lauantaina, joulukuuta 30, 2006

Juudaksen motiivi - Juudas uudessa valossa

* päivitetty versio iii


TV1 30.12.2006 National Geography:
documentary (.de DVD):


"Juudaksen evankeliumi"


-" Juudas Jeesuksen "kavaltaja" on yksi vihatuimmista "henkilöhahmoista". Nyt uudet löydöt uhkaavat vanhoja uskomuksia: ne saattavat muuttaa käsityksemme Jeesus Nasaretilaisen ja Juudas Iskariotin elämästä." -YLE


-Video clip - preview online

-USA DVD-reviews



HS " Historiallisesti Juudaksen motiivi pysyy Räisäsen mukaan arvoituksena. -Yleisin tulkinta lienee se, johon suomentajatkin kallistuvat: Juudas halusi painostaa Jeesuksen vihdoinkin ryhtymään sellaiseen toimintaan, joka johtaisi odotetun Jumalan valtakunnan saapumiseen. Silti tämäkin on pelkkä arvaus, hän muistuttaa."

- HS sunnuntai 24.12.06


Tämä Räisäsen lähtöasetelma ajatukseen, että "Juudaksen evankeliumi":ssa ei olisi mitään todella erilaista historiallista näkökulmaa ja uskottavaa gnostilaista jeesuskuvaa/jeesusperinnettä kuin "tutuissa" Kirkon evankeliumeissa, on jotenkin outo. Korkeakirkollisen outo oletus yhdestä Jeesuskuvasta.

Kunnioitan Räisästä suuresti tutkijaprofeettana mutta nyt en tajua hänen prefiksatiivista ennakkoymmärrystään verrattuna itse lukemaani Jeesus-kuvaan tästä tuoreesti käännetystä tekstistä. Ensinnäkään, tekstin originaalia ikää ei tiedetä. Kielen muoto ei kerro onko se kirjoitettu vuonna 50 vai vuonna 170 (varhaisin maininta kirkkoisä Irenaeus).

Tekstissä on toki luettavissa ideologista kamppailua, poleemisuutta, "kriittistä dialogia" toisten rituaalikristittyjen tapojen suhteen ja varsinkin sitä ehtoolliskritiikkiä. Ehtoollinen on kuitenkin ollut jo varhain osan alkukristittyjen ensimmäinen opinkappale ja rituaali (pelastusrenkaana Jeesuksen shokeeraavaa kuolemaa ja maailmanlopun tulemattomuutta vastaan) jo ennen ylösnousemususkoa. Opetuslapset kehittivät, niin ehtoolliskeskeiset kuin gnostilaisetkin, selitysmallejaja uskonnollisesti helpottavia uskomusmalleja Jeesuksen kuolemalle ja hyvin todennäköiselle joukkohautakohtalolle.
Se, ettei tekstillä olisi yhteyttä historialliseen Jeesukseen erilaisena jeesusmuistona, on vain ideologinen oletus (toive) tekstin luonteesta. Perinteiseen kristinuskon jeesuskuvaan ei kuulu gnostilainen Jeesus, joka puhuisi mystisiä asioita, juutalaisesta rituaaliuskonnosta poikkeavia näkemyksiä. Jeesus organisoitumista vastaan, mystinen, mietiskelevä , lähes kyynikko-koulukunnan filosofi-Jeesus.


"Mystinen opettaja" on yliopistoeksegetiikassa nyt luokiteltu fantasian piiriin apokryfikirjoissa eli ei-historiallisena antiteesinä Vanhaan Testamenttiin sitoutununeita alkukristittyjä vastaan. Kun Jeesuksen luonnetta "viimeisenä juutalaisena profeettana" ei mitenkään pystytä määrittämään muistakaan lähteistä kovin historiallisesti pätevänä, niin miksi gnostilainen tulkinta olisi niin paljon epäluotettavampi. Vaikka Juudaksen evankeliumissa onkin propagandapiirteitä muita lahkoja vastaan, ei se tyyliratkaisu keinoineen alenna tekstin perusnäkemyksiä enemmän välineelliseksi fantasmaksi kuin muita selvemmin ideologisesti viritettyjä evankeliumeita.


Juudaksen evankeliumin kuvaa määrittelemättömästä, arvaamattomasta ja kapinallisesta Jeesuksesta ei minusta voi pitää suoraan vain propagandistisena jeesuskuvana eli välineenä kuten on Luukkaan, Matteuksen ja varsinkin Johanneksen evankeliumeissa käytetty propagandaskenaario.
Tietysti on muitakin kriittisiä kantoja Juudas-hypeä kohtaan kuin vain Räisäsen pikatuomio. Uudelleen tulkinta tuntuu monesta ihmisestä mahdottomalta kun kysymys on "iankaikkisista totuuksista" ja länsimaisen historian kehityksen premisseistä.


Tuntuu siltä, että Suomen "Siionissa" korkeakirkolliset eksegeetikotkin haluavat nähtävästi jossain määrin uskoa mielikuvana Jumalan historialliseen, johdonmukaiseen historiaan ja  johdatukseen ja successioon (päämäärään itsestään pyrkivään historiaan ja  auto-ohjauksella toimivaan perintöön) todellisen uskon, jeesusmielikuvan ja rituaalien kehittymiseen juuri luterilaiseksi mentaalipaketiksi. Niin ettei historia ole "ohittanut" historiallisesti valideja kertomuksia.

Kesällä 2006 Helsingin Sanomissa oli esimerkillisen vihaisen sävyinen kirjoitus ja totalitäärinen käsitys oikeasta historiasta Vieraskynässä tuomiokapitulin dogmikonsultti/oppimestari Terho Pursiaisen toimesta, jossa hän ehdottomasti julisti ettei mikään vanha papyruskäärö voi missään nimessä saada hänen uskoaan muuttumaan. Ei missään nimessä, luki siinä mitä tahansa, saa historiaa tulkita uudella tavalla ja nähdä nykyisen kristillisen etiikan aukkoja tahallisessa väärintulkinnassa. On vain oikea kristinusko ja riittävän sopiva historia - koska muuten ei olisi kristinuskoa. Itseään tuottava historiallinen tarina, länsimainen ihmisyyden ja uskonnon hupennus. Hegeliläinen pyhä henki?

Siis ei mitään mahdollisuutta kulttuurimme uudelleenarviointiin missään tilanteessa koska mm. Pursiaisella ja monella muulla historiaan tyytyväisellä on jo historiallisen prosessin totuus ja oikea puhdistettu usko dogmeista ilman epävarmuutta? Että esim luterilainen uskonoppi on saavuttanut jumalallisen totuuden ja historiallisen muuttumattomuuden? Historiallisesta kehityksestä, arvomaailmankuvasta ja kulttuuriprosesseista vapaa viimeinen Uskonto? Jumalan ohjaaman näytelmän suora loppusuora?

Hieman ällistyttävä käsitys historiasta. 






"Juudaksen evankeliumi":n tekstin rippeistä voi nähdä erilaisen Jeesuksen, joka haluaa ihmisten etsivän valaistusta, ymmärrystä, muutosta ja Jumalaa omasta itsestään ilman mitään rituaaleja, perinteitä ja maanista lähetyskäskyä. Keskeneräisen maailman vajaa vapahtaja, joka ei halunnut ihmisten etsivän ihmeitä vaan oivallusta. Jeesus, joka hylkäsi heti alkuasetelmissa juutalaiset puhtausrituaalit yhteysrituaaleina materiaalisen maailman Jumalaan. Jeesus, joka ei menisi länsimaiseen kirkkoon ehtoolliselle. Kuinka heimohistoriaan kuuluvalla rituaalilla voisi saavuttaa mitään henkistä?


Lisäksi ennenkaikkea "Juudaksen evankeliumi":n Jeesus on tehnyt (Markuksen evankeliumin tyylisesti) strategisen ratkaisunsa uransa kohokohdasta ja haluaa itse uhrautua (Juudaksen avulla), jotta:
a) uskonnollispoliittisesti kiihottuneen kansan ja roomalaisten maallinen
kapinakonflikti ja verilöyly vältettäisiin

ja jotta

b) Jeesus voisi riisua lihan eli maallisen olemuksensa vapauttaakseen
todellisen henkisen olentonsa, joka käyttää kehoa tehtävän/kutsumuksen
suorittamiseen ja sielun elämän maallisen alun starttina ikuisuudelle.

Kuolema oli seuraavan tason saavuttaminen, ei hengellisen pelastuksen uusi yleinen rituaalinen jackpot.

"Juudaksen evankeliumi":n Jeesus ei usko taivaaseen (jumalayhteyteen), johon päästäisiin helpolla, jeesustelemalla ja jäsenkirjalla. Vain uskollisimmat seuraajat ja elämän arvojen pohtijat voivat kokea gnosiksen, totuuteen valaistumisen oivaltamalla asioiden ja merkitysten todelliset mittasuhteet Jumalan luomassa korkeammassa henkisessä todellisuudessa ja pääsevät siten maallisten ja biologisten houkutusten ansasta ymmärrettyään jumalallisen rakkauden kaiken kattavuuden joka hetkessä.
Ikuinen nyt-hetki ilman huomisen murhetta.
Tuomaan evankeliumissa on myös mystinen
Jeesus, joka näkee Jumalan muurahaisen silmissä.

Aika eri Jeesus, Gnosis-Jeesus.
Nöyrän tiedon salainen armo.
Jumalaa ei voi kohdata silloin, jos häntä ei voi kohdata nyt.
Jumalan valtakunta ei tule, se tulee..


Gnostilaisuudessa dogmien ja rituaalien luoma onnentila on yhtä kuin henkinen kuolema. Kun etsiminen loppuu, jumalallinen liekki sammuu eikä ihminen voi löytää jumalayhteyttä. Gnostilainen oivallus jumaluudesta on hyvin lähellä buddhalaisia oivalluksia kärsimyksestä, kaiken ykseydestä, laupeudesta, erämään hiljaisesta Jumalasta ja halujen eksyttävästä sumusta. Markuksenkin Jeesus on profeetta, joka inhoaa ihmisten henkilökuttia ja kieltää kutsumasta itseään messiaaksi.

Juutalaisessa traditiossa rituaalivihamieliset, eettistä vastuuta kaiken yli korostavat profeetat olivat aina perinteitä tuhoavia pyhiä miehiä, jotka tietysti vasta jälkikäteen määriteltiin pyhiksi miehiksi heidän muutettuaan uskonnon tulkinnan ja uskomusten perusteita.

* Juudaksen evankeliumin papyruksen vaiheissa tapahtui karmea kulttuuripoliittinen moka tiedeyhteisön kyynisyyden takia. Koska kukaan ei uskonut, että markkinoilla oleva hinnakas käärö todella olisi Irenaeuksen mainitsema Juudaksen evankeliumi, sai se tuhoutua pakkaslokerossa ja pankkiholvissa nihilistimiljönäärin toimesta. Antti Marjanen pohti pyytävänsä 16 vuotta sitten Nokian johtajilta rahoitusta käärön ostamiseksi mutta ei sitten valitettavasti kehdannut asettaa tutkijamainettaan alttiiksi mystisen käärön takia, mikä on ihan ymmärrettävää. Toki.  Nyt kääröstä on tuhoutunut neljäsosa ja aika maukkaita kohtia on jauhautunut historian tomuun. Voi olla pieni mahdollisuus, että vatikaanin inkvisition suljetussa kirjastossa on toinenkin kappale mutta se on todellakin vielä suljettu kirjasto.

Vanhimmassa ja suorasanaisimmassa kirkon hyväksymässä Markuksen evankeliumissa on monta kohtaa, jotka ovat lähellä gnostilaista Jeesuskuvaa. Jeesus pilkkaa äitiään tietämättömäksi harhauttajaksi, vaatii seuraajiaan jättämään perheiden ja ryhmien perinteiset odotukset ja sitoumukset, vittuuntuneena toteaa kilpailuhaluiset opetuslapset sanomansa tuhoajiksi, sanoo ihmisten olevan jumalia joille rituaalit, instituutiot ja rituaalisäännöt (mm sapatti) ovat vain viitteitä todelliseen vapauteen, keskinäiseen tasa-arvoon ja jumalalliseen onneen. Ja koska maailman loppu, materian katoavuus on Markuksen Jeesuksen mielestä aivan lähellä, maallisesta ahneesti huolehtivat, pelokkaasti laskelmoivat, tittelinkipeät ja köyhiä halveksivat eivät tule Jumalaa näkemään.
Kuten monissa Nag Hammadin teksteissä, ei Markuksen evankeliumissakaan alunperin ollut ylösnousemus-loppuosaa eli suurinta kristinuskon propagandaoivallusta poisselittämään Jeesuksen lupaaman maailmanlopun viivästyminen. Vanhin kanonisoitu evankeliumi loppuu siis alunperin siihen, kun opetusläpset pinkovat pakoon täynnä pelkoa ja tuskaa. Myöhempi Marian uskoa pelastava toiminta "Jeesuksen voitelemiseksi" kuvaa ehkä nimenomaan sitä, että kirkon synnyttäjä oli Magdalan Maria, joka piti kipinää elossa.

Markuksen evankeliumissa Jeesus korosti jokaisen ihmisen jumaluutta ("Te olette jumalia") joka on gnostilaisen proggressiivisen ihmiskuvan tärkein määre.






Mitä gnostilaisuus oli?


Gnostilaisuuden määritelmä

- Eksegetiikan laitos
.

Jäljen ääni-blogi:
"Gnostilaisuus oli kristillinen suuntaus, joka otti vaikutteita sekä antiikin filosofiasta että luultavasti myös idän uskonnoista. Nimensä mukaisesti gnostilaisuus korostaa tietoa, jonkinlaista sisäisen tutkiskelun synnyttämää oivallusta, joka vie ihmisen lähemmäksi jumaluutta. "

Gnostilaiset evankeliumit
Elaine Pagels - ART HOUSE

-Gnostilaiset evankeliumit sisältävät varhaiskristillisiä
kirjoituksia ja kuvauksia Jeesuksesta, maailmankaikkeuden synnystä,
mystiikan harjoittamisesta jne. Tekstien kuvaukset eroavat kuitenkin
silmiinpistävästi nykyisin vallitsevasta kristillisestä opista. Pikkuhiljaa
instituutioksi järjestyvä kristillinen kirkko julistikin nämä kirjoitukset
aikoinaan harhaoppisiksi, sillä ne tarjosivat voimakkaan vaihtoehdon sille
”oikeaoppiselle” perinteelle, johon kirkon johtajat olivat pohdinnoissaan ja valinnoissaan päätyneet.
Miksi kirkko hyväksyi tietyt varhaiskristilliset tekstit osaksi oppiaan ja miksi toiset taas pyrittiin tuhoamaan? Tässä yhtä aikaa jännittävässä ja asiantuntevassa kirjassa Princetonin yliopiston uskonnonhistorian professori Elaine Pagels tutkii gnostilaisia tekstejä ja niiden herättämiä kysymyksiä. Samalla hän kertoo, miksi kirkko lopulta tukahdutti gnostilaisuuden. Tätä palkittua (mm. National Book Award Winner ja National Book Critics Circle Award Winner) teosta pidetään kansainvälisesti yhtenä parhaista johdatuksista gnostilaiseen ajatteluun ja teksteihin. Se on myös valittu sadan parhaan 1900-luvulla kirjoitetun kirjan joukkoon (Modern Library).
* In the spring of 2007, Viking will release Pagels’s Reading Judas.
** Konservatiivinen kirjallisuusyhdistys valitsi tietysti tämän kirjan sitten 50 pahimman kirjan joukkoon. Mahtavaa.



:

 Pagels: Look Inward First






Nag Hammadin kätketty viisaus
Gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä
Ismo Dunderberg ja Antti Marjanen (toim.) WSOY
.
.

















.

maanantaina, joulukuuta 25, 2006

Pyhän hengen kolmeen pisteen vihje


*uusittu teksti


Yksi Jumala vai kolme jumaluutta?


"Lapuan tuomiokapituli jatkaa tutkintaansa siitä, ovatko Suokonaution poikkeavilla kastesanoilla toimittamat kasteet olleet päteviä. Kotimaa-lehden mukaan Suokonautio on kastanut lapsia ”Elävän Jumalan, Luojan, Lunastajan ja Pyhittäjän” nimeen. Oikea toimitusten kirjan sanamuoto kuuluu ”Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.” - MTV3


Paavalihan itse uskoi että Jeesus oli kovana jätkänä adoptoitu eli ylennetty puolijumalaksi, ei suinkaan syntynyt Jumalaksi Pyhän Hengen siittämänä. Se ajatus olisi ollut Paavalista ehkä jopa Jumalan pilkkaa, että Jumalan henki redusoitaisiin erilliseksi entiteetiksi ja johonkin biologiseen siittämisaktiin, normaalin luomisjärjestyksen kumoamiseen. Ja että Jeesuksella olisi ollut jumalallisia voimia suorittaa kepeästi lihallinen uhriakti ristillä ja elämä ihmisenä.

Eli yhtään mitään "opillista perustaa" ei kolminaisuusopilla loppujen lopuksi ole. Yksinkertaisesti.

Instituutiot painottavat yhden totuuden maailmankuvaa - ja ihmiskuvaa. Jonka ainoa tulkki on instituutio itse. Totuuden noudattajat julistetaan autuaiksi ja muut epäpuhtaiksi, vaarallisiksi tai pakanoiksi. Institutionaalinen ihmiskuva on aina sidottu tiukasti valvottuun tulkintajärjestelmään, jossa järjellä ei ole tilaa.

Kolminaisuusoppi on ollut kirkkojen suurin probleema - koska se on teologinen keksintö kolmesta persoonallisuudesta, oppi skitsoidisesta, ultrapatriarkaalisesta fantasmasta ja insestisestä jumalaperheestä, pakolla runnottu dogma kirkolliskokouksissa, joissa kirjaimellisesti hakattiin kolminaisuusopin vastustajia ja muita keisarillisen valtajuntan vastustajia.

Se, että kolme miestä olisi Jumala, vanhojen miesten neuvosto, on ollut vain kirkkoisien omahyväinen fantasma-representaatio omasta itsestään uskon, miehekkään, jopa homoeroottisen moraalin ja elämän vartijoina.

Teologian yksi päämääristä on ollut luoda itse itsestään tarpeellinen ja teologien omistama ihmeellinen logiikkasysteemi. Dogma on teologista logistiikkaa, halua määritellä määrittelemätön. Mysteerioiden saareke, jonka suojelijat omistavat kaikki oudot tulkintatavat ja elämän merkityksen. Mahdollisimman monimutkainen teologia, oppirakennelma, jotta tarvittaisiin teologeja selittäjiksi ja kirkkoa "itsestäänselvän", "puhdistetun" opin vartijoiksi.
Dogmatiikka eli oppihistoria on kuin suoraan Monty Pythonin sketseistä kaikkine kirkolliskokoustappeluineen ja toisten kristittyjen leimaamisesta saatanan oppipojiksi - kuinka vainotuista kristityistä tuli veren- & vallanhimoisten kirkkoisien fasististisia kristillisten lahkojen (toisinajattelijoiden) vainoajia.

Suuri osa "kirkkoisistä", mm Paavali, on ollut nähtävästi homoseksuaaleja, mikä olisi nyt aika tiukka pala viidesläisten käsittää mutta siis selittää paljon kirkkoisien obsessiivisista pakkomielteistä, naisvihasta ja "heteroselibaatti-ihanteesta" ( - ilmestyskirjan raivo Suurta Porttoa vastaan on selkeinpiä esimerkkejä "pyhästä" naisvihasta).
Ehkä kristinuskon traagisen seksuaalikielteisyyden taustalla on alunperin traaginen homeseksuaalisen nuoren kehitysdraamakuvio, jolloin homot kirkkoisät ovat nuoruudessaan koettaneet pärjätä, näytellä ja kelvata suvulleen ja kulissivaimoilleen heteroseksuaaleina ja se on tietysti ollut heille yhtä traumaattista helvettiä ja sitten kun tarjoutuu uusi uskonto maailmanloppuvisioineen, marttyrikultteineen ja selibaattiratkaisuineen, niin heteroseksikielteinen kristinusko on heille ollut kuin lahja taivaasta ja tietyllä tavalla mahdollisuus saada yhteisön hyväksymä ja jopa ihailema heteroselibaattirooli.

