maanantaina, lokakuuta 20, 2008

Status ja julmuus

Kuinka kaksi päivän uutista liittyy toisiinsa?

Ampumatapaus Oulussa
- koko nelihenkinen perhe kuollut -
IltaSanomat
ja
Armeijan keskeyttävät miehet usein
muita heikommilla -
Helsingin Sanomat fi


Mietitäänpä ensin tätä armeijan keskeyttävien kulttuurista tilaa.

Aikaisemmin työnantaja sai kysyä työnhakijalta ja vieläkin poliisilta, mikä on työnahkijan armeijastatus. Monet työnantajat eivät antaneet työtä miehelle, ellei tämä ollut oikea mies. Tunnen tapauksia 80-luvulta.

Armeija on ollut oikean miehen ehto, initiaatiorituaali sotaan kelpaavalle miehelle, joka on kärsinyt saman verran kuin muut oikeat miehet Suomen armeijassa. Ja on ehtona vieläkin monella taholla. Kuinka paljon itse armeijan keskeyttäminen yhä vaikuttaa miehen omakuvaan ja statukseen mm työpaikalla? Kuinka paljon armeijastatuksen puuttuminen vaikuttaa mielenterveden horjumiseen, hyvän omakuvan horjumiseen? Suomalaisethan tunnetusti kelaavat helvetin paljon sitä, kuinka kelpaavat läheisilleen ja millä perusteilla. Kaverini, joiden isät olivat armeijassa, kirosivat katkerasti jälkikäteen sitä valheellista kuvaa, jota heille oli pumpattu armeijan miestä muuttavasta vaikutuksesta.


"He olivat ihana perhe" - Poliisi alkaa tutkia nelihenkisen
perheen lauantaisen surman motiivia tänään. - Iltalehti


Mielenkiintoista, että uutisissa jäsennetyn ns hyvän kansalaisen roolissa eläneen tekemää joukkomurhaa kutsutaan ensin lepyttelevästi "ampumatapaukseksi". Itse miellän "ampumatapauksen" humalaisen tai rikollisten räiskinnäksi.

Mikä voi olla hyvän kansalaisen tuhovimman taustalla?

En tiedä tapauksesta enempää kuin lehdissä mutta tuntemieni ihmisten perusteella voin olettaa seuraavia asioita, hypoteettisesti. Ei välttämättä tästä tapauksesta.

Hyvä kansalainen on unohtanut lapsuuden kylmät traumat, kun on saavuttanut Hyvän kansalainen statuksen. Status tuo onnea ja turvallisuutta. Kaikki muu häpeällinen on takana ja sukuhautaan kuopattuna. Mitättömyyttä ei tarvitse enää pelätä. Naapuritkin kehuvat ja ihailevat. Lapset voittavat palkintoja ja harrastavat mahdollisimman julkisia harrastuksia.

Hyvä kansalainen on kehunut vuosia, että nyt meidän perhe hankkii oman oikean kodin, jota kelpaa esitellä. Oman talon. Sitten iskee kirous homeen muodossa vanhaan kotiin ja pankkikin alkaa ähkiä. Joutuuko Hyvä kansalainen peruuttamaan omaa ihannestatustaan ja syömään sanansa siirtymällä oikean kodin omistajasta takaisin homekorjattuun peruskotiin? Eihän vain Hyvä kansalainen joudu toteamaan olevansa... Köyhä?

Ehkä Hyvä kansalainen muistaa tilanteen jossa sukulaisten kanssa on naurettu jollekin petturille, kyläläiselle, joka on näytellyt hyvin menestyvää kansalaista ja paljastunut köyhäksi pakkohuutokaupassa? Kyllä on nauru maistunut hyville kansalaisille. Kuka sekin luuli olevansa.

Status on uhattuna.

Suvun salaisuuksien peittely on yleisin kansalaisharraste. Hyvän ammattistatuksen saavuttaminen on kuin puhdistautumisrituaali suvun pois suljetuista pimeistä teoista ja muistoista.

Muistoiksi nimitetään yleeänsä vain suvun yhteisesti hyväksymiä, suvun juhlapäivinä puhki toistettuja asioita. Suku ei saa herättää ahdistusta sillä suku on pyhä. Itsetuntemus ei ole tärkeintä, kun voi toteuttaa hyvän kansalaisen pistesaavutuksia yhteisölle. Hyvä kansalainen on kuin hyvä lapsi, joka ansaitsee jokapäiväisen kiitoksensa naapureilta. Hyvän kansalaisen vaimo ei edes pakene lasten kanssa, vaikka mies puhuu lasten tappamisesta. Ettei tulisi puhetta.

