Näytetään tekstit, joissa on tunniste Arhi kirjoitukset III. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Arhi kirjoitukset III. Näytä kaikki tekstit

tiistaina, tammikuuta 09, 2007

Pimeän viihdekulttuurin kirkas hurma


Hyvä sodanvastainen elokuva on harvinaisuus.
Nyt sellainen sai palkinnonkin.
Pan´s labyrinth
In depth Total Film interview
with Guillermo del Toro



"Amerikkalainen" valtaviihde ei ole sodanvastaista.
Se valloittaa. Koko maailmaa.

James Bond-elokuva on aika järkyttävän täydellinen fasistinen fantasma eettisestä vastuumoraalista vapaasta ihmisestä. James Bond on osittain brittirahoitteinen mutta tavallaan aika protoamerikkalainen elokuva. Väkivaltaisen viihteen huipputeos, huipentuma. Tylyn sadomasokistisen imperialistisesta brittikulttuurin kehdosta se amerikkalainenkin kulttuuri ponnistaa.

Klishee, mutta sosiologien ällistykseksi jopa Kiinalaisen viihdekulttuurin nopea muutos on etsiytymässä vikkelästi amerikkalaisiin muotteihin. Aasiassa jenkkilähtöisten tietokonepelien pelimallit ja ratkaisumallit ovat auraamassa samaa viihdekontekstia rujolla voimallaan.

Yksi selkeä aihepiiri ja "konfliktien tarpeellisuuden ratkaisumalli" kertoo amerikkalaisen kulttuuri-imperialismin päämäärätietoisuudesta kaiken.
Selkä vihollinen suo selkeän kamppailun.
Pelottomuus. Päämäärätietoisuus.
Sota.
Saavutus. Armeija.
Messiaaninen sotilaallisuus. Sankarillinen vapaus.

Pax Americana.
Rooma II. Leipää ja sirkushuveja.
Orgastic experience for fun for everything.
Minusta jo amerikkalaisten isojen budjettien viihde-elokuvien harkittu "selektiivisyys" ja kapeus arvoissa on jo selkeä todiste sinänsä - mutta tämä ilmiö nimeltä armeija/"maukas sota viihteenä" on selkein todennettava funktio tästä pimeästä yhtenäiskulttuurin fantasmasta, ideologiseen viitekehykseen tarkkaan sidotusta viihdekulttuurista. Kulttuuri, jossa Jumala auttaa sankaria toteuttamaan sankarin visiot. Yhtenäiskulttuurin harha yhden totuuden maailmasta, jossa joku voi totuuden edustajana pakottaa muut vapauteen.

Jungilaisittain jäykkä arvomaailma ja tunteiden eristäminen ihanteiden (ja kasvatuksen) ehdoilla tuottaa pakottavan tarpeen luoda jyrkkiä dikotomioita. Paranoijan ulkoistettu paratiisi, jossa ei oman lapsuuden ja suvun rakkaudettomuutta ja väkivaltaa tarvitse kohdata.

Amerikkalaisen viihdekulttuurin päämäärätietoisesta ideologiasta kertoo selkeää faktaa amerikkalaisten elokuvien täydellinen alistuminen armeijan propagandan osaksi. Tietääkseni kaikki amerikkalaiset elokuvat, joiden tarinassa ilmenee armeijan toimintaa/sotaa/terrorismia, on viimeisen kuuden vuoden aikana alistettu faktuaalisesti, täsmällisesti ja ehdoitta armeijan sensorien muokkaamiksi käsikirjoituksiksi.

Eli kaikki armeijan propagandasodan mielikuvat ja assosiaatiot ovat viimeisen päälle kontrolloidusti ja kuorrutetusti käytössä kaupallisen viihdeteollisuuden myllyssä. Ja vaikka niin odotettu täyttymys, 911-psykoosi, kiristikin tätä ruuvia, niin käytännössä tämä armeijan ohjaama uhka/turva-mielikuvasto on tehty yhteistyössä jo 60-vuotta. Kaupallisen tehokkuuden ja yhtenäiskulttuurin nimissä.

Pelko ja viihde on dikotomiana jenkkien Janus-jumala.
Kauhu ja tyydytys.

No okei, liittyyhän se aivojen peruskemiaan ja alkeellisiin reaktiotoimintoihin. Mutta nimenomaan alkeellisiin sellaisiin. Voimallisiin, hyödynnettäviin. Liskoaivon mielen ympärillä olevia tietoisuuden kaltereita ravisteleviin alkuvoimaisiin impulsseihin, sieltä tajunnan kellarista.

Amerikanisaatioon kuuluu kulttuurisen turvan anomalinen hysteria - eli juntataan "turvallisia" eli tuttuja uhkakuvia aina vain samoja linjauksia pitkin, jotta maailmankuva olisi "selkeä" ja amerikkalaisen kompakti käytännön fasismi, "todellinen tarina", tehokas sadistisine ratkaisumalleineen. Fasistinen turvallisuus on aina uhkakuvien fantasian mittoihin hyödyntämistä.

24 -TV-sarja
Kaiken yksinkertaistaminen on ensimmäinen kaava, jolla amerikanisaatio toimii. Se luo intellektuaalisena tylsyytenä, ihastuttavina ja huvittavina ennakkoluuloina ja käsitteiden kapeuttamisena sellaisen turpean turvallisuudentunteen, jolle ei ole vertaa ihmiskunnan historiassa.

"Sankari" käyttöhahmona on väkivallan messias, amerikkalainen sankari.

Sankaripelastaja, Pakon edessä Hirviö, ihanteiden vuoksi pakkotilanteessa ihanteeton ja epäeettinen. Häkistä karannut palvelija, irvistävä hymyilijä. Fasistisen sadisminautinnon siunattu ikiliikkuja. Aina valmis totaaliseen sotaan totaalista vihollista vastaan, joka uhkaa turvallista kyseenalaistamattomuutta ja historiattomuutta.
PS. Eurooppalaiset sosiologit olivat 80-luvulla hieman ihmeissään, kun asennemittauksissa YYA-paranoijan Kekkoslandiassa, Suomessa, oli asenteiltaan Amerikan ulkopuolella sijaitseva amerikkalaisin asenneilmapiiri. Meillä oli sama tarvittava paranoijan ja uhkaavan tuhon perintö kuin villin lännen syö-tai-tule-syödyksi-jälkeläisillä.


lauantaina, tammikuuta 06, 2007

Mihin tarvitsemme filosofiaa? ii

ii


Filosofian tärkein päämäärä on kyseenalaistaa ihmisen päätöntä juoksentelua.
Ja niihin ajavia epärationaalisia turvallisuudentunteita ja vastuuta hämärtäviä manipulaatiokeinoja.

Miksi?

Filosofian päämäärä on tehdä ihmisestä toimiva subjekti eikä palapelin objekti.

Tämä on aina myös kulttuurimme vaarallisten illuusioiden purkamista. Turruttavat ideologiat ja turvallisuusfantasmat, joita ovat mm "jatkuvan kasvun" ideologia ja siihen liittyvä teknoentusiastinen turvallisuudentunne. Viihdeteollisuuden viihdeaggressio tarkasti ladatuin asennemallein (007), konventionaaliset turvallisuusmielikuvat samankaltaisuuden ehdoista ja kaiken torjunnan ja tiedostamattoman kasvatuksen viimeisenä keinona aggressiokeskeinen ratkaisumalli ovat myös ilmiöitä, jotka vaativat filosofista dekonstruktiota, purkamista, uudelleen tulkintaa.

Sokrates aloitti (filosofisen) ajattelun, dekonstruktiivisen ajattelun, koska ei hyväksynyt katteetonta ja valheellista hypeä. Tapoja arvojen suojana. Mikään ei saanut olla niin muodikasta, arvostettua, muuttumatonta, suojattua, uskonnollista tai pyhää mielikuvana, että se olisi voinut ohittaa järkeä ja inhimillisyyden perusteita. Kaikenlainen pakkomielteisyys ja ihanteellisuus ei saanut ohittaa järjen perustelua ja yksilön itseymmärrystä. Ihminen ei saanut Sokrateen mielestä vedota jumalalliseen tai perinteeseen yrittäessään vaikuttaa muiden ihmisten käytökseen ja valintaan.
Sokrates oli kaiken kokenut sotilas eikä hyväksynyt mitään ihanteiden ohjaamaa hysteriaa tai tunnevalintaa. Hän tiesi, mitä despootin tai kriisiajan uhoavan poliitikon ego sai aikaan ja kuinka vallanhimoisen kuningasyksilön ihanteet muokkasivat kansakuntien kohtaloa.
Jos ihminen ei osaa tulkita itseään ja jäsentää tavoitteitaan (aktiivisesti ilman valmiita mielikuvia), ja ennenkaikkea yhteisön, yhteiskunnan yllykkeitä ja ihanteita, on ihminen fasistisen yhteiskuntajärjestyksen ihannejäsen. Itseään ja motiivejaan ymmärtämätön ihminen on faustisen sopimuksen tehnyt ihminen, jolle kelpaa passiivisesti vain hyväksyntä, yhteisön kelpaavuusnormit ja ihailu ilman todellisia arvovalintoja. Todellinen yksilö löytää subjektina omat arvonsa mutta "kuluttajayksilö" omaksuu valmiit suoritusmääreet tullakseen todistettavasti hyväksytysti, ulkokohtaisen helposti kelpaavaksi ryhmän jäseneksi.

