LIV-kanavalla on havainnollisen valaiseva dokumentti lasta torjuvasta äidistä ja hänelle järjestetystä terapiaprojektista: Dokumentti äidistä, jonka ei rakasta nuorimmaistaan. Dokumentissa seurattiin terapiaa, jossa negatiivisia tunteitaan lapsestaan tunteva nainen kohtaa terapia-avusteisesti tunteitaan ja samalla lapsen tarpeita. Lapsi oli alkanut torjua äitiään, koska äiti oli ilmeetön, pelokas ja vuorovaikutukseton.
Vastaavaa terapiameininkiä tulisi olla tarjolla nuorille äideille ilmaiseksi mutta se vaatisi sadan miljoonan euron terapiabudjetit välittömästi. Valtio kuitenkin ehdottomasti hyötyisi siitä, kun lapsista ei kasvaisi ahdistuneita, itsetuhoisia tai aggressiivisia kansalaisia. Suomessa lasten kasvatus on yhä vain malttamatonta ja lyhytnäköistä.
Aikuiset toistavat turhan usein omaa lapsuuttaan "kasvatuksessa", jopa kostavat sitä lapsilleen. Lapsi ei ole rakkauden lähde vaan rakkauden kohde.
Lapsen hemmottelu voi olla lapsen/lapsuuden torjuntaa, aikuisen oman lapsuuden muistikuvien manipulointia, aikuisen lapsuuden uudelleenlavastusta "fantasialapsen" kautta. Lapsen tarpeet eivät ole aikuisen tarpeita.
Vaikka kulutusvillitykset eivät rantaudu meille aivan ääri-ilmiöinä, on Suomessakin merkkejä siitä, että kun pienten lasten äidille ei ole luvallista kuluttaa itseensä, saa äiti päteä lapsensa kautta.
Wilska selventää, että ilmiö on ottanut nyt yhden harppauksen eteenpäin: Nyt äitikin saa näyttää rähjäisen ja kuluneen äidin sijasta hyvältä ja sointua vauvan tyyliin.
– Kyse on äidin narsismista, pieni vauvahan ei ymmärrä asiasta mitään.
Ongelmat lapsen nukkemaisesta pukemisesta, käyttäytymisen ohjailusta, sosiaalisesta teatterista muiden miellyttämiseksi ja seuraamukset äitien pakkomielteisistä tyylineurooseista tulevat vasta myöhemmin esille, kun lapsi on ensin saanut leikkiä kivaa, hauskuuttavaa ja tottelevaista epäseksuaalisen Teddynallen osaa koko lapsuutensa - ja sitten pitäisikin kokeilla jotakin sellaista kuin itsenäisyyttä ja omaa elämää. Omia tunteita. Rehellisesti.
Tietysti lapsen saa pukea hyvin mutta se ei saa olla ihmisarvon edellytys - ja itsetunnon nostatuksena muiden "alempiarvoisten" halveksunnan peruste. Lapsi vaistoaa todella herkästi, jos aikuinen halveksii toisia ihmisiä ulkoisin perustein. Aikuisen narsistisesti korostunut kasvatus lapselleen muuttuu helposti lapsen rasistisuudeksi ja statusyliherkkyydeksi, statusylimielisyydeksi. Peloksi.
Aikuisen olisi parempi mennä terapiaan pikaisesti, jos huomaa lapsen saamisen myötä outojen tuntemustensa, emootiomyrskyjen, inhon ja aggressioiden nousevan pintaan. Lapsi nostaa helposti aikuisen torjutut tunteet pintaan, jos aikuisella ei ole todellista itsetuntemusta.
Aikuisen neuroottisessa, esim tyylitarkassa kasvatusoperaatiossa voi olla taustalla aivan samanlaiset ahdistus- ja transferenssiongelmat kuin oheisessa dokumentissa. Kasvatus tulisi olla ensisijaisesti aikuisten tunteiden hallintaa. Ei lapsen manipulointia ja mielipiteen muokkausta. Lapsi kasvaa kyllä vapaasti. Lapsella saa olla eri mielipiteet ja mieltymykset kuin vanhemmillaan - koska lapsi on ihminen.
Murrosiässä sitten ihmetellään kun äidin lemmikkipupu muuttuu hirviöksi. Mitä epäitsenäisempi ja sidotumpi lapsuus on ollut, sitä ankarampi voi olla irtiotto.
Monet vanhemmat yrittävät estää lapsensa seksuaalisuuden ja jopa murrosiän lahjomalla, syyllistämällä, uskonnolla ja/tai muuttamalla omaa käyttäytymistään lapsen suhteen hyvin aggressiivisesti. Suloisen ja aseksuaalisen "ihannelapsen" pitäisi olla ikuinen äidin halinalle, aikuisten ongelmien lohduke. Enkeli.
vuosi sitten tutkijoiden ja kansanedustajien seuran (Tutkas) seminaarissa Väestöliiton seksuaaliterapeutti Maaret Kallio puhui seksuaalisesti kaltoin kohdelluista nuorista.
kuvat Arhi Kuittinen
-Pedagogiikka. Ihmiskuva. Terapia. Lasten psykiatria. Kognitiivinen psykologia. Lastenpsykiatri Raisa Cacciatore, Lastenpsykiatri Jari Sinkkonen
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti