Aika moni kokenut psykologi puhuu ankarasti yliromantisoituneesta kulttuuristamme, jossa romanttinen "rakkaus" esitetään ihmeenä ja yleisratkaisuna kaikkiin yksilön ongelmiin egosentrisesti ja lyhytjänteisesti.
Kulttuurimme pommittaa naisia huumeiden käyttäjiksi rakkauselämässä. Silloin tavallinen, maltillinen, pohtiva ja uskollinen mies ei riitä viihteen hyökkäyssotaa käyvän Casanovan verrokkina galleriassa.
Romanttinen hormonihumala ei kuitenkaan kehitä sinänsä kenenkään henkisiä taitoja ja viisautta seuraamuksista. Todellisista arvoista.
Hormonihumalaa ihminen kuitenkin etsii ja kokeilee. Se on lihan laki.
Kirkon ja lahkojen opetus avioliiton pyhyydestä uskonnollisen toiminnan ja ihmiskuvan osana on myös hyvin harhauttavaa ja nuoria hämmentävää toimintaa.
Luther ja protestantit oivalsivat, että on teologisestikin harhauttavaa ja mielenterveydelle vaarallista puhua pyhästä avioliitosta ja niin paisuteltu room.kat. kirkon käsitys avioliiton sakramentista poistettiin.
Romanttisen rakkauden esittäminen elämän tarkoituksena tai "ikuisen avioliiton" esittäminen uskonnollisena aktina ja nopeana ratkaisuna romanttiseen humalaan vääristää maailmankuvaa aika roimasti.
Romanttinen rakkaus on ailahtelevaa hormonihurmosta ja sellaisena se pitää nuorillekin tunnustaa. Nuorten kokeiluja ei saa syyllistää "epäpuhtaana" uskonnollisella julmuudella. Romanttinen rakkaus on nuorelle kokeilua ja ailahtelua, ei ikuisen rakkauden etsimistä. Aikuinen ei voi elää nuoren puolesta eikä vaatia nuorta olemaan esikuva aikuisille, "uusi puhdas ihminen".
"I trade You"
Romanttinen rakkaus on aina vaihtokauppaa. Ihminen kokeilee omaa arvoaan ja halutavuuttaan. Romanttiseen rakkauten kuuluu oman statusaseman etsiminen. Siitäkin pitäisi puhua nuorille rehellisesti.
Se sammuu sitä nopeammin mitä suuremmat odotukset ovat suhteessa todellisuuteen.
Keskitie ja tasapainon etsiminen on kaiken viisauden päämäärä. Mutta ilman kokeilua ja elämyksiä ei ihminen on psykofyysinen kokonaisuus.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti