perjantaina, huhtikuuta 29, 2011

Mitä yhteistä on Nevanlinnalla, Relanderilla ja perussuomalaisilla?

  • " Mainstream-luterilaisuus ja ateistinen tieteisuskovaisuus. Ilkka Sariolan vieraina   radiofilosofit Tuomas Nevanlinna ja Jukka Relander."
     -- mennyt keskustelutilaisuus Menokone 


Ylistävät varmaankin taas kirkon maltillisuutta, hitautta ja pyöreyttä kulttuuria "säilyttävänä" entiteettinä.

Perussuomalaisilla ja kristillisdemokraateilla on aika  samankaltainen ajatusperuste nationalistiselle uskonnolle kirkkokeskeisenä instituutiona.

Monet historiantutkijat ja sosiologit näkevät kirkon kuitenkin kulttuuria hidastavana ja voimakkaasti taannuttavana tekijänä ja siten epävakautta tuottavana mekanismina epärationalistisilla ajatusmalleillaan ja instituution kyseenalaistamatonta valtaa ja "muuttumatonta" kulttuuria epädemokraattisesti puolustavana poliittisena haamuorganisaationa.

Kirkko edustaa yksinoikeudella sanelukulttuuria, jossa jäsenet eivät keskenään sovi kulttuurinsa ehdoista vaan jotka täytyy indoktrinoida tapoihin ja rituaaleihin vahvan perinnekeskeisyyden kautta.
Yksilön ei pidä näin löytää omaa identiteettiään valitsemisen ja löytämisen takia vaan saa "selkeän" identiteetin mukautumalla ja alistumalla valmiiseen matrixiin, jossa kaikki on valmiiksi itsestäänselvää instituutioiden hallitsemalla tavalla.

Minua hämmästyttää etenkin se, kuinka Tuomas Nevanlinna korostaa kirkon itsestäänselvyttä suomalaisten tapakulttuurina, turvallisuudentunteen, jopa yhteisöllisyyden ehtona tai "suomalaisen" kulttuurin lähes kiistämättömänä ilmentymänä, osana, jota ilman ei olisi "suomalaista kulttuuria".
Hänen mukaansa lasten kastaminen on "vain" tapa ottaa lapsi yhteisön huomaan mutta hän unohtaa sen olevan pohjimmiltaan täysin uskonnollinen ja maaginen uskonnollisen järjestön rituaali kirkon dogmien ja päämäärien ehdoilla.

Aivan kuin kirkko ei aktiivisesti jatkaisi muokkaustehtäväänsä hiljaisten, ajattelemattomien ja harmittomien jäsenten alistamiseksi. Ennen väkivaltaisesti pakottamalla, nyt hiljentämällä, "mediaa" paheksumalla ja kauniisiin tapoihin vetoamalla.

Mielestäni Nevanlinna ei  radiokeskusteluissaan yms julkisissa puheissaan kykene erottamaan kristinuskon teologian filosofisia mahdollisuuksia  ja toisaalta kirkon massiivista valta-apparaattia toisistaan vaan näkee ideologis-positivisesti nykyisen kirkon "edustavan" faktisesti kapinallisen kristinuskon mahdollisuuksia jonkinlaisena instituutiohautomona ja kristinuskon suojana (romanttisesti kuin keskiajan luostarit) - vaikka kirkko olisikin konservatiivien ja lestadiolaisten valtaama byrokraattinen valtakonstruktio valtionkirkkona.

Kirkko on kuulemieni Nevanlinnan puheiden perusteella Nevanlinnalle suojelukohde, koska se on "luonteva" osa suomalaista identiteettiä "yhteisöllisenä" toimijana.
  • "Ei tätä kysymystä voi psykologisesti ratkaista sanomalla, että kirkon hommat eivät kiinnosta. Se on vähän kuin sanoisi, että poliittiset hommat ei kiinnosta, joten en ole yhtään poliittinen", Nevanlinna sanoo.
Tässä Nevanlinnan esittämä passiivisen jäsenyyden aktiivisuus yksilön salattuna/velvoittavana kulttuurisena olemuksena on filosofisesti parin kertaluokan looginen luokitteluvirhe ja määrittelyn ajatteluvirhe.

Vaikka uskontososiologisesti ihmisen luonteeseen kuuluvatkin uskomukset ja aktiiviset uskomusjärjestelmät ("Suomalainen on rehellinen koska on suomalainen", "Muotia käyttävä ja mainoksien mukaan kuluttava ihminen on miellyttävämpi", "Ajan mersua ja siksi on helpompi äänestää kokoomusta") niin ei se ihmisen ominaisuus tee kirkosta syvällisempää ja aidompaa uskomusjärjestelmää uskoa erikseen korostavana sen enempää kuin muitakaan uskomusjärjestelmiä.

Nevanlinnan implisiittisesti esittämä kirkon jäsenten salattu riippuvuuden "psykologinen vaikutus" uskontokulttuuriinsa ei siis edellytä tuntemusta tai kantaaotamista mm. kasteeseen, oppeihin ja ideologiaan, jonka rituaaleja tietämättömät sekä kantaaottamattomat käyttävät vain tapana, "kulttuurina". Tämä käsitys juontuu Paavalin opetuksesta, että jokainen kulttuuri ja heimo vaatii evankeliumia täydellistyäkseen Jumalan tuntemisessa.

Kuitenkaan kirkon ei tässä Nevanlinnan psykologisessa kannanoton väistämättömyydessä  tarvitse perustella, muuttaa ja selventää ideologiaa sillä kirkko näyttää olevan tässä asetelmassa metafilosofinen määrittelijä (Jos et ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan).
Kirkko on tässä katolisessa yhteiskuntaopissa  etupäässä "kulttuurinen toimija", osa "historiaamme" - vaikka säilyttääkin ja suojelee hyvin synkkiä katolisen kirkon dogmi-oppeja. On vain hyvä noudattaa "perinnettä", että kaikki kastavat lapsensa hyvänmielen tilaisuudessa. Ilman kantaa kirkon oppeihin ja olemukseen?

Lutherin mielestä kirkko on  turha instituutio, jos se korostaa omaa tärkeyttään ihmisen kehittymisen ja pelastumisen ehtona.

Kirkon jäsenyydessä on vieläkin vakava ongelma. Ihmiset eivät tiedä mitä todella äänestävät, mille äänensä antavat seurakuntavaaleissa, kun kirkossa painotetaan "suvaitsevaisuutta" eli raivataan vain tilaa fundamentalisteille ja vanhan kaartin erillisoikeuksille.

Esim Korsossa fundamentalistit saivat "suvaitsevaisuus"- ja tapa-puheillaan pidettyä kaikki uudet nuoret naiset pois luottamushenkilöiden toimista eli pois asemista, joissa voi ehdottaa muutoksia ja valmistella niitä päätöksiin. Valmistelu tarkoittaa kirkossa usein jo ennalta kirkkoherran ja talospäällikön toimestä salassa päätettyä päätöstä ("kun tämä on jo valmisteltu valmiiksi").

Nevanlinna kieltää "puhtaan kirkon
" ideasta, "alkuperäisestä" historiasta ns. fundamentalistisen, sanantarkan tulkintaperiaatteen ja tuomiovaltaa käyttävän aggressio-olemuksen ("pelastaa jostakin"), vaikka kirkko on alusta saakka vainonnut ja tuhonnut erilaisia kristillisiä Raamatun tulkintoja edustavia ryhmiä ja yksilöitä. Yhä vieläkin valtion virkamiehet antavat kirkkoneuvosten määritellä, mitkä järjestöt valtio ja verottaja tunnustaa uskonnoiksi. Mm. Uuspakanat eivät pääse tähän joukkoon kirkon edustajien lausuntojen takia.

Kirkon oppirakennelma on ollut hierarkian totaliteetin rakentamista. Totuus on kirkon ja lahkojen kielenkäytössä synonyyminä kyseenalaistamattomuudelle.

Hierarkia pyrkii aina rituaalien kautta tapoihin, joissa käsitykset ovat "luonnollisia" itsestäänselvyyksiä eivätkä keskustelun alaisia tai jäsenten tarpeiden täyttämistä. Rituaali on usein sidottu ritualinsuorittajan statukseen ja käytännössä rituaalit ovat vain rituaalin ohjaajan, vaikkapa papin statuksen varmistamista varten.

Lutherille välittäjän statusroolin tärkeyden korostaminen on harhaoppi.
Suomessa on ollut laitonta harrastaa suomalaista perinneuskontoa hyvin raskailla valtion lain määräämillä rangaistuksilla (joissakin muodoissa jopa 70-luvulle saakka esim. kansanperinteen mukaista yrteillä ja hieromistavoilla parantamista).

Suomen historiassahan kirkko on raivokkaasti vastustanut kaikkia tasa-arvoa lisääviä lakeja ja uudistuksia, mm. koulu-uudistuksia, lasten oikeutta koulutukseen sekä homojen oikeuksia ja homoseksuaalisuuden poistamista rikoslaista.

Kirkko loi perinteen tuhoamalla totaalisesti aikaisemman perinteen.
Kirkkohan ei ole itse aktivisesti lainkaan tällä vuosisadalla muuttunut vaan ulkoinen painostus on ollut massiivista, jotta kirkko hyväksyisi edes jonkinlaisen humanistisen ihmiskuvan. Naispappeuskin hyväksyttiin vain kolmen suurimman puolueen aloittamalla kampanjalla, jossa painostus kulissien takana oli huikeaa.

 ( kts mm. Herätysliikkeisiin sitoutuminen ja osallistuminenSalomäki Hanna 2010)
Kirkkoa kulttuuri-instituutiona puolustava apologetiikka "unohtaa" historialliseen kirkkoon ja sen oppiin sisäänrakennetun tiukan olemuksen poliittisena koneena vallanpitäjien ja hierarkian hyväksi. Tätä valtapeliä ja valtakeinoja vastaan nuori Luther nousi rohkeasti teologisesti protestanttina (vaikka antoikin lopulta pelokkaana periksi sotilasruhtinaiden valtapolitiikalle alkoholisoituneena ja antisemitistisenä vanhuksena)

Kirkon aikaisempi aarre oli synnin institutionalisointi, nyt vasemmiston ja humanismin perässä kirkko on keksinyt aarteekseen armon institutionalisoinnin. Armon jakamisen "oikeus" ja rituaalisesti sidotun armon määrittelemisen valta.


Kirkon näkymätöntä väkivaltaa ja kirkkokuria on yhä mm. se, että kirkolle kastettu lapsi itse ei saa erota kirkosta ja kieltäytyä tunnustuksellisen uskonnonopetuksen tunneilta.

Uskonnonopetus on kauniisti koululaissa määritelty tunnustuksettomasti mutta koska sitä ei valvota lainkaan, niin varsinkin pohjois-Suomessa lestadiolaiset opettajat harrastavat käytännössä laajasti lähetystyötä uskonnon tunneilla vanhan kirkon malliin. Lisäksi piispat saavat sanella opetushallitukselle uskonnonpetuksen oppisisältöjä ei-julkisissa kokouksissa kirkkohallituksen kautta.
Jumalanpilkkalaki ja kirkkolaki pitää kirkon yhä normaalien moraalistandardien ja sananvapauden yläpuolella suojeltavana erityiskohteena.

 Kirkko ei tee mitään uskonpuhdistusta protestanttiseen modernin yhteisö- ja ihmiskuvakäsityksen suuntaan, jos sitä silitetään myötäkarvaan katsomalla ohi kirkon työntekijöiden fundamentalistista myyräntyötä. Homovihaajat, viidesläiset sekä lestadiolaiset lahkot ovat yhä kirkon erityissuojelussa. Ei suvaitsevaisuuden vuoksi vaan korkeakirkollisen valtapolitiikan vuoksi (maksimaalinen jäsenten määrä). Valtaa ja yhteistyökumppaneita ilman eettistä perustelua.

Kirkko itse ei muutu ilman rankkaa rummutusta. Kristinuskon mystiikkaa ei tule sekoittaa kirkon mustasukkaisesti valvomiin rituaaleihin. Protestanttien uskontonäkemyksen ytimessä on yleisen pappeuden käsitys, jota kirkko ei hyväksy.

