiskieltoa
kristityille.
Paavalin periilliset roomalaisen kirkon muokkaajina kirkkoisät olivat kaappihomoja, jotka olivat sukunsa käskystä kieltäneet homoseksuaalisuutensa ja pakottautuneet heteroliittoihin. Siten he oppivat vihaamaan seksuaalisuutta ja heteroita. Kristinuskosta muodostui ensin kaappihomojen kirous heteroille näiden katkerien ihmisten löytäessä maailmanloppukristityt.
Alkuseurakunnan opetus unohdettiin täydellisesti. Rakkauden sijaan tuli viha ja tuomio hierarkisen lahkovallan takia, jonka keisari lopulta muokkasi roomalaisten uskontojen suoraksi kopioksi ja jatkajaksi, valtionuskonnoksi, sotilaspapeiksi - joita meilläkin yhä on jokaisen veronmaksajan kustannettavana.
Ja kyllä, ev-lut kirkossa on hurja määrä kaappihomoja leikkimässä heteroja mutta se on yksityinen asia. Yksityinen tragedia.
Hyväksyntää kerjäämässä kirkon oppien takia, "puhtautta" kokemassa, "heteroutta kristillisesti" toteuttaen. Historiallisen taakan takia.
Suuri on kuitenkin ongelma ja suuri on joillakin ahdistus.
Homoista. Miksi rehti hetero kokee voimakkailla tunteilla että homo uhkaa heteroutta? Voiko homo todella houkutella aitoa heteroa? Mikä on aitoa kirkon teatterissa?
III
Vielä 1400-luvulla, jos pappi yritti hiipiä varakkaiden ruotsalaisten sukujen hääjuhliin, hänet tapettiin tai pahoinpideltiin julmasti. Avioliitto oli sukujen omaisuudenjakoa ja kauppasopimuksia.
Tekstit
