sunnuntaina, helmikuuta 26, 2012

Taas aihetta kirjoittaa kansanedustajille - keskiviikkona äänestetään Suomen vapaaehtoisesta velkavankeudesta

Taas aihetta kirjoittaa kansanedustajille - keskiviikkona äänestetään taas Suomen vapaaehtoisesta velkavankeudesta pankeille.

"Eduskunta käsittelee ensi tiistaina 28.2 valioneuvoston tiedonantoa, joka koskee Kreikan valtion velkajärjestelyä ja Euroopan rahoitusvälineen puitteessa Kreikalle annettavaa lainoitusta.

Eduskunta äänestää tiedonannosta nyt keskiviikkona 29.
helmikuuta kello 14 pidettävässä täysistunnossa.

EU-maat hyväksyivät alustavasti alkuviikolla suunnitelman 130 miljardin euron uuden lainapaketista Kreikalle.
http://www.verkkomedia.org/news.asp?mode=9&id=2733



Erotkaamme EU:sta.

Nykyiset kansanedustajat - Eduskunta




  • 2,6 miljardin riski pinnan alla ja salattuna

    - "Eduskuntaa ei edes informoitu" -- Eduskunta on myöntänyt riskilainoja velkaisille euromaille jo 2,7 miljardia. Harva tietää, että Suomen Pankin kautta on mennyt toinen mokoma."




Tilanne ei ole teoreettinen vaan todellinen:

Englanti ei rahoita omia pulassa olevia pankkejaan ja pörssisysteemiään vaan odottaa Suomelta verotettua rahaa
  • "Eniten saatavia (Kreikasta) on Britannian pankeilla 
    ja vähiten Suomen pankeilla.


    Silti Suomi joutuu siivoamaan sotkusta yhä enemmän riskejä veronmaksajiensa kontolle, kun taas Britannia saa seurata sivusta – ja odottaa saalista pankeilleen. EU:n mielestä juuri näin pitääkin olla."












  • Talouselämä/Jan Hurri

    Onko Suomella edes A-suunnitelma?
"Luottokelpoisuus ja edullinen rahoitus ovat mennyttä, jos Suomi velkaantuu liikaa.  Suomen luottokelpoisuuteen vaikuttavat valtion omien velkojen lisäksi joka ikinen muiden maiden velkojen maksamiseen tai takaamiseen käytetty tai luvattu euro.

Tätä menoa Suomi on vaarassa velkaantua hätätoimien takia liikaa ja päätyä pinteeseen siitä riippumatta, tepsivätkö EU:n hätätoimet lopulta vai eivät. "


lauantaina, helmikuuta 25, 2012

Islannin totuus ja Urpilaisen valheet


Islannin totuus ja Urpilaisen valheet

Islanti voi hyvin, kun laittoi ahneet riskisijoittajat maksamaan omat uhkapelinsä.
Hieno artikkeli.


Pankit ovat vastuussa omista riskeistään. Suomi ei ole vastuussa englantilaisten ja saksalaisten pankkien mielettömydestä, jolla otettiin Kreikka panttivangiksi.
Suomen rahat menevät vain pörssin vaatimaan velkakuplaan ja liikepankkien voitontahkontaan, johon nyt pumpataa aitoa rahaa todellisuudesta, aidoilta veronmaksajilta.
Suomen velkavankeus ei auta pätkääkään aitoja kreikkalaisia ihmisiä.


Kuinka Suomea nyt uhkaava velkavankeus kokoomuksen vaatimuksesta voi olla EU:n periaatteiden mukaista?
Ei se olekaan.
Kuinka Urpilaisen sopimus "kreikkalaisten tahojen" kanssa voi olla salainen?
Ei se voikaan olla millään järjellisillä selityksillä.
Huijarit vain muuttuvat röyhkeämmiksi.
Eikö vasemmistoliitto voisi tulla järkiinsä ja kaataa hallituksen. Nyt.




Draghi sanoo lisäksi, että Euroopan perinteinen yhteiskuntasopimus on vanhentunut. Eu-virkamiehet vaativat valtioiden ideologista purkamista sen jälkeen, kun ovat taanneet kymmenen vuoden ajan Italian ja Kreikan mafiapankkien pumppaamisen tukirahaa.





  
 

Tiedon salaaminen antaa aina valtaa


Tiedon salaaminen antaa aina valtaa





Kataisen, Pekkarisen ja Urpilaisen valtiontuhoamisoperaation julkisin valhe on tullut lakipisteeseensä.

  • "Kreikka ei olekaan Suomen vakuussopimuksen osapuoli"

    "Salaaminen johtuu siitä, että Suomi on solminut vakuussopimuksen kreikkalaisten pankkien, ei Kreikan valtion kanssa. Näin ollen Kreikan valtio ei itse asiassa ole Suomen näkökulmasta vakuussopimuksen osapuoli."

Vallanpitäjämme osoittavat nyt itse varsin julkisesti, että eivät voi hallita ilman salailua ja valheita.
Kekkosen kaikki valta oli tiedon ja vaihtoehtojen salaamisessa.


Hänen ihailunsa on despoottisen salailun ja kabinettivallan ihailua. Sen perinne elää vahvana eikä ole katkennut kertaakaan. Mauno Koivisto toimi täsmälleen samoilla salailun ja kabinettivallan keinoilla  kuin Kekkonen tuhotessaan Suomen taloutta ja pienyrittäjiä oman itsensä aiheuttaman laman ja pörssikeinottelutalouden jälkeen.

Nyt ollaan synnyttämässä Suomeen velkakatastrofia ja velka-ansaa, jossa taataan kasinopörssin mielipuolinen sijoituspeli ja sen jatkuminen veronmaksajien rahoilla.

Suomen valtio ei ole nyt tukemassa kreikkalaisten hyvinvointia ja palautumista vaan pankkiirien riemukarusellia globaalin talouden ja valtioiden raiskaamisessa käsittämättömillä voittomarginaaleilla.
Jos eduskunta allekirjoittaa tämän sopimuksen, olemme matkalla kohti viimeistä vaihetta Suomen valtion tuhoamisessa.
  • Wall Street Journalin haastattelussa Draghi sanoo lisäksi, että Euroopan perinteinen yhteiskuntasopimus on vanhentunut.

http://www.taloussanomat.fi/kansantalous/2012/02/24/ekpn-draghi-saastoil...



Olemme taas suomettumisen alkulähteillä.

Tiedon salaaminen antaa aina valtaa.

Poliitikoiden uran jatkuminen on jatkuvan tiedon salaamisen varassa.

Se siirtää virkamiesten, yhtiöiden ja kenraalien toiminnan pois demokratian ulkopuolelle sekä antaa heille toimintavapauksia poliitikkojen ohi sekä jopa painostuskeinoja poliitikkoja vastaan kiusallisten asioiden salaamisen ja julkaisu-uhan hallinnoijina.
Poliittinen tiedon salaaminen ja väärentämien luo aina despoottisen vallan sispäpiirivoimaa.
Kuinka paljon SUPO:lla on valtaa poliitikoihin?

Miksi entinen SUPOn johtaja  Seppo Tiitinen on eduskunnassa Eduskunnan pääsihteerinä? Meillä on siis salaisen poliisin (ex)johtaja, kaiken salaisen tiedon tietäjä ja koordinoija, kansanedustajien valvojana joka päivä! Hyvin epädemokrattinen ja militaristinen asetelma.

Kataisen, Sauli Niinistön, Matti Apusen sekä Hesarin Erkon & Pentikäisen jäsenyys salaisessa johtajien ja mediamogulien Bildenberg-hallituksessa/järjestössä on vain osa salaista valtakoneistoa, jota tavallinen äänestäjä ei tiedä yhtään mitään.

Ministerimme ovat ajamassa Suomea velkavankeuden kautta julman koneiston osaksi ilman mitään omaa valtiomuotoa ja demokraattista vapautta tietää, valita ja keskustella.



  • Romano Prodi myönsi EU-johdon ennakoineen euron romahtamisen - mahdollisuuden liittovaltioon








  • Pankkiireilla ei ole moraalia.
    Heille hyvinvointivaltio on vain keinottelun este ja salaisen pankkitoiminnan este.

    Suomalainen hyvinvointivaltio syntyi vain 70-luvun 1000:n lakon seurauksena kun kansa vaati Suomeen ruotsalaista kapitalismia eli kapitalistista sosialismia eli progressiivista verotusta. Hyvinvoinnin jakamista.

    Nyt tämä EU-operaatio epädemokraaattisen EU-virkamieskoneiston ohjauksessa on hyvinvoinnin mekanismien ja valtion kontrollin tuhoaminen pankkien ahneuden ja pörssisysteemin salaisen spekulaatiopelin maksamiseksi.
    EU on myyty meille Euroopan yhtenäisyyden mielikuvilla ja rauhaa luovan euro-identiteetin varjolla.
    Nyt EU-virkamiesten ja suurpankkien tahallinen Kreikan ja Italian velkamiinoitus osoittaa näiden varjoissa liikkuvien hahmojen todellisenpäämäärän. Liittovaltion ilman mitään paikallisdemokratiaa.
    Kreikalle ei missään tapauksessa vahingossa annettu satoja miljardeja euroja velkaa tyhjästä luotuna.
    Maastrichin sopimus selvästi kieltää valtiota tai pankkeja kiristämästä muita valtioita mukan velan maksuun.

    Velkapumppu oli tarkoin sovittu mm. Goldman-Sachsin ja EU-virkamiesten sopimuksissa. Siinä salaisessa liitossa pankit saavat pumpattua aitoa rahaa koko EU:n alueelta veronmaksajilta "velkavivun" kautta ja EU-virkamiehet saavat valtaa liittovaltion kautta.
    Ei ole eurokriisiä, on vain pankkien kriisi, jossa sosialisoidaan harkitussa operaatiossa eurooppalaisten veronmaksajien rahat amerikkalaisten kasinopankkien ja pörssin "ikuisen kasvun" ahneuden ja mielettömyyden osaksi.

    "Ikuisen kasvun" fantasia pörssin kasvulupauksin loputtoman pyramidikeinottelun kiihottamiseksi haluaa tuhota pohjoismaisen yhteiskuntamallin ja yksilön arvon valtion toiminnan lähtökohtana. Kestävän kehityksen ja resurssitasapainon mallit puuttuvat täysin poliitikoittemme valtapelistä.


    Whose Crises, Who Profits? -- Sott.net
    Ruotsalainen kapitalismi eli kapitalistinen sosialismi on ollut Suomenkin yhteiskunnan ja valtion muoto 1970 lähtien.

    Sen avainsana on ollut progressiivinen verotus.
    Toinen avainsana on ollut vahva valtio.

    Vain tämän kapitalistisen sosialismin, jossa saa vapaasti yrittää mutta joka estää monopolit, lahjonnan ja veronkierrot.

    Nyt elämme brutaalissa kapitalismissa, jossa Niinistön, Holkerin, Mauno Koiviston, Ahon, Lipposen, Pekkarisen, Vanhasen ym johdolla on purettu hyvinvointiyhteiskunta ja veronkierto on vain rikkaille hyvin helppoa. Kaikki on nyt tarkoitetu vain eliitille.

    Lisäksi jopa valtiota kaikissa kontrollin ja järjestyksen muodoissa ollaan tuoamassa EU-projektilla. Lahjonta tulee kasvamaan eri muodoissan.

    Ilman hyvinvointiyhteiskuntaa eli kapitalistista sosialismia olemme nyt pulassa.
    Kokoomus on alkanut uskotella ihmisille, että muut ihmiset ovat vihollisia eivätkä yhteistyökumppaneita. Johtajat lahjotaa eliitin ystäviksi mielettömillä palkoilla. Korruption tärkein muoto on juuri tuloerojen epärationaalinen kasvattaminen.

    Koulujärjestelmäkin romahtaa, koska kaikki verorahat pumpataan kokoomuksen nykymallissa englantilaisten ja saksalaisten pankkien kasinopeliin "pankkikriisiissä". Kun kansalaisista ei pidetä huolta, ihmisten työkyky laskee.

    Ei ole yhteiskuntarauhaa ja luottamusta, jos ei ole resurssien ja tulon tasausta.


    • Suomen viranomaiset kätkevät tietoa

      Suomen viranomaiset eivät piittaa avoimuussäädöksistä ja pyrkivät kätkemään julkista tietoa kansalaisilta. Tämä käy ilmi Turun yliopiston valtio-opin professorin Matti Wibergin ja neljän opiskelijan tekemästä avoimuustestistä.-  Helsingin Sanomat


    100:n johtajan piirileikki ja rahanjakopeli


    • Kenen etu Suomen päätöksentekoa ohjaa? 
    Miksi esimerkiksi Katainen ajaa kriisimaiden velkojen sosialisoimisvaihtoehtoa, tyhmyyttään vai eurokiihkoaan?

    Onko yksi keskeinen syy se, että EK ajaa tuota vaihtoehtoa?

    Sen puheenjohtaja Ole Johansson on kriisin aikaisemmissa vaiheissa esittänyt TV-kameroillekin vaatimuksia, että Suomen pitää osallistua tukipaketteihin. Siellä on ilmeisesti arvioitu, että omien firmojen tulokselle ja johdon bonuksille se on parempi vaihtoehto. Tämän logiikan mukaan valtion
    velan räjähtäminen on niiden ongelma, jotka viimekädessä verot maksavat eli
    suomalaisen keskiluokan. Se ei EK:ta kiinnosta. Ja Katainen taas on tunnetusti
    EK:n juoksupoika.

    http://ollipusa.puheenvuoro.uusisuomi.fi/90244-euro-ek-ja-suomen-talousr...



    • "Tuo ajatus tuntuu olevan sama kuin oppi, jolla Suomen kirkko ja ruotsinkielinen johtava luokka vastustivat 1800-luvulla köyhäinhoitoa – köyhyys on asianomaisten oma vika. Rahaa ei kannata panna muuhun kuin sterilointiin, jotteivät köyhät pääsisi jatkamaan sukuaan tai pahimmassa tapauksessa saastuttamaan jalompaa verta kelvottomilla geeneillään."
    - - Kemppinen: Wahlroos



    Ihmiset haluavat harhautua ja viihdyttyä.


    Johtajuuskulttuuri suomalaisessa firmassa on nyt asia, josta ei oikein löydy mieltä kohottavaa uutisointia. Mutta rehellisyys on ainoa tie eteenpäin.




    • Bill Gates: Suomessa kaikki tuntuu toimivan vähän helpommin -- Ohjelmistoyhtiö Microsoftin perustaja Bill Gates antaa Suomelle yllättäviä kiitoksia. Gates totesi torstaina seminaariesiintymisessään Roomassa, että Suomi on ehkä ainoita maita maailmassa, joka on onnistunut muuttamaan kansalaistensa elintapoja terveellisemmiksi asennekasvatuksella.
    Suomi on ollut puhdas siirtomaa: ruotsalainen kulttuuri, kirkon pakkojäsenyys, synti ja Jumala tänne väkisin - sekä samalla resurssit ulos väkisin tervaa, viljaa ja sotilaita Ruotsin ryöstöretkiä ja vaurastumista varten
    (*kai kaikki tietävät, että Ruotsia ei olisi vaan se olisi osa Tanskaa, jos Ruotsin imperiumi ei olisi saanut Suomen resursseja sotataloutensa kasvattamiseksi).

    Tätä mekanismia varten on asennekasvatusta hiottu 1000 vuotta.
    Onneksi Venäjä vapautti meidät viime hetkellä, kun Ruotsin kuningas oli säätänyt lain Suomen kielen kieltämisestä lopullisena asennekasvatuksena.


    Erkon toimittajat yleensä "tietävät",
    missä valta on ja mistä siis vaijeta.
    Jälkikäteen Hesari osaa olla usein jälkiviisas vaimentaakseen toimittajien huono omaatuntoa ja wc:ssä oksentelua mutta ei julkisesti ennen päätöksiä taustavoimista ja taustatoimista demokraattisesti tiedottavana.

    • " Helsingin Sanomat totesi artikkelissaan 23.2.2009, että EK painosti Akavaa Lex Nokian taakse vuonna 2006. Artikkelin mukaan erityisesti EK:n edustajien käyttämä kieli oli varsin suorasukaista. Molemmilla osapuolilla EK:lla ja Nokialla oli lain kanssa kiire. Tavoitteena oli saada lakiesitys eduskuntaan ennen kesälomia 2006. Lähde: hs.fi 23.2.2009)

    http://www.secmeter.com/nokia.html



    • "Kyseessä on ilmainen lounas. Pankit saavat rahaa vain yhden prosentin korolla ja voivat lainata sitä eteenpäin huomattavasti suuremmalla korolla", WetsLB:n saksalaisekonomisti Arnd Schaefer kommentoi Bloombergille.  Arvostelua herättää etenkin se, että EKP tarjoaa lainarahaa tasapuolisesti kaikille pankeille eikä vain vaikeuksissa oleville.



    • "Käsittämättömintä tässä kuntahävitysoperaatiossa

    on, että asiantuntijoiden osaaminen ja tutkimukset ei kelpaa eikä paina nyt lainkaan, koska ne eivät puolla hallituksen tavoitteita.

    Koko maan kansalaisten palveluiden turvaamisessa parasta ja taloudellisinta tulosta on saatu kuntien yhteisien palveluiden järjestämisellä alueellisesti niin Suomessa kuin Euroopassa, eikä siirtämällä vain kuntarajoja.

    Jos itsetarkoituksellisena tavoitteena on saada tällaisella pinta-alalla kuin Suomi vähiten kuntia maahan koko Euroopassa jotain Maltaa lukuunottamatta, niin en tosiaan tiedä, milloin voi puhua ideologisesta keskittämistarpeesta, jos ei nyt."














    Max Keiser









    2012

    www.uusisuomi.fiHelsingin Sanomien mukaan hallituksessa harkitaan indeksikorotusten jäädyttämistä osana säästötalkoita.


    • "Välineeseen ja mekanismiin sisältyvien riskien takia perustellaan kokonaan uuden talousunionisopimuksen solmimista.

      Koko ajan perusteilla on ollut myös Euroopan rahoitusvakausmekanismi EVM ja sen piti alun alkaen korvata ERVV. Nyt molempien välineiden kokoluokkaa ollaankin kasvattamassa, ja ne saattavat toimia pian jopa rinnakkain. Jos kaikki nyt tiedossa olevat järjestelyt toteutuvat, ovat Suomen kokonaisriskit esimerkiksi Helsingin Sanomien laskelmien mukaan yli 50 miljardin suuruusluokkaa eli Suomen valtion budjetin suuruiset, kun mukaan lasketaan myös EU-päätöksentekoon suoraan kuulumattomat vastuut, jotka tosin muodostavat vain murto-osan kokonaisvastuista."

    • S-ryhmä aloitti lahjonnan uudelleen

      "S-ryhmän osuuskaupat ovat purkaneet päätöksen pidättäytyä päättäjille ja heidän perheilleen annettavasta henkilökunta-alennuksesta. Taloussanomien uutisen mukaan "tällainen tapa sopii kuluttajien osuuskaupan henkeen". Pääjohtaja Kuisma Niemelä sanoo, että poliitikkoja pyritään alennuksilla "sitouttamaan ostoksien keskittämiseen".




    •  Supo on jakanut Rosenholz-aineistosta ristiriitaista tietoa - 25.7.07
    Supo vakuutti kesäkuussa, ettei sen hallussa olevalla Stasi-aineistolla ole mitään tekemistä Rosenholzin kanssa. Valtio on kuitenkin lausunnossaan Helsingin käräjäoikeudelle myöntänyt Rosenholz-aineiston olevan supolla. - MTV3




    Suomalaiset erikoisjoukot tappajina Afganistanissa - kenraali myöntää ensimmäistä kertaa NATO ISAF iskujoukkojen suomalaiset värit


    Suomalaiset erikoisjoukot tappajina Afganistanissa - kenraali myöntää ensimmäistä kertaa
    Armadillo
    Armeijan esikunta on myöntänyt ensimmäistä kertaa avoimesti, että suomalaiset armeijan erikoisjoukot toimivat aktiivisesti tappajina Afganistanissa amerikkalaisten kenraalien johtamissa salaisissa ISAF-iskuoperaatioissa kansainvälisen oikeuden tavoittamattomissa.

    Olen kirjoittanut tästä aikaisemminkin ja herättänyt lähinnä epäuskoa.

    Erityisen raukkamaisen tästä  armeijan "tiedotteesta" tekee sen, että sotilaallinen toiminta tunnustetaan nyt vasta jälkikäteen suurten tappo-operaatioiden jälkeen ja Naton pohtiessa vetäytymistä epäonnistumisen takia, jotta voitaisiin väittää, että armeija on tiedottanut omasta toiminnastaan kansalaisia.

    Helsingin Sanomien uutisointi aiheesta tänään 22.2. 2012 on jätetty harkitusti pois Hesarin nettisivuilta.

    Tilanne muistuttaa täysin Vietnamin ja Korean sodan poliittista mediatilannetta. On koko ajan muistuttanut vuosien ajan.

    Suomalaisia sotilaita veronmaksajien kustantamina ja valtuuttamina on tällä hetkellä mukana hyökkäyssodassa ilman sodan julistusta vieraassa maassa tappaen ihmisiä sellaisia määriä,  jotka on täysin salattu demokraattisen maan omilta kansalaisilta.

    Poliittinen pimennys kenraalien vapaan sotilaallisen vallan ja liittoutumien mahdollistamiseksi.
    Mitään juridista mahdollisuutta afganistanilaisilla tai suomalaisilla ei ole pyytää selvityksiä murhista, joita suomalaiset suorittavat salaisilla perusteluilla ja kevyillä tiedustelutiedoilla. Pääministeri on hiljaisesti julistanut sotaan liityvät päätökset suomalaisen ja eurooppalaisen demokratian ulkopuolelle.

    Vietnamiin liittyvät samankaltaisuudet eivät suinkaan lopu tähän.

    Upseerit tunnustavat Hesarissa, että pohjoismaiden erikoisjoukot eivät leiki omaa piirileikkiä keskenään - eli ovat amerikkalaisten kenraalien käsinukkeina amerik kalaisten erikoisjoukkojen sodassa. Erikoisjoukot koulutetaan tappaamaan ensin ja olemaan kysymättä edes jälkikäteen. Erikoisjoukot tappavat eivätkä partioi. Tällä ei ole mitään tekemistä YK:n rauhaturvaamisperiaatteiden kanssa.  

     Suomalaiset "erikois"-sotilaat ovat mukana tappamassa Search and  Destroy -operaatioissa, joissa mm. vain yhden ilmiantajan tietojen mukaan hyökätään ISAF-sissijoukkona tai raskaasti aseistettuna ISAF-karavaanina vaikkapa keskelle kaupunkia, tuhotaan taloja ja teloitetaan terrorina sokeasti kaikki ihmiset kohteista sen tarkemmin tietämättä. Salamurhia toteutetaan myös ISAF-snipereiden ja -autopommien avulla. Kuinka monta auto-/katupommia suomalaiset ovat asentaneet?