Demokratia estetään tehokkaasti kirkon keskitettyä valtaa suojelevien vaalilakien avulla: piispa saa antaa kirkkoherran vaaleissa  runsasti ylimääräisiä vaalipisteitä omille suosikeilleen eikä seurakunta itse voi valita pappejaan. Kirkon jäsen ei saa valita seurakuntaansa vaan kuninkaan läänityspolitiikka määrää yhä seurakunnan jäsenelleen. Silti juhlapuheissa kirkkoherrat puhuvat että pappi on seurakunnan kutsuma.  Ei ole.

Miksi on tavallista ja jaloa maksaa kirkkoveroa vihamielisen ja homovihamielisen papin vuoksi? Eikö rehelleisesti kirkon jäsen voisi äänestää rahoillaan, kenen palkan hän haluaa maksaa? Kirkko ei voi teeskennellä yhtä yhtenäistä kirkkoa ja pakottaa rehellisiä suomalaisia rahoittamaan fundamentalistien toimintaa. Kirkko haihtuu, jos se ei hyväksy todellista demokratiaa, läpinäkyvyyttä ideologisesti.
Tapakulttuuri ei ihmisille enää kelpaa vaikka sitäkin on homorasismin "suvaitsemisen" perusteeksi  taas esitetty.

Kirkko on nähtävä selkeästi poliittisena voimana, valtaa hamuavana kulttuuritoimijana  eikä kristinuskon yksinoikeuden edustajana, perinteen omistajana.

Byrokratian kasvottomuuden ja teologisen hahmottomuuden "perinteen" tunnistaminen ja vastustaminen julkisesti on tärkeää, jotta inhimillisyydelle tulisi tilaa.
Muuten ihmisten oma valinta ja asenne kirkkoa kohtaan ei selkene ja terävöidy.
Kirkko on kohuista huolimatta selkeästi jähmettymässä kirkkomuseoksi eikä idealistisesti vuorisaarnan seuraajien joukoksi.

Kirkkoa ei organisaationa kiinnosta jäsenten eettinen uskonnollisuus ja pohdinta vaan oman valtaeliitin tapakulttuuri ja fundamentalismi.




Ensimmäinen protestantti:

Mestari Eckhartin mystiset saarnat

 



 
 


torstaina, huhtikuuta 28, 2011

Roger Waters Helsinki 2011-tour Hartwall Areena

Tänään torstaina vielä toinen Pink Floyd on the Wall -konsertti!



Yllättävän erilainen kuin originaali mutta samat fibat. Ajankohtaistettua kapina-angstia maailman tilasta. Upeat visualisoinnit - nämä kuvat eivät kerro koko totuutta, keskityin keikkaan parhaina hetkinä enkä kuvaamiseen.

Varokaa kauempana Areenasta valelippujen myyjiä - lipussa täytyy olla hologrammitarra.



 


 

perjantaina, huhtikuuta 22, 2011

Death and Life Photography - Abstract Easter Picture Gallery

Abstract Easter Picture Gallery

Pääsiäisen kuvat by Arhi Kuittinen.

Metaforisia luontoabstraktioita

Kuolema ja elämä


Klikkaa "SlideShow" sivun yläoikealta
+ sitten klikkaa  oikealta alhaalta kokoruututila



Photography by 
Photographer Arhi Kuittinen Helsinki Finland EU 





2009  Kiirastorstai 




* Nature Spring Kevät Luonto Luontokuvat luontokuvia Valo Light Life Death Via Crucis Helsinki Elämän Kiertokulku Via Dolorosa Ristiinnaulittu Ylösnousemus Ristillä Karma Talvi Kuvaaja Nikon Macro image makrokuvaus Luontokuvaus Picture gallery Album Picasa Watch Public Kuvakansio

torstaina, huhtikuuta 21, 2011

Nikon D5100 paras järjestelmäkamera kesäksi - runko jo myynnissä

 Yksinkertainen totuus kamerasta ja elämästä: elämä liikkuu ja hidas kamera ei ota kuvaa elämän tahdissa. Hanki nopsa ja herkkä kamera, objektiivin kanssa paketit 1-5 viikon sisällä tarjolla, runko jo myynnissä:
Nikon D5100
-hieno, sävykäs, herkkä kenno D7000:sta
-tarkka takanäyttö
-myös hieno videojälki


Kääntyvällä näytöllä ja taskukameroiden tyylisellä jatkuvalla katselunäytöllä ammattikameraksikin kelpaava malli.

osta obj erikseen - Tamron tai Nikon

1.
Camera reviews - Nikon D5100 preview - Digital Photography Now
2.

Videokuvaus: 1920 x 1080, 30p/25p/24p
Mikrofoni asennettavissa videokuvausta varten kameran päälle (kamerassa oma mikki mutta ei kovin hyvä). Käytä Sonyn tai Nikonin mikrofoneja.

 Halvempi versio on D3100 (hieman epäherkempi mutta hyvä kenno, herkin hintaluokassaan tämäkin)


tai isoveli D7000.
D7000 vieläkin nopeampi tarkennus ja tukevampi sekä kosteudenkestävä runko sekä toimii vanhempien AF-servo-objektiivien kanssa

Unhohda ylimainostettu perus-Canon ja vanhat rojut. Myös HD-videokamera samassa paketissa.
Uusi D310 tai D400 tms on myös tulossa 4-11 vkoa. Nopein tarkennus


Tsekkaa:











.

* Fi Digitaalikamerat RAW kuvaus valokuvaus valokuvaaminen kamerat digikamerat 2011

tiistaina, huhtikuuta 19, 2011

Todellinen satu, joka vapauttaa hallituksen kokoomuksesta




Olipa kerran Kettu,
joka jujutti kaikkia metsän eläimiä ja vannotti jokaiselle pomppivalla, ryömivälle, sipsuttajalle ja juoksevalla, että ilman häntä ja  hänen neuvojaan metsän eläimet olisivat pahassa pulassa ja että metsä on hurjan vaarallinen paikka täynnä uhkia.

Kettu onnistui
uskottelemaan kaikkien eläinten olevan vihollisia toisilleen ja että pelko on suurinta viisautta, kunhan Kettua uskottaisiin.

Metsän eläimet
pelkäsivät toisiaan, vaikka he pelkäsivät vain kettua. Kettu vannotti Punatulkulle, että karhu oli syönyt hänen munansa vaikka Ketun sininenkieli oli ollut vielä kellertävä munuaisesta. Metsolle hän vakuutteli, että huono naimaonni johtui seurankipeästä Variksesta ja muisteli samalla lämmöllä sininen kieli huulia lipattaen pihlajan juureen kaivamaansa paistikoloa.

Kettu kävi myös kauppaa naapurikaatopaikan näätien kanssa ja juoksenteli toimittamassa näätien saalistilauslistaa saadakseen kimaltelevia ihmeitä kaatopaikan haisevista syövereistä.

Sitten eräänä päivänä Jänis, jota Kettu oli varoitellut punaisen ruton levittäjäksi, huomasi olevansa ihan hauska kaveri autettuaan Käärmettä irti salaman halkaisemasta puunraosta. Ja käärmekin oli utelias ja ihaili Jäniksen vikkelyyttä.

Käärme keksi vuorostaan, miten saisi säikyn hirven kuuntelemaan ja liittymään jengiin. Se pudottautui hirven sarville ja sai pelosta kangistuneen metsän kuningashirven kuuntelemaan lopulta jänistä. Hirveä kuuntelivat lopulta muutkin metsän eläimet ja peruskönsikäs Karhu olikin sitten helposti lahjottavissa marjoilla.
 
Kaikki metsän eläimet ymmärsivät pelottavien mielikuvien lähteeksi Ketun, joka ei ollutkaan sijoitusneuvoja vaan talvivarastojen ryövääjä. Kettu odotti Karhulta lahjuksia loikoillen mättäällä mutta karhu iskikin Ketun lyttyyn ja siihen päättyi repolaisen repostelut metsässä.
Alku.

::

Eliitti-parlamentaarinen toimintamalli on pitkään Suomessa elänyt harhassa, jonka mukaan vahvin on yksi ainoa puolue, joka saa pari ääntä enemmän kuin muut puolueet vaikka oppositiolla olisi äänimassaa nujertaa yksi päsmäripuolue, jonka arvot ovat kaukana suomalaisten arkiarvoista ja yhteisen yhteiskunnan pitkän tähtäimen näkemyksistä. Taustalla on aateliskulttuuri, joka korostanut eliitin suvereenia erinomaisuutta rahvaaseen nähden kirkonkin raskaalla kelpaamattomuuden syntiopilla ja mielikuvasodalla.

Jutta Urpilainen peruikin jo eilen vihdoinkin vanhan junttakuvion nöyryyttävästä tottumuksesta ja vaalihuumajuopumuksen aikana ilmoille päässeet häkellyttävät sanansa, että kokoomus olisi itsestäänselvä hallituspuolue.
No. Tästä voi tulla mielenkiintoista.

Demokratia ei ole rahaeliitin kiitoksella retostelevan, priimusta leikkivän kokoomuksen tuolipiirileikkiä niin, että kokoomuksen käsi on koko ajan tuolissa kiinni ja toisessa kädessä ruoska muiden tanssia kiihdyttämään tuolin ympärillä. Ei enää.

Kokoomusta ei suomalainen pahoinvointi ole lainkaan koskettanut, päinvastoin: kokoomuksen puheripuli ja uhkailu vuotaa sankasti, jos joku ottaa esille tilastot tai esimerkit kansalaisen pahoinvoinnista. Talous, pörssi ja EU on kokoomuksen pyhä kolmiyhteys eikä siinä mekanistisessa ja maagisessa talousorjauskonnossa ole arvopäämääriä lainkaan. Vain syyllistämistä, kansalaisuuden haihduttamista ja valtion tuhoamista.

Nyt SDP:llä olisi konkaripuolueena ja Hesalaisen vasemmiston selvän terävän heräämisen jälkeen mahdollisuus murtaa turha taika ja ylistää verotuksen maagista voimaa sekä paljastaa järjettömät verohelpotukset yritystukien sikamaisen piilokorruption mausteena.

Demokratiassa määrä ja kansan eetos ratkaisee, ei pelottelijan sana tai eliittiparlmentarismi. Pelottelijan sana voi tehota mutta se ei ole peliteoreettisesti ratkaisevin tekijä, kun etsitään ratkaisua järjettömään ristiriitaan talousdiktatuurin ja ihmisten elämänhallinnan solidaarisille ratkaisuille. Pörssikö on vapautettava talouskriisistä yksilöiden rasituksen kustannuksella?
Perussuomalaisten pikkumainen hinku pakkoruotsia vastaan voi torpedoida ei-kokoomushallituksen hankkimiseksi tarvittavan RKP:n tuen. Tämä koominen aspekti voi olla koko poliittisen systeemin uudistumisen este?

Köyhä mielikuvasota on taas todellisten suurten poliittisten linjausten esteenä, luulisin.Politiikka on pohjimmiltaan ratkaisujen politiikkaa, suurten visioiden ratkaisupeliä jota ei ohjaa tottumuksien luoma tilannemuisti ja instituutioiden despotismi vaan arvopäämäärät. Pettymykset ovat voimakkain arvojen uusintamisen voima politiikassa. Periaatteessa. Hallituspuolueet ilman kokoomusta. Selkeä vaihtoehto.
Poliittisen tilanteen hämärä pilvi leijuu yllämme.
Kapina sähköistää mutta arvaamattomuus ei ole rehellistä politiikkaa perussuomalaiseten taholta. Kansa on äänestänyt suurella tunteella, suurella luottamuksella "johonkin muuhun". Ihmisten melankolinen kaipuu menneisyyteen estää meitä ehkä näkemästä poliittisen tavotteiden tulevaisuusmerkitystä.

Kokoomus hallitsi pelottelevalla hysterialla pois itsenäisestä ja
eettisestä ajattelusta, uusi vallan ilmiö taas vaatii takautumaa ja taantunutta nationalistista nostalgiaa ja muutos turvan näennäisenä hakemisena voikin ollakin taas muutoksen pelkoa.

