maanantaina, helmikuuta 23, 2009

Oscar-narkoosi

Oscar-juhlien palkintokahmija "Slumdog millionaire" on tämän lamaapakenevan, uusiorahaa painavan, "elvytys"/tekohengitys-aikakauden vulgaari kiteytymä.

Oscar-raati ihastui tähän todellisuuspakoiseen siirappidraamaan, joka antaa toivoa köyhälle ja köyhyyttä vihaaville; ikäkauttaan, säätyään ja ennen kaikkea köyhyyttä metatasolla sankarillisesti pakenevalle pojalle. Länsimainen unelma toteutuu ihan kenelle vain, unelmassa.

Kuin uusi, kapitalistinen versio Liisa ihmemaassa-tarinasta; Liisa voittaakin koko potin pokerissa kirkuvaa kuningatarta vastaan - Lykky-Liisa, jonka painajainen helpottavasti paljastuukin unelmaksi. Kuin Tarantionon kuviteltava versio Punahilkasta, joka itse panee suden lihoiksi ja kostaa vielä vastuuttomalle äidilleen, joka tietysti ensin muhii metsästäjän kanssa ja niin Punahilkka menee naimisiin voimakkaita naisia ihailevan metsästäjän kanssa ja laittaa tälle punaisen hilkan päähän ennen viimeistä koston aktia. Something like that. Folklorically entertaining. Commercial Katharsis, powerfulness.

Viimevuoden Irak-krapulaa ja sotilaallisen voimattomuuden uusiutunutta Vietnam-syndroomaa parannettiin Oscareissa katumuksen äärirealismilla, sitä kuvaavilla elokuvilla. Mutta nyt palattiin taas perinteiseen Oscar-narkoosiin.

Onko amerikkalaisille orgastisempaa ja kliseisempaa onnen ja täyttymyksen huipentumaa kuin (antipoliittinen) elokuva, jossa TV-visailu, viihdetodellisuus tuottaa ankeaan todellisuuteen dramaattisuutta, onnea ja pelastusta pohjattoman kurjuuden kurimuksesta. Lapsityövoima ja ylityöraatajat eivät niin paljoa ahdista kuluttajia ajatuksena, kun voi katsoa "Slummien miljonääri" -unelman toteutumista valkokankaalla. Hyvät tyypit pelastetaan fantasioissa.

Hyvinvoiva länsimainen ihminen on huonon omantunnon uhri. Mutta onneksi siihen on vastalääkettä: vastaraituaaleja, Oscareita ja elokuvia.

Viihteen ja sen luoman hahmogallerian korostaminen on aina epäpoliittisuuden korostamista huolettoman elämän analogiana. Älä muuta todellisuutta, uneksi sopivasta todellisuudesta; muutamalla dollarilla sadan miljoonan dollarin viihdepläjäyksiä.

Kun ei ole toivoa, luodaan mielettömiä toivon ja romantiikan mielikuvia, barrikaadeja todellisuuden ja viihtyjän väliin. Viihtyjän viihdeidentiteetti (keventävän viihdekokemuksen kautta) on usein oman identiteetin ja todellisuudenvälinen etäännyttävä (ja vieraannuttava) pakomatka. Todellisin, sokeantoiveikas identiteetti, huoleton tila, tabula rasa, nisi nasa.

Slumdog-katharsis on päähenkilön vihollisen voittaminen, köyhyyden voittaminen ja voitto tapahtuu katsojassa herätetyn toiveen toteutumisessa. Näin helposti köyhyys voitetaan fantasiassa. Voiko olla mitään suloisempaa. Anything is possible.

Kauniin ajatuksen luoma omantunnon turva omaa henkilökohtaista/poliittista vastuuta vastaan.

Tasa-arvo ei lohduta amerikkalaisen oikeistokulttuurin omaksunutta viihdytettävää vaan äärimmäisen epätodennäköinen onnenkantamoinen ja epätodennäköisyyteen nojaava "sankari", mahdollisimman epätodellinen olento, toiveen "ruumiillistuma". Viihde.

Ritariromantiikan uskomattomana aikana naiset eivät unelmoineet tasa-arvosta, itsenäisyydestä ja koulutuksesta ollessaan pelkästään sukunsa ja uskontonsa kauppatavaraa vaan siitä, että mahdollisimman moni mies rakastuisi häneen romanttisesti - mutta itse suhde olisi ihmeellisen ihailtavan platoninen ja hillitty. Vallattoman statusvaltaa fantasian kautta, ylistämällä alistamisen pisimmälle vietyjä yhteisöllisiä rituaaleja, nainen äärimmäisen objektin ilmentymänä. Nuoret tytöt ihailevat haastattelututkimuksissa taas yhä enemmän naisen onnen takeena varakkaan miehen halua täyttää naisen materiaaliset toiveet. Miehen luonne on toissijainen vaikutuksessaan naisen julkisen ja mitattavan statusaseman suhteen materialistisessa identiteettihahmotuksessa.

Uskonto on oopiumia massoille. Täydellisen täyttymyksen ja ihmeellisten lupausten maaginen kokoelma. Tottele säädöksiä ja tavoittele täyttymystä. Vikittele Jumalaa lupauksilla ja hyvillä aikeilla.

Viihde näköjään luo koko ajan uskonnollissävytteisempää kohtaloviihdettä.

Kuinka viihdefiktio luo dramaattisimpia todellisuusmuutoksia esiinnnostettujen yksilöhahmojen elämään. Idols ja moni muu ohjelmavöry on tätä samaa rankkaa kuraa kuin roomalaisten gladiaattoritaistelu nälkäisenä karjuvan yleisön edessä. Idolsien syvin idea on saada epärealistisia ja onnettomia sieluja esittämään noloa lahjattomuuttaan tuomareiden edessä mutta vahingoniloista katsojaa lämmittää ajatus kuinka saa loppuvaiheessa sitten kannustaa uskomatonta "lahjakkuutta", yksilöä, jota jopa kohtalon Fortuna jumalatar kunnioittaa, joka nousee mieluiten sieltä kurjuudesta ja insestistä kauniin äänensä varassa.

Viihde voi muuttaa sinun elämäsi, samaistu kilpailijoihin ja näe, kuinka viihde, spektaakkeli, on heidän, meidän ainoa toivo. Vielä suurempi draaman irvikuva on kilpailu, jossa katsoja on tuomari, äänestäjä, kohtalon kuoro, joka ei kuuntele jumalia suurempaa moraalia, kuten alkuperäinen kreikkalaisen tragedian todellisuustajun, äärimäisten seuraamusten kuoro.

YLE:n ruusuinen fiktio-sarhaohjelmansa YLE:n omasta siistitystä, sopivasti uudelleentulkitusta ja inhimillistetystä pseudohistoriasta on yksi pieni esimerkki tästä harhaisen todellisuushallinnan ja menneisyyshallinnan pyrkimyksistä Suomen ankkalammikossa.

"Uutishuone" luo ihanteellisen kuvan itsenäisistä ja tuntevista toimittajista, jotka saavat ilmaista ja kehittää itseään ja vääntää kättä pomojensa kanssa vaikka todellisuudessa YLE oli äärimmäisen hierarkinen kekkoslovakin propagandakeskus, jossa kenkä ilmestyi persuuksiin alle aikayksikön sooloilun tai emotionaalisen käyttäytymisen seurauksena.

Laajemmassa ja esimerkillisimässä mittakaavassa varsinkin amerikkalaisten identiteetti on ainoastaan historian väärentämisen varassa. Amerikkalaiset puhuvat esi-isistään pyhiinvaeltajina, jotka kulkivat kohti Jumalan lupaamaa luvattua maata - miten niin juutalaisten Toorasta matkittu paratiisi-idylli? Joukkomurhat, intiaanien keskitysleirit, mafiatyyliin ja murhien voimalla johdetut erämääkaupungit, monopoliyritysten johtajien likaiset keinot kilpailijoiden murskaamiseksi ja orjien raiskaukset eivät paljoa näy amerikkalaisten koulujen historiankirjoissa.

Heath Ledger:in post life mortum oscarpytyn voitto on kliseklimppi vailla vertaa. Melodramaattisuuden otollisin, herkullisin ja selkein oscarhetki.

Jos Ledger olisi vain jäänyt kiinni huumeiden käytöstä, jopa kieltäytynyt vieroitushoidosta eikä kuollut vastuuttomaan kemikaalimättöön pienen tyttären isänä, hän ei olisi ikinä saanut keskinkertaisesta, kulahtaneen narkkarinnäköisestä Batman Dark Knight -naamanvääntelyroolistaan oscaria. Never. Nyt hän sai kaiken antaneen amerikkalaisen sankarin viihdeglorian osakseen. Kuolemallaan hän kuoleman ja legendan osan voitti (- katsoitteko muuten Pete Q:n teatteritaltionnin Teemalta? Juuri tätä, juuri tätä).

Muutama vuosi sitten löydettiin Amerikasta orjien joukkohauta (yritän taas löytää sen uutisointilinkin). Viranomaiset yrittivät todellakin estää museon henkilökuntaa ja mustan historian tutkijoita tutkimasta luurankoja - tai ainakin julkaisemasta lopputuloksia. Kun niitä lopulta tutkittiin, löydettiin hirvittäviä iskujen ja vammauttavan väkivallan jälkiä suoraan itse luustosta. Pyhiinvaeltajien hyvinvoinnin takaajat puhuvat haudan takaa.

Estottomien unelmien maksajat.
Halvan työvoiman resurssit unelmientavoittelijoiden palveluksessa;



Slummien miljonääri -elokuvan pääosaa esittävän
lapsen palkka oli vain 500 puntaa. - AL


Rubinan isä Rafiq Qureshi haluaa antaa tyttärensä adoptoitavaksi ja pyytää kaupan päälle 200 000 puntaa (n. 227 000 euroa). - Iltalehti



Slummista elokuvaan, elokuvasta juhlituksi tähdeksi. Ja sitten takaisin slummiin. Kahdeksan Oscaria voittaneen Slummien miljonääri -elokuvan lapsitähdet Azharuddin Ismail ja Rubina Ali palasivat torstaina kotiinsa.


Isä pahoinpiteli Slumdog-leffan lapsitähden





RENÉ GIRARD

PYHITETTY VÄKIVALTA

“Minä olen koska sinä olet.”


Girard: Uskontoteologia



Trendiuhrius ja eduskunnan miehet



"Missä reaalimaailma muuttuu todellisiksi kuviksi, siellä muuttuvat pelkät kuvat todellisiksi olennoiksi - käsin kosketeltaviksi kuvitelmiksi, jotka ovat hypnoottisen käyttäytymisen käyttövoima." Mustekala



Freud Totem Tabu


"A belief in magic and sorcery derives from an overvaluation of psychical acts whereby the structural conditions of mind are transposed onto the world: this overvaluation survives in both primitive men and neurotics. The
animistic mode of thinking is governed by an "omnipotence of thoughts", a projection of inner mental life onto the external world.

The suppressed part of this ambivalence (the hate parts) are projected onto others. In the case of natives, the hateful parts are projected onto the totem."



Monotheism

"At a certain stage in the development of individuals or social groups, one finds the belief in the omnipotence of thought. This may represent something akin to the child’s pride in the development of language, when reasoning, remembering, and representations gradually become possible. The over-estimation of the influence of mental functions over the physical world is the characteristic feature of all magical forms of belief"


Mitä tragedia paljastaa?


.

lauantaina, helmikuuta 21, 2009

Hyvinvoinnin runnoma suomalainen lapsi

Ilta-Sanomien erikoisartikkeli ja tilastokatsaus netissä:

Suomalaisten lasten pahoinvointi

"Lapset söivät vessapaperia"
(Flash-sivusto)
IS

Yli 60000 suomalaislasta on lastensuojelun avohuollon asiakkaana,
kaksi kertaa niin paljon kuin vielä kymmenen vuotta sitten.

"Lapsi voi provosoida ja kerjätä lyöntejä. Eräs sijaisäiti sanoi lapselle, että sinä voit kenkkuilla, mutta tiedätkö, että meidän perheessä ei lyödä, piste. Lapsi oli ihmetellyt, että miten sitten saan karkkii." IS

Pikkulapsen psyykkinen kehitys ja päiväkotien todellisuus ovat professori Liisa Keltikangas-Järvisen mukaan usein pahasti ristiriidassa. Turun Sanomien haastatteleman Keltikangas-Järvisen mukaan tutkimuksissa parhaiksi todetut päiväkotiryhmien koot ovat hätkähdyttävän pieniä. Professori Keltikangas-Järvinen varoittaa, että liian suurista hoitoryhmistä seuraa aggressiivisen käytöksen yleistymistä sosiaalisuuden sijasta. -YLE


Käsittämättömintä suomalaisessa mentaalikeskustelussa on ollut kysymys äidin vapaasta aggressiivisuudesta. Itsensä ilmaisuoikeudesta ilman vastuuta lapsen kokemuksesta ja psyyken kehityksestä?

Viimeisen kymmenen vuoden aikana on useimmassa lehdessä ollut ihmeellisen painokas ja innostunut artikkeli, jossa korostetaan suomalaisen äidin lupaa olla vapaan aggressiivinen ja raivoisankin vihainen lapselle. Stressatun äidin oikeus.

No go. Ei toimi.
Aggressio kasvatuksessa ei toimi. Tunteiden ilmaisu verbaalisesti ja emoitionaalisesti selkeällä ilmeellä on aivan eri asia kuin vihan vyöry ja purkaus, jota jopa ihaillaan naistenlehdissä äidin oikeudeksi "päästellä paineita". Ei siis toimi. Aggressio tuottaa lapselle aggressiota. Ahdistusta, hämmennystä ja lopulta aggressiota. Jos ei muihin niin itseään kohden ajan kuluessa suomalaisena itsetuhona.

Vihaista suomalaista naista ihaillaan suomalaisessa kulttuurissa "vahvana" naisena. Koska sitä pelätään. Koska sitä pelkoa ei uskalleta myöntää peloksi vaan se sublimoidaan "kunnioitukseksi". Koska oman lapsuuden suomalaista äitiä glorifioidaan estotta ja torjutaan se pimeä puoli muistoista. Lapsuudenhan täytyy olla kultainen ja kaikella hyvä tarkoitus.

Monet aikuiset ovat kateellisia lapselle. Koska jos aikuinen ei itse ole saanut olla omassa lapsuudessaan olla lapsi niin lapsi, joka vaatii ja anoo saada olla lapsi, aiheuttaa tässä aikuisessa ahdistusta ja selittämätöntä tarvetta aggressiivisuuteen, kypsymätöntä kateellisuutta ja tarvetta suomalaisen kurin pitoon omalle lapselle. Lapsen parhaaksi.

Taloudellinen nihilismi korostaa veronkevennyksiä, ahkerien ja pärjäävien aikuisten elämänlaadun nostamista mutta samalla tämä 70-luvun hyvinvointiyhteiskunnan idean alasajo luo rankkaa velkataakkaa lapsille. Lapsihan kestää mitä vain? Homeisen päiväkodin ja kokoomuksen talkoot valtion vastuun vähentämiseksi, henkisen köyhyyden lisäämiseksi.

20 keinoa hillitä
kiukutteleva lapsi






Rosenrot video HD-versiona

perjantaina, helmikuuta 20, 2009

Historia: Mihin menet, Amerikka? Televisio, Dokumentti

Historia:
Mihin menet, Amerikka?


Teema sunnuntaina klo 17
Simon looks at the bitter conflict over immigration in American history. Who should be allowed to enter America and call themselves an American has always been one of the nation's most divisive issues, and it continues to be so at this election. He traces the roots of this conflict to the founding of America. BBC


Kenellä on oikeus painaa rahaa monopolipelin tekijöillä, jakaa rahaa, pumpata rahaa, luoda "toivoa" ?..

Max Keiser on

THE ORACLE

America is the pyramid scam

BBC


Alan Greenspan antoi opeillaan yrityksille, niiden omistajille ja johdolle vapaan vallan kasvattaa voittojaan niin paljon kuin sielu sieti. Voiton varmistamiseksi hän vaati samanaikaisesti yrityksiä pitämään palkat mahdollisimman alhaisina. Greenspanin vaatimuksesta Yhdysvalloissa luovuttiin sen vuoksi minimipalkoista.

Sarkarin mukaan kansantalous on terveellä pohjalla silloin, kun tarjonta ja kysyntä ovat tasapainossa. Jos yritykset haluavat lisätä tarjontaansa ja kasvattaa sen myötä voittojaan, niin samalla on kasvatettava myös kuluttajien ostovoimaa. Toisin sanoen: reaalipalkkojen on noustava samassa suhteessa tuottavuuden nousun kanssa.

Savon Sanomat Seppo Kononen - Jumala kaatui, Kupla puhkesi


iPhone app simulates political corruption




"Suomi on syvä uni". (Erno Paasilina)
Mutta vain kevyt päiväuni verrattuna Amerikan massojen koomaan.
Nobody can deny our way of life.
Lainan päälle lainaa, autoille joukkotuhottujen intiaanien nimiä.

Simon Schama
::
Republican attempts to demonise Obama as a stealth socialist about to impose a radically alien welfare state on the land of the free failed to strike a chord with a majority of American voters.

Kemppinen:: Amerikka


finlandforthought ::See how badly the US economy is doing

Leading to War :: full feature film online - watch it for free




2008


Suhdannesumu


Mistä kapitalismiin saisi kohtuutta?

.

maanantaina, helmikuuta 16, 2009

Säpinää suviseuroissa



Voimala
Areena video
Toteutuvatko ihmisoikeudet lestadiolaisuusyhteisössä?
Saako lestadiolainen nainen päättää synnytyksiensä määrästä ja ehkäisystä?


Voimala

"Suviseuroja, siideriä ja kielletyn elämän janoa. Lestadiolaiselokuvasta Kielletty hedelmä keskustelevat ohjaaja Dome Karukoski (kielletty hedelmä), tutkija Heikki Nenonen, kirjailija Riikka Pelo, Ellen Tuomaala ja Lauri Hyry."

YLE Areenalla


Foorumit - Uskonto - lestadiolaisuus/vanhoillislestadiolaisuus


Rauhanyhdistys vallankäyttäjänä ja mielipiteen muokkaajana

- Uskontojen uhrien tuki ry

KaksPlus-keskustelu - Ihmisoikeus ja seksuaalisuus



Vanhoillislestadiolaisille muodostui vuonna 1941 kanta, jonka mukaan he pitäytyvät Raamattuun, jonka mukaan heidän mielestään "lapsirajoitus on syntiä kaikissa muodoissaan". - Wikipedia


Liikutukset - ekstaattinen hurmos seuroissa


Liikutukset II


" Laestadiuksen saarnat saivat ihmiset liikuttumaan ja hurmostiloihin; liikutuksia alettiin pitämään uskonlahjan saamisen merkkinä
eli armonmerkkinä".



Oulun vinkkelistä


Usko ja ryhmän paine


Hoitokokouskäytäntö


arvostelu - Dome Karukoski: Kielletty hedelmä



KEYWORDS:: TEOLOGIA uskonnollisuus herra puhuu sosiologia ryhmäpaine ryhmän paine nuorten tyttöjen seksuaalisuus seksuaaliset kokeilut fundamentalistinen raamatun tulkinta suviseurat hurmos ekstaasi sublimaatio konversio kielillä puhuminen hurmos hurmoksellisuus lankeaminen loveen liikuttunet liikutukset liikuttaa hihhulit pyhä henki koskettaa herättäjäjuhlilla körtit viidesläiset herätysliike Biologia kalvinismi john Calvin kalvin kalvinistinen predestinaatio oppi dogmi dogma dogmatiikka uskontososiologia antropologia psykologia psykoanalyysi id eg superego itseluottamus itsetuntemus fundamentalismi fundamentalisti matala kokous kokoontuminen poliisi raportti pidätetty tutkinta persoonallisuushäiriö uskonnon uhrit ry vanhoillislestadiolaisuus helluntailaisuus helluntaiherätys terapia psykodraama sosiodraama draama tragedia keskustelu lapsen kehitysvaiheet kasvatus aikuistuminen lapsuus traumat traumaterapia insesti salattu suljettu yhteisö traumatisoitunut keskusteluterapia dissosiaatio torjunta .
KE.

sunnuntaina, helmikuuta 08, 2009

HandBrake - Videon muunto-ohjelma - Apple, MacBook, iPhone, Windows, Linux

HandBrake

Videon muunto-ohjelma

- niin Mac, Linux kuin windows - Freeware:

http://handbrake.fr/?article=download

Usko, wincapita ja identiteetti





Miksi jotkut wincapitan huijauksen uhrit eivät suostu vieläkään uskomaan todellisuutta - edes päätekijän omaa tunnustusta pyramidihuijauksesta?

Kysymys on primitiivisen uskonnon perusfunktiosta.

Kun ihminen uskoo, hän luo identiteettiä.
Uusi identiteetti luodaan aina jonkin kautta. Aluksi tai taantumalla.

Lapsuudessa äiti on hymy, äiti on turva ja olemassaolon ehto. Äiti ei ole imeväiselle toinen olento vaan itse olo. Imeväisen lapsen symbioottiset tunteet eivät ole oman identiteetin varassa.

Uutta identiteettiä (epätoivoisesti) etsivä ihminen voi luopua (vanhasta) identiteetistä luodakseen lupauksen antajan kautta uuden identiteetin.

Jäsentymätön persoonallisuus luo ihmiselle huikean tarpeen saada identiteetti, roolitehtävä ulkoisesti mitattavien kriteerien kautta.

Itseluottamuksella voidaan yrittää korvata persoonan itsereflektiokyky, itsetuntemus.

Identiteetti on vain uskomusten ja mielikuvien varassa, mikään fakta ei luo ihmiselle identiteettiä. Ihminen ei ole millinkaan pelkkä faktaolento vaan eksistoiva olento olettamusten ja tuntemusten ulottuvuudessa. Jokaisella on oma todellisuudelta suojautumis- ja vieraantumisasteensa. Oma todellisuutensa.

Jos ihminen on luonut uuden identiteetin ja uuden toivon uusien uskomusten kautta, hän huoletta voi kieltää faktat suojellakseen uutta elämäänsä, uutta määrittelyn kohdetta, uutta identiteettiä. Lupausten huomista, täyttymyksen fantasiaa, jolla voi paeta menneisyyttä, ei-olemista, köyhyyttä, mitä tahansa.

Uskonto on aina tulevaisuutta määrittävä kognitio. Kuten äiti on turvallisuus ja jatkuvuus imeväiselle. Kaikki.

Muoti on uskontoilmiön havainnollisin ja kiihkein muoto. Jokavuotisena initiaatioriittinä on muodikkuuden ja muodin muutosten oivaltaminen ja siihen sopeutuminen. Muoti kaatuu koko ajan tulevaisuuteen: muodikkaana oleminen tänään vaatii koko ajan tulevaisuuteen kurottautumista ja entisen uhraamista. Tyytymättömyyden ja tyytyväisyyden yhtäaikainen generatiivisuus (kuin imeväisellä).

Yhteinen usko luo yhteisen identiteetin ja turvallisuuden tunteen. Muodissa uskoa ja kelpaavuutta koetellaan jatkuvalla muutoksella ja jatkuvalla yhteisen myöntymisen rituaaleilla.