    Usein iskussa edes tapettujen ja vammautuneiden ikää, sukupuolta, henkilöllisyyttä tai määrää  ei selvitetä armeijan tiedustelulle vaan iskujoukot pakenevat tuhoamisoperaation jälkeen saman tien helikoptereilla tai kranaattitulta taakseen sylkevänä karavaanina.

    Tämän tyyppiset teloitusiskut eivät missään tapauksessa kuulu YK:n myöntämän mandaatin piiriin.
    Puolustusministeri ei ole kommentoinut Suomen vastuuta sotatoimien  valinnassa ja tappamisen käytännöissä - kuten ei ole kommentoinut suomalaisten toimesta tapettujen määrää ja henkilöllisyyttä.


    Tiedon salaaminen antaa aina valtaa.
    Poliitikoiden uran jatkuminen on jatkuvan tiedon salaamisen varassa.

    Se siirtää virkamiesten, yhtiöiden ja kenraalien toiminnan pois demokratian ulkopuolelle sekä antaa heille toimintavapauksia poliitikkojen ohi sekä jopa luo rahakkaiden interessipiirien painostuskeinoja poliitikkoja vastaan kiusallisten asioiden salaamisen ja julkaisu-uhan hallinnoijina. Poliittinen tiedon salaaminen ja väärentämien luo aina despoottisen vallan sispäpiirivoimaa.

    Kuinka paljon SUPO:lla on valtaa poliitikoihin? Miksi entinen SUPO:n johtaja  Seppo Tiitinen on eduskunnassa Eduskunnan pääsihteerinä? Meillä on siis salaisen poliisin (ex)johtaja, kaiken salaisen tiedon tietäjä ja koordinoija, kansanedustajien valvojana ja painostajana joka päivä! Hyvin epädemokraattinen ja militaristinen asetelma. Kuin Itä-Saksasta perittynä.

    Afganistanissa on  verinen sota käynnissä. Aivan samalla tavalla median voitelemana, retoriikalla ja salailulla, kuin Vietnamin ja Korean sota.

    Nämä suomalaiset pelkurimaiset kenraalit ja erikoisjoukkojen pelkurit lymyilevät perinteisesti sotasensuurin alla oikeasta sodasta riemuiten vaikka Suomi ei ole julistanut juridisesti lain vaatimalla tavalla sotaa toiselle valtiolle. Silti olemme tappamassa ahkerasti vieraan maan kansalaisia, eriuskoisia, vieläpä kolmannen maan kenraalien käskyjen ja tavoitteiden alla.


    Viimeksi suomalaiset erikoisjoukot tappoivat kaukopartiomiehinä Suomen aloittamassa jatkosodassa 1944 Neuvostoliiton alueella.

    Meille on opetettu, että Neuvostoliitto aloitti jatkosodan mutta nyt on nostettu esille kiistämättömiä asiakirjoja siitä, kuinka Suomi salli Hitlerin Barbarossa-pommituskoneiden käyttää suomalaisia lentokenttiä ja mekaanikkoja välirauhan aikana. Presidentti Ryti keksi jatkosota-sanan jo talvisodan ensiviikkoina seuraavana taktisena siirtona. 

    Talvisotakin oli poliittisesti hallituksen valittu "Erkon" sota ilman diplomaattista riippumattomuuden ratkaisua, koska ministeri Erkko kieltäytyi sanoutumasta irti sotilasyhteistyöstä Saksan kanssa ja kiljui pienen maan edustajana  Molotoville Suomen sotilaallisesta vapaudesta, perinteisestä saksalaismielisyydestä ja Germanian suurhankkeesta ensimmäisenä EU:na. 

    Mannerheimin vauhdikkaana suunnitelmana oli auttaa Hitleriä tuhoamalla amerikkalaisten avustusjunat Stalingradiin mutta juuri kun kaukopartiot olivat valmiina asemissa tukahduttamaan ja sulkemaan Stalingradin piirityksen pohjoisosaa, Mannerheimin upseerit heräsivät viimehetkessä ideologisesta unestaan Hitlerin itsetuhoisan sodan mahdottomuuteen ja Saksan vääjäämättömän häviöön maailmanvalloituksessa. 


    Suomalainen upseeri kehuukin tänään Helsingin Sanomissa, kuinka iskujokkojen tappoiskuista on paljon hyötyä Suomen armeijalle ja palkkasotilaiksi aikoville.

    Sotilaat saavat näin hienoja, opettavaisia ja jännittäviä kokemuksia tappamisesta. Taitoa ilman vastuuta seuraamuksista. Kenraalithan voisivat jopa turhautua, jos heillä ei olisi oikeaa teurastustoimintaa armeijan todellisena tiomintana.

    Armeijalle Afganistanin sota onkin pelkkä suuri harjoitusleiri ja sotilaiden karaisemismahdollisuus vaikka siellä  silvotaan lapsia siinä sivussa.
    Sotasensuuri sodan uhrien kuvista on aika kattava. Viime viikolla Aamu-TV:n toimittaja kieltäytyi näyttämästä suomalaisen kuvaajan ottamia kuvia kuolleista.

    Suomalainen journalismi on surkean itsepetoksen, kyvyttömyyden ja itsesensuurin vallassa:

    vastuutonta, vääristelevää, poliittisesti kokoomukseen sitoutunutta sotapropagandaa, journalistisesti moraalitonta  armeijan tiedotustoimintaa ja alistunut kenraalien vaatiman sotasensuurin ja uusiosanaston alle - vaikka sotaa ei ole julistettu.

    Jatkosodan jälkeen monia sotasensuurilakeja ei purettu pois vaan ne jätettiin voimaan hyvin epäselvinä ja armeijan esikunnan ”harkintaa” korostavana - ilman demokraattista kontrollia ja eduskunnan tiedottamista.

    Täysin epädemokraattiset ja diktatuuriset sensuurilainkäytännöt estävät meitä poliittisesta tilannetiedosta ja moraalin rajoista armeijamme suhteen.

    Suomalaisilla sotilailla on nyt vapaa tappolupa vieraan maan kansalaisten suhteen demokratian ja juridisen systeemimme ohi kuten oli jatkosodassa Neuvostoliiton rajojen ylityksen jälkeen, kun suomalaisen armeijan toimesta tapettiin satoja siviilejä suomalaisten ja saksalaisten rotupuhtausoppien mukaisesti "puhdistuksina" Suur-Suomen valloittamisessa.

    Tästä on esikunnalla filmimateriaalia, joka tietysti on salattua siviileiltä, jotta historiallinen totuus suomalaisesta likaisen rotusodan ja luokkasodan perinteistä ei paljastuisi.
    Edvin Laine näki nämä filmit.
    Sotasensuurin vaatiminen medialta on siis vain juridinen valhe ja huijaus, koska sotatila täytyisi olla ensin hallituksen julistettu lain mitassa.

    Isänmaan etuihin kenraalit  aina vetoavat kiihkeimmin ja uhkailevimmin vaikka kyseessä on nyt Amerikan valloitussota. Tätä meidän ammattitaitoinen journalistiarmeijamme ei suostu tajuamaan vaan vääristää journalismin todellisuudentajun periaatteeita ja rajoittaa itse itseään ajatellen omaa  uraansa  oikeistoeliitin ja mm. Erkon palveluksessa "luotettavana ja oikeistohenkisenä" työntekijänä.
    Ev.lut. valtionkirkkollakin on ollut aseistettu sotapappi Afganistanissa mukana  ampumassa vieraan maan kansalaisia  "tarpeen vaatiessa". Hänenkään uhrilukuaan ei ole julkistettu.
    Onko tämä todellakin kirkon jäsenkunnan tahto valtionkirkon toiminnasta?

    Sisällissodankin aikana papit olivat kirkkohallituksen kirjalllisesta määräyksestä kannustamassa ja psyykkaamassa pyöveleitä tappamaan lainvastaisesti siviilejä ympäri Suomen.

    Sotilaat ovat nyt  meidän suomalaisten demokraattisesti lähettämiä valtion edustamia tappajia, vaikka me kansalaiset emme saa tietää, kuinka monta ihmistä, missä  ja milloin suomalaiset  ovat tappaneet.


    Onko tämä salatun tiedon tilanne todella sitä demokratiaa, jota sinä haluat?
    Eikö demokratia halvaannu täydellisesti, jos tieto ei ole vapaata ja avointa? Onko meillä  koskaan ollut demokratiaa?

    Afganistan ei ole rauhanturvaamistehtävä vaan sota.

    Pekka Haaviston puheet "rauhanturvaamisesta" ovat osa tahallista kansalaisten hämäämistä ja operaation suojaamista. Tappamiseen vapautettu armeija, joka noudattaa amerikkalaista jatkuvan sodan doktriinia amerikkalaisessa sodassa ilman suoria perusteita.

    Esikunta kieltäytyi räikeästi luovuttamasta tiedustelutietoja pääministerille, kun suomalaisten liikemiesten hallinnoima laiva "kaapattiin"  vuonna 2009.

    Armeija otti  pienenä vallankaappauksena tässä tapauksessa Suomen ulkopolitiikan omiin käsiinsä. Tiedämme siis mihin ylimielisyyteen nykyinen kenraalikunta yhä kykenee.
    Aikomus Hornet-hyökkäyskoneiden vetämiseen pois Helsingin alueelta ei perustu Suomen alueelliseen puolustusstrategiaan vaan vain NATO:n vaatimaan strategiaan Norjan pohjoisosan taktiseen suojelemiseksi. Samalla kun Etelä-Suomen puolustuskyvyttömyydellä voidaan poliittisesti painostaa puolueita Naton joukkojen kutsumiseen Suomeen. Hätätilanteen sattuessa. 

    Suomen armeija rikkoo muutenkin jatkuvasti perustuslakia ministerien luvalla estottomassa yheistyössä Naton kanssa: kaikki tutka- yms seismografiset tiedustelutiedot välitetään suoraan Naton käyttöön sekä välittäessään Naton kautta tietosuojalain ulkopuolella tietoa useille kidutusta harjoittaville valtioille harjoittamastaan tiedustelutoiminnasta eli omien kansalaisten elektronisesta vakoilusta (puhelinkuuntelu, tietokoneliikenne, myös järjestöt ja puolueet, kansalaisista erilaisina laittomina tietokantoina)  sekä muiden valtioiden vakoilusta.


    Afganistan on mineraalivarantojen aarreaitta.

    Se on ainoa syy siihen, miksi NATO suorittaa valloitussotaa köyhässä ja sopivasti strategisia ystäviä avuttomasti vailla olevassa Afganistanissa. Afganistanin presidentti on Bushin suvun business-ystävä.

    Samalla syyllä Hitler sai luvan hyökätä naapurivaltohin, koska Itävaltalaisten pankkiirien mielestä Germania-suur-Saksan tuli saada lisää mineraalivaroja. Hinnalla millä hyvänsä. Mehr lebensraum. Verellä öljyä ja kaivosmineraaleja.

    Afganistanin sodan lopetus ei ole nyt strategisesti suuri ongelma, sillä tappo-operaatiot ovat tehneet heikentyneestä  ja diplomaattisesti leimatusta Afganistanista uskottavan vihollisen ja vihan kytemisen alueen uusille iskuille.
    Todellinen äärioikeisto ei lymyile pelkästään perussuomalaisten nurkissa vaan armeijamme noudattaa nyt taas käytännössä sisällissodan pyövelien ja iskujoukkojen perinnettä lain saavuttamattomissa ja median suojeluksessa.

    Sisällissodan jälkeen murhattiin yli 200 ihmistä suojeluskunnan iskujoukkojen eli ensimmäisen SUPO:n toimesta, pääasiassa ruotsinsuomalaisten porvarissukujen kustantamana. Yhtäkään näistä murhista poliisi ei ole ottanut kertaakaan rikostutkintaan, vaikka murha ei koskaan vanhene.

    Pääesikunnan hallussa on myös sotatuomareiden salattu arkisto, jossa on suurin osa lainvastaisten teloitusten tiedot sisällissodankin ajalta.

    Eiköhän Suomen aito äärioikeistolainen perinne ole aika hyvin valtion suojeluksessa poliittisesti aktiivisten valintojen kautta?




    • The Afghanistan Report the Pentagon Doesn't Want You to Read
    | Michael Hastings | Rolling Stone

    http://www.rollingstone.com/politics/blogs/national-affairs/the-afghanis...

    • Ota yhteyttä kansanedustajaasi ja tiedustele,
    millä perusteilla he hyväksyvät sodan ja
    tapettujen ihmisten määrän salailun
    kansainvälisen oikeusjärjestelmän ohi? 

    Amerikan jatkuvan sodan doktriiini perustuu konfliktien kiihottamiselle sotilaallisen vallan, asekauppatoiminnan, valloittamistoimenpiteiden ja hyökkäysaggression motivoimiseksi. Vain Haaviston vähämielinen Nato-vaalikiihkoilu ja Natossa/liittovaltiossa tulevasta urasta haaveilevat kenraalit voivat kutsua sitä "rauhanturvaamiseksi".


    • Kansalaistoimikunta 2011
    KANSALAISTOIMIKUNTA YLEISMAAILMALLISEN JULKISUUSPERIATTEEN JA WIKILEAKSIN TUKEMISEKSI
    Kansalaistoimikunnan perustamisen yhteydessä hyväksytty kannanotto ja sen ensimmäiset jäsenet:
    • Demokratia on ollut taistelua julkisuusperiaatteen puolesta itse- ja harvainvaltiaiden salailupolitiikkaa vastaan. Yhteiskunnan ja politiikan avoimuus nojaa julkisuusperiaatteeseen. Tämä periaate, ruotsiksi offentlighetsprincipen, sanoo että hallituksen kaikki asiakirjat ovat julkisia. Pohjanmaan poika Antti Chydenius sai Ruotsin eduskunnan hyväksymään sen vuonna 1766, siis jo ennen kuin USA:n perustuslaki sai kuuluisan ensimmäisen, mielipidevapautta koskevan lisäyksensä (1791).
    Julkisuusperiaate jää kuitenkin käytännössä kovin heikoksi niin kauan kuin sille ei ole luotu yleismaailmallista perustaa. Valtiot ja ylikansalliset yhtiöt ovat taipuvaisia salamaan asiakirjansa etenkin keskinäisessä kanssakäymisessään, oli kyse sitten diplomatiasta, sodasta tai talouselämän kiemuroista. Valtiot eivät siis suinkaan aina noudata edes perustuslakeja.
    http://julkisuusperiaate.kaapeli.fi/?page_id=89


    Valta on varjoissa
    • Suomen viranomaiset kätkevät tietoa
    Suomen viranomaiset eivät piittaa avoimuussäädöksistä ja pyrkivät kätkemään julkista tietoa kansalaisilta. Tämä käy ilmi Turun yliopiston valtio-opin professorin Matti Wibergin ja neljän opiskelijan tekemästä avoimuustestistä.-  Helsingin Sanomat
    ja niin:








    • Väitös: Valpo surmasi jatkosodassa saksalaisten rinnalla
    • "Olin lauantaina 27.9. yliopistolla Oula Silvennoisen väitöstilaisuudessa.
      Harvinaisen vahvan julkisuuden osakseen saanut Silvennoisen väitöskirja on  nimeltään "Salaiset aseveljet - Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisiyhteistyö  1933-1944". Ilmeisen vankkaa työtä - ja erinomaista salapoliisityötä myöskin.

      Nyt on ensi kertaa dokumentoitu Valpon kenttäyhteistyö saksalaisviranomaisten kanssa sotavankileirien sekä vankien "profiloinnin" ja teloitusten arjessa. Valpon toiminta tältäkin osin on luonnollisesti tapahtunut ylimmän valtiojohdon tieten ja siunauksella."

    • Nykyisin tutkijat ovat pitkälti hylänneet teesin erillissodasta.

      Silvennoinen toi vuonna 2008 julkaistussa kirjassaan Salaiset aseveljet esiin, että Suomen ja Saksan turvallisuuspoliisien yhteistyö oli ollut paljon luultua tiiviimpää. Suomessa toimi pahamaineinen Einsatzkommando-erikoisyksikkö. Kirja sai valtavasti huomiota ja sai aikaan kiivaan väittelyn siitä, oliko Suomi käynyt erillissotaa vai ei.

      -”Keskustelu kiertyi välittömästi sen ympärille, oliko kyseessä erillissota vai ei. En ollut odottanut sitä”, Silvennoinen sanoo.
    • Toisaalta ei ole mikään ihme, jos opiskelijoiden sotahistorian tuntemuksessa on aukkoja.

    Sotien välisen ajan Etsivä keskuspoliisi (EK) ja jatkosodan aikainen Valtiollinen poliisi (Valpo) toimivat mielenkiintoisesti etuajassa poliittiseen ylätasoon nähden. 
    • Valpossa toiminnasta jätettiin tarkoituksellisesti asiakirjat laatimatta.[10]




    Suur-Suomen rotuopit
    • Itä-Karjalan liittämistä Suomeen kaavailtiin jo ennen jatkosodan alkamista. Suomalainen miehityshallinto harjoitti etnistä syrjintää, joka teki alueen venäläisväestöstä alemman luokan kansalaisia. YLE
    • YLE Ykkosdokumentti
      - Vankileirien Syvari (FiNNISH
      )
    • Rukajärven suunnan partiotoiminnasta.
      Kaukopartiomies Urpo Korhonen:

      "Siviilimiehet laitettiin kävelemään partiomiesten jonon sekaan yksitellen... sopivalla kohtaa partiomiehet löivät sitten kirveellä takaapäin vankeja päähän... eipä niitä voinut mukanakaan kuljettaa ja vapaaksi jätettynä olisivat ehkä hälyttäneet takaa-ajajat...



    • IN ENGLISH History Salaiset aseveljet

      Salaiset aseveljet deals with the relations and co-operation between Finnish and German security police authorities, the Finnish valtiollinen poliisi and the German Reichssicherheitshauptamt (RSHA) and its predecessors. The timeframe for the research stretches from the Nazi seizure of power in 1933 to the end of German-Finnish co-belligerency in 1944.

      The Finnish Security Police was founded in 1919 to protect the young Finnish Republic from the Communists both in Finland and in Soviet Russia. Professional ties to German colleagues were maintained during the 1920’s, and quickly re-established after the Nazis rose to power in Germany. Typical forms of co-operation concentrated on the fight against both domestic and international Communism, a concern particularly acute in Finland because of her exposed position as a neighbour to the Soviet Union. The common enemy proved to be a powerful unifying concept. During the 1930’s the forms of co-operation developed from regular and routine exchanges of information into personal acquaintancies between the Finnish Security Police top personnel and the highest SS-leadership.

      The critical period of German-Finnish security police co-operation began in 1941, as Finland joined the German assault on the Soviet Union. Together with the Finnish Security Police, the RSHA set up a previously unknown special unit, the Einsatzkommando Finnland, entrusted with the destruction of the perceived ideological and racial enemies on the northernmost part of the German Eastern Front. Joint actions in northern Finland led also members of the Finnish Security Police to become participants in mass murders of Communists and Jews. Post-war criminal investigations into war crimes cases involving former security police personnel were invariably stymied because of the absence of usually both the suspects and the evidence.

      In my research I have sought to combine the evidence gathered through an exhaustive study of Finnish Security Police archival material with a wide selection of foreign sources. Important new evidence has been gathered from archives in Germany, Estonia, Latvia, Sweden and the United States. Piece by piece, it has become possible to draw a comprehensive picture of the ultimately fateful relationship of the Finnish Security Police to its mighty German colleague.
      - - - - -



     NATON asekauppiaat

    1. Ruotsi on maailman suhteellisesti suurin asekauppias 
    2. Varustelu syö yli 1200 miljardia euroa vuodessa | Kepa.fi 

    3. Asekaupan varjomaailmassa virtaavat veri ja voitot 

    4. Suomen ja Israelin vaiettu asekauppa « ICAHD Finland
    5. NATO'n salaisia papereita Libya operaatiosta
      http://www.mediafire.com/?s2chp1v2jqsf52z


      Kevennys;
       Leonard Cohen - First We Take Manhattan

       Tarkovsky - scene from The Sacrifice






    Harhautusviihde tekee suomalaisista poliittisesti impotentteja



    Pelottavaa. Huvittavaa. Mies vain pureskeli korttia.

    Mutta Hesari halusi meidän mässäilevän vulgarismilla. Pelottavaa.

    Hesari harhauttaa ja käyttää halpaviihteen keinoja yhä laajemmin ja oudommin kun taas tietopuolen salaaminen pankkikriisissä on myös entistä kattavampaa eli poliitikoille suojaa luovaa. Puhutaan Kreikasta kun suojellaan Englannin ja Saksan pankkien rajua rahastusta. Presidentinvaaleissa luotiin kuvaa kansaa viihdyttävästä isäpresidentistä - ratkaisuna ihmisten poliittisille pettymyksille.
    Tahallista jatkuvaa harhautusta todellisuudentajullemme?

    Kansa viihdytetään tunnottomaksi ja johdatetaan kaikenlaiseen mahdollisimman epäpoliittiseen dramaturgiaan  huomion siirtämiseksi pois poliittisen tragedian ääreltä? 
    Ja suomalaisten tajunnantila laskee ihan virallisesti:
    Suomalaiset on koulittu vuosisatojen ajan tehokkaasti taantumaan avuttoman lapsen asemaan kriisihetkinä.
    Korruption määritelmää ja muotoa ei Suomessa paljoa pohdita syytteiden haihtuessa liukuhihnalla, sillä korruptio on niin laaja maan tapa eli suomettumisen rakenteissa kiinteän monimutkainen verkosto: eri etupiirien keskinäistä "vastuunottoa" "veljistä":

    Vehviläinen myy asuntonsa mutta saa jäädä ilmaiseksi asumaan.

    Sosialistista kapitalismia  - vain eliitille.
    Jos tilannetaju, siis todellisuustaju on suomalaisilla tosiaan niin shokissa että me haluamme lukea vain päättömiä hassuja uutisia - sen sijaan, että voisimme uskoa todeksi  rankkojen ja mielipuolisten suomalaisten poliitikkojen tekemän 50 miljardin veroeuron uhraaminen englantilaisten pankkien puolesta ja EU-virkamiesten kiitoksen kerjäämiseksi.

    Suomettumisen ihanuus ja totaalisuus - sokea luottamus lehdistöön on tätä samaa pelon ja ahdistuksen torjuntaa alistumalla "virallisille" tahoille:
    • Luottamus lehdistöön nousi Suomessa Euroopan kovimmaksi
    http://www.hs.fi/kotimaa/Luottamus+lehdist%C3%B6%C3%B6n+nousi+Suomessa+E...