Ovatko valitut perussuomalaiset nationalismissaan vaistomaisesti hakeutumassa historiamme perinteiseen porvarien kustantamaan suojeluskuntaoikeistolaisuuteen, sen luomaan porvarikokoomuksen kainaloon - ja  "vaistomaisesti" torjuvat sosiaalidemokraatit lyhytkatseisesti liian samankaltaisten ajatusten kilpailevana puolueena?..
Yhteinen Suomi vai tavallisen kansan mielikuvakosto?

::

Aikaisempi

Vanhan testamentin patriarkkoja ovat ynseät kirkkoherrat ylistäneet kirkoissa satoja vuosia joten murahtelevan Soinin myräkkä menestys uskonnollisella paatoksella ei ole mikään ihme.
Onko kapina ja Soinin huvittava vetovoima sittenkin vain poliittisuuden pilkkaamista ja turhentamista ymmärtämättä politiikan perustavanlaatuista merkitystä päivittäiseen elämään?

  

S-ryhmä nousi sunnuntain vaaleissa yksin suuremmaksi "puolueeksi" kuin keskusta. Soinikin...



* Hallitusneuvottelut PS
- facebookkaa:

maanantaina, huhtikuuta 18, 2011

Perussuomalaisten mystinen sijoittuminen oik.-vas.-akselilla

Mikä on demokratian tärkein takaaja?

Unohdettuja ei voi unohtaa.

Alkuperäinen kreikkalainen vapaiden miesten demokratia toimi arpomalla. Se systeemi toimi kohtuullisen hyvin.

Suomessa on nyt tällä hetkellä kohtalaisen sama tilanne, kun juntattu puoluekenttä ja rahaeliitin täsmähallitsema puoluekuvio murtui väliaikaisesti.

Kansanomaiset kansanedustajat tulevat sanelemaan omia ehtojaan vallan kattilassa. Jos pääsevät yhteisymmärrykseen omista ehdoistan. Saneleminen on Soinin fantasia mutta onko se tämänkään taisteluvoiton pyhittämänä demokratian mukaista? Kansan uusien äänten mukaista?

Perussuomalaisten demokratian suurin este on ollut Soini, jota pidetään suurena poliittisena isänä. Soinin tärkein politiikka on ollut hänen henkilökohtainan aurinkokuningas-strategiansa: hän itse, ylitse kaikkien, kaikki muut Soinia häiritsevät vaimennettava. Olen puolue, ilman minua ette ole mitään. Minä olen keskustelu eikä tästä keskustella.

Onko se yhtenäisyyttä, että annetaan yhdelle lupa vaimentaa muita ja olla puolueen linjan profeetta ihan vain demagogisten puhetaitojen vuoksi?

Muinoin Kreikassahan demokraattinen edustus ei perustunut puhetaitoon vaan arvan valitsemaan keskihajontaan edustajissa.Jokainen virkamies joutui automaattisesti myös oikeudenkäyntiin vaalikauden jälkeen ja vastuuseen siitä, oliko hän toteuttanut kansanedustajien käskyjä. Poliittista pettymystä ei voitu kätkeä poliittisesti hämärään kostokapinaan arvaamattomassa puoluepolitiikassa vaan arvottujen edustajien päätökset olivat ehdottomia, vain virkamiesten toiminta oli jälkikäsittelyssä.

Pettymys on poliittista voimaa mutta se ei ole poliittista päämäärätietoisuutta.
Kuitenkin yhteisen muutosfantasian seurauksena perussuomalaiset ovat liikkeenä saaneet massaa ja yhtenäisen kapinaliikkeen liike-energiaa. Liike-energia ei kuitenkaan riitä politiikassa, jos poliittisen puolueen rakenne sisältää äärivasemmistoa ja äärioikeistoa.
Oikeisto-vasemmistoakseli ei poistu ikinä politiikasta edes "suomalaisuudella" vaikka Soini on onnistunut maskeeraamaan aidot poliittiset jännitteet yleisen pettymyksen luoman nationalistisen kaipuun ja vastarinnan alle. Kokoomuskin sitä mainostoimiston kampanjassa yrittikin.

Nationalismi on aina oikeistolaista,
vaikka käytettäisiin kokoomuksen tyyliin vasemmistolaisia käsitteitä. Vasemmistolainen solidaarisuus lähtee ihmiskeskeisestä yhteisön parantamisesta ja resurssien jakamisesta. Nationalismi taas korostaa "yhtenäisyyttä" ja samankaltaisuutta ja painottuu oikeistolaiseen eliitin johtamistyylin - aivan kuten perussuomalaiset puoluena.
Toiveiden massa ja lataus ei sisällä suuntaa, keinoja eikä strategiaa.
Oikeisto-vasemmisto-akseli sisältää suuntaa. Se on selvä akseli yksityisen vs jakamisen periaatteiden välillä.
Soinin uskonnollinen maailmankuvakaan ei sisällä jakamisen jauudistamisen periaatetta vaan "vanhaan hyvään palaamista", mikä on erittäin vaikeasti tulkittava periaatteiden huntu. Vapaan vallan huntu ilman toiminnan perusteiden perustelemista.

Mikään laki ei sanele ja edellytä puoluekuria.

Luulen, että perussuomalaiset äkkäävät tämän aika äkkiä. Eduskunnan toimintaperiaate ei tarvitsisi puoluekuria. Puoluekuri on keskitetyn epädemokraattisen vallan suojelua.
Puoluekuri ei ole demokratiaa.

Mutta tämänhetkinen eduskunta perustuu sairaaloiselle puoluekurille ja kaupankäynnille. Vanhoissa puolueissa jäsenen roolia pidetään yllä itsestäänselvyyden hegemonioilla (kilpailukyky rikkaiden kevyessä verotuksessa) mutta perussuomalaisilla ei ole itsestäänselvyyksiä muutoksen etsinnässä. Uhma kohdistuu vielä vain puolueen ulkopuolelle mutta se voi helposti kohdistua puolueen omaan vielä määrittelemättömiin linjauksiin.

Siksi perussuomalaisissa tulee kiehumaan.

Big crack, heavy splash. Iso jytky kun kansa puhuu - tai ainakin toivoo toiveita.

Perussuomalaisten toiveiden kaaos voi olla Soinille liian iso muutoksen mehukas omena suojeltavaksi omaan yksityiseen puumajaan muiden nälkäisten hampailta.
Vahva isä voi olla heikkojen lasten turvallinen fantasiahahmo mutta ajan myötä heikon lapsen odottava rooli voi käydä ankeaksi vallan keskukseen astuville kansan edustajille. Soinin puheet presidenttiydestä ovat vain halua luistaa todellisen muutospoliittisen johtajan roolista rituaaliseksi johtajaksi.
Muutoshalu ja muutosstrategia riippuu aina oikeisto-vasemmisto-akselille sijoittumisesta. Halla-Aho kannattaa talouspolitiikassa tuloerojen kasvattamista eli edellisten hallitusten politiikkaa.
Moni PS-edustaja tulee häkeltymään Soinin patriarkaalisen kulttuurin painotuksista. Perussuomalaisten demokratia voikin purkautua ihan aidosti yhteistyön jakautuessa puoluerajojen yli. Mutta vain jos Soinin lumous identiteetiä luovana johtajana murtuu.

Lahkoissa johtajan aseman puolustuksessa otetaan käyttöön syyllistäminen, mm. "ilman häntä emme olisi mitään, ilman häntä emme olisi tässä, oletko sinä häntä parempi kun vastustat häntä."
tapaan ja Jari Sarasvuon tyylistä terapiapuhetta, joka tarjoaa yksinkertaisia elämänhallinnan ohjeita tyyliin "ihminen on ihmisille hyvä".

lauantaina, huhtikuuta 16, 2011

Jyrki-jugendin kaunisteltu todellisuus ja vasemmistoliitto-nuorten brutaali nyt-hetki

Pelkovaalit?
Kyllä.

Jyrki-jugend rules and common people shakes. Everybody wants to be with happy smiling people – with money, better than average, somebody in eyes of the better people.

Stubbin ja Jyrkin nukkegalleria turvautuu voittajien huolettomuuteen. Ja välinpitämättömyyteen.
”Kaikki on yksilöstä kiinni, yhteiskunta ei saa enää tukea yksilöä, se laiskistaa”.

Jyrki-jugendin paremminvointivaltio vai Arhinmäen hälytyskelloja soittava vapaapalokunta?
Maltillisuuden harha on vaaleja ohjaava hegemonia. Oikeiston hillitty charmi. No problemos, see no evil, don't worry, be better people, rikkaampi tulevaisuus odottaa.

Eli suomen kielellä poliitikot, jotka puolustavat nykyistä oikeiston linjaa, nähdään mediassa säilyttävinä voimina.

Nykyisen linjan ”virallisuus” on kuitenkin harhaa. Kansalaiset eivät millään ymmärrä että hyvinvointiyhteiskunnan purkaminen on vain ideologinen valinta, ei virallinen linja ”ainoana valintana”. Siisteys, kunnollisuus. Marionettipoliitikot mielikuvapolitiikan suojissa.
Poliittinen hiljaisuus kelpaa kun linjauksia ei kerrota. Taustavaikuttajia ei tunneta poliitikkojen taustalla.

Jyrki-jugendin paremminvointivaltio on tuhoamassa pohjoismaisen yhteiskuntamallin.
Poliittisesti hyvin  lamauttava paradoksi ilmenee kuitenkin suomalaisten ajatusten ja poliittisen äänestystoiminnan räikeänä ristiriitana.

Suomalaiset perustelevat omaatuntoaan hyvin vasemmistolaisilla solidaarisuuden periaatteilla (suostuvat verotuksen lisäämiseen) ja humanistisen tasa-arvon toiveilla mutta toimivat ja äänestävät oikeistolaisessa marssijärjestyksessä pörssikasinosijoittajien vaurastuttamiseksi.
Miksi vasemmistolaisia arvoja arvostavat ihmiset äänestävät mustavalkoista ja epähumaania oikeistoa?

Elämme passiivisuuden eetosta.

Vaalien aikanakin. Haluamme alistua kirkkoherra-Kataisen nuhteluun, haluamme poistaa epävarmuuttamme ihan vaikka uskomalla olevamme syntisiä budjettivajeeseen ja tarraudumme käskyihin, jotta joku päättäisi meidän puolestamme. Eikä meidän tarvitsisi osallistua poliittiseen valintaan ja vastuuseen kun uskomme vain "talouteen" ideologian sijasta.

Mitä näemme, mitä toivomme? Turvaudummeko ohuisiin mielikuviin, jotta emme joutuisi näkemään todellisuutta ja poliittista systeemiä sellaisen kuin se nyt on? Uskaltavatko ihmiset olla poliittisesti päämäärätietoisia vai mikä ohjaa mielikuviamme ja valintojamme? Onko ideologiaa vai vain mielikuvia?

”Kiltin” eli tottelevaisen kansalaisen velvoite on jyrätty meille kuninkaiden, kirkon ja kekkos-lipposlaisten toimesta. Siksi epäpoliittinen puolue eli perussuomalainen suuntaa vailla oleva mielikuvakapina ”vieraiden” aiheuttamasta uhasta on johtava poliittinen ilmiö, ei poliittinen päämäärätietoisuus ja veropolitiikan valinnat.
Tämä on tämänpäivän politiikkaa.

Poliitikot saavat valehdella ja olla kertomatta taustaryhmistään, jotka sanelevat poliittisen ohjelman. EK on monelle suomalaiselle täysin tuntematon vaikka se on eduskuntaa vaikutusvaltaisempi painostus- ja uhkailuorganisaatio (Elinkeinoelämän keskusliitto, joka luo valmiita poliittisia ratkaisuja poliitikoille "ainoina vaihtoehtoina").

Vasta monen valheen ja paljastuksen jälkeen esimerkiksi  ja nuorisojärjestön rahojen vaalityöhön ohjaava perunamuussi-V suostui eroamaan - sekin viiveellä. Tällä ei ole mitään tekemistä eurooppalaisen politiikan kanssa, mitä Suomessa nyt tapahtuu.

