keskiviikkona, heinäkuuta 29, 2009

Ufokokemus mystisenä kokemuksena ja shamanistisen kulttuurin jatkumona

Hyvinkin ei-uskonnolliset ihmiset voivat saada itselleen yllätyksenä normaalin arkikokemisen ulkopuolisia kokemuksia ja aistimuksia. Voi olla, että mitä varmemmin, rigidisti, ei-kulttuurisesti ihminen luottaa omaan hallittuun "tiedostamiseensa" ja loogiseen arkitajuntansa ennakoitavuuteen, sitä voimakkaammin ja nopeammin abnormaali kokemus voi ihmisen maailmankuvaa muokata "uskonnolliseksi".

Ihminen on ennen kaikkea suggestiivinen olento. Aistimus ja kokemus ovat eri asioita mutta tätä itseensä, "tieteellisyyteen" ja suomalaisiin insinööreihin luottavat kansalaiset eivät välttämättä ymmärrä. Ihmisen näkökokemuksesta eli kuvittelemastamme näkökentästä jopa 95% on aivojen näköprosessin luomaa keinotekoista emulaatiota ja "kuvankäsittelyä" aivojen olettamasta "näkemisestä". Ihminen ei pysty vaikuttamaan tietoisesti näihin aivojensa primääreihin aistinprosesseihin eikä niiden reaaliaikaisen tulkinnallisiin "poikkeamiin" aistimuksina muuta kuin hyvin harjaantuneen mietiskelyn kautta. Kokemuksemme ja voimakas emotionaalinen mielteemme toisesta ihmisestä tai tietyn puolueen poliitikosta on arkisin esimerkki itsesuggestiosta.

Shamanistisen kulttuurin ydinilmiö oli shamanistinen kokemus, jossa yksilö joutuu rajatilaan, limboon, aliseen ekstaasin tai enstaasin kautta. Siellä hän selvittää yhteistönsä ongelmia sielueläimen avulla. Kaava on aivan sama, kun ufo johdattaa yksilön kohtaamaan uuden rauhanratkaisun koko maailmalle - tai edes itselleen.

"Esitelmässä Jaakko Närvä tutkailee ufokokemusten ja ns. mystisten kokemusten samankaltaisia piirteitä, esimerkkitapauksin maustettuna. Esitelmän järjesti Suomen parapsykologinen tutkimusseura ry. 21. huhtikuuta. Mediasfäärin videojulkaisu 4".


Alumiini-MacBook tonnilla


Apple MacBook 13" 2.0GHz, alumiini

MacBook on valmistettu yhdestä alumiinikappaleesta ja se on ohuempi, kevyempi. NVIDIA :n grafiikkaominaisuudet 3D-peleihin ja tulevaan Snow Leopardiin, kirkkaalla LED-taustavalaistulla näytöllä. Voit osoittaa koskettamalla mitä tahansa kohtaa uudessa lasisessa Multi-Touch-ohjauslevyssä – sen suuri, tasainen pinta toimii myös painikkeena. Uusi MacBook on todellakin kannettavien uusi sukupolvi. Täyttää Snow Leopard-käyttiksen vaatimukset.

Tekniset tiedot:

  • 13.3" LED-taustavalaistu kiiltävä laajakuvanäyttö, tarkkuus: 1280 x 800.
  • 2.0 GHz Intel Core 2 Duo -suoritin, 3MB L2 cache.
  • 2 GB -keskusmuisti (riittää videoeditointiin hyvin), 1066MHz DDR3 SDRAM (PC3-8500), maksimimuisti 2+2 GB (molemmat muistikammat uusittava).
  • 160 GB Serial SATA 3 kiintolevy, 5400 rpm.
  • 8x SuperDrive (polttava DVD±R DL/DVD±RW/CD-RW)
  • NVIDIA GeForce 9400M näytönohjain, 256MB DDR SDRAM jaettu muisti.
  • Sisäänrakennettu iSight kamera.
  • Akku + 6 h (tekstinkäsittelyssä 8 h). Sammuta Wlan Airport kun et sitä käytä - kuluttaa akkua ja kuumentaa konetta.

  • HDMI HDCP - HD-video ulos televisioon erillisellä piuhalla - kysy LCD/Plasma-television myyjältä/maahantuojalta (suosittelen Sonyn W-sarjaa) yhteensopivuutta suojattujen kaupallisten HD-elokuvien toiston HDCP yhteensopivuudesta (HDCP on salattu videosignaali useimmille vuokralatausvideoille)

Opiskelijoille Applella on myös tarjouksia - iPod Touch 8gb ilmaiseksi mukaan hyvitysmaksulla

Uudemmissa Pro-malleissa lisäksi nyt FireWire 800 - supernopeille ulkoisille kovalevyille, DV-kameroille yms.

Muista ilmaiset ohjelmat - Gimp ja Open Office fi



tiistaina, heinäkuuta 28, 2009

Antikristus feministeille




Tuntuu, että feministit ovat katsoneet "Antichrist"-elokuvaa todella tarkoituksella väärin ja ohi.

Jos elokuva olisikin ollut naisen/piirifeministin tekemä, se olisi aivan varmasti tulkittu naisen vuosisataisen tuskan latautumaksi naisen yksilölliseen elämään sekä vuosisataisen patriarkalismin piilomuodoista ja näkymättömistä paineista avioliitossa, naisen tuskan kieltämisestä ja sen purkautumisesta hallitsemattomasti. Naisella olisi ollut lupa kuvata tämä naisen sisäisen kaaoksen jäsentymättömyys ja jäsentymättömän identiteetin aggressiivista purkautumista. Naistaiteessa veri saa lentää ja nainen kirkua metsässä. Miehen käsissä se taiteellinen ratkaisu nähdäänkin sitten aseena, manauksena.

Aivan kuin miehille ei kuuluisi naisen seksuaalisuus?

Keitähän heteronaisen seksuaalisuus rajummin koskettaa, miehiä vai toisia naisia?

Onko feministeille aivan mahdoton ajatus todellisuudesta, että aivan kuten miehet, naisetkin voivat purkaa pahaa oloaan tuhoavalla väkivallalla?

Trierin elokuvien runnotussa naiskuvassa voi kuitenkin nähdä että Trier lyö pohjimmiltaan aina mieskuvaa.

Trier on feministi. Kyvytön feministi, miehen kanssa jaetun ihmisten keskinäisen pimeyden naistuntija mutta feministi kuitenkin. 