Seksuaalisuuden hallintahan nyt on kuitenkin aina ollut uskontojen ensimmäinen tehtävä eli kuinka saada nuoret alistettua ja seksuaalisuus sublimoitua kaikin tavoin vanhusten epäseksuaalisten ihanteiden ja hallinnan alaisuuteen yhteisössä.

Perkeleharhoista, kadotusparanoijasta ja itsensä ruoskimisesta selvinnyt Lutherhan koki, että moralismi on uskon pahin vihollinen. Jumalaa määrittelemällä ei voitaisi kohdata äärettömän viisauden Jumalaa ja jumaluutta ihmisessä.

Lutherin mukaan tärkeintä olisi yleinen pappeus, ei erityinen pappeus.
Usko, ei oppijärjestelmän kattavuus. Lain alta vapauteen.

Nyt Uuraisilla seurakunnan jäsenien rakastama kirkkoherra Markku Suokonautio käristettiin ulos seurakunnasta viidesläisten hysteerikkojen, helvettiuskovaisten toimesta. Suokonautio ei nimittäin aivan allekirjoita kirkkojen fantasiaa kolminaisuusopista, jota eivät tunteneet Paavali, Pietari eikä Jeesuskaan.


"Työyhteisön ongelmista kärsivä Uuraisten seurakunta saa ulkopuolista apua. Lapuan tuomiokapituli on antanut jyväskyläläiselle työterveyskysymyksiin erikoistuneelle yritykselle tehtäväksi eheyttää tulehtunut tilanne seurakunnassa.

Ongelmat kärjistyivät, kun vt. kirkkoherrana kesällä Uuraisilla aloittanut Markku Suokonautio irtisanoutui tehtävästään marraskuussa. Suokonautio koki tulleensa savustetuksi ulos tehtävästään. Työyhteisön ongelmista ovat kertoneet muutkin seurakunnan työntekijät."

Taas piispa väistää vastuun ja luovuttaa vallan moraaliterroristeille.
Uuraisten ongelmat eivät katoa minnekään nyt palkattujen "asiantuntijoiden" avulla niin kauan kuin pahan hengen herätyslahkon jäsenet saavat mellastaa piispan luvalla, moralismin nimeen. Kirkko sallii mitä ihmeellisimmän henkisen väkivallan suhtautumalla suopeasti helvetin julistajiin.
Armoa armottomille.


* Ja kuinka TuomioKapitulin siunauskin kuulostaa tuomiolta Monty Python-hengessä.
"Tuomiokapituli kiittää Suokonautiota:
Suokonaution vahvuutena on taitava ihmisten kohtaaminen, mikä tuli esille myös tuomiokapitulille toimitetussa kansalaisadressissa. Tällaiselle taidolle on kirkossa tarvetta."
Vittumaisimpia kiitoksia erotettavalle ja tuomitulle mitä on kuultu. Kiitti vitusti empatiasta päteville papeille, viidesläisten ja lestadiolaisten ehdoilla elävät tuomiokapitulit.

Dogmeja uskon ja kyselyn sijaan.
Kuoletettuja rakenteita ja tapoja uudistuvan elämän sijaan.

"Suokonaution jatkamisen puolesta kerättyyn ja Lapuan tuomiokapitulille luovutettuun adressiin kirjoitti nimensä noin 1500 henkilöä."

Uuraisten seurakunnasta on eronnut vt. kirkkoherra Markku Suokonaution viransijaisuudesta eron jälkeen noin 60 henkilöä. Hänelle järjestetään Uuraisilla läksiäiset 29.12.

Jos "kaikki pääsevät taivaaseen"-pastori Antti Kylliäinen saa toimia pappina niin jo on perkele että yhteen Jumalaan uskova Suokonautio ei saisi toimia ihmisten toivon jakajana. Kirkon ongelmat eivät ratkea puhdasoppisuuden väkivallalla, sokealla moralismilla - päinvastoin. Moralismi tuhoaa terveen kyselyn elämän tarkoituksesta ja hyvästä elämästä. Pysähtynyt, taaksepäin katsova uskonnollinen liike on kuollut kuin haukan ahmima pulu.


+
Dokumentti YLE:n arkistossa - 30 minuuttia - Suokonautio 1983
++
* päivitys:
Kuulemma Kouvolassa kirkon tiloissa on järjestetty paikallisen papin ekstaattisia kokouksia, joissa tuomion sanaa Suomen kansalle on julistettu korkeassa sävellajissa ja demonoitakin karkoitettu. Piispojen syliin tulee kaatumaan yhä enemmän kivaa kamaa - jota he yrittävät ensin hyssytellä kunnes ensimmäiset tekevät itsemurhia paetessaan saarnaajan luomien demonien possessioita. Tampereellakin on rikostutkintaa käynnissä.


Lutherin perusongelma

ihmisenä oli ensin masokistinen ahdistus ja tuhoava moralismi, lain alla oleminen, joita hän murensi ja mitätöi jotta voisi avartaa ihmisten vapaudenkokemusta, todentaa yksilön vapaan tahdon ja vapauttaa ns Jumalan armotoiminta jumalattomien oppirakennelmien ja vaatimusten alta. Luther oli aikansa lapsi eikä uskaltanut teologiystäviensä painostuksenkaan takia viedä uskonpuhdistusta läheskään loppuun saakka. Luther halusi ilmestyskirjan harhaoppisena pois raamatusta mutta kaverinsa eivät.
No, lopuksi Lutherista tuli psykoottinen alkoholistivanhus ja paranoidi antisemitisti mutta se on onneton epäonnistuminen
tälle armon kerjäläiselle, jolle ruhtinaat tarjosivat aivan liikaa sitä korruptoivaa valtaa.


+++

Teos: Jumalasta


++++

Sumeri, Egypti, Babylonia,Persia, Raamattu ja henkisen perinnön jatkumo






Mestari Eckhart
(joka on vieläkin paavin kirkonkirouksessa) opetti ennen Lutheria, että ihmisen hulluuden huipentuma on kuvitelma voida määritellä, rajata ja vangita Jumala säännöillä ja dogmaattisilla opeilla. Ja että jumaluutta voisi jotenkin kokea nimenomaan erityisesti kirkoissa tai joukkosuggestiossa tai puhdasoppisuudessa.



Seclusion by

(Johannes Maister) Master Eckhart

" I have read many writings of both Pagan masters and the Prophets of the old and new Covenant, and have investigated seriously and with great zeal which would be the best and highest virtue by which Man could best become similar to God, and how he could resemble again the archetype such as he was in God when there was no difference between him and God until God made the creatures. If I go down to the bottom of all that is written as far as my reason with its testimony and its judgment can reach, I find nothing but mere seclusion of all that is created. In this sense our Lord says to Martha: "One thing is needed," this means: He who wants to be pure and untroubled has to have one thing, Seclusion.


Many teachers praise Love as the highest virtue, like Saint Paul when he says: "Whatever exercises I undergo, if I have no Love I have nothing." I however place seclusion higher than love. First: the best about love is that it forces me to love God. But it is much more important that I force God down to me than I force myself up to God. For my eternal bliss rests upon my being united with God. For God is more able to penetrate into me and to become united with me, than I with Him. That seclusion forces God down to me, I can prove in the following way: Every creature likes to be in its natural abode, the abode that is appropriate for it is the most natural, the most appropriate abode of God, unity and purity. Both rest upon seclusion. That is why God cannot help abandoning himself to a secluded heart.


The second reason why I place seclusion above love is: If love induces me to suffer anything for God, seclusion induces me to be receptive only to God. This however is superior. For while suffering, Man is still aiming at the creature through which he is suffering, though seclusion is free from all other creatures so that seclusion is receptive only for God I can prove by the following: What shall be received has to be received somewhere. Seclusion is so near to sheer nothing that there is nothing that would be fine enough that it could find space in it, but God. He is so simple and so fine that he finds room in the secluded heart. "






sunnuntaina, joulukuuta 24, 2006

Padottu voima

"Kristinuskoa on pidetty antiikin aistivoimaisen Eroksen myrkyttäjänä. Näkemys saa tukea suomalaisten tutkijoiden teoksesta Taivaallista seksiä.
"Mutta kristillinen perinne on tehnyt eurooppalaisille seksuaalisuuden myös kiinnostavaksi padotessaan tunteita", professori Tarmo Kunnas kirjoittaa sunnuntain HS-lehdessä ilmestyvässä kritiikissä."
Wiki-tietoa:

Entäs thanatos-vietti?

Vaikka kulttuurissamme ja varsinkin viihdekulttuurissamme korostetaan uteliaan painokkaasti sadomasokismin esteettisen suuria jännitteitä ja "mahdollisuuksia", niin freudilaisittain seksuaalinen ylipäteminen, traumakokemusten ja pelon aiheuttajien erotisoituminen liittyy hyvin kuluttavaan ilmiöön nimeltä thanatosvietti.

Jos ihminen ei pysty sitomaan ja jäsentämään sietämättömiä kokemuksiaan, hän voi joutua toistamispakon tai obsessiivisen erotisoimisen silmukkaan. Tällöin ihminen ikäänkuin sitoutuu väkivaltaiseen kokemukseen ja yrittää tehdä siitä ikäänkuin omaa. Masokismi ja sadismi voi olla hyvinkin suuria latauksia sisältävää ja tyydytyksen kokemuksia tuottavaa mutta ne psyyken mekanismit voivat olla suojaamassa sietämättömiä tuskatiloja, joita ihminen siis voi peittää tai uudelleentulkita kiihottumisen representaatioilla.

Sekä moralistinen "anaali"-hybris sekä seksuaalinen "vapaa" anomalia ovat molemmat libidon korjausyrityksiä, sitomattomien ja väärin ladattujen viettienergioiden "taltuttamis- ja tyydyttämisyrityksiä". Yllykkeet voivat repiä ihmisen hajalle, jos niitä ei ole sosiaalisesti sidottu ehjään intimiteetti- ja turvakokemukseen vanhempien kanssa.