    ”Joku pitää meistä huolta”.
    "Ei lehdistö voisi kansalaisia hämätä".
    Toive. Kekkosen ajan velvoite kansalaisille. Älä epäile virkamiehiä vaan luota, niin tunnet olosi lämpöiseksi.

    Osakeomistusta salaavaa hallintarekisteriä ajavan Elinkeinoelämän keskusliiton johtaja  on poliitikan ja talouden kytkösten paljastamista ajavan Transparencyn Suomen osaston pj! Tämä on kaiken huippu tässä mustekalaorganisaatiossa nimeltä hyvä veli. 


    Mitä elkeitä median jättiläinen pullistelee avoimesti työntekijöille?
    • Koulu­kiusaamista vai kolonia­lismia? Ei kumpaakaan, mutta parempaa vertausta en keksi Sanoma Magazines Finlandin tavalle toimia. Isomman oikeudella otetaan kaikki — vain siksi, että voimaa löytyy.


    Tieto. Tuo saavuttamaton jumalten nektari suurimmalle osalle kansasta. Virkamiehet salaavat julkista tietoa ja monia verovaroilla tehtyjä tutkimuksia.
    Onneksi on mielikuva, ettei meidan tarvitse välittää liian hankalaa tietoa. Tuudittava ja yleisön vaatima toiveikas mielikuva "kaikki hyvin, antakaa virkamisen ja poliitikkojen hoitaa homma ilman uteliaisuutta".


    Helsinki.
    Tapaus: kokoomusgryndereiden unelmakaupunki.
    • Helsingin ja kaupungin liikelaitosten ylijäämä viime vuodelta on 303 miljoonaa euroa. Pankkitileillä ja kassassa on 970 miljoonaa. Mutta silti kaupunginjohtaja   Jussi Pajunen esitti asukasta kohti käytettävien rahojen vähentämistä, kun valtuusto keskusteli ensi vuoden budjetin raamista.  -- Yrjö Hakanen

    Yleinen Tietoisuus on aina valtaa kahmivan poliitikon pahin vihollinen.
    Mikä sisäpiiri? Eihän semmoisia ole olemassa...
    • Kuinka moni arvelee voivansa hakea Helsingin kaupungilta edullista lainaa ilman vakuuksia ostaakseen kaupungilta kartanon ja ilman, että kauppaa edes kilpailutetaan? Helsingin Golfklubin herrat tekivät tämän ja tuon suljetun klubin jäsenenä mm. Jan Vapaavuori oli vielä itse mukana kaupunginvaltuustossa päättämässä siitä. -- Yrjö Hakanen

    Ja vielä massiivisempi hyvä veli -rinki, maan taoin maustettuna:
    100:n johtajan piirileikki ja rahanjakopeli. Todella vakavaa korruptiota ja johtamiskulttuurin rappeutumista.
    Ahneilla ne meidän rahat on. Uuden "globaalin" talousperiaatteen laki.


    Kokoomuksen puheenjohtaja, pääministeri Jyrki Katainen latelee valheita, jotka ovat linjassa Helsingin Sanomien kielenkäytön kanssa:
    • – Eristäytyminen kriisiltä pää puskaan laittamalla on mahdotonta. Myöskään mitään ”velkasaneeraukseen ja piikki kiinni” -ihmelääkettä ei ole olemassa. Velkajärjestely päinvastoin kasvattaa meidänkin vastuitamme.

    ja suurin valhe
    Kuka enää uskoo että SDP:n salainen kabinetti ja Jutta Urpilainen -niminen marionetti on mikään vastavoima? Suomi ajetaan velkavankeuteen, jos hallitusta ei kaadeta. Arhinmäki tuhoaa nyt  puolueensa vastavoimanousun, kun on hiljaisena poikana Audin takapenkillä.
    Onneksi kansakunta on helppo turtumaan ja pelästymään isällisiä uhkailuja, jotta hyvä veli -politiikka ei olisi avoimen poliittista despooteille vaan vain eräänlaista peliä. Poissa demokratian ahnaalta julkisuudelta ja ilman tasa-arvon periaatteelta, murentamassa eliitin kerta kaikkiaan loistavan solidaarista  järjestelmää - eliitille.


    Suomalaiset ovat aina ohjautuneet herrapelon mukaan.
    Paitsi 70-luvulla, kun laajasti lakkoilevat työläiset saattoivat selkeästi osoittaa, että herrakansa ruotsalaisten Ruotsi ja sen oma sosialistinen kapitalismi veroprogressiolla toi vaurautta ja onnea.

    Humalassa vähän vihataan herraa hetken hönökapinassa ja sitten selvänä pelätään entistäkin enemmän.



    Pankkien salaliitto ja Kataisen toistama  valhe "eurooppalaisesta identiteetistä ja yhteisestä vastuusta" ilman valvontaa eurovirkamiesten suojeluksessa on kai nyt liian ahne operaatio ja romahduksen aiheuttava - vaikka onkin niin perusteellinen. Useimmat EU:n johtavista virkamiehistä ovat muuten aatelissukujen jäseniä. Ei mitään uutta auringon alla:



    Lasten koulutuskin ja passivoiminen hoidetaan Suomessa oikeistolaisen Akavan ja tiiviisti kirkon etuja ajavan oikeistolaisen salaliittopesän eli VKTS:n muokkaaman opetushallituksen kautta:


    • "Hunni Attilasta sanottiin: siellä missä hän on kulkenut, ei ruoho enää kasva. Vähän samaa tulee mieleeni, kun katson Henna Virkkusen ministerijälkiä :: H enna ja Hunni

    Sama kaava:
    sanotaan toista, herätellään toivoa ja tehdään jotain muuta:




    "Heikki Patomäki ei tyydy katastrofien ennustamiseen, johon kykenee kuka tahansa supliikkimies. Hän kykenee tilanteen läpi näkemään myös vaihtoehtoja.



    www.guardian.co.uk






    PS.
    Jos eroasimme eurosta nyt ja peruuttaisimme kaikki sopimukset vetoamalla kreikan valheisiin ja sopimusrikkomuksiin niin voisimme olla menettämättä 20-30 miljardia. Suomalaisen muumilaakson pitäisi nyt hukuttaa kansanedustajat vihaisiin viesteihin.

    keskiviikkona, helmikuuta 15, 2012

    Punahilkka-tutkielma - Pelkäävätkö lapset vai aikuiset enemmän vanhinta satua?


     

    Kun aikuiset pelkäävät Punahilkkaa, niin toimittaja laittaa otsikoksi että lapset pelkäävät. Tämä on kautta maailman tutkitusti eniten lapsia kiinnostava satu. Se käsittelee aikuisten julmuutta, hyväuskoisuuden vaaroja, eksymistä, lapsen heräämistä ja pahuuden tiedostamista.  

     Joidenkin satusemantikkojen mukaan maailman vanhin "satu", kehitystarina. Samaa alkujuurta kuin Oidipus-teema (joka on ensin Gilgamesh-eepoksessa, mitä kreikkalaisen kulttuurin "ylivertaisuuden" sekoittamat teatteri- ym ammattilaiset eivät oppilaille kerro):
     
    TUTKIELMA

    POIS POLULTA


    Seksuaalinen ja moraalinen projektio psykoseksuaalisten tragediatarinoiden tulkinnassa

    Arhi Kuittinen
    Julkaistu Vartija-aikakauslehdessä 2003
    Suomalaisen seksuaalikirjallisuuden bibliografia 2001-2009


    Satu voi olla julma ja satu voi olla lohduttava. Mutta miksi vanhimmat sadut ovat julmimpia? Miksi juuri päähenkilön polulta eksyminen herättää kuulijan syvästäkin unesta kuuntelemaan nuotion ääressä puhuvaa tarinankertojaa?

    Eurooppalainen tarinankerronta on pitkälle kreikkalaista ja mesopotamialaista perintöä, kuten jokainen amerikkalainen elokuvakin. Kreikkalaisille jumalat olivat samanlaisen mielenkiinnon kohde kuin saippuasarjat ja keltainen lehdistö nykyihmiselle ja vieläpä samasta syystä. Kohtalo ja tilannesidonnaiset yllykkeet kuljettivat Olympos-vuoren jumalia siinä missä ihmisiä. 
"Egon" eli minuuden ylipainottunut, voimantuntoinen toteuttaminen näyttää olevan tiedostavien olentojen suurin myyttinen ongelma.

    - muualla netissä lisäkelailua myyteistä kerronnassa


    Punahilkka -tarina on ydintarina,

    nk. myytti, sillä se on yksi vanhimmista ja purevimmista saduista. Punahilkka juontaa juurensa vanhoista initiaatioriiteistä, joissa eksymisellä ja palauttamisella sekä identiteetin uudelleen rakentamisella on ollut suuri merkitys. Olen kuullut usein opettajilta ja lasten vanhemmilta, kuinka tämä on se juurisatu, joka lumoaa lapset, kerta kerran jälkeen. Aikuiset ovat hämmennyksissä, miksi juuri julma ja kolkko tarina vetoaa lapsiin?
    Minkä takia?

    Myyteillä on pohjana aina rituaalisen tiedostamisen tausta. Rituaalisen jäsentämien ja rituaalisen identiteetin peilaamisen prosessi. Kymmenien vuosituhansien takaa.

    Varhaiset tarinat ja uskonnolliset rituaalimielikuvat ovat olleet yhtä ja samaa elämänpiirin ja heimon uskomusfantasmakartoitusta. Rituaali ohjaa merkitystä ja ymmärrystä muutoksen ympärillä. Uskonnolla on kaksi varhaista funktiota: yksilön liittäminen ryhmään ja ryhmän identiteetin, tabujen kartoittaminen. 
Punahilkka -tarina on todennäköisesti aivan samaa tarinajuonta kuin arvostetumpi Oidipus -tarina.

    Kummassakin tarinassa päähenkilö kulkeutuu hybriksensä (vaativan egonsa) perässä ja aiheuttaa tabujen tuhoamisen jälkeen tuhoa itselleen etsiessään itsetoteutusta mielihyvän kautta. Näissä tarinoissa välittömän mielihyvän ja hyödyn perässä kulkeva päähenkilö lankeaa väistämättä hamartiaan, kohtalokkaaseen erehdykseen. 



    Toiseus

    Molemmat tarinat käsittelevät lapsuuden psykoseksuaalista kehitystä ja myös aikuisen problematiikkaa narsistisena, itseään toteuttavana ihmisenä. Yhteisö määrittelee häpeän, joka säännönmukaisesti ehdollistaa yksilön nautintohakuisuuden, ja yhteisön traumasensitiivisyys luo ne edellytykset, joilla inhimillisyys ehdollistuu yksilön superegoksi. Punahilkalle ja Oidipukselle yhteinen tematiikka yhdistää useimpia nykyelokuvia ja siten nuoremman sukupolven ihmiskuvaa: jatkumo on suora.

    Amerikkalaisista elokuvista on melkein aina analysoitavissa esiin oidipusongelma, joka liittyy päähenkilön egoon ja yhteisön kriisiin. Oidipuksen tapaan traaginen roolihahmo etsii itsensä ulkopuolelta ratkaisua moraaliseen ongelmaan, joka tosiasiassa on osa häntä itseään. Nykyelokuvan dramaturgiaan on tosin Aristoteleelta kelvannut yleensä kaikki muu paitsi traaginen loppu. Oidipuksen tapaan traaginen roolihahmo etsii amerikkalaisissa elokuvissa itsensä ulkopuolelta ratkaisua moraaliseen ongelmaan, joka tosiasiassa on osa häntä itseään.