Feministeille elokuvan mies ei ehkä vihannut tarpeeksi naista naisen ongelmallisuuden selittämiseksi - feministisillä konventioilla.

Naisen tuskaisten tekojen vertigo, syöksykierre, osoitetaan elokuvassa ehkä liian epäfeministisesti ja vaativasti naisen omalle vastuulle, naisen valinnaksi, itseilmaisuksi. Miehen hybris nähdä vaimonsa kuin tyttärenä tai terapeutin asiakkaana ei ollut feministeille kenties tarpeeksi vahva signaali epäterveestä suhteesta - miehen kattavasta vastuusta suhteen ylläpidossa.

Mutta niin kuin psyykkisesti ihmisen hajonneessa omakuvassa, väkivaltaa kuvaavassa elokuvassa on hajonneisuutta ja kaaosta. Väkivaltaisen ihmisen avuton uskontunnustus on kaaos, jota vastaan auttaa vain voima - ja muut ihmiset ovat osa kaaosta, eivät ratkaisua. Siinä ei sukupuoli auta, kun ihminen turvautuu väkivaltaan.


Monessa avioliitossa saavutettu "avioliittostatus" on pahan olon ja menneisyyden tulppa, itse tulevaisuus, uusi elämä, uusi juhlittu roolistatus ja arvonnousu yhteisössä. Saavutus. Unohduksen ja uuden roolin saavutus.

Hääpuheissa puhutaankin siekailematta juuri fantastisen uudesta elämästä ja uudesta vaiheesta, entisen taaksejättämisestä, oudosta siunauksesta, jonka avioliiton valinta tuo automaattisesti tullessaan.  Käsittämätöntä.

Uusi elämä on useinmiten vain vanhan elämän taakse jättämistä ja käsittelmeättä jttämistä - toiveena. Unelmana. Fantasiana.

von Trierin "Idiootit"-elokuvan lopussa nainen "uhraa" itsensä ja kohtaa oman elämänsä kipupisteen toteuttamalla ryhmän kokeilemaa ideologiaa perinpohjaisimmin oman perheensä ja koteloituneen ahdistuksensa ja selvittämättömän kommunikaatioperinnön konfliktilla.

Suomalaiset elokuva-alan ihmisethän löivät Idiootit-elokuvaa  kuin vierasta sikaa kun tuotantolaatu ei ollut "ammattilaisten" tuhlailevaa standardia. 

Antichrist-elokuva on kyllä hyvä mittari siitä, vaatiiko elokuvaa katsonut henkilö naiselle feminististä erityiskohtelua jopa taideteoksessa. Voiko nainen olla fyysisen kaaoksen aiheuttaja, ihminen, osa ongelmaa, osa umpisolmua, osa ihmisyyttä. Osa syntiinlankeemusta. 

Lapsen kuolema voi päästää kummankin osapuolen pahan olon padotut tunteet irti ja katkeruus, jopa viha syntyy tunteesta, että toinen ei sittenkään tuonut uutta, hyvää elämää ja pyyhkinyt entistä pois. Menneisyys saavuttaa. Käsittelemätön menneisyys satuttaa saavutetun uuden statuksen luoman turtumuksen jälkeen.

Jos avioliitto julistetaan  katoliseen tyyliin pyhäksi, siitä tule pyhä velvollisuus yhteisöä kohtaan. Suoritus. Jonka ensisijainen kriteeri on esikuvallisuus, yhteisön kiitollisuus kiitollisille kiitettäville. Avioliitossa ei mennä toisen ihmisen kanssa naimisiin vaan yhteisön ja valmiin roolikuvan.

Esikuvallisuus on aina maskeeraavaa, lavasteiden taakse katoavaa itseyden muokkaamista ulkoisen kautta. Itsetuhoa.

Muu on noituutta
, yhteisön ihanteiden ulkopuolella toimimista.

Vaikka noituus on feministeille lähes juhlittu toiseuden historiallinen ja yhteisön "arvojen" ulkopuolella toimimisen rituaalinen ilmenemismuoto, syyttävät nyt monet yliopistofeministit käytännössä von Trieriä noituudesta, feminististen arvojen uhkaamisesta, manaamisesta ja mitätöimisestä.

Noituuden perusmääritelmä onkin juuri perusarvojen uhkaaminen. von Trierin elokuvassa nainen pääsee oman lukkiutuneen elämänhallintansa ulkopuolelle ja hän osaa etsiä uutta pelastavaa roolia noituudelta, sen tutkimiselta ja idealisoimiselta.

Se on noituutta, mikä uhkaa määritellä yhteisön ja avioliiton perusarvoja uudelleen ja toimia yhteisön vastavoimana.

Feministit jatkavat kirkon asemaa ja asennetta tämän elokuvan jyrkässä tuomitsemisessa ilman mitään selvää analyysiä , nyt naisten imagonvalvojana, jonka on valvottava ja määriteltävä miesten vuosisataista noituutta, hyökkäyksiä koskemattoman naiseuden pyhyyttä ja määrittelyä kohtaan.

Feminismi jatkaa nyt jännällä tavalla patriarkalistista "herkän naisen" tabua torjuessaan tämän naisen aggressioiden kuvaamisen soveliaana.

Naisen väkivaltaisuus oli täydellinen  tabu patriarkaaliselle ihmiskuvalle. Ihannenainen oli ihmisyyden perikuva ihanuudessaan ja suojeltavuudessaan - eikä siis millään tavoin uhka miehelle. Kyvytön, vajaa, emotionaalisesti yliherkkä, hellä ja tukea tarvitseva, lohtua tarjoava. Enkeli.

Nyt feministit jatkavat tätä vaillinaisen naisen ihmiskuvaa oudolla ideologisella pakkomielteellä.

Feministien puheessa nainen yhä on ihmiskunnan ja perheen ainoa toivo viattomuudessaan eikä tälläinen nainen siis kykene väkivaltaisuuteen, muuta kuin miehen pakottamana. Feministit julistavat intoa puhkuen samaa naisen eksistentiaalista erilaisuutta, vastuuttomuutta ja pyhimysmäisyyttä kuin patriarkalismi.

Lasten pahoinpitelytilastot kertovat jotakin hyvin erilaista ihmiskuvaa.





   
" Elokuva ansaitsisi enemmän, sillä se on paitsi vaativa myös ajallemme ominainen taiteenlaji, kuten useampikin kulttuuriteoreetikko Slavoj Žižekin tapaan on korostanut.

