perjantaina, lokakuuta 31, 2008

Manaaja ja suomalaiset kauhusadut




Uudet teinikauhut eivät ole mitään tämän leffan rinnalla.

Exorcist. Tämä on ns laatukauhua. Samat tarinan teemat kuin tuhansia vuosia kauhu- ja demonitarinoissa.

Suomalaisten yleisimmät kauhutarinat satoja vuosia sitten olivat ihtiriekot, abortoidut demonisikiöt ja metsään haudatut lapset, jotka piinasivat itsekkäitä aikuisia synkän metsän varjoissa.

Perinnesaduista on virheellinen käsitys, että ne ovat aina olleet lasten satuja. Alunperin sadut olivat groteskeja aikuisten satuja. Grimmin veljeksien ensimmäistä satukirjajulkaisua on sanottu turhan brutaaliksi, vaikka jo se oli sensuroit versio originaaleista kansansaduista.

Ne, jotka väittävät, ettei tämä elokuva heitä pelota, eivät ole katsoneet elokuvaa pimeässä, puhelin kiinni ja äänentoisto riittävän kuuluvana normaalin keskustelun äänenpaineen tasoisena eli aika selkeällä volyymilla.

Tämä elokuva on myös hyvä psykoosin kuvaelma, dramatisoitu psykodraama psykoosiin joutuneen ihmisen depersonalisoitumisesta. Valmentavaa opastusta niille, jotka eivät vielä ole joutuneet tekemisiin psykoottisen ihmisen kanssa.


Killinki/Wonkette:
Jesus People Pray That
False Idol Will Save God's Economy


KEYWORDS:: suomalainen sadunkerronta satu analyysi tutkimus satututkimus tarina legenda myytti mytologia jung

.

keskiviikkona, lokakuuta 29, 2008

Suurin valhe

Voiko suurempaa valhetta enää päästää ilmoille?

Peruspalveluministeri Paula Risikko, Kokoomus, vakuuttaa tämän päivän Ilta-Sanomissa, että Suomessa saa apua, jos sitä kykenee pyytämään.


Missä on kansalaisten poliittinen tietoisuus siitä, että meitä on kusetettu rikkaimman kansanosan verohelpotuksilla ja purettu kaikki se, mitä keskiarvokansalainen arvostaa. Koko hallituksen kuntaosuuksien jatkuva tinkiminen 15 vuoden ajan perustuu ideologiselle ajatukselle, että varakkaiden verotusta ja keinotteluun sopivaa pääomaveroa on ollut "pakko" laskea. Yhteiskunta on näin purettava oikeistolaisen säpäkän unelmaihmisen tieltä. Halvan ja hiljaiseksi nöyryytetyn työvoiman tieltä. Kovien arvojen satumaa.

Väestöliiton toimitusjohtajan Helena Hiilan mukaan kuntapoliitikot eivät halua satsata rahaa turvakotipaikkoihin edes EU:n suositusten mukaan. "Meillä katsotaan, että tämä on perheen sisäinen asia, likapyykkiä ei pestä ulkona. Parisuhdeväkivaltaa häpeää sekä tekijä että uhri. Uhri voi myös pelätä seurauksia, jos hän lähtee puhumaan. Väkivalta voi myös traumatisoida uhrin niin, ettei hän enää jaksa hakea apua." Suomen Kuvalehti


Merja Urponen
pitää selvänä, että tragedioiden taustalla on mielenterveysongelmia ja masennusta. Urponen syyttää alasajettua terveydenhuoltojärjestelmää siitä, ettei tällaisia sairauksia hoideta. itsekin masennusta sairastava kustannustoimittaja Merja Urponen kokosi satojen potilaskohtaamisten innoittamana kirjan Sairauteni nimi on masennus. - Uusi Suomi


Vauvojen pahoinpitely on luultua yleisempää

Vauvoihin kohdistuva vakava väkivalta on selvästi yleisempää kuin mitä viralliset tilastot antavat ymmärtää. Asia käy ilmi Ensi- ja turvakotien liiton tekemästä puhelinkyselystä. YLE


Suurin osa mielenterveysongelmista

jää edelleen hoitamatta.

Joka seitsemännellä nuorella on mielenterveysongelmia. Itsemurha-ajatuksia on 10-20 prosentilla nuorista. Nuorten ongelmien yleisyyttä selvitettiin tänään pidetyssä Mielenterveysseuran seminaarissa.
- IS



Sosiaali- ja terveysministeriössä valmistellaan parhaillaan
mielenterveyshoidon supistamista entisestään

Mielenterveyspotilaiden omaisjärjestöt ovat huolissaan suunnitelmista vähentää psykiatrista sairaalahoitoa entisestään. Järjestön mielestä sairaalapaikkojen vähentäminen ilman kriisiytyneen avohoidon radikaalia kehittämistä asettaa omaiset kestämättömään tilanteeseen.
IS


Työuupumus

ei voi Suomessa olla Kelan korvaaman sairasloman syy, koska työuupumusta ei ole hyväksytty sairaudeksi Kelan tautiluokituksessa. Monet lääkärit pitävät ongelmana sitä, että työuupumusta ei voi kirjata sairasloman syyksi, vaikka se usein on ensisijainen ja pääasiallinen työkyvyttömyyden syy. -
MTV3



Masennuslääkkeiden käyttö lisääntynyt roimasti YLE


Suomi on samalla ainoa maa maailmassa, jossa psykoosilääke (Zyprexa) on myydyin lääkkeistä. Se kertoo ensinnäkin sukupolvien selvittämättömistä ongemista.


Neuroleptien eli psykoosilääkkeiden käyttö riistäytyy Suomessa käsiin. Lapsille ja vanhuksille syötetään psyykelääkkeitä jotka aiheuttavat jopa pysyviä sivuvaikutuksia. Aika järkyttävää tekstiä.
Tiede.fi


WHO the hell...

Suomi on Länsi-Euroopan väkivaltaisin maa. - HS



Suomessa paljastui tiistaina kaksi vakavaa perhetragediaa.


Porvoolaisesta omakotitalosta löytyivät kuolleina poliisimies ja hänen vaimonsa. Poliisin mukaan tapauksessa oli kyse yhteisesti suunnitellusta itsemurhasta. Illalla paljastui, että nelihenkisen perheen vanhemmat löytyivät kuolleena asunnosta Helsingin Herttoniemenrannasta.
IL




Yhä useampi nuori

on kokenut fyysistä uhkaa. Lisäksi tytöistä yli kymmenen prosenttia ja pojista viisi prosenttia kertoi olleensa vastentahtoisesti yhdynnässä. - MTV3



Nuorten mielenterveysasenteet tiukkenivat

Alan ammattilaisten mielestä mielenterveyspalvelut eivät nykyisellään tue kuntoutumista riittävästi. Potilaita juoksutetaan kolmen kuukauden välein kontrollikäynneillä, mutta varsinaista hoitoa he eivät useinkaan saa.
- HS


Seksuaalisesti hyväksikäyttävät nuoret
eivät yleensä kadu tekoaan HS


Silminnäkijä: Älä lyö
YLE:n Areena netti-TV

Keskimäärin yksi lapsi joutuu joka päivä pitkäaikaiseen sairaalahoitoon, koska omat vanhemmat ovat pahoinpidelleet häntä. Äiti lyö useammin kuin isä. Toimittaja Juha Portaankorva.



Valkoinen raivo

Opettajien opittu avuttomuus kiusaajan edessä - Suomen Kuvalehti


Köyhyys tulee köyhälle kalliiksi

- Päiväntasaaja, nettiradio audio YLE


Tuhansien vihaisten laulujen maa




.

tiistaina, lokakuuta 28, 2008

Sumopaint - ilmainen kuvankäsittely selaimessa II


Sumo paint
kuvankäsittely

Free image manipulation online
Needs Flash plugin


Suomalainen sivusto yllättää.
Hieman helpompi kuin Photoshop.

Nyt taas uusi Firefox-selaimen kautta toimiva kuvankäsittelysivu eli erillistä ohjelmaa ei tarvitse asentaa. Ohjelmankehittäjät päivittävät ohjelmaa ja käyttäjällä on aina automaattisesti uusin versio käytettävissä.

Myös  pixlr
on uudistunut.


Sumopaint Toimii halvan Wacom piirtopöytä-tabletin kanssa! alk n. 60 e

Verkkokauppa.com: Wacom Bamboo Fun 
Pen Touch - piirto- ja kosketuspöytä sormillekin.

Mukana kaksi ohjelmaa, monipuolinen ArtRage ja Photoshop Elements
 "Bamboo Fun yhdistää Multi-touch kosketusominaisuudet sekä piirtoalustan parhaat puolet yhteen laitteeseen. Voit sormia käyttämällä vierittää, zoomata, kiertää, kääntää kuvia ja dokumentteja. Kynällä taas luot persoonallisuutta käsikirjoituksella ja käsin piirretyillä kuvilla."

ArtRage 2.5  
versio myös heti ladattavissa ilmaiseksi
- hiirelläkin toimiva piirto-ohjelm 

- Mac OSX ja WINtoosat.


TASOT SUMOSSA
Valitse Sumo-sivun oikealta LAYER-ruudusta aina NEW LAYER kun lisäät uuden kuvion/kuvan niin kuvat ovat erilisillä tasoilla ja liikuteltavissa, muokattavissa sekä poistettavissa erikseen.