Murhaaja ei ole voinut olla aito Hyvä kansalainen.
Heissä täytyi olla jotain outoa.

Tai sitten... heidän elämänsä oli pelkästään Hyvän kansalaisen ihanne-elämää ilman muuta arvontuntoa ja itsetuntemusta. Identiteetti unelmissa ja hyväksynnässä. Jossakin tuolla, tulevaisuudessa, paremmassa talossa. Paremmassa jossakin, pilkalta ja väheksynnältä turvassa, turvastatuksessa.

Statuspaineet ovat yhtä tuhoisia niin yhteiskunnan ylä- kuin alakerrassa.

Monessa kulttuurissa, mm. Maya-kulttuurissa korkeamman statuksen sai vain karkeammalla julmuudella. Mitä enemmän ihmisuhreja, sitä enemmän pelonsekaista statuskunnioitusta rahvaalta - ja jumalilta. Mayojen uskontososiaalinen hierarkia, kuten katolisen kirkon inkvisitio, rakentui statuksen ja kuoleman hallinnan ympärille.

Kuoleman uhmaaminen itsemurhalla on ollut kulttuurissamme viimeinen keino osoittaa viimeisillä voimillaan kykenevänsä voittamaan yksilön suurin pelko, kuoleman pelko ja sosiaalinen kuolema.






Häpeän olemuksesta
- Hannu Säävälä


Häpeäprojekti




Ikonen, Pentti - Eero Reckhardt 1994 kirja:

Thanatos, häpeä ja muita tutkielmia

Häpeän alkuperä.

"Häpeän kantamuoto on se lamaannus-, poistamis- ja pysäyttämisreaktio, joka liittyy hyväksyvää vastavuoroisuutta tavoittelevan pyrkimyksen epäonnistumiseen. Häpeän erityisluonteen ymmärtämistä hämärtää se, että kirjallisuudessa häpeä yhdistetään kaikenlaisiin epäonnistumisiin pyrittäessä tavoitteisiin. Häpeä liittyy kuitenkin nimenomaan vastavuoroisuuden tavoittamiseen, pyrkimykseen saada viesti perille ja toivottu vastaus siihen (Ikonen ja Rechardt 1993). Se toimii kanssakäymistä ohjaavana tekijänä, sen varjelijana (Lewis 1987b). Häpeä on se intensiivinen mielipaha, jonka koemme tyypillisesti silloin, kun tavoiteltu ja jo toteutuneeksi tai toteutuvaksi luultu vastavuoroisuuspyrkimys jää toteutumatta. Kun preverbaalinen lapsi ilmaisee vastavuoroisuutta etsivän pyrkimyksen, hän tekee sen koko olemuksellaan ja hänellä on syvä resonanssin tarve. Hän lähettää viestin, jonka hän odottaa tulevan vastaanotetuksi. Kun vastavuoroisuuden löytäminen epäonnistuu, koskee epäonnistuminen koko olemusta. Häpeässä koko toiselle ihmiselle ilmaistu oma olemus paljastuu vääräksi. Tämän paljastumisluonteensa häpeä säilyttää kaikissa yhteyksissä. Toiveen toteutumisyrityksen ilmaiseminen tai paljastuminen altistaa häpeän kokemukselle kaikissa kehitysvaiheissa ja kaikkina ikäkausina.



Siltala, Juha : Miehen kunnia
eli
suomalaisen miehen taistelu häpeää vastaan.



KEYWORDS:: trauma viha ongelmanuori nuorisotutkimus tutkimus oulu oululainen isä tappoi perheensä oululaiset opettajat opettajapariskunta koulu perheenisä kubrick shining olussa mies lapsensa vaimonsa murha perhemurha perintö parisuhdeterapia kognitiivinen psyodynasminen oireet merkit tunnistaminen ongelmien kuinka tunnistaa vakavat ongelmat psykopatia sosiopatia lasten kokemukset psykopaatti käsittämättömät tapot Kaijonharju suomessa laajennettu itsemurha kasvatus kuri kuritus perhetragedia mies tappoi ensin 39-vuotiaan vaimonsa, 9- ja 11-vuotiaat lapsensa Lintulammen koulun Mäntylän mielenlaatu esiopetusyksikkö ja 9- ja 11-vuotiaat lapset kävivät musiikki koulua Teuvo Pakkalan koulussa ampuma-aselaki metsästysase poliisi tutkinta poliisitutkinta

5 kommenttia:

ml kirjoitti...

totta, Suomessa pitäisi antaa myös lupa sille, että saa epäonnistua. Toki joissakin perheissä on nämä asiat paremmalla tavalla, siis itsetunto oikealla paikalla ja kohillaan, eikä hirveää häpeän tahrimaa, mutta ne perheet ja suvut ovat kyllä selkeä vähemmistö ja osut tässä kyllä naulan kantaan.

catulux kirjoitti...