Jos kirjallisuuden, kuvataiteen tai klassisen musiikin vastaanotto olisi yhtä latteaa kuin elokuvien, kulttuurin keskustelupalstat täyttyisivät surunvalittelijoista.

Elokuvan elonmerkiksi näyttää riittävän katsojamäärien ja studiotulojen kirjaaminen. Elokuvakulttuurin hautajaispuheet jäävät erikoislehtiin ja yksittäisten aficionadojen kolumneihin. ”Elokuvasivistyksestä” puhuminen kuulostaakin tänään epäilyttävän 70-lukulaiselta tai holhoavalta.

http://filosofia.fi/elokuva/trier


 



"No vihdoinkin te onnistutte pääsemään naimisiin"





Society's expectations and reality
aren't lining up,
says Knoxville psychologist Richard Driscoll







Estate agent wins witch auditions



.

lauantaina, heinäkuuta 25, 2009

Poliitikot ovat pyhimyksiä ja puolueet kirkon jälkeläisiä


Poliitikot ovat Suomessa virkamiespyhimyksiä ("Vastakkainasettelujen aika on ohi", "Antakaa poliitikoille työrauha") ja puolueet kirkon jälkeläisiä, siksi seksuaalisuuteen ja liittyvät mielteet ovat poliitikkojen pahin uhka kuolevaisuuteen. Taide poliitikoista sensuroitiin taas näyttävästi.

Mutajournalismi on siis jonkin sortin vastakulttuurin taistelun tulevaisuus ikonin asemaan asettautuneita ja viisivuotissuunnitelmiaan julkeasti julistavia poliitikkoja vastaan. Muta on viimeinen ase?

Tässä poliittista bloggausta perinteisen taktisen taistelun puolesta

- Pitää saada koira hyökkäämään, ei haukkumaan

Teoria elää mutta mitkä ovat keinot.

Epäpolitisoiminen (ei epäpolitisoituminen) on Kokoomuksenkin mainosbrändin ydin. Kaikkihan tässä haluavat yhteiskunnan hyvää - ja varakkaille veroalennuksia. Asioiden hoitamista ilman poliittisen vastustajan tunustamista. Ideologiaa aatteettomuuden viitan alla. Kun politiikasta on tehty vastenmielistä, on parasta heittää se lekkeriksi ja puhua itsestäänselvyyksistä halventaen vaihtoehtoja turhan poliittisiksi.

Poliitikko on pappeuteen, arvostelemattomuuteen ja ikuisiin asioihin, keskustelemattomuuteen vihkiytynyt. Teidän puolestanne päätetty. Puolueen sisällä uhkaillaan kirkon perinteen mukaisesti kadotuksella, karkotuksella, jos uhmaa puolueen sisäistä hierarkiaa ja sanelukulttuuria. Täällähän ei sooloilla. Vain poliittinen johto voi antaa puoluejäsenyydessä sielullesi armon, tarkoituksen ja elevaation taivaaseen ylennysjonossa.

Puolueen puolesta, puolue ideologiana, lojaalisuus korkeimpana arvona. Vetoa keskiluokkaan yläluokan arvoilla. Vetoa palkansaajiin vapaan kapitalistin imagolla. Tunnusta imulssimainen syntisi vain silloin kun puolue tarvitsee sitä, jotta puolue voi olla tunnustamatta systemaattisia syntejään.

Prosessi. Mikä prosessi, saatana, reaalipolitiikkaa, mitään prosesseja.

1989 lama oli varakkaille siunaus, myös silloin. Veroprogression purkaminen aloitettiin Mauno Koiviston mahtisanalla ja Esko Ahon lirkuttelulla. Suomen (eliitin) hyvinvoinnin nähtiin riippuvan rikkaimman 15% varallisuuden lisäämisestä ja pahoinvoinnin lisäämisestä julmalla pankien lamavelkasaalistuksella. Varakkaat saivat halvalla maat, metsää ja kiinteistöjä. Pääomaverotus on Suomessa kapitalismin syntysijaa Saksaa 50 % vähäisempää. Järjetöntä keinottelun paapomista.

Bobrikoffin aikana ei ollut tulo- ekä varallisuusveroa ja omaisuudet keskittyivät silloin hyvin harvojen teollisuusjohtajien ja kauppiaiden käsiin. Nopea rikastuminen oli mahdollista kunhan suhdeverkosto ja lahjonta oli kunnossa. Poliittiset paineet kasvoivat kansalaisten kesken kuitenkin nopeasti toiseen potenssiin.

Kun uusliberalistit vinkuvat yrittäjien puolesta, miksi he eivät katso ja hyökkää poliittisen kulttuurin ja lainsäädännön kimppuun, joka suosii suurteollisuutta kaikenlaisilla helpotteilla, veronmaksajien rahoja suuryrityksille jakavilla säätiöillä ja veronkiertomahdollisuuksilla. Suomessa on hyvin törkeitä säännöksiä, joita suurteollisuuden lobbausryhmät ovat saaneet läpi, kuten esim. kivestä ja puusta ei saa rakentaa kerrostaloja vaikka kysymys ei ole paloturvallisuudesta vaan betoniteollisuuden turvatusta selustasta. Pieniä design-firmoja ei tueta vaan isot, jumiutuneet huonekalubulkit saavat kehittämismäärärahoja - ja puuaines menee Tanskaan jalostettavaksi kalliksi designtuotteeksi.

Terveydenhuollon rahoittaminen Tanskan tasolle olisi helppo ja nopea poliittinen päätös. Palautettaisiin vain vuoden 1988 veroprogressio, jonka 1970-luvun hyvinvoinnin periaatteena on yleinen hyvinvointi, ei 15% kansanosan maksimaalinen ja rajoittamaton vaurauden hedonismi.

Kaikki mielenterveyspalvelut on ajettu alas politikkojen tahdosta mutta lapsia sentään muistetaan valistaa lasten oikeuksista. Lasten sivuille pääsee Sisu-kissan opastuksella. Olethan sisukas.

Jyri Häkämies suorittaa Stubbin avulla tällä hetkellä tämän vuoden paroni von Münchausen-diplomia.