Onnetonta on, että Sumon monitasokuvaa eli master-tiedostoa ei voi tallentaa kovalevylle kuten mm Gimpissä niin että myöhemmin voisi layereita muokata. LAYER-TASOT sulautuvat tallentaessa ja vain yksi kuva siis jää jäljelle. Vain Sumo-accountille voi tallentaa monitasoista master-tiedostoa eli käyttäjä pakotetaan accountin käyttäjäksi, jonka tulevia hintatietoja ei tiedä. Odotellaan päivityksiä muuten mainioon Sumo-sivuohjelmaan.

Macin oma iPhoto on kuitenkin huimasti nopeampi ja helpompi kuvan kontrastien ("tummuuden") ja yleisvärisäädön kanssa. iPhotossa on samat älykkäät suhteellisen tumman ja vaalean pään gammasäätimet kuin Cs Photoshopeissa.

Muistakaa, että Mac-koneet näyttävät kuvat n. 15% vaaleampina eli kun win XP tai Vistakoneilla katsellaan Mac-kuvaa, niin se näkyy tummempana. Eli Macillä työskennellessä kuvista kannattaa muokkailla himpun verran vaaleahkoja. Musta saa tietysti olla mustaa.

SumoPaint Walkthrough video



ii

Photo 2

Free automatic color balance manipulation.

Aikaisemmin on julkaistu myös suomalainen, ilmainen kuvankäsittelysivu, automaattiversio Photo 2-ohjelmasta, joka korjaa lähes automaattisesti kuvan väribalanssia.


Kikka
Kokeilin shokkihoitoa
: säädin ensin ilmaisessa kuvankäsittelyohjelmassa (vaikkapa Gimp XP/MAC) ongelmallisen kuvan kontrastin siihen, mitä itse halusin ja lisäsin tahallaan turhaa väriä vaikkapa magentaa kuvaan n 20%. Tallensin tuotoksen hyvälaatuisena tif (iso tiedosto) tai jpeg-kuvana (100%) eri nimikkeellä ja sitten latasin sen Photo 2:seen. Ja kas kummaa, kuva korjaantui paljon paremmin kuin silloin, kun värit olivat vain hieman vinossa. Ohjelman profiili siis tunnistaa paremmin aivan vinossa olevat värit ja löytää sitten keinoälyllään standardivärit mukavammin - eikä tarvitse itse vaivalloisesti värejä tuunata.

iii

Photoshop Express

Adobe julkaisi myös ilmaisen Photoshop Express-kuvankäsittelyohjelman, joka toimii perusselaimien kautta. Ja samalla 2 Gt kuvansäilytystilaa.






Muita ilmaisia browser-kuvankäsittelyohjelmia::

Kevyt: pixlr

Splashup

Picnik

FotoFlexer

a.viary.com





ja ilmainen lähes Photoshopin kaltainen laaja legendaarinen ohjelma:

GIMP


Piirto-ohjelma

Paint NET






Ilmaiset

tekstinkäsittelyohjelmat





Jotkut uudet browser-ohjelmat vaativat Adoben ilmaisen "AIR" -plugin

Asenna Adobe:n sivuilta. First install AIR.

KEYWORDS:: Kuvan parantaminen korjaus kuvankorjaus manipuloimenen image maksuton korjaus puhdistaminen siistiminen kuva nettiin julkaisu halpa ohjelma manipulation enhancing miten huonosta kuvasta parempi korjaaminen muokkaaminen morph morphing fast nopea tasapaino tasapainoinen värimaailma kohentaminen muokkaus kuvanmuokkaus säätäminen säätö plug in finnish picture change color balance fine tune contrast. Finland nordic program firm firmware class piirto-ohjelmat freeware download seed BitTorrent (protocol), a peer-to-peer file sharing (P2P) communications protocol torrent torr net fi eu new finnish software illustrator freehand coreldraw illustration

sunnuntaina, lokakuuta 26, 2008

Kuinka proffasta tuli terroristi - TV1

Historiaa: Unabomber Ted Kaczynski

TV1 - Ke 19.30 + Su 16

Theodore Kaczynski aloitti vuonna 1978 parikymmentä vuotta kestäneen kirjepommikampanjan, joka surmasi kolme ihmistä ja 23 haavoittui. Kuinka matematiikan professori Kaczynskista tuli terroristi? National Geographic, Yhdysvallat.

Kun älykkö toteuttaa teoriaansa salaisena missiona, jota kalastaja Pentti Linkola hahmottelee julkisesti paperille vuosikymmeniä. Unabomber vihasi ihmiskuntaa sen tuhoavan luonteen takia. Ja salli itselleen tuhoavan luonteen luodakseen lamauttavaa kaaosta Venäjän 1800-luvun lopun anarkistien malliin.

Tedinkin mukaan ihmiskunnan tuho ja yksilön rappio liittyivät ennen kaikkea äärimmäisen organisoituun yhteiskuntaan, joka halusi sitoa yksilön ideologian ja uskonnon pauloihin organisaatiota kiinteyttämään. Eli organisaatio on ideologian keskus ja päämäärä ja yksilön on ymmärrettävä tämä jo pyhäkoulun helvettivisioissa. Yhteiskunta päättää yksilön puolesta ja turtuneen kiitollinen yksilö on yhteiskunnan kannalta toimiva yksilö. Yksilö, joka vaijeten käyttää halpoja, lapsiorjien tekemiä kenkiä.

Terrorismista on monta teoriaa. Kuitenkin aika vahva teoria liittyy juuri nyt elokuvateattereissa esitettävään elokuvaan.

Baader Meinhof Komplex-
elokuva esittää vaihetta yhteiskunnassa, joka ei selvittänyt omia rikoksiaan fasistiselta aikakaudelta ja natseja päästettiin vapaasti valtion virkamiehiksi. Nuorten terrorismi sai aikaan hyvin nopean yhteiskunnan rekalibroinnin, solidaarisen itsesäätelyn, jossa kansalaisoikeuksia, keskustelua ja sosiaaliturvaa kasvatettiin omaehtoisesti kaaoksen välttämiseksi.

Linkola kutsuttiin 2006 puhumaan Suureen filosofiatapahtumaan mutta hänen pääsynsä puhujaksi estettiin. Miksi? Koska Linkola pohti ja vertasi natsi-Saksan yhteiskuntajärjestystä omaamme eri näkökulmista.

Unabomberin oikeudenkäynnissä nähtiin juridinen paradoksi. Oikeuspsykiatri totesi Kaczynskin sairastavan paranoidista skitsofreniaa, mutta siitä huolimatta hänen katsottiin olevan "täysin" kykenevä oikeudenkäyntiin. Yhteiskunta on valmis kumoamaan oikeudelliset periaatteensa aina kun siihen on tarvis. Tarvitaan vain uhan tunne, samalla mekanismilla kuin Ted koki pakottavaa tarvetta operaatioonsa.

Historiaa:
Unabomber Ted Kaczynski
TV1 Ke 19.30 + Su 16

Porttikielto Platonille



Notes from
Underground







lauantaina, lokakuuta 25, 2008

Helpottavaa ammuntaa


Mitä tästä ilmiöstä ja asiantuntijarektiosta täytyisi taas sanoa?

Psykologi Jaana Haapasalo

"Pidän metsästystä, niin kuin urheiluammuntaakin, poikkeavana harrastuksena. Mielestäni ei ole normaalia, jos ihminen on kiinnostunut aseista. Se on tappava harrastusväline", psykologi Jaana Haapasalo sanoo Aamulehden haastattelussa. - Helsingin Sanomat

Itse tarkastelen ilmiötä toisin, enemmänkin psykoanalyyttisen korvikehelpotus-teorian kautta. Sublimaatio eli "korvikehelpotus" tarkoittaa korvaavaa toimintaa, korvaavaa helpotusta, paineiden kanavointia. Parempi kaataa keiloja kuin ihmisiä.

Kognitiivinen ihmismalli Suomen psykologien keskuudessa on aikamoinen ihmisyyden putkimalli. Eli ihmisestä tulee tappaja kun hän pelaa ampumispeliä ikäänkuin opetuspelinä. Peli on heille kognitiomalli, matkimistoiminto. Valmennusta. By the way, kukaan viimeaikojen suomalaisista massamurhaajista ei pelannut aktiivisesti videopelejä.

Psykoanalyyttisesti äärimmäinen sosiaalinen aggressio johtuu alunperin koetusta sosiaalisesta aggressiosta eli ihmisen psyyke rakentuu sosiaalisen tiedostamisen ja sosiaalisen identiteetin kautta. Ampumapelien pelaajista osa innokkaimmista ovat jo valmiiksi häiriintyneitä. Ja useimmille häiriintyneille peli on parasta pseudoterapiaa miesten kerhona, sublimaatiokeino hirveille vihan ja avuttomuuden tunteille. Kun vuorovaikutteista terapiaakaan valtion KELA ei köyhille yleisesti tarjoa.

Sama tilastollinen malli on nähty USA:n osavaltioissa. Niissä, joissa porno kiellettiin 80-luvulla, raiskausten määrä nousi selvästi.

Kulttuuritätien aggressioregressio vapautuu taas vastaavasti romanttisissa elokuvissa ihannepariskunnan uhkaa, antagonistia, huijaria, ilkimystä kohtaan. Inhottavien roolihenkilöiden dramaattisen viheliäistä kohtaloa, tauteja, onnettumuuksia, häpäisyä tms monet tädit iloitsevat suurella innolla ja riemulla.

Suomalainen itsemurhakulttuuri, itsetuhokulttuuri, on kääntymässä avoimeksi aggressiokulttuuriksi, koska tunteiden ja itsensä ilmaisu on kulttuurissamme vapautunut niin hyvässä kuin pahassa. Ehdottomasti enemmän hyvässä. Kirkon häpeään ehdollistava itsensä rankaisukulttuuri on haihtumassa. Pahoinvointia osataan ilmaista niin sosiaalisesti kuin epäsosiaalisesti avoimemmin. Enemmän positiivisesti.

On siis totta, että ihmisten ampujat ovat usein aseiden käsittelijöitä mutta sublimaatioteorian mukaan (eikä vain oma teoriani) ilman metsästyksessä totetuttavaa paranoidista psykopatiaa, ilman hallittua sadistisen tuhovietin korvaavaa toimintaa, meillä olisi vielä enemmän ihmistappoja ja itsemurhia. Puukolla tai ilman. Paljain käsinkin voi tappaa kevyesti. Jos haluaa. Mutta tietysti kannatan nopeiden käsiaseiden rajoittamista ja ehdotonta kerholukitusta.

Monet sosiologit ovat sanoneet, että jos Hitlerillä olisi ollut omia lapsia hakattavana ja raiskattavana, hän ei todennäköisesti olisi kokenut pakottavaa tarvetta luoda puolueesta perhettään ja tapattaa kansakuntaa viimeisenä uhrina. Uhrikulttuuri on sadistista nautintoa toisen kärsimyksestä, ei vahinko tai seuraus kognitiivisesta mallioppimisesta. Psykopaatit ovat aina keskuudessamme, ilman ampumaklubia tai metsästysseuraa. Lapsuudessa tuhotut mahdollisuudet.

Supon mielestä meillä ei ole terroristeja. Hoh hoijaa.
Suunniteltu "koston" toteuttaminen on terrorismia. Kun puhutaan terrorismia ehkäisevästä työstä niin pirusti hyvin valikoituja terapeutteja kentälle. Empaattisen ihmisen täsmäkouluttaminen terapeutiksi vie vain about 4 kuukautta. Psykologian laitokset Suomessa ovat muutenkin aivan hukassa pompöösin tilastotiede- /profilointimatematiikkansa kanssa.

Kognitiivinen psykologia on hyödyllistä juuri psykopaattien kanssa toimiessa. Mutta terapeutin ymmärrys psykopatiaan nousee vain psykoanalyyttisten mallien ja hahmotusten kautta. Tätä eivät kuitenkaan kognitiivisen psykomallin edustajat millään myönnä. Eivätkä voi siis silloin auttaa psykopaatteja, kun eivät ymmärrä, mistä kokonaisvaltaisessa sadismissa on kyse.


Rauhallinen lapsuus kehittää stressinsietokykyä

Stressi ei vahvista lasta. Mitä vähemmän lapsena on stressiä, sitä
matalampi stressitaso on aikuisena. Professori Liisa Keltikangas-Järvinen painottaa,
että
lapsen kehitykselle stressi on aina kielteinen asia. - IltaSanomat


Status ja julmuus



Sadismi




Ikonen, Pentti - Eero Reckhardt 1994 kirja:
Thanatos, häpeä ja muita tutkielmia



Päihderiippuus, itsetuhoisuus ja häpeä



Aggressio ja aggressiivisuus




.

What Happened to Our Dreams of Freedom?

Kriittinen dokumentti mediakulttuurista

What Happened to Our
Dreams of Freedom?


Loistava analyysi länsimaisen harhaisesta kontrolliobsessiosta, neuroottisesta statuskulttuuristamme ja vääristyneestä omakuvastamme. Kuinka kasvatus muokkaa ihmisistä sotaa kaipaavia kuluttajia. Dokumenttielokuva kuusiosaisena BBC.

Video

http://www.youtube.com/watch?v=Rb3S-4T28tE&feature=related


KEYWORDS:: Elämänhallinta pskologia psykoanalyysi jung arkkitypit arkkityyppinen ajattelu animus anima freud ahdistava kulttuurimme pelko fobia neuroosi neuroottiset mind control mielenhallinta hypnoosi suggestio suggestiivinen mainoskulttuuri mainokset brändi

perjantaina, lokakuuta 24, 2008

Karmein turvallisuusongelma tietokoneellasi


Näppäimistön johto lähettää salasanat 20 metrin päähän


Langattomien hiirten ja näppäimistöjen vakoilu on helppoa: jos laite lähettää datan tietokoneelle salaamattomana, tietoja voi onnistua lukemaan jopa vahingossa. Kuitenkin mitä tahansa sähköistä signaalia välittävää välinettä voi ainakin periaatteessa lukea ulkopuolelta, sillä johto toimii antennina, joka lähettää ympäristöönsä heikkoa radiosäteilyä. -
mikropc.net

Eli ei kannata käyttää langatonta näppistä.

Ja jos on aihetta odottaa osakseen aktiivista yritysvakoilua tai SUPOn ystävällistä tarkkailua, niin langallisen näppäimistön piuhan ympärille ja tietokoneen liitoskohdan päälle voi kääriä foliota pari kerrosta.

Jos (windows) koneesi hidastuu tuntemattomasta syystä tai ohjelmiin loggautuminen hidastuu oudosti, niin koneellesi on mahdollisesti asettautunut troijalainen tms. Tsekkaa win-koneesi vähintään kolmella erilaisella tietoturvatarkistusohjelmalla. Älä tee mitään muta silloin kun koneesi tekee virustarkistusta. Käynistä kone aina uudestaan yhden tarkistuksen jälkeen.

Ilmaisia, selaimen kautta toimivia, 10-40-minuuttia - free online virus scanners:


http://support.f-secure.com/enu/home/ols.shtml



http://housecall.trendmicro.com/emea/


http://security.symantec.com/sscv6/default.asp?langid=ie&venid=sym



http://us.mcafee.com/root/mfs/default.asp?affid=105




sekä asennettava ohjelma

AVG ilmainen virustarkistus. Päivittää tietokantansa automaattisesti. Tekee täyden tarkistuksen ajastetusti. Tarkistaa sähköpostit. Asennus on kohtuullisen yksinkertainen. Kielenä on englanti.


XP-systeemille lisäksi:

Tässä ilmainen ja ehkä paras palomuuri. Palomuuri on tietokoneen tärkein ohjelma. Jatkuvaa, hidastavaa, maksullista virustarkistuohjelmaa et tarvitse.
Sygate http://www.tucows.com/preview/213160


AD-AWARE haittaohjelmien poisto-ohjelma. Asennus on yksinkertainen. Kielenä on englanti.

EasyCleaner on tietokoneen yleispuhdistusohjelma. Tutkii ja korjaa rekisterin yms. Kieleksi on valittavissa suomi.

sekä

FTP-ohjelma, tiedostojen siirto edestakaisin netissä.
FileZilla on esim kotisivujen nettiin siirto-ohjelma. Toimii kaikissa Windows versioissa. Kieli on suomi.


NVU on kotisivujen teko ohjelma. Suomenkielinen kielipaketti




.

torstaina, lokakuuta 23, 2008

Aidosti uskova vai sekopää

- päivitetty ii

Tiededokumentti - Olenko normaali:
Usko ja henkisyys
osa 2/4
Areena

Miksi joitakin ihmisiä pidetään aidosti uskovina ja toisia taas uskonnollisina sekopäinä? Miten tiedemiehet analysoivat kielilläpuhumista? Tanya Byron pohtii myös henkiparantamista.

Luterilaisen uskonnollisuuden mielenkiintoinen piirre kirkon piirissä on puhua nostalgisesti Raamatun uskonnollisista ihmetapahtumista ja raamatullisten hahmojen saamista oudoista visioista - mutta samalla säikähtää uskonnollisen reaaliaikaista, ekstaattista hurmosta tahi jopa enstaattista mietiskelyä.

Uskonto on tällöin muistelun kohteena kuin vanha mummo, josta on vain hyviä pullantuoksuisa muistoja. Muutosta raivoavat profeetat muumioina mytologian haudassa. Silti ortodoksien tylyt pyhimysikonikuvat ovat alkaneet mahdollisimman passiivisina hartauden kohteina kiinnostaa hartautta harjoittavia luterilaisia.

Onko harras uskonnollinen muistelu hyvä vastalääke etsivään ja korkeamman todellisuuden värähtelyjä kokevalla uskonnollisudelle? katolisessakin kirkossa opetetan selkeästi, että uskonnolliset kokemukset ja visuaaliset näyt on jätettävä harvoille pyhimyksille.

Jos luterilainen kammoksuu yksilön selittämätönä kokemusta ja kokemustapoja niin mihin hän oikein tarvitsee uskonnollista muistelua ja uskonnollista estetiikkaa? No, lainaillaan vähän ortodokseilta tuoksuja, kun ne on hartaampia, niin saavutetaan uskonnollisempi fiilis.

Onko luterilainen tai mikä tahansa lopullisen totuuden julistava moraali myös saman logiikan mukaista? Ihaillaan eettisesti uhrautuvia ihmisiä kyyneleet silmissä mutta kiitetään Jumalaa yltäkylläisestä turvotuksesta, armosta, jossa ei tarvitse reagoida mihinkään?

Turvamielikuvat.
Turvauskonnot.

Muutoksen tarpeettomuuden palvonta. Ikuisuuden raukea kaipuu. Nirvana jo tässä ja nyt, uskonnollinen ihminen. Pelastuminen valinnan ahdistukselta. Apologia eksistentialismia vastaan. Kristuksen ruumis, sinun edestäsi annettu. Lopeta huolehtiminen. Lopeta ajatteleminen.