Elämme yhä monimutkaisempien manipulaatiokeinojen ja assosiaatiotapojen media-aikaa. Omaamme kuitenkin yhä osittain luolamiehen aivot/havaintomallit ja biologiset reaktiovasteet, joiden kautta pyrimme yksinkertaistamaan havaintoja ja etsimään "luotettavia ilmiöitä" helposti luokiteltavina stereotypioina ja "selkeinä" tulevaisuusennusteina epävarmuuden luoman stressitason alentamiseksi.
Amerikkalaisissa elokuvissa tukeudutaan jykevästi erilaisiin manipulatiivisiin stereotypioihin. Da Vinci-koodi elokuva on valitettavan räikeä esimerkki sukupuolistereotypian jatkuvasta pönkittämisestä elokuvamediassa. Itse kirjassa on piristävän feministinen asetelma, koska varsinainen päähenkilö on nuori naistutkija, jota vanha miestutkija tukee ja auttaa. Elokuvassa on asetelma käännetty räikeästi toisinpäin - elokuvan tuottajat ovat halunneet "turvata" katsojalle perinteisen (non-oidipaalisen) patriarkaalisen asetelman, jossa aktiivinen, kyvykäs miestutkija isähahmona oivaltaa ja suojelee hidasta "tyttö"-tutkijaa.

Matti Myllykoski on loistavasti analysoinut kirjoituksissaan amerikkalaisen valloittajasankari-kultin kieroja (ja viihteellisiä) vapahtajamielikuvia, jonka mukaan sankarille sallitaan apokalyptisesti kaikki epäeettiset ja sadistisesti puhdistavat ratkaisut, kunhan suojelutehtävä suoritetaan.

Nokian mainoksissa (kuten niin monissa muissakin patriarkaalista miehen ylivertaisuutta suojelevissa konventionaalisuuksissa) nainen hymyilee aina enemmän kuin mies. Mies on aina hieman hillitympi ja älyllisempi kuin nainen. Kontrollissa. Tästä voidaan luoda konventionaaliseen mielikuvaan tukeutuva turvallinen mielikuva siitä, että mies tyydyttää naisen mielihyväntunteen mm. teknologialla, kun mies on kontrolloivammassa roolissa, jumal-roolissa.

Stereotypiat luovat siis "turvallisuudentunnetta" ja pysyvyyden mielikuvaa konventionaalisen maailmanjärjestyksen perinteissä.

Renny Harlin in elokuva Kurkunleikkaajien saari sai hyvin jyrkän arvosteluvastaanoton, vaikka oli kohtuullisen mukava ison viihde-elokuvan vauhtifilmi. Ongelma olikin Rennyn emansipatorinen päähenkilö: kapinallinen voimakas nainen, joka tappoi miehiä miehekkäästi ja rikkoi monia konventionaalisia naisroolin tabuja - mikä sitten aiheutti aiheetonta epärationaalista ja analysoimatonta ahdistusta monessa elokuvaviihteen nauttijassa.

Kuinka filosofia liittyy psykiatriaan ja psykoanalyysiin?

Jotta kulttuurimme ei tuhoutuisi, tarvitsemme purkavaa filosofiaa, joka myös väistämättä tarvitsee psykiatrista ja sen taustalla olevaa psykoanalyyttista ymmärrystä ihmisen psyykestä.
Onko edessämme sokea kulutusorgia Titanicin kannella, jolloin yksinkertaisesti tyydymme länsimaiseen elintasoon - niin kauan kuin sitä on, ilman huolta ja nihilistisesti?

Yksilön kehittymisen ajatus on sotkettu pahasti yksilön mitattuun suoritustoimintaan, kelpaavuuden kriteerien saavuttamiseen ja toteuttamiskykyyn järjestelmässä. Selvät "ihanteet" onnellisuuden todentamisessa luovat helpotusta ja motivaatiota yhteiskunnan arvojen mukaan. Ristiriidat ulkoistetaan muodikkaiden uhkakuvien mukaisiksi.

Socrates, länsimaisen filosofian ja yksilökeskeisen ajattelun kirkkain aloittaja, korosti, että tyytyväisyys voi olla tuhoisaa onnellisuutta. Itsensä menettämiseen tyytymistä. Valheen vahvin sinetti on sokea tyytyväisyys.

Jos ihminen ei ymmärrä yllykkeitään ja piilotettuja tavoitteitaan, hänen toimintansa ja identiteettinsä ihmisenä on tympeää, sokeaa ja tuhoisaa. Sokrates opetti, ettei Elämän laatu saanut perustua hyväksynnän hakemiseen. Jeesus nasaretilainen opetti (Markuksen ja Tuomaan evankeliumin mukaan) aivana samaa kyynikoiden perusideaa elämänlaadusta. On erittäin todennäköistä, että helleenikaupungissa puuseppänä toiminut Jeesus tunsi Sokrateen ja muut kreikkalaiset kyynikko-filosofit.

"Teidät pelastaa se, mikä on sisimmässänne,
jos tuotte sen esiin.
Jos teidän sisimmässänne ei sitä ole ,
se, mikä teiltä puuttuu, vie teidät tuhoon."
-Tuomaan evankeliumi
Jeesus opetti hyvin määrätietoisesti opetuslapsilleen, kuinka selkeästi on vastustettava vallanhimoisia ja persoonallisuushäiriöisiä syyllistäjiä, tapojen orjia ja uskonnollisia foobikkoja. Säännöistä, tapavaatimuksista ja alistumiskäskyistä ei saanut syyllistyä eikä kukaan saanut määrätä tapojen mukaan jumalasuhdetta, ihmisarvoa tai henkistä kasvua ("Sapatti on ihmistä varten - eikä ihminen sapattia varten").

Rituaali-ihanteita, ulkoisia moraalisia ”puhtauskäsityksiä” ja kelpaavuutta instituutioiden tai ryhmien määritysten mukaan ei saisi hyväksyä ”yhteisen hyvän” ja tutun illuusion mukavaksi ylläpitämiseksikään. Valtarakenteet eivät olleet Jeesuksen seuraajia varten. Jeesus ei pitänyt mielistelijöistä ja jees-tyypeistä.

Mikään instituutio ei voinut tarjota rohkeaa vapautta, elävää uskoa tai oikeaa tulkintaa. Jeesus käytti toki pohjana vanhoja opetuksia ja tekstejä mutta näytti opetuslapsilleen kuinka kaiken voi ja täytyy tulkita uudelleen kirkastuneiden inhimillisten arvojen mukaisesti. Ihminen on ihminen vain subjektina, ei sopeutujana. Kiitoksien ja julkisen arvon määrittelyn kerjääminen olisi kadotus, sokeuteen eksymistä.

Jos tulkitsemme Jeesuksen toiminnan ja kohtalon Sokrateen toiminnan mukaan, saamme hyvin elävän kuvan Jeesuksesta uudelleentulkitsijana, uuden aikakauden puskijana ja oikeastaan Sokrateen työn jatkajana. Kovin moni yliopistofilosofi ei halua nähdä yhtenevyyttä Jeesuksen ja Sokrateen toiminnan ja elämän välillä mutta Sokrateskin valitsi yhteisön tuomion, kuoleman luovuttamattomien mielipiteittensä tueksi.


Kirkkojen perusoppi ja "oikean kestävän uskon" perusta on se, että usko ja metafyysinen olemassaolon tulkinta tapahtuu vain instituution siunaamien auktoriteettien ja tulkittujen dogmien kautta.

Vain tyytyväinen ja kiitollinen lapsi saa vanhempien kiitoksen ja siunauksen. Epäilevä ja tyytymätön lapsi on paha lapsi, Jumalan valmiin luomistyön ja kirkon "valmiin" dogman kiistäjä.

Jeesuksen henkisen vastarintaliikkeen perusajatus oli päinvastainen, ettei mikään instituutio saa määrätä yksilön hengellistä ja henkistä elämää.
Jeesus näki yksilöidean, yksilöiden tasa-arvoisen yhteyden olevan kaiken henkisen elämän suola. Instituution suoma pakettiratkaisusiunaus antaa tyytyväisen uskonelämän valmiissa paketissa valmiiden vastausten kera ja kieltää kaiken epäilyn, koska vastaukset ovat dogmilistassa valmiina määriteltyjä ja yksilöstä riippumattomia. Kelpaavuus on ehdollistettu opin hyväksymiseen ja "yhteisöllisen" varmuuden tuntemiseen.
Erilaiset ovat uhka yhtenäiskulttuurin harhalle. Historiankirjoituksen uskontokuvauksetkin ovat lähes kaikki 1 % eliittiväestönosan kannalta kirjoitettuja. kansan uskonelämä on länsimaisellekin historiankirjoitukselle ollut täysin yhdentekevää eikä sitä siis oikeastaan olekaan olemassa.
Markuksen evankeliumissa on luettavissa Jeesuksen sokraattista keskustelumetodia. Jeesus nosti esille ihmisten periaatteiden ja käytännön toimien ristiriitoja, aivan kuten Sokrates. Sokrateen paradoksi keskustelun päämääränä, yksilön oma oivallus ristiriitaisista perusteluista ja motiiveista nostaa sokeuden huntua ja todellisuudesta erillisten ihanteiden harhaa sokraattisessa keskustelussa.

Kyynisyyden ja nihilismin filosofinen ja semanttinen ero on tärkeää, jotta voi ymmärtää filosofian tarpeellisuuden. Filosofisesti on tärkeää huomata että terve kyynisyys on nimenomaan valheita ja harhoja purkavaa mentaliteettia. Nihilismi on taas se ajattelumalli, joka sallii meidän kävellä mielipidevankien valmistamissa halvoissa kengissä.