– Taisteluja käydään päivittäin raskailla aseilla ja ruumiita syntyy. Täytyy olla melkoinen humoristi luonnehtiakseen sitä kriisinhallinnaksi, Juhani Suomi sanoo kolumnissaan Verkkoapilassa.
Nyt maamme tavoitteet ovat Suomen mielestä vastaavat kuin 40-luvulla.
Kysymys on siis tavallaan suomalaisen SS-pataljoonan analogiasta. Vuonna 1941 pyrittiin kaikin tavoin miellyttämään Hitleriä. Nyt on vuorossa Yhdysvallat. Perimmäinen taka-ajatus joukkojen luovuttamisella on yhteinen: on varmistettava suurvallan tuki Venäjää vastaan.
Tätä ei tietenkään tohdita ”tyhmälle kansalle” paljastaa. Muistaa kuitenkin sopii, että esimerkiksi Ulkopoliittisen instituutin johtaja kannatti jo keväällä Afganistan-panostuksen vahvistamista vedoten siihen, että se lisää USA:n Suomi-sympatioita.
Uskottavuutta ei tutkijoiden päättelyltä puutu. Onhan Yhdysvalloissa vastikään julkaistu selvitys siitä, miten eri liittolaiset ovat Afganistanissa osoittaneet uhrivalmiuttaan. Muistaakseni Viro oli päässyt mallioppilaiden listalla peräti toiseksi, koska se on vuodattanut Afganistanissa verta oikean asian puolesta väkilukuunsa suhteutettuna jopa enemmän kuin Yhdysvallat.

Häkämies puhuu tehtävästään turvata suomalaisia sotilaita vaikka käytännössä NATO ISAF -joukkojen "rauhanturvaajat" käyvät hänen lähettäminään USA:n aloittamaa sotaa Afganistanissa "vastaamalla" tuleen. Häkämiehen kriisinhallinta on verbaalista kriisin häivyttämistä - kuinka sodasta tehdää turvaamista. Rauhaanpakottamista Orwellin newspeakin periaatteiden mukaisesti. Ruotsin kuningaskin kävi turvaamaan rauhaansa Suomessa vuonna 1070 paavin tappoluvalla. Suomalaisethan eivät tienneet omaa parastaan kun aseellisesti vastustivat kuninkaan verolähettiläitä ja paavin munkkeja. Häkämiehen valheellinen YK-sanahelinä on aivan samaa sumutusta kuin Korean YK-sodan propaganda Vietnamin sodan alkusoittona. YK mantra on sukua muinaiselle YYA-mantralle. "Täytyy"-politiikkaa ilman valintoja.

Helsingin Ylioppilasteatterin "VALTUUSTO-sarjan II osa VÄLIKYSYMYS Mihin raha menee?" - näytelmä on yksi harvoja puhtaan konkreettisen poliittisen teatterin muotoja Dario Fon hengessä mitä Suomessa on tehty. Poliitikot vedetään takaisin inhimillisten piirteiden piiriin koomista ylimielisyyttä ja emotionaalisuutta naamioiden takaa nostamalla. Yhteiskunta ei ole äitisi. Puolue ei ole äitisi.


Kuinka köyhyys voitaisiin politisoidaan?

Kuinka kansalaiset voisivat käsittää politiikan olevan kansalaisten omaa elämänhallintaa eikä vain puolueiden kaupankäyntiä ja uratissiä - siis urahissiä?

Köyhyys on nyt tehokkain tapa epäpolitisoida kansalainen perinteisellä kunnottoman kansalaisen häpeällä ja epäonnistumisen merkityksettömyydellä. Kunnes historia toistuu.




Sosiaali- ja terveysturvan tuore Kansalaisbarometri maalaa synkän kuvan maastamme. Barometrin mukaan vain joka kolmas suomalainen uskoo oikeudenmukaisuuden toteutuvan yhteiskunnassa.




"Suomalaisesta yhteiskunnasta on tullut julma,"
Osmo Soininvaara toteaa Kappelin kahvilassa, joka kylpee valossa. Voiman kolmihenkinen toimittajapaneeli tenttaa Soininvaaraa tunnin verran suomalaisesta hyvinvointivaltiosta ja sen alasajosta.



Voiko ahdistunut löytää politiikan?






Porvarillinen Ranska
uudisti solidaarisuuden

Ranskalaiset ottivat mielissään vastaan uuden köyhyysloukkuja purkamaan pyrkivään toimeentulotukimallin. Terveydenhoito on ilmainen ja työnteosta ei rangaista.



Kuluva vuosi 2009 on eurooppalainen luovuuden ja innovoinnin teemavuosi, jonka tavoitteena on edistää ihmisten luovuutta (ks. http://create2009.europa.eu/). Kuinka sitten luovuuspuhe ja ajatus innovaatioista sekä käytännön kansalaistoiminnan tekeminen oikein kohtaavat?






YLE Areena - Markku Heikkinen: Miten vasemmisto haastaa porvarillisen hegemonian?
Nyt puhutaan suomalaisen demokratian tilasta. Markku Heikkisen seurassa vasemmiston kadonneen aatteen perään kysyvät Arja Alho, Jussi Saramo ja Joonas Turunen.



Pääministeri Matti Vanhasen mukaan länsimaat voisivat ottaa oppia Kiinasta, jossa on tiukka keskushallinto ja jossa asiat tapahtuvat nopeasti, kun kommunistipuolue niin päättää. ”Ainakin tässä tietyssä systemaattisuudessa [länsimaat voisivat oppia Kiinalta]. Siinä, että asetetaan selkeitä prioriteetteja ja mobilisoidaan voimavaroja niiden saavuttamiseksi. Silloin myös saavutetaan tuloksia”, Vanhanen arvioi Pekingissä suomalaistoimittajille. HS Peking








Pääministeri Matti Vanhanen (kesk.) arvioi Keskisuomalaisessa, ettei uusi journalistien lähdesuojaa kaventava lakiesitys rajoita sananvapautta tai tiedonsaantia.


YLE Areena - Julkinen sana
Ketä lähdesuojan kavennus suojelee?

Ketä lähdesuojan kavennus suojelee Poliisilakien uudistustyöstä on mediakin saamassa osansa. Esitutkinta- ja pakkokeinotoimikunnan mietinnössä esitetään, että toimittajan lähdesuoja voitaisiin murtaa sellaisissa tapaukissa, joissa tiedon alkuperäinen antaja on rikkonut salassapitovelvollisuuttaan. Toimittajille ja kustantajille lähdesuoja on sananvapaus- ja demokratiakysymys. Julkisessa sanassa kertovat näkemyksensä lähdesuojan murtamisesta oikeusministeri Tuija Brax, tutkija Päivi Tiilikka sekä julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Pekka Hyvärinen. Toimittajana Anna-Liisa Haavikko.


