lauantaina, marraskuuta 18, 2006

Dippipappi ja huonomuistinen piispa

16.11.06 IS


Itä-Suomalainen pappi ehdotti sielunhoitoon tulleelle naiselle makoiluterapiaa.
Papin kanssa sohvalle ja makaamaan huolet pois.

Ja sitten vaatteet.

Luulisi että piispa suuttuisi tällaisesta... mutta ehei. Eihän pappia voi syyttää hurmaavan naisen murskaavasta vaikutuksesta. Luulisi, että tällaiset tapaukset olisivat jääneet 1700-luvulle.
Ei toki.

Täytyyhän kirkon pysyä perinteissä, joka rintamalla.
Tämä on kirkonpuolustajien luonnollista logiikkaa: pappia täytyy virkahahmona, jumallallisen viran toimittajana suojella kaikkia syytöksiä kohtaan jotta ei murennettaisi ihmisten yleistä toivoa ja luottamusta jumalallista kirkkoa kohtaan. Ihan vain ihmisten parhaaksi.
Kirkon pyhyyden takeeksi.

Olen kuullut ensikäden kuvauksia vastaavanlaista tapauksista. Niitä riittää Suomen Siionissa ja lahkoissa.


Itse olen nähnyt livenä kuinka pappi harjoitti "hienovaraista" aivopesua rippikoulun kauneinta tyttöä kohtaan ja onnistui lopulta murtamaan tytön. Tyttö oli alkupäivinä terveesti vihainen ja ärsyyntynyt papin kosketteluun, halailuun ja vitsailuun mutta kun leirin muut aikuiset eivät suoraan puuttuneet papin toimintaan vaan siis sallivat papin hyväksikäytön ja psykopelin, tyttö hämmentyi ja suostui ”leikkiin mukaan” papin antaman roolin mukaisesti.

Tyttö joutui kovan paineen alaiseksi ja ahdistuneena tulkitsi tunteensa tilanteen mukaiseksi saadakseen hyväksyntää ja vaimentaakseen repivän ristiriitaisen tilanteen pois häiritsemästä.

Tyttö kielsi lopulta itseltään tulkinnan papin käytöksestä loukkaavana jotta mukautuisi tilanteeseen karmaisevalla tavalla. Leirin lopulla vihainen ja hämmentynyt tyttö oli muuttunut papin haaremitytöksi, joka "nautti" julkisesta papin kähminnästä ja papin antamasta alfa-naaraan roolista.
Hyvin ”tyylikäs aivopesuprosessi”.
Ensin Kohdeihmisen itsetulkinnan ja itsearvon murentaminen ja sitten uusi lahjottu rooli, manipuloijan ehdoilla tietysti.


Tässä tuoreessa papin seksipelipahtumassa Kirkkoherra oli yrittänyt saada Piispan toimimaan vastuullisesti ja laittamaan alaisensa, papin suoraan vastuuseen, jottei seurakuntalaiset altistuisi sairaan miehen pakkomielteisiin. Piispa oli aloittanut periaatteessa ”salaisen” eli näkymättömän ja olemattoman kurinpitotoimenpiteen mutta pappia ei hyllytetty vaan hän sai jatkaa tointaan ja seksuaaliterapiatapojaan.

Piispan mielestä sielunraiskaajalle riittävä rangaistus oli sivistynyt puhuttelu ja huomautus. Ja ei kun vaan papille lisää vastaanotolle sieluja raiskattavaksi ja sukupuolitautia levitettäväksi.
Kirkkoherra oli itse toimittanut selostuksen sekä uhrin kirjoittaman kanteen piispa Huotarille syyskuussa 2005 mutta Huotari väittää nyt, etta hänelle ei olisi mainittu mitaan papin seksuaalisuhteesta ja -manipulaatiosta "sielunhoito"-suhteessa.

Loistavaa. Vastuusta vapaa piispanistuin – suojelee papinvirkaa ”juoruilta” ja tahroilta ja suo papille kuin papille laajan tulkinta- ja vastuuvapauden aivan kuten itse piispanviralle. Piispan mielestä poliisitutkinnan aloittaminen oli oiva hetki lopettaa piispan oma ”kurinpitotoimi” pappia vastaan ja vapauttaa pappi turhista lisäpaineista. Eli piispalle oli tärkeintä mahdollisimman nopeasti olla vastuusta vapaa alaisensa tekemisistä ja olla välittämättä alaisen toiminnan seuraamuksista.


Kun vihdoin käräjäoikeus tuomitsi papin seksuaalisesta hyväksikäytöstä, pappi hyllytettiin virastaan mutta salaisesti - ettei papinvirkaa vain turhaan tahrattaisi.
Kirkon tärkein virka on papin virka - ja kirkon tärkein tehtävä suojella virkaa mielikuvana hinnalla millä hyvänsä? Vain ”hyvään” uskoen”?

Ja sitten ihmetellään, miksi ihmisiä kiinnostaa kirjat ja elokuvat kirkkoon liittyvistä salaliittoteorioista.

Piispojen työmoraalin tärkeimmät huoneentaulut tuntuvat olevan Vastuusta pakoilu ja Kirkon imagon muuttumaton suojelu.

