Näytetään tekstit, joissa on tunniste von Trier. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste von Trier. Näytä kaikki tekstit

torstaina, joulukuuta 05, 2013

Antikristus Teemalta, porvarikulissin kreikkalainen varjo, psykoanalyyttisen tragedian Trier



 harvinainen kreikkalaisen tragediakulttuurin jatkumo Teemalta yönäytöksenä (varaa kirjastosta DVD bluray)



      Antikristus  -  Trier


 on syvän psykokulttuurin hento verso brutaalin kaupallisen manipuloidun elokuvakulttuurin paineen alla.



Katharsis oli kreikkalaisten suursairaaloiden hoitometodi. Siis ihan aidosti. Huumeita, teatteria ja shamanistinen rituaali visioiden saavutamiseksi, jotta mennyt elämä saavuttaisi eksyneen ja sairastuneen ihmisen. 

Elämän kauhua ei sokeroida vaan tragedia vapauttaa... näkemään synkät varjot, jotka vaikuttavat meihin kaikkiin vallanhimoisten johtajiemme kautta, jotka kieltävät sukunsa kiroukset kerjäämällä siunausta   kuten Oidipus.  

Yleistä draamaa ja amerikkalaista sankari-HYBRISkeskeistä dramaturgiaa voisi kuvailla perversioksi, massakulttuurin torjuntareaktioksi,  tragedian miedontajaksi ja sabotoijaksi

          Lisäys      Freudian Spoiler alert   ::   
b)
Elokuvan analyysissä on huomioitava naisen fantasia. Vaikka moottorina on naisen fantasia/anti-fantasia niin koko elokuva käsittelee ihmisyyttä. 

Naisen Anti-fantasia fantasian korvaajana.
Miksi? Se tehtävä jätetään katsojalle. Hyvin perusprosessi freudilaisessa aggressio/thanatos-analyysissä.

Siis.

Mies lopulta uhrina, sidottuma, pultattuna, avuttomana, on kuin synnytetty lapsi.

 
Kostofantasian =anti-fantasian  täyttymyksenä, fantasian kumoajana, fantasian funktionaalisena thanatos-tuhoajana

Tämä tragedian metafora varmasti kipinöi feministien verkkokalvolla. Huomaavatkohan feministikriitikot, että modernissa feminismissä on paljon kostofantasioita ja tässä elokuvassa nainen ottaa niitä käyttöön noitarovioiden hehkun kiihottamana? 
c)

Elokuvan skeemana on psykoosi  
   eli rajojen ylittäminen. Tasapainottomuus "vaatii" jatkuvia rajojen ylittämisiä. Paine tulee menneisyydestä eli identiteettiin hakeutuvan persoonan muodostumisprosessista. Joka on tässä pimeä voima ja liitetään analogiana noitavainoihin ja Euroopan patriarkalismiin. Naisen kyvyttömyys huolenhtia lapsestaan on tässä  metaskeema, jäsentymättömyyden kaaoksen paholainen.

VALKOINEN NAUHA -elokuvassa kuvataan taas sitä, kuinka  psykoosi siirtyy psykoottiseksi kulttuuriksi eli fasismiksi.
d)

Luulisi Antikristuksen naisen itsevihan  ja isäpatologian kiinnostavan feministejä korruptoituneena diskurssina naisen itsemäärittelyssä.


 
 Hesarin elokuvakriitikkojen sivistymättömyys ja porvarillinen ulkoistamisen estoisuus Trierin kuvailussa on suorastaan farssimaisen huvittavaa. Tai totaalisen sivistymätöntä idiotismia.


Hesarissa oli kuitenkin ensimmäinen kirjoitus elokuva-alan korruptiosta ja elokuva-alan kulttuurivihamielisyydestä, rehellinen mutta kuitenkin poliittisesti vielä itseään sensuroiva.

Kaikki eivät tiedä, että Helsingin oikeistolaiset virkamiehet ovat kieltäneet kaikki tuet ja kiinteistöjen luovuttamiset kulttuurielokuvateatterille jotta Finnkinon kaupallista monopolia ei uhattaisi kapitalismin periaatteiden mukaisesti. Kalliossa virkamiehet luovuttivat vanhan elokuvateatterin puoli-ilmaiseksi uskonnolliselle lahkolle, jotta kulttuuripiirit eivät saisi sitä haltuunsa. Tämä on sitä kulttuurisotaa ja oikeiston luokkasotaa kulissien takana.


Orionin valikoima on valitettavasti enimmäkseen laadutonta nostalgiaa eikä ajassa pysyvää ja elokuvateatterin tekniikka on surkeaa homeisista istuimista puhumattakaan - kallis äänisysteemi on hyödytön muminapesä vain koska kaijuttimet on haluttu upottaa seinään esteettisesti muinaisen arkkitehdin suunnitelmien mukaisesti. Aivotonta nostalgiaa Orionin peruslinjaukset.Nettisivuillakaan ei anneta riittävää analyysiä elokuvista elokuvasivistyksen kannalta.














" Elokuva ansaitsisi enemmän,

 sillä se on paitsi vaativa myös ajallemme ominainen taiteenlaji, kuten useampikin kulttuuriteoreetikko Slavoj Žižekin tapaan on korostanut.

Jos kirjallisuuden, kuvataiteen tai klassisen musiikin vastaanotto olisi yhtä latteaa kuin elokuvien, kulttuurin keskustelupalstat täyttyisivät surunvalittelijoista.

Elokuvan elonmerkiksi näyttää riittävän katsojamäärien ja studiotulojen kirjaaminen. Elokuvakulttuurin hautajaispuheet jäävät erikoislehtiin ja yksittäisten aficionadojen kolumneihin. ”Elokuvasivistyksestä” puhuminen kuulostaakin tänään epäilyttävän 70-lukulaiselta tai holhoavalta.











Metsänpeitto / Covered by Forest from Salla Hämäläinen on Vimeo.






keskiviikkona, huhtikuuta 07, 2010

Sota täytyy olla show - WikiLeaks viihdeväkivallan lähteillä

 
Jimmy Fallon yöshowssa esiintyi eilen antaumuksella actionpaint-ammattilainen. Taiteilija teki ison maalauksen kahdessa minuutissa.  

Yleisö hurrasi. Vihdoinkin nautittavaa taidetta, show taide-esityksenä ja taide showna, no, sellainen kyllä kelpaa, kunhan  viihdyttää, niin ei taiteessa sitten mitään vikaa ole. Antaa palaa, läiski sitä maalia, oho miten nopeesti ja noin monta väriä. Art! Action! Show!


Sota on aina dissonanssin attraktiota.

Huomion ja vireystilan säätelyä.  Jännitteen, ristiriidan, levon ja ahdistuksen dikotomista hyödyntämistä. Ready? Action. Release.

Väkivaltaviihdettä.

Sotaa konstituoivat (määrittelevät, synnyttävät) fantasmat ovat tuhansia vuosia toimineet aivan samalla virtuaalisella funktiolla kuin ilmainen America's Army-räiskintäpeli. Uskonnollisen logiikan uusiokielellä tuettua. Suuri seikkailu upotettuna voitonkaarissa ja värväyspuheissa.

Sota täytyy olla show. Ylisiirtymä, ylitodellisuutta, hyperrealismia. Pakoa, helpotusta ja puhdistavaa tuhoa. "Puhdistimme pesäkkeen". Olen saanut jotakin aikaiseksi elämässäni, olen suorittanut tehtävän.


