tiistaina, kesäkuuta 26, 2012

Uskonnonopetus ei ole neutraalia - kulttuuriopetus monitieteellisenä aineena


Valtionkirkon kiinteänä osana ovat armeijan sotilaspapit, jotka liikkuvat Afganistanissa jatkosodan hengessä ihmisiä ampumassa


Uskonnonopetus ei ole neutraalia
Uskonnonopetus ei ole neutraalia
 Uskonto on positiivinen asia.

 Jos se ei ole pakko. Jos se on vapaa ja itsenäinen elämänhallinnan alue.

 Mutta suomalaisilla lapsilla ei ole ihmisoikeutta kieltäytyä tunnustuksellisesta ja huonosta uskonnonopetuksesta.

  Kuinka voin sanoa että uskonnonopetus on tunnustuksellista ja epäneutraalia vaikka opetussuunnitelmissa muuta väitetään kauniilla sanoilla?

a)   Vanhempiensa vapauttamille uskonnottomille nuorille on järjestetty erillinen oeptussuunnitelmiin kuuluva ET-opetus. Miksi tämä on olemassa, jos uskonnonopetus on neutraalia ja tieteellisesti validia sivistystä? ( Vastaus: uskonnonopetuksen oppisuunnitelmat ovat suurelta osin valtionkirkon määrittelemiä)

b)   Muslimilasten vanhemmat saavat kieltäytyä koulun "neutraalista" uskonnonopetuksesta sekä ET-opetuksesta mutta eivät esim.  historian tai biologian opetuksesta. Muslimilapset joutuvat Suomessa verovaroin yleensä äärijyrkkien fundamentalisti-imaamien armoille opettelemaan rasismia mm. naisia kohtaan ja lasten ympärileikkaus-silpomisen uskonnollisia perusteluja.

Uskonnonopetus ei nykyisin ole arvokasvatusta ja demokratiaa edistävää yksilön kehittämistä itsenäiseksi toimijaksi.
Se on uskontoon kasvatusta valtion avustamana.

Se keskittyy natiivisuomalaisten kohdalla kahden etuikeutetun (verotusoikeus, hautausmaat, verohelpotukset ja vihkiminen) valtionkirkkouskonnon myymiseen ja romantisointiin kirkkolailla.

Jo oppilaiden pakottaminen tunnille ilman omaehtoista valintaa jo olemassaolevan ET-opetuksen valinnan estämiseksi kertoo Suomen 1100-vuotisesta indoktrinaation synkästä perinnöstä, jonka aloittivat paavin irlantilaiset sotilasmunkkien kuolemanpartiot shamaanien teloittamisilla ja kylien pakkokastamisilla, miekan ja pappien pyhällä voimalla.
Uskonto pitäisi olla yksityisasia ja ehdottoman vapaa valinnan kohde.

On hämmentävää, että Helsingin piispa Irja Askolakin puolustaa "ekumenian" ja vertaissympatian tähden valitettavan jyrkkien imaamien perinteisen sukupuolirasistista ja patriarkaalista uskontovaltaa sekä heidän tunnustuksellista uskonto-opetusta kaupungin verovaroilla vaikka opetusviraston siunaaman "opetus" ei ole suvaitsevaisuutta lisäävää vaan heimofanatismiin ohjaavaa armotonta fundamentalismia.

 On hyvin vaarallista

 yleisessä keskustelussa ja varsinkin puoluepolitiikassa temaattisesti sekoittaa uskonnonvapauden diskurssi  valtionkirkon etuoikeushegemonian ja oikeistolaisen kulttuurikäsityksen puolustamiseen.
Sivistysvaltion sivistys koululaitoksessa on jotain muuta kun valtionkirkon käsitysten ja uskomusten pakkosyöttöä lapsille muinaisen valloittajakuninkaan asettaman kirkkolain voimalla valloitetun kulttuurin formatoimiseksi ruotsalaiseksi.

On hyvin sivistymätöntä väittää uskonnonvapautta ajavia (kristittyjäkin) humanisteja "ateisteiksi" vain siksi, että he haluavat alkperäisen humaanin ja realistisen protestanttisen yhteiskuntateoriankin mukaan kirkon totaalisesti erilleen valtiosta ja politiikan valtarakenteista. Kirkko ja yhtenäiskulttuuri on aina ollut populistinen ase epäpoliittisesti alistuvien kansalaisten kristillisessä "ideaalissa".

Uskonnonvapauden rajoittamista ei ole se, jos muinaisen kuninkaan ja keisarin kirjoittaman kirkkolain etuoikeudet ja armeijan itsevaltaa puolustava sotilaspappijärjestelmä eli valtiollinen uskontokontrolli puretaan valtionkirkoilta ja valtiolta.

Tietysti osa uskonnonopettajista on kohtuullisen neutraaleja ja kivoja. Mutta suurin osa ei. Perinteisesti.

Kivatkaan opettajat eivät muuta uskonnon oppikirjojen propagandaa ja kapea-alaisuutta, joka torjuu tieteellisen, filosofisen, psykologisen, sosiologisen, poliittisen ja historiatutkimuksen tiedon ja näköalojen pohdinnan eurooppalaisten jatkuvasti muuttuvasta kulttuurista.

 Uskonnonopetuksessa ei nykyisin selvitetä oppilaille

 uskontofilosofisia asetelmia, ryhmädynamiikan kognitiivista teoriaa, uskontojen yhtenevyyksiä pappiskulttina ja perspektiiviä jatkuvasti muuttuvaan uskontoon, kehitysvaiheita valtapolitiikkana  ja teologisten uskomusten eri kritiikkejä.

Uskonto esitetään kulttuurimme, jopa identiteettimme "muuttumattomaksi" ehdoksi ja "kristillinen" kulttuuri esitetään yhä yhtenäiskulttuurin pakotetun harhan ja hierarkian kautta - ikäänkuin hurjaa muutosta ei olisi tapahtunut kirkkoon kohdistetun yhteiskunnallisen painostamisen kautta.

Kirkon etuoikeudet eivät ole sivistystä vaan historiallisia kuninkaan läänityskulttuurin ja kulttuurifasisimin keinoja.

Uskonto ilmiönä ja vaihtoehdottomana "perinteen perustelemana" kirkkokulttuurina esitetään aina pohjimmiltaan eettiseksi ja ihmistä jalostavaksi toiminnaksi - itsestäänselvyytenä - vaikka sillä ei ole mitään historiallista todistusvoimaa.

Ev.lut. valtionkirkko ja sen kirkkohallitus vaativat Suomessa vielä 1974 Raamattuun vedoten ettei homoseksuaalisuutta ja omaa seksuaalisuutta saa julistaa ihmisoikeudeksi pois rikoslaista ja etteivät naiset saa mennä yksin ravintolaan. Perinteitä.

Humanistien ja vasemmiston  laajaa vaikutusta eurooppalaisten kirkkojen ja oppien muutokseen "inhimillisemmäksi" ja vähemmän rasistiseksi 100 vuoden aikana ei esitetä rehellisesti.
Uskontotieteestä annetaan tahallaan uskonnonopetuksessa uskomattoman tylsä, 70-vuotta vanhentunut kuva.
Modernia uskontososiologiaa ja uskontopsykologiaa ei havainnollisesti käydä läpi lainkaan ihmisen kognitiivisten taipumusten ja massojen kontrollikeinojen kautta.