Uusi Mikkelin piispa on ottanut lusikan kauniiseen käteen, huomannut median edessä mahdottoman mahdottomaksi ja käyttää uuden uutta apologiaa, pirteää liturgiaa kirkon ja uskon puolustamiseen, johtamisen mediakelpoiseen visioimiseen.

Mikkelin tuleva piispa Seppo Häkkinen painotti kiitospuheessaan vaalituloksen julkistamistilaisuudessa Mikkelin tuomiokapitulissa, että kirkon ei pidä puolustaa menneisyyttään, vaan rakentaa tulevaisuuttaan.


"Kirkon tulevaisuus on sidoksissa siihen, kuinka vahva se on sisäisesti ja hengellisesti. Tulevaisuuden rakentaminen tarkoittaa myös rohkeutta uudistua. " - evl.fi

Oho. Huomaa ilmaus "kirkon sisäinen vahvuus" tulevaisuuden ehtona. Kirkollisessa byrokratiassa tämä on aijemmin tarkoittanut autuaan absoluuttista muuttumattomuutta.

Nyt vedotaankin jo uudistumiseen kun aijemmin virkavelipiispat ovat hehkuttaneet 700-vuotta kirkon perinnön ainutlaatuista ja muuttumatonta voimaa, jolla muutetaan kirkon jäseniä. Sana on nyt ajassa suora ja dynaaminen mutta mitä on mies? Onko tämä taas uusi uuvuttava, mediaseksikäs hämäys byrokraattisen kirkon puolustamiseksi?

Orwellilainen Uuskieli, jossa todellinen tarkoitus on aina esitetylle mielikuvalle käänteinen. Puhetta muutoksesta, jotta muutosta ei tarvittaisi. Rakenteen piilottaminen. Perinteinen armon poliittisesti neutralisoiva julistaminen yksilöille uskonnollisen todellisuuden kautta, tämän todellisuuden kirkon ja valtion armottomuuden vastapainoksi.
" Uuskielen tarkoitus oli Orwellin kuvaamassa maailmassa tehdä
toisinajattelu ja poliittinen kapinallisuus mahdottomaksi viemällä
kansalaisilta käsitteet, joilla ilmaista poliittisesti vääräoppisia mielipiteitä.
"
- wikipedia

Kirkon perinteinen uskonnollinen fantasmakategoria on ollut täydellinen todellisuuspaon esikuva Hollywood-mielikuvateollisuudelle, viihde-elokuvalle ja väkivaltaviihteelle. Luodaan unohtamisen ja todellisuuspaon keinoja mitä suloisimmilla tavoilla. Väkivalta tehdään viihtelliseksi, jotta todellisen väkivallan politiikka ja seuraamukset, sen oivaltamisen ahdistus torjuttaisiin.

Mitä tarvitaan muutokseen?
Muutosta.

Mitä tarvitaan muuttumattomuuten?
Kauniita puheita.


The Reality Club

antropologien ja psykologien keskustelu


Uskonnollisen ihmisen ongelma ja ateismin kritiikki,
Keskustelun aikajana on alhaalta ylöspäin.

+ Luentovideot





.

tiistaina, lokakuuta 21, 2008

Eurooppalaisen tarinankerronnan reunalla - Haastateltavana Harry Cleven Trouble-elokuvan pohjalta

Eurooppalaisen tarinankerronnan reunalla

Haastateltavana Harry Cleven Trouble-elokuvan pohjalta

Teksti ja haastattelu: Arhi Kuittinen 2005


Sain harvinaisen tilaisuuden haastatella kapinallista ohjaajaa Harry Cleveniä. Mikä on hänen mielestään eurooppalaisen elokuvan kohtalo?

Tarina on ollut ihmisten silta tuntemattomaan, toiveiden ja pelkojen varaan punottu suuri pyrkimys nähdä ihmisen selviytymistä tästä päivästä, ongelmista ja rajoitteista. Elokuva ja draama on aikamme vaikuttavinta tarinankerrontaa.Verbaalis-visuaalinen tarinankerronta on nyt korvannut pitkälle pelkän verbaalisen tarinankerronnan perinteen murskaavalla volyymilla. Ylikansalliset kerrontagenret hallitsevat monelta osin ihmisten maailmankuvaa ja jopa ihmiskuvaa.
Nykyään voidaan puhua selkeästi amerikkalaisesta ja eurooppalaisesta tarinakerronnasta, niin tyylillisesti kuin sisällöllisesti. Amerikkalainen tarinankerronta keskittyy kokemisprosessin loppuunsaattamiseen, kun taas eurooppalainen tarinankerronta voi ratkaisuiltaan olla prosessin käynnistämistä katsojassa, katsojan vierailu jossakin ulottuvuudessa, tilassa, näkökulmassa ja kamppailussa. Eurooppalaisessa tarinankerronnassa mikään ei ole lopullista, mikään ei välttämättä muuttunut. Katsoja joutuu kokemaan jännitteellisen todellisuuden eri näkökulmasta.

Amerikkalaisessa tarinankerronnassa tyyli ja sisältö on kuin yksi yhtälö. Esimerkiksi kauhugenre pohjautuu rakenteellisesti melkein aina kauhukokemuksen etäännyttämiseen, sen ulkoistamiseen katsojasta tarinakokemuksen lopuksi. Eurooppalainen näkemys ei tätä tarvitse, vaan kauhun elementit voidaan jättää paljaaksi ihmisen pimeän puolen esiintulemiseksi. Vapaa eurooppalainen tarinankerronta ei eristä tarinaa kertomistekniikkojen konventioilla. Illuusion tarkoituksena ei ole luoda erillistä saareketta viihdehetkelle vaan dramaturginen illuusio on tarkoitettu tehostamaan muun muassa tiedostamista, roolien käänteistämistä ja individuaatioprosessia.
Eurooppalaisessa tarinankerronnassa on mukana jungilainen ulottuvuus: tunnustetaan prosessien jatkuvuus ja keskeneräisyys ihmisessä itsessään. Helpoin tapa ymmärtää itseään ihmisenä ei ole julistettavan oikea tapa; ilman oman ”varjonsa”, varjopuolensa tiedostamista ei voi olla persoonallista eheytymistä. Kukaan ei voi ratkaista yksilön puolesta yksilön ongelmia.
Vaikka amerikkalainen tarinankerronta mainitaan usein yksilökeskeisen kulttuurin ilmentymäksi, todellisuudessa se ilmentää hyvinkin arkaaista rituaalitodellisuutta: rituaalikonventiot sankaritarinoissa ovat ikään kuin yhteisön jäsenen puolesta ratkaistuja kaavoja ihmisen eksistentiaalisessa olemuksessa. Tarinat ja ihmistyypit ovat kaavoitettuja ratkaisumalleja ja rituaalisesti hyvän ja pahan rajan vetäviä yksilön puolesta. Yksilölle ei ojenneta kontemplaatiota, pohdintaa omasta suhteesta hyvään ja pahaan vaan vedotaan rituaaliseen selkeyteen eikä itseymmärryksen tärkeyteen.


Me olemme se, mitä meidän sanotaan olevan

Kävin mielenkiintoisen keskustelun ranskalaisen ohjaajan Harry Clevenin kanssa Espoo Cinén festivaalikahvilassa. Hyvin harvinainen tilaisuus jo senkin takia että ranskalaisia ohjaajia ei Suomessa usein nähdä mutta silti Cleven ei ollut suomalaisten toimittajien mielenkiinnon kohteena.
- Tarinat eivät ole enää vastaanottajille vaan vastaanottajat ovat nyt mediaa varten. Enää ei ratkaise sisältö vaan muoto.

Edessäni istuu rento kapinallinen. Hänellä on ranskalainen satoja vuosia vanha kapinaidentiteetti yhdistettynä perinteiseen ranskalaiseen ylemmyydentuntoon ja käsittämättömään itsetuntoon. Clevenille tarinankerronnan rikkauden puolustaminen on jatkuvaa taistelua: hänestä on luontevaa kusettaa tuottajiaan korkeampien arvojen tähden.

Mitä ovat nämä arvot ohjaajalle, joka aikoo saada tulevaisuudessa amerikkalaista rahaa tuotannoilleen, jotka ovat sataprosenttisesti eurooppalaisia?
- Tuottajat määrittelevät kohdeyleisön ja yleisön tarpeet oman mielikuvansa mukaan ja muotivirtausten mukaan. On käynnissä ikuinen taistelu eurooppalaisen tarinankerronnan ja amerikkalaisen tuotetun esteettisen teollisuuden välillä. Muotivirtaukset ovat masinoituja operaatioita, usein kysyntä luodaan tarjonnalle. Toivon, että tämä kulttuuri joutuu umpikujaan.

Voiko massakulttuuri murtua?
- Tarinankerronta on aina ollut kertojakeskeistä. Kertoja on muokannut itsensä kautta eheän tarinan, kokonaisuuden. Ohjaaja on nykyajan kertoja. Hän voi saavuttaa hyvin laajan yleisön ja tässä tulee mukaan tuottajien harha siitä, että yleisömäärä voisi määrittää tarinan laadun. Tuottajakeskeinen tuotanto ei pyri eheään, persoonalliseen teokseen. Tuottajien luoma esteettinen tarinankerronta ei pyri katsojan oivalluksiin vaan katsojan turvallisuudentunteisiin. Kaikki on tällöin formaattikeskeistä.

Metafyysinen ulottuvuus suljetaan pois, demoneja voi ampua lyijykuulilla ja paha eristetään ulkopuolelle.
- Ihminen pystyy kommunikoimaan vain persoonan kanssa. Jos tarina ei ole persoonan luoma, se on vain modulaarinen kokoelma komponentteja. Ihminen taas ei ole koskaan vakio eikä muuttumaton. Ihmisten on ymmärrettävä, että sama ihminen voi olla eri olosuhteissa erilainen käytökseltään. Aina paljastuu jotakin. Ihmisten täytyy nähdä naamioiden taakse – sitä on poliittinen aktiivisuus. Rehellisyyttä ja uskallusta. Elokuvat ovat simulaatioita äärimmäisistä tilanteista ja auttavat meitä tasaamaan kokemuksia tämän maailman äärimmäisistä kokemuksista.

Jokaisen meistä täytyy tutustua omaan Kainiin itsessämme.
- Vapaus on tragedia, meissä jokaisessa on tragedian siemen ja jos kiellämme sen, tragedian toteutumisen mahdollisuus lisääntyy huimasti. Ihminen pystyy kokemaan eri jännitystiloja amerikkalaisenkin elokuvan kautta mutta hän ei saa ehyttä eli persoonallista vuorovaikutuskokemusta kertojan kanssa koska viihdetuotanto on vain kokoelma jännitystiloja.

Ihminen voi tuntea vuoristoradalla tuntemuksia mutta jos sitä verrataan esimerkiksi tilanteeseen, jossa ihminen kuulee paljastuksia suvustaan, ei näitä kokemuksia voi mitenkään verrata toisiinsa?
- Amerikkalainen kulttuuri vie yksilön oman näkökulman, jotta ihmiset voisivat vertailla kokemuksiaan elokuvasta ja jopa etukäteen. Elokuvien markkinointi on kehitetty niin pitkälle, että katsoja tietää minkä tuotteen on ostamassa. Kuluttajalle tarjotaan tietyn tyylistä ajanvietettä ja hän saa sitä mitä tarjotaan.

Kuten McLuhan on todennut, ihmisille täytyy ensin markkinoida heidän tarpeensa. Näinkö myös markkinoidaan pelkoja, odotuksia ja poliittisia asenteita? Näkökulmia?
- Tunteiden ohjaaminen tai voimakkuus ei minua kiinnosta, hämmennys voi olla parasta mitä taideteos saa aikaiseksi. Todellisuus on siksi rikas, että ihminen itse saa kokea kokemuksensa ja vaikutelmat ovat ainutlaatuisia silloin kuin ne ovat aitoja. Haluan että teokseni herättävät vaikutelmia, tunteiden herääminen on hieno sivutuote mutta en halua ohjailla ihmisiä varman päälle.


Kulttuurisotaa

Amerikkalainen kulttuuri on tavallaan varmuustuote, selkeän uskon markkinapaikka. Jos ihmisille voidaan markkinoida pelkoja, silloinhan heille voidaan markkinoida toiveita?
- Kyllä. Odotuksien ja ratkaisumallien markkinointi on kulttuurillemme tuhoisaa. Minä haluan tarinan ilman muottia. Katsojan täytyy nähdä tarina itsensä kautta. Vain tarinan vastaanottaja saa antaa merkitykset tapahtumille. Minulle on tärkeää, että katsojilla olisi eri tulkintoja. Jos joku tulkitsee jonkin henkilön vihaiseksi, joku voi tulkita pelästyneeksi. Helpot ratkaisut eivät kuulu tähän elämään eivätkä siksi saisi kuulua tarinankerronnan uuteen muotoon. Elokuva imitoi pitkälle elämää: on hetkiä, havaintoja, liikettä, aistimuksia, rytmiä, sanatonta viestintää, vain sanallista viestintää, seuraamuksia, vihjauksia, kaikkea mikä ei ole valmiina. Ihmisen olemassaolo on keskeneräisyyden muutosta.

Jos elokuva tai kirja on formaattituote, on modulien välillä aina oletetut syy-seuraussuhteet eikä tarinan vastaanottaja voi katsoa omin silmin. Tuote jää elämän ulkopuolelle, vieraaksi ja vieraannuttajaksi?
- Minua ei kiinnosta ratkaisu vaan kysymys ja ristiriidat. Jos katsoja haluaa nähdä ratkaisun, hän saa nähdä.

Eurooppalaisen tarinankerronnan määrittely tapahtuu yksilön kautta. Grimmin satuja kantaa aina päähenkilön trauma, mikä on äärettömän yksilöllistä, yksilöllisyyteen vetoavaa ja yksilöllisyyden kautta maailman ilmiöiden tarkastelua.
- Elokuvissani on aina sanoma vaikkakaan ei ratkaisua sanomaan. Hyvän ja pahan ongelma on oltava aina yksilön harteilla.

Ideologisissa yhteisöissä korostetaan, että ratkaisu ei ole millään tavoin yksilöstä riippuvaa eikä yksilöön redusoitavaa.
- Yksilöltä ei saa viedä ratkaisumentaliteettia. Jokaisen on kerrottava oma tarinansa ja selitettävä ainakin itselleen omat ratkaisunsa. Ikuiseen tai uuteen totuuteen vetoaminen on vaarallista. Ihmisyys on itse suurin arvoitus ja mahtavin ratkaisu. Elokuvassani Trouble päähenkilö menettää vähitellen otteen elämäänsä sitä mukaa kun hän haluaa selvittää menneisyytensä. Koska hän etsii ratkaisua ja varmuutta menneisyydestään, hän menettää otteensa ainoaan todelliseen elämäänsä, tämän hetken elämään.


Eheys vai valhe?

Psyyken eheyttä yksilö ei saavuta uskomalla eheyteen vaan kohtaamalla vieraannuttavat kokemuksensa.
- Kyllä, taide on suuri eheyttävä voima mutta se ei saa tarjota eheyden illuusioita. Illuusioiden kulissien takana on kaaos ilman sitovia voimia.

Onko kulttuurin tärkein funktio itseymmärrys?
- Totuuskulttuurit ovat vieraannuttavia, pelottavia. Ne luovat pelko ja kauhukuvia, joiden mukaan on toimittava. Demonisoiva politiikka on sodankäynnin politiikkaa. Suvaitsematon politiikka luo sotaisia ja luokittelevia lapsia.

”Jaakko ja pavunvarsi"-sadussa äiti on pikkupoikansa varsinainen piiskuri mutta pikkupoika osoittaa kekseliäisyydellä selviävänsä aikuisten karusta maailmassa, jopa äitinsä kynsistä.
- Eurooppalaiset sadut ovat aina sisäistä kamppailua. Amerikkalainen kulttuuri on pelkojen hallinnan kulttuuria, fundamentalistista todellisuuden jakamista. Splitti hyvän ja pahan välille luo kuitenkin mahdottoman ihmiskuvan ja mahdottoman minuuden. Varmuuden hakeminen on ihmisenä olemisen traagisimpia puolia.

Ihmiset tekevät järjettömyyksiä mustavalkoisen selvyyden vuoksi, jopa siinä määrin että toimivat periaatteittensa vastaisella tavalla periaatteittensa puolesta, päämäärä pyhittää ikään kuin keinot. Tulkitsenko väärin, jos näen elokuvassasi Trouble päähenkilöissä Kainin ja Aabelin tarinan?
- Aluksi ajattelin jopa laittaa elokuvan nimeksi Kain ja Aabel, aivan totta.

Elokuvassasi Trouble katsoja joutuu kohtaamaan Kainin ja Aabelin perusongelman aivan tämän päivän henkilöhahmojen kautta ja ymmärtämään henkisen väkivallan seuraamukset fyysisen väkivallan mahdollistajana. Isä, joka on ihanteillaan demonisoinut toisen poikansa, on murskannut oikeastaan molemmat poikansa ihannekuviensa alle. Isä on katkera aikuisille pojille, etteivät nämä täyttäneet hänen toiveitaan, tulleet hänen kuvitelmiensa kuvien kaltaiseksi. Pojille on jäänyt vain viha jäsentämään identiteettiä, riittämättömyyden tunne. Toinen on uhka kun itse ei riitä.
- En lue Raamattua erityisenä uskonnollisena teoksena mutta koska kristinusko ja juutalaisuus on muokannut kulttuuriamme, luen sitä niiden silmälasien läpi, kulttuurisena avainteoksena – kuitenkin etsien ihmisyyttä ja ihmisyyden peruskysymyksiä. Mutta kaikki täytyy purkaa. Raamattua täytyy lukea jotta sen vaikutus selviäisi, jotta lumous haihtuisi.

Voisiko yhteiskunta toimia ilman uskontoa?
- Oh, se on melkein mahdoton tilanne että uskonto menettäisi otteensa mutta tietysti. Se olisi hienoa.

Eheys eheyden takia ja moraali moraalin takia ovat periaatteina ikään kuin eettisiä Hammurabin lakeja, velvoitteita ja muotteja.
- Kaikenlaisia ihanteita ja ihannekuvia luodaan, joiden tehtävä ei ole eheyttää toimintakykyiseksi yksilöksi vaan murjoa nöyräksi, häpäistä osaksi systeemiä.