Wikileaksin paljastama sadistinen video kuvaa sotaa kahden sotilaan hitech-videopelinä. "Suorita".

Afganistanissa Amerikan erikoisjoukot ovat kaivaneet Vietnam-elokuvien dramaturgian mukaisesti siviiliuhreistaan omat luotinsa pois. Kuin koukut ahvenasta.

Horror, horror.
Can't you see his strong soul, his beauty?


Todellisuus on hajotettava, jotta voisi olla kreikkalainen sankari, maan toivo, karannut kukko tunkiolla, ilman estoja. Se, mikä toteuttaa moraalia, ei ole sotaa ja viihdyttävää koulukiusaamista, milloin tahansa purkautuvaa irrottelua, leijuvaa uhkaa ennakolta kaikkien tietämän uhrikohteessa. Sota on todellisinta vapautta, moraalittomuutta, yllykkeiden vapaan toteuttamisen fantasma. Ammu käskystä, tyhjenny käskystä.

Olet ilman vastuuta, käskystä.

Saan ylittää rajoja, joita tavallisten ihmisten on noudatettava - ja olen siis puolijumala.

Estot ovat vakavin este sotilaan imagolle ja työnkuvalle.

Peloton mies on sotilas. Mies. Pelko on pahin sotilaan/miehuuden/kykenevyyden vihollinen. Tilalle motivoivaa brutaaliuden ja vapaan voiman analogiaa. Tahallisesti tuotetun tylsyyden, armeijan arjen ja hierarkkisen nöyryytyksen, vastavoima sotilaalle. Lapsuuden avuttomuudelle vastapaino. Armeija on äiti.

Armeija, nuorten miesten impulssien vapautusliike. 

Sotatilanteessa armeijan keinotekoinen, seksistinen ja opressiivinen hierarkia  purkautuu - paineella. Pelinappulasta tulee vihdoinkin tekijä - omassa mielessään.

Hitler jugend -natsinuorten ja suomalaisten suojeluskuntalaisten urhojen rajaton ilo ja hurma oli paremmuudessa. Kuritettavien toivo päästä kurittavan rooliin.


"Use your force, Luke. Force. Relax".

Hyvän isän velvoittava ääni päässä rauhoittaa tuhoamaan pahan isän muistoa tositoimissa. Hamlet saa kostosta elämän tarkoituksen.

Imperialistinen, hyvin palkattu sotimistyö on rajojen ylittämistä varten. Kirjaimellisesti.

Afganistanin rauhaan pakottamistyössä ylemmät tuovat parempaa kulttuuria (taas sotilaspappien avustamina) - vaikka väkisin, muiden parhaaksi, erittäin hyvällä omallatunnolla, entistä paremmilla syillä entistä viattomampaa hyökkäyssotaa (perustelujen vaihdellessa joka vuosi).

Suuremman asian puolesta. Niin suuren, että sitä ei voi käsittää edes ristiretkeläinen itse. "Olemme täällä naisia puolustamassa". Nato Afgnistanin kokoisella harjoitusleirillä kovat piipussa ja heroiinituotanto pilvissä.

"Maailma on meitä varten. Koska jos me ajattelemme kaikkein pahinta vihollisista, niin varmasti meidän vihollisemmekin ajattelee kaikkein pahinta. Meidän synkeät ajatuksemme ovat todiste vihollisen pahuudesta".

Mitä puhtaampi puhdas sekä mitä rajatumpi ja omistetumpi totuus, sitä fasistisempi todellisuus. Tietämättömyyden autuus uskon lahjana ja velvollisuuden selkeänä identiteetinä.




"Tuhotkaa ulkopuolinen paha"

Vanhatestamentillisen kenraali Mooseksen sotaisa uskontoideologia, valloitusoperaatio ja valitun kansan yli-ihmiskultti ja Jahvelta velvoitteina saamat kansanmurhatehtävät on helposti aktivoitavissa suurena velvoitteena niin tiukan tottelevaisuusmoraalin fasisteille kuin israelin ghettoprojektin toteuttajilla palestiinalaisia kohtaan valtion ja äidin puolesta. "Täit on listittävä".

 Vietnam-elokuvagenre ei ole viihdyttävä ja kiihdyttävä, jos siinä ei tapahdu transgressiota. Sota täytyy olla show ja ihmisyyden hauraus nättävää hulluutta. Pysäyttävä vertailukohde, hyvien iskulauseiden lähde.

Vietnam-trauma on ennen kaikkea aktivoiva legenda. Voimavara, myyttinen lataus, initioiva katkeruus voimavarana. Sotilaat eivät saaneet kunniaa tappamisesta, mikä häpeä. Hyviä sotilaita, tunnontarkkoja tehtävän suorittajia. "Emme saa häpäistä sotilaiden muistoa ja rohkeutta".

Rohkeudesta ja uhrista tuotetaan rituaalisest yhteisölle moraalia tuottava automaatio, ilman eettisiä ulotuvuuksia.

Objekteja täytyy päästä tuhoamaan, sotilaan täytyy toteuttaa aktiivisuutta itsessään ja deaktivoida kohteensa, muodostaa uhkasta passiivinen uhri oman lamautumisen neutralisoimiseksi, kuten showssa showhahmon on oltava aktiivinen ja seksuaalisen sinnikkäästi etenevä, vastoinkäymisistä hyperventiloiva ja koskaan pysähtymätön Notre Damen romanttinen Golem.

Kliimaksia kohti.


Sotilaat häätävät nyt talebaneja heavy-musiikilla


Häätävät muita vai motivoivat omia sotilaitaan?

"Sotapropaganda leviää internetissä
ja sosiaalisessa mediassa"



"Full metal Jacket" ei ole fiktiota.
Se on laimennettu versio todellisuudesta.

Se on eeppistetty dokumenttiversio todellisuudesta.

Esteettinen, asetelmallinen ja seikkailullinen tragedia ilman traagisuutta, joka esitti sodan lumoavana luonnonvoimana. Todellisen ihmisyyden nihilistisenä juhlana. Hippimerkistäkin tehtiin thanatoksen symboli. Rauhaa kuolemasta, kuolea rauhana, vapautuksena.

Kaikki on katoavaista, armeija vapauttavan ja aktiivisen nirvanan edustajana, uskontona. Uhraa tai sinut uhrataan.

Vietnam on myyttinä äärimmäistä inhorealismia, mitä pahimman teollistetun initiaation edustaja. Onko sinussa miestä Vietnamin veteraanien koettelemuksien kokijaksi? Sotien äiti, mattopommitusten kaupallinen voittojen kenttä sotilasteollisuudelle.

Loppukliimaksina Full metal Jacket:issä kuninkaan uhraus toimii oidipaalisena evankeliumina, ikiaikaisena riittinä, äärimmäisenä miehen initiaationa. Kill Darth Vader or die. Kill 'em all.

  Full metal Jacket:issä on tarinoina  yhdistetty eeppinen Odysseija sekä eksistentiaalinen Oidipus propagandaelokuvan periaatteilla. Salakavalasti on käytetty Oidipuksen thanatosviettiä Odysseuksen huolettomana psykopaatin selviytymistarinana. Aristoteles ei voinut sietää Odysseijaa, koska se on vanha merimiesten uhotarinoista koostettu yli-ihmisen selviytymisopas ilman tragedian realismia.