Meillä ei ole tiedostavaa ja avaavaa kulttuuriopetusta.

Eettistä pohdintaa ja seuraamusten kulttuuriaineistoa uskonnollisten pakkomielteiden ja asenteiden vastavoimana ei käydä sivistyneeti ja tiedostavasti läpi.

Oppilaat eivät käytännössä opi mitään älyllistä yleiskuvaa ja analyyttistä sivistystä nykyisten uskontojen, uskomusten, uskontopolitiikan ja   perustelujen taustaa keskustelua varten, vaan vain leijalevia mielikuvia ikoneista, suitsukkeista, jouluenkeleistä, leijuvasta Jeesuksesta ja oudoista monikätisistä jumalista jossain kaukana pakanamaassa. Tietysti harvat kulttuuriperheistä tulevat lapset oppivat juttelemaan vanhempiensa kanssa uskomusten ja etiikan eri aspekteista.  Kirkolle näyttää olevan enää pyhää tavat ja perinteiden hysteerinen suojelu maagisena voimavarana.


Uskonnonopetus rikkoo nyt monia lakeja.

Opetussuunnitelmien humanistisissa linjauksissa ja periaatteissa sanotaan selvästi ja painokkaasti, että uskonnonopetus ei ole tunnustuksellista mutta silti kouluvirastot palkkaavat veronmaksajien varoilla eri uskontokuntien kapeakatseisia pappeja opettamaan vähemmistöuskontoja mm. naisten alistumisesta miehelle. Tämä vanhan uskontovallan ylläpitäminen yksilöiden oikeuksien yli ei ole yleissivistystä.

Kirkon ja uskonnonpetuksen hegemoniaksi esitetään, että "yleinen moraali" tarvitsee yhteisen ja kontrolloidun valtiouskonnon.

Tämä on puhtaasti ideologista ja katteetonta propagandaa vastoin selkeitä antropologisia, sosiologisia, historiallisia ja kaikkia nisäkkäitä koskevia evoluutiotutkimuksen johtopäätöksiä.
Kansalaisten epädemokrattinen hallinta sen sijaan tarvitsee uskonnollisen yhtenäiskulttuurin harhaa ja painostusta oikeistolaiseen statuskilpailuun kalvinistisesti "taivaan tiellä".

Valtionkirkon toiminnan väkivaltaista toimintaa alkuperäistä suomalaista kulttuuria totaalisesti tuhoavana instituutiona ei selvitetä sen koko karmeudessa. Vanhojen kirkkojen helvettikuvituksia esitellään vain hassuina pirukuvina ja huvittavina kuriositeetteinä eikä lakien avustamana henkisenä väkivaltana.

Kristinuskoon sulautettuja uskontoja ja sulautumisprosessia ei esitellä kuin epämääräisillä viittauksilla. Gnostilaisten kristittyjen laajinta alkukristittyjen kultturimuotoa esitellään valheellisesti vähemmistönä Rooman pienen vallanhimoisen lahkon varjossa kristinuskon alkuajoista. Kirkkoisien rasismia, ihmisvihaa ja gnostilaisiin kritittyihin kohdistunutta fasistista vainoa ja joukkomurhia ei uskontotunneilla esitellä Rooman poliittisen kirkon alkuna.

Kirkon raadollista, poliittista, vallanhimoista ja väkivaltaista kehitystä esitellään kuin jumalan siunauksena ihmiskunnalle kauniina rituaaleina. Uskontopolitiikan historiallisia taustoja, ilmiöitä ja tosiseikkoja ei käydä läpi. Teologisia ristiriitoja ei esitellä - puhutaan vain kulttuuriperinnöstä itseisarvona.  Uskonnonvapaus tuli vasta 1922 mutta kirkkolakia ei kumottu valtionkirkoista.  ( - kts yltä "kirkko" -avainsanasta enemmän kirjoituksiani kirkon historiasta) 

 Olen 25 vuotta keskustellut ihmisten kanssa uskonnoista ja uskonnonopetuksesta.

Nuorilla ja vanhemmilla lastensa uskonnonopetuksesta on etupäässä negatiivista kerrottavaa.

Uskonnonopettajia ei valvota.  Oppilaat eivät voi käytännössä valittaa opettajista sillä rehtorit suojelevat yleensa uskonnonopetusta erityisen tarkkaan.  Pohjoisessa lestadiolaiset opettajat toimivat erityisen härskisti, valheellisesti ja lapsia syyllistäen ja painostaen uskonnollisten rehtorien suojeluksessa.

Valtionkirkkojen piispat ovat olleet määrittelemässä ja rajaamassa uskonnonopetuksen kirjoja, joten olisi mielipuolista väittää uskonnonopetusta neutraaliksi.

Uskontohistorian väkivaltaisuutta, vuosisatoja suomalaisten kokemaa ankaraa lakien uskontomoralismia ja uskontojen poliittista käyttöä ei kirjoissa kerrota rehellisesti. Kirkon toimintaa sisällissodassa sotarikosten ja joukkomurhien kannustajana ja suursuomi-jatkosodassa Saksan hyökkäyssodan kannattajana ei selvitetä lapsille.

Kirkko on epädemokraattista ja hämärrettyä valtaa rakentavalle valtiolle korvaamaton kumileimasin, jolla tuotetaan koskematonta siunausta kulloiselle valtaapitävälle. 1989 alkaneen laman aikana kirkko keskitti runollisen voimansa kansalaisten poliittisen muutostahdon ja tyytymättömyyden kuohitsemiseen. Yksilöiden epäpolitisoimiseen ja välttämään poliittisia johtopäätöksiä. Kirkko ympäri Suomea pyysi/käski jumalallista siunausta laman aiheuttaneille poliitikoille ja virkamiehille. Ja asiakirjoja salaisiksi julistaville virkamiehille työrauhaa varjoissa.



Lasten ihmisoikeuden rajoittaminen lailla uskontovapauden yhä puuttuessa Suomessa:
  • Lapsen kirkosta eroamiseen vaaditaan molempien huoltajien suostumus. 12 vuotta täyttäneeltä vaaditaan myös hänen oma suostumuksensa. Lakitekstissä ilmaistaan asia niin, että 12–14-vuotiaan tulee antaa suostumus huoltajien tekemään eroilmoitukseen, ja 15–17-vuotiaan tulee tehdä itse eroilmoitus ja saada siihen huoltajien suostumus.


  • ... mutta silti riittää kirkon tuhatvuotiselle kansan formatoimiselle kritiikittömiä kannattajia:
http://www.suomenmaa.fi/etusivu/kerola_uskonnonopetus_on_peruspilari_jos...

Kuninkaan ja ruotsalaisen aateliston aloittama projekti suomalaisten muuttamiseksi pelokkaiksi ja syntiopin ahdistamiksi työjuhdiksi, eliitin taloudellisia etuoikeuksia maksavaksi verosammoksi ei ole loppunut.

Gallupeissa suomalaisten antama tärkein merkitys kirkolle on hautausrituaaleissa. Hyvin kuvaavaa. Kuoleman sieluvirasto, joka kuntapolitiikassa estää aktiivisesti muiden yhteisöjen hautausmaiden perustamisen "perinteisesti" .

