Ehdollisen rakkauden valtakunta

Lasten mielenterveysongelmat eivät ole lasten ongelma.

Ne ovat aikuisten ongelmallisen ihmiskuvan seuraamuksia.
Kovien arvojen hinta.
Ja ongelmia vähättelevän maailmankuvan seuraamusta.

Aikuisten maailma on nyt kilpailuvision turvottama. Ihmiskuva ja sanojen ymmärrys tapahtuu uuden uljaan maailmanjärjestyksen mukaan. Kilpaileva ihminen mahdollisuuksien maailmassa, jossa jyvät erotellaan akanoista.
Jokaiselle mahdollisuus menestyä tai tuhoutua.

Aikuiskeskeinen vahvuusimago - sopeutumattomat lapset?

Koululaisten keskustelua mielenterveyspalveluista YLE:n netti-TV:ssä
-- Kirsin vinkki.

Suomen katastrofaalinen nuorten mielenterveysongelmatilanne on juuri tätä kovian arvojen oivaltamista. Lapset pakotetaan oivaltamaan "tosiasiat" , pakotetaan sellaisiksi pikku aikuisiksi, aikuisten arvojen ja tarpeiden toteuttajiksi, aikuisten ihanteiden ja aikuisten vastuuvapauden mielikuvien mukaan. Lapset ovat joutuneet tajuamaan oman arvottomuutensa. Vain suorittamalla miellytät - ehdollisen rakkauden valtakunta.
"Meidän lapsi tulee kyllä menestymään koska..."


Onko ihminen lähimmäinen vai kilpailija?

Mielenterveyden ja syrjäytymisen ennaltaehkäisevä humaani ihmiskuva ei käy kaupaksi poliittisesti tietoisten pyrkyreiden mielessä. Mutta sitten kun ongelmien seuraamukset alkavat tulla esille, sanotaan, että nyt on liian myöhäistä, olisi pitänyt tehdä päätökset aijemmin, valtiolla ei ole rahaa, on vain sopuduttava tilanteeseen, valtion täytyy keskittyä vain liiketoiminnallisen hyvinvoinnin takaamiseen kilpailukykyisen tulevaisuuden takaamiseksi - tms.

Ongelmien ennaltaehkäisy on bisnesmaailmaa matkiville byrokraateille sanana vain vitsi. Hyvä juhlapuheinstrumentti sanana - mutta vain hämäykseksi ja toivon ylläpitämiseksi. "Ihmisen mahdollisuuksiin uskovat" pitävät sitä hölynpölynä koska bisnesmailmankuvaan kuuluu kiistämättömästi "menestyjät ja luuserit". Henkistä todellisuutta ei uskota kaiken inhimillisen todellisuuden pohjaksi, siksi henkiset ja mielenterveydelliset ongelmat ovat tehoihmiseen uskovalle vain luuserisanastoa, vastuun pakenemisen käsitteitä. Turhuutta, turhamaisuutta, verotusvaltion rappiota. Joihin ei pidä resursseja upottaman.

Yhteiskunnan täytyy jakautua, jotta menestyjät saavat osansa, minkä haluavat.
Onko ihminen lähimmäinen vai kilpailija?

Suuri jalostava kilpailu.
Kalvinistinen ihmiskuva, jossa maailma on jyvien ja akanoiden erottelukaukalo.
Enää ei koeta sitä suurta 70-luvun oivallusta onnen jakamisesta, hyvinvoinnin tasaamisesta ja maksimoimisesta, ongelmien elimoinoinnista. Jopa lapsuuden tärkeys on näille persoonallisuushäiriöisille bisnesprofeetoille vastenmielinen ajatus. Poliitikkomme ovat aivan kiimassa bisnesvisionäärien koviin arvoihin.

Nyt puhutaan mielikuvatasolla menstyksestä kilpailuna, tehottomuuden ja kilpailijoiden sallitusta eliminoinnista.
Että kansa on motivoitava kilpailemaan, että kansan on ymmärrettävä "todellisuuden kovat arvot".

Suomalaiset ovat aina olleet selviäjäkansaa. Aikaisemmin ihmisarvo perustui kuitenkin aika paljon ihanteisiin, joissa ihmisen arvo perustui toisten ihmisten hyväksymiseen ja yhteisöllisiin arvoihin. Silläkin oli pimeät puolensa mutta nyt selviäminen on jalostettu käsitteenä ylpeän menestyjän todistettavaan voittoon ja selviämiseen hinnalla millä hyvänsä, jopa lastensa mielenterveyden hinnalla. Samaistuminen ei ole enää suuri arvo. Jakaminen ei ole enää merkittävä arvo. Auttaminen voi olla jopa heikkoutta, toisen heikkouden ylläpitämistä, heikoksi leimaantumista. Imago on yhä tärkeämpi arvo. Erottautuminen.

Heikkouden halveksiminen on hyväksyttyä.
"Pysy erossa siitä luuserista, siitä on vain harmia"...

Ihmisarvo ymmärretään nyt siis vahvan ihmisen itsetuntona, menestymisen tuntemuksena. Onnistumisena.
Kilpailijat ja luuserit koetaan kilpailevan ihmisen itsestäänselvänä vihollisena. Maailmankuva on aina arvoasetelma, jossa arvot määräävät ihmisarvon valittujen tulkintojen kautta. Kielikin on aina arvojen kielioppia, jossa kuvastuu arvomaailma. "Tehostaminen", "Ulkoistaminen" , "Terve kilpailu", "Järkeistäminen", "Resurssien hyötykäyttö kasvuyhteiskunnan ehdoilla", "Ylityövelvollisuus", "Vaarallinen verotus", "Hyvinvoinnin harha", "Valtion keventäminen", "Taloudelinen tervehdyttäminen", "Talouden ehdot"... jne


Ja kyllähän terveyslautakunnan puheenjohtajat sun muut poliittisesti matelevat semipoliitikot ovat terveyspolitiikan asiamiehinä aina tienneet, että ennaltaehkäisyn voima on suuri mutta... poliittisesti ja uran kannalta ei ole mitenkään järkevää painostaa poliitikkojamme ja siis esittää taloudellisia panostuksia humaanin yhteiskunnan rakentamiseksi. Kukaan "poliittisesti korrekti", poliittisten arvojen mukaan realisti, ei halua olla humanistihössöttäjä bisnesanalyytikkojen kasvukäyriä vastaan. Valtio voi todella hyvin mutta maailmankuva on vain bisneksen ehtojen parantamisessa ja taantumisen ennaltaehkäisemisessä.

Hyvinvoinnin jakamin kansalaisille ei ole enää primääriarvo.

Se ei ole enää politiikkaa.

STAKES kyllä esittää poliitikoille vakuuttavia tilastotietoja ja -arvioita, mitä taloudellisia seuraamuksia syrjäytymisellä ja kroonistumisella on, mutta kilpailun uljauteen sokutuneet poliitikot eivät välitä vähääkään humanistiseen maailmankuvaan vivahtavista teorioista - kuten nyt nähtiin perhearvoja mainostavan pääministerin halutessa täystuhoa alkoholin hinnan vapautuksella kun tärkeintä oli vain valtion tulojen maksimoiminen.

Tyly tosiasiahan on että valtion taakka on nyt huomattavasti samalla keventynyt spriipuhdistuksen ansiosta, alkoholiverotuksen keventämisen seuraamuksena, kun alkoholiin on kuollut jo 3000-5000 ihmistä ja tulee kuolemaan huomattavasti aikaistetusti ainakin 15000 ahdistunutta, eläkeläistä, laitapuolen kulkijaa ja mielenterveysongelmallista jo nyt nautitun halvan alkoholin rappeuttamana.
Final solution.
Alkoholi vapaaksi verosta kansalle, jonka ainoa terapia ja todellisuuspako on humala.