maanantaina, kesäkuuta 29, 2009

Mene(s)tystalous ja Sarasvuon kirkaisu

- päivitetty ii -

Hauskaa, kuinka Sarasvuota lyödään kuin vierasta sikaa, jopa kokoomuslaiset heiluttavat remmiä, Ukkola lataa olan takaa.

Sarasvuolla on yksi ainoa hurmaava olemus, joka merkonomijohtajia viehättää - ja viehättää paljon: härskiys - siis humanismin ja seuraamusten pilkka.

Kun puhutaan työläisten orjuuttamisesta ja johtajakeskeisen, sokean hierarkian pönkittämisestä ja pomojen nuoleskelusta, Sarasvuo puhuu käänteistäen kaiken uuskielellään, esim. "vapaudesta" työskennellä ja kilpailla rajoittamattomasti pelotteiden motivoimana. Sarasvuo ei ole koskaan käsittänyt, että firma voi omistautua palvelemaan ja tuottamaan laatua ja työpaikkoja, ei nopeaa voittoa. Suomi on valitettava ykkönen Euroopassa palkattoman ylitön orjakulttuurissa. "Tehokkuudessa".

Sarasvuon verbaalihybris ja kapulakielinen uusiosanasto on vastustamatonta kamaa ehkä myös tämän pikku kriisin jälkeenkin toivoa ja muuttumattomuutta kaipaaville. Useimmille merkonomimaatiaisille naisen vaihtaminen notkeampaan versioon on toki vain totisen miehuuden osoittamista. Ei tämä ole mikään skandaali Sarasvuon opetuslapsille, jotka eivät ymmärrä sisällöntuottamisen ja -jakamisen humanistista kulttuuria.
"Ystäväni Pauli Aalto-Setälä hyppäsi suoraan jumalan palvelemisesta (Kotimaa-yhtiöt) saatanan palvelemiseen (Aller eli Seitsemän Päivää ja suomi24.fi). Aikamoinen loikka."

Sarasvuon pitäisi olla vain onnellinen julkisuudesta. Miksi ei sitten ole?

Jari Sarasvuon paha olo ilmenee taas kuten yli-narsistisessa kiusaajakulttuurissa on tyypillistä: se olo ulkoistetaan, sillä syyllistetään ja pilkataan muita ihmisiä. Koulukiusaamisessa on aivan samaa mekanismia: jos minulla on paha olo, omatunto, perhe ja tai omakuva hajoamassa, on "ainoa" keino tehdä toisten olosta pahaa. Koulukiusaajienkin oman pahan olon siirtäminen muille perustellaan myös melkein aina syyllistämällä: "kun sä olet niin ruma tai tyhmä tai et tottele mua, mä saan kiusata sua, kun sä jäät aina jalkoihin, kun sä ärsytät mua, kun sä et ole enää mun ystävä - sä olet vihollinen".

Lamantoivoja ja hyvinvoinnin velliperseiksi ivaava pelkää nyt klassisesti omaa lamaa ja kyvyttömyyttään.


Yliopistokoulutuksen saaneita halveksitaan ja torjutaan työmarkkinoilla, koska he "viisastelevat".

Nöyristelyn kulttuuria on toki juuri itse yliopistossa virkamiehinä työskentelevien kesken mitä räikeimmillään mutta akateemiset ihmiset ovat keskimäärin tiedostavia, kriittisiä ja ylpeitä, mikä ei suomalaisille työmarkkinoille kelpaa laisinkaan. Ruotsissa ja Tanskassa humanistiset opinnot ovat olleet pomoille hyvin suureksi eduksi, Suomessa vain taakaksi.

Nokian ongelma ei todellakaan ole resurssiongelma vaan vakava asenneongelma.

Nokian alkanut romahdus nykyisestä hypoteettisestä pörssiarvosta perustuu täydellisesti liberalistiseen vapaan pudotuksen firmakulttuuri-ilmiöön, kulttuurimanipulaatioon. Nokia on halunnut olla mittapuu eikä asiakkaittensa tyytyväisyyden mittaaja.

Insinöörien rautamafia on aktiivisesti torjunut ja häpäissyt 20 vuotta humanistisia sisällöntuottajia ja suunnittelijoita firman sisällä ja ulkona - ja nyt Nokia yrittää epätoivoisesti nopeaa täyskäännöstä raudan tuotosta mielekkyyden, intuitiiviseen eläymyksellisyyteen, asiakaskeskeisyyden, jopa sisällön tuottoon.

Ei onnistu, niin kauan kun vallanahneita, kasvuhormonia piikittäviä vandaalihenkilöstöpäälliköitä on talo täynnä. Nokia on ollut lumoutunut vain orjuuttavien hikipajojen hyväksikäytöstä ja rautatavaran halpuudesta, bulkkikännyköistä massatuotteina - ei tuotteidensa käyttöarvosta. Ahneutta ilman aitoa ylpeyttä.

Menestystalous sokeuttajana, brändi ylpeyden tunnottomuutena ja sisäinen sankari kvartaali-idioottina.

Nokia häviää 3 vuoden sisällä kilpailun Applelle koska Nokian insinöörikulttuurista on tehty numerokulttuuria: vain laitteen speksit ja huolimattoman tekniset suoritusluvut testilaboratoriossa ovat olleet unelmien aiheena, ei käyttäjien kokemus tai edes laitteen luotettavuus. Nokialle uskollisista asiakkaista on tullut boottareita, laitteensa nollaajia ja akkujen irtirepijöitä, kultilleen nöyriä ongelmien selittelijöitä. Jos Nokian huippukallis lippulaivakänny on taas boottikulttuurin lippulaiva niin Nokian päivät on tätä myöten luettu.


Huomiotalous on virtuaalitaloutta - mutta virtuaalitalouden, sisältötalouden ei toki tarvitse olla vähämielistä brandimättöä, sitä formaattia, mitä Herra S ja muut merkonomihypettäjät ovat meille myynyt. Viraalitalouden lähtökohta on yksilö ja yksilön ainutkertaiset taidot ja soveltavat näkemykset.

Viraalitalous on pyramidin kääntämistä ylösalaisin ja superpalkkaisten johtajien stressitalouden unohtamista. Vitaalitaloutta.


Sarasvuon prankfarm oli kulttuurin ja psykologian täydellinen väärentäjä huippupäivinään. Hänen tuotteensa oli kertakaikkiaan vastustamaton: hän puhui, mitä firmojen jehut halusivat. Nyt valheellisen globaalin talouskulttuurin raunioilla ei taida enää toivemenestykseen perustuva virnuilu niin myydä. Saatanan satiaiset.

Antakaa keinottelun luoma hyvinvointi takaisin.

* Sarasvuo-kaavion ikuinen toinen osa: katumus.

Kolmikymppiselle tämä
lama on petos




$700 for Nokia's new phone
- Are they nuts?

Miksi store.ovi.com ei skulaa - Appstoren helppous on seksikästä?


Nokia staff discount
favours iPhone



Seitsemän kuolemanhyvettä

- Tuomas Nevanlinna


" Jos johtajat ja kuluttajat luopuisivat seitsemän kuolemansynnin viljelystä, kapitalismi kuivuisi kokoon.

Jos Sarasvuo tuntisi "ikiaikaisen viisauden" lisäksi myös kapitalismin historiaa, hän tietäisi että irrottautuminen keskiaikaisista hyvekäsityksistä oli yksi varhaiskapitalismin ideologisen alustamistyön polttavimmista tehtävistä. Irrottautumisessa onnistuttiin: nykyään kirkkokin on firma. Siksi se on myös yksi niistä paikoista, joissa yrityskouluttajat päntiönään ravaavat. Nykyään konsultti onkin sen papin paikalla, joka "antaa luvan" elää niin kuin ennenkin, kunhan aika ajoin kokoonnutaan yhteiseen katumusharjoitukseen.

Siksi Sarasvuo ei myöskään ole luterilainen, vaikka antaakin niin ymmärtää. Lutherille armo on nöyryyden ja epätoivon sivutuote. Asetelma pervertoituu, jos nöyriksi ruvetaan armon saamisen vuoksi. Mutta yrityskoulutus noudattaa määritelmänsä mukaan kaavaa "ole nöyrä, uhraudu, myönnä virheesi... koska se tuottaa. "


Nokia turvautuu ilmaiseen käyttöjärjestelmään
viimeisenä keinona - myöhässä?





Asiantuntijuus
voi estää luovuuden


Statuksesta luopuminen ruokkii luovuutta.
-Tekniikka&Talous


Sarasvuon taisteluklubi - Flash in flesh


Yli-ihmisen ylistäjät



Mitä et pysty myymään, sillä et pysty syyllistämään






Silmänkääntäjäin oppipojat;
Heikki Mäki-Kulmala: Näin puhui Sarasvuo - Vastapaino




Huppuyliopiston tasapainoittelijat - VIRTA
:

Kun ”luovuudesta” tulee tietoinen päämäärä, se välineellistetään ja otetaan vallitsevien ideologioiden vangiksi. Koko luovuuden määrittely on täysin skitsofreenista, ja vain propagandafilosofia kykenee siihen. Oikeasti herkät ja älykkäät ihmiset ovat yleensä myös häveliäitä ja pitävät vaistomaisesti tällaista välineellistämistä outona. Luova luokka, jos sellaista olisi olemassa, kykenisi myymään itseään vain hammasta purren ja sadatellen. Koska se näkisi mainoskulttuurin halpamaisuuden läpi. Älkää kysykö, miksi taiteilijat eivät pidä enemmän ääntä itsestään. Vain viihteessä tehdään niin.
”Huippuyliopisto” ei tarkoita mitään. Väitöskirjoja tehtaillaan jo nyt järjettömään tyyliin. En ole vielä puhunut yhdenkään ihmisen kanssa, joka olisi tyytyväinen tutkintovaatimusten uudistuksiin ja nykyisiin tehotuotantoratkaisuihin.