Jos äidin tai isän väkivaltaisuus tai manipulatiivisuus on ihmisen elämässä ratkaisematon tekijä, voi yksilö pakkomielteisesti hakeutua juuri tämän ristiriitaisen hahmon seuraan samankaltaisiin hahmoihin kokemansa eroottisten ihastusten kautta. Ja toistaa halukkaasti traumojaan kunnes taas joutuu kokemaan traumaattisen avuttomuuden ja aggressioiden hallitsemattomuuden.

Suuri eroottinen jännite voi olla kulttuurissamme ihannoitua nuoruuden voiman arkkityyppinä ja elämän jännityksen kaipausta mutta sisältää valitettavan usein käsittelemättömän väkivallan, trauman toistoa. Orgasmikeskesiyys tai orgasmikyvyttömyys ovat kumpikin thanatosvietin ylikorostuneen hallinnan ilmentymiä - hieman paradoksaalista mutta ainakin monen ongelman taustalla vaikuttava "pimeä voima".

Riittämättömyyden tunnetta tai häpeän vääristynyttä maailmankuvaa ei korjata kiihottumalla tai torjunnalla.









.

torstaina, joulukuuta 21, 2006

Ultimate compositions I - Komposition äärirajoilla II - kuva-albumi

Ultimate compositions I

Komposition äärirajoilla
- kuva-albumi Arhi Kuittinen




http://www.flickr.com/photos/82243303@N00/331191096/in/set-72157594435076489/




.

"Itsenäisyyspäivän juhla"-lyhytelokuva netissä

Itsenäisyyspäivän juhla;

Jos en nauraisi


Short film "JOS" aka "IF" 3 min.
-will have english subtitles coming in near future

Ohjaus ja käsikirjoitus
Arhi Kuittinen


Lyhytelokuva on nyt
katsottavana netissä:


1) YOUTUBE-video version

2) Wmv-video (Better quality, download:able)


Mobile video Kännykkävideo-versio

Real Video
rm kännykkäelokuva
kirjoita linkki kännykän selaimeen:

3) Kännykkävideo REAL 8 MOBILE VIDEO -mobiilivideo:na 320 pixel
http://www.elisanet.fi/independent.film.finland/arhi2.rm

tai uudemmat kännykät:

4) Kännykkävideo REAL 9 MOBILE VIDEO:na 320 pixel
http://www.elisanet.fi/independent.film.finland/arhi1.rm


Vastaanotto

::CAST::

Kai Sadinmaa
Noora Nyyssönen
Charlie Nevander
Pirre
Laura Arala


MUUT INDIELEFFATUOTANNOT:

INDEPENDENT FILM FINLAND

KONTULA ELOKUVA

ARHI HOMEPAGE




:: all copyrights reserved

- do not publish or copy ::


TAGS 2002 2003 2004 2006 2007 2008 2009 omakustanne linnan juhlat lyhäri lyhärit clip movie avi mov mpg mpeg4 itsenäisyyspäivän puvut omakustanne elokuva, puku mielenosoitus mielenosoitukset kuokkavierasjuhla kuokkavierasjuhlat kuokkavieraat fi suomen suomi 2005 2006 2007 2002 juhlinta juhlinnat filkka lyhis lyhikset lyhytelokuvat parhaat suomalaiset lordi juhliin pääseekö lordin itsenäisyyspäivien juhlat linnassa reportaasi itsenäisyysjuhla elokuvat itsenäisyysjuhlat itsenäisyys tuntematon. sotilas veteraanit poliisi poliisit poliisien mielenosoittajien kuvat kuvista kiistaa raportti dokumentti dokumentit kuvasta kiista presidentti tarja halonen. mielenosoituskuvat mielenosoituskuva mellakka mellakassa mellakasta kuvia images image finland helsinki finnish eduskunta eduskunnan edustajat frakki frakit muoti muotikuvat presidentin linna

PALVELEVA PUHELIN - lyhytelokuva



PALVELEVA PUHELIN


lyhytelokuva - Youtube


" Ammattitaitoinen lohduttaja auttaa aina "


Ohjaus käsikirjoitus tuotanto
director Arhi Kuittinen

CAST
T Heikka
E Holopainen
M Myllykoski
MUUT INDIELEFFATUOTANNOT:
ARHI HOMEPAGE
.

mielenterveys mielenterveysjärjestö pmmp Leskiäidin tyttäret maria magdalena ihmissuhteet ihmiset ystävät rukousvastaus rukous ruusi vuosi 2007 uuden vuoden video videot kännykkävideo kännykkävideot uno podcast runoja runot lyhäri lyhärit elokuva elokuvat clip clips video videos fktio fiktiot videoita lyhytelokuvat lyhytelokuvia omakustanne elokuvissa ajanviete tarina tarinat kertomus kertomukset

keskiviikkona, joulukuuta 20, 2006

Question of Heaven - Barbara Walters

Taivasasetelmia ja uskontofilosofisia kysymyksenasetteluita:

1

Barbara Walters and Question of Heaven - ABC USA

2

Punainen lanka: Dalai Lama 2006 vieraana

" Dalai-laman mielestä nykyinen koulujärjestelmämme on yksipuolinen: se uskoo aivoihin, mutta unohtaa sydämen. Ilman myötätuntoa ajaudumme liikaa itsekkäiden halujemme vietäväksi. Siinä on yksi syy länsimaisten ihmisten henkiseen pahoinvointiin. - Länsimaisilla ihmisillä on rahaa, mutta he voivat huonosti. Ihmiset ovat liian riippuvaisia rahasta ja vallasta. Talouselämäkin alkaa nyt kiinnostua näistä asioista. Yksi ystäväni on rikas miljardööri, mutta henkilönä onneton, koska raha ei tuo mielenrauhaa. "

.

Backpain and psychology


tiistaina, joulukuuta 19, 2006

12 minutes Photo Gallery "Xmas rush Helsinki" - "Jouluruuhka"

:: 12 minutes Photo Gallery ::

"Xmas rush Helsinki" - "Jouluruuhka"

http://www.flickr.com/photos/82243303@N00/sets/72157594432405294/

by Arhi Kuittinen

Kuvasin melkein kaikki kuvat 12 minuutin aikana.
Haastan muitakin kuvaajia tekemään about 15 minuutin kuvagalleroita.

.

Neitseellinen syntymä on tapahtunut - ja ruotsalainen puhui Jumalalle

"The world's largest lizard has astonished biologists by being able to produce offspring by an "immaculate" conception without the help of a male."

Ei mitään uutta auringon alla.
Luonto on keksinyt kaiken mitä elokuvissa on koetettu fantasioida - kts Jurassic park.

sunnuntaina, joulukuuta 17, 2006

Pandoran lipas

Pandoran lipas on avattu.
Paranoijan maailma avautuu ja kehittyy.
Kohtaamista ja valehtelua voi luokitella.

Keinoälyn osuus joka päiväisestä elämästä, valinnoista ja filtteröinnistä kasvaa.
Kun sanomalehdet häviävät, voit itse valita vain ne uutiset joita seuraat - voit valita todellisuutesi aika pitkälle oman virtuaaliagentin säädöillä etukäteen.

Niin kuin nyt olet luuseri ilman kännykkää niin ilman...

"The KishKish Lie Detector can be downloaded free as an
"extra" on the popular internet phone service Skype."

"The KishKish Skype lie detector uses the first 10 seconds to "calibrate the system to the general stress level of the speaker." (So does this mean you can fool the system by opening up with a great big porker before continuing to lie through your teeth?). "


.

torstaina, joulukuuta 14, 2006

Mieluummin kuollut Lucia kuin narttu - Santa Lucia valon juhla kirkoissa



Oo, Santaa Luuciaa...

Mitä yhteistä on Santa Lucialla ja suomalaisella bulimiaprinsessalla?

Santa Luciakin on ihanteiden murjoma idoli.

Äidin ihannelapsi. Ihailun kohteeksi kasvatettu esikuva, vanhempien onnen tae.

Esteettisiin ihanteisiin vangittu sielu.
Täydellisen kontrollin fantasia.
Ohjailtava, totteleva, ihanteiden täyttymys.

Ikuinen lapsi. Ilman seksuaalisuutta.
Uhrautuva lapsi aikuisten toiveiden täyttämiseksi.

Santa Lucia-perinne on todella karmaiseva mentaalinen silmukka:
Legendahan on tiivistettynä se että Lucia-tyttö sokaisee ja silpoo
itsensä itsensä mielummin kuin joutuu saastaiseen seksuaaliaktiin.

Tarinan semantiikka on siis seksuaalisuuden likaisuudessa ja enkeliroolin uhrautuvuudessa. Että vanhempien aarre on puhdas lapsi. Ja että lapsi saa ihailua vain jos on puhdas vanhempien mielessä.

Tuhat kertaa enemmän tällaiset juutalais-kristilliset obsessiot esim bulimiaa ja muuta ultraneuroottista itsetuhoisuutta tuottaa kuin naistenlehdet ja mediakuvat Lolita-seksuaalisuudesta.


Kelpaamattomuuden voima ajavat lapset bulimiaan.

Aikuisten raivoisat ihanteet enkelilapsista.

Rakkauden ehdollistaminen täysin perverssien puhtausmielikuvien varaan. Aikuisten toiveiden täyttymys, ihannelapsi, joka tarkkailee vain aikuisten toiveita. "Viattomuus" kaikkien ihailtavana ja muiden hyväksynnän armoilla.

Vanhempien toiveiden täyttymys.
Kontrollilapsi.

Kelpaavuutta kerjäävä lapsi.

Tällainen puhtauden neuroosi ajaa sitten sairaalloiseen itsekontrolliin irti kaikista aikuisuuden ja muutoksen vaatimuksista. Lapsi sisäistää masokistisesti aikuisten kontrollihysterian ja tekee esim ruumiinsa kontrolloimisesta bulimiataidetta. Itsetuhosta tulee itsenäistymisen korvike ja jopa seksuaalisuuden korvaava nautinto. Itsetuhoviihdettä, obsessiivisen ihanteellisuuden korvike elämälle. Traumojen acting out-esitys. Puhtauden ja ihanteen pakkomielle hyvän fiiliksen ehtona.