Tragedian voima

Jos vertaa itseään koko ajan mahdottomaan esikuvan, silloin on voimassa sama tilanne kuin alkukantaisella heimouskonnolla, jossa esi-isien viha ja tuomio oli jatkuva uhka, selitys kaikkeen, tauteihin, nälkään, kuolemaan.
- Niin, elämää ei ole ilman tragediaa. Ihminen kaipaa rajoja pakkomielteisyyteen saakka.

Kuinka sinä määrittelet tragedian?
- Tragedia on ehkä siinä hyvän odottamisessa, pakkomielteisessä toivekuvassa, johon ihmiset takertuvat eivätkä voi siksi muuttaa päämääriään ja omakuvaansa. Muista ihmisistä tulee siten esteitä tai sitten portaita, välineitä.

Oidipus-tarinassa vanhemmat eivät vain toivo ja tee kaikkea lapsensa parasta ajatellen vaan käyvät uskonnollisen auktoriteetin, ennustajan luona ja uskoessaan tämän papittaren puheita he toteuttavat sen pahan uhkan, mistä papitar puhuu.
- Ihmisellä on toiveita onnellisesta lopusta. Ihmisen on vaikea erottaa pakkomielteet ja vastuu toisistaan. Ihmisen on vaikea uskoa että elämä on itsessään tarkoitus, ei mikään saavutusten tai rituaalien toteuttaminen. Tarinankerronnassa yksi esimerkki tragedian tehokkuudesta on siinä, että vastaanottaja näkee koko ajan mahdollisuudet ja heijastaa omat toiveensa tarinaan vaikka ongelmia ja umpikujia ilmestyykin koko ajan lisää.

Elokuvassasi Trouble on voimakas jungilainen aspekti...
- Millä tavalla näit jungilaisia ajatuksia elokuvassani?

Koska päähenkilö oli minusta sekä elokuvan alussa että lopussa syvässä torjunnan tilassa, koska hän vieraantui itsestään kohdatessaan kaksoisveljensä, jota ei ollut aikaisemmin tavannut. Hän ei siis saavuttanut eheyttä vaan rakensi jopa tietoisia valheita hyvän elämänsä kulisseiksi. Hänelle paljastui hänen vaimostaan piirteitä, jotka hän vain pyrki unohtamaan ja tilkitsi elämänsä roolivalheilla, jotta puitteet olisivat ihanneperheen mukaiset.
- Kyllä, hän joutui kohtaamaan pelkonsa mutta ei tehnyt mitään johtopäätöksiä ja tavallaan muuttui ”pahan” kaksoisveljensä kaltaiseksi vastustaessaan tätä ilman ymmärrystä ja eheyttä. Painajaiset ikään kuin tavoittivat hänet.

Juoniselostus elokuvan lopusta: päähenkilö valitsee lopussa näytellä kaksoisveljeään vaimolleen, sillä hänen vaimonsa ihastui kaksoisveljeen, eli päähenkilö saavuttaa vaimonsa ideaalisen hyväksynnän esittäessään molempien veljeksien kaikkia parhaita piirteitä ilman totuutta ja molempien pimeitä puolia ja vajavaisuuksia. Päähenkilö ei kerro veljensä vakavista ongelmista vaan omaksuu veljensä aktiivisemman ja feminiinisemmän hyvän puolen.

Pako oli päähenkilölle ensin tiedostamatonta ja sitten tiedostettua?
- Aivan.

Jungilaisittain ihmisen täytyy sulauttaa varjohahmonsa itseensä. Jungilainen eheys tarkoittaa siis omien pimeiden puolien havaitsemista, rakentavaa tietoisuutta. Rajoituksia ei voi siis voittaa ellei niitä tiedosta. Elokuvasi oli mielestäni jungilaisin elokuva mitä olen nähnyt.
- Mielenkiintoista, hyvin mielenkiintoista. Olen Jungin kanssa varmaankin samaa mieltä. Yleisin tragedia on... traagisinta esittää jotain muuta kuin on.

Onko sinulla näkemystä uskonnosta?
- Uskonnolla ja rituaaleilla on minusta ensisijainen tai ihanteellinen tehtävä tuoda ihmisestä hyvät puolet esiin ja suojella ihmistä mutta se ei ole paras itsetiedostamisen muoto. Uskonto antaa valmiita puitteita elämänhallintaan mutta jos olet vain näiden välineiden varassa, olet hukassa ja manipuloitavissa ilman ymmärrystä. Ihmisen pimeää puolta ei voi peittää ja jos uskonnollisesti luodaan mielikuvaa täydellisen hyvistä suorituksista ja rooleista, täydellisissä kulisseissa, ihminen voi pyhittää yllykkeitään valtavalla koneistolla ja kullatulla ihmiskuvalla ja kaikki elämän voima kuluu kulissien pyörittämiseen.

Kulisseista muodostuu helposti uhrialttari. Tolstoi on sanonut, että ihminen voi menettää myötätunnon kykynsä vain silloin kun hän perustaa instituution.
- Ihminen on taitava jalostamaan pelkojaan motiiveiksi ja kulttuurisiksi käsityksiksi, asenteiksi. Pimeän puolen kieltäminen myrkyttää silloin kaiken. Ei voi olla totuutta, ei voi olla oikeaa ideologiaa. Identiteetti ei voi perustua hyväksynnän rituaaleille. Minulle tarinankerronta on monikerroksisuuden avaamista ihmisille ilman oikeaa ratkaisua, ilman selkeää loppuratkaisua. Seksuaalisen identiteetin jatkuvaa muuttumista ei esimerkiksi voi supistaa ratkaisumalleihin ja vastakkainasetteluihin. Puhtausajattelu on mielen halkaisemista, kuin lobotomiaa. Rooliratkaisu kaupallisessa mediassa hyvään ihmiseen ja pahaan ihmiseen on pimeän puolen torjumista mutta samalla sen vahvistamista.

Oidipus lähtee tarinassaan pakoretkelleen suojellakseen ideaalisen hyviä ottovanhempiaan, luullessaan heidän olevan oikeat vanhempansa päätyykin lopulta tappamaan oikean isänsä ja naimaan äitinsä.
- Ideologia on pohjimmiltaan pelkästään pahan pois manaamista, rajan piirtämistä leirin ulkopuolelle. Arkaaista ja sokeaa. Ideologia on aina myymistä, yksinkertaistamista. Hyvä, eurooppalainen tarinankerronta ei voi olla ideologiaa, tuotteistamista.

Oidipus-tarinakaan ei ole yhden tulkinnan varassa.
- Ei todellakaan. Elämä on kompleksista, monitahoista, hyvä tarina on kompleksinen. En halua taivutella katsojaa tyytyväiseksi tai helppoon ymmärryksen tilaan. Yksinkertaisuus, yksiulotteisuus on vaarallista.


Jumalan kuva

Voiko eurooppalaista elokuvaperinnettä ja tarinankerrontaa tehdä kiehtovaksi sisällöstä luopumatta?
- Uskoisin niin. Haluaisin uskoa niin. Itse pyrin siihen. Tämäkin elokuvani on tehty trillerimäiseen muotoon mutta ei harhauttaakseen katsojaa vaan että katsoja kokisi olevansa matkalla, vuoristoradassa. Sitähän elokuvakokemukselta haetaan nykyisin. Katsojan täytyy kokea jännitteet itsessään, samaistuminen on tärkeä, tietysti. Minusta on hauska aloittaa kerronta yksinkertaisella selkeydellä ja sitten sysätä katsoja epävarmuuden ja aavistamattomien tunteiden kurimukseen. Elokuvassani on ulkoisesti ”happy ending”, mutta karmaisevalla tavalla. Nykyisin katsojat haluavat että heitä huijataan elokuvissa. Tuottajalleni kerroin elokuvan tarinasta sen osan siinä muodossa kuin hän halusi kuulla ja itse tein sitten kokonaisuuden oman makuni mukaan, jenkkikaavoja hyväksikäyttäen, jotta elokuvaa voitaisiin markkinoida trillerinä.

Tämä kapitalismimme on aika paranoidinen kulttuuri ja ihmiset leikittelevät paranoidisuudella vähintäänkin viihteen kautta?
- Jo pelkästään uutiset ovat aika masokistinen viihteen muoto. Suuret tarinat ovat tosiaan viihdekulttuurin käsissä ja siksi suuria tarinoita voi välittää enää vain viihdekulttuurien tiettyjä lainalaisuuksia ymmärtäen ja hyväksi käyttäen. Viihdekulttuuri on kuin suuri kasvatuslaitos, ei voi enää tehdä erikseen taide-elokuvia ilman kulttuurisen kerronnan muutoksia ymmärtämättä.

Onko Euroopassa elokuvakulttuuri hyvin tuettu - ja ymmärretty?
- Ei, tuottajat ovat pahasti harhautuneet jenkkikulttuurin ja markkinointinäkemysten kvantitatiiviseen viidakkoon. Taiteilijat, käsikirjoittajat ja ohjaajat joutuvat tekemään hurjasti töitä vakuuttaakseen tuottajia erilaisuuden ja ainutlaatuisen ilmaisutavan tärkeydestä. Paine samankaltaisuuteen on murskaava. Sitä ei voi kokonaan väistää mutta sitä voi käyttää hyväksi.

Ainutlaatuisesta eurooppalaisesta kerronnasta voisi tehdä hyvän brändin.
- Aivan, mutta kokoava päämäärätietoisuus, rohkeus ja ylpeys puuttuu. Ja sen mukana raha. Ei ole poliittista tahtoa ja näkemystä vaikka EU:ssa onkin kaikenlaisia rahakanavia.