.

sunnuntaina, kesäkuuta 28, 2009

Satujen päivitetyt tyttöhahmot


Disneyn tyttöhahmot tosimaailmassa

www.telegraph.co.uk



Psykologit varoittavat vanhempia näyttämästä
Disneyn klassikkopiirrettyjä lapsille

Filmtown news


Lastenpsykiatri näkee nuoren uhman myönteisenä

Lastenpsykiatri Raisa Cacciatore rohkaisee vanhempia näkemään kapinan myönteisenä asiana, joka kuuluu kehitykseen ja itsenäistymiseen. Kapinoimalla nuori harjoittelee turvallisessa ympäristössä tunteidensa hallintaa, kasvattaa itsetuntoaan, omia rajojaan ja moraalia.

Moderni versio Punahilkasta:
Ruotsalaisesta vampyyrileffasta tuli superhitti



Satujen hahmot eivät ole vain satujen hahmoja vaan identiteetin mahdollisuuksien tulkinnan ja todellisuudentulkinnan malleja. Varhaisissa aidoissa eurooppalaisissa kansansaduissa uhka ja (aikuisten) pahuus oli todellinen ja selviämisen, taistelun katharsis kuuntelijalle myös siis todellinen. Sadut olivatkin alunperin aikuisille illanvietteeksi tarkoitettuja, ei erikseen lapsille.

Uusien "kiltti lapsi"-satujen ongelmana on niiden pedagoginen ja aseksuaalinen propagandaluonne, jossa korostetaan päähenkilön kiltteyttä ja sosiaalista kaveruutta kaikkien kanssa sievistellyssä "todellisuudessa", joka on tarkoitettu etupäässä lasten vanhempien "terapeuttisen" mielenrauhan takaamiseksi. Kuolema on vain siirtymä ja paha vastustaja on lopussa itkemässä anteksiantoa ja kaveruutta.


Ongelmat ja vaarat uusissa saduissa ovat mietoja ja lapsellisia. Useissa kartoituksissa hylkäys- ja kidnappaustarina nimeltä Punahilkka on lasten ehdoton suosikki. Maailma ei ole vaaraton eikä äiti suojele lasta tässä tarinassa. Punahilkka onkin kamppailusaduista, heräämissaduista alkukantaisin ja Oidipus-tarinan kanssa samaa juurta.

Psykologit varoittavatkin juuri näistä nykyisistä tottelevaisuussaduista, jotka suorastaan valmistavat kuuntelijoita koulukiusatuiksi, läheisriippuviksi tai pedofiilien kilteiksi uhreiksi - eivätkä näytä todellisuuden varoja, kuten aito Punahilkka. Punahilkka kehoittaa lasta luottamaan havaintoihinsa isoäidin isoista hampaista.





.

perjantaina, kesäkuuta 26, 2009

Sadinmaan debatti ja korruption kulttuuri: salainen elitismi estää demokratian

Sunnuntaidebatti jatkuu

"Kirkon on noustava riistokapitalismia vastaan
- Onko kirkko korruptoitunut?"

pastori Kai Sadinmaa HS.fi



"Temppuilu ei auta. On turha luoda kuvaa suvaitsevasta ja elämänmyönteisestä kirkosta, jos todellisuus on toisenlaista. Ihmiset eivät tule kirkkoon, koska siellä on mahdotonta olla elävä ihminen, vikoineen ja puutteineen. Kirkkoon kelvatakseen pitää olla kiltti, pyhä, parempi kuin oikeasti onkaan ja mieluusti hyvinvoiva keskiluokkainen heteroseksuaali."



Sadinmaa joutui valehtelemaan seurakuntansa talousihmisille "rippikouluoppimateriaalista", jotta voisi päästä näkemään seurkuntansa tilitoimistoon varainkäyttöä, talouspolitiikkaa ja sijoituksia. Mitä se kertoo "julkisesta" yhteistöstä, jos sen toiminnasta saa tietoa vain valehtelemalla?

Kirkon talouspäälliköt ja muut korkeakirkollisen muuttumattomuuden politiikan kannattajat ovat poikkeuksellisesti lähteneet puolustussotaan niinkin julkisesti kuin Hesarin mielipidepalstalla. Enää ei näköjään kirkon torjuva ja eristäytyvä kilpikonnataktiikka enää
toimi kun löytyy taisteleva pastori.


Selvää on, että kirkon salaileva luonne on nyt tullut esille kirkollisten talousihmisten puolustupuheenvuoroissa.

Kirkko ei halua paljastaa salaillun omaisuutensa laajuutta ja niin yleisen keinottelevan sijoittamisen pörssikohteita, jotka tuottavat rahaa kiinteistökeinottelulla, raiskaavalla globalisaatiolla mm. sademetsien tuhomisella ja lapsityövoimalla.

Suomalaisten metsäfirmojen osakkeet merkitsevät myös kotimaista luonnon raiskausta, avohakkuutta a la metsähallitus. Kirkon omaisuus on varovaisesti laskettuna 22 miljardia, ehkä 40 miljardia.

Kirkko ei ole sitäkään ilmoittanut, kuinka paljon menetettiin nyt pörssiromahduksessa keinotteleviin ja valvomattomiin investointipankkeihin eli subprime-keinotteluun ja salattuihin veroparatiisiyhtiöihin. Kirkolla oli nähtävästi hyvät sijoittajat mutta sitä ei näy ruohonjuuritasolla.

Lapsi ja nuorisotyö on kirkossa miehitetty fundamentalisteilla ja vanhemmat eivät tiedä lainkaan mitä uskomuksia heidän  lapsilleen suggestoidaan

Kirkolla ei ole tuoteselostetta toiminnoissaan, lahkoista ei ole sanouduttu irti vaan niitä suojellaan.

Hesarin Hs.fi -keskustelun kommentoijista suurin osa tuntuu olevan sokeita kirkon jäseniä, joille kirkko on kaikkivaltias äiti, riippumatta siitä, mitä kirkko tekee vastoin oletetun mestarinsa opetuksia. Uskonpuhdistuksen kalvakka laitoskirkko, joka ei usko uskonpuhdistukseen, historiasta oppimiseen tai humanistiseen uudistumiseen.


Tämä tilanne on hyvin samankaltainen keskustapuolueen imagokriisin ja umpikujan kanssa.

Kummankin tahon käytännön politiikka ja sisäinen toiminnan logiikka alkaa tulla vähitellen julkisesti esiin valheiden, sisäpiirin ja salaisuuksien takaa. Kirkko pysyy vanhoillisena kyynärpäätaktiikan avulla. Piispa Eero Huovinen on kuuluisa liberaalien ja pätevien kirkkoherraehdokkaiden ohittamisessa mitä ihmeellisimmillä ja vaihtelevimmilla tekosyillä. Sadinmaan jatko avustavana pastorina on nyt Huovisen tuomiokapitulin käsissä kesäloman jälkeen.

Salattu valta on suojattua valtaa, sillä sitä mitä ei tiedetä, ei voi suitsia demokraattisesti. Salatun vallan tärkein ainesosa on puhdas ylimielisyys.

 

 

Kirkko etsii rooliaan - Anna Kontulan blogi





Kristillinen kasvatuskirja kehotti kuritukseen 

- ei syytettä


Vaairahoitus-sotku todennäköisesti vain epäpolitisoi kansalaisia - ja antaa poliitikoille vapauksia;

 

Tutkimus: Suomalaiset luottavat vähiten poliitikkoihin

Kansa luottaa kaikkein eniten lentäjiin ja palomiehiin,
käy ilmi Valittujen Palojen tutkimuksesta.



Valtion kiertuetuen jako herättää närää



















- Arhi Kuittinen blogi.

keskiviikkona, kesäkuuta 24, 2009

Poliitikkojen moraali - Televisio Areena Video AamuTV


Kuinka filosofi Maija-Riitta Ollila arvioi poliitikkojen moraalin profiilia ja suomalaisia perusarvoja. Kohdassa 14:00.


Poliittisten puolueiden törkeä pragmaattisuus, todellisen kovan politiikan peittely hämäyksillä, kaipaisi kipeästi ideologista ja filosofista konsultaatiota, uusia johtohahmoja kekkosperinteen perimysputken ulkopuolelta - jos puolueet haluaisivat luottamusta kansalaisilta.

Jos.

Sillä on olemassa uinuttamisen taktiikka - halvaannuttamisen strategia.

Voi nimittäin olla, että puolueet käyttäytyvät vastenmielisesti ja ylimielisesti juuri sen takia, että vieraannuttaisivat ihmiset politiikasta. Näin Kekkonen toimi ja sai aivan vapaat kädet korostaessaan poliittisen toiminnan ja päätöksen etäisyyttä kansalaisiin - Neuvostoliiton mallin mukaisesti.

Urhoutta. Ylimielisyyttä. Etäisyyttä.
Harhautuksia. Salailua. Lannistavuutta.
Reagoimattomuutta. Kiitos, Urho K. Kekkonen, perinnöstäsi.

Hajota ja hallitse - ja tee perustelemattomia 5-vuotissuunnitelmia ilman vuorovaikutusta. Kekkosen hengessä ilmoitusluonteinen asia. Salailu antaa valtaa, koska vastustaja on silloin hahmoton. Asiat vain tapahtuvat.

Menestyvä suomalainen alfauros uinuttaa vastustajansa konsensukseen. Jos et vastusta, et saa vihaa, väheksyntää ja halveksuntaa osaksesi. Uinu yhteiseen uneen, anna johtajien johtaa tai vain hohtaa. Politiikka poliitikoille.

"Antakaa työrauha poliitikoille - ja virkamiehille". Luopukaa kysymyksistänne.

Nuku, nuku, niin rauhan saat.




.

tiistaina, kesäkuuta 23, 2009

10 impressive Adobe AIR apps


10 impressive Adobe AIR apps


Flash alkaa olla jo tuttu sana peruskäyttäjälle "nettianimaationa" ja "flashvideoina" yms mutta sen jatkona Adoben AIR laajempana sovelluksena tekee tuloaan vankasti. Flashin alkuperäiset tekijät myivät ohjelmointikielensä todella halvalla Adoben dissauksen ja painostuksen jälkeen ja se on sääli, että maailman käytetyimmän peruspalikan ja aidosti visuaalisen multimedianetin kehittäjät eivät saaneet kunnon palkkiota työstään.