Suomessa on voimassa sanelun politiikka. Kaikki on väärinpäin. Poliitikot kuuntelevat virkamiehiä ja virkamiehet EK:n kaltaisia teollisuuslobbareita sekä amerikkalaisia Milton Friedmanin uskontokunnan konsultteja - konsultteja, joiden tehtävänä on valtin purkaminen ja joiden palkkiot maksetaan kansalaisten verovarojen kassasta.Kansalaisille sanellaan, kansalaisten eettisiä asenteita ei kuunnella.
Kansa haluaa, etä kaikki on hyvin, sillä kansalle on sanottu, että jos uskoo johtajiinsa, kaikki on hyvin. Uskollisten kansakunta ei osaa demokratian aakkosia vuosisatojen rampauttamisen jälkeen.

Oikeistolainen järjestyksen ja hierarkian harha.

Turvallisuuden mielikuva, jonka turvin hajotetaan valtiota. Miten ihmiset hyväksyvät tämän romutusoperaation?

Järjestys hierarkian muodossa ei tuo moraalia. 

Vaikka oikeisto puhuu juuri järjestyksestä ja ”talouskurista”. Oikeistolaisen talouskurin takana on pelkästään valtion tuhoaminen ja yhteiskunnan saattaminen suuryhtiöiden entistä härskimmän voittomarginaalin palvelijaksi.

Suomalainen kunnioittaa ”järjestystä”. Jo sanana sairaalloisen painokkaasti.
Suomalainen pitää historiaa itsestäänselvänä jatkumona ”järjestyksen” lisääntymiselle. Mutta historiasta valehdellaan meille eniten. Vakavin esimerkki on käsityksemme hyvinvoinnista.

Hyvinvointia pidetään itsestäänselvänä kapitalismin sivutuotteena.
Näin vain ei ole.

Tämän päivän äänestäjä ei näytä ymmärtävän ja tietävän historiasta sitä, että yleinen, jaettu hyvinvointi on nimenomaan vasemmistolaisen maailmankuvan toteutuma.
Pohjoismainen hyvinvointikapitalismi on kapitalismia mutta inhimillistä kapitalismia. Vasemmiston perintö inhimillisestä kapitalismista, jota pörssikapitalismi ei voi sietää. Pörssikapitalismi haluaa sietämättömän nopeita voittoja ilman moraalia ja aiheuttamansa inhimillisen kärsimyksen noteeraamista.

Taloudellinen kasvu on ohjattava verotuksella hyvinvoinnin jakamiseen. Sen mittareina ja perusteina täytyy olla humanistiset mittarit yksilön hyvinvoinnista ja mahdollisuuksista toimia ja kehittyä. Yksityisyritteliäisyyttä ei ole ilman toimintakykyistä ja turvallisesti tasapainoista yksilöä.
Kapitalismiin kehitys Euroopassa oli vankasti kehittynyt ensin kapitaalia hallitsevan luokan sikamaiseen varallisuuteen, jonka keino maksimoida omaa varallisuuttaan oli ylläpitää köyhien minimaalista mahdollisuutta parantaa hyvinvointia. Työvoima oli orjan asemassa, myös Suomessa. Täysin keinoton, täysin avuton, porvarien halveksimaa, ilman mahdollisuuksia kokea elämää samalla tavalla kuin suomenruotsalaisten porvarien. 
Elämä oli lähellä helvettiä huonon ruuan, raskaan ylityön ja yhteiskunnallisesti häpeällisen alemman aseman takia. Jo risaiset vaatteet olivat omiaan korottamaan yläluokan asemaa ja pönkittämän heidän onnentunnettaan onnistujien ”jäsenenä”.

Samaa pelotekuilun onnistumista kokoomus tarjoaa meille onnistumisena. Paremminvointivaltiona.
Aleksis Kivi ei uskaltanut mennä oman musiikkinäytelmänsä ensi-iltaan, koska hänellä oli rispaantunut takki. Eikö tämän pitäisi vieläkin hävettää ja selventää tasa-arvon ongelmaa ja tasa-arvon merkitystä kulttuurin kehityksessä?
Jos onnistut ja olet onnistuja (rahassa mitattuna), pääset eroon kurjuudesta ja häpeästä. Sinut hyväksytään onnistujien joukkoon ja saat statusaseman hierarkiassa. Kuvittelet tylyn hierarkian luovan tavoiteltavan statusaseman, jota voit tavoitella saadaksesi ihmisarvon. Mutta kova hierarkia tuhoaa ihmisarvon ja solidaarisuuden.
 
Nykyinen kurjistumisen prosessi on tahallinen. Progressiivinen verotus oli ainoa tapa luoda hyvinvointia ja nyt sen purkaminen on hyvinvoinnin purkamista.
Luodaan pelon mielikuvien ilmapiiri ”väistämättömästi” jakautuvassa yhteiskunnassa, mikä luo viholliskuvia ja varakkaiksi itsensä kuvitteleville "oikeutettua" vihaa ja ärtymystä, että köyhät (ne muut avuttomat) yrittävät varastaa "kyvykkäiden" rikkaiden varallisuuden.
Ideologisesti varallisuuskysymys on mielestäni aivan toisinpäin.
Rikkaat vaurastuvat, koska he luulevat etuoikeutettujen olevan oikeutettuja parempiin palkkoihin kuin "köyhät". Rikkaiden varallisuus on vain surkean palkan duunareitten varassa. Rikkaus pyrkii aina eriarvoistamiseen ja toisilta ottamiseen ilman yhteistä elintasostandardia.

Köyhyys on keinotekoista.
Nykyinen taantuminen ihmisten tuloeroissa 70-luvun alkuun on keinotekoista.
Sen todisti 70-luvun ihme.

1000:n lakon kautta työväestö sai läpi Ruotsin mallin mukaiset perusoikeudet ja koko 80-luvun ajan samalla kun Suomi vaurastui ja bisnes kukoisti, kasvatettiin veroprogressiota eli ne, joilla oli varaa, heiltä verotettiin enemmän.
Ja mahdollisuudet hyvään elämään jakautuivat kaikille.
Yhteiskunnan periaate ei tulisi olla taistelu onnistuneiden puolelle pääsemisestä ja häpeän välttämisestä tavalliseen kansaan leimautumisessa. Kurjuuskuilu on pelotekuilu ja eliitin itsetunnon ja onnistumisen moraalitonta pönkittämistä. Valittua kurjistamista hyvin toimintakuntoisen bisnes-Suomen rahavirtoja ohjailemalla ilman inhimillistä aspektia.
Yhteinen hyvinvointi poliittisena verotusmallina on todellista hyvää omaatuntoa, ei varakkaiden hyväntekeväisyystoiminta.

Lamahysteriassa jo 1990 Koivisto ja Holkeri (laman alustajat ja pääsyylliset) pesivät omaatuntoaan lietsomalla rumaa hysteriaa kansasta valtion uhkana. Todelliset syylliset, poliitikot, eivät joutuneet kantamaan vastuuta koska kansa ei osannut demokratian aakkosia

Mitkä ovat sitten demokratian aakkoset?

Kun kansa vaihtaa virkamiehiään, ja johtajiaan, se on demokratian aakkosissa ensimmäisenä. Mutta ei Suomessa.

Suomessa taas kansa uskoi laman aiheuttajien vihanlietsonnan ja ”kansaa” syyllistävän hysteriaan ”tuhlaajana”. Kaikki oli ennen lama poliitikkojen päättämää ja tuhlaukseen yllyttävää lainaorgiaa pankkien pyynnöstä ja sitten siitä syytettiin kansaa. Jotta pankit tekisivät lamalla voittoa. Vain kansa maksoi.
Kansa taantui pikkulapsen asemaan ja jopa kirkko oli tätä prosessia avittamassa vuosisataiseen tyyliinsä rukoilemassa kirkossa vallanpitäjien puolesta luomassa katteetonta luottamusta laman aiheuttaneisiin poliitikoihin ja käytännössä myös torjumassa kansan tyytymättömyyden ilmauksia.

Ruotsissa kuitenkin suojeltiin yksilöä ja valtio otti laman ensi-iskut itseensä lainojen, pankkikurin ja muiden järjestelyjen muodossa. Suomessa taas poliitikot päästivät kapitalismin pedot eli pankit irti.
Pankit eivät ole lainkaan osa poliittista päätössysteemiä demokratian periaatteissa. Politiikka päättää rahapolitiikasta puhtaan demokratian teoriassa. Pankin tulisi olla vain väline demokraattisen arvonvaihdon eli rahan mahdollistajana.

Suomessa kuitenkin Koiviston lanseeraama tuhokapitalismi antoi pankkien rikastua lamalla. Julmasti ja epäoikeudenmukaisesti pakkolunastamalla mitättömään hintaa yksityisten omaisuutta.
Suomalaiset sitten joivat, ottivat pillereitä, raivosivat kavereilleen mutta eivät aktivoituneet poliittisesti ottaakseen vallan takaisin kansalle politiikoilta, jotka isoveljen ässäkortti eli Neuvostoliiton nuoleskelu oli korruptoinut.

Suomettuminen ei ole hävinnyt minnekään.
Älkää erehtykö luulemaan, että Kekkosen piilotetun salonkivallan keinot olisivat poistuneet. Kataisen huolettomat lainat vastuuttomille saksalaisille pankeille ja kreikkalaiselle keinottelevalle eliitille ilman takuita on karmaisevaa. Ei mitään tekemistä aidon ja vastuullisen pankkikapitalismin kanssa. 
Hyvinvoinnin takaamisesta puhuu vain vasemmistoliitto. Päämäärät ratkaisevat. Jos se on tasa-arvo, niin se tarkoittaa sitä, että ne, joilla on, niiltä voidaan jakaa muille ilman että varakkaat kärsisivät yhtä paljon kuin köyhimmät.

Kermaa on vara kuoria.
Ison ja varakkaan maan budjetin sekä mahdollisuuksia avaavan verolainsäädännön uudelleenjärjestelystä yksilön hyväksi puhuu vain vasemmistoliitto.

Verotusta olisi Suomessa varaa kiristää 10-20 miljardia mutta kiristys ei lainkaan koskisi tavallisia palkansaajia. Kuinka perustelen tämän? Helposti. Samalla tavalla kuin 70-luvulla 1000 lakkoa ja sen lakkoilijaa perustelivat. Ruotsi.
Ruotsin veromallin mukaan hyvinvoinnin jakamiseen meillä olisi 10 miljardia välittömästi käytössä joka vuosi hyvinvointiin.
Meillä. Me. Me suomalaiset. Onko Suomea enää? Ei ole, jos Katainen saa jatkaa myyrä-Lipposen ja pankkimies-Koiviston aloittamaa tuhokapitalismia.

Ilman nationalismia voimme sanoa "me" humanismin puhtaalla mielellä ilman perussuomalaista rasismia ja viholliskuvia. Köyhät ja rikkaat yhdessä me yhteisellä minimielintason turvaamisella. Köyhistä tulee uhka, jo meillä ei ole Me-politiikkaa. Köyhät ovat jo Jyrki-jugendin uhkakuvia rikastumisen fantasian esteenä.

Mitä on rikastuminen?
Erottautumista. Hierarkiaa. Pelotekuilu.
Toimittajat ovat täydellisen lamaantuneita elintasoa tuhoavan korruption edessä.

Harmaa talous on systeemi.
Se ei ole systeemin ulkopuolinen ilmiö. Se on mahdollistettu järjestelmällisellä lainsäädännöllä kokoomuksen ja keskustan toimesta. harmaa talous on virallista politiikkaa bisensmaailman vapauttamiseksi. Liikemiehet on ”vapautettu” lain ikeestä.
Maa on myös myyty. Suurin osa siitä.
Fosfaattivarannotkin myytiin pois, jotta valtio menettäisi kymmeniä miljardeja tuloja. Kuka virkamies tekee tällaista? Kokoomuksen ja keskustan virkamiehet. Valtion purkajat työssään.

"Puhdas Kilpailu" ilman säntelyä ei ole hyvinvoinnin pohja vaan mahdollisuudet ovat hyvinvoinnin pohja. Tasavertaiset ja säännellyt mahdollisuudet luovat rehellisen kilpailun. Pörssifirmojen lahjominen miljardiomaisuudella Suomessa ei ole kapitalismia.
Kokoomuksen jargon-puheessa suuryrityksiä täytyy pelätä ja Suomen on luovuttava veroista – kuten on tapahtunut. Suomi on veroparatiisi esim Nokialle.