MIKSI AFGANISTAN
ON TÄRKEÄ SUOMELLE?

Jarno Limnéll & Charly Salonius-Pasternak





Suomalaiset eivät ymmärrä
Twitterin mahdollisuuksia



Köyhyysuhan alla elävien suomalaisten määrä
on lähes kaksinkertaistunut vuodesta 1995



Suhteellinen köyhyys Suomessa



YLE Areena - Kertomuksia Suomesta
Haastava heinäkuu: Köyhällä on aina raha mielessä




Yksityinen terveyspalvelu rahastaa sikainfluenssalla



Kari A. Hintikan verkostoanalyysi vaalirahakuvioista



Poliittisen kähminnän verkostot ja piilokorruptio - Jokisipilä



Tutkimus: Suomalaiset luottavat vähiten poliitikkoihin
Kansa luottaa kaikkein eniten lentäjiin ja palomiehiin,
käy ilmi Valittujen Palojen tutkimuksesta



Paavo Arhinmäki:
Nukkuvat pistetään hereille



"Ongelma ei ole pelkästään opetushallinnon", Johnson painottaa.
"Yksikin kouluterveydenhuollon ulkopuolelle pudonnut on
vaara yhteiskunnassa." - HS (Rehtorit: Meidät on jätetty yksin)


Suomen surrealistit




.

perjantaina, heinäkuuta 24, 2009

Panasonic HD-videokamera HDC-HS300



Panasonicilta on tullut hyvä HD-kamera.


Hyvin kilpailukykyinen Sonyn kanssa. Parempi automaattitarkennus, siis huikeasti parempi autofocus hämärätilanteissa kuin Sonyissä. Ehdottomasti myös helpompi manuaalitarkennus kuin saman hintaluokan Sonyissä. Hämäräkykyisempi. Dokumenttikuvaukseen toimintakykyisempi ja manuaalisen monimuotoisesti sopeutuvampi - valittava tarkennuskohdennus. Kolmikenno 3 ccd sävyjä.
n. 1400 e (hinta voi muuttua)

Mutta ei ihan yhtä edistyksellistä kuvanvakainta kuin nyt Sonyssä kameran steadicam-tyyliseen liikutteluun esim vauhdikkaassa urheilukuvauksessa yms kamera-ajoissa.

Niin Sonyn kuin Panasonicin kuvanvakain toimii yllättäen parhaiten silloin, kun kamerassa ei ole kiinni ylimääräistä telinettä tms jalustaa vaan kamera on vapaasti käsissä tärisemässä. Silloin kuva huojuu vähiten.




Erillinen suuntamikrofoni ammattimaisen tarkkaan äänitykseen:



Adobe Premiere Pro CS4 4.2  is now available

The free Adobe Premiere Pro CS4 4.2 update provides support for Panasonic's AVC-Intra format, which augments Adobe's existing support of tapeless cameras such as RED, Sony XDCAM EX and HD, Panasonic P2, and AVCHD, providing users with the industry's most efficient workflow without transcoding or rewrapping.



  Päivitetty!

Yksinkertainen totuus kamerasta ja elämästä: elämä liikkuu ja hidas kamera ei ota kuvaa elämän tahdissa. Hanki nopsa ja herkkä kamera, 1-5 viikon sisällä tarjolla 
Nikon D5100
-hieno, sävykäs kenno D7000:sta
-tarkka takanäyttö
-hieno video
Camera reviews - Nikon D5100 preview - Digital Photography Now
Tai hanki jo sen halvempi versio D3100 tai isoveli D7000. 
Unhohda ylimainostettu Canon ja vanhat rojut. Myös HD-videokamera samassa paketissa.
+ Uusi D310s on myös tulossa 4-11 vkoa.
 

--

- kevyt muistikortti-videokamera kuvaprosessorilla ja PC videoeditointi- ja DVD-poltto-ohjelmalla - Anttilassa 300 e.

Esitallennustilassa videokamera tallentaa myös tallennuspainikkeen
painamista edeltävät kolme sekuntia. Kamera tallentaa siis jatkuvasti
3 sekunnin verran kuvaa ja lisää sen automaattisesti otoksesi alkuun,
kun aloitat videokuvaamisen. Ei HD, ei optista kuvanvakainta. Mikrofonisisääntulo ulkoiselle mikille mm. haastattelunappimikrofonille tai suuntamikki RODE NTG-2.


Kannattaa käyttää aina laadultaan "Class 6" SDHC muistikortteja.


Toinen ehkä suositeltavampi muistikortti-videokamera hyvällä stereomikillä, jossa selkeänä etuna optinen kuvanvakain ja kuvanlaadun selkeä parannus, kirkkaiden kuva-alueiden dynaaminen palautus:

Panasonic SDR-S26

erinomainen ostos muistikortti-videokameraksi. Ei HD-kamera, lähes taskukamera. Siis hyvä videokamera perusdokumentointiin ja erinomainen YOUTUBE-tuotantoon. Optinen kuvanvakain! Ilmiömäisen varma tarkennus. Itseään kuvaava näkee videokuvan kääntyvältä screeniltä. Ei ulkoista mikkiliitäntää. Jimm's PC 300 e.

Tallennettuja mpeg2-tiedostoja ei tarvitse muuntaa enää kun poltat ja järjestelet videotiedostot tavalliselle TV DVD:lle. Toki tiedostot täytyy luetteloida DVD-standardille sopiviin lisätiedostoihin.


Laajakulmalinssit Panasoniciin (0,3 laajin)


Törkeen rivon näköinen tuulisuoja
kameran omalle mikille.



Halpa HD-kamera, 8 Gt muistikorteille, stereomikillä:



HD-video tarkkuudeltaan ja mpeg4-koodekiltaan - mutta ei mitenkään kuvan sävyissä voita tuota Panasonicia. n. 150 e.


Uudempi versio 230 e, toimii 32 Gt korteille, parempi objektiivi:

Toshiba Camileo H20 stereo

Ehkä paras HD-kamera tässä hintaluokassa.


HDC-HS300ECK / HDC-HS300EG-K / HDC-HS300E-K






.

torstaina, heinäkuuta 23, 2009

Zoom Q3 Superlaadukas reportterinauhuri ja taskuvideokamera - samassa paketissa




Tässä korkeatasoinen musiikkinauhuri laatumikrofoneilla - uusi Zoom Q3 recorder - livemusiikin & reportteritoiminnan taskunauhuri - samalla myös nettivideokamera. SD-muistikorteille, huippuluokan stereomikrofonilla 44-96khz, wav- / mp3- & mpeg4 audio/video-nauhuri

Q3

http://www.samsontech.com/products/productpage.cfm?prodID=2020


Hintataso 190 - 240 e.