Javakaan ei ole kuollut - ei varsinkaan, kun Nokia nyt epätoivoisesti etsii iPhonen matkimiseen ja vastustamiseen käyttöliittymää Linuxin kautta:

New Java Programming Tools Employs Human-centered Design Techniques



.

keskiviikkona, kesäkuuta 17, 2009

Siniveriset Lotat Suomenlinnassa

Kesän parasta teatteria, aivan jotain muuta kuin väsähtäneet Tuntemattomat sotilaat. Tämän kyytipojaksi kelpaa "Ruma sota"-kirja. Älkää sitten tuijottako lieviä sääennustuksia, Helsingissä pieni sadetihku ei ole ollut metereologien arvauksien mukaista. Siniväriset, Q-teatteri:

www.q-teatteri.fi/sinivariset.html

Jos et ennen tiennyt, niin Suomi on vieläkin sotasensuurin alaisuudessa. Sodanaikaiset valokuvat ja dokumentaatiofilmit ovat vieläkin osaksi lukkojen takana pääesikunnassa. Lisäksi sotatuomareiden arkisto on vieläkin tiukasti lukittuna ja armeijamielisten hallinnassa.

Siniväristen esityspaikka on luultavasti yksi Suomenlinnan punavankien teloituspaikoista. Aseen takana tähtäämässä olivat silloin joskus isoisäni ja Kekkonen.



Huumattu Suomi:

Vihreä rauhoittaa, valkoinen piristää




sunnuntaina, kesäkuuta 14, 2009

Sosiaalinen eläin - Televisio, Dokumentti


Tieteen koukerot

FST5 Torstaisin klo 19 - ja Sunnuntaisin Klo 23.40

Sosiaalinen eläin

Neliosainen sarja ihmisyyden käyttäytymisen kuvioista ja tiedostamista rajaavista "näkymättömistä" taustavoimista


Konformiteetti = ryhmän samanmielisyys
- Aggressio ja koulukiusaaminen



http://en.wikipedia.org/wiki/Solomon_Asch



Mitä on - vaikkapa seksuaalisuus?

Onko se sopimus? Onko sen toteuttamiselle ikuisia arvoehtoja? Kuka määrittelee seksuaalisuuden, mikä on seksuaalista ja miten, kenelle kelpaavaa seksuaalisuutta?

Onko seksuaalisuus ennen kaikkea sosiaalisesti määrittynyt rooli ja usein yhteisön kontrollin väline, jonka keskiössä ei ole yksilön kokemus vaan yhteisön kontrollipäämäärät?
Mihin yhteisö sublimoi kontrolloituja viettitoimintoja? Mitä tapahtuu, kun parinmuodostus kanavoidaan kyvykkyyden osoittamisen statusoperaatioksi? Mikä on ihanteen ja manipulaation ero?

Varsin ajankohtainen kysymys meille aina on, mitä suomalaisuus on - ja mitä on hukattu kirkon luomaan kelpaamattomuuden ahdistukseen ja riittämättömyyden ihmiskuvaan, alkuperäisen suomalaisuuden tuhoamisoperaatiossa?

Minkälainen suomalaisuus menetettiin, kun tuhottiin luontoon kiinteästi kytkeytynyt panteistinen sieluihmiskuva ihmisestä luonnon osana?

Matriarkaatti on nähtävästi ollut ennen kirkon runnomaa kuninkaan lakiyhteisöä suomalaisen yhteisöhierarkian perusta.
Suomalainen hedelmällisyyskulttuuri on ollut yksi maailman äärimmäisistä feminiinisen panteismin maailmankuvista: suomalaisugrilainen kulttuurimme on ollut ainoa, jossa sekä kuu että aurinko ovat olleet feminiinisiä voimia.

Mikael Agricola tallensi paperille kauhistelevan raporttinsa avioliittoon sitoutumattomasta, "oikeasta" seksuaalimoraalista vapaasta pohjoisesta pakanakansasta ja Agricola säilytti meille samalla ainutlaatuisen kuvan suomalaisista hippiyhteisöistä, joissa ei avioliittoa, seksuaalista syntiä, syyllisyyttä tai stressiä tunnettu.

Seksuaalisuus oli kuin hengittämistä tai syömistä, mm. hedelmällisyysrituaaleihin miellettyä juhlintaa, ei synnintuntoon tai kelpaavuuden ehtoihin sidottua häpeäkulttuuria.

"Ja kuin kevätkylvö kylvettiin,
silloin Ukon malja juotiin.

Siihen haettiin Ukon vakka,
niin juopui piika että akka.

Sitte paljo häpiää siellä tehtiin,
kuin sekä kuultiin että nähtiin
".


Kirkon uhkakuvilla määrittelemä yksilön funktionaalinen parisuhteeseen lukittu seksuaalisuus tehtävänä ja materialistisesti
keräämiseen ja kapitalistiseen statuskilvoitteluun keskittyneen perheyksikön mallina oli osa uutta valtaa, määrittelyn valtaa, ihmiskuvan valtaa. Valtio määräsi kaikesta, jopa yksilön omakuvasta, kelpaavuudesta ja yhteisön ehdoista. Synti oli valtion vallan ja normien vastustamista.

Alistuminen on järjestelmällistä vieraantumista omaehtoisesta kulttuurista ja itsetiedostamisesta.

Kristillinen fundamentalismi, kuten kaikki pakkomielteisen hierarkiset systeemit, esittävät yhä mielellään ja pakkomielteisesti, että seksuaalisuus on täysin ennalta määriteltyä, jopa Jumalan määrittelemää, vaikka se
on joka kulttuurissa vaihdellut huikeasti. Seksuaalisuudella on ollut erilaisia funktioita yhteisön määrittämien tarpeiden ja ihmiskuvan mukaan.

Käsittämättömin ilmiö tässä pseudokristillisessä moraalikulttuurissa on, kuinka alaikäisille sallitaan mielihyvin sadomasokistista väkivaltaviihdettä yllin kyllin, mutta eroottisuus elokuvissa on tiukasti elokuvasensuurin ikärajoituksin torjumaa (elokuvatarkastamoahan johtaakin nykyisin teologi).

Seksuaalisuus on lataus, jota suojellaan "arvolatauksin", jotta sen kanavointi "romanttiseen" yhteisöpariutumiseen ja siis statuskilpailuun voitaisiin hyödyntää jännitteitä mahdollisimman tehokkaasti. Seksuaalisen turhautumisen aggresiota siis suorastaan kannustetaan nuorison generoivaksi voimaksi. Äärimmäisin ilmiö tästä on amerikkalaisten fundamentalistien neitsytlupausrituaalit, joissa tyttäret kihlautuvt sormuksin isälleen neitsyyden ja suvun ylpeydeksi.

Manipulatiivisessa kulttuurissa aggressioiden aiheuttaminen liittyy aina aggressioiden kanavointiin ja ohjailuun.

"Avioliitto", suhde, oli ennen kristinuskon kirkkokontrollia muinaissuomessa vain naisten kontrolloima, välaikainen käytännön järjestely, jonka purkamisesta ei suurempaa stressiä otettu. Tärkeintä oli taloyhteisö ja lasten yhteishoitajuus - ihmisiä ei ollut syyllistämässä mikään ydinperhepakkomielle ja -moraali. Lapsen isän tietämiselläkään ei ollut oikeastaan väliä. Lapsen kasvatukseenhan tarvitaan koko kylä eikä miehen sitominen ratkaise mitään ihanteena.


Tässä tuore uutinen yhteisöstä, joka on luultavasti lähinnä esi-isiemme yhteisökäsitystä:


Matriarkaatti ja yhteisörakenne

Coler
sanoo Der Spiegel-lehdelle odottaneensa löytävänsä peilikuvan perinteisestä patriarkaalisesta yhteiskunnasta, mutta joutuneensa todistamaan ihan muuta.

Monet lapsista eivät tunne isäänsä, koska pitkäaikaiset liitot eivät ole tavallisia. Naiset valitsevat itselleen miespartnerin, jonka kanssa he voivat tehdä lapsen, vaikka suhde jäisikin vain yhden yön mittaiseksi. Mosuo-naiset vaihtavatkin usein partnereitaan.

- Kun naiset määräävät, se on osa heidän työtään. He tahtovat kaiken toimivan ja perheiden voivan hyvin. Omaisuuden kerääminen näyttää olevan miehistä puuhaa, josta mosuo-naiset eivät ole kiinnostuneet", Coler kertoo. - verkkouutiset.fi



Lisää Agricolaa

Quin Rauni Ukon Naini härsky jalosti Ukoi pohjasti pärsky. Se sis annoi Ilman ja WdhenTulon käkri se liseis Carjan casvon. Hiisi Metzeleist soi Woiton Wedhen Eme wei calat vercon. Nyrckes Oravat annoi Metzast Hittavanin toi Jenexet Pensast. Eikö se Cansa wimmattu ole joca neite wsko ja rucole.

Sihen Piru ja Syndi weti heite Ette he cumarsit ja wskoit neite. Coolludhen hautijn Rooca wietin joissa walitin parghutin ja idketi. Menningeiset mös heiden Wffrins sai coska Lesket hoolit ja nait. Palveltin mös paljo muuta Kivet Cannot Tädhet ja Cwuta.




FST-Ohjelman seloste:

Vi kommer att se både nya och klassiska socialpsykologiska experiment som visar hur vi människor anpassar oss till flocken. Hur det sociala samspelet påverkar oss har bl a undersökts i slutna miljöer såsom fängelser. Forskarna är mycket intresserade av hur långt vi är beredda att gå för att smälta in i omgivningen. Det är inte alltid vi ens märker eller tänker på att vi blir påverkade - mycket av vårt agerande sker automatiskt.Det här första programmet om det sociala djuret handlar om den omedvetna människan. - FST



Onko seksi hyvän tavan vastaista?