Lucia-perinne on aivan samaa mentaalihistoriaa kuin Ruotsissa siskojaan tappavien muslimiveljien puhtausfantasiat. Heimouskonnoissa (kuten esim Vanhan testamentin juutalaisilla) puhtaus on heimon ylpeys ja heimon identiteetti. Rituaaliset rajat ja säädökset. Heimo sai tappaa ihmiset jotka pettivät heimon neuroottiset ihannevaatimukset ja toiveet.



Ei varmasti Pohjoismaissa juhlittaisi juhlavana joululegendana sellaista tarinaa, jossa nuori mies tekisi itsemurhan ennemmin kuin suostuu seksiin!

Kun puhutaan median vaikutuksesta lapsiin niin tietysti Lolitaestetiikka on antanut nuorille (tytöille ja pojille) mahdollisuuden anomaliseen seksuaalisuuteen mutta perusongelma ei todellakaan löydy julkisuudesta.
Etupäässä syömishäiriöiden taustalla on sairaalloisten äitien omistushalu lapsen suhteen mikä lapsen mielen murskaa, ei mediamylly. En usko että hyvästä äitisuhteesta tulee bulimialapsia. Bulimia on tavallaan esteettisesti "hyväksytty" ilmaisumuoto oman seksuaalisuutensa "suojeluun", hätäkeino pysyä ikuisena pikkutyttönä ja omia oma kehonsa.

On myös karmeaa tässä uraohjusten urakeskeisessä aikuistensuojeluilmapiirissä että bulimia- ja anoreksinuoren vanhemmat eivät joudu terapiaan vaan lapsi - ikään kuin syyllisenäturvattomuuteensa ja ahditukseensa.

Samaan aikaan kun ikuisen nuoruuden seksuaalisen voiman ja uhon korostaminen on esteettistä mediamuotia niin samalla (ehkä siitäkin syystä) paradoksaalisesti monille vanhemmille tottelevainen ja aseksuaalinen lapsi on maanpäälle laskeutunut enkeli. Viimeinen toivo jumalallisesta puhtaudesta.

Tämä kontrasti on hurja moralistinen paradoksi. Mediaikonit, mallit yms, tuottavat uusia kierroksia ikiaikaiseen aseksuaalisuuden moralistiseen estetisointiin, joka on pohjimmiltaan vanhempien omien traumojen tuhoavaa torjuntaa ja pelkojen vahvistamista.


Freudin mukaan ehdollinen rakkaus ja jäykät moralistiset ihanteet ovat lapsen mielelle tuhoisinta mitä voi lapsi kokea. Fyysinen väkivaltakaan ei Freudin mukaan sinänsä tuota lapselle tuskaa vaan häpeä ja riittämättömyyden tunne. Väkivallan henkinen puoli on destruktiivisinta.

Rakkauden ehdollistaminen aikuisten neuroottisten fantasioiden ehtona on lapsen mielen raiskaamista. Mentaalista insestiä. Lapsen psykoseksuaalisen kehityksen ruoskintaa karmealla syyllistämisellä ja häpeän mukaan maailman jäsentämisellä. Sadomasokismia, ihannejulmuutta "lapsen parhaaksi".

Yhteisön sallittu aivopesuprojekti, sallitut traumatisointitavat pelokkaan, epäitsenäisen, alistuvan ja aran lapsen tuottamiseksi.

Neitseestäsyntymisoppi on perheideaalin palvontaa ja seksuaalisuuden halveksuntaa. Jumalallinen sikiäminen.


Totisena  taustana tälle kitsch-kultille on tukevasti aito roomalainen Vestan neitsyt-temppelikultti.

 Vestan neitsyet taas tapettiin hautaamalla maahan isoon arkkuun jos harrastivat seksiä. Tukehtuivat sitten hitaasti.


Jos katsotaan miespuolisia neuroottisten aikuisten  neitsytuhreja tosielämässä, Hitlerin äidin mielestä Adolfin piti näyttää äidille rohkeutensa, itkemättömyytensä, vahvuutensa ja kelpaavuutensa siinä kuinka hyvin poika kestää isän mielivaltaisen kurituksen. Miehekkäästi kuin vastuuttoman äidin ihannepikkupoika. Masokismi murtuu helposti sitten sadismiksi, vaikkapa omia lapsia kohtaan. "Minut on kasvatettu paljon ankaremmin kuin mitä minä kasvatan sinut mutta ankaruutta ei ole koskaan liikaa".

Juutalaisessa perinteessähän mies sai/saa käydä huorissa mutta yhteisön puhtauden tähden kunnialliset naiset eivät saaneet harrastaa avioliiton ulkopuolista seksiä.

Santa Lucian naiskuva on suoraan juutalaisen perinnehistorian alisteisesta naiskuvastosta. On uskomatonta, että neitsyt Santa Lucia-kulttuuri ja Pyhän Hengen raiskaama neitsyt Mariakin saa vieläkin äitien ja isien pöksyt kostumaan pyhästä puhtaan ihmisen ideaalista.





















.

tiistaina, joulukuuta 12, 2006

Kapitalistinen sosialismi 2007

"Suomalaiset ovat köyhiä verrattuna muihin länsimaalaisiin. Wider-instituutin tutkimuksen mukaan suomalaisilla oli 24 teollisuusmaan vertailussa kaikkein vähiten varallisuutta, kun varallisuuden arvoa tarkasteltiin ostovoiman mukaan. Kaikki muut pohjoismaalaiset olivat selvästi vauraampia. Rikkaimpia olivat luxemburgilaiset, sveitsiläiset ja amerikkalaiset. " -Kauppalehti

Niinpä niin. Taasko "vain" fakta, jonka taustoja ei keskustelemattomuuden perinteemme taaskaan käsittele?

Niin, muistatteko.
Silloin.

Varmuuden ja yhden Totuuden isällistä aikaa.

Suomettumisen aikana korostettiin Suomen puoluettomuutta hysteerisen raivokkaasti mutta kaikki puoluettomuus tapahtui Neuvostoliitosta riippuen ja Neuvostoliittoa henkisesti myötäilevällä tavalla. "Riippumattomuus" oli vain orwellimainen sana - sana, joka tarkoitti itsensä vastakohtaa, sana, jolla luotiin imaginääristä kuvaa täydellisen alistuvasta nartusta, Suomesta. Neuvostoliiton läntisestä läänistä.

Ja Neuvostoliiton hyväksynnän alaisena elimme tässä pohjoiskorealaisessa rasvatussa valheessa, joka oli OK, poliittinen ainoa Totuus. Poliittinen hyve. Olimme hyväntahtoisia naapureita ja hyväntahtoisuutemme tultiin tuntemaan historian kirjoissa ällistyttävänä nöyristelynä, ilman identiteettiä. Kohti lamaa reaaliteettien puuttuessa. Vain suureen Reaaliteettiin nojautuen. Virkamistemme ja poliitikkojemme viisauden voimin.
Laman syvyys ei ollut luonnonvoima vaan mm Holkerin ja Koiviston ideologinen valinta tukeutua harhaisesti harhaisen Ison Veljen vaihdantatalouteen. Suomettumisen jakomielitautinen paratiisi. Kapitalismi, joka uskoi vaihdantatalouteen.
Puolueettomuus oli hallitun avuttomuuden jaloa toteuttamista ja Neuvostoliiton kasvojen pelastamista eurooppalaisen politiikan kentillä diktaattori Kekkosen vallan maksimoimiseksi. Ilman mitään arvostelua.

Totuimme pelokkaana julkisiin valheisiin.
Elimme epädemokratiaa.

Ja elämme nyt sitä uudessa muodossa.


Elämme utooppisessa kapitalismissa.

Suomen kansalaiset ovat hyväntahtoisia, hyväuskoisia virkamiehiään kohtaan, tämä on ristiretken, tsaarinajan ja lama-ajan mentaalista politiikkaa, mentaalinen kaaoksen pelko, poliittinen taantumiskyky, jota on ruokittu ja hyysätty poliittisesti. Kauan. Epäpoliittisen uskollisuuden sitkeä poliittinen perintö.

Vaikka valtion toimintaa muokkaavia virkamiehiä manataan, heitä pelätään.
Sillä siihen on syytä. Sillä heille on luovutettu valta.

Kansa on pidetty uskollisesti kyykyssä ja nyt siitä on kovaa faktaa Wider-instituutin vertailussa.

Tämä on nyt se välitilinpäätös, mitä lama-ajan hyvin suunniteltu ja ohjattu kansakunnan psykoosi sai aikaan. Valtio voi hyvin, firmat tekevät ennätysliksaa - ja kansalaiset, olemme Espanjaa köyhempiä kansalaisia.

Tämä se on. Poliittisen toiminnan tulos.


"Sosiaalidemokratia" on ollut aika täydellinen käsiteharha, päämäärätietoinen harhautus 1989 lähtien.

Hyvinvointia ei ole jaettu eli varallisuutta ei ole jaettu hyvinä palkkoina vaan tunnollisen kansan ominaispiirrettä, vahvan kansalaisen kunniakasta pyrkimystä hyvän työntekijän ahkerasta maineesta on vedätetty. Olemme Ruotsin ja Tanskan palkkatasosta noin 30 prosenttiä jäljessä.

Eli Halvalla menee ja on mennyt kauan. Poliitikkojen kannalta.

Etuja on karsittu, koska Viinasen ylimielisellä pelottelufasaadilla luotiin laman aikana kauhukuvia ahneesta kansalaisesta, joka nakertaa pyhän valtion pesämunaa. Nyt kaikki on pedattu pörssiyhtiöitä varten, mahdollisimman helpoksi ja sujuvaksi. Suomeksi: työtätekeville kovat verot, firmoille pienet verot. Euroopan alhaisin pääomavero. mielettömyyttä. Kansakunta on nyt firmoja varten, firmat ja valtio eivät ole kansalaista varten.
Pääomaveroparatiisi.
Businesspark.

Euroopan ahdistuvin eli auliisti ahkerin, eniten mm ylitöitä tekevä kansa mahtavana työvoimapääomana ihanissa vero-olosuhteissa.

Työtätekevien verotaakkaa on kasvatettu roimasti suhteessa pääomaverotukseen. Eli kaikki hyvinvoinnin kasvu on ohjattu lahjakkaasti pääomaa pyörittävälle runsaan rahan pyörittäjille.
Kakkua ei jaeta.
Raha keskitetään, raha kasaantuu, valta kaventuu. Kell on raha, tieto ja moraalittomuus, sillä on valta. Ja koko tämä valtakunnan systeemi on ajettu sosiaalidemokraattien imettämillä virkamiehillä, sosiaalidemokratian nimeen.

