Disneyn tyttöhahmot tosimaailmassa
www.telegraph.co.uk
Psykologit varoittavat vanhempia näyttämästä
Disneyn klassikkopiirrettyjä lapsille
Filmtown news
Lastenpsykiatri näkee nuoren uhman myönteisenä
Moderni versio Punahilkasta:
Ruotsalaisesta vampyyrileffasta tuli superhitti
Satujen hahmot eivät ole vain satujen hahmoja vaan identiteetin mahdollisuuksien tulkinnan ja todellisuudentulkinnan malleja. Varhaisissa aidoissa eurooppalaisissa kansansaduissa uhka ja (aikuisten) pahuus oli todellinen ja selviämisen, taistelun katharsis kuuntelijalle myös siis todellinen. Sadut olivatkin alunperin aikuisille illanvietteeksi tarkoitettuja, ei erikseen lapsille.
Uusien "kiltti lapsi"-satujen ongelmana on niiden pedagoginen ja aseksuaalinen propagandaluonne, jossa korostetaan päähenkilön kiltteyttä ja sosiaalista kaveruutta kaikkien kanssa sievistellyssä "todellisuudessa", joka on tarkoitettu etupäässä lasten vanhempien "terapeuttisen" mielenrauhan takaamiseksi. Kuolema on vain siirtymä ja paha vastustaja on lopussa itkemässä anteksiantoa ja kaveruutta.
Ongelmat ja vaarat uusissa saduissa ovat mietoja ja lapsellisia. Useissa kartoituksissa hylkäys- ja kidnappaustarina nimeltä Punahilkka on lasten ehdoton suosikki. Maailma ei ole vaaraton eikä äiti suojele lasta tässä tarinassa. Punahilkka onkin kamppailusaduista, heräämissaduista alkukantaisin ja Oidipus-tarinan kanssa samaa juurta.
Psykologit varoittavatkin juuri näistä nykyisistä tottelevaisuussaduista, jotka suorastaan valmistavat kuuntelijoita koulukiusatuiksi, läheisriippuviksi tai pedofiilien kilteiksi uhreiksi - eivätkä näytä todellisuuden varoja, kuten aito Punahilkka. Punahilkka kehoittaa lasta luottamaan havaintoihinsa isoäidin isoista hampaista.
www.telegraph.co.uk
Psykologit varoittavat vanhempia näyttämästä
Disneyn klassikkopiirrettyjä lapsille
Filmtown news
Lastenpsykiatri näkee nuoren uhman myönteisenä
Lastenpsykiatri Raisa Cacciatore rohkaisee vanhempia näkemään kapinan myönteisenä asiana, joka kuuluu kehitykseen ja itsenäistymiseen. Kapinoimalla nuori harjoittelee turvallisessa ympäristössä tunteidensa hallintaa, kasvattaa itsetuntoaan, omia rajojaan ja moraalia.
Moderni versio Punahilkasta:
Ruotsalaisesta vampyyrileffasta tuli superhitti
Satujen hahmot eivät ole vain satujen hahmoja vaan identiteetin mahdollisuuksien tulkinnan ja todellisuudentulkinnan malleja. Varhaisissa aidoissa eurooppalaisissa kansansaduissa uhka ja (aikuisten) pahuus oli todellinen ja selviämisen, taistelun katharsis kuuntelijalle myös siis todellinen. Sadut olivatkin alunperin aikuisille illanvietteeksi tarkoitettuja, ei erikseen lapsille.
Uusien "kiltti lapsi"-satujen ongelmana on niiden pedagoginen ja aseksuaalinen propagandaluonne, jossa korostetaan päähenkilön kiltteyttä ja sosiaalista kaveruutta kaikkien kanssa sievistellyssä "todellisuudessa", joka on tarkoitettu etupäässä lasten vanhempien "terapeuttisen" mielenrauhan takaamiseksi. Kuolema on vain siirtymä ja paha vastustaja on lopussa itkemässä anteksiantoa ja kaveruutta.
Ongelmat ja vaarat uusissa saduissa ovat mietoja ja lapsellisia. Useissa kartoituksissa hylkäys- ja kidnappaustarina nimeltä Punahilkka on lasten ehdoton suosikki. Maailma ei ole vaaraton eikä äiti suojele lasta tässä tarinassa. Punahilkka onkin kamppailusaduista, heräämissaduista alkukantaisin ja Oidipus-tarinan kanssa samaa juurta.
Psykologit varoittavatkin juuri näistä nykyisistä tottelevaisuussaduista, jotka suorastaan valmistavat kuuntelijoita koulukiusatuiksi, läheisriippuviksi tai pedofiilien kilteiksi uhreiksi - eivätkä näytä todellisuuden varoja, kuten aito Punahilkka. Punahilkka kehoittaa lasta luottamaan havaintoihinsa isoäidin isoista hampaista.
.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti