Kun maamme elokuvateatteiressä pyörii toinen toistaan karmeampia suomalaisia elokuvia niin elokuvahistoriaan on sentään iskettu uusi merkkipaalu.
David Lynch päästelee vihdoinkin
täysillä Eraserheadin hengessä.
-"Five years on, the director makes up for his absence both with volume – the film is three hours long – and with a grandstanding, eye-opening stage-presence: ‘Inland Empire’ is as arresting, disturbing and puzzling as anything he’s ever made and takes the tag ‘Lynchian’ to new levels, not all desirable..."
Inland Empire - New Review
Uusin elokuva INLAND EMPIRE on täysin genrevapaa tuotanto. Rahan puutteen takia mestari joutui käyttämään DV-videokameraa koska ei ollut edes varaa HD-kameratuotantoon. Läntisen sivistyksen osa ihmiskuntaa pitäisi hävetä.
Tämä Lynchin tuotanto-olosuhde on taas surkea esimerkki tympeän markkinavoimavetoisesta elokuvakulttuurista ja sen seurauksista. Kokeileva on jotenkin kauhistuttavaa, kun tuotantoa ei tehdä rahamuottien mukaan. Viihdekulttuurimme on tympeä ja pelokas, turvaudutaan mieluummin sadistisiin väkivaltaelokuviin kuin vaihtoehtoiseen todellisuuden käsittelyyn. Väkivaltaviihde on soveliasta ja ekstaattisena elämyksenä hyväksyttyä koska silloin ei joudu kohtaamaan eksistentiaalisia kysymyksiä ja ahdistuksia vaan voi sadistisen hurman voimalla dumpata itseään entistä syvemmälle unohduksen ja torjunnan kulttuuriin.
Mutta Lynch on onnellinen halvasta DV-kamerasta. Se vapauttaa. Tärkeintä ei ole teollisuusstandardi elokuvatuotannossa vaan ilmaisun vapaus. Tämä on Lynchin dogmaa ja evankeliumia laatustandardeja kiljuville tuottajille. Kuinkahan moni suomalainen uskaltaa kasata omaa tuotantoa ilman elokuvasäätiön tuottamaaulkoisten kriteerien laatuhalvausta ja vertailuhysteriaa?
Sisältö on kuningas vuorovaikutuksen valtakunnassa ja muoto sen narri.
Traaginen kohtalo oli Fellini:kin - ei saanut rahaa kasaan pelokkailta tuottajilta viimeisinä vuosinaan vaan joutui tekemään hajuvesimainoksia. Oh humanity.
Lance Weiler interviews
Absurda's Eric Bassett ::
INLAND EMPIRE self-distribution - podcast
- The Workbook Project
Lynch ::
Short interview
"Film is totally dead for me"
"A time restraint is so arbitrary and kind of meaningless,"
:: he said after a press screening Friday.
"This is the length that feels correct."
American stranger :: Inland Empire
offers a similar feeling of distorted deja vu...
:: Reviews
Toimittajien asenne Lynchiin on hysteerisen varovainen, koska hän ei ole kaupallisesti menestyvä ohjaaja.Kun Hesarinkin toimittaja lainaa muiden kriitikoiden ihmettelyä jänis-hahmoista elokuvassa niin tämä alleviivaava viittaus muihin kriitikoihin näyttää olevan toimittajasta jotenkin todiste Lynchin hallitsemattomuudesta ja outoudesta. Tarttuminen triviaalin yksityiskohtaan todistusaineena osoittaa kyllä että toimittajalla ei ole mitään hajua kyseisestä elokuvasta mutta jokin intentio kylläkin leimata elokuva mielikuvatasolla.
Ja vähän sivistystä pöytään. Jänis on monessa kulttuurissa mm jumalten ja henkien sanansaattaja, sielueläin tms. Maya-intiaaneillakin, joilla siis on aivan sama ugrilainen shamaaniuskonto pohjalla kuin meidänkin esi-isillämme, jänis oli yön ja kuun kunigattaren lemmikki, tricksteri, jumaluuksien koettelija, pyhä varas, sopan hämmentäjä, luovan kaaoksen jekkuilija, inhmillisen uteliaisuuden ja kahlitsemattoman elämänvoiman arkkityyppi.
.
Tekstit
6 kommenttia:
DV:n käyttö HD:n sijaan ei välttämättä johtunut ensisijaisesti rahan puutteesta. Koko projekti sai alkunsa Lynchin tehdessä pieniä kokeiluja DV:llä nettisivulleen ja yksi niistä alkoi paisumaan täksi elokuvaksi. Lynch päätti pysyä uskollisena kameralle, jolla oli aloittanutkin (Sony PD-150) eikä siirtynyt ns. parempaan kameraan. Lynch on tiettävästi ennenkin tehnyt ratkaisuja tuon tyyppisiin kohtalonomaisiin sattumiin pohjaten.
Se että leffaa käsikirjoitettiin sitä mukaa kun sitä kuvattiin, on tietysti yksi mielenkiintoinen seikka lisää. Silti tuo ei välttämättä eroa hirveän paljon Lynchin käsikirjoituksista yleensä. Aikaa tekemiseen oli ainakin enemmän, joka mahdollisti hiomista ja kokeilua.
Tuskin maltan odottaa näkemistä. Koskahan saapuu Suomen kankaalle vai pitääköhän odottaa (jo) ensi kesäksi luvattua DVD-julkaisua..
Siis Lynchin projektin piti olla ensin filkkaprojekti mutta se massi ei löytynyt siihen. Lynch naurettiin pellolle tuotantofirmoista
"Teen käsistä samalla kun kuvaan"
Lynch oli ennen absolut filmifriikki.
Eikä massia löytynyt HD-kameraankaan.
No, tietysti Lynch sai onnen tuntemuksia vapaudesta videokameran kanssa joka nyt on siirtynythänen haastatteluissaan hehkutukseen DV-kameran "mahtavuudesta". Tietysti DV pelasti Lynchin epätoivolta.
Jos Lynch olisi saanut kätevän professionalin HD-kameran (joita siis oli jo Sonylla kaksi ja puol vuotta sitten) niin aivan varmasti meillä olisi Lynch kuola valuen ylistämässä HD-aikakauden alkaneeksi. (Löisin melkein vetoa että Lynch ei enää kuvaa pitkää DV:lle)
Mielestäni Lynchin vakaa ja hiipivä fiilis ei aivan sovi dogma-tyylin tärisevän kevyen kameran dokumenttifiilikseen vaan raskaampi (hidasliikkeisempi) Sonyn HD-kamera olisi ollut siksikin parempi. Mutta eehkä dokumentaarinen, hiipivä, voyeristinen, kurkisteleva fiilis on juuri nimenomaan tälle Lynchin tuotannolle ainoa sopiva tyyli sopiva, voi olla.
Ja tietysti kontrastitoisto HD-tallennuksella sopii ehdottomasti Lynchin hämärätilanteisiin, siinä missä DV-lykkii sävyalueiden "askeltamis/allas"-kuviota tummille alueille.
DV oli siis vain raharatkaisu Lynchille. Sai kokeilla vapaasti ja näyttelijöille provikkasopimus.
Lynch ei ostanut tai edes kai tiennytkään DV-stedycamvakaimista. Kamera käteen ja menoks, huolet ja tuottajat helvettiin.
Mutta itse olen tehnyt kaks pitkää leffaa DV-tuotantona ja hyvin skulaa rohkean värimäärittelyn jälkeen digiprojektiona isolle kankaalle aika filmimäisenä.
Perus HD-kameroita kuolaaville täytyy sanoa että vasta tämä Panasonicin uusi 200-malli on sävyiltään yhtä laaja kuin DV-värimaailma. Halvoissa Sonyn HD-kameroissa on huomattavasti kapeampi värisaturaatio (ja suurempi pakkauskohina) kuin perus 3-CCD DV-kamerassa. Eli hyvällä filmisiirrolla on parempi käyttää DV-kameraa kuin halpis HD-kameraa on minun mielipiteeni.
Hesaan on Cinema Mondo nähtävästi lupaillut Empireä - luulisin että maaliskuuksi.
Ihme on jos DVD ei ilmesty jo huhtikuussa jenkkilässä - kun on omakustannejakelu: mainonnankin suhteen ei ole hyvä venyttää DVD-julkaisua.
Ja ihan varmasti löytyy netistä nyt neljän viikon sisällä malttamattomille faneille laiton rippi. Tietysti hyvät fanit katsovat myöhemmin aidonkin tuotteen vaikka imaisisivat ensin laittomin bittein videon.
http://www.wired.com/news/culture/0,72391-1.html?tw=wn_story_page_next1
"ST: What was the experience of shooting Inland Empire in DV like?
Lynch: I'm telling you Scott, it's a new world. The quality is pretty terrible, but I like that. It reminds me of the early days of 35 mm, when there wasn't so much information in the frame or emulsion. But the human being is a beautiful creature; you act and react, and the medium starts talking to you. So I love working in digital video. High-def is a little bit too information to me.
ST: A little too clean.
Lynch: Yeah, but the thing is, in the modern world, you can degrade it. You can do anything you want with it. So it's just that much more control for the filmmaker."
Ville Purjo Cinema Mondosta vastasi sähköpostiini, että Inland Empire tulee näillä näkymin Suomeen vasta elo-syyskuussa 2007.
Tässä näkyy suomalaisen elokuvakulttuurin itsetuhoisuus. Silloin ei tuoda tuoreita vaihtoelokuvia, kun ihmiset kokevat sen tuoreeksi uutisten kautta.
Sitten vaan DVD:tä jenkeistä tilaamaan kun se popsahtaa markkinoille.
Saakohan muuten Euroopan iTunesista tilattua Sundance elokuvia?
Vai miten iTunesia vois yleensäkin huijata, jotta sieltä vois tilata dollareilla jenkkilevityksen filkkoja? Onnistuisko jonkun American express-kortin kautta, jos iTuneisin ensin merkkaa vaikka kanadalaiseksi?
Lähetä kommentti