Hyväksikäyttö perustuu aina turvallisuuden illuusiolle ja turvallisuuden- jatodellisuustajun horjuttamiselle, suggestiolle, jossa avuton ihminen "saa kaiken" hyväksynnän - kunhan alistuu toisen ihmisen valtaan. Aivopesuprosessissa ihmiselle luvataan rauha ja onni kunhan ihminen luopuu normaalista eettisestä toiminnasta ja omasta tahdosta.


Aivopesu on suggestiota.

Suggestio syntyy suostuttelemalla.
Hämäämällä.
Todellisuuden tajua horjuttamalla.
Vakuuttelemalla.

Suggestoitavalle vastaanottajalle tarjotaan uusia tulkintoja todellisuudesta suostuttelevasti ja myös vaativasti. Vastaanottajan aikaisempia tulkintoja kyseenalaistetaan ja hyväksynnän ehdoksi asetetaan myöntyminen suggestorin antamiin mielikuviin ja toiveisiin. Suggestoitava saatetaan pienen lapsen rooliin, jossa lapselle annetaan turva ja onni luottamuksen autuaan sokeuden kautta.

Mainosten yksi yleisistä suggestioskenaarioista on esittää tilanne, jossa ilman tuotetta olevat ihmiset joutuvat häpeään. Papin virkaimagoon on aina kuulunut papin etäisyyden, emotionaalisen kyvyttömyyden ja kylmyyden liittäminen jumalalliseen erilaisuuteen ja paremmuuteen.

Pappien paremmuus ja erilaisuus ovat melkein joka kulttuurissa mielikuvana erottamassa pyhät miehet profaaneista junteista. Silloin syntiset ovat aina vaarassa tuomion uhan voimalla kun syntien julistus- ja määrittelyoikeus on pappiskastilla.

Kastiajattelu on katolisessa kirkossa pyhitetty nimenomaan naimattomuus-leimalla, jonka määreen avulla voidaan pappien "todistaa" olevansa ylemmällä henkisellä tasolla ja leimata "maallinen" ja "seksuaalisuus" saastaisiksi ilmiöiksi. Samaa logiikkaa edustaa myös tämä ajattelu, että jos pappi "ajautuu" seksisuhteeseen sielunhoidettavan tai riparilaisen kanssa, syyllinen on aina papin viekoitellut ihminen - siis pappi ei ole ikinä viekoittelija piispojen kirkkologistiikassa. Pappeja on armahdettava ehdottomammin kuin pappien seksuaalileluiksi alistamia ihmisiä.

Pappiparat joutuvat niin saastaisten ihmisen lumoamiksi että piispojen on suojeltava heitä ala-ikäisiltä vampyyreiltäkin - ja aina ainakin kirkon maineen tähden.

Eihän pappien noitavainoa voi sivistynyt piispa hyväksyä laisinkaan.
Ettei vietäisi ihmisten viimeistä toivoa yli-inhimillistä, puhdasta kirkkoa kohtaan.

2 kommenttia:

Kirkonrotta kirjoitti...

Surullista kertomaa, Arhi. Puutut asiaan, josta on syytä puhua niin kauan, että se kuohuttaa.

Kirkon toiminnan pitää olla läpinäkyvää. Jos vaikka kirkkoherra tai kuka tahansa pappi tai muu seurakunnan aikuinen työntekijä lähentelee rippikoululaista tai muuta nuorta esimerkiksi jonkin kontaktileikin varjolla, sehän on asia, joista kannattaa tehdä rikosilmoitus ja asia pitää tutkia.
Salailu nyt on pöyristyttävää.
Kirkonrotta tietää, ja on itsekin ollut kerran sellaisella kirkollisella kurssilla Ilkossa Tampereella, jossa Kirkonrotan reviiri oli vaarassa. Kirkonrotta ei näet tahdo kosketella ketään minkään ryhmäterapialeikin varojalla. Niitä leikkejä on kirkossa leikitty vuosikymmeniä. Niistä kannattaa puhua julkisuudessa paljon enemmän.
En oikein tiedä, päästäisivätkö kaikki puolisoitaan tämänkaltaisille kirkon leireille, jos tietäisivät, mitä niissä tehdään. Kirkonrotta ei tahdo kosketalla ketään vieraita ihmisiä. Kirkonrotalle omat läheiset ovat rakkaita eikä niitä suhteita saa särkeä.

Anonyymi kirjoitti...

^Hyvät pipit papit ja piispat
Olen yli kolmekymmentä vuotta yrittänut selvitä papin tekemästä raiksukseta. On tarvittut terapiaa. lääkkeitä ja jälleem lääkketiä saorasomaa ja viiimein työkyvytömyyseläettä. Saati sitten se uskomaton tuska, jota asiasta on läheisilleni - myös täysin ulkopuolisille koitunut.
Kaiken hoidon ja läheisten tuen olen repinyt omasta selkkänahastani.Kirkko ei ole korviaan saati rahantyöriään hellittynänyt. Yksittäiset työnteijät ovat kuunelleet, mutta useimmilta on loppunut jaksaminen kesken.^