"Kuluttajaekonomian yliopistonlehtori Minna Autio Helsingin yliopistosta näkee, että tyttöjen tyytymättömyys omaan vartaloon vaikuttaa huolestuttavan suurelta." - IL 1


"Suomalaisilla, parisuhteessa elävillä ihmisillä on varsin ankea seksielämä." Osmo Kontula - IL.fi 2


Suomalainen seksuaali-identiteetti



Ruotsalaiset ovat paljon aiempaa harvemmin sairauslomalla


.

lauantaina, kesäkuuta 13, 2009

Maatilatori keskellä Helsinkiä

Nyt makuaistit maaseudulle Helsingin ytimestä.

Tsekkaa Lasipalatsin Maatilatori. Eat&Joy.

Nitriititöntä makkaraa ja pastoroimatonta juustoa. Allerginen kiittää. Ja muuta multaista maistuvaa. Ravintokulttuuria. Ruumiinhallintaa. Hyvänolon ohjelmointia. Ruokavaliota järkeville.





torstaina, kesäkuuta 11, 2009

Manipuloiva äiti, julma ahdistus ja muodikas kasvatus

LIV-kanavalla on havainnollisen valaiseva dokumentti lasta torjuvasta äidistä ja hänelle järjestetystä terapiaprojektista: Dokumentti äidistä, jonka ei rakasta nuorimmaistaan. Dokumentissa seurattiin terapiaa, jossa negatiivisia tunteitaan lapsestaan tunteva nainen kohtaa terapia-avusteisesti tunteitaan ja samalla lapsen tarpeita. Lapsi oli alkanut torjua äitiään, koska äiti oli ilmeetön, pelokas ja vuorovaikutukseton.

Vastaavaa terapiameininkiä tulisi olla tarjolla nuorille äideille ilmaiseksi mutta se vaatisi sadan miljoonan euron terapiabudjetit välittömästi. Valtio kuitenkin ehdottomasti hyötyisi siitä, kun lapsista ei kasvaisi ahdistuneita, itsetuhoisia tai aggressiivisia kansalaisia. Suomessa lasten kasvatus on yhä vain malttamatonta ja lyhytnäköistä.

Aikuiset toistavat turhan usein omaa lapsuuttaan "kasvatuksessa", jopa kostavat sitä lapsilleen. Lapsi ei ole rakkauden lähde vaan rakkauden kohde.


Lapsen hemmottelu voi olla lapsen/lapsuuden torjuntaa, aikuisen oman lapsuuden muistikuvien manipulointia, aikuisen lapsuuden uudelleenlavastusta "fantasialapsen" kautta. Lapsen tarpeet eivät ole aikuisen tarpeita.

Suomessa vauvoista on tullut statussymboleita,
sanoo Jyväskylän yliopiston sosiologian professori Terhi-Anna Wilska.

Vaikka kulutusvillitykset eivät rantaudu meille aivan ääri-ilmiöinä, on Suomessakin merkkejä siitä, että kun pienten lasten äidille ei ole luvallista kuluttaa itseensä, saa äiti päteä lapsensa kautta.

Wilska selventää, että ilmiö on ottanut nyt yhden harppauksen eteenpäin: Nyt äitikin saa näyttää rähjäisen ja kuluneen äidin sijasta hyvältä ja sointua vauvan tyyliin.

– Kyse on äidin narsismista, pieni vauvahan ei ymmärrä asiasta mitään.

Ongelmat lapsen nukkemaisesta pukemisesta, käyttäytymisen ohjailusta, sosiaalisesta teatterista muiden miellyttämiseksi ja seuraamukset äitien pakkomielteisistä tyylineurooseista tulevat vasta myöhemmin esille, kun lapsi on ensin saanut leikkiä kivaa, hauskuuttavaa ja tottelevaista epäseksuaalisen Teddynallen osaa koko lapsuutensa - ja sitten pitäisikin kokeilla jotakin sellaista kuin itsenäisyyttä ja omaa elämää. Omia tunteita. Rehellisesti.

Tietysti lapsen saa pukea hyvin mutta se ei saa olla ihmisarvon edellytys - ja itsetunnon nostatuksena muiden "alempiarvoisten" halveksunnan peruste. Lapsi vaistoaa todella herkästi, jos aikuinen halveksii toisia ihmisiä ulkoisin perustein. Aikuisen narsistisesti korostunut kasvatus lapselleen muuttuu helposti lapsen rasistisuudeksi ja statusyliherkkyydeksi, statusylimielisyydeksi. Peloksi.

Aikuisen olisi parempi mennä terapiaan pikaisesti, jos huomaa lapsen saamisen myötä outojen tuntemustensa, emootiomyrskyjen, inhon ja aggressioiden nousevan pintaan. Lapsi nostaa helposti aikuisen torjutut tunteet pintaan, jos aikuisella ei ole todellista itsetuntemusta.

Aikuisen neuroottisessa, esim tyylitarkassa kasvatusoperaatiossa voi olla taustalla aivan samanlaiset ahdistus- ja transferenssiongelmat kuin oheisessa dokumentissa. Kasvatus tulisi olla ensisijaisesti aikuisten tunteiden hallintaa. Ei lapsen manipulointia ja mielipiteen muokkausta. Lapsi kasvaa kyllä vapaasti. Lapsella saa olla eri mielipiteet ja mieltymykset kuin vanhemmillaan - koska lapsi on ihminen.

Murrosiässä sitten ihmetellään kun äidin lemmikkipupu muuttuu hirviöksi. Mitä epäitsenäisempi ja sidotumpi lapsuus on ollut, sitä ankarampi voi olla irtiotto.

Monet vanhemmat yrittävät estää lapsensa seksuaalisuuden ja jopa murrosiän lahjomalla, syyllistämällä, uskonnolla ja/tai muuttamalla omaa käyttäytymistään lapsen suhteen hyvin aggressiivisesti. Suloisen ja aseksuaalisen "ihannelapsen" pitäisi olla ikuinen äidin halinalle, aikuisten ongelmien lohduke. Enkeli.


vuosi sitten tutkijoiden ja kansanedustajien seuran (Tutkas) seminaarissa Väestöliiton seksuaaliterapeutti Maaret Kallio puhui seksuaalisesti kaltoin kohdelluista nuorista.








kuvat Arhi Kuittinen



-Pedagogiikka. Ihmiskuva. Terapia. Lasten psykiatria. Kognitiivinen psykologia. Lastenpsykiatri Raisa Cacciatore, Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen

maanantaina, kesäkuuta 08, 2009

Camillo-Peppone - isä Mitro Repo


Mitä tapahtuu, kun yhdistetään isä Camillo ja pormestari Peppone?

Isä Mitro Repo.

Ketkä äänestivät Mitroa?
No tietysti mummot. Ainakin kaverini mummo, joka lääkärin antaman kuolemantuomion takia on aloittanut omat hautajaisvalmistelunsa itse.

Vihdoinkin mummoille syy äänestää EU-vaaleissa. Pappihan on jo virkamies lainsäädännössämme, se Mitron itsetunnon vaatima "ammattilainen", joten ei paljon poikkea poliitikosta, muuta kuin jumalallisesti korkeammalla moraalilla? Papit ovat kuitenkin olleet 900 vuotta merkittävin poliittinen kansan manipulaattori, kuninkaan miehiä.

Hersyvän papin ideaali on Suomessa nyt helvetin kovaa valuuttaa kansalta pokkurointia odottavan peruspappimallin jälkeen. Kirkon perusfunktio (kansan silmissä) on nyt helvettijulistuksen jälkeen elämää siunaava ja mahtavia kirkkohäitä järjestävä spektaakkelikirkko, kiitotie taivaaseen enkeleitä kutittamaan.

Mitro on nyt tupajumi, toteemi elämää helpottavalle pappimallille. Julkkisehdokkaiden keisari, kansan epäpoliittisuuden nälkään mitä myyttisin pygmalion, uskonnolliseettisten unelmien veistäjä.

Pappi, joka on ihmisiä varten - ja jonka mielestä ihmiset eivät ole kirkkoa varten. Piispat kielsivät lian itsenöisen papin poliittisen toiminnan vaikka Ambrosius on rauhassa saanut säätää bisnestä oikeistohenkisten sisäpiiritahojen kanssa.

Ja varsinkin ortodoksisten vanhoillista kiehunta lisää, kun kyseessä on tämä pappi, joka on paineessa pomottelevien piispojen elämää vieroksuvan oppikeskeisyyden takia. Vuorisaarnan mitrohippusia on tullut julkisuuteen viljeltyä kiitettävästi kuin tähtiä taivaalle. Täytyyhän siis uskonnon muutosvoimaan uskovien kannalta pulassa olevaa, ihmistä ymmärtävää, viiniä ja vauhtia, Alfa Romeo-autoja esteettisesti rakastavaa pappia auttaa. Mahtava Valamo-turistien ja ortodoksiromantikkojen tilaisuus näpäyttää kirkollista norsunluutornia, vaikka olisikin vierasta kirkkokuntaa.

Tämä ylläripolitisoituminen on eräänlainen kansan versio uskonnon dekonstruktiosta ideaalipapin politisoimisella.

"Kansa" on valmis nyt yhdistämään isä Mitrossa eräänlaiset kuttuuriset vastakohtien roolihahmot, oikeistolaisen Camillon ja vasemmistoaktivistin Pepponen. Kirkot eivät vain ymmärrä olevansa totaalisessa vaiheessa, muuta kuin oikeistolainen arvovallan jatkumo ja perinnekonstituutio. Eikä sosiaalidemokraatit ymmärrä imagomenetyksensä jatkuvaa rapistumista oikeistolaisen lamapolitiikan jälkeen.

Mitro on sanonut edustavansa ihmistä EU:ssa. Väitän, ettei hän uskalla kertaakaan äänestää eri tavalla kuin sosiaalidemokraattien jäsenistään, imagostaan ja sen "yhtenäisyydestä" mahtavan mustasukkainen PES-sidosryhmä. Mitro todennäköisesti "näkee" vast'edes muut mepit vain lähimmäisinä, joita kohtaan hän jatkaa neuvottelevaa karismaansa ilman mitään valtataistelua. Vallanpitäjä, joka kieltää sievästi imagonsa?