Uusi mittapuu Youtube-monologivideoille ja keikkakuvaajille. Handy Video Recorder. Äänitys ei voisi olla nyt ekonomisempaa. Kolme mikkiasetusta - myös automaattinen.




Tosi halvalla taskuvideokameraa kaipaaville
minikoossa nyt tarjouksessa 50 e

CREATIVE VADO

Creative Vado on taskukokoinen, ohut videokamera,
jolla kuvaat VGA-tason videoita esim. YouTubeen.




Jos kaipaat mielyttävää SD-videokuvaa ja hyvää stereoääntä, on

Panasonic SDR-S26

erinomainen ostos muistikortti-videokameraksi. Ei HD-kamera, eikä aivan ns taskukamera. Siis hyvä videokamera perusdokumentointiin ja erinomainen YOUTUBE-tuotantoon. Optinen kuvanvakain! Itseään kuvaava näkee videokuvan kääntyvältä screeniltä. 300 e.


Kovalevyvideokamera, ei HD:
Panasonic SDR-H60 SD/HDD-videokamera hyvällä mikrofonilla.



Paremmat HD-videokamerat

Panasonic ja Sony
laatua 5.1 mikrofoneilla



.

tiistaina, heinäkuuta 21, 2009

Pahuuden kovat kertoimet


Pahuuden kovat kertoimet

: Kirjakerho YLE 
Ruotsalaisista dekkareista keskustelevat suomentaja Marja Kyrö ja
kirjallisuustoimittaja Pia Ingström. Toimittajana Tarleena Sammalkorpi.


Suursijoittaja kiertää verot,
kansalainen maksaa nöyränä




" Willem Dafoe's latest film Antichrist, directed by Lars Von Trier, is highly controversial for scenes which are both sexually explicit and violent. Zeinab Badawi puts to him the criticism levelled at the film. Has it crossed the line between art and obscenity? "



Fiktiota oudompi todellisuus,
järjestäytynyt rikollisuus oikeutena,
salaliitto valtarakenteena:


Chaos besets 9/11
court hearing



Erään köyhän raksamiehen
vallankumouksellinen sanoma



Koiranmutkia ::

Antikristus vieraana äänenä



Fasistinen lapsuus
- Cannes The White Ribbon












.

Niklas Winter with Teemu Viinikainen playing Solar



Kitaristit, Quitarists Niklas Winter & Teemu Viinikainen playing Solar



.

perjantaina, heinäkuuta 17, 2009

Naisten vapautuselokuva - Antichrist

-- Päivitetty --



" Willem Dafoe's latest film Antichrist, directed by Lars Von Trier, is highly controversial for scenes which are both sexually explicit and violent. Zeinab Badawi puts to him the criticism levelled at the film. Has it crossed the line between art and obscenity? "




Antichristissa on tavallaan "tavanomainen" kulttuurisen väkivallan sukupuolijako ja sen valtataistelu käännetty toisinpäin.

Mies käyttää verbaalista määrittelyn, hierarkisen itsestäänselvyyden alaskatsomisen ja lapsen asemaan saattamisen valtaa - nainen taas valitsee suoran hysterian, fyysisen kaaoksen, ruhjovan ja vangitsevan/kastroivan vallan tien.



With its explicit sex and scene of female genital mutilation, Lars von Trier's Antichrist scandalised Cannes this year. Samantha Morton, Gillian Wearing and other women artists and academics give their opinion of the Danish director's provocative new film


Olisi outoa nähdä elokuvassa (vain) misogyniaa.

Miehen nautinnollinen ylimielisyys ja vastuuton terapointirunttaus tekee miehestä ihan tarpeeksi vastuuttoman patriarkaalisen pirun hahmona - mutta kenties "vain" naisen roolille elokuvakerronnassa tyypillisellä tavalla.

Elokuvan voi nähdä myös feministien aggression kritiikiksi. Elokuvan nainen on väitöskirjassaan uppoutunut Euroopan vuosisataiseen naisvihaan, misogyniaan, ja hakee vauhtia historian tuskastaan etäännyttääkseen henk koht tuska-angstinsa ja saattakseen keskeneräisen tutkimuksensa konkreettiseen apexiin, omaan veriseen kostouhriin, ahdistavan historiallisen asetelman suoraan käänteistämiseen.

Naisen Anti-fantasia fantasian korvaajana.
Miksi? Se tehtävä jätetään katsojalle.

Mies uhrina, sidottuma, pultattuna, avuttomana, (kostofantasian täyttymyksenä) on kuin synnytetty lapsi. 

Tämä tragedian metafora varmasti kipinöi feministien verkkokalvolla. Huomaavatkohan feministikriitikot, että modernissa feminismissä on paljon kostofantasioita ja tässä elokuvassa nainen ottaa niitä käyttöön noitarovioiden hehkun kiihottamana?

Antichrist-elokuva on kyllä hyvä mittari siitä, vaatiiko elokuvaa katsonut henkilö naiselle erityiskohtelua jopa taideteoksessa. Voiko nainen olla fyysisen kaaoksen aiheuttaja, ihminen, osa ongelmaa, osa umpisolmua, osa ihmisyyttä. Osa syntiinlankeemusta.

Onko naisen kunnioittaminen sitä, että hänet täytyy nähdä eksistentiaalisesti eritasoisena ja erioikeuksisena olentona kuin miehen? Vai onko nainen yhtä raadollinen ja aggressioihin turvautuva kuin mieskin? Onko naisella oltava oikeuksia itseilmaisussa, joita ei miehelle suoda?

Onko passiivinen aggressio kovinkaan passiivista?
Se ei ole miesten näkökulmasta passiivista vaan taktista.



Antichrist   kannattaa kyllä katsoa. Silmät voi toki sulkea vaikeissa paikoissa.


















.

keskiviikkona, heinäkuuta 08, 2009

Uutta kirkkopolitiikkaa - Elossa.fi

Uutta, vastustamatonta kirkkopolitiikkaa?

Kirkkovene a la Elossa.fi

Kirkkoveneestä sinä olet tullut.