Kirkolla on ollut 40-vuotta 1960-luvun uudistumisheräämisen ja julkisen paineen jälkeen aikaa uudistaa uskonnonopetus neutraaliksi kulttuuriaineeksi ja montitieteelliseksi oppimisprosessiksi. Sitä ei ole tapahtunut. Sitä ei tule kirkon toimesta tapahtumaan.



Mitä ihmettä SUPO:lla
  on tekemistä rehtorin vastuulla olevan "sitoutumattoman" uskonnonopetuksen opetussuunnitelman kanssa?
Valtio puolustaa valtauskontojen ideologista valtaa salaisen poliisin toimivaltuuksilla, jotta opetus ei olisi neutraalia yleissivistystä








Suomen ev.lut valtionkirkko ei ole puolustanut lapsia muiden uskontojen perinnesilpomiselta mutta on estänyt ahkerasti ja tunnollisesti uuspakanoiden hyväksymisen valtion tunnustamaksi uskontokunnaksi:


  Helsingin Sanomien näsäviisasta uskontopolitiikkaa 12.11:
...Vaan myös valtaa.

Kirkko Italiassa on julkisesti tukenut italialaisia mafiosoja. Ilman sitä siunausta   ei olisi italialaista mafiaa ja kansan epäpolitisoimista. Perinteinen katolisen kirkon kostava Jumala on ikäänkuin mafioson esikuva Italiassa - ja ristiinnaulittu raadeltu poika alamaisten idoli ja kohtalo.



2012:
  • "God Condemns Pussy Riot."
    -Russian Orthodox church spokesman Vsevolod  Chaplin



Kirkon perinne-arvot ?
  • Kirkollinen lehti Kotimaa kysyi pääkirjoituksessaan "Rienausta kiiltokansissa"   1964, "missä on Juhannustanssien kirjoittajan ja kustantajan yleisen kehtaamisen raja" ja totesi, että Salaman kirja "etsii Raamatun ja uskonarvojen rienaavuudessa vertaistaan uudessa kotimaisessa kaunokirjallisuudessa". Pääkirjoituksessa ei esitetty sensuurivaatimusta, sitä pidettiin "diktatuuriratkaisuna", mutta vihjattiin kustantamon itsesensuuriin, joka olisi sivistysvaltion ratkaisu.  Arkkipiispa Martti Simojoki tuomitsi Salaman kirjan 11. marraskuuta 1964 pitämässään puheessa kansanopistolaitoksen 75-vuotisjuhlissa.  Juhlapuhe julkaistiin seuraavana päivänä parissa kymmenessä sanomalehdessä ympäri Suomen. 

    Ennen puhettaan arkkipiispa oli käynyt Otavassa ehdottamassa muutamien arkojen kohtien (romaanihenkilö Hiltusen pilasaarnan) poistamista romaanin uusista painoksista.

...ja sensuurin valta. Jumalanpilkkalaki on yhä kirkkolaissa "uudessa sanamuodossa"  - vaikka YK:n alaiset ihmisoikeusjärjestöt ovat pyytäneet vuosia Suomea ja Norjaa viimeisinä länsi-Euroopan maina poistamaan sen.  


Valtionkirkon kiinteänä osana ovat armeijan sotilaspapit, jotka liikkuvat Afganistanissa jatkosodan hengessä ihmisiä ampumassa. Selkein todiste valtionkirkon satoejn vuosien perinteestä.








Keskiviikkona - Mitä haastatellut diskordianistit ajattelevat uskonnosta

Keskiviikkona!
Jotakin erilaista.

Tuore uskontotieteen maisteri, Essi Mäkelä, kertoo opinnäytetyössään käsittelemästään parodiauskonnosta, diskordianismista.

Mitä haastatellut diskordianistit ajattelevat uskonnosta ja miten tosissaan uskontoparodiana alkaneen aatteen voi ottaa? Luvassa aivopähkinöitä ja muuta pureskeltavaa niin harmaanaamoille, kuin muillekin Paaveille.
::

http://www.facebook.com/events/172361169560783/
 
 
::

sunnuntaina, kesäkuuta 17, 2012

Kuuntele Bloomsday-keskustelut - Hannu Taanila haastattelee Leevi Lehtoa Helsinki 2012

Kuuntele Bloomsdayn keskustelut
Bloomsday-vaellus Helsinki - kirja James Joyce Ulysses 2012

Hannu Taanila haastattelee Leevi Lehtoa




- Finnish Ulysses Odysseija-päivä 2012 - 16.6.2012

 ::

 + Kuuntele:


 Taide ja valta
IHME-päivien 2012 keskustelu

-onko taidekulttuuri vain vallan kulttuuria,
taidepolitiikan leikkikenttä?


 ::
 +

torstaina, kesäkuuta 14, 2012

Olin totaalisen oikeassa Elopin suhteen - Nokian alasajo


Olin totaalisen oikeassa Elopin suhteen - Nokia ja valittu alasajo
Miksi Nokiakin olisi tarvinnut uskontotieteilijöitä ja humanisteja?
  



  
Olin ensimmäinen, joka kutsui Elopia Troijan hevoseksi.

Hieman myöhässä oikeistohallituksen tekopyhä paniikki Nokian kurssin laskiessa - loistava tilaisuus ostaa Nokia valtiolle mutta kokoomus kyllä blokkaa sen mahdollisuuden ideologiansa vastaisena toimenpiteenä:


Miten ihmiset olivat niin sokeita Nokian hallituksen luovuttaessa Nokian itsenäisyyden pois kilpailijan Troijan hevoselle?
Nokian hallitus ei voinut tunnusta Ollilan ja muiden johtajien totaalista idiotismia, joka oli keskittynyt rahavuorien nopeaan  haalimiseen optioilla vain yrityksen todellisuudesta paenneelle eliitille samalla kun lahjakkaat työntekijät pakotettiin elämään hyvin epäterveessä, nepotistisessa ja alistavassa yrityskulttuurissa.

Kaikki oli selkeästi näkyvissä jo 6 vuotta sitten. Kirkkaasti. Itse bloggasin silloin jo Nokian totaalista tuhoa. Perustellusti.

Suomen Hallituksen tuore kouristelu ja ihmettely nyt on säälittävää - kaiken valheellisen vakuuttelun jälkeen.
Epätoivoista harhautustaktiikkaa. Ei tämä ole politiikkaa vaan hysteriaa, jolla yritetään peittää oikeistolaisen politiikan seuraamukset.

Oikeiston "talouspolitiikka" ei ole halunnut vahvaa valtiota vaan vahvaa ja yksilöiden oikeuksia valvovaa valtiota on hajotettu päämäärätietoisesti työtä tuottavasta yhteiskuntasopimuksesta pois.

Kokoomuksen vaatimuksesta suomalaista työtä on ulkoistettu ja ylikansallisille sijoittajille on annettu aina periksi. Joka vaiheessa. Ilman mitään syytä. Vain oikeistolaisen pakkomielteen ja uusliberalismin nimessä.

Ylikansallisia, vastuuttomia sijoittajia ja vastuuttomia firmoja on tuettu 15 vuotta verohelpotuksilla ja suoralla valtion rahalla vaikka kaikki raha on mennyt työn ja valtion firmojen viemiseen halpatuotantomaihin. Vastuuttomuutta on palkittu.