Käytännössä Kubrickin elokuva on kaikkien aikojen värväysfilmi, rajojenylitysinitiaatio, Vietnam-hengen initiaatiokonvention kiteytymä. Viihdeväkivaltaa nauttivan finniteinin initiaatio viihdeyhteisössään; tästä on nautittava ja ja osoitettava muillekin huvittunutta nautintoa. "Tämähän on vain estetisoitua fiktiota, ei tää mua koskettanut, en mä vähästä järkyty, en". 

Samaistuminen on pahinta mitä sotilaskin voi tehdä.Viihdekuluttaja voi vain viihtyä ja samaistua.

Siksi sodan diskurssissa kaikki avuton on tuhottava tai tehtävä välineeksi  - ensin mielikuvana, jotta sotilaan olo olisi mahdollisimman kevyt ja vapaa avuttomuudesta.

"Avuttomat kiittävät ja ihailevat viraalia sotilasta missä tahansa - vaikka olisivat tulleet ammutuiksi".




Mitä on hybris?

Hybris on itseensä rakastumista ja muiden luokittelua oman toteutumiseni skenaariossa.

Idealistinen depersonalisaatio kreikkalaisessa tragediassa paljastaa ja kuorii kuitenkin sankarin kuoren alta aidon Golem-Akhilleuksen hybriksen ja luonteen: isännän esteet on poistettava, jotta isäntä olisi onnellinen ja tehtävän suorittaja pääsisi kirkumaan tuomiota kaupungin ruttoon syyllisille syntisille.

Golemilla ei ole omaatuntoa, sielua, subjektiivista käsitystä mistään. Sen olemassaolon kruunu on kiistämätön ja kyseenalaistamaton totuus, Jumalan nimi otsalla. Keskustelematon totuus meitä siunatkoon ja varjelkoon.

Juuri tätä Golem-orjasieluisuutta ja statusolemusta vastaan Nietzche hyökkäsi filosofisesti ja poleemisesti.



Kun John Zorn esitti ensimmäistä kertaa Saksassa juutalais-mustalaisten melodiaharmonioiden ja trshmetallin traagisen assimilaation, Kristallnacht-musiikkiteoksensä, hän lukitsi saksalaisen jetset-yleisön, niin juutalaiset kuin natiivitkin,  metalliketjulla juhlasaliin.

Kukaan ei saanut paeta menneisyyttä ja 110 desibelin kuohuvaa kipurajaesitystä. Menneisyyden oli valloitettava nykyhetki, jotta totuus olisi suhteellinen.

Subjektiivinen.
Koettava. Kohdattava.

Osa tosi taiteesta ei saa koskaan olla viihdettä. Taiteen täytyy olla raatelevampaa ja todellisempaa kuin uinuttava ja esteettinen väkivaltaviihde.

Väkivallan kohtaamiseen pakottaminen pitäisi minusta olla selkeissä koulukiusaamistapauksissakin antikliimaksinen (eikä vain ylevä sorisori-palaveri suositulla suhteellistamisperiaattella - "Kaikkihan me olemme pahoja"): väkivallantekijä olisi pakolla vietävä katsomaan teho-osaston ja ruumishuoneen väkivallan uhreja, kuten rattijuoppojenkin olisi nähtävä reaalimaailman seuraamuksia, uhreja ja verta, revenneitä jäseniä.

Oikeusjärjestelmämme kannustaa väkivaltaan; mitään ei anneta Suomessa niin hartaasti anteeksi kuin fyysistä väkivaltaa. Ei sakkoja, ei seuraamuksia, vain mainetta vapaan ehdollisen elvistelyllä. Nauti uhasta, jonka oikeusjärjestelmä mahdollistaa ympärillesi.

Ilman todellisuuden ja yksilöiden kohtaamista on vain sivistettyä brutalisointia, sankarin voitelua suloisilla voiteilla, rauhanturvaamistodellisuutta. Sovittelua ilman vastuuta. Rauhaanpakottamista kouluissa ja Afganistanissa ilman kuolleiden kasvoja. Abstrakti rauha sodan motivaationa. Välttämättömät uhrit valkoisen miehen taakan takeena.

Meidän tähtemme.





Väkivallan perilliset 

"Nuoria naisia kaatuu 

rivistä kuin heinää"








Häpeäkulttuurimme III

Arhi Kuittinen






Zorn Kristallnacht




EU:n salainen poliisi saa
ennennäkemättömät oikeudet


Miksi lapsia, eläimiä 

ja orjia on uhrattu?





Suomalaista natsiestetiikkaa ja kaipausta
viihdetuotannossa Iron Sky - Rautataivas

 

Ilmestyskirja Nyt -elokuvasta tulossa peli V2





Miksi väkivalta ja erotiikka  on saanut ylivoimaisesti merkittävimmän sijan länsimaisen ja "liberaalin" ihmisen fantasioissa? Räsänen Päreitä :: Sadistista erotiikkaa Jeesus-purilaisella Bataillen voimakkaasti höystämänä


" (Paljastuneessa WikiLeaksin siviilientuhoamisvideossa) sotilaiden toiminnan taustalla vaikuttaa kenties paljon synkeämpi logiikka kuin pelkuruuden motivoima liipasinherkkyys. Slavoj Žižek kirjoittaa teoksessaan The Sublime Object of Ideology, että siinä missä ideologia “vääränä tietoisuutena” noudattaa kaavaa “he eivät tiedä, mitä he tekevät”, nykyisellä, näennäisesti postideologisella ajalla hallitsee ideologian kyyninen muoto: “he tietävät aivan hyvin, mitä ovat tekemässä, mutta tekevät sen silti”. Hieman mutkia suoristaen Žižekin argumentti kuuluu, että ideologia ei syvimmällä tasolla ole aatejärjestelmä tai edes maailmankatsomus vaan käytäntöjen matriisi, jonka sisällä ihmiset toimivat “aivan kuin uskoisivat” silloinkin, kun eivät tietoisesti usko.  - idiootti.fi



Ylösnoussut Zombie-Jeesus antaa anteeksi. Kaiken. Ja unohtaa arkisen vuorisaarnansa uuden universaalin armon sekä Paavalin hurmaavien show-puheiden takia... 