Totta.

Tämä mies, joka silmissäni vaihtoi kaukalopallomailan haulikoon ja tappoi sillä perheensä oli

täysin syytön ja lähinnä vain uhri!

Mies itse ei painanut liipasinta vaan sen teki yhteiskuntamme.

Suomalainen, mätä ja sairas kilpailuyhteiskunta, jonka kovat arvot ja normit tukahduttavat inhimillisyyden

tappavat herkkyyden

ja tukahduttavat sen tärkeimmän; rakkauden.
Suomalaisen yhteiskunnnan mädät arvot nousevat kumpujen yöstä; sairaasta historiastamme;

väkivallan ja sodan täyttämästä,

ja ennen kaikkea niiden ihailusta.

JOs Arhi voisi rakentaa kristalliarkin. joka veisi meidät pois tästä kylmästä helvetistä,

nousisin kevein mielin arkkiin.

Arhi tulee? Oletko valmis?

Arhi Finnsanity kirjoitti...

Tulkoon valkeus.

Vaikka suomalaisille annettaisiin kaikki maailman kulta ja rikkaus, ei se poistaisi sitä häpeän, raivon ja kyttäilyn kulttuuria, mihin 700 vuoden kirkollinen kontrolliväkivalta on tehnyt syvän loven.

Ruotsalaiset ovat saaneet 200 vuoden autuaan unen ja kehitellä turvassa ja sotansa unohtaen kulttuuristaan sosiaalisempaa.

Meillä on 200 vuoden matka edessä - mutta mihin suuntaan.

Ehkä monikulttuurisuus luo aivan uuden kulttuurin.

catulux kirjoitti...

Häpeän, raivon ja kyräilyn kulttuuri. 700-vuoden kirkollinen väkivalta...

No, joo. Yli menee kaiken liioittelun ja rankasti.

Selvää on, että sotainen historiamme idän ja lännen välillä on löynyt leimansa meihin. Svedut ovat aina saaneet olla selkämme takana turvassa ja se tietenkin näkyy myös heissä. Hysteerisena suhtautumisena vastoinkäymisiin, suruun ja onnettomuuksiin. Esim. Thaimaan tsunami aiheutti svean´mamman poppoossa eräänalisen joukkopsykoosin.

Napaseutusijaintimme vuoksi, kylmien savupirttien kansan ei ole helppo alkaa tanssimaan afrikkalaisten tavoin hakunamataataa, vaan elämämme on ollut työtä kesällä ja taistelua talvella.

Totta kai nämä asiat vaikuttavat suomalaiseen ihmiseen; hänen perimässä ja myös hänen nykyhetkessään.

kaikesta huolimatta "hyvä täällä Suomessa ylimpänä roikkuu ja tämä elämisen renkutus käypi laatuun. Käypi se."

Vaikka tuomiopäivän puna-viher profeetat muuta väittävät.

Monikultturisuuden ihanan auvon ovat nähneet Ranska, Iso-Britannia, Tanska ja Ruotsikin; ja sen vuoksi kyseiset valtiot ovat laittamassa stoppia Siirtolaisuudelle(lue pakolaisuudelle useimmiten elintaso sellaiselle).

Suomessa monikulttuurisuus-ismi on aatteellinen korvike kommunismille joten ne jotka vannoivat Koon nimeen vannovat yhtä tiukasti monikulttuurisuuden nimeen.

Pitäen silmiään kiinni yhtä tiukasti kuin 60-70-luvuilla.

Amen

Mikko kirjoitti...

Tämä oli taas tärkeä kirjoitus.

Mutta ei status ole mikään ihmisen ainutlaatuinen ominaisuus. Jonkinlainen statushierarkia on useimmilla laumaeläimillä. Ei ole ihme, että laumaeläimelle kehittyy vahva biologinen motivaattori statuksen menettämisen varalle, Jokainen koiran omistanut tietää että koirakin osaa hävetä.

Kirjan Rage: Social Roots of School Killings mukaan statusongelmat ovat myös kouluampumisten taustalla.