Käsittämättömintä tässä kampanjassa on se, että kun huomionkipeä logo on julkaistu ja lanseerattu mediahuomion ilmaisella avustuksella, niin juuri nyt ihmisten mielenkiinnon korkeimpana hetekenä kampanjan nettisivut eivät ole valmiina. Hyvin tyypillinen kirkon omaan jalkaan ampumistapaus. Sählätään ja säädetään kivaa hubaa mutta ilman päämäärää.

Kirkon projektivastaavilla ei taida olla mitään hätää saavuttaa mitään tavoitteita. Kunhan puuhataan.


Seksuaalisuus on ollut hyvin oudolla tavalla kristinuskon keskiössä Paavalista ja muista asennevammaisista kirkkoisistä lähtien.

Kirkon moraaliattribuutti on yhä seksuaalivammaista, seksuaalipainotteista ihmiskuvan tarkastelua ja ainakin rajaamista katolisen kirkon kontrollimallin mukaan. Kirkko korostaa siis henkistä kehitystä seksuaalisesti painottuneen moraalijärjestyksen kautta.

Piispa hyllyttää nyt kirkkoherran turhan monesta peräkkäisestä avioliitosta. Toinen pappi on joutunut puhutteluun raskaaksi saattamasta rakastajattarestaan. Kesäkirkko kukkii.

Miksi piispat eivät erota pappeja itsekkyydestä, ammattitaidottomuudesta, riparilaisten hipelöimisestä, huonosta saarna-/puhetaidosta tai epäinhimillisyydestä - mutta seksuaalisuuteen liittyvistä asioista kyllä lyödään vauhtia ottaen ja mahdollisimman näkyvästi?

Avioliitto on yhteiskuntajärjestyksen metaforinen kontrollimalli. Kuten ovat perheen jäsenet sidottu moraaliseen kontrolliin perheen kautta, ovat kansalaiset sidottu kuninkaan ja yhteisön palvelemiseen. Seksuaalisuus on siis korkeimman palveluksessa ja "puhtaudessa" korkeimman palveluksen ehto?

Seksuaalisuus määrittää siis henkisen.

Alunperin keskiajalla ja sitä varhaisempi kirkko ei edes vihkinyt ihmisiä vaan halveksi avioliittoa maallisena turhuutena ja epähenkisenä raadollisuutena. Se olikin varakkailla ensisijaisesti vain sukujen välinen kauppasopimus. Nyt seksuaalisuus on hyvä romanttinen mielikuva-ase kirkolle, jolla vedota ihmisiin Jumalan kontrollilla ja siunauksella katolisen kirkon seksuaalipoliittisen kontrollimallin mukaan.

Seksuaalisuus ei ole yksityisasia yhteisöllisen kontrolliuskon mukaan. Tässä asetelmassa systeemi edustaa puhtautta ja yksilö häpeällistä olentoa, jota systeemin on ruodittava.

Katolisen kirkon arvomaailmassa seksuaalisuudesta pidättäytyminen on ollut papin arvon ja statuksen tärkein tae. Tämä "ylemmän tason" pidättäytyminen, henkinen puhtaus, on antanut kirkolle oikeuden halveksua seksuaalisuutta. Omistaakseen korkeamman statuksen ja tuomiovallan kirkon jäseniin, kirkon papin on siis osoitettava olevansa korkeamman moraalin henkilö kirkon määrittämillä määreillä.

Kun Luther oli vielä järjissään yksilöä puolustavana uskonphdistajana, hän korosti, että ihmisten parisuhdeasiat ja sopimukset eivät kuulu missään tapauksessa kirkolle, ettei avioliitto ja seksuaalisuuden määrittäminen ole sakramentti, kirkon "Jumalaa välittävä" rituaalitoiminto. Kirkko saa protestanttisesti välittää armoa muttei olla ihmisten elämän katolinen keskipiste ja kontrolloija. Protestanttinen kapina nousi katolista elämän määrittelyä ja piispojen "uskonnollista" valtaa vastaan.


www.mtv3.fi/papit



Oulussa järjestettävillä rippileireillä
homous on julistettu synniksi.




"Kolmanneksi esiaviollinen seksi on jo itsessään aviorikos sekä kumppanin tulevaa puolisoa että omaa tulevaa puolisoa kohtaan – uskollisuus elinikäiselle puolisolle ei ala vasta häiden jälkeen."







.

maanantaina, heinäkuuta 06, 2009

Murhaava karhu, paha karhu - pyhä Ohto, Kristuksen vihollinen




Karhu on uhka yhteiskunnallemme.

Koska se on aina ollut sitä - niin kauan kuin on ollut sivistystä.

Heti kun ihminen juoksee karhun päälle tai karhu jopa uskaltaa tulla syömään marjoja ihmisten kanssa sopuisasti, karhu on tapettava. Välittömästi. Armeijan helikopterit ja kaikki lähitienoon metsästysseurat lähetetään sieraimet väristen myyttisen uhan perään. Yhteisö on uhattuna.

Ja pennutkin on tapettava saman tien, varmuuden ja turvallisuuden tunteen takeeksi. "Ne oli tapettava". Muuta mahdollisuutta ei ollut. Uhka oli neutralisoitava kuin punikkien lapset Tampereen ja Viipurin joukkohautoihin. "Tilanne alkoi käydä niin vaaralliseksi, että näin oli pakkoa toimia." Vaaralliseksi 20 aseistautuneen miehen hilluessa metsässä? Kenen pakko?

Nykyisellä karhuvihalla, "pelolla", on yksi ainoa alkusyy Suomessa.

Kirkko.

Kun paavin sotilasmunkit saapuivat tänne Irlannista Ruotsin kuninkaan valloitusretkille, kirkon ensimmäinen tavoite oli tuhota ja häpäistä suomalaisten alkuperäiset uskomukset. Alkuperäisestä turvasta oli tehtävä uhka. Shamaanit tapettiin, lapset pakkokastettiin, alkuperäisen uskonnon merkit tuhottiin.

Karhun lempinimeä alettiin käyttää Saatanan lempinimenä: Vihtahousu. Lumoavasta maailman rajapaikkojen vartijattaresta, hengetär Vesihiidestä tehtiin ruma noita-akka.

Suomalaiset metsäihmiset palvoivat karhua, tai kunnioittivat, kuinka sen nyt tulkitsee jälkeenpäin. Karhusta tuli heti Kristuksen vihollinen kirkon muokatessa kuninkaalle otollista kansakuntaa.