Mitrolla on riittänyt empatiaa, mutta riittääkö raviradalla päämääriä ja kyynärpäitä EU:n sisäpiirin painostuskulttuurissa samoamiseen? Vai haluaako ammattimainen vastarinnankiiski nyt taivaan merkkinä lepuuttelemaan samanmielisten kyyhkyslakkaan mummokontaktiensa tapaan lobbareiden syötettäväksi ja syntisten juotettavaksi?

Muuttuuko euroviini kosmopoliitti Mitrolle jokapäiväiseksi vedeksi?


Kävin muuten katsomassa "Angels ja Demons"-elokuvan pois päiviltä, jotta voin sitä moittia. Uskomatonta katolista propagandaa isä Camillo-tyyliin, josta on karsittu kirjan historiallinen uskontokritiikki huolellisesti pois. Hienoimpia propagandafilmejä siis tietyssä mielessä. Antoi hyvät unet loppuvaiheessa.


II

Urpilaisessa naispoliitikkojen unelma/ongelma kiteytyy.

Kun on oppinut viehättämään koko ikänsä vain olemuksellaan ja hymyllään, vetämään ruiskun esiin Imagen kannessa suurena "statementtina", ei voi ymmärtää, että vetoavan poliitikon täytyy osata pelkin sanoin puhua ja käyttää retoriikkaa, demagogiikkaa, historiaa, tilastotiedettä, ostta motata takaisin vastustajan tölväisyjä samalla voimalla - ja hiffata suljetuissa kokouksissa kavereiden suhteen pedagogiikkaa ja joskus turvautua herättävään poleemisuuteen - vaihtelevasti, dynaamisesti, ei koko ajan varman päälle ykkösvaihde päällä vaikka on jo joutunut moottoritielle.

Miettikääpä, missä pulassa sosialidemokratit olisivat olleet ilman Mitroa.

Mitro ei ole puolueen saavutus vaan merkki totaalisesta rappiosta ja epäuskottavuudesta täysin puolueen ulkopuoliseen ilmiöön tukeutumalla. Sosiaalidemokraattien kannattaisi lukea oma puoluejulistuksensa ja vihdoinkin toimia niiden mukaan. Itsepetos voi jatkua vanahan puoluenimen alla jonkin aikaa, mutta mitä tapathuu, kun uskottavuus on vain historiallisten muistojen ja identiteettikonnotaatioiden varassa? Oikeistolaisen kabinettimielistelyn kausi Lipposen johdolla toi vain hyvinvointiyhtiskunnan alasajon juuri "epäpoliittisen" hyvinvoinnin ajanjaksolla (minkä takia hyväosaiset eivät reagoineet ideologiseen alasajoon). Uskomaton ideologinen perversio. Varakkaiden verotuksen keventäminen ja veronkierron mahdollistaminen on ollut tämän puolueen tärkein saavutus.




Erkki Tuomioja ei osaa vieläkään ottaa dinosauruksen vastuuta omaan osuuteensa puolueen ideologiseen rappioon ja valheeseen.



Yritysjohtaja: Revimme säästöjä, jotta saamme bonuksemme



.

sunnuntaina, kesäkuuta 07, 2009

Digikamera kesäksi - Nikon ja Fuji - digitaalinen järjestelmäkamera vai taskukamera?

  Päivitetty!

Yksinkertainen totuus kamerasta ja elämästä: elämä liikkuu ja hidas kamera ei ota kuvaa elämän tahdissa. Hanki nopsa ja herkkä kamera, 1-5 viikon sisällä tarjolla 
Nikon D5100
-hieno, sävykäs kenno D7000:sta
-tarkka takanäyttö
-hieno video
Pelkkä runko on jo verkkokaupassa
http://www.verkkokauppa.com/popups/prodinfo.php?id=15775
Kääntyvällä näytöllä ja taskukameroiden tyylisellä jatkuvalla katselunäytöllä ammattikameraksikin kelpaava malli.
osta obj erikseen - Tamron tai Nikon
Camera reviews - Nikon D5100 preview - Digital Photography Now
 
Tai hanki jo sen halvempi versio D3100 tai isoveli D7000. 
Unhohda ylimainostettu Canon ja vanhat rojut. Myös HD-videokamera samassa paketissa.
Uusi D310 on myös tulossa 4-11 vkoa.



-- older --

Tässä kolme ehdotusta kesäkameraksi:

Taskukameroiden aatelia on

siitä uudempi malli jo myynnissä

Erittäin herkkä pilvisenkin sään ja aamuhetkien kuvaukseen. Monen halvan perusjärjestelmäkameran laatua taskukoossa. Parhaita taskukameroita mm. dynaamisella kirkkaiden valotusalueiden normalisointitoiminnalla. Tärinänvaimennin ja nopeampi tarkennus. Hienot sävyt. Diafilmiemulaatio. Ei valitettavasti kunnollista manuaaliasetusta (kuten ei Panasonillakaan tai Canonilla) mutta helppoja korjailuasetuksia kylläkin. (1600ASA herkkyyskin tuottaa asiallisia kuvia) Hinta n. 300 e.
Fuji testikuvia
.

Huippujärjestelmäkamera halvalla. Mielestäni sävyiltään lähempänä filmien sävyskaalaa kuin halvat Canonin järjestelmät. Ehdottomasti parempi pakettiobjektivi kuin Canonilla. D40 on sävyskaalaltaan suppeampi kuin nämä uudemmat mallit. Manuaali. Varjoalueiden dynaaminen pelastustoiminto jo kuvatulle kuvalle. Hinta n. 360-520 e perushyvän Nikon-objektiivin kanssa.

Kodin Anttilassa D60 nyt 500 e tärinänvaimennin-objektiivin kera, kestävän akun ja hyvän lisäsalaman kanssa.

Kaikki nämä mallit ovat automaattiasetuksella hyvin helppoja kuvattavia kokemattomillekin kuvaajille, ehdottomasti helpompia ja huolettomampia kuin halvat kamerat - erittäin hyvällä valotusautomatiikalla varustettuja. Näissä on stressivapaa ja älykäs salamakuvaus ilman eri säätöjä.

Käsky nro 1:
Älä säästä turhaan kameraa ostaessasi.
Vaihda surkea ja masentava kamera pois.

2:
Osta nykyisin halpaa muistia, extranopeaa 4 Gb Class 6 -kortteja (10 e kpl) pari tai kolme - Verbatim Pro Series 4GB Secure Digital High Capacity (SDHC) muistikortti, Class 6. Nuuka kuvaaminen pienellä kuvamäärällä ei tuota parempia kuvia. Keskittyneempi kuvaaminen ja kuvausaika on avain kehittymiselle valokuvaajana.

3:
Hikoile ja näe vaivaa hyvien kuvien metsästämisessä. Aikaa siihen menee, ilman ajankäyttöä ja metsästäjän kyttäysmentaliteettia et saa hyvä kuvia. Ennakoiva valokuvaaja on ainoa hyvä valokuvaaja. 1970-luvulla valokuvaaja oli onnellinen, jos sai yhden hienon kuvan kahdessa kuukaudessa.



Digitaaliseksi Full HD videokameraksi Sony HDR-XR200VE
120 Gb


HDR

Fujin F200exr
automaattisen HDR-asetuksen kontrastikorjailukuva; Kuvaustilanne on ääriesimerkki mutta havainnollistaa kameran erikoistoimintaa.

1. ilman HDR korjausta:

2. HDR korjauksella:

3. HDR-kuva ja vielä kuvakäsitelemäni versio:


::










Kuvagalleriani Extreme Compositions II

Fujin mallilla F10






Club Snapin esimerkkikuvia F200exr




.

lauantaina, kesäkuuta 06, 2009

Vapauttava vai sitova elokuva? - Antichrist



Kahden valtamedian arvostelut von Trierin uudesta elokuvasta kiinnittävät korostaen ensin huomiota elokuvan emotionaaliseen "antiin". Selvästikään kriitikoiden mielestä elokuva ei saisi olla angstinen ja mielenrauhaa uhkaava ilman kriitikoiden kriittistä moraliteettileimaa.

Maksava katsoja ei saisi joutua kantamaan taakkaa elokuvaelämyksen jälkeen? Uhka mielenrauhan, ennustettavuuden ja takuuviihteen elokuvakulttuurille? Katsoja pelastamassa elokuvan naisia?

Elokuva yhteisöllisen viihdeterapian vastuullisena ja vapauttavana muotona, yhteisön arvojen ja mielenrauhan tukipylväänä?

Elokuva moraliteettina, joka käsittelee katsojan tunnereaktiot katsojan puolesta?

Hs ja YLE-arvostelut elokuvasta.

(Älä lue ennen elokuvaa, jos haluat kaikki tehot elokuvan katsomisesta).

YLE: "Antichrist on pahan mielen elokuva" :
"hienosta
elokuvasta jää päällimmäisenä mieleen kaikki se mitä ei olisi halunnut nähdä..."

"HS: "Lars von Trier mässäilee pahuudella",
" Trier teki omasta masennuksestaan elokuvan"
"Antichrist-elokuvan viimeinen puolituntinen on vastenmielistä katseltavaa. "


IS-arvostelu: " Antichrist on pöyristyttävän julma"


Aivan kuin kriitikkojen olisi ensin otsikkotasolla tuomittava tämä elokuva kulttuuria suojelevan papillisen virkansa puolesta moraalisesti, jotta voisivat antaa sille vasta sitten humanistisen ja taiteellisen absoluution kriitikon älykköroolin takaamiseksi.

Outoa emotionaalistettujen moraliteettien ristivetoa ja esittelyä. Onko kriitikolle aiheellista ja ammattimaista oman katsomiskokemuksensa/elämäntilanteen ahdistuksen takia leimata ohjaajan työ ohjaajan henkilökohtaiseksi elämänalueen osaksi? Kun viihdeväkivalta satojen ihmisten tappamisesta ei ahdista mutta Antichrist ahdistaa?

Jos suomalainen feministitaiteilija mässäilee verellä ja (naisen) masennuksella, niin hänen "emansipatoorista" naisteostaan arvioiva massamedia-arviointi ei "kritiikki"-diskurssissa vahingossakaan käytä tälläista valmista emotionaalisen tulkinnan, oikeastaan tulkitsemattomuuden projektion ja "pahan olon" luokittelun hegemoniaa.