Voisiko Da Vinci -koodi -elokuva olla jollain tapaa mahdollisuus eurooppalaisen ja ikivanhan mysteerikerronnan uudelle tulemiselle?
-Kyllä, todellakin voisi olla, mutta en oikein usko, että niin tapahtuu. Olen hieman toivoton. Eurooppalaiset tuottajat häpeävät jostakin syystä kulttuuriemme rikkautta vaikka juhlapuheissa niitä puolia kehuttaisiinkin. Minulla on yhteistyötä nyt uuden ”Little but hope” -tuotantoyhtiön kanssa ja se kertoo jotakin mielialastani. Yritämme saada New Yorkissa jalansijaa eurooppalaisille näkemyksille – toivoa on, mutta sitä on vähän.

Tuleeko Trouble Suomen elokuvakankaille? Tätä ei valitettavasti kukaan tiedä. Mutta onneksi elokuvassa on tarpeeksi trillerimäistä kuvastoa, että sitä voi odottaa DVD-julkaisuna. Elokuva on ehdotonta nautittavaa kaikille, jotka ihmettelevät, voiko eurooppalainen elokuva kehittyä ja kamppailla tunnottoman amerikkalaistuotannon rinnalla.

interview haastattelija Arhi Kuittinen


WWW ”HARRY CLEVEN - TROUBLE”:

http://www.twitchfilm.net/archives/003331.html
http://www.cineuropa.org/article_sp.asp?lang=ing&treeID=602&documentID=50785
http://www.tfmdistribution.fr/trouble/


arhimail@gmail.com

http://www.elisanet.fi/independent.film.finland/


Arhin artikkelit


Dramaturgian opas by Arhi


Dramaturgia dramaturgian opas

Kirkon strategia jäsenkadon varmistukseksi




Kirkon huipulla tuulee.

Epä-älyllisyyden tyhjä tuuli.
Se kirkon katolinen perusvire sikisi jälleen uudessa muodossa.

Epätoivoisista keinoista epätoivoisin otettiin käyttöön. No, uskottavuushan ei nyt koskaan ole ollut kirkon päämäärä. Mutta tämä lyö kyllä uuden merkkipylvään itsensä julkiselle turhentamiselle.

Tampereen kirkon PR-kikkamajurit varastivat vastustajansa, eroamista sponsoroivan eroakirkosta.fi-palvelun nimen ja muuttivat vain uuden sivuston osoitepäätteen .info:ksi, "eroakirkosta.info". Myöskin nettisivuston yleisilme kopioitiin - vitsiksi tai hämäykseksi. Köyhää.

Tyhmyys yleensä potkaisee takaisin.
Eroaminen kirkosta kiihtyi huomattavasti.

Myöskin tämän hämäyssivuston oma informaatio "ihannekirkosta" on harhaanjohtavaa vääristelyä. Sivustolla koetataan antaa kuva, että kirkon budjetista suurin osa menee hyväntekeväisyten. Kivaan toimintaan.

Kuitenkaan ei rehellisesti kerrota kaikkia kirkon menoja. Suurin osa kirkon kuluista jätetän siis kertomatta vaikka esitellään "kirkollisveron käyttötarkoituksia". Kymmenien tuhansien kiinteistöjen kulut oli rankasti rajattu tämän sivuston esitykseen vain "yhteisten tilojen" kuluina. Mikä pila tämä on olevinaan?

Ei mainita asianajajien kuluja, ei kiinteistöpuolen menoja, ei piispojen edustuskuluja ja edustusasuntojen hintoja, ei edustusmatkojen kuluja, ei eläkekuluja, ei kaikenkarvaisia koulutuskuluja, ei sijoituskuluja, ei tiedotuskuluja, ei miljoonan euron urkujen hankintoja ja huoltoja, ei vanhakantaisen kirkko- ja urkumusiikin kuluja, ei lähetystyön kuluja, ei vieraiden matkakuluja, ei rakennuttamiskuluja, ei verokuluja, ei kirkkotaiteen suunnittelu- ja tilauskuluja, ei hallinnon kiinteistö, koulutus ja vakuutuskuluja, ei vartiointiliikkeiden kuluja, ei kirjallisuuden ja esitteiden painokuluja, ei tapahtumien kuluja;

Ei ekumenian nimissä tehtävää älyvapaata ja huomionkipeää komiteaseikkailua ympäri maailman, ei uskonpuhtautta puolustavien tuomiokapitulien kuluja, ei käyttämättömien tilojen kuluja, jumalattoman isojen kirkkojen lämmityskuluja. Ei sitä, kuinka moni kirkkorakennus on lähes käyttämätön, käyttöasteltaan olematon ja isoimmilta tiloiltaan käytössä vain pienen vanhusjoukon käyttämiin jumalanpalveushetkiin. Ei mitään vanhoillisen ja suruudenhullun kirkkokulttuurin todellisia menoja.

Tämän sivuston sanoma on selkeä: muutosvastarinta.

Mistään ei kerrota kaikenkattavan suhteellisia eikä euromääräisiä kuluja. Vain "hyvää tarkoittavan" työn kuluja esitellään graafisen taulukon avulla, perusteluita ja kriteerejä ei kerrota - eikä vertailuna ole euroja eikä kaikkia kirkon kuluja.

Eikä sitä, paljonko kirkko hamstraa voittoa verotusbisneksellään.

100 miljoonan euron vuosivoiton tulolähteitä ei kerrota. Kuinka paljon kirkon osakkeista on aseteollisuudessa, tupakkateollisuudessa, puunhakkuuteollisuudessa, uraaniteollisuudessa, lapsityövoimaa käyttävissä yrityksissä, lainakorkobisneksessä, salatuissa riskirahastoissa, joiden rahantekotavat ovat tuntemattomat? Rahantuloa ei voi estää.

Valtaosa kirkkoinstituution budjetista ei mene eettisen keskustelun lisäämiseen, ajankohtaisen ryhmätyöskentelyn kehittämiseen ja erilaisten ihmisten kohtaamiseen - vaan turpeaan, pappikeskeiseen kirkkokulttuuriin, jossa ei kehitetä jäsenten aktiivisuutta, sitä kirkon "yleistä pappeutta" vaan riippuvuutta kirkon rituaalitöntekijöistä. Rahaa ei heru jäsenten pyörittämiin projekteihin kuin säälipennosia.

Kirkon toiminta ei saisi olla oman luterilaisen opin agendankaan mukaan kirkkokeskeistä vaan kirkon olisi herättävä tarkastelemaan jäsentensä eettisiä, "henkisiä" ja mielenterveydellisiä tarpeita. "Eivät terveet parantajaa tarvitse".

Jo haastavien luennoitsijoiden ja mielenkiintoisten, ajankohtaisten keskustelijoiden palkkaaminen valmisteluun ja keskustelutilaisuuksien vetämiseksi voisi ihmeesti muuttaa kirkon toimintaa. Ja tehdä seurakuntatoiminnasta tarpeellista.

Kultturissamme ja ihmiskuvassamme on hemmetisti solmukohtia, joita täytyisi avata ihan vain kohdennetuilla kohtaamisprojekteilla.

Kirkossa on ollut satoja uudistus-, komiteamietintö- ja kokeiluprojekteja, joiden tuloksena on ei mitään. Nullus null nullum. Kunhan kokeillaan kaikenlaista kauniina ajatuksena mikä ei muuta vahingossakaan kirkon taantumuksellista rutiinitoimintaa, hierarkiapeliä ja rahantuhlaustyyliä. Yhteistyötä kansalaisjärjestöjen kanssa väläytellään vähän väliä mutta aina se haudataan yhtä varmoin ottein. Kirkko ei ole riippuvainen muista tahoista eikä halua maallistua järjestöjen ruohonjuuritasolla.

Mutta kirkon työntekijöiden ja varsinkaan sen johdon työrauhaa, rentoa rutiinifiilistä ei saa häiritä. Kirkko on hyvä työpaikka, kunhan mitään ei tarvitse muuttaa eikä vaatia. Puhetaidottomien ja epä-älyllisten ammattipuhujien ehdottomin turvapaikka on kirkko. Tylsyyden siunattu keidas, armollisen itsetyytyväinen hehku. Eikö siunailu ja hyssyttely olisi taaksejätettävä strategia?

Tietysti kirkon työssä on hyvin päteviä ja ihmisläheisiä työntekijöitä, jotka inspiroivat asiakkaitaan, energisoivat ihmisiä ja antavat toivoa toivottomille. Valitettava vähemmistö kirkon ammattilaisista.

Kirkossa on suuri suvaitsevaisuuden henkäys, mutta vain omaa itsekritiikittömyyttä kohtaan. Maailman täytyy muuttua ja ihmisten sopeutua kirkkoon. Sillä kirkko on ihmisiä varten.

Follow the money.


The Rise Of Aristocracy



Kasvatuslaitoksissa tytöistä
tehtiin nöyriä palvelijoita

- Daughters of Penitence
FL Kaisa Vehkalahden väitöskirja






Pappia kyydissä

Kirkollista elämää peukaloiva romaani tulossa
http://k.ellila.vuodatus.net/





omalla vastuullasi:

Holylandexperience.com



.

maanantaina, lokakuuta 20, 2008

Status ja julmuus

Kuinka kaksi päivän uutista liittyy toisiinsa?

Ampumatapaus Oulussa
- koko nelihenkinen perhe kuollut -
IltaSanomat
ja
Armeijan keskeyttävät miehet usein
muita heikommilla -
Helsingin Sanomat fi


Mietitäänpä ensin tätä armeijan keskeyttävien kulttuurista tilaa.