  • Toimihenkilöliitto ERTOn puheenjohtaja Juri Aaltonen uskoo Nokian aloittaneen ”lopullisen lähtölaskentansa Suomesta”.

    –Hyvästi Suomi, sanoo Nokia, kirjoittaa Aaltonen kannanotossaan.








tiistaina, kesäkuuta 05, 2012

Zholdakin avoin kirje Kirsikkapuiston näyttelijöille




Zholdakin avoin kirje Kirsikkapuiston näyttelijöille - aika realistinen näkemys teatteritaiteen tilanteesta Suomessa.


Suomalaisilla näyttelijöillä on aika harhainen mielikuva näyttelemisestä: nykyinen narsistinen eetos, tuottajien varmistelevaan keskinkertaisuuteen ja mediajulkisuuteen keskittyminen näyttelijöiden kesken merkitsee sitä, että tärkeintä on näyttelijän itsetyytyväisyys, "itsenäinen lahjakkuus" ja riippumattomuus,  ohjaajasta. Rentoa eli otteetonta ohjaajaa kiitellään; "Meillä oli tosi hauskaa!"

Suomalaisten näyttelijöiden ja TEAK:in piirissä on todella älytön ideologinen egoilu nyt yleisesti käynnissä: uuden ideologian mukaan ohjaaja on oikeastaan turha ja että ohjaajan tehtävä on vain kuunnella näyttelijöitä eikä ohjata heitä. Surkeaa terapiakulttuuria eikä kunnianhimoista taidetta katsojien ja taiteen tähden.

Se on mitä harhauttavin ja perusteettomin näyttelijän ammattitaidon motiivi ja peruste. Näytelmä on ohjaajan näkemys käsikirjoituksesta. Tietysti on olemassa kokeellista teatteria (imaginäärisessä mielikuvituksessa, ei Suomessa) mutta teatteri on fokusointia taiteelliseen näkemykseen. Näyttelijä ei ole ohjaajan ohjaaja.

Ohjaajan tärkein tehtävä tässä uudessa näyttelijäkeskeisessä roolipelissä on kunnioittaa näyttelijää. Antaa tilaa. Olla kaveri. Varmistaa, ettei katsojan maailmankuva, viihdekokemus ja itsetyytyväisyys vain huojuisi. Katsojat tulevat nykyisin katsomaan niminäyttelijöitä eikä näytelmää. He haluavat tutun kokemuksen, brändätyn kokemuksen.


Tämä suomalaisen tilanteen ja koulutuksen kapean ihmiskuvan ongelmakimppu on nyt nähtävä taustana Andriy Zholdak:in kritiikille: näyttelijät eivät ensinnäkään selviä perusprosessista hahmoon uppoutumisessa, jatkuvassa etsimisessä ja herkkyydessä muita näytelmän hahmoja kohtaan - joka esityskerta imulsiivisella aitoudella.  Roolihahmo ei ole rakennetun hahmon toistamista vaan löytämistä. Näytteleminen ei ole taitojen esittelemistä. Paitsi Suomessa. 

 Näyttelijän rajojen kunnioittaminen ei ole samaa kuin ulottuvuuksien havaitseminen ja purkava ohjaaminen uuden löytämiseksi. Tähän liittyy kiinteästi ja oleellisesti näyttelijän itsekritiikin puuttuminen.

 On sitten toinen kysymys, miksi on huonoja ja pelokkaita suomalaisia ohjaajia ilman visioita, ja jotka keskittyvät olemaan näyttelijöiden kavereita. Se on poliittinen valinta teatterinjohtajilta ja TEAK:ilta, mitä egosiimaa näyttelijöille annetaan ja mikä on teatterin tehtävä. Ja näyttelijöiden yllyttäminen egoiluun tuhoaa mainiosti hyvien ja visionääristen ohjaajien mahdollisuudet edes päästä samalle lavalle.

 Miksi Turkka käristettiin pois?

 Tahallisesti, oikeistolaisten teatteripiirien ja varsinkin oikeistolaisten opetusministeriön virkamiesten toimesta isompien poliitikkojen pelästyttyä ravistelijaa ja median moralismia "seuraajien anarkismista". Näyttelijöitä ja katsojia ei saa "häiritä". Katsojillekaan ei saa jättää liikaa työtä ja haastetta vaan kaikki tähtää porvarilliseen loppunostatukseen. Myös Turun kaupunginteatterissa.

 Teatterialan ja varsinkin teatterin ihmiskuvan ohjailu kohti kompromisseja ja "rentoa" varmistetun viihteen tavanomaisuutta on puhtaasti poliittista touhua. Kaupunginteatterin viihderalli eläkeläisten rahojen tavoittelua ja omahyväisen muuttumattoman maailmankuvan tukemista varten on jotain apokalyptista.

Yhteiskuntakritiikki ja "ehjän" ihmiskuvan viipalointi on oikeistolaiselle viihdyttävän taiteen eetokselle kauhua.





lauantaina, kesäkuuta 02, 2012

Piispa Jolkkonen käyttää lapsiaan aseena suvivirsi-farssissa


Traditionalisti-fundamentalisti-piispa
http://www.karjalainen.fi/fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/7267-piispa-jolkkosen-lapset-protestoivat-kevatjuhlaa

Opiskelukaverini piispa Jari Jolkkonen on paljastanut hampaansa.

Suomen fundamentalisti-traditionalistien esitaistelija-piispa ilmoittautuu pyhään sotaan neutraalia yhteiskuntaa vastaan aseenaan omat lapset ja lasten julkinen häpäiseminen ja lannistaminen. "Me".
  
Mahtavaa!  Show on alkanut ja kovan linjan piispan valtakausi julistetaan avatuksi uudessa hiippakunnassa.
Kirkon esirippu alkaa revetä.

Korkeakirkollinen teologinen sota ja sisäinen valtapeli on paljastumassa vähitellen koko kansan ihmeteltäväksi ja kirkkoa jalustalla pitäneiden, piispoja suojelleiden toimittajien ällistykseksi.

Tämä on Näytös no 2 -  homoillan aiheuttaman kirkon lamaannuksen ja paniikinomaisen takinkäännön, homomyönteisen jälkiviisastelun jälkeen.

Jolkkonen ei pelkästään ole traditionalisti vaan fundamentalisti.

Hän on ilmoittanut lukevansa Raamattua kirjaimellisesti ja uskovansa kaiken Raamatusta. Hela packet med ludd och läder.  Hänen mukaansa on mahdoton uskoa Jeesuksen eetttisiin opetuksiin ilman ikuisesti neitsyttä äiti-Mariaa.

Kirkko on aika hukassa patriarkaalisen vallanhimonsa kanssa..
Piispa Jari Jolkkonen on vain yksi piispoista ja kirkkoherroista jotka edustavat harhaista roomalais-katolista teologiaa eivätkä protestanttista, ihmiskeskeistä teologiaa.


Kuinka määritellä roomalais-katolinen teologia vs protestanttinen teologia?

Se on satojen sivujen aihe mutta hyvin yksinkertaistettuna:
katolinen teologia uskoo kirkon arvovallan luomaan magiaan mutta protestanttinen taas yksilöiden henkilökohtaiseen mystiikkaan ja yksilön eettiseen kamppailuun.

Tämän lyhyemmin sitä ei voi määritellä.