 




Häpeäkulttuurimme III

Arhi Kuittinen

 



* Elämänsä alkutaipaleella olevien nuorten ihmisten eläköityminen maksaa yhteiskunnalle jo 6,6 miljardia euroa hoitokustannuksina ja menetettyinä verotuloina. Summa on kasvanut viidessä vuodessa kahdella miljardilla. Myös 16-34-vuotiaiden alkaneet Kela-sairauspäivärahakaudet ovat voimakkaassa kasvussa, samoin mielialalääkkeiden käyttö. - Nousu on systemaattista ja kaikissa tilastoissa nuorten naisten ongelmat ovat kasvaneet nopeammin kuin miesten, Vainio sanoo. Masennus on yhä merkittävämpi sairauspoissaolojen ja työkyvyttömyyden syy. Mielialalääkkeitä käyttää säännöllisesti 700 000 suomalaista. Nuorten naisten masennusoireilu on kaksi kertaa yleisempää kuin nuorten miesten. Kiusallista hallitukselle. Pääjohtajan mielestä nuorten aikuisten eläköityminen on hallitukselle kiusallinen uskottavuusongelma. Pääministeri Matti Vanhasen johdolla hallitus vaati taannoin eläkkeellejäämisen alaikärajan nostamista 65 vuoteen. Työelämän käytännöt ovat ristiriidassa juhlapuheiden kanssa. Liikaa on puhuttu vanhuuseläkkeen alarajasta. Suomen tulevaisuuden kannalta paljon suurempi ongelma on nuorissa aikuisissa, Vainio toteaa, Työterveyslaitos. Filosofia sosiologia käyttäytymistieteet psykologia psykososiaalinen ehdollistuminen sadismi masokismi psykoosi rajatila psykologia shell shock traumatila traumaterapia psykoanalyysi väkivalta perheväkivalta depressio. Greek tragedy, Baghdad 2007 iraq irak war friendly fire Pentagon kills secret kuolleet siviilit ampuivat salainen video toimittaj. Uhrikulttuuri sovitus armo Afghanistan nato terrorism Exodus violence Moses general biblical ideology religion uskonto uhri.

lauantaina, maaliskuuta 27, 2010

Raiskattu tyttö kylän uhkana

Uskontojen tärkein funktio on luoda illuusio siitä, että "me" omistamme täydellisen tiedon totuudesta ja hyvyydestä.

Olemme niin tärkeitä, että Jumala rakastaa meitä. Me, pyhien yhteisö, väistämme Jumalan vihan, koska tiedämme mitä Jumala haluaa ja inhoaa.

Jumala rakastaa meitä niin, että uhrautuu meidän puolestamme - jotta meidän ei tarvitse uhrautua.

    Jumalainen Uhri. 

Ja jos ahtaan uskonnollisen yhteisön tärkeä jäsen tekee jotakin moraalitonta hierarkiassa alemmassa asemassa olevalle, tulee moraalikonventioiden ulkopuolelle "viedystä" uhrista kirottu, uhka fantasian tasapainolle ja uskottavuudelle, kirous yhteisölle. Yhteisö ryhtyy hyökkäykseen puolustaakseen (harhaista) mielikuvaa itsestään absoluuttisen hyvän yhteisönä.


Kirottu ripustettakoon ristille varoittavaksi esimerkiksi yhteisön uhmaamisesta.

Absoluuttisen hyvän omistaminen on valitun kansan syndrooma - fasismia.

Lahkodynamiikka on fasismia. 

Uskonnollisesti virittävän fantasma- ja mielikuvaprosessoinnin ja tarinan kerronnan dramatisointikeinojen takia tabuilmiöistä tulee yhteisölle usein dramatisoituja uhkia eli kirouksia.


Kirousfantasmasta muodostuu siten myös yhteisön muuten kieltämien aggressioiden rajatusti luvattu purkautumiskeino. 

Nythän kokoomus yrittää kaikin keinoin laittaa vauhtia köyhien kirousfantasmaan - ja kieltää hyvinvointivaltion perusrakennusainekset ja veroprogression.

Tuoreessa ruotsalaisessa tapauksessa poika tekoineen aktivoi myös vanha kirkollisen kirkkoisien asenne perinteen, jonka mukaan nainen on saastainen ja yliseksualinen, kuten "Eeva oli saastainen viekotellessaan Aatamin". Kirkkoisä Augustinus kytki lankeemusmyytin ja synnin suoraan seksuaalisuuteen vaikka narratiivisesti tarinalla ei ole mitään tekemistä seksuaalisuuden kanssa.

Kun määritellään yksilö, joka "tuo" kirouksen yhteisölle (vaarantaa yhteisön ideaali-omakuvan), tämä yksilö on tuomittava heimouskonnollisuuden dynaamiikan mukaan. Kirottu eli syntipukki usein "pakottaa" muut tekemään pahaa ja pahan tekeminen "tapahtuu" vain tuo kirotun vaikutuksesta, ei tekijöiden moraalittomuudesta.

Uhrikulttuurissa (ts uskontosysteemissä, jossa uhria ylistetään helpottavaksi tekijäksi ja ratkaisuksi) on yksi ainoa logiikka:  se, mikä vahvistaa yhteisöä, on hyvä mutta se mikä heikentää yhteisöä, on pahasta. Yhteisön konformiteetti ja arvonosoitus on uhrauksen arvoinen.

Helppo uhri on suloinen tuoksu sieraimiin, sanoo Herra.

Varsinkin Itä-Suomen oikeusistuimissa vedotaan helposti raiskatun viettelijän rooliin, vaatetuksen tms suhteen. Oikeuslaitoksen diskursissa korostetaan raiskaajan uhriolemusta ja raiskatun vastuuta.


"Viekää kirottu ulkopuolelle leirin"


Teiniraiskaajan suojelu
kuohuttaa Ruotsia
 

Ruotsalainen reportaasi ja  tytön haastattelu video






Dogville Lars von Trier





Suomen katolilaiset vähättelevät Euroopan katolilaisen kirkon
väkivaltaisuutta ja peittelyn järjestelmällisyyttä:






Peittelyn ja eheyden neuroosin organisaatio:

Katolisen kirkon maine on kärsinyt pahoin myös Irlannissa. Hallituksen teettämän selvityksen mukaan irlantilaiset papit hyväksikäyttivät vuosikymmenien aikana viittätoistatuhatta lasta.
 
- Pedofiliaskandaali ravistelee Irlantia





Paavi:  Mitättömistä juoruista 

ei pidä pelästyä

tiistaina, heinäkuuta 28, 2009

Antikristus feministeille




Tuntuu, että feministit ovat katsoneet "Antichrist"-elokuvaa todella tarkoituksella väärin ja ohi.

Jos elokuva olisikin ollut naisen/piirifeministin tekemä, se olisi aivan varmasti tulkittu naisen vuosisataisen tuskan latautumaksi naisen yksilölliseen elämään sekä vuosisataisen patriarkalismin piilomuodoista ja näkymättömistä paineista avioliitossa, naisen tuskan kieltämisestä ja sen purkautumisesta hallitsemattomasti. Naisella olisi ollut lupa kuvata tämä naisen sisäisen kaaoksen jäsentymättömyys ja jäsentymättömän identiteetin aggressiivista purkautumista. Naistaiteessa veri saa lentää ja nainen kirkua metsässä. Miehen käsissä se taiteellinen ratkaisu nähdäänkin sitten aseena, manauksena.

Aivan kuin miehille ei kuuluisi naisen seksuaalisuus?

Keitähän heteronaisen seksuaalisuus rajummin koskettaa, miehiä vai toisia naisia?

Onko feministeille aivan mahdoton ajatus todellisuudesta, että aivan kuten miehet, naisetkin voivat purkaa pahaa oloaan tuhoavalla väkivallalla?

Trierin elokuvien runnotussa naiskuvassa voi kuitenkin nähdä että Trier lyö pohjimmiltaan aina mieskuvaa.

Trier on feministi. Kyvytön feministi, miehen kanssa jaetun ihmisten keskinäisen pimeyden naistuntija mutta feministi kuitenkin. 

Feministeille elokuvan mies ei ehkä vihannut tarpeeksi naista naisen ongelmallisuuden selittämiseksi - feministisillä konventioilla.