Mahdollisimman törkeä valhe on monesti paras valhe.
Arbeit macht frei.
Jumala puhuu minun kauttani.
Ei ole mitää muuta mahdollisuutta.

"Sosiaalidemokratian" luuranko on ollut todellisuudessamme 17 vuotta etupäässä utooppista kapitalismia. Mutta se on markkinoitu äärimmäisen hyvin tukeutuen muka muuttumattomaan sosiaalidemokraattiseen julistukseen ja puolueperiaatteisiin. Ihmiskuvaan on tehty hirveä aukko ja kehykset on jätetty idealistisena kuorrutuksena hyväuskoisten täkyksi. On mennyt aivan täydestä läpi suomalaisille.

Utooppinen kapitalismi on nihilismiä.

Hyvinvointia ei mitata hyvinvoinnistä käsin vaan pörssikursseista käsin. Itsemurhat, depressio, euroopan hurjin depressiolääkityssysteemi, huostaanotot - eivät merkitse yhtään mitään utooppisen kylmän selkeälle kapitalismille.

Valtio ei ole kansalaisia varten vaan kansalaiset ovat valtiota varten.
Utooppinen kapitalismi nojautuu aina ns anarkian ja kurjuuden toleranssin maksimoimiseen. Tärkeintä ei esim ole ihmisten työllistäminen tai pätkätyönkään helpottaminen hyvällä kansalaispalkalla - vaan pelotteen ylläpitäminen nihilistisesti balansoidun kurjuuden "tasapainon" kautta.

Eli työttömiä, kärsiviä, syrjäytyneitä täytyy olla, jotta
a) saadaan halpatyövoimaan suostuvia ihmisiä ja
b) saadaan aikaan nihilistisen kapitalismin herkullisin pelote: syö tai tule syödyksi.

Systeemi luodaan ankaraksi, koska se halutaan ankaraksi.
Globalisaation "rajattomuus" on suurfirmojen etujen mukaisten periaatteiden turvaamista, ei paikallisuuden tukemista, ei monimuotoisuuden tukemista ja turvaamista.

Tämä ideologia on myös Sarasvuon mentaalimanipulaatiofirman oudon menestyksen salaisuus. Puhutaan menestyksestä, mutta tukeudutaan pelkokuviin ja "menestyjä"-aateliston kultaamiseen. Tärkeintä on kilpailu, ei rakentaminen tai onnellisuuden maksimointi, ei hyvinvoinnin jakaminen vaan menestyjien segmentin ahneuden ja satakertaisen vaurastumisen nihilismi. Muita vastaan, muiden kustannuksella. Työsuojelu helvettiin ja pätkätyöhelvetillä työtätekevien palkkojen kiristäminen. Kiristäjät ovat voittajia: mitä enemmän kiristät ja vältät työtä omistajana, sitä aatelisempi olet. Ihailtavampi, selviäjä siitä selviämistaistelusta, mitä olet luomassa vaativana omistajana.

Saksassa verottaja tukee huomattavilla helpotuksilla pienyrittäjiä. Täällä ideologia on aivan selkeästi pienyrittäjiä dumppaava. Virkamiehet ja poliitikot ovat valinneet kovimman mahdollisen skenaarion suuryritysten tulojen maksimoimiseksi.


Suomalaista politiikkaa on vihjailtu kymmenen vuoden ajan aivan liian virkamieskeskeiseksi. Eli politiikkaa, poliittisia päätöksiä ja ohjaavat henkilöt, joita kansalaiset eivät ole valinneet. Hallinnollinen poliitiikan myyräntyö.

Tutkija Anu Kantola on vahvistanut
tätä kansan kyräilyä tosiasiaksi useammassa artikkelissaan ja haastattelussaan. Useat sosiologit ovat ihmetelleen virkamiesten suvereenia valtaa. Virkamiesvaltaa ja piiloliberalismia.
"Politiikan kieli on muuttunut. Poliittisen eliitin näkemyksiä tutkinut Anu Kantola osoittaa väitöskirjassaan "Markkinakuri ja managerivalta" vuodelta 2002 miten eliitin puheissa siirryttiin laman aikana hyvinvointivaltioajatuksista uusliberalistisiin painotuksiin."
Kun Suomalaista "lamahallintaa" eli hyvinvointivaltion romuttamista, ideologiasta vallankaappausta eli kansalaisen perusoikeuksien/-palvelujen kaventamisesta on tullut lähtökohta sekä ppäämäärä, on tähdätty lyhytnäköisesti verojen alentamiseen hyvätuloisille ja yhtenä uljaana perusteluna on liputettu euroopan nopeimman valtiolainan lyhentämistä itseisarvona. Olemme jo käytännössä tasaveron maa. Progressiota (rikkaiden verorasitusta) on kutistettu 17 vuotta.

Samalla kuitenkin ultrakapitalistit ovat suojelleet elinkelvottomien Soneran kaltaisten katastrofien mielettöntä rahoittamista.

Tämän kaiken mielivaltaisuuden keskellä meille on hiljaa ja ilman julkisen ideologisia käsitteitä uitettu sosiaalidemokratian lipun alla uusliberalismia. Kovaa sellaista. Jolla ei ole mitään tekemistä sosiaalidemokratian periaatteiden kanssa. Ei mitään.

Meillä on tapahtunut täydellinen hallinnollinen vallankumous ja arvojen vaihto-operaatio. Koska virkamiehet ovat valinneet ehdottoman kielenkäytön ja ehdottoman vaihtoehdottomuuden "ratkaisuna", ovat poliitikot olleet pelosta kiltteinä.

Politiikka on aina ideologista, mitään ei tapahdu vahingossa. Aina kun runtataan yksi ainoa todellisuusperiaate ilman avointa keskustelua ja ilman kansalaisten tiedottamista, on kyse hyvin hallitusta operaatiosta.Valheellisilla kielikuvilla, pakottavilla mielikuvilla.
Se on kuin ehtoollinen: tarjotaan kristuksen ruumista mehevin kielikuvin vaikka jauhopala on mitä mauttomin ja elämästä vieraantunein symbolinen öylätti. Ihmiset ovat inhimilliset periaatteet silmissä kiiluen äänestäneet sosiaalidemokraatteja ja silti poliittinen valkopesu on laman jälkeen ollut oikeistolaisin ja hyvätuloisten verotusta todella radikaalisti euroopan suosivin. Meillä on todellakin Euroopan pienin pääomaverotus - eli jotain sellaista ison rahan "sosiaalidemokratiaa". Isojen puolesta.

Mitään kapinaa ei synny, kun puolueen nimi pidetään perinteisenä ja puhutaan järjestä.
Järjetöntä sumutusta.
Ja kansa ottaa öylätin itsestäänselvänä.
Laman raiskaamana, osaansa tyytyvänä.
Vaihtoehdottomuuden kansakunta toivoo parasta ja luopuu demokraattisesta periaatteesta kuulla perusteet ja nähdä ideologiset tavoitteet.

On hiljaisia vallankaappauksia, joissa kieltä ja juhlapuheita ei muuteta vaikka kaikki muu on jo vaihdettu käänteisiin keinoihin. Suomalaisen politiikan pyhä lehmä -Keskusta- pidetään rauhoitettuna ja lahjottuna: maanviljelijät saavat maksimaalista tukea kun muun kansan realiteetteja kiristetään sikamaisesti. Ei siinä mitään, maanviljelijöiden tuki on hyvä periaate - jos sitä sovitettaisiin muihinkin kansalaisiin.


Globalisaatio on ääretön pelote.
Hyödyllinen, siksi luotu.

Globalisaatiosta on tehty tahallaan ideologisesti hyödyllinen rajaton "luonnonvoima" ja "hallitsematon" eikä siis vahingossakaan puhuta ihmisarvolle välttämättömästä protektionismista. Sosiaalidemokratia oli alunperin tervehenkistä protektionismia yksilön puolesta. Ilman sitä globalisaatio on vain raadeltu peto, jonka ruokahalu on pohjaton "jatkuvan kasvun" fantasian takia.

Liberalismikin oli alunperin vain pienyrityksiä suosiva periaate, tiukkaa monopoleja ehkäisevä kontrolliajatus inhimillisen vapauden puolesta.

Politiikka on aina illuusio.


Politiikka on aina idealismia.


Ei ole olemassa "rationaalista" kapitalismia mistään ideologiasta irrallaan.

Arvojen lähtökohdat edellyttävät aina arvovalintaa.
Nerokkain temppu ideologioiden välinessä kamppailussa on kieltää ideologian olemassaolo.

"Ei ole muuta vaihtoehtoa..."
"Olosuhteet vaativat että..."
"Kekkonen vaatii että..."


.

torstaina, joulukuuta 07, 2006

Lasten luokkayhteiskunta

TV2 Silminnäkijä:

Lasten luokkayhteiskunta


"Köyhien suomalaislasten määrä on liki kolminkertaistunut kymmenessä vuodessa. Joka kahdeksas lapsi elää perheessä, jossa on alituinen rahapula. Toimittaja Ami Assulin."

>> Real Videona YLE:n sivuilta nettivideo
http://www.yle.fi/silminnakija/arkisto2006.php



Tuolta saa Realia pyörittävän kevyen videoplayerin Windowsiin:
Real Alternative 1.51
http://www.free-codecs.com/download/Real_Alternative.htm

tai

Original Real player windowsiin ja macciin
- Valitse oikealta ylhäältä "Free player"
- Windowsissa poista realin aliohjelmat windowsin mscofig-ohjelmalla ettei systeemi hidastu, käynnistä uudestaan ja tuhoa sitten REAL-kansiosta UPDate kansio.

Dokumentti dokumentit ajankohtaisohjelma ajankohtaisohjelmat

lauantaina, joulukuuta 02, 2006

Photoshop CS ohjelma ilmaiseksi - pariksi päiväksi

Perjantaina illalla on ladattavissa ilmaiseksi Photoshop CS 3 ohjelma täys-betaversiona eli toimii hyvin, jos toimii ja niinkauan kuin toimii - 2 pv ilman CS 2 serialia tai kräkkivä.

What's New in Adobe Photoshop CS3

Mac PPC/intel & Win XP/fidunvista.

http://labs.adobe.com/technologies/photoshopcs3/

http://labs.adobe.com/downloads/


Muistan kun Photari 3 ja muut layeriphotarit ilmestyivät ( siis se kymmenen vuotta vanha versio) niin se oli elämäni suurimpia hetkiä. Layerit vapauttivat kokeilemaan ja tuottamaan mukavia kuvaelämyksiä. Oh. Olin kehitellyt monimutkaisia säätöjä 2.5 -versiolle erilaisin aktivointialueiden talleennuksilla, jotta pystyin simuloimaan layer-toimintoja ennen layereita.

Ja sitten MikroPC lehti varasti heille tekemäni mukavasti suunnitellun ja duunaamani kansikuvan laajaan mainoskäyttöönsä eivätkä suostuneet maksamaan erillistä korvausta kuvasta, koska tykkäsivät siitä niin. Eikä minulla ollut varaa palkata lakimiestä oikeudenkäyntipelleilyyn (tämä oli ennen nykyistä tekijänoikeuslakia).

Kirottuja ihmisiä jotka varastavat luovaa pääomaa hyötyäkseen siitä taloudellisesti ja ovat siitä vielä röyhkeästi tyytyväisiä. Antavat niin paskoja fiiliksiä palkaksi hyvästä työtä ja luovuudesta.

keskiviikkona, marraskuuta 29, 2006

Kirkko ja lahkot



Noin jo 1960 vuotta ovat kristilliset valtaa tavoittelevat miesjohtajat ja kirkkokunnat taistelleet naisjohtajia, lahkoja, ekstaattista uskonkokemusta ja monimuotoista uskonkokemusta vastaan.

Nyt Tampereella piispalta ovat palaneet puhtaan opin käämit ja hän haluaa ottaa näyttävästi papin oikeudet pois hurmossaarnaajalta. No mikäs siinä, siitä vaan. 45-minuuttia-ohjelmassa olikin ihan hyvä pikakatsaus Tampereen tilanteeseen a la "Nokia missio". Hupaisa suorastaan. Markku Koivisto vs Juha Pihkala. Daavid ja Goljat.

Näitä tilanteita tullaan näkemään tiuhaan lisää, piispoja pelottavia tunnekeskeisiä lahkoja ja shamanistisia saarnaajia.

Mutta kun on jotenkin kuvottavan säälittävää se vino siivilä, jolla piispat iskevät toisiin lahkoihin - ja toisiin sitten eivät. Kirkossa vaikuttaa useita isoja lahkoja, jotka ovat selkeästi harhaoppisia, luterilaisittain ajateltuna.
Miten voi olla?
"Tuomiokapitulilla on kirkkolain velvoitus tutkia asia."
Hah. Olen huvittunut.
Tämä on komediaa, jota on jatkunut jo satoja vuosia. Siis tuhansia.
Suomen Kirkko on jo parisataa vuotta sallinut selkeästi erilaisten "kirkollisten lahkojen" toiminnan ja hektisen henkisen väkivallan helvettivisioineen ja tuomioineen. Mm. Vanhoillislestadiolaiset ovat saaneet käyttää kirkon tiloja ja kirkon palkkaamia lahkopappeja omiin suljettuihin tilaisuuksiinsa - ja tuomita kaupanpäälle muut luterilaiset jäsenet helvettiin. Kätevää? Outoa? Sallittua. Vanhoillislestadiolaisille ja joillekin "perus"-lestadiolaisille ei esim kelpaa papiksi muu kuin lestadiolainen pappi, joka siis myös lestadiolaisena pääse lestisten taivaaseen. Tavallinen helvettiin joutuva luterilainen pappi ei näille jumalan valtakunnan ainokaisille lapsille sovi.

Miten voi olla mahdollista että kirkko salli jotkut lahkot mutta jotkut tuomitsee hyvin, hyvin vihaisesti?

Vastaus on naurettavan simppeli.
Se on vain kirkkopolitiikkaa.

Luterilainen kirkko on täynnä lahkoja, jotka eivät mitenkään täytä Lutherin terveen järjen, elämän monimuotoisuuden sallimisen ja uskon ehtoja. Piispojen tekopyhyys lahkotuomioissa löyhkää ainoastaan politiikalle koska kirkon käytännöissä ei ole olemassa yhtä "kirkon oppia" - muuten kuin aseena sopivan näytösluonteisissa tilanteissa. Välineenä. Piristeenä.

Jos piispat todella haluaisivat suojella jäseniään lahkoilta ja henkiseltä väkivallalta niin aloittakoon puhdistuksen kirkon ytimessä toimivista lahkoista, jotka Luther ainakin potkisi helvettiin saman tien.

Miksi siivilöidä hyttynen mutta niellä kameli? Koska se on niin helppoa murskata kirkkopolitiikan ulkopuolella oleva erilainen amerikkalaistyylinen freelancersaarnaaja kuin puuttua todella kauan "peruskristittyjä" syövyttäviin harhaoppisiin kirkon sisällä.

Ei piispoja ohjaa luterilainen terve järki ja elämänmyönteisesti suhteelliset opit Lutherin hengessä vaan se, ketkä äänestävät heitä kirkkovaaleissa ja tukevat kirkolliskokouksissa. Saat tuomita vaikka koko muun kirkon helvettiin jos äänestät ja tuet sopivaa kirkkoherraa ja kirkon hierarkiaa. 150000 lahkolaista kirkon sisällä äänestäjinä ja valtaan tiukasti kytkeytyvinä ei voi olla väärässä, poliittisesti, heidän suojelijoittensa kannalta.

Piispojen puhdasoppisuus on hyvin selektiivistä - sitä ilmenee vain silloin kun he voivat suojella tai pönkittää valtaansa ehdottomina organisaation despootteina "Pax luthericana". Katolisen äitikirkon malliin - kaikki sallitaan kun valtarakenteet suojellaan.


Todellisuuspakoisen kirkon keskus
on rituaaleissa.
Niillä on hyvä suojautua ihmisten todellisia tarpeita ja kysymyksiä vastaan. Kirkko on oman itsensä keskus, liikkumaton liikuttaja, joka olettaa jäsentensä omaksuvan vähäeleiset ja fiksatut roolinsa. "Yleinen pappeus" on vitsi nykyisessa luterilaisessa ummehtuneisuudessa.


Kirkko oli alunperin lahko.
Pienten ryhmien kokoelma.
Ekstaasia, näkyjä, alkuperäisen uskonnon dissaamista, salaisia kokoontumisia, ihmeitä, ilmestyksiä, tehtäviä, salaisia merkkejä, lupauksia, uudelleentulkintoja, konfrontaatioita, karismaattisia johtajia (Paavali nimitti itse itsensä apostoliksi - aivan kuin joku nimittäisi nyt itsensä piispaksi), enkeleitä, uusia rituaaleja, tunnevoittoista fiilistelyä - marttyyreja.
Kontrasteja.
Dramatiikkaa.

Nykyisen hillityn "virallisen" kontrolliuskonnon epäemotionaalisen "uskonpuhtauskäsityksen" mukaan ties miten moni Uuden testamentin tapahtumistakin on "lahkomaista, yliemotionaalista, harhaoppista, epäkirkollista, epädogmaattista". Eli on kirkkouskonnon mukaista ihalla menneitä ekstaattisia tapahtumia mutta ei missään nimessä kokea niitä itse.

Kirkon syntyvaihe on mitä lahkomaisin ja ekstaattisin. Opetuslasten ekstaattinen kielilläpuhuminen ja kutsumusoivallus, Paavalin sokeutuminen, ties melkein kaikki uuden testamentin ratkaisevat tapahtumat ovat harhaoppisia kirkon nykyisen luterilais-katolisen "rationaalisen dogmi"-politiikan mukaan; "opillinen usko" on etupäässä epätunteellista alistumista ja korkeintaan tunnepuolella syyllisyyden, häpeän, riittämättömyyden ja synnintunnon tunteilla kyllästettyä "kelpaavuutta", kirkon hygieenisen ehtoollisvapautuksen alaisuudessa -joka sunnuntai klo 10.43.


Luterilaisen yksilökeskeisen uskonkäsityksen pohjalta olisi periaatteessa mahdollista luoda rikkaan vahva, kulttuurimuutoksille herkkä, ihmiskeskeinen ja dynaaminen, hyvin humaani moderni uskonnollinen yhteisö - eksistentiaalinen uskonkokemuksen yhteisö, jossa yksilön kohtaamat eettiset ongelmat ja taakanjakaminen olisi kaiken toiminnan keskipisteessä - mutta ei sitä haluta.

Luterilainen kirkkopolitiikka perustuu kovin itsetuhoisasti aktiiviseen jäsenen passivoimiseen ja itsesäälillä pyörivään syntifiksaatioon, molliorgastiseen menneen kulttuurin liturgiamaniaan, joka nyt ruokkii ja alustaa hyvin tulevien uskonnollisten liikkeiden kasvua Suomessa. Piispat elävät yhtenäiskulttuurin valheessa. He luulevat vieläkin edustavansa davincikoodimaisesti Suurta ylempää totuutta, jota voivat jaella kuin kuivaa ehtoolliskänttyä.

Kirkkopoliittinen meininki, "korkeakirkollisuus", kirkon elähtäneiden hovitapojen suojelu, on kuitenkin nyt mitä parhainta petausta lahkojen räjähdysmäiselle kasvulle. Se luo ihmisille tyhjiön, irrallisuuden tunteen ilman elämän ymmärryksen lisäämistä.

Kirkkokulttuuri perustuu vain jäykälle traditioiden suojelemiselle, hierarkian puolustamiselle ja menneen maailman kirkolliseen patriarkalismiin, hierarkiseen vallankäyttöön. Luterilainen kirkko on hyvin lähellä katolista kirkkoa vaikka kuinka innokkaasti Lutherin oppeja kiillotettaisiin saarnapuheissa - siis vain periaatteessa.