Jeesuksen kuoleman nihilistinen uskonnollinen välineistäminen rituaalikohtaloksi tekee Jeesuksesta avuttoman jumalan lampaan, palapelin palan itsetuhoon tyytyvässä ehtoollisen transaggressiossa, jossa Jumala ei voisi vähempää välittää historian suunnasta ylhäisessä ajattomuudessaan. Amerikkalaisessa uskonnollisuudessa suurta suosiota saavuttanut sveitsiläisen Calvinin "ennaltamääräämisoppi" poistaa jopa eettisen olemisen ja tiedostamisen tarpeellisuuden, koska maallinen menestys on suoraan Jumalan ennalta määräämä siunaus. Calvinin logiikka on Bushinkin monokulttuurimilitarsimin taustalla: koska Jujmala on vahvin niin kun vahvin voittaa, siunatuin voittaa jumalan tahdon mukaan.

"Jos minä en olisi tehnyt sitä, joku muu olisi tehnyt sen"


Mikä määrittää ja mahdollistaa nihilistisen kulttuurimme?

Persoonallisuushäiriö on ehkä eniten kulttuuriamme määrittävä tekijä tällä hetkellä. "Kehitys"- eli kilpailu- ja kasvupakkomielle on isketty meille kulttuurimme elinehdoksi. Itsestäänselvyydeksi.

Röyhkeyden ihannointi, voiman tunto lähes rituaalisesti ja kaiken näkeminen kilpailuksi johtaa vertailun kulttuuriin. Syö tai tule syödyksi.
Luodaan ihanteita, joilla yksilö ei olisi tyytyväinen itseensä ilman vertailua ja todistettavaa kelpaavuutta. Psykiatrian kannalta persoonallisuushäiriöiset yksilöt ovat äärimmäisen kilpailuhaluisia, sillä heidän keinotekoiset identiteettinsä erilaisten roolien suorittajina vaatii jatkuvaa painetta, ulkoista todistelua ja kamppailua. Persoonallisuushäiriöinen ihminen pelkää jatkuvasti hajoamista ja riittämättömyyttä.

Mainonta on monesti kuin suoraan persoonallisuushäiriöisen mielenmaisema. Useinmiten mainoksen "päähenkilöä" tai oikeasta tuotteesta välinpitämätöntä mainoksen "luuserihahmoa" uhkaa häpeän konfliktitilanteet ja riittämättömyyden kaaos mainosdramaturgiassa.

Persoonallisuushäiriöiset eivät pysy psykologisesti kasassa ilman keinotekoisia ristiriitoja, ulkoista todistelua ja havaittavia jännitteitä. Jatkuvaa painetta ja kaaoksen todistettua uhkaa.

Koska heidän identiteettitietoisuutensa ei pysy kasassa sisäisesti järjestyneen terveen itseymmärryksen ja lapsuudessa luodun tyytyväisen omakuvan varassa, on heidän jatkuvasti todistettava kelpaavuutta tai paremmuutta. Heille maailma on jyrkkä jako ystävien ja vihollisten leireihin. Ilman dikotomiaa he eivät osaa määrittää itseään eivätkä kokea tarpeellisuuttaan.

Sota, raivoava kilpailutilanne, on mitä mainioin ja kiihottavin asia persoonallisuushäiriöisille. He voivat vapauttaa aggressioitaan pois itsestään sadistisena "nautintona" selvästi kohdistettavaan viholliseen, kilpailijaan tai luuseriin. Koulukiusaajat ovat melkein järjestään taistele-tai-kuole-kulttuurin "uhreja/kannattajia", persoonallisuushäiriöisiä. Heille kiusaaminen ja viha on hyvin luonnollista ja rauhoittavaa, jotta he pääsevät itseinhon kaaosta pakoon sadistiseen hallinnan ja voimantunnon todistettavaan fantasmaansa. Kun on olemassa aggressioiden vapauttava kohde niin persoonallisuushäiriöisen sietämättömät ja sitomattomat sisäiset jännitteet "helpottuvat" ja persoonallisuushäiriöinen psykopatia "helpottuu" olotilana. Syntyy eheytymisen väliaikainen illuusio, voiman fantasma, mikä ei ole lainkaan pysyvää tervehtymistä.

Kulttuurimme tarjoaa yhä räikeämpiä sadistisia ja masokistisia roolimahdollisuuksia kanavoida turhautumia, luoda sublimaation tapoja. Kautta aikain ihmiset ovat ihailleet vahvoja alfa-uroksia, koska rotumme on hierarkkisen selviytymisevoluution leimaamaa. Voimakkaimman ihailu ja kannattaminen on suonut voimakkaimman suojelua ja ryhmähenkeä johtajan henkklöhahmon kautta. Oman heikkouden voi kieltää kätevästi samaistumalla "voittajaan". Suureelliset, kyvykkäät, rajoittamattomat viihdeidolit ja röyhkeän playboy-hiphop-viihdesankarien ihailu on tätä samaa sairasta pimeän puolen evoluutiota.

Tietysti teknokulttuurimme "ihmeellinen" kehitys on suurelta osaltaan persoonallisuushäiriöisten jatkuvan riittämättömyyden tunteen ansiosta "kehittynyt", mutta olemmeko tyytyväsiä fasistiseen maailmanjärjestykseen, jossa olemme tyytyväisiä länsimaalaisia, joiden kenkiä tekevät alaikäiset lapset dollarin päiväpalkalla ja halvan työvoiman ihmiset joutuvat työskentelemään ja elämään myrkyllisissä olosuhteissa globalisaatio-fantasman ansiosta?

Elämme maailmassa, jossa kristityt eurooppalaiset ottavat vastaan tyytyväisinä tuotteita, joita ovat olleet valmistamassa Kiinan vangityt kristityt mielipidevangit orjatyövoimana.


Kristinuskon historiassa valtion manipulaatiokoneiston osaksi sulautunut kirkko on pyrkinyt kääntämään Jeesuksen käyttöesineeksi. Kapinallisuus on kaikin uskonnollisin ja suggestiivisin keinoin koetettu dumpata ja kääntää "uhrautuvuudeksi". Tottelevaisuudeksi. Kunnollisuudeksi. Jeesuksen viimeisten hetkien tulkinnalla ja epätodellisen idoli-ikoni-Jeesuksen "opillisella" tulkinnalla on uskonnollinen Jeesus tehty sopeutujien ja alistujien esikuvaksi. Jeesuksesta tehtiin valtioviraston asemassa olevan valtionkirkon nöyrä palvelija.

Kirkon pääsanoma on epäaktiivinen, "sopeutuva" ja alistettu seurakunnan jäsen. Saneltu todellisuudenmäärittely valtakoneiston kitkan minimoimiseksi. Yleinen pappeus on hyvä idea mutta kirkko on pitänyt monet "hyvät ajatukset" vain mahdollisiman etäisinä ideoina, lohdullisina unelmina.


Kapinallinen Jeesus ei historiallisena henkilönä kertaakaan opettanut opetuslapsiaan sopeutumaan. Olosuhteiden sietäminen on aivan eri asia kuin sopeutuminen. Jeesuksen opetuksen pohjana oli sinnikäs, sopeutumaton, väkivallaton vastarinta. Jeesus ei hyväksynyt instituutioita, jotka tukivat valtakoneistoa systemaattisilla sopeutumisperiaatteilla. Instituutioiden luoma epäarvo, rituaaliuskomukset ja ehdottomat totuudet, joilla määrättiin muiden usko, oli Jeesukselle saatanan vääristynyt Jumalan hyväksikäyttö.

Jos alistumisesta tehdään elämän suurin prinsiippi, kielletään ihmisen vastuu ja löytämällä tiedostaminen. Uskon tilalle juntataan "vakaa" valmis uskomusjärjestelmä. Valaistumisen tilalle alistuminen. Yksilö poistetaan systeemin tieltä käsitteellisesti - ja reaalisesti.

Jeesuksen jälkeinen maanalainen mentaalinen vastarintaliike, kristittyjen yhteiskuntaluokaton yhteys, opetti ennenkuulumatonta tasa-arvoa, toivoa ja ihmisarvoa. Vaikka oli kilpailevia uskonnollisia johtajia, ei ollut integraatiopolitiikkaa, massaideologiaa, oli vain usko inhimilliseen Jumalaan ja jumaluuteen inhimillisyydessä. Rikkaiden naisten rahoittama diakoniatyö köyhien avustamiseksi johti maailman nopiempaan väkivallattoman uskonnon leviämiseen. Naisten käytännön kontaktivalta ja suhteellisuudentaju piti vielä valtafriikit miehet ansoissa.

Kunnes.

Kun Keisari Konstantinus näki räjähdysmäisesti kasvaneen kristinuskon uuden ruohonjuuritason voiman ja laajuuden uhaksi, hän tuki vallanhimoisimpia ja kontrollifriikkejä piispoja, jotta kirkko tulisi osaksi valtakoneistoa. Tapahtui kaikkien aikojen saatanallisin kusetus. Kaikki Jeesuksen opetukset käännettiin päälaelleen käyttämällä joitakin uskonnollisia mielikuvia uskonnollisen paatoksen ja keisarikultin uuden muotin junttaamiseksi.

Keisarista tuli Jumalan sijainen: ihmisten kuuliaisuus keisarille osoitti muka kuinka ihminen on kuuliainen Jumalalle. Uskollisuudesta ja mallioppimisesta tuli kunnon kansalaisen uskonnollisuutta, jota hysteeristen kontrollipiispojen viha eriuskoisia kohtaan määritti valtion ainoaksi uskonnoksi. Hinnalla millä hyvänsä. Ainoan totuuden kehäpäätelmä.