    (Mutta lue alta kirkko-tagin kautta muita blogikirjoituksiani kirkon tilasta).





Jolkkosen pitäisi myös tietää, että protestanttien tärkeimpiä määrityksiä yhteiskunnasta on se, että uskonvapauden takia valtio tulee olla täysin erillinen kirkosta ja että feodalistis-oikeistolaista yhteiskuntakäsitystä tukeva valtionuskonto on vain katolinen oppi eikä protestanttista uskontofilosofiaa. Mutta Jolkkonen oppi-isänsä Eero Huovisen mukaisesti ihailee katolisen kirkon valtaa, hierarkiaa, pappiskulttia ja suuruutta "äitikirkkona".
  • Jolkkosen lapsillakin tulisi ola vapaus ola tavallisia lapsia maallisessa lystinpidossa ja maallisten kavereiden kanssa ilman uskonnollisia ehtoja.

Mutta kiitos Jolkkonen hampaiden paljastamisesta. Me tarvitsemme avoimia piispoja jotka eivät enää näyttele liberaalia ja sumuta mediaa lumehumanismilla todellisen maailmankuvansa peittämiseksi.
Mahtavaa.  Tästä tulee viihdettä kirkollisveron maksajille koko rahalla seuraaviksi vuosiksi. Kirkon murentuminen vain kiihtyy ja tekopyhyys kiillottuu.


Ongelma ei ole suvivirsi sinänsä
vaan se eetos ja valtapeli että kirkkokulttuuri on jotenkin sivistystä ja itsestäänselvä, "välttämätön" osa suomalaisuutta - "kunnon kansalainen ei arvostele kirkkoa vaan hyväksyy identiteeettinsä kirkolta".

Kristinusko ei kuitenkaan ole kelluvaa kulttuuria ihmisten itsensä  ylläpitämänä vaan tiukan dogmaattisen organisaation määrittelemää uskonoppia itse organisaation arvovaltaa ja rahoitusta nostattamaan. Eivät rehtorit laulata muita kristillisiä ja ateistisia lauluja, joita kirkko ja piispat eivät hyväksyisi.

Kirkkokristinusko on aika keinotekoinen huntu ja rituaalivirasto suomalaisten yllä, kolkko syntioppipaketti on traumaattisesti sullottu meille väkivalloin ja karmeilla seuraamuksilla alkuperäisen kulttuurin vainoamisella ja tuhoamisella.

  • Lehtonen on jäljittänyt Suvivirren juuria keskiajalle ja Keski-Eurooppaan saakka. Virren ensimmäisessä säkeistössä on hänen mukaansa paljon samaa kuin latinankielisen 1500-luvulta peräisin olevan Piae Cantiones -kokoelman laulussa Tempus adest floridum. – Se puolestaan on uskonnollinen muunnelma 1200-luvulla kirjoitetusta etelätirolilaisesta eroottisesta kevätrunosta, Lehtonen lisää. http://www.kirkkojakaupunki.fi/artikkelit/kesainen-kestohitti








Venäjällä mielenilmaus ortodoksisessa kirkossa merkitsee Pyhän häpäisyä (koska Jumala asuu kirkossa) ja naisten vangittuna olemista kuukausikaupalla ilman oikeudenkäyntiä:




Ja vitsi vitsinä, suvi tulee ihan itsestäänkin, kunhan kirkko antaa luvan








  • Kirkko ja pluralismi :: Panu

    ." nyt on näköjään piispakin päättänyt tunnustaa väriä ja toistaa kaikki äärioikeistolaiset propagandakliseet siitä, kuinka demokratia ja koko länsimainen sivistyspiiri on vaarassa, ellei lapsia pakoteta laulamaan suvivirttä..."


::



  Tämä blogikirjoitus on katteetonta fobiafilosofointia:

 Kiihotusta ilman uskontotieteen ja uskontofilosofian tietämystä.

Kirkkokin on viimeiset 100 vuotta vain matkinut humanisteja päästäkseen julmasta köyhien syyllistämistehtävästään ja helvetin tulesta irti vaivihkaa  - ja nyt esität että jonkun kirkkokristinuskon olevan nykyisen länsimaisen identiteetin ja kapitalismin takana.

Eihän se alkuperäinen, fundamentalistinen paavin puhtaan uskon kristinusko ja kirkkokaan toiminut (vaikka tämän oikeistokristillisen ajatusrakennelman mukaan olisi pitänyt toimia puhtaan kristillisenä)   vaan vapaiden yksilöiden yhteiskunta se vasta toi kapitalismin ja tämän vapauden idean.

Oikeisto-fasistiset yhteiskunnat ja sotilasjuntat ovat myös aina tarvinneet kristillistä kirkkoa kuoleman hallintobyrokratiaksi  alistaakseen ja luodakseen rasismin kiihkoa. Kirjoituksessa ei lainkaan pohdista sitä, kuinka suurimmat sodat ja kulttuurin tuhoamisyritykset on käyty kristilliseen Jumalaan vedotan eliitin toimesta. I ja II maailmansota olivat tiiviisti kirkkokristinuskoon sidottuja sotia, nimenomaan Saksan taholta - jokaisen jalkaväen sotilaan vyössä luki Jumalaan me luotamme.






Historia on prosessi.

Se ei ole koskaan suora kausaliteetti.

Historia on aina kaoottinen prosessi.

Länsimainen yksilökäsitys on ollut aika kaoottinen prosessi ja eliitin terrori on kättänyt kaaosta, pelkoa, syntioppia, tietämättömyyttä ja sensuuria aseenaan tehokkaasti.

Humanistit ja vasemmistolaiset ovat tehneet aatelisten, alistajaporvarien ja vallanpitäjien kutistuneesta kristinuskosta nyt sen mitä kirkkokerma ja kirkkopoliitikot esittävät moraalisena ja "perhekeskeisenä" länsimaisena kristinuskona.






    Yhteisönsä kostoampujaa ei voi rinnastaa itsemurhapommittajaan - HS rinnastaa


    Yhteisönsä kostoampujaa ei voi rinnastaa itsemurhapommittajaan - HS rinnastaa
    Yhteisönsä kostoampujaa ei voi rinnastaa itsemurhapommittajaan - HS rinnastaa
    Yhteisönsä kostoampujaa ei voi rinnastaa itsemurhapommittajaan - HS rinnastaa
    Yhteisönsä ampujaa ei voi rinnastaa itsemurhapommittajaan.


    Hesari kieltää kirjoituksessa yhteiskunnan vastuun, väkivaltahistorian ja torjuu siis kokoomuksen aloittaman hyvinvointivaltion purkamispolitiikan seuraamukset:


    Kirjoituksessa halutaan puhua ns. ”poliittisesta väkivllasta” tämän tuoreimman  omaa matala statusasemaansa ja saamaansa kohtelua yhteisössä hävenneen joukkomurhaajan yhteydessä.

    Jokainen suomalainen yhteisöampuja eli kouluampuja on kärsinyt ankarasta kasvatuksesta, koulukiusamisesta ja halveksivasta yhteisöstä, joka ei voi sietää heikkoja miehiä ja  ”luusereita”. Koulukiusaaminen on aina seurausta yhteisön kovista arvoista ja statuskilpailusta. 