Jos suuryritykset saavat reippaasti tukiaisia, ne vain suurentaakseen voittomarginaalia. ei bisnes Suomesta ole minnekään katoamasta vaikka lähestyisimme Saksan verotusmalleja, joissa suuret maksavat eniten.Kokoomuksen valtiovarainministeriö jatkaa tukiaisia ja verohelpotuksia firmoille, jotka erottavat työntekijöitä.

Verotus on ainoaa politiikkaa hyvinvoinnin ohjaamisessa. Suomi on monessa tutkimuksessa ylistetty yhteiskunta mutta se on sitä vain ankaran veroprogression ansiosta. Jakamisen periaatteen ansiosta. Jolla on varaa maksaa veroja, sitä verotetaan.
Suuryritysten verotuksen keventäminen on nyt tärkeintä oikeistolaista politiikkaa. Pienet yrittäjät eivät ole saaneet tästä mitään, edes murusiakaan.

Hyvinvointia on mutta kokoomus ohjaa keskustan, SDP:n:, RKP:n ja vihreiden avulla hyvinvoinnin vielä noin 40 prosentille kansalaisista, 60% on hurjassa kurjuuden kierteessä. Kohta yhä suurempi osa.
Verotuksesta ei olla puhuttu rehellisesti. Kun tieto eri vaihtoehdoista päätöksissä ja niiden seuraamuksista ei liiku kansalaisille, poliitikot voivat jargonilla suojata todellista politiikkaa ja päätöksentekoa.
Konsensus on aika täydellinen ja vasemmistoliitto onkin ainoa järjestäytynyt vastavoima nykyiselle stressikapitalismille.

Tämä kaikki puhe jakamisesta on lasten hyväksi, jos sentimentaalisesti täytyy maailman tylsin lopettaa puheenaihe, veropuhe. Kouluissa lapset tietävät hyvin tarkkaan, kunka yhteiskunta on jakautunut koulussakin. Ketkä saavat harrastaa, ketkä joutuvat jakamaan lehtiä, ketkä ovat tuskallisen nälkäisiä saapuessaan maanantaina kouluun tyhjän ja kaoottisen viikonlopun jälkeen.
Meillä ei ole maata ja Suomea ilman hyvinvointia. Sitä voidaan jatkaa kevyesti, kunnes maailman kaaos piirtää taas valtakuntien rajat uudestaan.


Kokoomus ja keskusta ovat onnistujien puolue, kikka kakkonen kunhan menestyjät menestyvät ilman valvontaa. Kokoomuksen huoleton ja kärsimykselle sokea mainonta on suunnattu luusereille jotka haluavat samaistua voittajiin.

Vihreät ovat mitätön purkautumiskanava arvojen kokemisen tarpeelle ilman poliittista vastavoimaa kokoomukselle ja harmaalle taloudelle. Vihreä kokoomus luo illuusion hyvästä tahdosta, jonka ohessa ei tarvittaisi poliittista kamppailua oikeasta kapitalismista.

Ideologiaan kyllästyminen on monen vihreähkön aatteen kannattajan peruste. Hyvä omatunto luonnon ajattelemisesta kun yhteiskunnan kurjistuminen on liian tylsä ja ahdistava puheenaihe.

Äänestäjät eivät ajattele seuraamuksia. Äänestäjät on opetettu ajattelemaan mielikuvia eikä valtaa tahtotilana, ideologiana. Kekkonen oli metsästävä ja muut pöydän alle juova isä, jonka voimapopulismiin oli pakko uskoa. Muuten olit isänmaallinen.
Kekkonen kumosi tuoreen ja vapisevan demokratian viimeisetkin rippeet Suomessa.

Kekkonenkin suostui lopulta hyvinvointivaltion ruotsalaiseen malliin, koska kansan viha ja tahto näkyi Kekkosen vihaamissa lakoissa. Kun virkamiehet rasvattiin Ruotsin malliin todella kansan palvelijoiksi tietyn elintasostandardin vakauttamiseksi, Kekkosen valta lisääntyi vakauden myötä. Kekkonen oli sopeutuja vasemmistolaiseen yksilön arvon malliin mutta vain oman valtansa näkökulmasta. Kiitollinen kansa nöyrtyi polvilleen kekkosen edessä kun mielikuvapelillä suomalaiset satiin luulemaan Kekkosta hyvinvoinnin ja "rauahn" synnyttäjäksi.

Katainen, Kiviniemi ja Niinistö toteuttavat nyt aivan eri visiota toisenlaisessa skenaariossa.
Heillä ei ole enää kansallista teollisuutta, joka kaipaisi vakaata ja työtehokasta kansaa. Heidän taustaryhmänsä vain lypsävät Suomesta rahat ulkomaisten sijoittajien ja ylikansallisten firmojen kassoihin. Siksi epävakaus ja köyhyyden lisääminen on loistava uhka puhalluksen jatkamiseksi. Valtion purkaminen on lypsykarjaprojekti: suomalaisista tehdään vain lypsettäviä asiakkaita.

Mutta emme ole asiakkaita vaan kansalaisia.
Valtion on saneltava yrityksille verokanta eikä päinvastoin.

Perustuslaissa on vielä selvästi, että valtio n päätehtävä on suojella yksilön oikeuksia ja mahdollisuuksia. Mahdollisuuksien valtio on oikeaa kapitalismia. Silloin yksilö on toimintakykyinen ja innovatiivinen. Mahdollisuuksien valtion yksilöt tuottivat Nokian eikä päinvastoin.
Talousjärjestelmä kuvataan kaiken määräävänä hirviönä ja Jumalana, joka määrittelee muut arvot nurkkaan. Lasten päivähoitokurjuus, koululuokkien ahdas tayteentungetun luokan apaattista opetusta, kusessa lilluvat vanhukset, heitteillä ahdistuvat varhaiseläkkeelle laakkeistä maatuvat mielemielenterveysongelmaiset eivät ole talouspolitiikan sanelemia vaan ideologisia valintoja.

Rahaa on. Sitä liikkuu julmetusti.
Ruotsi voi hyvin taloudellisesti, jos verrataan suomeen.
Ruotsin tai Tanskan veromallin mukaan saataisiin vaivattomasti hyvinvoinnin budjettiin 10 miljardia.
Rahamarkkinat ovat irti ihmisten todellisuudesta
Täytyykö sitten suomalaisen politiikan olla irtaantunut todellisuudesta ja tarkkailla vain pörssiyhtiöiden määräyksiä?

Ruotsi ei suostunut ottamaan euroa. Ja hyvin menee, yhä vain paremmin.
Kuinka euro myytiin meille suomalaisille?
Oikeisto ja oikeiston verikoiralipponen nostattivat ideologista hysteriaa mutta puhuivat ainoasta ratkaisusta. Valheellisesti. Ja kuinka väärässä he olivatkaan. Näemme ruotsin tilanteesta käytännössä että ei ole olemassakaan poliittista pakkoa asioissa, jotka myydään meille pakkona ja välttämättömyyksinä.
Edes ”juustohöylä” ei ole pakko eikä välttämättömyys.
Hyvinvointisysteemi voidaan palauttaa, entistä parempana.
Poliittiseen aivopesuun, kuten aina aivopesuun, kuuluu pelottelu ja äärimmäisen mustavalkoisten mielteiden luominen.

Me kunnon ihmiset ja nuo kunnon suomalaisen ”menestymisen” uhkaajat. Varakkaiden vaurastuminen suhteettomasti ei ole onnistumista. Se on yhteisön epäonnistumista. Toisten kurjistumisella rikastuminen ei ole menestymistä moraalisessa mielessä.
Minäkin tahdon olla menestyjä ja hylätä köyhät, etten leimaantuisi köyhien ystäväksi. Minä haluan olla hyvä kansalainen. Minä haluan äänestää Jyrki-jugendia ja kokoomuksen meikattuja mieskeimailijoita.
Not.

Mieti.
Jos perustelet omaatuntoasi hyvin vasemmistolaisilla solidaarisuuden ”suomalaisilla” periaatteilla ja tasa-arvon toiveilla, niin äänestä tervehenkisten ihmisten puoluetta, vasemmistoliittoa.
Siellä oli aikoinaan Jyrki Kataisen tapaisia epädemokraattisia stalinisteja mutta ne on saatu nyt laidan yli. Vaaleanpunaisella kokoomuksella eli SDP:llä taas ei ole ihmisarvon ideologiaa vaan vain huomion kerjäämisen agenda. En lue SDP:tä vasemmistoon, jolla olis tavoite ja ohjelma. 
Äänestä ihmisten Suomea. Nyt on aika vakava paikka.



  • Vaalipäivän lähestyessä vielä tietoisku.

Budjettivajeen voi nähdä seuraavasti:

- Valtio ohjaa keskustalaisille, kokoomuslaisille ja ylikansallisille yrityksille 7 miljardia verohelpotuksia joka vuosi

- jos ottaisimme ruotsalaisen verotusmallin käyttöön, valtio eli me saisimme yleiseen hyvään 10 miljardia joka vuosi

- Valtio ohjaa keskustalaisille ja kokoomuslaisille ei-innovatiivisille yrityksille 15 miljardia elinkeinotukina, huolimatta siitä, etä kaikki tukiaiset menevät vain osinkoihin eikä firman investointeihin

- Suomessa on Euroopan kevyimpiä verotuksia suuryrityksille

- harmaa talous vie budjetista pois 25% !

- Suomalainen elintaso mitattuna psyykkisenä hyvinvointina on kaikissa tilastoissa läntisen Euroopan surkeimmassa jamassa

-PISA-kehutut oppilaat kärsivät ja vihaavat hierarkista ja tylyä koulusysteemiä (tietysti pakkoruotsiakin) gallupeissa selkeästi voimakkaammin kuin muu Eurooppa

- itsemurhat ovat taas lisääntymässä, psykoosilääkkeissä meillä on surullinen maailmanennätys joka vuosi.




Ei ole mitään budjettivajetta tai kestävyysvajetta, on vain inhimillisiä tai epäinhimillisiä valintoja.

Hyvinvoinnin takaamisesta puhuu vain vasemmistoliitto. Päämäärät ratkaisevat. Jos se on tasa-arvo, niin se tarkoittaa sitä, että ne, joilla on, niiltä voidaan jakaa muille ilman että varakkaat kärsisivät yhtä paljon kuin köyhimmät. Logiikkaa, jonka 70- ja 80-luku todistivat. Ja Ruotsi todistaa yhä ilman nöyristelyä vallanhimoisten EU-virkamiesten eli pankkilobbareiden edessä.


::

  • Linkkejä aivojumppaan ja tiedostamiseen:

  • Patomäen tietoutta veronkierron estämiseen:
http://patomaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/69247-portugalin-kriisi-vipuvoi...

Implementation of human rights standards remains unsatisfactory in Europe

Strasbourg, 13/04/11  – “Progress in implementing human rights is too slow and the agreed standards are not consistently enforced. The implementation gap is wide”, stated the Council of Europe Commissioner for Human Rights, Thomas Hammarberg when presenting today his annual report. “What I have seen and heard during my activities in 2010 has made me deeply impatient.”
http://www.coe.int/t/commissioner/News/2011/110413Annualreport_en.asp



  • Velka luo "rahaa"
http://alternative-arboretum.blogspot.com/2011/04/eduskuntavaalien-2011-aineistoksi.html


http://friends.murrur.fi/stuff/vaalit/index.html

http://jaakkokoivula.puheenvuoro.uusisuomi.fi/69941-kokoomus-vastuuton-r...


http://aamulehdenblogit.ning.com/profiles/blogs/uuden-hallituksen

http://www.taloussanomat.fi/asuminen/2011/04/16/150-asuinaluetta-jossa-r...


  •  Aiheuttako vaalitulos mitään reaktiota? Onko sillä mitään merkitystä? Onko Systeemi suurempi kuin kansalaisten toive?
  • Vaalien jälkeen :



::

maanantaina, huhtikuuta 11, 2011

Miten pelastaa demokratia? Keskustelu videolla Heikki Patomäki Thomas Wallgren Outi Alanko-Kahiluoto



Miten pelastaa demokratia?

  • Katso Videot netissä:
http://bambuser.com/channel/Finnsanity
Miten pelastaa demokratia?
6 videota nettisivulla.

Keskustelu 4 RAHOITUSMARKKINOIDEN SÄÄTELY - Vasemmiston ja oikeiston vapauskäsitys :
http://bambuser.com/channel/Finnsanity/broadcast/1573919


Aiheesta keskustelemassa Outi Alanko-Kahiluoto, Heikki Patomäki, Thomas Wallgren

* Keskustelun pohjana pamfletti
Puolueiden kriisi:  Tuoreita ajatuksia demokratian pelastamiseksi. Pamfletti siitä, miten puolueet ovat taantuneet teknokraattisiksi ääntenkeruuautomaateiksi, joiden politiikan sisältö henkilöidään mediajulkisuudesta eläviin johtajiin. Kirjassa pohditaan, miten politiikka palautetaan puolueiden asialistalle. Into kustannus yhteistyössä Attacin ja sivistysliittojen kanssa.

PLATON-klubilla Kirjakauppa Kirja


http://www.facebook.com/event.php?eid=208638342482199

::

+

- Täytyy sanoa, että olen pettynyt vaalikauteen. Ei ole pystytty tekemään päätöksiä, kaikkia asioita on lykätty. Maa on huonommassa kunnossa kuin neljä vuotta sitten, Soininvaara arvioi.
- Ovatko nämä kepulaiset pääministerit olleet vätyksiä, Haapala kysyi.
- Vanhasella oli paha tapa lykätä asioita ja välttää ristiriitoja. Kiviniemen kausi jäi niin lyhyeksi, että siitä on hankala sanoa mitään.

::

::

Yrjö Kallinen puhuu.
Legendaarinen televisiohaastattelu Elämmekö unessa? vuodelta 1971 on nykyään kaikkien nähtävissä Yle Areenassa sekä YouTubessa. (Haastattelun osat 2, 3, 4 ja 5)

::

keskiviikkona, huhtikuuta 06, 2011

Lightroom - Kokeile ilmaiseksi parasta valokuvaukseen soveltuvaa kuvankäsittelyohjelmaa

Kokeile ilmaiseksi ehdottomasti parasta aitoon valokuvaukseen soveltuvaa kuvankäsittelyohjelmaa. Paljon nopeampi sävynsäätöhärdelli kuin Photoshopissa. Voit siis kokeilla tätä koeversiota n. 3 kk ja sitten markkinaversiotakin saa kokeilla 1 kk.

Kuvaa kuvat RAW-tiedostoiksi kamerassa tätä varten, ei JPG.

Voit lopulta ostaa tämän ohjelman 2 kaverin kaa - 3 asennusoikeutta. Hyvä syy ostaa uusi halpa 64 bit kannettava - mieluiten 6000-sarjan näytönohjaimella.

Tunnelmanhallintaa
mac / pc
http://www.tietokone.fi/softa/windows/adobe_lightroom_3_4_rc


Ominaisuuksia

http://www.adobe.com/products/photoshoplightroom/features/?view=topnew






Tee itse multimediaa nettisivuille

Avoimen koodin Wysiwyg html5-editori haastaa Flashin ja Silverlightin:
Maqetta





ja kameraksi tietysti

  Päivitetty!

Yksinkertainen totuus kamerasta ja elämästä: elämä liikkuu ja hidas kamera ei ota kuvaa elämän tahdissa. Hanki nopsa ja herkkä kamera, 1-5 viikon sisällä tarjolla 
Nikon D5100
-hieno, sävykäs kenno D7000:sta
-tarkka takanäyttö
-hieno video
Camera reviews - Nikon D5100 preview - Digital Photography Now
Tai hanki jo sen halvempi versio D3100 tai isoveli D7000. 
Unhohda ylimainostettu Canon ja vanhat rojut. Myös HD-videokamera samassa paketissa.
+ Uusi D310s on myös tulossa 4-11 vkoa.

Nikon
nopea ja älykäs D3100 tai 
kalliimpi ja nopeampi D7000

Älä kärsi huonosta kamerasta, jos pidät hyvistä kuvista
(jotka menetät ilman hyvää kameraa)

PS Nikonit loppuvat kohta varastosta Japanin tilanten takia...

Zoomia ostaessasi on kätevää tilannekuvauksien manuaalivalotusta silmälläpitäen, jos zoomissa on kummassakin päässä sama valovoima eli yksi ainoa perus f valovoima koko objektiivissa - usein f2.8. Tamron on hyvä merkki.


Oikea valokuvaus on tilannevalokuvausta 
- Vivian Maierin Chicagon katuelämää 1950-luvulta




Oma fiiliksentaltiointisessioni kesältä




::

Adobe on julkistanut uuden sovelluskehitysympäristön, jonka avulla voidaan luoda tablet-laitteissa pyöriviä sovelluksia, joiden avulla voidaan ohjata työasemassa pyörivää Photoshop-ohjelmaa. Adoben Photoshop Touch SDK toimii Android-, BlackBerry- ja iOS-laitteilla. 

Photoshop Touch SDK:ta (Software Development Kit) ja Photoshop-ohjelman uutta skriptimoottoria hyödyntäen tablet-sovellusten kehitys on mahdollista kaikille kolmannen osapuolen kehittäjille.

Uuden SDK:n julkistuksen yhteydessä Adobe on esitellyt kolme yhtiön kehittämää iPadilla toimivaa esimerkkisovellusta, joiden avulla tabletin ruudulle voidaan siirtää muutamia yleisiä työtehtäviä.

Adobe Eazel -sovelluksella on mahdollista piirtää nopeita luonnostelmia iPadin ruudulle, josta ne on helppo lähettää Photoshoppiin jatkotyöstöä varten Wlan-yhteyden yli. Color Lava toimii kuten maalarin väripaletti, jonka avulla voi luoda haluamansa sävyn ja käyttää sitä Photoshopissa. Adobe Nav for Photoshop taas siirtää haluamasi valikot iPadin ruudulle muuttaen sen näppäräksi ohjaimeksi esimerkiksi piirtopöydän yhteydessä käytettynä. 
.

tiistaina, huhtikuuta 05, 2011

Homoviha ja raiskattu Raamatun neitsyt

  * Lisäys:

Homoviha liittyy valtataisteluun.

Yhteisö palvoo pyhä-käsityksissä aina omaa itseään.

 Joulu-uskonnossakin neitsyt on hyvä neitsyt vasta sitten kun joku pistää hänet paksuksi. Neitsyt on kuin joku hermostuttava, epätäydellinen ja täytettävä tyhjiö, joka vastustaa miesjumaluuksia, ellei pamahda paksuksi ilman omaa tahtoaankin.

Lisääntyminen ja yhteisön hallitsemat hedelmällisyysstatukset ja -initiaatioriitit ovat varhaisin uskonnon alkumuoto.

 Siksi joulutarina on niin oudon tärkeä - siihen on sullottu sadantuhannen vuoden arkaaiset hedelmällisyysuskonnot yhteen pakettiin. Jumala edustaa Zeus-heterofanttia ja machomiehen perikuvaa, joka hoitaa neitsyet hommiin palvelemaan lisääntymistä.

Aikuiset haluavat korostaa omaa heterorooliaan ja väheksyä nuoruuden vapautta, nautintoa ja voimaa.


Muotinäytökset ihannoivat nuorista naisista vain aliravittuja aseksuaalisia neitsytnaisia, jotka eivät pysty lisääntymään.

Tämä on vain keski-ikäisten naisten elämään pettyneen kristillisen aseksuaalisen-ihannesadismin ruokkimista. Nuoren naisen kauneuden voi siis tuhota ja ottaa vallan välineeksi ja näin voi katsella naista, joka ei ole vanhemmille naisille seksuaalinen uhka vapaudessaan.

 Mitä hierarkisempi ja sotaisampi yhteiskunta, sitä ahtaampi ja painokkaampi heterohegemonia.

Heteroarvoille hierarkia on keskeistä, kaiken A ja O. Kun lisäännyt, saat arvovaltaa ja palvelijoita ja luot perhestä oman kuningaskunnan. Sitä pitää siis "ihailla".

 Vuosisatoja aikuisten keskustelematonta valtaa on perusteltu sillä, että Jumalaa täytyy totella ja aikuiset ovat lapsille  jumalien edustajia.

Jos palvot kirkossa Jumalaa, sinun täytyy analogisesti palvoa vanhempiasi.  Perverssi ptriarkaalinen heimologiikka, joka on uitettu sisään kapinallisen Jeesuksen oppeihin aivan käsittämättömällä logiikalla. Jeesus hylkäsi heterouskonnon, sen motivaationa olevan heterohierarkian ja temppelin ja bailasi luuserihylkiöiden kanssa iloisesti.

Yhteiskunnan statushierarkiassa avioliittoa yritetään motivoida kaikin voimin ja sitäkin perustellaan uskonnollisella käsityksellä siitä, että avioliitto on Jumalan lisääntymiskäskyn jaloa ja kiitollisuutta herättävää toteuttamista.

Ensinnäkin, jos pohditaan Jeesuksen suhdetta institutionaalisesti säädeltyyn ihmissuhteeseen ja yhteisön säätelemään seksuaalisuuteen, hän kumosi sen arvoperusteet aika totaalisesti julistamalla seuraajansa vapaiksi institutionaalisista suhteista.

Seuratkaa minua ja heivatkaa helvettiin avioliitot ja sukujenne vaatimukset. Voiko sen kumouksellisempaa ja halveksittavampaa käskyä olla sen ajan lisääntymiskeskeisessä uskontokulttuurissa? "Minkä minä sanon teille salassa..." Jeesus kumosi käden viittauksella uskontokoneen ja sen perinnedoktriinin konnotaatioehdot. Yhteisö ei ollut enää jumala ja kaiken säätelijä.

Perinne ei ollut enää päämäärä.
Toteemi oli ottanut hatkat kylän keskeltä ja joi elävänä viiniä syntisten kanssa.


II

Patriarkaalinen malli ei ole alkuperäinen heimomalli.
Aluksi kaikki jumaluudet olivat naisia kuten esi-isillemme Suomessa.

Kuningas pakotti suomalaiset luopumaan vapaasta heimolisääntymisestä ja yhteisökolhoosielämänmuodosta, jotta ihmiset muodostaisivat erillisiä keskenään kilpailevia perheyksikköjä.
Suomalaisilla ei ollut kiinteitä avioliittoja vaan vain taloyhteisöliittoja, joisa naiset päättivät, kuka on lapsensa seuraava isä.


Suomalaiset uitettiin tottelemisen ja hierarkian kristinuskoon vahvalla neitsytkultilla ja äitijumaluus-ajatuksella, jolla naisten huomio ja jäsenyys rasvattiin
hyvin laskelmoidusti. Tässä on kristinuskon syvimmät juuret Suomessa.

Päinvastoin kuin vanhassa hedelmällisyyskulttuurissamme kirkoissa korostettiin naisen jumalallisuutta epäruumiillisena ja epäseksuaalisena olentona.
Rukouskulttuuri painotti raskaasti samaistumista katoliseen "Neitsyt Mariaan", joka ei halunnut lainkaan seksiä eikä muka saanut muuten lapsia kuin Pyhän Hengen raiskaamana.

Neitsytfantasia on kullattu kirkon naisvihan arkkityyppi, ylentämällä alennettu (anti)seksuaalisuus, naisen seksuaalisuus alistumisena ja passiivisuutena. Seksuaalisen väkivallan kultaamista ja metaforista oikeuttamista, kätkemistä Pyhän Hengen kliinisesti suorittamaan raiskaukseen joulukuvaelmassa. 

Suomalainen kirkon kontrollissa ollut moraalikulttuuri ei ole ollut vain passiivisen aseksuaalista vaan aktiivisen antiseksuaalista. Häpäisevää ja osoittelevaa.

Ruotsalaisilta aatelisilta haluttiin matkia aatelisten tyyli osoittaa jumalallista ylemmyyttä julkisella ja juhlallisella, aseksuaalisella käyttäytymisellä alempiarvoisia kohtaan. Kuitenkaan Ruotsin aatelisten keskinäinen ja armollisesti myös alamaisile osoitettu seksuaalinen aktiivisuus ei siitä mitenkään kärsinyt tai ollut "kristillisen" seksuaalietiikan tavoitettavissa. Suomalaisten kopiokulttuurissa tapahtui valtava "väärinkäsitys" kirkonmiesten soveltaessa ruotsalaisten aatelisten aseksuaalisesta rituaalikäyttäytymisestä antiseksuaaliseksi statementiksi suomalaisen ihannekristityn moraaliprofiilista.