Mieletön ihmiskunnan historia.
Mielettömät, näkymättömät jännitteet
kulttuurimme pinnan alla
ja valintaamme vaikuttavien
mielikuvien taustalla.




tiistaina, tammikuuta 02, 2007

Bonhoeffer

* päivitys

Kirkkojen verinen likapyykki Euroopassa ei ole läheskään pesty.

"Varsovan vasta nimitetyn uuden arkkipiispan Stanislaw Wielgusin oli sunnuntaina määrä juhlistaa virkaanastumistaan johtamalla näyttävästi messua uudessa toimipaikassaan. Wielgus, 67, joutui kuitenkin viikonvaihteen kynnyksellä tunnustamaan oikeiksi väitteet, joiden mukaan hän oli kommunismin kaudella ollut yhteistyössä turvallisuuspoliisin kanssa." - HS



Sunnuntai 07.01.2007
Historiaa: Dietrich Bonhoeffer

Dietrich Bonhoeffer on Cheap Grace

The Cost of Discipleship - Costly Grace

An Interview With Filmmaker
Martin Doblmeier



DVD - Amazon.de

Miten moraalinen rohkeus punnitaan? Saksalainen teologi Dietrich Bonhoeffer (1906-1945) oli ensimmäisiä, jotka rohkeasti ja määrätietoisesti nousivat vastustamaan Adolf Hitlerin politiikkaa ja natsien juutalaisvainoja. Bonhoeffer oli aktiivisesti mukana myös Hitleriä vastaan suunnatussa attentaatissa. Murhayritys epäonnistui ja toisen maailmansodan loppuvaiheissa Bonhoeffer teloitettiin.
Tuotanto: Journey Films/PBS, Yhdydvallat.


§ Reich bishop Mueller



Why is Borat number one?


In fact, Mazer told the BBC News website it was "95% scripted".

"Perversely, even though it's not tightly scripted, we ended up writing much more than you would do in an ordinary script - because we had to prepare ourselves for every eventuality."



Is there any reasonable reason
why a film about total racist idiot
is No 1 in film box offices?
And fun one?


Well, you can always ask also how a total idiot can be a president of the country with ultra dangerous military power.



As those ancient greeks...

In the middle age the most important political arena for common people in Europe were jokers and really obscene theater groups. They presented political situations, characters and secrets as extreme vulgar jokes when there was only one absolut political power, the despot to rule all country.

Why in earth despots, kings and princes allowed even in their closed courts amusement moments with these mad and shameless artists?
Because when the political reality was openly despotic without change or challenge there was only relief for political "freedom" through imagination, comedy and dissolute parody.

And without relief human consciousness will go tilt.


In ancient greek there was always after serious tragedy performance a comedy about that tragedy.

Theater as art form is born from dionysian wine, dance and drug rituals and culture to explore, expand consciousness and dig up darkest and funniest stories about human and mythical god characters.

Borat is a Zeus-story.
What a heck?
Borat has a huge ego, Borat is chasing a Woman of the moment - like Zeus - and doing whatever he wants whenever he will want. He wants to pregnate the most wanted woman. Very Zeus-like action. World is for Borat only like playground and for self admiration - like for Zeus.

Zeus is as metaphor of human "ego" without social conscience "supergo". Like 4 years old narsistically damaged boy, who thinks he is the center of the universe.

Childish omnipotent macho without moral - a story of Zeus with gigantic, godly libido pushingf restricting traumas away from conscience .


"Borat"-concept is also kind of logical step after Michael Moore´s hysterical, odd, fun and sad documentarism to explore mad world. Despair and madness is without doubt part of chaotic "globalisation".

Borat as a character is simply quite straight and honest machoismo vision of the political truth of this world´s "power" players, hustlers, reverends, mafiosos and politics.

And as you know, now this american "evancelical" "leader", newest example of obsessive moralist, who steps down after moral "mistakes", is really like some direct character of Sacha Baron Cohen.

Reality related comedy always tops the comical imagination.

Political comedy is here to be. http://www.borat.tv/

Yahoo video: Borat - Sacha Baron Cohen

Newsweek - Funny but serious


* Täytyy myöntää, että Uuno Turhapuron proto-borat-hahmossa oli jotain hyvin samaa kuin Boratissa...

.

Dramatisoitu uni - INLAND EMPIRE


Kun maamme elokuvateatteiressä pyörii toinen toistaan karmeampia suomalaisia elokuvia niin elokuvahistoriaan on sentään iskettu uusi merkkipaalu.

David Lynch päästelee vihdoinkin

Inland Empire - New Review
-"Five years on, the director makes up for his absence both with volume – the film is three hours long – and with a grandstanding, eye-opening stage-presence: ‘Inland Empire’ is as arresting, disturbing and puzzling as anything he’s ever made and takes the tag ‘Lynchian’ to new levels, not all desirable..."


Uusin elokuva INLAND EMPIRE on täysin genrevapaa tuotanto. Rahan puutteen takia mestari joutui käyttämään DV-videokameraa koska ei ollut edes varaa HD-kameratuotantoon. Läntisen sivistyksen osa ihmiskuntaa pitäisi hävetä.

Tämä Lynchin tuotanto-olosuhde on taas surkea esimerkki tympeän markkinavoimavetoisesta elokuvakulttuurista ja sen seurauksista. Kokeileva on jotenkin kauhistuttavaa, kun tuotantoa ei tehdä rahamuottien mukaan. Viihdekulttuurimme on tympeä ja pelokas, turvaudutaan mieluummin sadistisiin väkivaltaelokuviin kuin vaihtoehtoiseen todellisuuden käsittelyyn. Väkivaltaviihde on soveliasta ja ekstaattisena elämyksenä hyväksyttyä koska silloin ei joudu kohtaamaan eksistentiaalisia kysymyksiä ja ahdistuksia vaan voi sadistisen hurman voimalla dumpata itseään entistä syvemmälle unohduksen ja torjunnan kulttuuriin.

Mutta Lynch on onnellinen halvasta DV-kamerasta. Se vapauttaa. Tärkeintä ei ole teollisuusstandardi elokuvatuotannossa vaan ilmaisun vapaus. Tämä on Lynchin dogmaa ja evankeliumia laatustandardeja kiljuville tuottajille. Kuinkahan moni suomalainen uskaltaa kasata omaa tuotantoa ilman elokuvasäätiön tuottamaaulkoisten kriteerien laatuhalvausta ja vertailuhysteriaa?

Sisältö on kuningas vuorovaikutuksen valtakunnassa ja muoto sen narri.




Traaginen kohtalo oli Fellini:kin - ei saanut rahaa kasaan pelokkailta tuottajilta viimeisinä vuosinaan vaan joutui tekemään hajuvesimainoksia. Oh humanity.


Lance Weiler interviews

Absurda's Eric Bassett ::

INLAND EMPIRE self-distribution - podcast

- The Workbook Project


Lynch ::

Short interview

"Film is totally dead for me"


"A time restraint is so arbitrary and kind of meaningless,"
:: he said after a press screening Friday.
"This is the length that feels correct."

American stranger :: Inland Empire
offers a similar feeling
of distorted deja vu...


:: Reviews





Toimittajien asenne Lynchiin on hysteerisen varovainen, koska hän ei ole kaupallisesti menestyvä ohjaaja.

Kun Hesarinkin toimittaja lainaa muiden kriitikoiden ihmettelyä jänis-hahmoista elokuvassa niin tämä alleviivaava viittaus muihin kriitikoihin näyttää olevan toimittajasta jotenkin todiste Lynchin hallitsemattomuudesta ja outoudesta. Tarttuminen triviaalin yksityiskohtaan todistusaineena osoittaa kyllä että toimittajalla ei ole mitään hajua kyseisestä elokuvasta mutta jokin intentio kylläkin leimata elokuva mielikuvatasolla.

Ja vähän sivistystä pöytään. Jänis on monessa kulttuurissa mm jumalten ja henkien sanansaattaja, sielueläin tms. Maya-intiaaneillakin, joilla siis on aivan sama ugrilainen shamaaniuskonto pohjalla kuin meidänkin esi-isillämme, jänis oli yön ja kuun kunigattaren lemmikki, tricksteri, jumaluuksien koettelija, pyhä varas, sopan hämmentäjä, luovan kaaoksen jekkuilija, inhmillisen uteliaisuuden ja kahlitsemattoman elämänvoiman arkkityyppi.


.

maanantaina, tammikuuta 01, 2007

Juudaksen motiivi ii - Kulttuurimme uudessa valossa


Nikos Kazantzakisin kirja pohtii nimenomaan mystisen Jumala-kokemuksen jännitettä muuttuvan ja profeetallisen uskonnollisuuden pohjalta, mitä kristilliset kirkot ovat pyrkineet jäykillä kokemusta ohjaavilla rituaaleilla ja uskoa tarkkaan määrittelevillä oppirakennelmmilla torjumaan ja tuhoamaan jeesuskuvasta. Kazantzakisin Jeesus-kuva Scorsese:nkin elokuvassa on huiman uskottava.

Profeettoja ja hulluja messias-ehdokkaita diggaava Jeesus, joka pystyy luomaan ja muuttamaan opetustaan ja perusteluitaan sekunnissa, kohdatessaan ihmisten sosiaalista sokeutta, kylmää uskonnollsiten johtajien valtapolitiikkaa, itsetuhoisien jännitteiden ja elämänkielteisten uskomusten vaikutuksia elämässä ja yhteisössä.

Gnostilaisuudessa dogmien ja rituaalien luoma varmuuden onnentila on yhtä kuin henkinen kuolema. Kun etsiminen loppuu, jumalallinen liekki sammuu eikä ihminen voi löytää jumalayhteyttä. Gnostilainen oivallus jumaluudesta on hyvin lähellä buddhalaisia oivalluksia kärsimyksestä, kaiken ykseydestä, laupeudesta, erämään hiljaisesta Jumalasta ja halujen eksyttävästä sumusta. Markuksenkin Jeesus on profeetta, joka inhoaa ihmisten epätoivoista henkilökuttia ja kieltää kutsumasta itseään messiaaksi.

Johanneksen evankeliumin julma Juudas-dissauspropaganda kertoo omaa tarinaansa kulttuurimme kehityksestä.

Miksi opetuslapsi Juudaksesta tuli muiden opetuslasten vihollismielikuva noin vuonna 100 Johanneksen evankeliumin kirjoittamisen aikoihin ja kirkon hierarkisen rakenteen muodostuessa? Juudaksen opetuslapset suuntautuivat gnostilaiseen elämänfilosofiaan. Tuntemamme kristinusko on muodostunut kitkerällä maratonillaan erilaisten ajatusten, kirjoituskääröjen ja ryhmien aggressiivisella tuhoamisella.
Juudaksen seuraajat eivät olleet poikkeus kirkkoisien tämänpuoleisen tuomion vimman kohteena. Jeesuksen tekijänoikeudet omistava seurakunta piti suurimpana vihollisenaan lähes samankaltaisesti ajattelevia ryhmiä, kilpailijoitaan. Kirkkoisien tähtäimessä oli täysin hierarkinen järjestö, jossa jäsenet uskovat juuri niinkuin heille sanotaan eikä kukaan kuluta aikaansa kysymyksille kun tarjolla on vain vastauksia. Tämä oli sen takia ihanneuskonto Rooman keisarille ja niin ennätystahtiin alistumista korostavasta kristittyjen lahkosta tehtiin kaikkivaltiaan keisarijeesuksen uskonto, Christus Pantokrator, kuvastamaan keisarin kaikkivaltiutta. Ja ehdotonta hierarkiaa ja vallan voimaa.

Näin luotiin täydellinen uskonto, jonka jäsenet olivat kuluttajia.
Yksilön ei enää edes tarvinnut tehdä rituaaliuhreja,
kun kirkko omisti yksinoikuden ja tulkintaoikeuden suurimpaan Uhriin.

Ja niin oli kapitalismi luotu.

Hitler luki ihannoiden inkvisition historiaa. Se oli hänelle salaseurojen salaseura, suurin poliittinen ilmiö historiassa. Ilman inkvisitiota ei olisi kristinuskon monokulttuuria, pyhän ylpeyden kirkollista ylemmyyttä.

Halveksunta ja viha on aina ehdottoman ja sävyttömän dogman toinen väistämätön kääntöpuoli.
Jung:in mukaan ihmisen individuaatio ei ala totuudesta a priori, tottumusten, muottien, yhteisön vaatimusten täyttämisestä vaan oman varjonsa kohtaamisesta, ihmisyyden velkataakasta ja inhimillisen rakkauden pimeästä velkataakasta.


Mannerheim-sankarikultti elää

Etulinjan veteraani Toivo Maukonen TV2:sen 1.1.2007 dokumentissa kyseenalaistaa osaltaan Mannerheimin sodanjohtopolitiikan.

Maukosen mukaan Mannerheimin ja esikunnan pakkomielteisen sokea ja epärealistinen hyökkäyspolitiikka syyllisti ja jopa teloitti "pakenevia" sotilaita, jotka järkevästi pelastautuivat aivan mahdottomista tilanteista venäläisten massiivisen ylivoiman jyräyksen alta.

Ylivoima johtui monesti upseerien tilannetajun karmeasta vääristymisestä ja "pelottomuudesta". Kannuksien hankkimisesta.

Upseerien tilannesokeus oli epäammattimaista sotilaiden uhraamista. Upseerit kieltäytyivät strategisista tiedustelutiedoista ja turvautuivat ideologiseen sotilasylpeyden säilyttämiseen kilpaillessaan toisten upseerien kanssa saavutuksista. Voiman tunteen korostamista menneen maailman sotilaallisen ideologian alleviivaamiseksi. Kokeneita sotilaita ei kuunneltu strategisessa pohdinnassa vaan päätökset olivat mahdollisimman uljaan "viimeiseen mieheen"-ideologian toteuttamista. Keskusjohtoisen, todellisuudesta siistityn "päättäväisen" sokean strategian toteuttamista.

"Tuliko kesän 1944 suurhyökkäys Suomelle yllätyksenä" - kirja ja keskustelu

Strategiset vetäytymiset ja venäläisten etujoukkojen hyökkäystehon hajottamisjuonet eivät sopineet Mannerheimin vanhaan tsaarinajan "luovuttamattomaan sotilasylpeyteen". Tehokkaat sissisodankäynnin tyyppiset dynaamiset joukkojen ja hyökkäysten painopisteiden nopeat siirtelyt todistettavine tuloksineen ja esimerkkitapauksineen eivät selkeistä tuloksista huolimatta menneet upseerien ylpeyskäsitysten läpi. Armeijanhan piti olla armeija, joka marssii rivissä, ilman pelkoa. Upseerit taantuivat vertailemaan toinen toistensa perinteistä sotilaskunniaa "rohkeuskäsitysten kautta" mitä suurempi paine jatkosodassa kasvoi. Haluttiin historiaan vain rohkeaa toimintaa eikä strategista joustavuutta. Pelkuriksi leimaaminen ohjasi mielikuvana ja pelkona lopulta sodanjohtoa sen sisäisessä nokittelussa.

Olen kuullut eturintaman sotilaiden jälkeläisten suoria kertomuksia siitä, kuinka upseerit sijoittivat etulinjoihin nimenomaan ja joskus ainoastaan punaisten jälkeläisiä ja huoletta kuluttivat heidät perusteettomissa hyökkäyksissä välittämättä tiedustelujoukkojen raporteista ja kokeneiden sotajermujen tilannekatsauksista. Tuntematon sotilas oli rohkea kirja nimenomaan näiden jännitteiden esilletuomisessa.

Kuulemieni sisäpiirin juorujen mukaan veronmaksajien rahoja on puolustusvoimien määrärahoista varattu iso potti Renny Harlinin tulevaan Mannerheim-elokuvaan. Eli Renny on tekemässä hinnalla millä hyvänsä Mannerheim-sankarieeposta, joka tulee olemaan varmasti täysin sotahullujen ihanteiden mukainen propagandaelokuva.

Suomalaisen sotaelokuvan muoto: ihaelma.

Mannerheimin homo-/biseksuaalisuutta tuskin tuskin tuodaan esille tässä upseerieläkeläisten valvomassa ja armeijan sensuroimassa käsikirjoituksessa. Eihän kansakuntamme ikuisia myyttejä miehuullisen sotilaan ja sotilaallisen miehuuden heteroseksuaalisesta voimasta ja olemuksesta voi kaataa.

Armeija ei ole lakipykälien mukaan velvollinen paljastamaan sitten kuinka paljon rahaa se häslää "tiedottamistoimintaansa" tässäkään tapauksessa, jos elokuva toteutuu. Yksi salaisuus lisää. Demokratian puolesta.


Myyttejä ja sankareita ylläpidetään ilman historiallista rehellisyyttä.
Ja siitä vieläkin halutaan tehdä propagandaa. Säälittävää meininkiä.

Mannerheimin alkoholinkäyttöä, kasvavaa pakkomielteistä hyökkäysintoa päämajan kartan äärellä ja aggressiivista huonojen uutisten torjuntaa ja hänen upseeriensa nuoleskelu-peliä päämajasta tuskin näytetään kaikessa karmeudessa ja todellisuuspakoisuudessa. Täytyy muistaa, että Mannerheim on se henkilö Risto Rytin kanssa joka käytännössä päätti jatkosodan hyökkäyssodasta rajojen yli eikä keskittynyt puolustus- ja miinoitustyöhön voimavarojen maksimoimiseksi. Voimavarat tuhlattiin valloitussotaan voitollisen fasistisen Saksan takia. Ryti keksi "jatkosota" sanan jo tavlisodan aikana. Aikamoista sotahurmosta jättiläismäistä valtakuntaa vastaan.

Kenraali Airon rikollinen toiminta tiedustelutietojen ja -kuvien väärentämisestä ja pimittämisestä armeijan säädöksien vastaisesti on yksi pimeimpiä tabuja suomalaisessa historiankirjoituksessa. Joko sen toiminnan suorana seurauksena tai sen lisäämänä Mannerheimin todellisuuspakoisuuden, psyykkisen tasapainottomuuden tai ihan vain ideologisten harhojen takia ei tehty strategisia vetäytymisiä ja tuhottiin miesvoimaa ja yleistä puolustustehokkuutta. Tutkijat kyllä kommentoivat silloin tällöin tätä esikunnan harkittua paranoijaa mutta viralliseen historiankirjoitukseen sitä ei vielä liitetä.

Suomi ei ole vieläkään valmis todellisuudelle. Suur-Suomi ei ole hävinnyt sotilaallisen ideologisena itsetunnon ajatuksena. Vieläkin on ihmisiä, jotka luulevat että Suomi olisi voinut realistisesti valloittaa Neuvostoliitolta alueita ja että kaikki sotilaalliset päätökset olivat vain "käytännön sanelemia", eivät ideologisia. Että Mannerheim oli oikeassa ilman kyseenalaistettavaa ideologiaa ja hyvää tahtova sodanjohtaja hyökkäävän Suomen parhaaksi.

Uskomatonta.

Armeijalle sallitaan vieläkin ideologinen menneisyyden vääristely, jos elokuva rahoitetaan ja tuotetaan eläkeläiskenraalien fantasioiden ja menneisyyden vääristelyn pohjalta.

Kuka todella pelasti Mannerheimin

 

sotasyyllisyysoikeudelta?



.

lauantaina, joulukuuta 30, 2006

Juudaksen motiivi - Juudas uudessa valossa

* päivitetty versio iii


TV1 30.12.2006 National Geography:
documentary (.de DVD):


"Juudaksen evankeliumi"


-" Juudas Jeesuksen "kavaltaja" on yksi vihatuimmista "henkilöhahmoista". Nyt uudet löydöt uhkaavat vanhoja uskomuksia: ne saattavat muuttaa käsityksemme Jeesus Nasaretilaisen ja Juudas Iskariotin elämästä." -YLE


-Video clip - preview online

-USA DVD-reviews



HS " Historiallisesti Juudaksen motiivi pysyy Räisäsen mukaan arvoituksena. -Yleisin tulkinta lienee se, johon suomentajatkin kallistuvat: Juudas halusi painostaa Jeesuksen vihdoinkin ryhtymään sellaiseen toimintaan, joka johtaisi odotetun Jumalan valtakunnan saapumiseen. Silti tämäkin on pelkkä arvaus, hän muistuttaa."

- HS sunnuntai 24.12.06


Tämä Räisäsen lähtöasetelma ajatukseen, että "Juudaksen evankeliumi":ssa ei olisi mitään todella erilaista historiallista näkökulmaa ja uskottavaa gnostilaista jeesuskuvaa/jeesusperinnettä kuin "tutuissa" Kirkon evankeliumeissa, on jotenkin outo. Korkeakirkollisen outo oletus yhdestä Jeesuskuvasta.

Kunnioitan Räisästä suuresti tutkijaprofeettana mutta nyt en tajua hänen prefiksatiivista ennakkoymmärrystään verrattuna itse lukemaani Jeesus-kuvaan tästä tuoreesti käännetystä tekstistä. Ensinnäkään, tekstin originaalia ikää ei tiedetä. Kielen muoto ei kerro onko se kirjoitettu vuonna 50 vai vuonna 170 (varhaisin maininta kirkkoisä Irenaeus).

Tekstissä on toki luettavissa ideologista kamppailua, poleemisuutta, "kriittistä dialogia" toisten rituaalikristittyjen tapojen suhteen ja varsinkin sitä ehtoolliskritiikkiä. Ehtoollinen on kuitenkin ollut jo varhain osan alkukristittyjen ensimmäinen opinkappale ja rituaali (pelastusrenkaana Jeesuksen shokeeraavaa kuolemaa ja maailmanlopun tulemattomuutta vastaan) jo ennen ylösnousemususkoa. Opetuslapset kehittivät, niin ehtoolliskeskeiset kuin gnostilaisetkin, selitysmallejaja uskonnollisesti helpottavia uskomusmalleja Jeesuksen kuolemalle ja hyvin todennäköiselle joukkohautakohtalolle.
Se, ettei tekstillä olisi yhteyttä historialliseen Jeesukseen erilaisena jeesusmuistona, on vain ideologinen oletus (toive) tekstin luonteesta. Perinteiseen kristinuskon jeesuskuvaan ei kuulu gnostilainen Jeesus, joka puhuisi mystisiä asioita, juutalaisesta rituaaliuskonnosta poikkeavia näkemyksiä. Jeesus organisoitumista vastaan, mystinen, mietiskelevä , lähes kyynikko-koulukunnan filosofi-Jeesus.


"Mystinen opettaja" on yliopistoeksegetiikassa nyt luokiteltu fantasian piiriin apokryfikirjoissa eli ei-historiallisena antiteesinä Vanhaan Testamenttiin sitoutununeita alkukristittyjä vastaan. Kun Jeesuksen luonnetta "viimeisenä juutalaisena profeettana" ei mitenkään pystytä määrittämään muistakaan lähteistä kovin historiallisesti pätevänä, niin miksi gnostilainen tulkinta olisi niin paljon epäluotettavampi. Vaikka Juudaksen evankeliumissa onkin propagandapiirteitä muita lahkoja vastaan, ei se tyyliratkaisu keinoineen alenna tekstin perusnäkemyksiä enemmän välineelliseksi fantasmaksi kuin muita selvemmin ideologisesti viritettyjä evankeliumeita.


Juudaksen evankeliumin kuvaa määrittelemättömästä, arvaamattomasta ja kapinallisesta Jeesuksesta ei minusta voi pitää suoraan vain propagandistisena jeesuskuvana eli välineenä kuten on Luukkaan, Matteuksen ja varsinkin Johanneksen evankeliumeissa käytetty propagandaskenaario.
Tietysti on muitakin kriittisiä kantoja Juudas-hypeä kohtaan kuin vain Räisäsen pikatuomio. Uudelleen tulkinta tuntuu monesta ihmisestä mahdottomalta kun kysymys on "iankaikkisista totuuksista" ja länsimaisen historian kehityksen premisseistä.


Tuntuu siltä, että Suomen "Siionissa" korkeakirkolliset eksegeetikotkin haluavat nähtävästi jossain määrin uskoa mielikuvana Jumalan historialliseen, johdonmukaiseen historiaan ja  johdatukseen ja successioon (päämäärään itsestään pyrkivään historiaan ja  auto-ohjauksella toimivaan perintöön) todellisen uskon, jeesusmielikuvan ja rituaalien kehittymiseen juuri luterilaiseksi mentaalipaketiksi. Niin ettei historia ole "ohittanut" historiallisesti valideja kertomuksia.

Kesällä 2006 Helsingin Sanomissa oli esimerkillisen vihaisen sävyinen kirjoitus ja totalitäärinen käsitys oikeasta historiasta Vieraskynässä tuomiokapitulin dogmikonsultti/oppimestari Terho Pursiaisen toimesta, jossa hän ehdottomasti julisti ettei mikään vanha papyruskäärö voi missään nimessä saada hänen uskoaan muuttumaan. Ei missään nimessä, luki siinä mitä tahansa, saa historiaa tulkita uudella tavalla ja nähdä nykyisen kristillisen etiikan aukkoja tahallisessa väärintulkinnassa. On vain oikea kristinusko ja riittävän sopiva historia - koska muuten ei olisi kristinuskoa. Itseään tuottava historiallinen tarina, länsimainen ihmisyyden ja uskonnon hupennus. Hegeliläinen pyhä henki?

Siis ei mitään mahdollisuutta kulttuurimme uudelleenarviointiin missään tilanteessa koska mm. Pursiaisella ja monella muulla historiaan tyytyväisellä on jo historiallisen prosessin totuus ja oikea puhdistettu usko dogmeista ilman epävarmuutta? Että esim luterilainen uskonoppi on saavuttanut jumalallisen totuuden ja historiallisen muuttumattomuuden? Historiallisesta kehityksestä, arvomaailmankuvasta ja kulttuuriprosesseista vapaa viimeinen Uskonto? Jumalan ohjaaman näytelmän suora loppusuora?

Hieman ällistyttävä käsitys historiasta. 






"Juudaksen evankeliumi":n tekstin rippeistä voi nähdä erilaisen Jeesuksen, joka haluaa ihmisten etsivän valaistusta, ymmärrystä, muutosta ja Jumalaa omasta itsestään ilman mitään rituaaleja, perinteitä ja maanista lähetyskäskyä. Keskeneräisen maailman vajaa vapahtaja, joka ei halunnut ihmisten etsivän ihmeitä vaan oivallusta. Jeesus, joka hylkäsi heti alkuasetelmissa juutalaiset puhtausrituaalit yhteysrituaaleina materiaalisen maailman Jumalaan. Jeesus, joka ei menisi länsimaiseen kirkkoon ehtoolliselle. Kuinka heimohistoriaan kuuluvalla rituaalilla voisi saavuttaa mitään henkistä?


Lisäksi ennenkaikkea "Juudaksen evankeliumi":n Jeesus on tehnyt (Markuksen evankeliumin tyylisesti) strategisen ratkaisunsa uransa kohokohdasta ja haluaa itse uhrautua (Juudaksen avulla), jotta:
a) uskonnollispoliittisesti kiihottuneen kansan ja roomalaisten maallinen
kapinakonflikti ja verilöyly vältettäisiin

ja jotta

b) Jeesus voisi riisua lihan eli maallisen olemuksensa vapauttaakseen
todellisen henkisen olentonsa, joka käyttää kehoa tehtävän/kutsumuksen
suorittamiseen ja sielun elämän maallisen alun starttina ikuisuudelle.

Kuolema oli seuraavan tason saavuttaminen, ei hengellisen pelastuksen uusi yleinen rituaalinen jackpot.

"Juudaksen evankeliumi":n Jeesus ei usko taivaaseen (jumalayhteyteen), johon päästäisiin helpolla, jeesustelemalla ja jäsenkirjalla. Vain uskollisimmat seuraajat ja elämän arvojen pohtijat voivat kokea gnosiksen, totuuteen valaistumisen oivaltamalla asioiden ja merkitysten todelliset mittasuhteet Jumalan luomassa korkeammassa henkisessä todellisuudessa ja pääsevät siten maallisten ja biologisten houkutusten ansasta ymmärrettyään jumalallisen rakkauden kaiken kattavuuden joka hetkessä.
Ikuinen nyt-hetki ilman huomisen murhetta.
Tuomaan evankeliumissa on myös mystinen
Jeesus, joka näkee Jumalan muurahaisen silmissä.