    Aidosti tragediapainotteisissa tarinoissa päähenkilön inhimillisyys tuhoutuu hänen joutuessaan rikkomaan tabuja ja elämän pääsääntöjä. Tämä teema liittyy freudilaisesti ihmisen sadistisen ja masokistisen mielihyvän ja omakuvan problematiikkaan. Ihminen haluaa olla itsenäinen mutta myös riippuvainen ja samaistuva; raiskatuista tulee raiskaajia, kiusatuista kiusaajia: tämä ilmiö ilmenee usein paradoksaalisena jännitteenä itsen ja toiseuden hallinnassa. 
Toiseus ja varsinkin sen pakonomaiset hallintaprosessit tunnetaan modernin kirjallisuudentulkinnan avaintekijöinä; viimeisimpinä esimerkkeinä tästä Kari Hotakaisen menestysromaani Juoksuhaudantie (2003) sekä ruotsinsuomalaisen Carl- Johan Vallgrenin Tarina merkillisestä rakkaudesta (2003). Päähenkilö käyttää itse omaa toiseutta tehokeinona. Hylätystä tulee pelastaja, suurin ego-seikkailu: tappio käännetään voitoksi.

    Toiseus on yllättäen sekä freudilaisittain että jungilaisittain oleellinen käsite. Ilman tätä käsitettä ei olisi olemassa kumpaakaan ihmiselämän tulkintamuotoa eikä länsimaalaista psykologiaa ylipäänsä! 



    Jungin värikäs varjo

    Jungilaisittain tarkasteltuna toiseuteen liittyvät liian voimakkaat hallintaprosessit ovat kehittymättömän persoonallisuuden puuttuva/häiritsevä osa ihmisen "sub-tajunnassa", jungilaisessa piilotajunnassa, jaetussa alitajunnassa. Tähän sisältyy myös kollektiivisen tajunnan yksilön tietoisuudelta piilossa olevat mielteet arkkityypeistä. Ja useinhan torjuttu tietoisuus on meitä eniten määrittävä (vrt juutalaiset ja natsit sekä juutalaisten ylläpitämä palestiinalaiskysymys). Arkkityypit eivät ole vain yksilökehityksen "roolihahmoja" vaan myös kulttuurissa alati muuttuvia tiedostamismielteitä yksilön kehitysmahdollisuuksista. 
Jos esimerkiksi unessa vanhushahmo esiintyy ilkeänä häirikkönä, tämä merkitsee sitä, että henkilö ei pysty normaalissa elämässään eli psykodynaamisissa vuorovaikutussuhteissaan käsittelemään vanhenemista eikä roolien jatkuvaa muutosta (transformaatio-roolikehitystä) omassa ikäkausi-identiteetissään.

    Häiriintynyt isäsuhde voi olla näin jatkuvasti vääristyneen isäkuvan/arkkityypin ylläpitämisen syy - siten ihminen vääristää omaa kehitystään. 
Korostunut sankarin eetos taas voi kulttuurisesti estää esimerkiksi kiusattujen auttamisen työpaikalla, heikkouden olemuksen ollessa varjohahmoelementti (negatiivinen arkkityyppi). Heikkoa on siis tavallaan pakko kiusata "vahvan" egon pönkittämiseksi vahvuuden kulttuurissa.

    Punahilkka -tarinassa suden voiman kasvu on jungilaisittain oleellinen traaginen elementti, mutta myös paljastava ja hyvin tärkeä koomisessa mielessä, kuten unissakin. Koomisuus on Jungin mukaan nähtävä arkkityyppisen tietoisuuden sensitiivisyytenä. Susi ottaa/korvaa (iso)äidin paikan ja aiheuttaa visuaalisestikin koomisen tilanteen tytön tarkastellessa isoäidin muuttunutta olemusta pelkojen ja toiveiden kautta. Tämä on tragediaa parhaimmillaan. Näin voidaan purkaa häpeän voimaa. Kertoja tuo psyykkisesti raskaita teemoja kohtalokkaasti mutta koomisesti esille.

    Oidipustakaan ei voi katsoa vain tragediana. Oidipuksen yritys estää kirous toteuttaakin kirouksen ja Oidipuksen itse itsensä jahtaaminen tuottaakin irvokkaan kutkuttavan asetelman. Jungilaisittain katharsista oivalluksena ei voisi oikeastaan tapahtua ilman koomisia elementtejä: elämän paradoksaalisuus on koskettavaa: hyvän tavoittelusta voi aiheutua pahaa. Oidipus lähtee kasvattivanhempiensa luota ettei tappaisi vanhempiaan ennustuksen mukaan - siksi hän tapaa ja tappaa oikena isänsä. 


    Avuttomuus ei ole viattomuutta Punahilkka- tai Oidipus-myytissä. Ihmisyys ei voi toteutua avuttoman ihmisen roolissa.


    Varjonyrkkeilyä häpeän voimalla

    Freudilaisittain ajateltuna torjuttu alitajunnan elementti (esim. heikkous) käsitellään korostetussa toiseudessa eli itsen ulkopuolisena objektisubjektina. Näin siis tarinoiden vastenmieliset hahmot ovat toiseuden epäsuoria samastumiskohteita kun taas sankarit ovat suoria samaistumiskohteita. Siis jungilaisittain ilmaistuna: ei ole hahmoa ilman varjohahmoa.

    Saduissa ja ihmisen tajunnassa on myös vieraannuttavia elementtejä, jolloin toiseus muuttuukin attraktiokeskukseksi - ja pelottava susi houkuttelevaksi. Simulaationa kuulijoille tämä tapahtuu saudissa.  
Punahilkassa susi on kavala ja näennäisen halveksunnan kohde kuulijalle; Punahilkan viattomuus on suden käänteispuoli ja päinvastoin. Suden kautta kuulija voi samaistua voimakkaasti Punahilkkaan. Tätä voi kutsua käänteistransferenssiksi. 


    Freudilaisittain Punahilkka on myös kuvaus libidon yllykkeiden tuhovoimasta, kun normaali nuoren naisen kehitys estetään. Symbioottisen rauhan Punahilkalle takaa vain polku, äidin kontrolli. Kontrollin tiedostamaton torjunta johtaa taas epätietoisuudessaan itsetuhoisiin käyttäytymismalleihin, ylikehittyneen syyllisyyden pakkomielteisiin.

    Erilliseksi kasvaminen on kauhea elämänvaihe. 
Freudilainen yliminä on muistettava alitajunnan sisarprosessiksi, yksilön tiedostamattomaksi omakuvan, itseyden työstämiseksi suhteessa sosiaaliseen ympäristöön. Ihminen ei voi suoraan määrätä identiteettiään ilman sosiaalista asemaa mutta voi kehittää strategioita identiteetin yksilöllisessä jäsentämisessä ja tiedostaa sen ilmenemistapoja suhteessa ryhmän/kulttuurin toimintatapoihin. Identiteetti on paradoksi: se on tavallaan olemassa yksilöä varten, subjektiivisen tietoisuuden mahdollistavaksi prosessiksi mutta on kuitenkin syntynyt ryhmädynamiikkaa varten sosiaalisen itsetietoisuuden ja kontrollin prosessina.


    Koominen tragedia

    Punahilkka -tarinan masokistiset piirteet ilmentyvät seksuaalisen mitätöitymisen, tietoisuuden torjunnan sekä uhkan ja täyttymyksen mielikuvilla. Punahilkka toteuttaa hedonistisia yllykkeitään eikä kulje polkua, vaan harhautuu synkkään metsään - täsmälleen vastoin äidin käskyä. Hän kulkee pois yhteisön polulta hetkellisen nautinnon, marjojen perään; tässä mielessä äidin varoitus on jo tuomio.

    Kuten oraakkelin ennustus Oidipuksen vanhemmillekin, Punahilkan tarinassa äidin varoitus toteuttaa itsensä. 
Isoäiti edustaa äitihahmon kuoleman ja ruumiillisuuden projektiota, joka täytyy torjua. Silti tämä (suden valtaama) hybridihahmo vitaalisesti kutsuu ja houkuttelee Punahilkkaa sänkyyn. Avuton (iso)äiti on myös houkutteleva tuomari (susi-isoäiti). Alun perin sadun kerronnassa on ollut hyvin rivoja ja karnevalistisia piirteitä, jotka ovat liittyneet houkuteltavan tytön seksuaaliseen tietämättömyyteen.

    Suden hahmoa ei voi nähdä ainoastaan kummankaan sukupuolen edustajana vaan identiteetin projektiohahmona, shamaanina, joka houkuttelee tytön pois polulta paljastaakseen hänelle hänen identiteettinsä ristiriidat ja mielikuvajännitteet. Susi on kuin outo haltijatar, joka toimii ilman tietoisuutta, seksuaalisuuteen kasvavan lapsen piilo- tai ali-tajunnan ilmentymänä.


    Sijaiskärsijöitä palkataan

    Punahilkka -tarinassa/myytissä on huomioitava myös erityisen tärkeä taustateema, joka avaa tarinan psykososiaalisen skaalan uudella tavalla meillekin narsistis-kapitalistisen instant-palkkiokulttuurin kasvattamille ihmisille: sijaiskärsijän teema.

    Pahan kohdentaminen ja poistaminen on yksinkertaisin ja alkuperäisin rituaalimuoto puhdistumisen transferenssissa. Saduissa paha tuhotaan usein rituaalisen tarkasti ja kuulijalle mielihyvää tuottaen. 
Shamaani-traditio on globaalisti esiintyvä yhteisön sijaiskärsijän positiivinen ilmentymä: shamaani on hallitussa, ammattimaisessa kärsimyksessään matkalla tuonpuoleiseen pelastamaan yhteisöä salaisen tiedon hakuretkellä.

    Shamaani  rajojen rikkojana on ennen kaikkea rajojen määrittelijä, esitaistelija. Shamaanin on nähtävä ja kohdattava paha.

    Shamaani käyttää yli-inhimillistä tietoa pelastaakseen inhimillisen, mutta polttaa kynttilöitään molemmista päistä, yli-inhimillisyyden. Tässä suhteessa mikään ei ole muuttunut: suomalaisissa ammattikunnissa lääkärit ja hautaustoimiston työntekijät ovat edelleen itsemurhalistojen kärkisijoilla - työttömien jälkeen.


    Ikuinen tarina kuolevaisuudesta

    Oidipus-myytissä uskonnollisuus edustaa yhteisöllisen vallan tuhoavia voimia (kuten myös Medeia -myytissä). Oraakkelin ennustus muuttuu todeksi ja itseään toteuttavaksi - vain koska Oidipuksen vanhemmat pelon vallassa uskovat ennustukseen. Lapsesta ei tulekaan toivon vaan pelon masokistinen uhkakuva. 
Tietämättömänä tästä menneisyydestä kuningas

    Oidipus vannoo tappavansa kaupunkinsa ruttokirouksen aiheuttajan, mutta ei tiedä olevansa itse tuo kirous. Oidipus on rikkonut jumalten sääntöjä vastaan ollessaan lopulta äitinsä rakastajana. Hän rikkoo yhteisön sääntöjä yhteisön pakottamana ja suojellakseen yhteisöä: hän pakenee ottovanhempiensa luota ollakseen tappamatta heitä, mutta tappaa tuntemattoman ja ylimielisen isänsä kohdatessaan hänet tiellä. 
Punahilkkakin on tabujen rikkoja, polulta poikkeaja. Susi ilmestyy pimeydestä kuin rajanvalvoja, lipevä uhkaaja, joka omistautuu polulta poikkeavalle Punahilkalle houkuttelevan uhkaavasti. Punahilkka paljastaa isoäidin sijainnin, jotta ei itse joutuisi syödyksi. Tämä on ihmiselle luontaista traagista dynamiikkaa. Ihminen haluaa sijaiskärsijän saadakseen oman nahkansa säästetyksi.