Ihmiset, jotka ovat valinneet avioliiton, haluavat siitä uhrauksesta tietysti mahdollismman suuren status-kunnian ja sen tähden avioliittoa palvotaan jonakin elämää suurempana, ainakin muita elämisen muotoja suurempana. Avioliitossa elävät luonnollisesti haluavat esittää olevansa korkein elämisen statusmuoto tuomalla yhteisölle lisää palvelijoita ja tottelevaisina tottelemalla Jumalan käskyä lisääntyä.

Status yhteisöllisessä hierarkiassa kantaa sadantuhannen vuoden yhteisön statusmielikuvien jäänteitä ja kehitystä.

Monet lesbot haluavat lisääntyä. Onko tämä Jumalan "lisääntymiskäskyn" vastaista? On näköjään ihmisille, jotka luulevat Raamatun olevan ainoa uskonto ja tae heterostatukselle maailmankaikkeudessa.

III

Kulttuuriamme on ajettu 700 vuotta kristilliseen neuroosiin ruumiillisen seksuaalisuuden häpäisevällä vähättelyllä ja kasvatusmanipulaatiolla.

Kontrollipakkomielteitä kutsutaan psykologiassa ja psykoanalyysissä ns neurooseiksi.

Neuroottinen kulttuuri-ilmapiiri ilmenee yksilön tosielämän neurooseina.

Neuroosit ovat yksinkertaistettuna selityksenä torjutun ja epäjäsentyneen, "kimpoilevan" seksuaalisuuden kompensaatioyrityksiä ja sen pohjaenergian, "libido-energian" kontrolloimis-"tapoja". Neuroottinen ihminen hakee kontrollin kautta korviketta seksuaalisen eheyden, omakuvan puutteille tai traumoille. Seksuaalisuus on aina kokonaiskuva, koko ihmisen psyykettä ilmaiseva tai oireileva libido, elämänhalu ja päinvastoin: "tietoinen" minä-kuva, identiteetti on aina osa seksuaalisuutta, yritettiin sitä eristää tai puhdistaa uskonnolla, neuroosilla, roolilla tai ideologialla.

Lapsuudessa opetettu seksuaalisuuden suora torjunta ja kieltäminen puhkeaa (aikuisella) traumatilanteiden jälkeen usein neurooseiksi, koska ihmisen ristiriitainen minäkuva ja todellisuuspakoiset jännitteet paljastuvat nimenomaan traumaattisissa tilanteissa.


Vanhasta testamentista tutulla Jahvellakin oli alunperin vaimo ja heitä palvottiin parina. Juutalaisessa mystiikassa oletetaan myös, että Jumalalla on jumalallinen vaimo, toinen jännitenapa zenimäiselle seksuaaliluovuudelle. Kirkkoisät taas leimasivat Pyhän hengen oman kuvansa kaltaiseksi hengen mieheksi, miespuoliseksi olennoksi, asettaessaan neitsytopissa miehisen hengen Marian siittäjäksi ja jumalalliseksi raiskaajaksi kreikkalaisen Zeus-mytologian vahvistamiseksi.

Tämäkin kirkkoisien kuvaelma kuitenkin asettui muinaisuskontojen uskomusten vakaaseen uomaan, sillä käytännössä katolilaisessa uskontomuodossa Neitsyt Mariaa palvotaan jumalattarena, sydänten valtiattarena, joka yhtyessään jumalalliseen tuo maailmalle pelastuksen ja syklisen jatkuvuuden ikivanhojen hedelmällisyysrituaalien mukaisesti.

Seksuaalisuus on totaalisen ihmiskuvan/omakuvan aidoimpia ja holistisimpia määreitä, identiteetin perustavalaatuisin perustekijä - ja sen alistaminen moraaliselle ja tukahdutetulle kulttuurivallalle epäseksuaalisen ihmiskuvan vaatimuksena tuottaa hirvittäviä jännitteitä.

Sublimaatiomekanismeilla seksuaalisuudesta muokataan yhteisön arvoja ja poliittisia päämääriä palvelevia latauksia.

Kolmannen valtakunnan natsijohtajat ovat yksilöhistoriassaan äärimmäinen esimerkki häpeäkonfliktista ja lapsen roolista eroon pyrkivistä yksilöistä, jotka loppuelämänsä kompensoivat hirvittävillä minäkuvan paisutteluilla ja tuhoavalla pätemisellä oman lapsuutensa minäkuvan ristiriitaista vajavaisuutta moralistisen, superneuroottisen ja häpeäntäyteisen kasvatuksen uhreina. Kuinka rumat, hiiren näköiset miehet saivat kansakunnan palvomaan pellavapäisiä idolimielikuvia ja kauneuden blondi-ideoloigaa, jotta saisivat hallita rauhassa ilman kritiikkiä.

Moraalihygienia on liitetty kristillisessä kasvatuksessa aseksuaalisuuden vaatimukseen lapsen ihanteena.

Lapsen rooli on ollut olla enkelilapsi, aikuisten aseksuaalisen, uuden ihmisyyden fantasia, joka on antanut syyn hyvin väkivaltaiseen ja antiseksuaalisen kasvatukseen ihanneihmisen muokkaaiseksi. Aikuisten oma syyllisyys ja häpeäkompleksi kristillisen kulttuurin ihannekasvatuksen seurauksena tuottaa taas uuden kompleksisen sukupolven, jonka on perusteltava oma ahdistuksensa lapsen seksuaalisella uhkalla. Ankara rangaistuskulttuuri kaikessa antiseksuaalisuudessa on noussut esiin niiden lapsien kohdalla, jotka ovat halunneet kokea olevansa itsenäisiä seksuaalisia olentoja, tutkia ja ilmaista kehitysvaihettaan ilman estoja.


Mutta taas tutkimuksen herättämään peruskysymykseen.
Vastareaktio ylilyövälle mediaeroottisuudelle vai syvä neuroottinen perintö?
Toisenkin tytkimuksen saldoa:


Jopa neljäsosa tytöistä antaa
ulkonäölleen arvosanan 10 - Aamulehti

Korostunut mediaeroottisuus ja esteettisyys naistenlehdissä opettaa naisille korostetusti etäisyyden, hallinnan, kontrollin ja pelkästään etäisen "houkuttelun" tyydyttävyyttä eli hierarkiaa sinänsä täyttymyksenä, mielikuvana mediakelpoinen seksuaalisuus ilman seksiä luo statusonnea ja masturbatoorista hedonismia "olla naisellinen nainen". Haluttu - muiden naisten silmissä. Minä, kaunis, rakastettu, voi kun niin rakastan itseäni kun olen haluttu, mutta en kaluttu.

Seksi ja orgasmi olisi tässä imagomallissa ikään kuin uhkana tämän elegisen koskemattomuuden ja neitsytmyytin, tavoittamattomuuden puhkaisuna. Siksi tämä kyselytkimuksenkin perusaihe eli kärjistettynä orgasmifobia (omasta orgasmista miehen kanssa ja miehen orgasmista) sen kun leviää Suomessa. Ihminen voi pelätä hyvää orgasmia, edellistä parempaa orgasmia myös siksi, että sillä silloin hänen täytyy kysyä itseltään: tämäkö on elämäni huippuhetki? Tässäkö se oli?

 

maanantaina, huhtikuuta 04, 2011

Suomalaiset erikoisjoukot salaisissa hyökkäystehtävissä Afganistanissa

Kuulin juuri että täysin vastoin Alexander Stubbin puheita suomalaiset erikoisjoukkojen sotilaat ovat jo kaksi vuotta osallistuneet sotilaallisiin salamahyökkäysiskuihin mm. tulittaen raskailla telinekonekivääreillä keskelle afgaanikaupunkeja.

Suomalaiset erikoisjoukot ovat siis osa aktiivisia kansainvälisiä sekajoukkoja, jotka on koulutettu mm. Saksassa ja Englannissa. Hyökkäys, pikaoperaatio ja perääntyminen. Siviiliuhreja laskematta.

Hyökkäysiskut ("search and destroy") siviilialueilla ovat selvästi vastoin YK:n mandaattia. Myös salainen sodankäynti ei ole YK:n mukaan sallittua rauhanturvaamista. Suomen ulkoministerin mukaan ISAF ja muut erikoisjoukot eivät olisi lainkaan aktiivisesti toiminnassa Afganistanissa.
Tämä on tietysti vielä vain verbaalista infoa, johon ei voi hankkia virallista vahvistusta ja joka ei ole "virallista politiikkaa".

Ja josta ammattisotilaat eivät voi puhua omalla kasvollaan. Muuten menettävät kasvonsa, elantonsa ja eläkkeensä.

Onko tämä demokratiaa, kun "virallistenkaan" Afganistanin partioivien suomalaisjoukkojen tappamien ihmisten määrää ei kerrota lähettäjille, Suomen kansalle? Tämäkö on demokratiaa, johon kansalaiset hiljaa tyytyvät?

Hiljaista sotaa siellä jossakin - kunhan ei vain ahdistavia tietoja paljasteta. Miellyttävää sotaa. Rauhanhallintaa salaisuuksilla. Kaukana demokratian periaatteista - kokoomus, paremminvointia salaisella hallinnolla.



 Kokoomuksen johdolla ministeriöt eivät suostu paljastamaan useita salattuja dokumentteja sisäpolitiikastakaan. Veronmaksajilla  maksatetut asiantuntijalausunnot ministeriöille ja virkamiehille ovat lähes kaikki salattuja. Kuinka ihmiset voisivat äänestää millään tavalla oikein, kun aikaisempia tekoja ja valintaperusteita ei julkisteta?

  • Kansalaistoimikunta 2011
Kansalaistoimikunnan perustamisen yhteydessä hyväksytty kannanotto ja sen ensimmäiset jäsenet:
Demokratia on ollut taistelua julkisuusperiaatteen puolesta itse- ja harvainvaltiaiden salailupolitiikkaa vastaan. Yhteiskunnan ja politiikan avoimuus nojaa julkisuusperiaatteeseen. Tämä periaate, ruotsiksi offentlighetsprincipen, sanoo että hallituksen kaikki asiakirjat ovat julkisia. Pohjanmaan poika Antti Chydenius sai Ruotsin eduskunnan hyväksymään sen vuonna 1766, siis jo ennen kuin USA:n perustuslaki sai kuuluisan ensimmäisen, mielipidevapautta koskevan lisäyksensä (1791).
Julkisuusperiaate jää kuitenkin käytännössä kovin heikoksi niin kauan kuin sille ei ole luotu yleismaailmallista perustaa. Valtiot ja ylikansalliset yhtiöt ovat taipuvaisia salamaan asiakirjansa etenkin keskinäisessä kanssakäymisessään, oli kyse sitten diplomatiasta, sodasta tai talouselämän kiemuroista. Valtiot eivät siis suinkaan aina noudata edes perustuslakeja.

perjantaina, huhtikuuta 01, 2011

Fundamentalistien seksistäpidättäytymis-kampanja yliopistolla

OPKOn ja SLEY Nuotta.com-lehden masinoimassa seksistäpidättäytymiskampanjassa torstaina englantilainen saarnaaja käytti yliopistolla evankelikaalien sadomasokistista ja intimiteettiä häpäisevää shokki-retoriikkaa nuorelle fuksiyleisölle pseudofilosofialla maustettuna.

"Relativistista" eli avioliiton ulkopuolista seksiä verrattiin mm. useampaan kertaan vauvojen raiskaamiseen ja julkinen nenän kaivaminen oli Jumalan silmissä intuitiivisesti syntiä ja iljetys siinä missä toisen puukottaminen.
Ja perheen koira paheksui isännän kondomin käyttöä luonnonvastaisena kun kirjansa julkaisusta puhunut luennoitsija etsi "intuitiivis"-normatiivista Jumalan maailmanjärjestystä koiran pään sisältä.
Full Monty Python! OMG.