Aika eri Jeesus, Gnosis-Jeesus.
Nöyrän tiedon salainen armo.
Jumalaa ei voi kohdata silloin, jos häntä ei voi kohdata nyt.
Jumalan valtakunta ei tule, se tulee..


Gnostilaisuudessa dogmien ja rituaalien luoma onnentila on yhtä kuin henkinen kuolema. Kun etsiminen loppuu, jumalallinen liekki sammuu eikä ihminen voi löytää jumalayhteyttä. Gnostilainen oivallus jumaluudesta on hyvin lähellä buddhalaisia oivalluksia kärsimyksestä, kaiken ykseydestä, laupeudesta, erämään hiljaisesta Jumalasta ja halujen eksyttävästä sumusta. Markuksenkin Jeesus on profeetta, joka inhoaa ihmisten henkilökuttia ja kieltää kutsumasta itseään messiaaksi.

Juutalaisessa traditiossa rituaalivihamieliset, eettistä vastuuta kaiken yli korostavat profeetat olivat aina perinteitä tuhoavia pyhiä miehiä, jotka tietysti vasta jälkikäteen määriteltiin pyhiksi miehiksi heidän muutettuaan uskonnon tulkinnan ja uskomusten perusteita.

* Juudaksen evankeliumin papyruksen vaiheissa tapahtui karmea kulttuuripoliittinen moka tiedeyhteisön kyynisyyden takia. Koska kukaan ei uskonut, että markkinoilla oleva hinnakas käärö todella olisi Irenaeuksen mainitsema Juudaksen evankeliumi, sai se tuhoutua pakkaslokerossa ja pankkiholvissa nihilistimiljönäärin toimesta. Antti Marjanen pohti pyytävänsä 16 vuotta sitten Nokian johtajilta rahoitusta käärön ostamiseksi mutta ei sitten valitettavasti kehdannut asettaa tutkijamainettaan alttiiksi mystisen käärön takia, mikä on ihan ymmärrettävää. Toki.  Nyt kääröstä on tuhoutunut neljäsosa ja aika maukkaita kohtia on jauhautunut historian tomuun. Voi olla pieni mahdollisuus, että vatikaanin inkvisition suljetussa kirjastossa on toinenkin kappale mutta se on todellakin vielä suljettu kirjasto.

Vanhimmassa ja suorasanaisimmassa kirkon hyväksymässä Markuksen evankeliumissa on monta kohtaa, jotka ovat lähellä gnostilaista Jeesuskuvaa. Jeesus pilkkaa äitiään tietämättömäksi harhauttajaksi, vaatii seuraajiaan jättämään perheiden ja ryhmien perinteiset odotukset ja sitoumukset, vittuuntuneena toteaa kilpailuhaluiset opetuslapset sanomansa tuhoajiksi, sanoo ihmisten olevan jumalia joille rituaalit, instituutiot ja rituaalisäännöt (mm sapatti) ovat vain viitteitä todelliseen vapauteen, keskinäiseen tasa-arvoon ja jumalalliseen onneen. Ja koska maailman loppu, materian katoavuus on Markuksen Jeesuksen mielestä aivan lähellä, maallisesta ahneesti huolehtivat, pelokkaasti laskelmoivat, tittelinkipeät ja köyhiä halveksivat eivät tule Jumalaa näkemään.
Kuten monissa Nag Hammadin teksteissä, ei Markuksen evankeliumissakaan alunperin ollut ylösnousemus-loppuosaa eli suurinta kristinuskon propagandaoivallusta poisselittämään Jeesuksen lupaaman maailmanlopun viivästyminen. Vanhin kanonisoitu evankeliumi loppuu siis alunperin siihen, kun opetusläpset pinkovat pakoon täynnä pelkoa ja tuskaa. Myöhempi Marian uskoa pelastava toiminta "Jeesuksen voitelemiseksi" kuvaa ehkä nimenomaan sitä, että kirkon synnyttäjä oli Magdalan Maria, joka piti kipinää elossa.

Markuksen evankeliumissa Jeesus korosti jokaisen ihmisen jumaluutta ("Te olette jumalia") joka on gnostilaisen proggressiivisen ihmiskuvan tärkein määre.






Mitä gnostilaisuus oli?


Gnostilaisuuden määritelmä

- Eksegetiikan laitos
.

Jäljen ääni-blogi:
"Gnostilaisuus oli kristillinen suuntaus, joka otti vaikutteita sekä antiikin filosofiasta että luultavasti myös idän uskonnoista. Nimensä mukaisesti gnostilaisuus korostaa tietoa, jonkinlaista sisäisen tutkiskelun synnyttämää oivallusta, joka vie ihmisen lähemmäksi jumaluutta. "

Gnostilaiset evankeliumit
Elaine Pagels - ART HOUSE

-Gnostilaiset evankeliumit sisältävät varhaiskristillisiä
kirjoituksia ja kuvauksia Jeesuksesta, maailmankaikkeuden synnystä,
mystiikan harjoittamisesta jne. Tekstien kuvaukset eroavat kuitenkin
silmiinpistävästi nykyisin vallitsevasta kristillisestä opista. Pikkuhiljaa
instituutioksi järjestyvä kristillinen kirkko julistikin nämä kirjoitukset
aikoinaan harhaoppisiksi, sillä ne tarjosivat voimakkaan vaihtoehdon sille
”oikeaoppiselle” perinteelle, johon kirkon johtajat olivat pohdinnoissaan ja valinnoissaan päätyneet.
Miksi kirkko hyväksyi tietyt varhaiskristilliset tekstit osaksi oppiaan ja miksi toiset taas pyrittiin tuhoamaan? Tässä yhtä aikaa jännittävässä ja asiantuntevassa kirjassa Princetonin yliopiston uskonnonhistorian professori Elaine Pagels tutkii gnostilaisia tekstejä ja niiden herättämiä kysymyksiä. Samalla hän kertoo, miksi kirkko lopulta tukahdutti gnostilaisuuden. Tätä palkittua (mm. National Book Award Winner ja National Book Critics Circle Award Winner) teosta pidetään kansainvälisesti yhtenä parhaista johdatuksista gnostilaiseen ajatteluun ja teksteihin. Se on myös valittu sadan parhaan 1900-luvulla kirjoitetun kirjan joukkoon (Modern Library).
* In the spring of 2007, Viking will release Pagels’s Reading Judas.
** Konservatiivinen kirjallisuusyhdistys valitsi tietysti tämän kirjan sitten 50 pahimman kirjan joukkoon. Mahtavaa.



:

 Pagels: Look Inward First






Nag Hammadin kätketty viisaus
Gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä
Ismo Dunderberg ja Antti Marjanen (toim.) WSOY
.
.

















.

maanantaina, joulukuuta 25, 2006

Pyhän hengen kolmeen pisteen vihje


*uusittu teksti


Yksi Jumala vai kolme jumaluutta?


"Lapuan tuomiokapituli jatkaa tutkintaansa siitä, ovatko Suokonaution poikkeavilla kastesanoilla toimittamat kasteet olleet päteviä. Kotimaa-lehden mukaan Suokonautio on kastanut lapsia ”Elävän Jumalan, Luojan, Lunastajan ja Pyhittäjän” nimeen. Oikea toimitusten kirjan sanamuoto kuuluu ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.” - MTV3


Paavalihan itse uskoi että Jeesus oli kovana jätkänä adoptoitu eli ylennetty puolijumalaksi, ei suinkaan syntynyt Jumalaksi Pyhän Hengen siittämänä. Se ajatus olisi ollut Paavalista ehkä jopa Jumalan pilkkaa, että Jumalan henki redusoitaisiin erilliseksi entiteetiksi ja johonkin biologiseen siittämisaktiin, normaalin luomisjärjestyksen kumoamiseen. Ja että Jeesuksella olisi ollut jumalallisia voimia suorittaa kepeästi lihallinen uhriakti ristillä ja elämä ihmisenä.

Eli yhtään mitään "opillista perustaa" ei kolminaisuusopilla loppujen lopuksi ole. Yksinkertaisesti.

Instituutiot painottavat yhden totuuden maailmankuvaa - ja ihmiskuvaa. Jonka ainoa tulkki on instituutio itse. Totuuden noudattajat julistetaan autuaiksi ja muut epäpuhtaiksi, vaarallisiksi tai pakanoiksi. Institutionaalinen ihmiskuva on aina sidottu tiukasti valvottuun tulkintajärjestelmään, jossa järjellä ei ole tilaa.

Kolminaisuusoppi on ollut kirkkojen suurin probleema - koska se on teologinen keksintö kolmesta persoonallisuudesta, oppi skitsoidisesta, ultrapatriarkaalisesta fantasmasta ja insestisestä jumalaperheestä, pakolla runnottu dogma kirkolliskokouksissa, joissa kirjaimellisesti hakattiin kolminaisuusopin vastustajia ja muita keisarillisen valtajuntan vastustajia.

Se, että kolme miestä olisi Jumala, vanhojen miesten neuvosto, on ollut vain kirkkoisien omahyväinen fantasma-representaatio omasta itsestään uskon, miehekkään, jopa homoeroottisen moraalin ja elämän vartijoina.

Teologian yksi päämääristä on ollut luoda itse itsestään tarpeellinen ja teologien omistama ihmeellinen logiikkasysteemi. Dogma on teologista logistiikkaa, halua määritellä määrittelemätön. Mysteerioiden saareke, jonka suojelijat omistavat kaikki oudot tulkintatavat ja elämän merkityksen. Mahdollisimman monimutkainen teologia, oppirakennelma, jotta tarvittaisiin teologeja selittäjiksi ja kirkkoa "itsestäänselvän", "puhdistetun" opin vartijoiksi.
Dogmatiikka eli oppihistoria on kuin suoraan Monty Pythonin sketseistä kaikkine kirkolliskokoustappeluineen ja toisten kristittyjen leimaamisesta saatanan oppipojiksi - kuinka vainotuista kristityistä tuli veren- & vallanhimoisten kirkkoisien fasististisia kristillisten lahkojen (toisinajattelijoiden) vainoajia.

Suuri osa "kirkkoisistä", mm Paavali, on ollut nähtävästi homoseksuaaleja, mikä olisi nyt aika tiukka pala viidesläisten käsittää mutta siis selittää paljon kirkkoisien obsessiivisista pakkomielteistä, naisvihasta ja "heteroselibaatti-ihanteesta" ( - ilmestyskirjan raivo Suurta Porttoa vastaan on selkeinpiä esimerkkejä "pyhästä" naisvihasta).
Ehkä kristinuskon traagisen seksuaalikielteisyyden taustalla on alunperin traaginen homeseksuaalisen nuoren kehitysdraamakuvio, jolloin homot kirkkoisät ovat nuoruudessaan koettaneet pärjätä, näytellä ja kelvata suvulleen ja kulissivaimoilleen heteroseksuaaleina ja se on tietysti ollut heille yhtä traumaattista helvettiä ja sitten kun tarjoutuu uusi uskonto maailmanloppuvisioineen, marttyrikultteineen ja selibaattiratkaisuineen, niin heteroseksikielteinen kristinusko on heille ollut kuin lahja taivaasta ja tietyllä tavalla mahdollisuus saada yhteisön hyväksymä ja jopa ihailema heteroselibaattirooli.

Seksuaalisuuden hallintahan nyt on kuitenkin aina ollut uskontojen ensimmäinen tehtävä eli kuinka saada nuoret alistettua ja seksuaalisuus sublimoitua kaikin tavoin vanhusten epäseksuaalisten ihanteiden ja hallinnan alaisuuteen yhteisössä.

Perkeleharhoista, kadotusparanoijasta ja itsensä ruoskimisesta selvinnyt Lutherhan koki, että moralismi on uskon pahin vihollinen. Jumalaa määrittelemällä ei voitaisi kohdata äärettömän viisauden Jumalaa ja jumaluutta ihmisessä.

Lutherin mukaan tärkeintä olisi yleinen pappeus, ei erityinen pappeus.
Usko, ei oppijärjestelmän kattavuus. Lain alta vapauteen.

Nyt Uuraisilla seurakunnan jäsenien rakastama kirkkoherra Markku Suokonautio käristettiin ulos seurakunnasta viidesläisten hysteerikkojen, helvettiuskovaisten toimesta. Suokonautio ei nimittäin aivan allekirjoita kirkkojen fantasiaa kolminaisuusopista, jota eivät tunteneet Paavali, Pietari eikä Jeesuskaan.


"Työyhteisön ongelmista kärsivä Uuraisten seurakunta saa ulkopuolista apua. Lapuan tuomiokapituli on antanut jyväskyläläiselle työterveyskysymyksiin erikoistuneelle yritykselle tehtäväksi eheyttää tulehtunut tilanne seurakunnassa.

Ongelmat kärjistyivät, kun vt. kirkkoherrana kesällä Uuraisilla aloittanut Markku Suokonautio irtisanoutui tehtävästään marraskuussa. Suokonautio koki tulleensa savustetuksi ulos tehtävästään. Työyhteisön ongelmista ovat kertoneet muutkin seurakunnan työntekijät."

Taas piispa väistää vastuun ja luovuttaa vallan moraaliterroristeille.
Uuraisten ongelmat eivät katoa minnekään nyt palkattujen "asiantuntijoiden" avulla niin kauan kuin pahan hengen herätyslahkon jäsenet saavat mellastaa piispan luvalla, moralismin nimeen. Kirkko sallii mitä ihmeellisimmän henkisen väkivallan suhtautumalla suopeasti helvetin julistajiin.
Armoa armottomille.


* Ja kuinka TuomioKapitulin siunauskin kuulostaa tuomiolta Monty Python-hengessä.
"Tuomiokapituli kiittää Suokonautiota:
Suokonaution vahvuutena on taitava ihmisten kohtaaminen, mikä tuli esille myös tuomiokapitulille toimitetussa kansalaisadressissa. Tällaiselle taidolle on kirkossa tarvetta."
Vittumaisimpia kiitoksia erotettavalle ja tuomitulle mitä on kuultu. Kiitti vitusti empatiasta päteville papeille, viidesläisten ja lestadiolaisten ehdoilla elävät tuomiokapitulit.

Dogmeja uskon ja kyselyn sijaan.
Kuoletettuja rakenteita ja tapoja uudistuvan elämän sijaan.

"Suokonaution jatkamisen puolesta kerättyyn ja Lapuan tuomiokapitulille luovutettuun adressiin kirjoitti nimensä noin 1500 henkilöä."

Uuraisten seurakunnasta on eronnut vt. kirkkoherra Markku Suokonaution viransijaisuudesta eron jälkeen noin 60 henkilöä. Hänelle järjestetään Uuraisilla läksiäiset 29.12.

Jos "kaikki pääsevät taivaaseen"-pastori Antti Kylliäinen saa toimia pappina niin jo on perkele että yhteen Jumalaan uskova Suokonautio ei saisi toimia ihmisten toivon jakajana. Kirkon ongelmat eivät ratkea puhdasoppisuuden väkivallalla, sokealla moralismilla - päinvastoin. Moralismi tuhoaa terveen kyselyn elämän tarkoituksesta ja hyvästä elämästä. Pysähtynyt, taaksepäin katsova uskonnollinen liike on kuollut kuin haukan ahmima pulu.


+
Dokumentti YLE:n arkistossa - 30 minuuttia - Suokonautio 1983
++
* päivitys:
Kuulemma Kouvolassa kirkon tiloissa on järjestetty paikallisen papin ekstaattisia kokouksia, joissa tuomion sanaa Suomen kansalle on julistettu korkeassa sävellajissa ja demonoitakin karkoitettu. Piispojen syliin tulee kaatumaan yhä enemmän kivaa kamaa - jota he yrittävät ensin hyssytellä kunnes ensimmäiset tekevät itsemurhia paetessaan saarnaajan luomien demonien possessioita. Tampereellakin on rikostutkintaa käynnissä.


Lutherin perusongelma

ihmisenä oli ensin masokistinen ahdistus ja tuhoava moralismi, lain alla oleminen, joita hän murensi ja mitätöi jotta voisi avartaa ihmisten vapaudenkokemusta, todentaa yksilön vapaan tahdon ja vapauttaa ns Jumalan armotoiminta jumalattomien oppirakennelmien ja vaatimusten alta. Luther oli aikansa lapsi eikä uskaltanut teologiystäviensä painostuksenkaan takia viedä uskonpuhdistusta läheskään loppuun saakka. Luther halusi ilmestyskirjan harhaoppisena pois raamatusta mutta kaverinsa eivät.
No, lopuksi Lutherista tuli psykoottinen alkoholistivanhus ja paranoidi antisemitisti mutta se on onneton epäonnistuminen
tälle armon kerjäläiselle, jolle ruhtinaat tarjosivat aivan liikaa sitä korruptoivaa valtaa.


+++

Teos: Jumalasta


++++

Sumeri, Egypti, Babylonia,Persia, Raamattu ja henkisen perinnön jatkumo






Mestari Eckhart
(joka on vieläkin paavin kirkonkirouksessa) opetti ennen Lutheria, että ihmisen hulluuden huipentuma on kuvitelma voida määritellä, rajata ja vangita Jumala säännöillä ja dogmaattisilla opeilla. Ja että jumaluutta voisi jotenkin kokea nimenomaan erityisesti kirkoissa tai joukkosuggestiossa tai puhdasoppisuudessa.



Seclusion by

(Johannes Maister) Master Eckhart

" I have read many writings of both Pagan masters and the Prophets of the old and new Covenant, and have investigated seriously and with great zeal which would be the best and highest virtue by which Man could best become similar to God, and how he could resemble again the archetype such as he was in God when there was no difference between him and God until God made the creatures. If I go down to the bottom of all that is written as far as my reason with its testimony and its judgment can reach, I find nothing but mere seclusion of all that is created. In this sense our Lord says to Martha: "One thing is needed," this means: He who wants to be pure and untroubled has to have one thing, Seclusion.


Many teachers praise Love as the highest virtue, like Saint Paul when he says: "Whatever exercises I undergo, if I have no Love I have nothing." I however place seclusion higher than love. First: the best about love is that it forces me to love God. But it is much more important that I force God down to me than I force myself up to God. For my eternal bliss rests upon my being united with God. For God is more able to penetrate into me and to become united with me, than I with Him. That seclusion forces God down to me, I can prove in the following way: Every creature likes to be in its natural abode, the abode that is appropriate for it is the most natural, the most appropriate abode of God, unity and purity. Both rest upon seclusion. That is why God cannot help abandoning himself to a secluded heart.


The second reason why I place seclusion above love is: If love induces me to suffer anything for God, seclusion induces me to be receptive only to God. This however is superior. For while suffering, Man is still aiming at the creature through which he is suffering, though seclusion is free from all other creatures so that seclusion is receptive only for God I can prove by the following: What shall be received has to be received somewhere. Seclusion is so near to sheer nothing that there is nothing that would be fine enough that it could find space in it, but God. He is so simple and so fine that he finds room in the secluded heart. "