    Oidipus-tarinassa Oidipus joutuu sijaiskärsijäksi: häntä on lapsena kohdeltu uhrattavana sijaiskärsijänä, eli vanhemmat ovat kokeneet lapsen olleen kirottu ja vaarallinen uhkaaja heille itselleen.

    Oidipus halutaan uhrata lapsena, pelkojen kohteena vanhempansa omien pelkojen torjuntaprojektiona.

    Oidipuksen vanhemmat ovat kuin rajoittamaton yliminä katsoessaan toiveitaan ja pelkojaan vain lapsensa kautta: mitä suuremmat (harhaiset) toiveet, sitä harhaisemmat pelot. Ihmiskunnan historiassa lasten uhraaminen on monien kulttuurien pyhä toimenpide äärimmäisessä kriisitilanteessa. Tärkeää on myös tietää, että hyvin varhaiseten tarinamuotojen mukaan Oidipus oli ensin isän insestin kohde.
    Oidipus huomaa nautinnollisen nuoruutensa päätteeksi olevansa saastainen ja sokaisee itsensä, jotta voisi "nähdä vain sisälle". Oidipus-hahmo ottaa kuulijalta häpeän tunteen tekemällä itsensä antisankariksi ja osoittamalla pyhän rajat, tabujen kunnioittamisen ehdottomuuden. Oidipus heittäytyy tai tunnustaa olevansa rajan tuolla puolella, jotta (ihmisyyden) raja säilyisi selkeänä jokaiselle.

    Susi on sijaiskärsijänä alkuperäisessäkin satumuodossa. Susi täytetään huvittavasti kivillä eikä sitä tapeta heti. Lisäksi Punahilkka on mennyt isoäidin sänkyyn alkuperäisessä tarinamuodossa oman uteliaisuutensa takia. Punahilkka pelastuu ja syylliseksi joutuukin susi: kuolema kumotaan käänteisellä synnytystapahtumalla ja normitodellisuuden uhkaaja viedään kuolemaan sadistisella kidutuksella.

    Sadismi onkin Jungin mukaan pelkästään torjuttujen asioiden ja arkkityyppien väkivaltainen vastustamisprosessi. Tragediassa tämä mielen prosessi on konkretisoitava todellisena tuhona jopa päähenkilölle. Punahilkassa voidaankin mielenkiintoisesti nähdä amerikkalaisille erittäin tyypillisen onnellisen lopun sadististen tunteiden kanavoiminen pahan kantajaan. 



    Punahilkan sisäinen konflikti on seurausta äidin vaatimuksesta "puhdistaa" seksuaalienergia emon feminiinisessä kontrollissaan: jälkeläisen seksuaalisuus ei saa syttyä aktiiviseen, orgastiseen täyttymyksen etsimiseen vaan aseksuaalisen polun masokistiseen itsetarkkailun kulkemiseen symbioottisessa mielentilassa. 

    Tytön täytyy jännitteisesti samaistua äitiin vertaisena seksuaalisena olentona äidin mieliksui mutta samalla alistumalla hyväksyä äidin totaalinen ylivoimaisuus. Seksuaalisuus on äidin vallassa.


    Kiduttamalla täyttymykseen

    Suden voi nähdä myös pienen lapsen varhaisen ja ongelmallisen mielikuvan projektiona: mistä lapset tulevat äidin masuun? 
Projektioroolihahmona susi toteuttaa tarinassa esiintyvää jungilaista arkaaista fantasiaa: äiti ja tytär "syntyvät" yhdessä suden vatsasta ja jakavat syntymän ihmeen äitiyden fantasioiden huipentumana. Ja kuitenkin: välitön penetraatiosyntymä toteutuu metsästäjän miehisenä aggressiopenetraationa. Tämä on yksinkertaisimmillaan lapsenomaisen arkaainen toivefantasma äidin ja tyttären konfliktin ratkaisuna.

    Metsästäjän arkkityyppi on pinnallisen romanttisen fntasman arkkityyppi: mies tulee ja varastaa naisen äidin kourusta.

    Suden hahmo kantaa kuuntelijan tärisevän uteliaisuuden pimeään fantasmaan, syntymä-tapahtuman mysteeritoisintoon. Susi äidin jungilaisena varjohahmona on myös projektio nuoren tytön kokemuksesta, kun äiti ei sallikaan tyttären irrota itsenäiseksi naiseksi ja kehoksi.

    Kaikkivaltiaan synnyttäjän hahmo redusoidaan irvokkaaksi sudeksi, joka sitoo syömällä ja ahmii takaisin alkutilaan eikä synnytä vapaaehtoisesti. Metsästäjä on syntyvän lapsen vapauttaja, joka penetroitumalla vapauttaa, synnyttää, lapsen maailmaan. Isähahmon maskuliininen mielikuva on hieman ylilatautunut; asemaansa helpottaakseen se väheksyy äidin funktionaalisuutta. Sutta eli lapsen kätkijää ja omivaa omistajaa kohtaan ainoa selkeä mieshahmo saa toimia sadistisesti, koska feminiinisyys on outoa ja pelottavaa infantiileissa seksuaalisissa fantasioissa.

    Sutta äidin ja uhkaavan naiseuden prototyyppinä rangaistaan sadistisesti kostamalla ja kiduttamalla, jotta normitodellisuus palautettaisiin sadussakin.


    Dionysoksen serkku

    Susi on Punahilkassa uuden uhman ja vaaran yhdistetty personifikaatio-projektio myös maskuliinis-feminiinisten ominaisuuksien yhdistymänä. Äidin pimeät puolet voi huoletta projisoida suden hahmoon. Samaan tapaan monissa saduissa paha äitipuoli edustaa pahan ontologiaa vihattavana äitinä. Susi voi vaihtaa hahmoa ja olemusta ja käyttää sukupuoli-identiteettiä kujeiluna ja ansana, houkutuksena ja turmeluksena. Punahilkassa susi on myös kielletyn tabun projektio: nainen ei saisi vietellä toista naista. 
Niinpä susi edustaa myös vanhinta vapaata roolihahmoa ihmiskunnan tarinagalleriassa, nimittäin triksterihahmoa, jumalallista ilveilijää. Triksteri on kaikkien kansojen saduissa puolijumalallinen muodonmuuttaja, kuolevaisuudelle nauraja, jolle mikään ei ole pyhää ja joka pitää hauskaa jekuillaan niin ihmisten kuin jumaltenkin kustannuksella. 

Jeesus Nasaretilaista voi pitää kreikkalaisvaikutteisen kulttuurin päätehahmona triksteri-jatkumossa, kreikkalaisen Dionysoksen manttelinperijänä. Jeesus-teksteistä nimenomaan vanhin Markuksen evankeliumi on tarinakokoelma, jossa Jeesus vastustaa ja kyseenalaistaa kaiken, mitä kulttuurisidonnaisessa ja jäykässä sosiaalisessa kulttuurissa kohtaa. .


    Peilin ovi

    Äiti-hahmon hallinnasta rimpuileva nuori kasvava nainen haluaa nähdä toisenlaisen seksuaalisen yllykemaailman: vastakkaisen sukupuolen aiheuttaman kiihotuksen. Susi on shamanistinen hahmo, joka pystyy hallitsemaan seksuaalisuutta ja tuottamaan kuolemalla elämää. Brutaali suden vatsan avaaminen avaa myös mielikuvan nuoren naisen halusta syntyä pois äidin sisäpiiristä miehen pelastavan aggression kautta. Paradoksaalisena mielikuvana tämä herättää kuulijassa huvittuneen uteliaisuuden tai aavistuksen: mikä on Punahilkan päämäärää ja kohtalo?
    Susi on nuoren naisen kiihoke, torjuttava inho sekä mutanttina äitihahmona seksuaalisen vallan karnevalistinen irvikuva. Sudelle lopussa koituva rangaistus vapauttaa kuulijan ristiriitaisesta uteliaisuudesta. Lapselle satu on tärkeä ahdistuksen sitoja: lapsi ymmärtää ahdistuksen syntyvän jännitteistä: "paha äitipuoli", "viettelevä susi". Näin ahdistus ei jää vain kaaoksen voimaksi vaan jäsentyy päähenkilöä vetäviksi voimiksi.
    Metsästäjän rooli Punahilkassa on mielenkiintoinen. Hänen hahmonsa todistaa patriarkaalisen pelastussanoman, estää äidin ja tyttären konfliktin tuhoavana: metsästäjä miehenä estää äidin kohtua kätkemästä tyttöä lopullisesti ja varmistaa elämän jatkumisen ja erillisyyden syntymisen. 
Metsästäjä voi edustaa myös puuttuvaa isää. Susi voi näin olla myös sielun peto, seksuaalisen kehityksen tuhoaja: pedofiili, joka äidillisen isämäisesti haluaa lapsen aikuisten intiimikontaktiin ja vie viattoman sielun pimeään, vääristyneeseen sisätilaan. 
Tulkinta suurista tarinoista on aina kiinni kuulijan kokemusmaailmaa sitovista emootioprojektioista.


    Shamaanin punainen hilkka

    Saduissa voidaan käsitellä turhautumisen tuottamia äärettömän aggressiivisia arkkityyppien mielikuvia, jotka voidaan viedä sadistiseen päätökseen, kun susi, äitipuoli, Darth Vader - ja paha ylipäänsä - tuhotaan. Tämä helpottaa kuulijoiden paluuta normaaliin elämäänsä. Punahilkka syntyy uudestaan ollakseen parempi tyttö.
    Liisa Ihmemaassa -tarinassa on Punahilkka-aineksia. Uhka vaanii uteliasta ja kyseenalaistavaa tyttöä. Neuvoa voi saada vain mahdollisimman epäseksuaalisilta apuolennoilta. Kirkuva Kuningatar ja avuton kuningas vastuun irvikuvina edustavat kehittyvälle tytölle turmiota ja tuomiota, polkua pimeään. Liisa Ihmemaassa ei ole niin "moderni" tarina kuin kirjallisuuspiirit ovat hehkuttaneet. Arkielämään kyllästynyt Liisa käy shamaanin tavoin alisessa etsimässä vastausta sielueläimen avulla, koska on kyllästynyt normaalielämäänsä.

    http://www.flickr.com/photos/shibanov/sets/72157624841612605/detail/


    Palatessaan seikkailusta, rinnakkaistodellisuudesta, hän kokee, että arkitodellisuuden käänteistäminen ja jatkuva identiteetin morfologinen, uhmakkaan vapaiden assosiaatioiden interaktio ei olekaan niin turvallista kuin vakaiden suojaroolien normitodellisuus. Liisakin saa matkallaan Punahilkan tavoin paljastettua todellisuuden poliittisen luonteen: alistuminen on usein ainoa keino selviytyä.
    Sekä Liisa että Punahilkka ovat shamaaneja. Punahilkan hahmossa ei voi välittömästi havaita shamaanin tehtävää, mutta kun kiinnitetään huomiota Punahilkan kehityksen tavanomaiseen tytär/äiti-suhteen tiedostamiskonfliktiin, äidin hahmo osoittautuu repressiiviksi, kehitystä estäväksi. Äiti ilmestyy ikuisena synnyttäjänä, susihahmona, seksuaalisuuden hallitsijana, joka haluaa syödä/hallita/kuluttaa viattoman tytön seksuaalisuuden.
    Punahilkka suorittaa shamaanin tehtävän, antautuu seikkailuun uudesti syntymisen, tiedostamisen puolesta (paljastaa oman seksuaalisen voimansa himon kohteena) - ja käy elämän arvoituksen alkulähteellä, kohdussa. 
Jokainen tyttö on pakotettu kohtaamaan suden, seksuaalisen voiman, paetessaan rooliaan äidin viattomana lähettiläänä. Susi johdattaa vapautuneen tytön takaisin äidin hellyyden ja täydellisen yhteyden lihalliselle lähteelle. Subjekti joutuu objektirepressioon toteuttamaan äidin sisäistä salaisuutta ja todistamaan suuren synnyttäjän feminiinistä kaikkivoipaisuutta.
    Saduissa nuori poika/tyttö on hyvin usein alennetussa ja halveksitussa tilassa, vaikka paljastuukin yhteisön ainoaksi pelastukseksi ja toivoksi. Kehitystarinoissa voi nähdä usein shamanistisen juonteen, jonka kautta todellisuutta määritellään uudelleen - jos ei päähenkilölle niin ainakin kuulijalle.