Naisen tuskaisten tekojen vertigo, syöksykierre, osoitetaan elokuvassa ehkä liian epäfeministisesti ja vaativasti naisen omalle vastuulle, naisen valinnaksi, itseilmaisuksi. Miehen hybris nähdä vaimonsa kuin tyttärenä tai terapeutin asiakkaana ei ollut feministeille kenties tarpeeksi vahva signaali epäterveestä suhteesta - miehen kattavasta vastuusta suhteen ylläpidossa.

Mutta niin kuin psyykkisesti ihmisen hajonneessa omakuvassa, väkivaltaa kuvaavassa elokuvassa on hajonneisuutta ja kaaosta. Väkivaltaisen ihmisen avuton uskontunnustus on kaaos, jota vastaan auttaa vain voima - ja muut ihmiset ovat osa kaaosta, eivät ratkaisua. Siinä ei sukupuoli auta, kun ihminen turvautuu väkivaltaan.


Monessa avioliitossa saavutettu "avioliittostatus" on pahan olon ja menneisyyden tulppa, itse tulevaisuus, uusi elämä, uusi juhlittu roolistatus ja arvonnousu yhteisössä. Saavutus. Unohduksen ja uuden roolin saavutus.

Hääpuheissa puhutaankin siekailematta juuri fantastisen uudesta elämästä ja uudesta vaiheesta, entisen taaksejättämisestä, oudosta siunauksesta, jonka avioliiton valinta tuo automaattisesti tullessaan.  Käsittämätöntä.

Uusi elämä on useinmiten vain vanhan elämän taakse jättämistä ja käsittelmeättä jttämistä - toiveena. Unelmana. Fantasiana.

von Trierin "Idiootit"-elokuvan lopussa nainen "uhraa" itsensä ja kohtaa oman elämänsä kipupisteen toteuttamalla ryhmän kokeilemaa ideologiaa perinpohjaisimmin oman perheensä ja koteloituneen ahdistuksensa ja selvittämättömän kommunikaatioperinnön konfliktilla.

Suomalaiset elokuva-alan ihmisethän löivät Idiootit-elokuvaa  kuin vierasta sikaa kun tuotantolaatu ei ollut "ammattilaisten" tuhlailevaa standardia. 

Antichrist-elokuva on kyllä hyvä mittari siitä, vaatiiko elokuvaa katsonut henkilö naiselle feminististä erityiskohtelua jopa taideteoksessa. Voiko nainen olla fyysisen kaaoksen aiheuttaja, ihminen, osa ongelmaa, osa umpisolmua, osa ihmisyyttä. Osa syntiinlankeemusta. 

Lapsen kuolema voi päästää kummankin osapuolen pahan olon padotut tunteet irti ja katkeruus, jopa viha syntyy tunteesta, että toinen ei sittenkään tuonut uutta, hyvää elämää ja pyyhkinyt entistä pois. Menneisyys saavuttaa. Käsittelemätön menneisyys satuttaa saavutetun uuden statuksen luoman turtumuksen jälkeen.

Jos avioliitto julistetaan  katoliseen tyyliin pyhäksi, siitä tule pyhä velvollisuus yhteisöä kohtaan. Suoritus. Jonka ensisijainen kriteeri on esikuvallisuus, yhteisön kiitollisuus kiitollisille kiitettäville. Avioliitossa ei mennä toisen ihmisen kanssa naimisiin vaan yhteisön ja valmiin roolikuvan.

Esikuvallisuus on aina maskeeraavaa, lavasteiden taakse katoavaa itseyden muokkaamista ulkoisen kautta. Itsetuhoa.

Muu on noituutta
, yhteisön ihanteiden ulkopuolella toimimista.

Vaikka noituus on feministeille lähes juhlittu toiseuden historiallinen ja yhteisön "arvojen" ulkopuolella toimimisen rituaalinen ilmenemismuoto, syyttävät nyt monet yliopistofeministit käytännössä von Trieriä noituudesta, feminististen arvojen uhkaamisesta, manaamisesta ja mitätöimisestä.

Noituuden perusmääritelmä onkin juuri perusarvojen uhkaaminen. von Trierin elokuvassa nainen pääsee oman lukkiutuneen elämänhallintansa ulkopuolelle ja hän osaa etsiä uutta pelastavaa roolia noituudelta, sen tutkimiselta ja idealisoimiselta.

Se on noituutta, mikä uhkaa määritellä yhteisön ja avioliiton perusarvoja uudelleen ja toimia yhteisön vastavoimana.

Feministit jatkavat kirkon asemaa ja asennetta tämän elokuvan jyrkässä tuomitsemisessa ilman mitään selvää analyysiä , nyt naisten imagonvalvojana, jonka on valvottava ja määriteltävä miesten vuosisataista noituutta, hyökkäyksiä koskemattoman naiseuden pyhyyttä ja määrittelyä kohtaan.

Feminismi jatkaa nyt jännällä tavalla patriarkalistista "herkän naisen" tabua torjuessaan tämän naisen aggressioiden kuvaamisen soveliaana.

Naisen väkivaltaisuus oli täydellinen  tabu patriarkaaliselle ihmiskuvalle. Ihannenainen oli ihmisyyden perikuva ihanuudessaan ja suojeltavuudessaan - eikä siis millään tavoin uhka miehelle. Kyvytön, vajaa, emotionaalisesti yliherkkä, hellä ja tukea tarvitseva, lohtua tarjoava. Enkeli.

Nyt feministit jatkavat tätä vaillinaisen naisen ihmiskuvaa oudolla ideologisella pakkomielteellä.

Feministien puheessa nainen yhä on ihmiskunnan ja perheen ainoa toivo viattomuudessaan eikä tälläinen nainen siis kykene väkivaltaisuuteen, muuta kuin miehen pakottamana. Feministit julistavat intoa puhkuen samaa naisen eksistentiaalista erilaisuutta, vastuuttomuutta ja pyhimysmäisyyttä kuin patriarkalismi.

Lasten pahoinpitelytilastot kertovat jotakin hyvin erilaista ihmiskuvaa.





   
" Elokuva ansaitsisi enemmän, sillä se on paitsi vaativa myös ajallemme ominainen taiteenlaji, kuten useampikin kulttuuriteoreetikko Slavoj Žižekin tapaan on korostanut.

Jos kirjallisuuden, kuvataiteen tai klassisen musiikin vastaanotto olisi yhtä latteaa kuin elokuvien, kulttuurin keskustelupalstat täyttyisivät surunvalittelijoista.

Elokuvan elonmerkiksi näyttää riittävän katsojamäärien ja studiotulojen kirjaaminen. Elokuvakulttuurin hautajaispuheet jäävät erikoislehtiin ja yksittäisten aficionadojen kolumneihin. ”Elokuvasivistyksestä” puhuminen kuulostaakin tänään epäilyttävän 70-lukulaiselta tai holhoavalta.

http://filosofia.fi/elokuva/trier


 



"No vihdoinkin te onnistutte pääsemään naimisiin"





Society's expectations and reality
aren't lining up,
says Knoxville psychologist Richard Driscoll







Estate agent wins witch auditions



.

perjantaina, heinäkuuta 17, 2009

Naisten vapautuselokuva - Antichrist

-- Päivitetty --



" Willem Dafoe's latest film Antichrist, directed by Lars Von Trier, is highly controversial for scenes which are both sexually explicit and violent. Zeinab Badawi puts to him the criticism levelled at the film. Has it crossed the line between art and obscenity? "




Antichristissa on tavallaan "tavanomainen" kulttuurisen väkivallan sukupuolijako ja sen valtataistelu käännetty toisinpäin.