"... Homoseksuaalisuuden syiden ymmärtäminen on tärkeää, varsinkin meille uskoville, jotka helposti syyllistymme tuomitsemaan homoseksuaalit ihmiset heidän syntinsä takia "

 
Älä lannistu
- kuinka raamatuntuntutkija suhtautuu fundamentalistien seksuaaliseen kampanjointiin?
"Kohuttu Nuotta-lehden Älä alistu -kampanja antaa ymmärtää, että nuoren ei tarvitse alistua ”väärään” seksuaaliseen suuntautumiseensa. Hän voi ”parantua” tai ”eheytyä” siitä. Näin kampanjaan sitoutuneet heterot lukevat Raamattua ja taas kerran lyövät sillä päähän niitä, joilla on toisenlainen seksuaalinen identiteetti. Nyt tuntuu, että tarvitsen kehotusta ”Älä lannistu!”. 
Ehdoton oikeassa oleminen on vaarallista. Se on läheistä sukua fanatismille. Pelkään nuorten seksuaaliseen identiteettiin kajoamista. Raamattu ei riitä työvälineeksi. Kuka vastaa seurauksista? Olen myös pahoillani Raamatun puolesta. Sitä ei ole tarkoitettu lyömäaseeksi."





Armo riittää

Suomalainen yhteiskunta on tiukasti hierarkinen - Tutkimus




  • Suomalainen yhteiskunta on eriytynyt sosiaaliluokkien ja ammattien mukaan, kertoo Työterveyslaitoksen tutkimus    - Iltalehti


Tätä itsestäänselvää havaintoa ja suomalaista todellisuutta  vastaan on käyty kiivasta propagandataistelua. Pitkään.


Ennenkaikkea oikeistolainen propaganda mm. lehdistössä ja kouluissa pyrkii kieltämään yhteiskuntaluokkien näkemisen Suomessa.
Nuorille opetetaan suorastaan vihaisesti, että Suomi on täysin sama ja tasavertainen jokaiselle - jotta nuoret eivät heräisi poliittiseen tiedostamiseen. "Täytyy olla onnellinen hyvinvointiyhteiskunnasta" - jota ei ole.

Julkista vastakkainasettelun aikaa oikeisto ei missään nimessä halua - sillä se tekisi yksilöistä poliittisesti aktiivisia ja yhteiskuntapolitiikan seuraamuksista valppaita kansalaisia. Oikeisto puhuu mahdollisuuksista mutta kaikkea muokataan varakkaampien mukavan elämänhallinnan mukaiseksi.  "Ei ole aihetta keinotekoiselle vastakkainasettelulle!"

Jos ei näe jakautunutta Suomea, ei ole motiivia poliittisesti etsiä muutosta ja tarvetta vasemmistohumanistiseen yhteiskuntapolitiikkaan rajojen purkamiseksi.

70-luvun hyvinvoinnista tuli yhteiskuntapuheessa "itseisarvo".

Siis siitä tehtiin oikeistolainen itseisarvo, jotta se olisi osa suomalaisuutta suoraan mielikuvatasolla.
Tämä oikeistohenkinen valistus syntyi 70-luvulla, kun oikeisto joutui suostumaan ruotsalaismalliseen kapitalistiseen sosialismiin eli tuhtiin veroprogressioon.

Ihmisten elintaso nousi mutta samalla oikeistolainen eliitti ei halunnut kansalaisten omaksuvan sitä ideologiaa, jonka avulla elintaso nousi.

Tilanne oli kinkkinen mutta ratkaisu oli yksinkertainen. Nationalismi. 

Oikeistolaisen eetoksen oli varsin helppoa nähdä ihmisten luontainen materialismi, kateus, ja keskittää vasemmiston toiminnan ansiosta noussut hyvinvointi täysin päinvastaiseen asetelmaan pois solidaarisuudesta ja hyvinvoinin tasa-arvovaatimuksesta: statuskilpailuun, statusyhteiskunnan uuteen muotoon, statuksen ja "oikeistolaisen suomalaisuuden rakastamisen" korostamiseen rahan statuksen kautta, kun suku- ja aatelisstatusyhteiskunta mureni.

50-luvulla oikeisto pilkkasi köyhiä ja työkyvyttömiä työläis-sotaveteraaneja juopoiksi ja pettureiksi. 80-luvun oikeistolaisen buumin myötä sotaveteraanit olivat yht'äkkiä puolijumalia.
Nationalismi on käyttökelpoista. Kaiken voi valjastaa omahyväisyyteen.

Nuoret eivät saa politiikasta, sosiologiasta ja ideologioista mitään selkeää opetusta - ja se onkin oikeistolaisen opettajakunnan ja VKTS:n tiukka päämäärä. Yhteiskunnallinen tiedostamattomuus ja "epäpoliittisuus".  Kouluissa uskonnonopetus on nostettu tämänkin takia paljon tärkeämmäksi oppiaineeksi kuin yhteiskuntaopin opettaminen.

Sokeuttakaa lapsenne ja hautakivenne pysyy pystyssä.

Vapaan koulutuksen tukisäätiön (VKTS) toimi salaisena organisaationa valtion viraston sisällä.Tietoja toimitettiin virka-aikaan virkapostissa ja virkapuhelimilla.

Jäsenet eivät edes tienneet toisistaan, joten säätiö oli todellinen salaliitto.

Ideologia oli selvä: oikeistovirkamiesten määrittelemä kaikki vasemmistolainen ajattelutapa oli kitkettävä opetussuunnitelmista ja historianopetuksesta ja korostettva hyvinvoinnin nationalistista puolta.

Koululaitosta ohjattiin ideologisesti ja vaikuttajat olivat niin ylpeitä toiminnastaan, että kaikki piti salata.  Eihän yhteiskunnassa enää ollut ideologista vastakkainasettelua! Sen uskomuksen luomiseksi oli käytävä vahvaa ja pitkää ideologista taistelua lasten oppimistavoista ja tiedon rajaamisesta.
Akavan asemaa myös pönkitettiin virkamiesten puolesta, jotta oikeistolainen järjestöpuoli olisi täysin hallussa opettajakentällä.

Valtion virkamiehet tekivät siis ideologista työtä salassa mm. salaisten mustien listojen muodossa, mikä ei ole lainkaan demokratian mukainen työnkuva virkamiehelle. Se on itse asiassa laitonta toimintaa.

Keskustelu VKTS:tä vaimeni aika nopeasti viime vuonna.

Oliko juridisesti kaikki taas suloisen vanhentunutta vai oikeuslaitoksemme niin tottunut oikeistokoneiston toimintaan?
Aito demokratia ei ole salaista.

Demokratian ainoa periaate on julkisuus ja ajettavuus.

Se ei oikeistopoolia kiinnosta. Suomalaiset ministeriöt kuitenkin nojautuvat ahkerasti outoihin salassapitopykäliin. Koska valta on salassa tehokkainta ja murskaavinta valtaa.




    Vihreä liike ja emotionaalinen idealismi on nyt oikeistolaisten perheiden nuorten laiha korvike aidolle humanistiselle ihmiskuvalle ja poliittiselle solidaarisuudelle. Vasemmisto on ahkeraan liattu sana Suomessa. Ikäänkuin hyvinvoinnin vastustaja.

    Vihreässä sumutuksessa luodaan suuri eettinen ja emotionaalinen konstruktio Luonnosta mutta unohdetaan täysin jatkuva taistelu ja ideologinen keskustelu ihmisten hyvinvoinnista, tasa-arvosta ja yhteiskunnan merkityksestä yhteisen  sosiaalisen todellisuuden luomiseksi. Jotakin laihaa sympatiaa vihreät aina tarjoavat ihmisarvon vuoksi mutta eivät taistelua ja päämääriä köyhien hyväksi.

    Opetushallitus ja opetusministeriö on aktiivisesti halunnut koulujen arvionnit salaisiksi.

    AKAVA on tiukasti oikeistolaisen ideologian mukaan sitoutunut ja ohjattu laitos ja sallii aktiivisesti kouluissa vihreän ideologian opetuksen, mutta ei vasemmistohumanistisen.
    Rajoja voi purkaa vain, jos näkee rajoja.

    Tasa-arvon filosofinen pohtiminen on statuskilpailua edistävälle oikeistolle pahinta myrkkyä mitä kouluissa olisi. Eikä sitä ole. Uskonnonopetus ja paavien nimien lukeminen on niin paljon tärkeämpää.

      Me emme elä demokratiassa vaan edessä on poliittinen herääminen statusjakoa vastaan - nähtävästi romahduksen kautta.

    Kuinka suuren kuopan ja sisällissodankin kautta, kuka tietää. Oikeisto on aktiivinen ja sen viettelemä maltillinen vasemmisto antautunut housut kintuissa, hyväosaiset sosiaalidemokraatit suloisesta itsepetoksesta juopuneena. Koska ihmiset ovat oppineet oikeiston sanojen käytön ja tulkinnan, oikeistolaisen huolettomuuden semantiikan. Oikeistolainen politiikka nähdään nyt neutraalina.

    Elämme aidosti luokkayhteiskunnassa ja olemme antaneet 20 vuoden ajan purkaa hyvinvintiyhteiskuntaa oikeistolaisen pelotekuilun luomiseksi.

    Ihmisillä on selvä halu pohjoismaiseen hyvinvointiin ja silti äänestämme sitä rajusti purkavia poliitikkoja?


     -Tiedostomuoto: PDF - Pikakatselu 


    Vapaan koulutuksen tukisäätiöstä (VKTS) ei julkisuudessa tiedetty mitään:


      80-luku ja julkisuudenhallinta - ulkoinen sisällöksi, menestys hierarkiana



      • Suomen viranomaiset kätkevät tietoa
      Suomen viranomaiset eivät piittaa avoimuussäädöksistä ja pyrkivät kätkemään julkista tietoa kansalaisilta. Tämä käy ilmi Turun yliopiston valtio-opin professorin Matti Wibergin ja neljän opiskelijan tekemästä avoimuustestistä.
       


      Koulutusjärjestelmä on poliittisissa pihdeissä

      Mitä asiantuntija sanoo kiemurtelevasta koulutusjärjestelmän uudistustyöryhmästä, johon ei kuulunut asiantuntijoita vaan vain poliittisen eliitin ideologisia juoksupoikia?



      Ruotsin vallan aikana Vanhojen säätyjen lomasta nousi aateliton säätyläisyys, ja koulutus alkoikin merkitä yhä enemmän.



      ::

      •  Professori Matti Tuomala
      1. Professori Matti Tuomala muistuttaa, että rikkaiden rikastuminen johtuu pitkälti vuoden 1993 verouudistuksesta, joka käytännössä poisti progressiivisen verotuksen suurituloisilta. Köyhien köyhtyminen johtuu puolestaan suurelta osin sosiaaliturvaan 1990-luvun aikana tehdyistä leikkauksista.
      2. vuonna 2008 puhjenneesta kansainvälisestä talouskriisistä keskusteltaessa vain harvat ovat esittäneet hyvinvointivaltion olevan ongelmien syy. 
      3. Tuomalan mielestä julkisessa taloudessa ammottavaa aukkoa käytetään verukkeena väistää räikeimpien veroepäkohtien korjaamista.
      4. - VM:n kestävyyslaskelmien pitkän aikavälin uhkakuvia käytetään monen Euroopan maan tavoin leikkauspolitiikan kiirehtimiseen, Tuomala sanoo. Tuomala tulkitsee, että Hetemäen työryhmän väliraportissa menoleikkausten koettiin olevan parempi ratkaisu kuin verojen korotukset. - Mikä veroaste yhteiskunnassa pitäisi olla? Minun mielestäni se saakin olla oleellisesti korkeampi kuin OECD-maiden keskiarvo, paneelissa alustuksen pitänyt kansanedustaja Erkki Tuomioja sanoo.
      5.  Professori: Palkkaverotus voisi määräytyä iän mukaan
        Palkkaverotus voisi periaatteessa riippua veronmaksajan iästä. Tämän ajatuksen heittää ilmoille verotutkija, Tampereen yliopiston kansantaloustieteen professori Matti Tuomala.
      6. Ekonomistit näkevät hallituksen epäonnistuneen kuntien tukemisessa
        "Sopii ihmetellä, mistä Katainen uskonsa veronalennuksiin ammentaa"

       ::