    Kysymys on puhtaasti psykologisista tekijöistä ja mekanismeista kun Suomen  perinteisessä kulttuurimallissa (ihan sosiologisesti havainnoituna) halveksitaan miesten tunteiden selvittämistä ja suoraa ilmaisemista. Olet luuseri, jos reagoit kiusaamiseen itkemällä.

    Opettajakin häpeää sinua.

     Heikkoutta halveksitaan nyt taas perinteiseen tapaan varsinkin kouluissa kun opettajat ja resurssimäärärahat on ajettu alas.

    Tytöthän eivät myöskään nyt avoimesti halua tunteellisia ”valittajia” seurustelukumppaneiksi etteivät kaverit ja vanhemmat ihmettelisi  ja kun elokuvissakin poikaystävät ovat autoja murskaavia ihmissusia. Lisäksi akateemisen feminismin mukaan naisten tunteiden kunnioittaminen on yhteiskunnan ainoa lähtökohta eikä naisia saa syyllistää tylystä miesten määrittelystä naisten kovien arvojen mukaan.

     Valittajia "ei tarvita" ja opettaja palkitsee hymypojat tai ainakin opettajan puolesta valittajia moukuttavat. Ennen vanhaan valittajat olivat kristillisen kasvatuksen halveksimia kun eivät osanneet kiittää tunteettomasta kasvatuksesta Jumalaa, kuningasta/Kekkosta ja ylipäätään aikuisia.


    Häpeäkostoa ei voi verrata lainkaan rasismiin kuten Helsingin Sanomien altis toimittaja tekee.

    Rasismi on yhteisön systemaattinen toimintamuoto erilaisia kohtaan kun taas häpeäkosto on henkilökohtainen moraalinen kosto koetusta häpeästä, yhteisön halveksunnasta ja yhteisön leimaamisesta.

    Statukseltaan ala-arvoinen nuori mies on syrjäytynyt mies. Vaikka Helsingin Sanomat haluaa taas demonisoida suomalaiset kouluampujat ja valittajat yhteiskunnan ulkopuolelle.

    Joukkomurhaajat ovat kovan yhteiskunnan ja väkivaltaisen historiamme tuote. Yhteiskunnan, jossa on riemullista pilkata luuseria ja julistaa Stubbin olevansa ”darwinistinen” voittaja, jota pitää ihailla. 

    Ja erityisen painokkaasti voidaan puhua syrjäytymisestä sosiaalisessa yhteisössä, jossa hyvin painokkaasti ja pilkallisesti osoitellaan luusereita.

    Tälläkin terroriin taipuneella pojalla oli statusongelmia eli ei saanut tyttöystävää eikä ollut hyvännäköinen. Suomalainen yhteisö ei pelkästään katso säälien vaan pilkallisesti miestä, joka ei saavuta yhteisön vaatimaa statusasemaa.

    • Ampuja oli tapellut aikaisemmin  kaverin kanssa muiden kavereiden nähden. Hyvin mielenkiintoista on se, että kaverit eivät ole suostuneet kertomaan mikä oli tappelun aihe ja pilkattiinko ampujaa. Häpeäkonflikti. Yhteisön itsesuojelua ja häpeää.

    Suomen valtio on aina hylännyt itsemurhaajat hyvin moralistisella ja julmalla tavalla.

    • Itsemurhaajat esitetään yhteisän murentajina. Yhteisön väkivaltaa a kiusaamista ei esitetä yhteisön murentajana

    STAKES yritti esittää itsemurhat vain diagnostisoivana sairautena ja sen kulttuuriset merkitykset ja yhteisön vastuu hylättiin määrittelyistä.

    Nyt olemme siinä tilanteessa, että ennen itsetuhoisuuteen aggressionsa purkaneet epätoivoiset ihmiset alkavat purkaa aggressioitaan tuhoisasti ympäristöönsä.

    • Suomi on aina ollut Euroopan väkivaltaisimpia maita ja vallanpitäjät ovat sen vakivällan historiallinen lähde. Virkavallan systemaattinen väkivalta ja väkivaltainen laki on rankaissut jumalattoman ankarasti pakanoita ruotsalaisen valtakulttuurin vastustamisesta.

    Suomi on valloitettu väkivallalla ja kirkko on tuhonnut alkuperäistä kulttuuria systemaattisella henkisellä väkivallalla ja vain köyhiin kohdistuneella syntiopilla.

    Lopputulos on tietysti väkivaltainen kansa, jolla on väkivaltaisia ja sotaisia idoleita. Kekkonen oli sisällissodan pyövelinä sotarikollinen ja SUPOn kiduttajana  ja Mannerheim johti ylimpänä sotarikollisena ylhäältäpäin tiukasti suomenruotsalaisten rahaeliitin organisoimaa kansanmurhaa. Sisällissota oli Euroopan verisin sisällissota. SUPO myöntää uudessa historiakirjassaan laittomasti murhattujen määrän 30000:een - suuri osa tapettiin tahallisesti pilaannutetulla ruualla keskitysleireillä.

    •  Väkivalta on perintö Ruotsilta ja ruotsalaisten hysteerisesti torjuma aihe.

    Nuoria miehiä yllytettiin raaimpaan väkivaltaan eliitin toimesta myös jatkosodassa, jolloin armeija teki joukkomurhia Neuvostoliittolaisissa kylissä. Armeijan esikunnalla on kuvamateriaalia siviilien murhaamisesta mutta sitä se ei julkaise.

    Suomalaisen historian väkivaltaisuutta ja äärioikeistolaista eetosta on väärennetty pois historian tietoisuudestamme. Tärkein terrorin hyysääjä onkin valtio itse väärennetyn historian kulisseilla, jollaisena toimii isänmaallisuudelle alistettu oikeistolaisten sotien ihailu nationalismin huippuna.

    On aika törkeää väittää, että kostava väkivalta olisi nyt uusi internet-ilmiö ja nimenomaan ”sosiaalisesti avuttomien” luomaa.  

    • Uusi ilmiö nuorten miesten tekemässä väkivallassa


    Tässäkin artikkelissa vaaditaan nuorten tunnekoulutusta mutta ei haluta analysoida koulun ja yhteiskunnan tunteettomuutta erilaisia ja heikkoja kohtaan.

    Eikä varsinkaan arvostella ankaran ja kylmän kasvatuksen antaneita vanhempia. Kokoomus on ajanut terveydenhoitoresurssit demarien avulla alas vastoin massiivista asiantuntijoiden vastustusta.

    Suomenruotsalaisten porvarien perustama suojeluskunta ja myös silloin perustettu äärioikeistolainen, nykyinen SUPO teki alkutaipaleellaan noin 200 murhaa sisällissodan jälkeen eikä yhtäkään niistä ole vieläkään viety rikostutkintaan, niiden reilusti yli 30000 tuhannen sisällissodassa ja sodan aikana vangittuna murhatun kansalaisen lisäksi.

    Viranomaiset ovat kieltäneet joukkohautojen avaamisen ja tutkimisen jotta ”sodan haavat” eivät aukeisi. Suomen linnankin alueella on jopa kielletty merkitsemästä joukkohautoja "jotta turistit eivät hämmentyisi".

    Tätä minä kutsuisin poliittiseksi väkivallaksi, kun sotarikoksia ja äärioikeistolaista hegemoniaa suojellaan valtiovallan toimesta kansakunnan kunnia-asiana.