Aikaisemmin työnantaja sai kysyä työnhakijalta ja vieläkin poliisilta, mikä on työnahkijan armeijastatus. Monet työnantajat eivät antaneet työtä miehelle, ellei tämä ollut oikea mies. Tunnen tapauksia 80-luvulta.

Armeija on ollut oikean miehen ehto, initiaatiorituaali sotaan kelpaavalle miehelle, joka on kärsinyt saman verran kuin muut oikeat miehet Suomen armeijassa. Ja on ehtona vieläkin monella taholla. Kuinka paljon itse armeijan keskeyttäminen yhä vaikuttaa miehen omakuvaan ja statukseen mm työpaikalla? Kuinka paljon armeijastatuksen puuttuminen vaikuttaa mielenterveden horjumiseen, hyvän omakuvan horjumiseen? Suomalaisethan tunnetusti kelaavat helvetin paljon sitä, kuinka kelpaavat läheisilleen ja millä perusteilla. Kaverini, joiden isät olivat armeijassa, kirosivat katkerasti jälkikäteen sitä valheellista kuvaa, jota heille oli pumpattu armeijan miestä muuttavasta vaikutuksesta.


"He olivat ihana perhe" - Poliisi alkaa tutkia nelihenkisen
perheen lauantaisen surman motiivia tänään. - Iltalehti


Mielenkiintoista, että uutisissa jäsennetyn ns hyvän kansalaisen roolissa eläneen tekemää joukkomurhaa kutsutaan ensin lepyttelevästi "ampumatapaukseksi". Itse miellän "ampumatapauksen" humalaisen tai rikollisten räiskinnäksi.

Mikä voi olla hyvän kansalaisen tuhovimman taustalla?

En tiedä tapauksesta enempää kuin lehdissä mutta tuntemieni ihmisten perusteella voin olettaa seuraavia asioita, hypoteettisesti. Ei välttämättä tästä tapauksesta.

Hyvä kansalainen on unohtanut lapsuuden kylmät traumat, kun on saavuttanut Hyvän kansalainen statuksen. Status tuo onnea ja turvallisuutta. Kaikki muu häpeällinen on takana ja sukuhautaan kuopattuna. Mitättömyyttä ei tarvitse enää pelätä. Naapuritkin kehuvat ja ihailevat. Lapset voittavat palkintoja ja harrastavat mahdollisimman julkisia harrastuksia.

Hyvä kansalainen on kehunut vuosia, että nyt meidän perhe hankkii oman oikean kodin, jota kelpaa esitellä. Oman talon. Sitten iskee kirous homeen muodossa vanhaan kotiin ja pankkikin alkaa ähkiä. Joutuuko Hyvä kansalainen peruuttamaan omaa ihannestatustaan ja syömään sanansa siirtymällä oikean kodin omistajasta takaisin homekorjattuun peruskotiin? Eihän vain Hyvä kansalainen joudu toteamaan olevansa... Köyhä?

Ehkä Hyvä kansalainen muistaa tilanteen jossa sukulaisten kanssa on naurettu jollekin petturille, kyläläiselle, joka on näytellyt hyvin menestyvää kansalaista ja paljastunut köyhäksi pakkohuutokaupassa? Kyllä on nauru maistunut hyville kansalaisille. Kuka sekin luuli olevansa.

Status on uhattuna.

Suvun salaisuuksien peittely on yleisin kansalaisharraste. Hyvän ammattistatuksen saavuttaminen on kuin puhdistautumisrituaali suvun pois suljetuista pimeistä teoista ja muistoista.

Muistoiksi nimitetään yleeänsä vain suvun yhteisesti hyväksymiä, suvun juhlapäivinä puhki toistettuja asioita. Suku ei saa herättää ahdistusta sillä suku on pyhä. Itsetuntemus ei ole tärkeintä, kun voi toteuttaa hyvän kansalaisen pistesaavutuksia yhteisölle. Hyvä kansalainen on kuin hyvä lapsi, joka ansaitsee jokapäiväisen kiitoksensa naapureilta. Hyvän kansalaisen vaimo ei edes pakene lasten kanssa, vaikka mies puhuu lasten tappamisesta. Ettei tulisi puhetta.

Murhaaja ei ole voinut olla aito Hyvä kansalainen.
Heissä täytyi olla jotain outoa.

Tai sitten... heidän elämänsä oli pelkästään Hyvän kansalaisen ihanne-elämää ilman muuta arvontuntoa ja itsetuntemusta. Identiteetti unelmissa ja hyväksynnässä. Jossakin tuolla, tulevaisuudessa, paremmassa talossa. Paremmassa jossakin, pilkalta ja väheksynnältä turvassa, turvastatuksessa.

Statuspaineet ovat yhtä tuhoisia niin yhteiskunnan ylä- kuin alakerrassa.

Monessa kulttuurissa, mm. Maya-kulttuurissa korkeamman statuksen sai vain karkeammalla julmuudella. Mitä enemmän ihmisuhreja, sitä enemmän pelonsekaista statuskunnioitusta rahvaalta - ja jumalilta. Mayojen uskontososiaalinen hierarkia, kuten katolisen kirkon inkvisitio, rakentui statuksen ja kuoleman hallinnan ympärille.

Kuoleman uhmaaminen itsemurhalla on ollut kulttuurissamme viimeinen keino osoittaa viimeisillä voimillaan kykenevänsä voittamaan yksilön suurin pelko, kuoleman pelko ja sosiaalinen kuolema.






Häpeän olemuksesta
- Hannu Säävälä


Häpeäprojekti




Ikonen, Pentti - Eero Reckhardt 1994 kirja:

Thanatos, häpeä ja muita tutkielmia

Häpeän alkuperä.

"Häpeän kantamuoto on se lamaannus-, poistamis- ja pysäyttämisreaktio, joka liittyy hyväksyvää vastavuoroisuutta tavoittelevan pyrkimyksen epäonnistumiseen. Häpeän erityisluonteen ymmärtämistä hämärtää se, että kirjallisuudessa häpeä yhdistetään kaikenlaisiin epäonnistumisiin pyrittäessä tavoitteisiin. Häpeä liittyy kuitenkin nimenomaan vastavuoroisuuden tavoittamiseen, pyrkimykseen saada viesti perille ja toivottu vastaus siihen (Ikonen ja Rechardt 1993). Se toimii kanssakäymistä ohjaavana tekijänä, sen varjelijana (Lewis 1987b). Häpeä on se intensiivinen mielipaha, jonka koemme tyypillisesti silloin, kun tavoiteltu ja jo toteutuneeksi tai toteutuvaksi luultu vastavuoroisuuspyrkimys jää toteutumatta. Kun preverbaalinen lapsi ilmaisee vastavuoroisuutta etsivän pyrkimyksen, hän tekee sen koko olemuksellaan ja hänellä on syvä resonanssin tarve. Hän lähettää viestin, jonka hän odottaa tulevan vastaanotetuksi. Kun vastavuoroisuuden löytäminen epäonnistuu, koskee epäonnistuminen koko olemusta. Häpeässä koko toiselle ihmiselle ilmaistu oma olemus paljastuu vääräksi. Tämän paljastumisluonteensa häpeä säilyttää kaikissa yhteyksissä. Toiveen toteutumisyrityksen ilmaiseminen tai paljastuminen altistaa häpeän kokemukselle kaikissa kehitysvaiheissa ja kaikkina ikäkausina.



Siltala, Juha : Miehen kunnia
eli
suomalaisen miehen taistelu häpeää vastaan.



KEYWORDS:: trauma viha ongelmanuori nuorisotutkimus tutkimus oulu oululainen isä tappoi perheensä oululaiset opettajat opettajapariskunta koulu perheenisä kubrick shining olussa mies lapsensa vaimonsa murha perhemurha perintö parisuhdeterapia kognitiivinen psyodynasminen oireet merkit tunnistaminen ongelmien kuinka tunnistaa vakavat ongelmat psykopatia sosiopatia lasten kokemukset psykopaatti käsittämättömät tapot Kaijonharju suomessa laajennettu itsemurha kasvatus kuri kuritus perhetragedia mies tappoi ensin 39-vuotiaan vaimonsa, 9- ja 11-vuotiaat lapsensa Lintulammen koulun Mäntylän mielenlaatu esiopetusyksikkö ja 9- ja 11-vuotiaat lapset kävivät musiikki koulua Teuvo Pakkalan koulussa ampuma-aselaki metsästysase poliisi tutkinta poliisitutkinta

sunnuntaina, lokakuuta 19, 2008

Voikko oikoluku Firefox 3:seen

Voikko, suomalainen oikoluku Firefox 3:seen.

Andris Pavenis on viritellyt toimivan version myös selaimeen ja ladattavaksi tänne.

Lataa Voikon versio. Avaa se Firefoxissa. Sallinet sen asentamisen. Käynnistetään selain sulkemalla se ensin.

Finnish Firefox add-ons extension



Open Office 3seen: Mac Voikko-oikoluku suomeksi


Halvin MacBook White nyt DVD-polttavana



PS.
Jos joudut jostain käsittämättömästä syystä käyttämään vistaa koneellasi, niin sille on olemassa turhia ominaisuuksia karsiva ohjelma, joka siis nopeuttaa toimintaa:




Vista Speed Tweaks Youtube:

http://www.youtube.com/watch?v=Dl0C6GC8CmY


Vistan säätäminen, siis turhat toiminnat pois.


.