Trierin elokuvien runnotussa naiskuvassa voi kuitenkin nähdä että Trier lyö pohjimmiltaan aina mieskuvaa.

Trier on feministi. Kyvytön feministi, miehen kanssa jaetun pimeyden naistuntija mutta feministi kuitenkin.

Miehethän sikoja on, jos tarkastellaan feministisesti syy-seuraus-suhteita Trierin projektiossa. Trierhän ihannoi yleensä feministien tapaan feminiinistä uhrautumisaktia maailmaa kannattelevana pylväänä ja perimmäisen hyvän tavoittelemisen vertauskuvana jopa itsetuhoisuudessa; Trierin ihannenaisen, ihanneuhrin uskallusta on elää itsensä, omien tunteiden kautta ja ilmaista kipunsa minä-muodossa eikä projisoimalla toisiin edes vihana (paitsi Dogvillen loppufinaali).

Trierin mielestä ihmisten pitäisi osata tosielämässä ja reaaliaikaisesti kauhistua lähellä olevien ihmisten itsetuhoisuudesta - eikä kauhistua fiktionalisoitua väkivaltaa. Kysy: Mistä sodat nousevat. Onko ihmisyys jaettu, onko viha jaettu.



Trierin Idiootit-elokuva Idiots/Idioterna nosti maailmalla laajimman kuohunnan skandinaviasta (sitten Bergman Persona:n). Idiooteissa roolien vankeina olevat ihmiset etsivät totaalista vapautumista totaalisen vieraantumisprojektin kautta.

Bergmaninkaan mielestä elokuvan ei tarvitse olla vapauttava.

Elokuvasta jokainen voi tehdä analyysin vain oman elämänsä kautta.


Taiteen merkitys ei ole antaa merkityksiä vaan käynnistää prosessi. van Gogh ei tarkoittanut auringonkukkiaan kauniiksi vaan kyseenalaistaviksi. Kukaan ei pitänytkään niiden kaoottista muoto-oppia ensin kauniina ennen kuin kaaosteoreettinen arvoituksellisuus ja itsekantavuus sai oman myyttisen ja uudistavan arvonsa taidemaailmassa. van Goghin, taiteilijan halveksuvasta eristäytymisestä tulikin profeetallista.

"Taide"-elokuva "vapauttaa" prosessiin - pois turvamielikuvista, torjutun ahdistuksen sitovaan kohtaamiseen.


Solarishan on siis Tarkovskin vastaava versio viharakkaus-suhteesta.
Parasta tragediaa Antich on mutta se on aito tragedia, mitä kulttuuriväki pitää nykyään vulgaarina. Solariksessa päähenkilö pakenee lopulliseen anti-fantasmaan ja syyllisyydentunteensa äärimmäiseen emootiokatharsikseen, sielunsa jäätyneeseen maisemaan, toteutumattoman lapsuuden korvaavaan visioon.


Eli Solaris ei ole aito tragedia vaan tyypillinen loppupelastusdramaturgia lähes-tragedia venäläisenä nostalgispainotteisena draamana.  



If something gets too traumatic, too violent, gets too, even too
filled in with enjoyment, it shatters the coordinates of our reality:
we have to fictionalise it. - Zizek





"Idiootit"-elokuvan lopussa (nimenomaan) nainen "uhraa" itsensä ja kohtaa oman elämänsä kipupisteen toteuttamalla ryhmän kokeilemaa ideologiaa perinpohjaisimmin oman perheensä ja koteloituneen ahdistuksensa ja selvittämättömän kommunikaatioperinnön konfliktilla.
Suomalaiset elokuva-alan ihmisethän löivätsitä kuitenkin aivan kuin vierasta sikaa kun elokuvatuotantolaatu ei ollut "ammattilaisten" tuhlailevaa standardia. Katsokaa Idiootit uudestaan, se on aika huikee.

Antichrist-elokuva on kyllä hyvä mittari siitä, vaatiiko elokuvaa katsonut henkilö naiselle feminististä erityiskohtelua jopa taideteoksessa. Voiko nainen olla fyysisen kaaoksen aiheuttaja, ihminen, osa ongelmaa, osa umpisolmua, osa ihmisyyttä. Osa syntiinlankeemusta.

 










Punahilkka - myyttinen satututkimus
- Seksuaalinen ja moraalinen projektio
psykoseksuaalisten tragediatarinoiden tulkinnassa








Zizek:

"We often find references to psychoanalysis embodied in the very relations between persons. For example, the three Marx Brothers, Groucho, Chico, Harpo. Its clear Groucho, the most popular one, with his nervous hyperactivity, is superego. Chico, the rational guy, egotistic, calculating all the time, is ego. And the weirdest of them all, Harpo, the mute guy, he doesn't talk - Freud said that drives are silent - he doesn't talk, he of course is id.


The id in all its radical ambiguity. Mainly what is so weird about the Harpo character is that he is so childishly innocent, just striving for pleasure, likes children, plays with children and so on, but at the same time possessed by some kind of primordial evil, aggressive all the time. And this unique combination of utter corruption and innocence is what the id is all about."






.

torstaina, kesäkuuta 04, 2009

Vapaan naisen tunnustuksia - itsetilittävän feminismin edelläkävijä; esimerkillinen dokumentarismi vs suomalainen dekumentalismi

Huikea dokumenttisarja meni YLEn ohjelmistossa. Tästä ei omaelämänkerrallinen dokumentointi ja kulttuurikriittinen itsetilitys parane. Rehellinen, raaka ja inhimillinen







Suomalaiset dokumentit ovat surkeita raakileita melkeinpä vain yhdestä syystä: ohjaaja sensuroi rankasti materiaaliaan, kohdetta valikoivan softaavasti - "ymmärtävää", meikkaavaa ja maskeeraavaa editointia. Moraalista itsesensuuria.

Tai ei yksinkertaiseti pidä kameraa käynnissä silloin kun tapahtuu jotain ennalta suunnitellun skenaarion ja "käsikirjoituksen" vastaista. Kun tapahtuisi jotakin mielenkiintoista. Jotakin amoraalista, määrittelemätöntä, kuvitellun ihanneroolihahmon vastaista.

Dokumenttia ei voi käsikirjoittaa, vaatii joku elokuvasäätiö tai YLE mitä tahansa. Jos noudatetaan "käsikirjoitusta", tulos on haihattelua ja antidikotomista esittelyä. Moraliteettisirkusta hyvän tahdon ja "elämänmyönteisyyden" tuotantoperiaattiden suojissa.

Oli kohteena tuttu, oma itse tai vieras, suomalaisia dokumentteja tehdään "sympaattisella" otteella ja leikkauspöydälle jätetään kaikki henkilöhahmon varjoisat puolet. Aivan jumalattoman aneemista. Moni viime aikojen kehuttu dokumentti on tälläinen sensuroitu raakile, vaikka dokumenttia kehutaan kovin rehelliseksi ja "inhimilliseksi", kliinisen kiinnostavaksi. "Elämänmyönteiseksi". Itsesensurointia kutsutaan suomalaisessa tuotantokulttuurissa käytännössä ns. inhimillisyydeksi. Objektiivisuus -tavotteilla tarkoitetaan näemmä sovinnaisuustavoitteita kohdehahmon rajauksessa.

Pseudokristillisen armomoralismin ei tule kuulua dokumentaristin keinogalleriaan yksilönsuojaa suojelevana kiiltokuvamoralismina. Dokumenttiin suostunut henkilö ei saa toimia editorina. Sievistellystä todellisuudesta tulee käyttökelvotonta ja eltaantunutta fiktiota.

Dokumentti-dramaturgiaa sammutetuin valoin, katsojaa aliarvioiden ja kohdetta jalustalle depiilisti nostaen. Torjuvan tylsyyden tympeyttä.


Toissa vuonna myös Suomen oikeuslaitos osoitti uusiman sensuurikulttuurin pohjanoteerauksen 50-luvun hengessä.

Dokumentin tekijä oli tehnyt omasta suvustaan henkilökohtaista ja rehellistä dokumenttia julkisten arkistotietojen ja dokumenttien sekä avointen haastattelujen avulla, mutta oikeuslaitos kielsi dokumenttivideon julkaisun. Suvun patriarkka oli heitellyt siementä sivukyliin ja suvun nykyinen, hysteerisen ylpeä matriarkka oli laittanut oikeuslaitoksen kontakteja tuntevat asianajajat asialle, jotta innokas jälkeläinen saadaan vuosisataisen patriarkalismin mukaisesti kuriin - ja suvun huolella rakennettu, "moraalinen" "kunnia" pelastettua.

Valvottua ilmaisuvapautta suomalaiseen yleisradiotapaan, perustuslain rikkomista pyhän perheinstituutiofantasman suojelemiseksi tosiasioilta. Lain voimalla kulttuurin konventioiden puolesta.


Sensuuri on aina kulttuurimme itsepetoksen todentamista.

Dokumentarismi on Suomessa yleensä kuin unipilleri. YLE maksaa yleensä minuuteista ja sympatiasta - ja siksi dokumentit ovat tuottajien käskystä masentavan pitkitetyn venytettyjä ja epätodellisen toiveikkaita eurolypsykoneita.


Koripallodokumentti Täynnä Tarmoa on toki harvinainen poikkeus. Kulttuurin muutosta?







.

keskiviikkona, kesäkuuta 03, 2009

Trauma, uhka ja hyvä uhri - Koulu-kiusatusta tehtiin uhka, "kouluampuja"





Kun opettajat eivät puolusta heikkoja vaan kokevat kiusatut uhaksi ja ongelmien aiheuttajiksi. Kun yhteisö etsii yhteistä vihollista todellisten ongelmien peittämiseksi. Mitä tapahtuu, kun koulu-ampujaksi haukuttu vittuilee takaisin kiusaajilleen?

Ajankohtainen Kakkonen

Koulu-kiusattu leimattiin koulusurmaajaksi. 2.6.09



Aikuisilla on ainakin yksi yhteinen fantasia uhreista.