     Kun historiamme on näin törkeä ja esittää  ihailevasti äärioikeistolaisen poliittisesti valittuja sotia ”kansaa yhdistävänä” tekijänä, on kuvottavaa väittää että kostoväkivalta ja kylmästi tappavien ”sotasankareiden” päätön ihailu olisi nyt joku uusi nettimaailman ilmiö.


    Helsingin Sanomien artikkeli viittaa ohimennen 1970-luvun eurooppalaiseen terrorismiinkin mutta ei kerro tosiasiaa siitä, että NATO oli verisimpien oikeistolaisten terrori-iskujen takana operaatio Gladion kautta.

    Historiaamme on todella hämärrytetty ja tahallisesti.  



    • " Yhteisöllisyys on pehmoinen sana, josta tulee mieleen joukkohali ja yhteislaulu leirinuotiolla.  Mutta evoluutiopsykologit Samuel Bowles ja Herbert Gintis muistuttavat, että historiallisesti yhteisöllisyys edellyttää yhteisen vihollisen. ..









    Anna meille meidän jokapäiväinen eutanasiamme


    Anna meille meidän jokapäiväinen eutanasiamme
    Eutanasiaa tapahtuu joka päivä.

    Kuka vielä luulee että suomalaiset lääkärit eivät käytä eutanasiaa - joka päivä?



    Lain puutteen takia vieläpä usein väärää ja epäeettistä eutanasiaa, nälkään tappamista tai rahan takia kalliita hoitoja välttäen.

    Huumeidenkäyttäjäthän hylätään automaattisesti vähääkään kalliista hoidoista ja annetaan kuolla. Hyvin aktiivista eutanasiaa ja koko Suomessa tapahtuvaa.

    Suomessa on tuhansia elämänsä jättäneitä vanhuksia epäpersoonallisen horroksen rajamailla, joita pidetään vääristä syistä keinotekoisesti elossa, sukulaisten tekopyhän hysterian takia. Varsinkin jos lääkäri pelkää varakasta sukua ja suvun asianajajaa. 
    Lääkärit sitten tappavat näitäkin tapauksia julmasti aliravitsemukseen kun muuten ei petipaikkoja vapaudu. Morfiinin yliannostuksia kuitenkin saa järkeviltä lääkäreiltä, jos vain vihjaa perustellussa tapauksessa, tiedän monia tapauksia.
    Lääkärit voisivat tulla julkisuuteen asiasta mutta eivät raukat uskalla uransa takia.
    Systeemi pyörii ja murskaa hiljaa sovitut uhrit.
    Ennenkaikkea köyhät uhrit.

    perjantaina, kesäkuuta 01, 2012

    Selvitys Guggenheim:in vaatimuksista 2012 Helsingin kaupunginvaltuustolle


    Kaupunginjohtaja poltti lähes 3 miljoonaa guggemainontaan OKM:n kanssa Guggenheimin lahjomiseen ja taas on puffaamassa megaguggea "kilpailussa", jossa amreikkalainen firma saisi päättää Suomen kalleimmasta taidemuseosta ja taidekaupastaan Suomessa. 


     23.6.2015

    Guggenheim-kolonisaatioprojekti yrittää taas rahastaa veronmaksajilta 400-600 miljoonaa euroa.

    Siis veronmaksajat ovat maksaneet nyt yli 2,5 miljoonaa euroa, tuhansia tunteja virkamiesten kallista aikaa, epädemokraattista salailua kaupunginjohtajan johdolla vastoin lakia, salaisia kuluja valtuuston asetuksia vastaan ja osa rahasta suoraan luvutettuna Guggenheimin firmalle niin että "Guggenheim" voi markkinoida itseään?  

    Ei tämä ole demokratiaa vaan korruptiota. Virkamiehet ovat rikkoneet myös lakia salaisella valmistelulla ja valtuustolta salassa rahankäytöllä. 


    Oikeudenkäynti olisi aiheellista. 

    Markkinointitilaisuudessa 23.6.15:
    • Guggenheil firman johtaja ilmoittaa että koko suomen yhteiskunta on valitsemassa voittajaa.

      III puhuja "Tämä on suomen vuoropuhelua koko maailman kanssa".
      Retoriikka propagandan palveluksessa, suomalaiset tehdään tässä retorisessa grillauksessa velvollisiksi.* Sanomatalon Mediatorilla klo 16 tänään ti keskustelu, kuka pääsee sanomaan vastalauseensa + 400-500 milj euron polttamiselle seuraavan 10 v aikana taidekauppiaiden bisneksen ja Amerikan kolonisaation edistämiselle. 

          ::



           10.1.2012.



     julkistettiin Helsingin kaupunginvaltuustolle osa Guggenheimin valloitusoperaatiosta ja siihen vaadittavasta "alkusummasta".

    Guggenheim-säätiö halusi kesällä 2012 helsinkiläisiltä veronmaksajilta joka vuosi 20 miljoonaa ekstraa guggenheimverona eli lisenssinä  ihan vain luvasta pitää Guggenheim-museota - kesällä he  saivat heti 2 miljoonaa euroa hyväuskoisten rahaa "tutkimukseen". Joka on kevyt kuin höyhen ilman mitään faktaa ja Guggenheimin sijoitusvakuuksia.

    •  Arvio kuluihin on  "230 milj euroa" 10 vuodelta. 
    Vaikuttaa todella naurettavalta vedätykseltä alamitoitetulla arviolla.


    Guggenheim maksaisi Helsingissä kymmenen vuoden aikana kuluin vähintään 400 miljoonaa euroa veronmaksajilta. Luultavasti yli 600 miljoonaa.

    Tämä ei ole markkinataloutta eikä kulttuuria.
     

    Suursijoittajien bränditaidepörssibisnestä veronmaksajien rahoilla?

       Mikä vielä on epäselvää?

    Kaikki riskit ulkoistetaan Guggenheimilta Helsinkiläisille veronmaksajille. Mutta määräysvalta ulkoistetaan pois helsinkiläisiltä. Se, että Guggenheim ja taidepörssin arvon kasvattajat eivät todellakaan sijoita eivätkä edes riskeeraa mitään.

    Kokoomus myös pyrkii ennenkaikkea luomaan ylikansallisille hotelli- ja matkailuyrityksille lisäbisnestä eli voittoa ilmaiseksi - veronmaksajien rahoilla.

    Tämä ei mene rohkeaan ja erilaiseen suomalaisen taiteen moniuoliseen edistämiseen.
    Helsingin täytyisi unohtaa oikeistolainen taidekontrolli ja todella laittaa rahaa likoon uusiin taiteilijoihin. Tilojahan Helsingissä olisi uudelle taiteelle vaikka kuinka paljon, turistien tiedottaminen taiteesta täytyisi olla vain yhdellä nettisivulla helposti, visuaalisesti ja luokitellusti esiteltynä.