Luterilainen kirkko on erityisorganisaationa vahvan erityislain suojeluksessa, joten kaikki tekosyyt, joita piispat esittävät, etteivät voi muka puuttua todellisten häirikköpappien toimintaan nopeasti on juridinen valhe; valtio ei saa puuttua kirkon sisäisiin asioihin eikä Akavakaan voisi mitään piispojen päätöksille puhdistaa kirkko vihdoinkin edes luterialiseksi.



On hyvä muistaa, että Suomessa oli jo 1300-luvulla ehkä ensimmäisiä eurooppalaisia selkeästi ekstaattisia "lahkoja", unissasaarnaajia, nuoria ekstaattisesti puheita pitäviä naisia, tähtisaarnaajia.

Peltotyön ruokatauolla unissasaarnaajanainen meni mielentilaltaan suggestiiviseen hurmos-ekstaasiin ja kätevästi taukoviihteenä vauhkosi ihmeellisiä taivasvisioita ja käytännöllisiä ratkaisuja yhteisön moraalisiin ongelmiin ja pelkoihin.
Nämä olivat nähtävästi opillisesti hämmästyttävän hyvin luterilaisia ekstaattisuudessaankin (omantunnon korostus, eettiset visiot taivaan valtakunnan alkamisesta jo maan päällä) - mutta kirkkoherrat uhkasivat kaikkia suoraan helvetillä, joille ei kelpaisi mollijumalanpalvelus ja helvettikuvien alla synninpelko kirkon puisella penkissä, kirkkoherran äänensävyjen ohjailemina.

Mamopiispat.

Ajankohtaiset sormella heristäjät.
Isähahmot jalokivikoristeisilla piispansauvoilla.
Katolisen valtakulttuurin ylläpitäjät.
Korkeakirkollisen itsepetoksen puolustajat.

Kovaääniset pelkurit nauttivat kun saavat kiihkeän julkisen, avoimen rohkeasti konfrontoivan pikku vastustajan, jonka voivat teilata ilman valtapoliittisia ongelmia.


>> Kirkon hylätty tulevaisuus -Finnsanity

>> Norjan luterilainen kirkko haluaa erota valtiosta -HS

>> " Tukholman hiippakunnassa kirkkoon kuuluu 68,2% väestöstä.
Vastaavasti kuitenkin myös kirkosta eroaminen on kiihtynyt.
Tilaston alkuaikana se oli marginaalista luokkaa
(v. 1972 0,08%), mutta viimeiset luvut ovat

0,45%, 025%, 0,79%, 0,62%, 0,83% ja 1,12%.
Käyränä kehitys vaikuttaa yksinkertaisesti hurjalta."


.

Ehdollisen rakkauden valtakunta



Lasten mielenterveysongelmat eivät ole lasten ongelma.

Ne ovat aikuisten ongelmallisen ihmiskuvan seuraamuksia.
Kovien arvojen hinta.
Ja ongelmia vähättelevän maailmankuvan seuraamusta.

Aikuisten maailma on nyt kilpailuvision turvottama. Ihmiskuva ja sanojen ymmärrys tapahtuu uuden uljaan maailmanjärjestyksen mukaan. Kilpaileva ihminen mahdollisuuksien maailmassa, jossa jyvät erotellaan akanoista.
Jokaiselle mahdollisuus menestyä tai tuhoutua.

Aikuiskeskeinen vahvuusimago - sopeutumattomat lapset?

Koululaisten keskustelua mielenterveyspalveluista YLE:n netti-TV:ssä
-- Kirsin vinkki.

Suomen katastrofaalinen nuorten mielenterveysongelmatilanne on juuri tätä kovian arvojen oivaltamista. Lapset pakotetaan oivaltamaan "tosiasiat" , pakotetaan sellaisiksi pikku aikuisiksi, aikuisten arvojen ja tarpeiden toteuttajiksi, aikuisten ihanteiden ja aikuisten vastuuvapauden mielikuvien mukaan. Lapset ovat joutuneet tajuamaan oman arvottomuutensa. Vain suorittamalla miellytät - ehdollisen rakkauden valtakunta.
"Meidän lapsi tulee kyllä menestymään koska..."


Onko ihminen lähimmäinen vai kilpailija?

Mielenterveyden ja syrjäytymisen ennaltaehkäisevä humaani ihmiskuva ei käy kaupaksi poliittisesti tietoisten pyrkyreiden mielessä. Mutta sitten kun ongelmien seuraamukset alkavat tulla esille, sanotaan, että nyt on liian myöhäistä, olisi pitänyt tehdä päätökset aijemmin, valtiolla ei ole rahaa, on vain sopuduttava tilanteeseen, valtion täytyy keskittyä vain liiketoiminnallisen hyvinvoinnin takaamiseen kilpailukykyisen tulevaisuuden takaamiseksi - tms.

Ongelmien ennaltaehkäisy on bisnesmaailmaa matkiville byrokraateille sanana vain vitsi. Hyvä juhlapuheinstrumentti sanana - mutta vain hämäykseksi ja toivon ylläpitämiseksi. "Ihmisen mahdollisuuksiin uskovat" pitävät sitä hölynpölynä koska bisnesmailmankuvaan kuuluu kiistämättömästi "menestyjät ja luuserit". Henkistä todellisuutta ei uskota kaiken inhimillisen todellisuuden pohjaksi, siksi henkiset ja mielenterveydelliset ongelmat ovat tehoihmiseen uskovalle vain luuserisanastoa, vastuun pakenemisen käsitteitä. Turhuutta, turhamaisuutta, verotusvaltion rappiota. Joihin ei pidä resursseja upottaman.

Yhteiskunnan täytyy jakautua, jotta menestyjät saavat osansa, minkä haluavat.
Onko ihminen lähimmäinen vai kilpailija?

Suuri jalostava kilpailu.
Kalvinistinen ihmiskuva, jossa maailma on jyvien ja akanoiden erottelukaukalo.
Enää ei koeta sitä suurta 70-luvun oivallusta onnen jakamisesta, hyvinvoinnin tasaamisesta ja maksimoimisesta, ongelmien elimoinoinnista. Jopa lapsuuden tärkeys on näille persoonallisuushäiriöisille bisnesprofeetoille vastenmielinen ajatus. Poliitikkomme ovat aivan kiimassa bisnesvisionäärien koviin arvoihin.

Nyt puhutaan mielikuvatasolla menstyksestä kilpailuna, tehottomuuden ja kilpailijoiden sallitusta eliminoinnista.
Että kansa on motivoitava kilpailemaan, että kansan on ymmärrettävä "todellisuuden kovat arvot".

Suomalaiset ovat aina olleet selviäjäkansaa. Aikaisemmin ihmisarvo perustui kuitenkin aika paljon ihanteisiin, joissa ihmisen arvo perustui toisten ihmisten hyväksymiseen ja yhteisöllisiin arvoihin. Silläkin oli pimeät puolensa mutta nyt selviäminen on jalostettu käsitteenä ylpeän menestyjän todistettavaan voittoon ja selviämiseen hinnalla millä hyvänsä, jopa lastensa mielenterveyden hinnalla. Samaistuminen ei ole enää suuri arvo. Jakaminen ei ole enää merkittävä arvo. Auttaminen voi olla jopa heikkoutta, toisen heikkouden ylläpitämistä, heikoksi leimaantumista. Imago on yhä tärkeämpi arvo. Erottautuminen.

Heikkouden halveksiminen on hyväksyttyä.
"Pysy erossa siitä luuserista, siitä on vain harmia"...


Ihmisarvo ymmärretään nyt siis vahvan ihmisen itsetuntona, menestymisen tuntemuksena. Onnistumisena.
Kilpailijat ja luuserit koetaan kilpailevan ihmisen itsestäänselvänä vihollisena. Maailmankuva on aina arvoasetelma, jossa arvot määräävät ihmisarvon valittujen tulkintojen kautta. Kielikin on aina arvojen kielioppia, jossa kuvastuu arvomaailma. "Tehostaminen", "Ulkoistaminen" , "Terve kilpailu", "Järkeistäminen", "Resurssien hyötykäyttö kasvuyhteiskunnan ehdoilla", "Ylityövelvollisuus", "Vaarallinen verotus", "Hyvinvoinnin harha", "Valtion keventäminen", "Taloudelinen tervehdyttäminen", "Talouden ehdot"... jne


Ja kyllähän terveyslautakunnan puheenjohtajat sun muut poliittisesti matelevat semipoliitikot ovat terveyspolitiikan asiamiehinä aina tienneet, että ennaltaehkäisyn voima on suuri mutta... poliittisesti ja uran kannalta ei ole mitenkään järkevää painostaa poliitikkojamme ja siis esittää taloudellisia panostuksia humaanin yhteiskunnan rakentamiseksi. Kukaan "poliittisesti korrekti", poliittisten arvojen mukaan realisti, ei halua olla humanistihössöttäjä bisnesanalyytikkojen kasvukäyriä vastaan. Valtio voi todella hyvin mutta maailmankuva on vain bisneksen ehtojen parantamisessa ja taantumisen ennaltaehkäisemisessä.

Hyvinvoinnin jakamin kansalaisille ei ole enää primääriarvo.

Se ei ole enää politiikkaa.

STAKES kyllä esittää poliitikoille vakuuttavia tilastotietoja ja -arvioita, mitä taloudellisia seuraamuksia syrjäytymisellä ja kroonistumisella on, mutta kilpailun uljauteen sokutuneet poliitikot eivät välitä vähääkään humanistiseen maailmankuvaan vivahtavista teorioista - kuten nyt nähtiin perhearvoja mainostavan pääministerin halutessa täystuhoa alkoholin hinnan vapautuksella kun tärkeintä oli vain valtion tulojen maksimoiminen.

Tyly tosiasiahan on että valtion taakka on nyt huomattavasti samalla keventynyt spriipuhdistuksen ansiosta, alkoholiverotuksen keventämisen seuraamuksena, kun alkoholiin on kuollut jo 3000-5000 ihmistä ja tulee kuolemaan huomattavasti aikaistetusti ainakin 15000 ahdistunutta, eläkeläistä, laitapuolen kulkijaa ja mielenterveysongelmallista jo nyt nautitun halvan alkoholin rappeuttamana.
Final solution.
Alkoholi vapaaksi verosta kansalle, jonka ainoa terapia ja todellisuuspako on humala.