Että väkivaltaa kokeneet lapset ovat onneksi vain lapsia, jotka "kestävät mitä vain". Lapsi joustaa, aika korjaa. Tämä outo pakkomielteinen ja "lohduttava" mielikuva toistuu jatkuvasti lehtijutuissa. Lapsi on tässä diskurssissa hyvä uhri - josta ei hoidu samanlaisia hankaluuksia kuin jos aikuisen vastassa olisi toinen aikuinen. Lapseltahan voi pyytää anteeksi suuren emotionaalisen purskahduksen vallassa lapsen hämmennyksen lisäämiseksi ja asia on hoidettu.

Luojan kiitos hyvistä ja joustavista uhreista.

Uhrautuminen on ns. yhteisen yhteisö-elämän tunnustamista yli yksilöllisyyden. Tietysti uhrautuvan eksistensin kustannuksella yhteistä eksistenssiä.

Meidän puolestamme. Yhteisön yhteisyyden fantasian kunniaksi.

Normaaliutta (normi-kelpaavuutta) epätoivoisen tiukasti määrittelevä yhteisö määrittelee aina epä-normaaliuden neuroottisen tiukasti. Vihan ja inhon kohteen omille kelpaamattomuuden peloille.


          Erilaisuus on uhka yhteisölle.

Uhrina oleminen on äärimmäinen eristäminen yhteisön rajojen vahvistamiseksi. Erilainen voi haluta uhriksi toteuttaakseen vieraantumisensä äärimmäisellä tavalla. Itsemurhan tekijöiden fantasiat ja viestit liittyvät usein lausahdukseen: 

    "Kun minusta ei elävänä pidetty niin ehkä kuolleena muistelette".

Ahdistuneet, häpäistyt ja loukatut fantasioivat nyt myös vimmatusti yhteisillä keskustelupalstoilla julkisista kostofantasioista - vaikka eivät uskalla sanoa omaa poikkinaista sanaa omalle isälleen tai äidilleen. Kouluampuja ikään kuin lunastaa yhteisen rohkeuden/uhrautumisen/koston fantasian ja nousee visioista kiihottuneen nimimerkkiyhteisönsä, nimettömien sankariksi.

Poljetysta pelätyksi. Hän toteutti meidän fantasiamme ja meidän ei tarvitse sitä toteuttaa, kun kunnioitamme hänen muistoaan ja uhrautumistaan. Hän antoi henkensä meidän vuoksemme, hän toteutti yhteisön toiveen yksilöllisyytensä ja olemassaolonsa kustannuksella. Hän teki meidät merkittäviksi.


Uhrin ihailu - tai siis uhriuden ihailu,

"armon" maanittelu
alemman yhteisötason ratkaisumalliksi, otollisen kiusattavan tai antautuvan sankarin, antaa helpotuksen olla itse uhrautumatta ja vaikkapa luvan olla sanomatta rehellistä mielipidettä yhteisön ongelmista. Uhritapahtuma on jo murtanut yhteisön eheyttä uhkaavia paineita siirtämällä ne uhriin. Se häirikkö. Se jumalan hullu. Rituaalitapahtumassa uhka määritellään ja eristetään yhteisöstä.

Kreikkalaisille sankarikin oli sankarillisissa töissä uhrautuva uhri, jonka täytyi osoittaa täydellinen tottelevaisuutensa ja antautumisensa yhteisölle teonkin jälkeen, jotta sai pitää sankarin nimekkeen. Muuten joutui karkotettavaksi ihailtavankin ja legendaarisen teon jälkeen.

Rituaalissa tai koulukiusaamistilanteessa, transgressio tapahtuu yhteisön pysyvyyden vuoksi. Rituaalinen uhraaminen, jopa vain ehtoollinenkin, on yliyksilöllisen ihanteen julkilausuma. Syömme uhrin yhdessä ja uhri määrittää meidät yhteyteen. Hän menettää erillisyyden ja me saamme yhteyden. Tämä palautuu äidin ja lapsen täydelliseen symbioositilaan.





Yhteyden ja ykseyden illuusion rajoja rikkova transgressio yksilöllisyyden rajoituksien yli.

Yhdessä voimme rikkoa tabua mutta emme yksilöinä.

Kreikkalaisen tragedian olemus ja rituaaliyhteisön edellytys yhteisenä rajan ylittämisenä, pahimman kokemisena, pelon realisoimisena ja neutralisoimisena "yhdessä".


Rajojen sosiaalisesti painotetut ylittämiset tapahtuvat yksinkertaistettuna uteliaisuuden, verenhimon, rajojen eli mimeettisen reviirin spektaakkelimaisena käyttönä ja todentamisena, rajojen "lataamisena", turhautumisen purkamisena ja yhteisön hierarkiaa luovan painottamisen takia. Alistuva sopeutuu, yhteisesti omaksuttu yhdistää.

Käsittelemätön sosiaalinen paine vaatii sirkushuveja. Ukkosenjohdattimen. Ritualisoitua neutralisointia kärjistämällä. Nautinto liitetään pelkoon, armo Jeesuksen kiduttamiseen.



Uhrikulttuuri, hallittu rituaalitrauma, liittyy hyvin kiinteästi ihmisen traumapsykologiaan, toistamispakkoon.

Neuroottiset ihmiset ovat usein hyvin uskollisesti/uskonnollisesti neuroottisia. Toistamisella, neuroottisilla ajatusmalleilla ja rituaaleilla pyritään luomaan luonnonlakeja, hallinnan tuntua.

Traumaa hallitaan traumaa toistamalla.
Ja neuroottisesti ulkoistamalla, ritualisoimalla.

Maailma ei olekaan paha, jos reilun Jeesuksen tappamisella saatiinkin aikaan hyvää. Juorun tai tölväisyn uhri on kiva kaveri, jos hän antaa nopeasti anteeksi. Käänteistämisen pelastuslogiikkaa. Teidän edestänne vuodatettu.

Fasismissa luvataan kirkon yms instituutitouskontojen opetusten ja esimerkin kautta veren kautta rauhaa, uhrin kautta täyttymys, sodan kautta rauhaa.

Jeesuksen kuolema ei olekaan todiste ihmisten kyvyttömyydestä rauhaan ja muu tokseen vaan Jumalan tahdon tapahtumiseen väkivallan kautta - kts Toora/Vanha testamentti.

Kapinallinen, uhmakas Jeesus muuttui kirkon opeissa nöyryytetyksi alistujaksi, jonka merkitys kirkolle oli äärimmäisessä sopeutumisessa, ei suinkaan kapinassa ja hierarkian purkamisessa Jumalan valtakunnaksi.

Tämän tulkinnan painotus tuli samaan aikaan kun kirkkoisät saivat huikeasti valtaa valtiokirkkona - ja luvan vainota veri lentäen toisinajattelevia kristittyjä. Erehtymättömän Jumalan oppi on erehtymättömän auktoriteetin oppi. Jos Jumala voi uhrata oman poikansa, on vääräuskoisten uhraaminen siinä sivussa itestäänselvyys.



Alkukirkosta tuli alkufasismi.

Rooman lahkon Kirkko, pakko-uskonto.


Kristinuskon sairaalloinen kidutetun ja kuolleen Jeesuskuvan eroottis-romanttinen fantasiointi on valtafantasia.

Jumala on minun hallussani ja toimii minun tahtoni mukaan. Jumala alistuu minulle ja muille viheliäisille. Alkuseurakunnan Jeesus-kuva ei kuitenkaan ollut lainkaan uhrautumisessa vaan yhteisten hetkien, sosiaalisten raja-aitojen kumoamisessa ja kumouksellisten opetusten inhimillisen jumalakuvan muistelussa.

Vaativa ja realismiin kannustava vuorisaarna on helppo unohtaa kun vaipuu uskonnolliseen Kristus-romantiikan narkoosiin uhrautuvasta ja mitään vaatimattomasta, avuttomasta Jeesuksesta.


Yhteisön raja on aggression raja, yksilön hallintaa yhteisön voimavarojen suuntaamiseksi.
Uhrauksessa, raja-aggressiossa, transgressiossa, rikotaan aina pysyvyyden lakia.

Yhteisesti, poikkeuksellisesti sallitun aggression vuoksi.

Uhrirituaaleihin on monessa kulttuurissa kuulunut kuluneen vuoden syntien ja kaunojen tunustminen, joita ei saanut kostaa, jos ne tunnustettiin uhripäivänä. Uhri uhrattiin yhteisesti tunnustusten jälkeen.

Yhteisön lait ovat pysyvyyden, rajojen ja staattisuuden jäykkiä lakeja - mutta transgressiota tarvitaan dynaamisen toimintakyvyn todistamiseksi ja paineiden päästämiseksi. Sokea ja vaativa laki tuottaa kaaosta, vaikka onkin kaaosta hallitsemaan pystytetty. Mitä hierarkisempi yhteistö, sitä aggressiivisempi transgressio.

Elämän ja kuoleman rajoja rikotaan rituaaleissa hetkellisesti ja kuolemaa sekoitetaan annosteltuna elämänmaun boostauksen rituaaliin.

Elämä maistuu kuolemankosketuksen jälkeen niin elävältä. Jokaisella elämää ylläpitävällä yhteisöllä on oma kuolemankulttuuri.

Lain ja säädösten rajat uhkaavat aina yksilön elämän yksilöllisen hallinnan dynaamisuutta, yksilön vastuunäkemystä, yksilön mielekkyyttä nöyrtyvän yhteisön jäsenenä ja niin uhraus rikkoo mukavasti tämän lain ja tabu-säädösten kasvottoman ja uhkaavan tunnottomuuden.

Poliisilla on rajojenylityslupa. Kuten pappi on Jumalan edustaja, poliisi esteettömän vallan. Poliisi saa vastata aggressioon aina kovemmalla aggressiolla. Kiusaaja voi saada poliisin roolin yhteisön ihannestandardia "vastustavia" yksilöitä vastaan. Erilaiset ovat uhka yhteisön standardi-ihanteita vastaan.