    • Rahaa menisi Guggenheimin imperiumin kasvattamiseen;

      Kiinteistö, superkallis insinöritoimisto, korjaukset nopeasta rakentamisesta,  uusi Guggenheim-virkamiesarmeija, PR-tilaisuudet, mainontakulut, varastot, siirtokulut, lukemattomat vakuutukset, huikeat matkakulut ja saastevaikutukset lentokoneiden käytöstä (amerikkalaiset Guggenheimin työntekijät ja taiteilijat Helsingin piikkiin), taidehankinnat Guggenheimin diktatuurilla (myös suoraan varastoon ilman näyttelyjä), asiantuntijapalkat (amerikkalaisille asiantuntijoille), loppumattomat hotellikulut, ällistyttävät turvallisuuskulut, tiedotuskulut, megalomaaniset lämmityskulut ohuesta rakenteesta johtuen, lahjukset venäläisille "taidekriitikoille", hallituksen jäsenien palkkiot, hallituksen jäsenien sukulaisten ja ystävien palkkaaminen työntekijöiksi, asianajajien kulut yms.
    Guggenheim ei tue suomalaisia taiteilijoita, ei tue vapautta, josta uusi taide ja paikallinen kulttuuri nousee, ei kehitä suomalaista taidetta. Suomalaiset uudet taiteilijat oikeiston ja poliittisen feminismin ulkopuolella tarvitsevat rahaa, eivät taidekaupan keinottelijat.


    Guggenheimilla on yksinoikeus päättää New Yorkin muotivirtausten mukaan museon sisältö ja varainkäyttö.

    Guggenheim on puhdas bisnesorganisaatio.
    Hype-koneisto. Kolonisaatio-koneisto.

    Sen päämäärä on sitoa, ohjailla ja muokata taiteilijakarjaa, jonka arvon nostattamiseksi luodaan taitelijoista hypeä Guggenheim-museoissa taiteilijoiden ja heidän teostensa arvon nostattamiseksi.
    Kansainväliset taidepörssit ovat olleet tekemässä taidekaupasta miljonäärien sijoituspörssiä. Niiden "uskottavuus" ja päämäärä on jatkuvassa taideteosten hinnan nostattamisessa ja trendien ohjailussa. Rahan ja arvon spekulaatioissa.

    Jos Guggenheim-säätiö itse haluaa päättää minne menee ja mitä tekee, niin miksi he sotkeutuvat oudon pienen maan kulttuuripolitiikkaan - imevät tukea poliittisilta klikeiltä operaatioonsa - ja rahoittavat tätä taidekauppiaiden pörssille tärkeää temppeliprojektia venäläisiä miljonäärejä houkuttelemaan  suomalaisten veronmaksajien rahoilla? Tämä ei ole kapitalismia. Verorahoilla taidebisneksen sokea buustaaminen.

    Kokoomukselle on tärkeää myös tuhota ja estää suomalaisen taiteen omaehtoinen nousu ideologisesti.

    • Ota heti yhteyttä omaan kaupunginvaltuutettuusi ja ilmaise selkeä mielipiteesi.
    http://www.hel.fi/hki/helsinki/fi/P__t_ksenteko+ja+hallinto/P__t_ksenteko/Kaupunginvaltuusto/Valtuuston+j_senet



    Kokoomus ei halua yhteiskuntakriittistä taidetta vaan haluaa luovuttaa taiteen määrittelyn New Yorkin kaupalliselle miljonääritaidekerholle.

    Guggenheim  ei vain nyt kelpaa millekään muulle Euroopan maalle (eikä monelle arabvaltioollekaan tai Aasiaan) kuin kokoomuksen oikeisolaistamalle Suomelle.
    Kokoomus on lamapaniikin avulla lisännyt päämäärätietoisesti oikeistolaista hallintopolitiikkaa. Oikeistolainen eetos on murskaavaa Suomessa.

    Taide on tärkeä tiedostamisen osatekijä ja kokoomus mm. feministien ja nepotististen elokuvaklaanien avustukselle haluaa sen palavasti omiin kouriinsa. Elokuvasäätiön avulla suomalainen elokuva on saatu tiukan oikeistolaiseen sensuuriin ja kaikki ajankohtaisen yhteiskuntakriittinen elokuva on yksinkertaisesti kielletty Suomessa. Itsesääälissä pyöriviä duunareita ja luusereita saa pienemmissä elokuvissa toki näyttää. Viihdettä ja Varesta kansalle niin että linssit sumenee.


       Kysymys.

    Miksi Helsinki on ainoa Euroopan maa, jonka oikeistopoliitikot ja piilo-oikeistopoliitikot haluavat nyt Guggenheimille veronmaksajien rahat?

    Venäläiset miljonäärituristit ovat nähtävästi se ensimmäinen taustamotivaatio operaatiolle, jossa Guggenheim lypsää suomalaisilta selvitysrahaa ja tilannetietoa Helsinkiin sitoutumatta. Hype ja rahankeruu näyttää olevan operaation nimi. Kokoomukselle venäläisten rahaturistien houkutteleminen näyttää olevan tärkeää ylikansallisten turistibisnesorganisaatioiden puolesta.

    Kun 1989 laman ja oikeistopankkiirien juppipolitiikan jäljiltä alkoi varakkaiden jatkuva verovapauttaminen 1992 lähtien niin kokoomus omaksui hyvin häiriintyneen "varmojen sanojan" taktiikan esiintyä pelottelijana ja samalla ratkaisujen ja ns. "ainoan talouspolitiikan" julkeana edustajana.  Talouspolitiikasta tuli yhä pidemmälle hallinnoivaa kulttuuripolitiikkaa. Kulttuurin valloittamisstrategia kuulostaa suurelliselta määreeltä tässä tilanteessa mutta olemme hyvin päämäärätietoisten rahapiirien kaappausyrityksen kohteena nyt myös EU:n pankkikriisin kautta.
    Kaikki muu, epäoikeistolainen, leimattiin Suomessa uhkaksi terveelle taloudelle vaikka tämän "terveen talouden" saarnaajat olivat itse suomalaisen laman aiheuttajia. Jopa Aki Kaurismäen käristäminen ulos elokuvasäätiön tuen piiristä alkoi välittömästi.

      Rikolliset sisäpiiritoimijat saivat kirjoittaa itse uuden lain kulttuurille. Alkoi oikeiston kulttuuri-invaasio Harri Holkerin ja Mauno Koiviston siunaamana.

    Helsingin oopperan
    kävijöistä suuri osa on turisteja. 80 miljoonan euron vuosittainen
    tukirahoitus OKM opetusministeriöltä menee siis enimmäkseen turismiteollisuuden tukemiseksi. Poliitikkojen mielijuhlapaikkaa ja kutakin oopperalippua tuetaan n. 170-200 euroa lipulta. Siksi turistien kannattaa tulla ylikansallisten hotellien majoitukseen, koska samalla hinnalla saa matkan ja lipun kuin mitä omassa maassa pelkkä oopperalippu maksaa.



    Kuvia toteutumattomista hankkeista:




    • "Guggenheim on brändi, ja brändi on kaupan eikä taiteen käsite, sanoo elokuvatutkija Antti Alanen.
    "Guggenheim-nimeä ei taidepiireissä pidetä itsestään selvänä laadun takeena. Sitä on kutsuttu myös museomaailman McDonaldsiksi".
    Guggenheimin nerokas bisnesmalli saa kansakunnat kilpailemaan kritiikittömästi museoketjun toimipaikoista, mutta "McGuggenheimilaisuus" voi johtaa myös koko G-brändin vesittymiseen tai taiteen äärikaupalistumiseen, epäilee päätoimittaja Saila-Mari Kohtala."