Karhulle pyhitetyt karsikkopuut hakattiin munkkien ja myöhemmin pappien toimesta. Vielä 1900-luvun alussa papit juoksivat metsään kirveen kanssa, jos kuulivat siellä olevan vielä pakanallisen karsikkopuun karhun kallon kera. Useimmat kirkot ovat nykyään siis esi-isiemme uhrilehtojen paikalla. Se siitä Sanan kirkosta, miekka, uhkaus, helvetti ja kirves olivat tehokkaampia.

Sotilaiden Kirkkoherralle keräämistä verokymmenyksistä sai palkkiona läskiä ja rahaa karhun taposta. Jumalanpalveluksissa ylistettiin kylän karhunkaatajia. Kill them all. Uhka on metsässä, vanhoissa loitsuissa.


kuva - Espoon Luukissa karhun raapima matoisa puu 3.7.09 - iPhone-kuva by Simo

Nyt ammuttu karhuperhe ei olisi ollut yhtään sen vaarallisempi kuin tuhat muuta löntystelevää karhua Suomessa. Juoksijalla kävi vain huono tuuri tai ehkä väärä liike pentuja suojelevan eläimen kanssa: karhua ei saa paeta peloissaan, edes pelottavimmassa tilanteessa.

Mutta Vihtahousun isku täytyy kostaa 900 vuoden käännytystyön jälkeenkin, muuten siitä olisi varmaankin tullut verenhimoinen Vainoaja, joka olisi vaaninut pikkulasten sieluja kouluteillä nenä kosteana. Ateistien ja vihreiden lapset se varmaan olisi jättänyt rauhaan.

Puolustautuvan karhun tulkitseminen verenmakuun päässeeksi karhuksi on mitä ammattitaidottomin ja moukkamaisin riistanvalvojan propagandaratkaisu ja sankariglorian kaipuu. Taustalla on pelkästään kirkkokulttuurin kauhukuvaelmat karhusta kristittyjen sieluja vaanivana petona. Kanadassa ei karhuja tapeta, ne vain roudataan erämaahan. Useimmat karhut ymmärtävät tämän kyllä vahvana vihjeenä. Se, että riistanvalvojat eivät etukäteen hanki nukutusaseita, on selkeän asenteellinen valinta. Ettei muuta ratkaisua olisi. Suomeen mahtuisi 3000 karhua ilman neuroottista riistanvalvontaa - ja osa liikkuisi silloin Venäjän erämaille.

Kirkon lietsoma luontoviha näkyy myös susivihassa. Tunnetaan vain yksi tapaus, jolloin susi on tappanut ihmisen ja silti Suomi on täynnä hysteerisiä vanhempia, jotka pelkäävät lasten koulutien puolesta. Pimeyden voimat piirittävät meitä.


Kussa on ohto tuuvitettu, mesikämmen käännytetty?
Luona kuun, tykönä päivän, Otavaisten olkapäillä,
kultasessa kätkyessä. Sieltä on maahan laskettuna
kultaisissa ketjusissa, vitjoissa hopeasissa.


Viranomaiset lanseeraavat yhä kirkkokulttuurin luomaa asennehysterian lietsontaa sen sijaan, että kuunneltaisiin asiantuntijoita ja annettaisiin karhuseuduilla ihmisille asiallista karhukoulutusta. Karhun kohtaamisessa ei ole mitään vaarallista, ellei juokse pentujen lähelle. Karhu on äärimmäisen sosiaalinen eläin, utelias - ja inhoaa ihmisen lihaa.
Pahin ihmisen ja karhun törmäys tapahtui Ruokolahdella runsaat kymmenen vuotta sitten, jolloin lenkkeilijä joutui karhun tappamaksi. Edellisestä vastaavasta tapauksesta oli ehtinyt kulua peräti 100 vuotta. Tämä kertookin siitä, että yleensä karhu väistää ihmistä. IL

Hitaasti takaperin kävely vaimeasti puhellen, pää/leuka alas painettuna on normaalikeino karhun kohtaamisessa, selvästi lähellä hyökkäävä karhu antaa kuitnekin aihetta heittäytyä maahan käsivarret kaulan ympärillä. Jos kuulet metsääs "kuplivaa" ääntä, poksahduksia, maiskauksia, se on emo, joka varoittaa pentujaan muukalaisesta. Peräänny välittömästi.

Yleensä ilman syytä uhitteleva karhu on nuori uroskarhu, joka tekee "huvikseen" valehyökkäyksiä - niihin on vastattava heilauttamalla käsiään ylös, huudahdettava ja nojauduttava eteenpäin vastavalehyökkäyksellä. Karhun valehyökkäys on uhittelevaa, murahtelevaa ja epäröivää seisontaa, äitikarhun hyökkäs taas selvää juoksua - silloin on heittäydyttävä maahan kuolleena käsivarret kaulan ympärillä ja rukoiltava Kristusta.

Karhu rakasti vatukoita - ihminen rakasti enemmän.


Ohtoseni, lintuseni, ohtonen,
metän omena,
mesikämmen källeröinen



* Palvonta-sana tulee karhun lihan palvomisesta tulella kerran vuodessa, rituaalisessa ruuaksi valmistamiseksi. Äiti-Karhua palvotaan hetki, maustetaan ja sitten se syödään muinaisena ehtoollisena. Kiitos että uhrauduit meidän puolestamme.




Muuttuvat symb☮lit



.

keskiviikkona, heinäkuuta 01, 2009

Ulkolinja: Pyramidihuijauksen anatomia - tärkeintä on ahneus, ahneus ei koskaan katoa

TV1 Ulkolinja

Pyramidihuijauksen anatomia


Keskiviikkona klo 21.40, maanantaina 23

ja YLE Areena


Kun tärkeintä on ahneus - ask no questions.

Tärkeintä on vedätettyjen sisäpiirin tuntu ja hyvä fiilis arkijärkeä vastaan. Tämä ei eroa lainkaan uskonnollisten lahkojen elevoitumisen taktiikasta.


Todellisuuden lakien rikkominen, ylimaallinen kokemus. Institutionaalinen uskonto on ahdistuksen hallintaa - kuten on myös ahneuskin. Talousrikos alkaa aina valheiden uskomisesta - vlheiden toivomisesta. Talouskriisi lyhytnäköisyydestä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Pyramidihuijaus


"Olemme romahduksen keskellä"

Talebin mukaan mikä tahansa, joka on niin hajoavaa kuin finanssijärjestelmä,
tulee loppujen lopulta hajoamaan.




TEEMA keskiviikko

Kino Herzog: Lasisydän

YLE Teema 01.07.2009