Mies käyttää verbaalista määrittelyn, hierarkisen itsestäänselvyyden alaskatsomisen ja lapsen asemaan saattamisen valtaa - nainen taas valitsee suoran hysterian, fyysisen kaaoksen, ruhjovan ja vangitsevan/kastroivan vallan tien.



With its explicit sex and scene of female genital mutilation, Lars von Trier's Antichrist scandalised Cannes this year. Samantha Morton, Gillian Wearing and other women artists and academics give their opinion of the Danish director's provocative new film


Olisi outoa nähdä elokuvassa (vain) misogyniaa.

Miehen nautinnollinen ylimielisyys ja vastuuton terapointirunttaus tekee miehestä ihan tarpeeksi vastuuttoman patriarkaalisen pirun hahmona - mutta kenties "vain" naisen roolille elokuvakerronnassa tyypillisellä tavalla.

Elokuvan voi nähdä myös feministien aggression kritiikiksi. Elokuvan nainen on väitöskirjassaan uppoutunut Euroopan vuosisataiseen naisvihaan, misogyniaan, ja hakee vauhtia historian tuskastaan etäännyttääkseen henk koht tuska-angstinsa ja saattakseen keskeneräisen tutkimuksensa konkreettiseen apexiin, omaan veriseen kostouhriin, ahdistavan historiallisen asetelman suoraan käänteistämiseen.

Naisen Anti-fantasia fantasian korvaajana.
Miksi? Se tehtävä jätetään katsojalle.

Mies uhrina, sidottuma, pultattuna, avuttomana, (kostofantasian täyttymyksenä) on kuin synnytetty lapsi. 

Tämä tragedian metafora varmasti kipinöi feministien verkkokalvolla. Huomaavatkohan feministikriitikot, että modernissa feminismissä on paljon kostofantasioita ja tässä elokuvassa nainen ottaa niitä käyttöön noitarovioiden hehkun kiihottamana?

Antichrist-elokuva on kyllä hyvä mittari siitä, vaatiiko elokuvaa katsonut henkilö naiselle erityiskohtelua jopa taideteoksessa. Voiko nainen olla fyysisen kaaoksen aiheuttaja, ihminen, osa ongelmaa, osa umpisolmua, osa ihmisyyttä. Osa syntiinlankeemusta.

Onko naisen kunnioittaminen sitä, että hänet täytyy nähdä eksistentiaalisesti eritasoisena ja erioikeuksisena olentona kuin miehen? Vai onko nainen yhtä raadollinen ja aggressioihin turvautuva kuin mieskin? Onko naisella oltava oikeuksia itseilmaisussa, joita ei miehelle suoda?

Onko passiivinen aggressio kovinkaan passiivista?
Se ei ole miesten näkökulmasta passiivista vaan taktista.



Antichrist   kannattaa kyllä katsoa. Silmät voi toki sulkea vaikeissa paikoissa.


















.

lauantaina, kesäkuuta 06, 2009

Vapauttava vai sitova elokuva? - Antichrist



Kahden valtamedian arvostelut von Trierin uudesta elokuvasta kiinnittävät korostaen ensin huomiota elokuvan emotionaaliseen "antiin". Selvästikään kriitikoiden mielestä elokuva ei saisi olla angstinen ja mielenrauhaa uhkaava ilman kriitikoiden kriittistä moraliteettileimaa.

Maksava katsoja ei saisi joutua kantamaan taakkaa elokuvaelämyksen jälkeen? Uhka mielenrauhan, ennustettavuuden ja takuuviihteen elokuvakulttuurille? Katsoja pelastamassa elokuvan naisia?

Elokuva yhteisöllisen viihdeterapian vastuullisena ja vapauttavana muotona, yhteisön arvojen ja mielenrauhan tukipylväänä?

Elokuva moraliteettina, joka käsittelee katsojan tunnereaktiot katsojan puolesta?

Hs ja YLE-arvostelut elokuvasta.

(Älä lue ennen elokuvaa, jos haluat kaikki tehot elokuvan katsomisesta).

YLE: "Antichrist on pahan mielen elokuva" :
"hienosta
elokuvasta jää päällimmäisenä mieleen kaikki se mitä ei olisi halunnut nähdä..."

"HS: "Lars von Trier mässäilee pahuudella",
" Trier teki omasta masennuksestaan elokuvan"
"Antichrist-elokuvan viimeinen puolituntinen on vastenmielistä katseltavaa. "


IS-arvostelu: " Antichrist on pöyristyttävän julma"


Aivan kuin kriitikkojen olisi ensin otsikkotasolla tuomittava tämä elokuva kulttuuria suojelevan papillisen virkansa puolesta moraalisesti, jotta voisivat antaa sille vasta sitten humanistisen ja taiteellisen absoluution kriitikon älykköroolin takaamiseksi.

Outoa emotionaalistettujen moraliteettien ristivetoa ja esittelyä. Onko kriitikolle aiheellista ja ammattimaista oman katsomiskokemuksensa/elämäntilanteen ahdistuksen takia leimata ohjaajan työ ohjaajan henkilökohtaiseksi elämänalueen osaksi? Kun viihdeväkivalta satojen ihmisten tappamisesta ei ahdista mutta Antichrist ahdistaa?

Jos suomalainen feministitaiteilija mässäilee verellä ja (naisen) masennuksella, niin hänen "emansipatoorista" naisteostaan arvioiva massamedia-arviointi ei "kritiikki"-diskurssissa vahingossakaan käytä tälläista valmista emotionaalisen tulkinnan, oikeastaan tulkitsemattomuuden projektion ja "pahan olon" luokittelun hegemoniaa.

Trierin elokuvien runnotussa naiskuvassa voi kuitenkin nähdä että Trier lyö pohjimmiltaan aina mieskuvaa.

Trier on feministi. Kyvytön feministi, miehen kanssa jaetun pimeyden naistuntija mutta feministi kuitenkin.

Miehethän sikoja on, jos tarkastellaan feministisesti syy-seuraus-suhteita Trierin projektiossa. Trierhän ihannoi yleensä feministien tapaan feminiinistä uhrautumisaktia maailmaa kannattelevana pylväänä ja perimmäisen hyvän tavoittelemisen vertauskuvana jopa itsetuhoisuudessa; Trierin ihannenaisen, ihanneuhrin uskallusta on elää itsensä, omien tunteiden kautta ja ilmaista kipunsa minä-muodossa eikä projisoimalla toisiin edes vihana (paitsi Dogvillen loppufinaali).

Trierin mielestä ihmisten pitäisi osata tosielämässä ja reaaliaikaisesti kauhistua lähellä olevien ihmisten itsetuhoisuudesta - eikä kauhistua fiktionalisoitua väkivaltaa. Kysy: Mistä sodat nousevat. Onko ihmisyys jaettu, onko viha jaettu.



Trierin Idiootit-elokuva Idiots/Idioterna nosti maailmalla laajimman kuohunnan skandinaviasta (sitten Bergman Persona:n). Idiooteissa roolien vankeina olevat ihmiset etsivät totaalista vapautumista totaalisen vieraantumisprojektin kautta.

Bergmaninkaan mielestä elokuvan ei tarvitse olla vapauttava.