Rajojen ja sosiaalisten rajojen mysteerinen ylittäminen on kuoleman ja ajan ylittämistä, yhdistymistä yliajallisiin myytteihin. Tuo ihmeellistä syvällisyyden tuntua ja merkitystä transsendenttisesta - voimaa tuonpuoleudesta, painoa uskomuksien yliajallisesta voimasta. Kuolleille elävän uhraaminen tuo kontaktia esi-isiin, vaativien, lain luoneiden esi-isien korvaamatonta hyväksyntää kirousta ja riittämättömyyttä pelkääville lapsille.

Uhrikulttuureissa on tunnettu aina hurmosta mm. eläinuhreista.
Uhrattu luovuttaa elämänsä yhteisön hyväksi ja jopa suoraan ravinnoksi.

Uhrattu sulautuu yhteisöön täydellisesti menettäessään yksilöllisen olemassaolonsa, mm. sotilaan roolissa. Hänestä tulee ikuinen puolustaja, yhteisön pääomaa. Uhrieläimet ovat olleet heimoille tabu-eläimiä ja niitä ei ole saanut erikseen syödä kuoleman uhalla ( vrt. pyhä lehmä, muinaissuomalaisten karhuäiti yms).


Yhteisö kiittää uhreja ja tuntee niin ollen olevansa uhrauksien arvoinen ihmeellinen yhteisö. Yksilö tuhotaan mutta häneen yhdistytään. Uhrautuva yksilö on paradoksaalisesti yhteisön muita yksilöitä tärkeämpi - lakeja kumoava kuolemassaan, hän tulee muille eläväksi kuollessaan. Uhrauksessa yhdytään jumalallisesti uhrautuvaan olentoon ja se pyhittää yhteisön materiaalisesta määrittelystä henkiseen tasoon uhrautumisen jaloudessa.

Palvonta-sana tulee karhun lihan palvomisesta tulella, ruuaksi valmistamiseksi. Äiti-Karhua palvotaan hetki, maustetaan ja sitten se syödään. Kiitos, Äiti!


Seksuaaliaktissa ja uhrauksessa on melkein aina myös aggression vapaan ilmaisun akti. Yhteinen turhautumien vapauttamisen juhlahetki.

Rakkaushan on usein uhrautumista monella kulttuurimme metaforisella mielletasolla.

Ihminen luopuu suurelta osin yksilöllisyydestä ja rehellisyydestä saavuttaakseen kitkattoman ja ihaillun, romanttisen symbioosin, rakastumisen ja me-tilan. Kun rakastumme, oletamme myös (ja varsinkin) toisen ihmisen uhrautuvan ja jättävän entisen elämänsä juuri ihanan minun takiani. Se antaa merkittävyyden painoarvoa romanttiselle toteutumiselle ja elämän täyttymykselle.

Romanttisessa sanastossa ja kirjoissa "antautuminen" on varsin keskeinen sana ja semanttinen apparaatti.


Uhrautuminen on riitti, jossa poikkeus vahvistaa sääntöä.

Mikä on sääntö? Yhteisö ei ole riippuvainen yksilöstä vaan yksilö yhteisöstä.

Mutta uhritilanteessa yksilö korotetaan yhteisöolentojen yläpuolelle. Yksilöstä tulee transgressiossa koko yhteistön eksistenssin ehto, juuri päinvastoin kuin yhteisön perusperiaate yhteisön olemuksesta esittää. Sankari. Sankariuhri. Rajojen todistaja.

Fight Club-kirjassa ryhmän kuollut jäsen sai nimen kuollessaan. Muuten hän oli nimetön osa suurempaa kokonaisuutta ja tehtävä.

Mutta uhrina sai nimen.

Time to send someone away.

Kaikkien taiteilijoiden esikuva ja esitaistelija on - tietysti - kärsivä Cristophorus van Gogh. van Gogh oli kärsivä ja eristäytyvä, sisältään todellisuutta etsivä, yhtä luonnon kanssa, hyljeksitty mutta taiteen totuutta salassa kantava. Taiteilijan perifantasma.

van Goghin myyttinen voima on ulkopuolisuudessa, joka kumosi sisäpiirien staattisuuden. Luomisvoima on muutoksen voimaa. Shamaanien valta oli ekstattisessa uudelleentulkinnan roolissa. Rankimpien shamanististen tuonelan rituaaliretkien tekijät asuivat aina kylän ulkopuolella. He erottautuivat kylästä kylän vuoksi. Heimo piti heihin etäisyyttä ja vain heillä oli uudelleentulkinnan oikeus heimoon.


Laki/raja luo latauksen.

Merkitysten dikotomiset jännitteet. Kielletty määrittää sallitun.

Toiseus on Paavalin sanoin "leirin ulkopuolella olemista". Jeesuksen saarnojen ja profeettojen sanojen potku perustui tähän. Uudistuminen tapahtuu toiseuden kautta. Mutta usein pitämällä se rituaalisesti leirin ulkopuolella, jotta valtastruktuuri ei horju.

Kirkko on omituinen miksaus muinaisinta uhrimagiaa ja modernia joukkojenhallintaa.

Kirkossa toiseus on korotettu roikkumaan keskelle kaikkien ihmisten yläpuolelle ja katseltavaksi. Eristettynä. Ylennettynä. Kirkon määräysvaltaan. Näin kirkko haluaa sanoa, että toiseus on sen hallussa, kukaan kirkon jäsen ei saa sanoa edustavansa profeetallista ja muutosvoimaista toiseutta koska kirkko omistaa ja määrittelee "hyväksytyn" toiseuden, kirkolle uhrautuvan marttyyriuden.


Muuttumattoman opin suojelijaksi muuttunut kirkko pelkää aiheestakin muutoksen evankeliumia. Jeesuksen vertausten ydin oli valtavirran ulkopuolelle jättäytyvien muutosvoimassa. Tämä Rooman orjien oppi ei voi olla instituution julistusta.

Vaikka kirkko julistaa Jeesusta viimeisenä uhrina, on nykyisen kirkko-organisaation perustana ollut ekstaattinen marttyyrien armeija. Verihurmos antoi valtaa pyhimysten määrittelijöille ja luokittelijoille. Kirkkoisillä oli tukenaan uhrien armeija, joka laumana todisti yhteisestä päämäärästä - jonka postteologisesti jälkikäteen marttyyrien määrittelijät itse valitsi.

Siksi pyhimysoppi on katolisen kirkon kulmakivi. Voima ei ollut reliikien luissa vaan marttyrien määrittelyssä. Katolisen kirkon arvokkain kunnianosoitus ja korkein määre pyhimykselle onkin ollut puhdasoppisuus ja uskosta luopumattomuus. Ihmeitä tekevät pyhimykset ovat kakkosluokan viihdepyhimyksiä kirkon luisiin perustuksiin verrattuna. Kirkon olemassaolo perustellaan puhtaan ja muuttumattoman opin suojelijan roolin kautta ja siten aikojen läpi uskosta kuolemalla todistaneet pyhimykset ovat ikään kuin todiste kirkon puhtaan opin suojelustehtävän välttämättömyydelle. Pyhimysten muiston tähden on jatkettava pyhimysten tehtävää.

Nyt kirkon rooli ei ole alkuseurakunnan ja gnostilaisten kaltainen altavastaaja ja yksilökeskeinen valtakulttuurin murentaja - vaan vallan haltija ja maallisen vallan ylin kaveruus.

Varusmiesjohtajat halvensivat naistovereitaan alatyyliin ja kirjasivat kaiken ylös: ”Se oli vain stressilelu”


Suur-Suomifantasian takia alkoi epädiplomaattisen ylimielisyyden sytyttämä talvisota ja varsinkin selkeästi Suur-Suomea faktuaalisesti toteuttava jatkosota. Kun Suur-Suomea ei saatukaan kymmenen vuoden uhoamisen ja sitä järjestelmällisesti korostaneen kouluopetuksen jälkeen, suomalaiset halveksivat yleisesti veteraaneja ilkein sanakääntein - kun eivät uskaltaneet poliitikkojaan arvostella perinteisen suomalaisen kansalaisalemmuuden, virkavallalle nöyryyden vuoksi. Veteraanit turvautuivat heroiiniin ja pulloon fantasioittensa ja traumojensa takuutavarana. Veteraanien ihailu syntyi vasta about 1972 kun oli jo unohdettu fasistinen fantasia Neuvostoliiton tuhoamisesta suuren Saksan rinnalla.

Varusmiesten viimeisin pilkkatapaus on hyvin valaiseva vaativast uhrikulttuurista. Vallan ja toisten määrittelijän asemaan pyrkivät haluavat uhrien alistuvan halveksunnan passiivisiksi kohteiksi ja toiseuden kantajiksi. Pilkka ja häpäisy on vaatimus kohteille kantaa toisten haveksunta ja inho mukisematta. Halveksunnan avoimen ilmaisu oletus on aina kohteen lamaannus ja kuulijoiden yhtyminen halveksijan luomaan hegemoniaan, tulkintaan halveksunnan kohteesta.

Häpäisyn funktio on tehdä uhrista lamaantunut ja kaikille yksimielisesti ilmiselvä toiseuden ja inhon kohde. Toiseuden kantaja.





Marttyyrit - Martyrs - elokuva

- uusi DVD, Blueray





Kauhajoen suru ja ahdistus




Koulusurmaajaa ihannoiva nuori kokee tulevansa
ymmärretyksi ja kuulluksi ainoastaan nettiyhteisössä





Uhrattujen inkojen ruumiita löytyi Perussa




Kirkko seksuaalinormien luojana






"The very first essential for success,"
Hitler once said,
"is a perpetually constant and regular employment of violence"






Portrait of a corporate psychopath

A film and book reveal the corporation as
a rapacious and immoral creature, writes Simon Caulkin



Sari Essayah muun muassa viittasi (vaali)keskustelun lomassa Hollannissa perustettuun pedofiliapuolueeseen ja kysyi, pitäisikö senkin sukupuoliset suuntaukset laillistaa, jos laillistetaan homoavioliitto.




"Eläin elää,
ihminen ihmettelee"
- Ismo Alanko










*
Tekstin ensimmäinen versio on osa keskustelua "Sadistista erotiikkaa






(ylimääräiset tavuviivat ovat automaattikäännöstä varten)