    Tuhoava ja pelastava tieto

    Punahilkassa on tärkeää oivaltaa tarinan unenomaisuus ja hahmojen jungilaiset lataukset. Äidillä on kolme representaatiota: varoittava äiti, kuolemalle vihitty vanhuus isoäitinä ja torjuttavia seksuaalisia vaaran aineksia edustava susi.


    Seksuaalinen kapina tarkoittaa yleensä suden päästämistä "äidin sänkyyn", äidin valtakuntaan.

    Äidin valtakunta, sänky - ja tytön keho - annetaan toisen seksuaalisen vallan alaisuuteen. Äidin ja tyttären suhde hajoaa, kun tyttö muuttuu naiseksi ja omistaa oman ruumiinsa. Seksuaalisuus ei ole enää ihailun kohde (iso äiti) vaan subjektin itseymmärrys. Itsenäistyminen on kapina ja kapinat kutsuvat aina kukistajaa, auktoriteettia. 
Äidin ja tyttären suhde hajoaa, kun tyttö muuttuu naiseksi ja omistaa oman ruumiinsa.
    Oidipukselle paljastava tieto oli tuhoavaa mutta sen katarttinen voima tarinan kuulijoille on ennen kaikkea pahan toteutumisen todistaminen. Elämässä on tarkoitusta, kun suurien elämänlinjojen rikkomisesta rangaistaan. Tässä mielessä Punahilkan näennäisen onnellinen pelastumisloppu voidaan tulkita tragediaksi, äidin voitoksi itsenäistymistä vastaan. Mutta kuulijalle se on yksi mahdollinen katharsis-ulottuvuus: Punahilkan kapina ja narsismin mahdottomuus on eläytymällä nyt todistettu sekä äidillisen ja isällisen vallan suoran rikkomisen mahdottomuus todettu.
    Tragedian katharsis antaa aina transaggressio-empatian mahdollisuuden katsojalle: "Tuolla piruparalla on mennyt vielä pahemmin vinoon kuin minulla. Minun täytyy suhteellistaa kärsimykseni/pelkoni tähän tarinaan. Minulle voisi käydä samalla tavalla jos... ".
    Katharsis on aina myös moraliteetti mutta aina kaksisuuntaisesti: moraliteetteja suhteutetaan myösjanimenomaan yksilön kautta, ei yhteisön sääntömoraalin itsetarkoitukseksi. Yhteisö ei selviä ilman yksilöiden itsetuntemusta.
    Tätä varten tiedostamiseen tähtäävä kulttuuri on olemassa.


    Pelottavan houkuttava

    Punahilkka tekee juuri ne asiat, joita äiti varoittaa tekemästä. Uhkakuvan vartija antaa totuudellaan houkutuksen, kielletyn hedelmän. Freudilaisittain äiti-hahmo jakaa Suden hahmon kanssa normitodellisuuden sadistisesti: kieltää/houkuttelee. Kieltäjä nimittää houkuttavan asian. Susi on kuin metsien drag-sheriffi, joka äidin mahti-alter egona etsii ja luo syytä niellä pieni tyttö kitaansa, koska tämä rikkoo normeja. Rikkomalla sääntöjä (alitajuisesti pois polulta, unohtaa säännöt) Punahilkka kutsuu toiseutta ja ympäröivää tuntematonta/uhkaa/nimetöntä muuttamaan hänet, koska hän itse ei pysty. 


    Tämän äidillisen ja kiristävän kaksoissidoksen seuraamuksena kutsu sänkyyn on kuin loppuhuipennus Punahilkan hedonistiselle marja- ja kukkaretkelle pois polulta itsetyytyväisyyden viattomasta autoeroottisesta rauhasta.


    Suden hahmo on myös lapsen insestitendenssi/oidipaali-vaiheen representaatio ja sellaisena välttämätön mutta tuhottava fantasma. 
Lapsi voi haluta vanhempiensa kanssa naimisiin ja siitä voidaan laskea leikkiä naapureillekin. Kuitenkin lapsen on opittava itsenäisesti tuntemaan insestiin liittyvä tabu ja häpeä, eikä tämä saa tapahtua pelkästään torjumalla. Punahilkka-tarina antaa näyttämön nimettömälle kauhulle ja (sen) houkutukselle.

    Katharsiksen, vapautumisen viettien ristiriidoista, konflikteja aiheuttavasta alkuvoimaisesta viettien "mielihyväperiaatteesta", tarpeiden"poistamisen" voi suorittaa libidonaalisen tai thanatos -vietin kautta aggressioilla. Täyttymällä tai tuhoamalla. 
Raiskaaminen on pimeän thanatoksen äärimmäinen muoto mutta silti jokainen yllykkeen torjunta mahdollistuu vain terveen thanatos-vietin kautta.

    Syöminenkin vaatii hyvin voimakkaa aggressioenergian eli thanatos-vietin syöjältä: 
"syön/tuhoan tuon osaksi itseäni", "tuo on minua varten". 
Moralistinen halveksunta on jyrkkä torjunnan muoto äärinmmäisenä sublimaationa: "En voi toteuttaa viettejäni ja häpeän itseäni yhteisöni epäinhimillisten vaatimusten edessä, joten vihaan erilaisia ja vapaita - ja vapautan aggressioni vapaasti".

    Perfektionismi on thanatosvietin toteuttamista: yllykkeet ja sattuma/kaaos tuhotaan,  "epäjärjestys" suljetaan torjumalla pois, oma itse rajataan systeemillä ettei jäisi epävarmuutta itsetuntemuksen mahdollisuuksista.

    Katteeton, moralistinen toivo yli-inhimillisyydestä ja ID-viettien pseudohallinnasta on yksi itsetuhon yleisiä muotoja. Yliminä hallitsee minuutta rautaisella otteella ja sublimaatioiden muodot voivat ilmetä mitä hämmentävimmillä ja itsetuhoisilla, vieraannuttavimmilla tavoilla: pääministeri voi saarnata julkisesti ydinperheen puolesta mutta olla äärimmäisen kiinnostunut toisenlaisesta varjoelämästä.


    Samaistumisen voima

    Jos nykylukijalle täytyisi nyt perustella, miksi Punahilkkaa pitäisi lukea lapsille siinä missä kirkoissa pidetään esillä kidutetun ihmisen kuvaa, voimme summata aiheemme niin freudilaisen kuin jungilaisen näkemyksen subjektisamaistumisen kautta. 
Tarinan kuulija kokee päähenkilön koettelemukset oman itsensä kautta. Samaistumista voi näin kutsua itsensä uudelleen kokemiseksi.


    Punahilkka-satu voidaan nähdä

        •    uskonnollisena arkkityyppinä oman elämänsä sankarista, itsensä löytämisessä,
        •    opetuksena (tytär palaa äidin luo) tai sitten jopa
        •    analyyttisenä havaintoesityksenä, joka kertoo yksilön yllykkeiden itseriittoisuuden vaarasta ja samalla niiden välttämättömyydestä.

    Punahilkan ja Oidipuksen itsenäistymisyritys herättää meissä toisaalta ihmetystä ja kauhua, toisaalta uteliaisuutta ja toivoa.

    Ei ole olemassa kuin yksi ainoa tragedia, joka on toteutumaton elämä ulkokohtaisten sääntöjen symbioottisena kirouksena: transaggressiivinen paluu äidin helmoihin, epäitsenäinen seksuaalisuus, vanhapoika perähuoneessa, Oidipus äitinsä vuoteessa isänsä korvikkeena, fanaattinen mammanpoika ja pettynyt vesivärimaalari Hitlerinä, vaimonsa laiminlyönyt Odysseus tappamassa turhautuneen vaimonsa kosiomiehiä, Punahilkka vapauttaan ja välinpitämätöntä äitiä metsässä häpeävänä nuorena naisena.

    Toteutumattoman, identiteetittömän, vääristyneen elämän tragedia on meille välttämätön tarina kohdata, joka on liian usein totta myös todellisuudessa.
    kirjoittaja, ohjaaja
    Arhi Kuittinen






    LINKIT muihin teksteihini:



    Oikea askel väärään suuntaan
    - filosofian tehtävä; Heidegger, Zizek


    Sosiaalinen identiteetti ja feministinen seksuaalisuus
    - Tästä äiti varoitti




     
    Satujen päivitetyt tyttöhahmot


     
    Vapauttava vai sitova elokuva? - Antichrist


      Haastattelututkimus ja diskurssianalyysi by Arhi


     "Nuorten mielikuvia itsemurhasta"


     Sen voi ladata ja lukea täältä:




     

     

     

     

     

     ::

      



    Borgman 2013.  Aitoa eurooppalaista elokuvaa, suoraan tuhansia vuosia vanhasta eurooppalaisesta kerrontaperinteestä. Sieluttomat ihmiset "kutsuvat"sielun kaappaajia. Peikko sillan alla odottaa ahneita ja itseään halukkaasti pettäviä ihmisiä.
    •  Tässäkin on yhteneväisyyksiä Punahilkkaan.

      Varakkaan miehen vaimo on punahilkka, joka odottaa seksuaalista heräämistä ja pelastusta jouduttuaan elämäntilanteensa synkkään metsään ja kapealle polulla, mutta susi ja metsästäjä onkin sama hahmo.  Useita metaforisia paralleeleja useaan eurooppalaiseen satuun.


    Vaikuttava ja eksistentiaalinen thrilleridraama  BORGMAN

    Alex van Warmerdam


    Video interview haastattelu - kohdassa 3:50

    http://www.france24.com/en/20131119-tom-hanks-captain-philips-somalia-pirates-borgman-ducth-cinema-fellini-advertising

    The very essence of original European story telling. Subliminal and anarchistic.


    Harvinainen, älyllinen eurokauhuelokuva. Tämän voi nähdä suorana metaforana EU-politiikasta, kaikkea muuta kuin kuiva elokuva. 



          Juonipaljastuksia arvioissa:


    Borgman | tiff.net

     

    At CIFF: The exquisite corpses of Alex van Warmerdam's Borgman 



    Suosittele Finnkinon palautteeseen, että Finnkino ottaisi elokuvan esityksiin, myös Bio Rexiä voisi painostaa. Tulee DVD:lle 3-5 kk päästä