Elokuvasta jokainen voi tehdä analyysin vain oman elämänsä kautta.


Taiteen merkitys ei ole antaa merkityksiä vaan käynnistää prosessi. van Gogh ei tarkoittanut auringonkukkiaan kauniiksi vaan kyseenalaistaviksi. Kukaan ei pitänytkään niiden kaoottista muoto-oppia ensin kauniina ennen kuin kaaosteoreettinen arvoituksellisuus ja itsekantavuus sai oman myyttisen ja uudistavan arvonsa taidemaailmassa. van Goghin, taiteilijan halveksuvasta eristäytymisestä tulikin profeetallista.

"Taide"-elokuva "vapauttaa" prosessiin - pois turvamielikuvista, torjutun ahdistuksen sitovaan kohtaamiseen.


Solarishan on siis Tarkovskin vastaava versio viharakkaus-suhteesta.
Parasta tragediaa Antich on mutta se on aito tragedia, mitä kulttuuriväki pitää nykyään vulgaarina. Solariksessa päähenkilö pakenee lopulliseen anti-fantasmaan ja syyllisyydentunteensa äärimmäiseen emootiokatharsikseen, sielunsa jäätyneeseen maisemaan, toteutumattoman lapsuuden korvaavaan visioon.


Eli Solaris ei ole aito tragedia vaan tyypillinen loppupelastusdramaturgia lähes-tragedia venäläisenä nostalgispainotteisena draamana.  



If something gets too traumatic, too violent, gets too, even too
filled in with enjoyment, it shatters the coordinates of our reality:
we have to fictionalise it. - Zizek





"Idiootit"-elokuvan lopussa (nimenomaan) nainen "uhraa" itsensä ja kohtaa oman elämänsä kipupisteen toteuttamalla ryhmän kokeilemaa ideologiaa perinpohjaisimmin oman perheensä ja koteloituneen ahdistuksensa ja selvittämättömän kommunikaatioperinnön konfliktilla.
Suomalaiset elokuva-alan ihmisethän löivätsitä kuitenkin aivan kuin vierasta sikaa kun elokuvatuotantolaatu ei ollut "ammattilaisten" tuhlailevaa standardia. Katsokaa Idiootit uudestaan, se on aika huikee.

Antichrist-elokuva on kyllä hyvä mittari siitä, vaatiiko elokuvaa katsonut henkilö naiselle feminististä erityiskohtelua jopa taideteoksessa. Voiko nainen olla fyysisen kaaoksen aiheuttaja, ihminen, osa ongelmaa, osa umpisolmua, osa ihmisyyttä. Osa syntiinlankeemusta.

 










Punahilkka - myyttinen satututkimus
- Seksuaalinen ja moraalinen projektio
psykoseksuaalisten tragediatarinoiden tulkinnassa








Zizek:

"We often find references to psychoanalysis embodied in the very relations between persons. For example, the three Marx Brothers, Groucho, Chico, Harpo. Its clear Groucho, the most popular one, with his nervous hyperactivity, is superego. Chico, the rational guy, egotistic, calculating all the time, is ego. And the weirdest of them all, Harpo, the mute guy, he doesn't talk - Freud said that drives are silent - he doesn't talk, he of course is id.


The id in all its radical ambiguity. Mainly what is so weird about the Harpo character is that he is so childishly innocent, just striving for pleasure, likes children, plays with children and so on, but at the same time possessed by some kind of primordial evil, aggressive all the time. And this unique combination of utter corruption and innocence is what the id is all about."






.

lauantaina, toukokuuta 23, 2009

Cannes elokuvafestivaalin mustat hevoset 2009

Nelosen haastattelussa

Lars von Trier

2009

The top ten films at Cannes


If something gets too traumatic, too violent, gets too, even too
filled in with enjoyment, it shatters the coordinates of our reality:
we have to fictionalise it. - Zizek





But the biggest award of the festival, the Palme d'Or, went to Michael Haneke's chilly black-and-white parable of fascism set in a small German town on the eve of the first world war.

The White Ribbon is a complex and demanding
whodunit without a straightforward resolution.

Trailers


The White Ribbon
- Can Cannes spring
a late surprise?



Jury Prize Fish Tank




Violence dominates at Cannes BBC


What the US papers say about the Cannes film festival


What the UK papers say about the first week at Cannes

A bumper year at the Cannes film festival appears to have made UK critics more generous with their star ratings. Except for Lars von Trier's Antichrist

Prophet


Thirst

No doubt one of the more anticipated films
being shown at Cannes is Oldboy director
Park Chan-wook's foray into vampirism, Thirst

Loach batted away one question on the "psychology and sexual release of football" to explain his love of the beautiful game: "I've never felt that going to a football match was an anthropological exercise. I just want to see my team win. It does bring people together and it is an expression of community and it's also probably the only time it's permissible to be nationalistic."
"Also it's a time when people can let their feelings be expressed. At the game you go from despair to hope to triumph to sadness to elation within an hour and three quarters. If a film could achieve that it would be some film, I can tell you." - Guardian


Eli Roth, one of the Basterds of the title, described a scene in which he metes out violent justice to a high-ranking Nazi as "kosher porn". He said: "It's something I have fantasised about since I was a young child. It was like performing a sex scene."

A moment from "Colin", a British zombie movie made on a budget of just £45 which could be the surprise success story of the Cannes Film Festival

Cannes dearly needed a good smack

In some cases forcing people to push the boundaries is a win-win situation. Lars von Trier expertly milks the bear-pit atmosphere, dishing up nightmares then cackling at our discomfort. But, partly as a result, he's made a masterpiece – I'd far rather sit through Antichrist again than Jane Campion's wet blanket Bright Star.




Lars von Trier film
"Antichrist" shocks Cannes

They decide to go to an isolated wooden cabin in an unspecified
forest to recover, but the woman Gainsbourg portrays loses control of her senses.

Variety's Todd McCarthy called it "a big fat art-film fart", while The Times' reviewer described it as "emotionally uninvolving" and "turgidly dull". BBC

Five star: Absurd, deranged, sick

Lars von Trierin uusi elokuva aiheutti ensimmäisen kunnon kohun Cannesissa. Ensiesityksessä naurettiin ja buuattiin voimakkaasti, ja monien mielestä koko elokuvaa ei olisi edes pitänyt hyväksyä Cannesiin. Pitkin elokuvaa väki huokaili toistuvasti Trierin eroottisen ja väkivaltaisen shokkikuvaston alla. - HS.fi

Cannes report:

AC, 'The closest film to a scream'




cannes2009 france24




Francis Ford Coppola on his
most personal film yet

"Well, this film is obviously tackling some demons in my own family," he says. "You know families - you love all these people, but you hate them. But you love them. It's a very cloudy situation. But making a film like this was like asking a question and receiving some kind of answer. I learned some things about myself that I didn't know before. I didn't know that I felt abandoned by my brother. My brother was so good to me." He chuckles. "I'm 70 years old and I'm only finding this stuff out now.



BBC.Reporter's log: Cannes 2009



Cannes in 60 Seconds: Monday, May 18, 2009




Cannes keeps faith with auteurism



The cast of the film
"La Merditude des Choses" (The Misfortunates) by Belgian director Felix van Groeningen, ride bicycles naked on the Croisette on May 16th to promote their film





.

maanantaina, toukokuuta 26, 2008

Cannes kultaa dogmalle

 Taas vaihteeksi "dogma"-tyylinen elokuva voitti ison kansainvälisen kilpailun.Mahtavaa.


Ennakkosuosikit eivät aivan pitäneet
Cannesin elokuvajuhlien palkintojen jaossa 2008.

Mahtaa "laatuelokuvien" eli ylituotettujen brändielokuvien tuottajat olla taas ärtyneitä tai ihmeissään. "Entre les Murs"

Ranskalainen elokuva julisti 60-luvulla että elokuvalla ei voi olla yhtä ihannemuotoa eli ihanteellista elokuvan rakennekaavaa. Aivan jotain muuta ideaa kuin brändidoktriini nykypäivänä. Ranskalaisen elokuvan perintöprinssi eli dokumenttityylinen "dogma"-elokuva lähtee ajatuksesta että jokainen elokuvan tulisi olla jopa muotoa ja rakennetta myöten ainutlaatuinen.

Vain sisältö ja katsojan ja elokuvan välinen prosessi, katsojan itse luoma suhde elokuvan henkilöihin ja tulkintoihin ratkaisee.

Hyvä elokuva ei ole vaaraton.

"Me halusimme tehdä elokuvan, joka on Ranskan yhteiskunnan heijastuma - monitahoinen, monikasvoinen, monimutkainen", elokuvan ohjannut Cantet sanoi vastaanottaessaan palkintoa Cannesin elokuvajuhlien pääsalissa, Lumiere-teatterissa.

"Heijastumana joskus myös siinä kitkassa, jota elokuva ei yritä peitellä", Cantet sanoi.

Elokuvan muotorakenteen vertailu, ihannerakenteen tavoittelu ja tyylien matkiminen olisi siis turhaa, tylsää ja hyödytöntä. Hyvin epäviihdyttävää.

Jopa elokuvan laatu tai ammattinäyttelijät eivät saa ennakko-oletuksineen ja tyyliluokkineen olla estämässä välittömän, ainutlaatuisen kokemuksen, inhimillisen arvaamattomuuden ja luonnollisuuden aistimista.
Even if the film didn't develop dramatically, the robust, extended discussions between teacher and students - captured via fly-on-the-wall lensing and edited to convey a sense of the classroom as a living, breathing human ecosystem - alone could provide hours of boisterous entertainment and observational interest. - Variety

On ihmisten aliarvioimista jos elokuvan rakenteen toiston oletetaan luovan hyvää viihdettä. Sosiologiset havaintokokeet ihmisillä korostavat sitä, että ihmisten aivojen toiminta virkistyy nimenomaan ongelmanratkaisusta, yllättävistä jännitteistä ja poikkeavista ilmiöistä. Saman kaavan toistaminen nukuttaa ja passivoi mitattavaakin aivojen toimintaa.

Cannes 2008: The final word


Hallittu jännitteiden tutkielma
elokuvana on jotain aivan muuta kuin konventionaalisten elokuvatuotannon kaavojen noudattaminen.

Nykyisessä, mielettömässä viihde-elokuvien megatulvassa luulisin että tämä muotovapaa ja sisältökeskeinen ideologia alkaa voittamaan sijaa ja laajasti. Ihmiset tylsistyvät kuoliaaksi ennalta-arvattavien tarinoiden ja roolihahmojen brändigalleriassa ja vaativat lopulta elokuvalta henkistä selkärankaa olla oman itsensä näköinen taideteos.

Erilainen.
"Elämä kierrättää" on saanut huikean suosion Euroopassa miljoonilla katsojilla. Silti suomalaiset elokuvakriitikot ovat nyrpeän ihmeissään elokuvan vapaasta muodosta, kiinnittävät huomiota vain elokuvan outoon rakenteeseen ja "liialliseen" päähenkilökeskeisyyteen.

Tässäkin elokuvassa oleellisinta onkin prosessi eikä "dramaturgisesti tuttu", "kokeiltu" rakenne, aivan kuten "Entre les Murs"-elokuvassa.

Myöskin "Control"-elokuva on hyvä esimerkki täysin psyykkisten prosessien ensisijaisuudesta elokuvailmaisussa.

Kun sisältö ohjaa muotoa eikä päinvastoin.

Brändielokuvissa muoto ohjaa sisältöä.


DVD Idioterna

Legendaarinen mother of dogma, koomista farssitragediaa,
Dario Fon dramaturgian lähin sovellettu muoto elokuvissa.




Nine lives -DVD

-yksi parhaimmista episodielokuvista


TAGS:: ELOKUVAKULTTUURI elokuvafestivaali 2008 2009 festivaali vaihtoehtoinen alternative scene independent woody allen menestys european film von trier aki kaurismäki kaurismaki kirjoittaja Arhi Kuittinen

sunnuntai, toukokuuta 13, 2007

Lars von Trier sairastui masennukseen




"Tanskalaisohjaaja on epävarma Antikristus -elokuvansa kohtalosta. Von Trier aikoi aloittaa maailman luomisesta kertovan elokuvan kuvaukset lähikuukausien aikana. Elokuvassa esitettäisiin paholaisen luoneen maailman.


Politiken-lehdelle antamassaan haastattelussa von Trier epäilee, voiko hän enää palata elokuvaohjauksen pariin."

Jo tämä Trierin aiheenvalinta kertoo enemmän hänen taiteilijaidentiteetistään ja sen ongelmista prosessina kuin itse aijotusta taideteoksesta... niin se liian monesti on liian taiteellisten taideteosten kohdalla. Se, että tematiikka on liian suora, julistava, ei kerro tällä kertaa hyvää Trierin mielenterveyden suhteesta hänen taiteilijaidentiteettiinsä. Metaforat ja myytit eivät ole kovinkaan kiinnostavia, jos ne esitetään soveltamatta, ikäänkuin suorana todellisuutena.

Mutta nyt voi sanoa sentään sen positiivisena prosessina, että von Trier alkaa ainakin löytää omia rajojaan, kun tähän mennessä hän on julistanut olevansa rajattoman vapaa taiteilijana ( vaikka fobioistaan arkielämän rajoitteina hän on kuvaillut jopa ylpeänä).

Jung:ilaisittain Trierin individuaatioprosessi on käynnissä suurella vaihteella. Taiteilijana hän haluaa tutkia "vaistonvaraisesti" mielensä ja persoonansa pimeitä ja keskeneräisiä ominaisuuksia - mutta kreikkalaiseen hybris-näkemykseenkin liittyen hänen taiteilijan egonsa pyrkii osoittamaan "vahvuutta" omaa vajavaisuuttaan vastaan luottaen epärealistisesti omaan kykynsä käsitellä itselleen vaikeita "identiteettikysymyksiä" ja hahmoja kärjistäen niitä.

Täytyy sanoa että tämä Trierin elämäntilannekriisi/luovuuskriisi on taas tyypillinen esimerkki tilanteesta, jossa kognitiivinen terapia ei auttaisi paskaakaan. Vain psykodynaaminen, Freudin perusoivalluksiin perustuva identiteetin, traumojen, emotionaalisten blokkien, neuroottisten vääristymien ja tunneulottuvuuksien luotaus voi olla ainoa jälleenrakentava apu.
Ellei sitten ole kysymys pahemmasta persoonallisuushäiriöstä.

Toivottavasti Trier pystyy katsomaan peiliin joskus uteliaana taiteilijana.

tanskalainen