Rasittava amerikkalainen "our way of life"-filosofia oli mukana myös pelastaja-Obamankin virkaanastujaispuheessa (kalvinistisen kirkkovaltioidean / teokratia:n mukaisesti). Odotin kauhulla, sanooko Obama sen ja tietysti hän sen sanoi.

Nobody can prevent our way of life.

Me toimimme niin kuin uskomme eikä kukaan voi arvostella siksi meidän tekemisiämme. Fundamentalismin, äärimmäisen omaehtoisen olemisen suloinen ylimielisyys. Vaikka kaikki sademetsät kaadettaisiin pihvilihaksi, that´s our way of life.

Murrosiän tärkeä tehtävä on luoda suhteellinen identiteetti, subjekti, joka kontrolloi valittuja identiteettejä: kapinoimalla nuori ymmärtää etsiä erillisyyden ja itsenäisen tuntemisen uusia muotoja ja uutta voimavaraa.

Rigoristinen suku voi estää tai häpäistä nuoren murrosikävaiheen suvulle tai uskonnolle uhkana - ja siten luoda otollista ainesta lahkomaisille järjestöille. Erillisyyden etsintään assosioitunut kauhu voi luoda lähes sietämättömän kaipauksen taantumisen siunauksesta imeväisen rooliin homogeenisen ryhmän alaisuudessa.

Murskaava ja jatkuvan ristiriitainen kaksoissidoskasvatus luo narsistisesti häiriintyneitä johtohahmoja, joiden persoona on ohut mutta itsekorostus lähes ääretön. Heille riippuvuus on rakkauden korvike mutta itse he eivät halua olla kenestäkään riippuvaisia. Tällöin ihminen kokee olemassaolonsa täyttymystä vain toisten manipuloimisen ja alistumisen kautta. Psykopaatti pysyy kasassa vain äärimmäisillä tehosteilla ja ihailun lypsämisen tarpeella.

Psykopaattien tehokkain työväline on vaativan teoreettinen ideologia ja hyvin moralistiset vaatimusjärjestelmät, joiden kautta he tarjoavat ihmisten huonon omantunnon- ja syyllisyydentunteille katetta aatteen tai ideologian kautta. Kasvava firma, hyväntekeväisyysjärjestö tai verkostomarkkinointi voivat olla loistavia välineellisiä organisaatioita narsistin kuvailemiin kelpaamis- ja etenemisihanteisiin. Identiteettiä sokeasti etsivä ihminen haluaa päteä ja osoittaa uskollisuutta, jotta voisi uskoa itseensä muiden ihmisten ihailun kautta.

Lahkojen ja fasististen järjestelmien aivopesuprosessi on taantumisnäytelmä, lähes psykodraama; Ohjaaja asettaa itsensä äidin asemaan. Seuraajan olemassaolo saa jatkuvuuden vain samaistumalla Ohjaajaan. Subjektiivisesta käyttäytymisestä rankaistaan mutta mukautuvsta, "harmonisesta" uskosta annetaan hyvä olo. Paradoksaalinen vapauden illuusio täydellisestä antautumisesta ja sokeasta uskosta.

Lahkot, jotka korostavat uskon hypyn, luottamuksen ja paradoksien sietokykyä vahvuutena ja ihailun mittana, luottavat stressin ja alati uhkaavan mitätöitymisen voimaan.

Vinoutunut feminismi on esimerkki uhkaideologiasta: "Meitä yhdistää yhteinen viha uhkaa kohtaan eikä kukaan voi kyseenalaistaa ihanteitamme, koska joka kyseenalaistaa uskomme peruspylväät, vihaa meitä ja siten yhdistää meitä".

Mitä suurempi valhe ja lupaus erityisyydestä, sitä vaikeampi sitä on yksilön vastustaa, jos itse kaipaa ehdotonta ja nopeaa elämän muutosta. Aivan jotain muuta.

Mahdoton on mahdollista sille joka uskoo.

– Sanoisin, että tässä on kyse ajojahdista. WinCapita on toiminut rehellisesti, toisin kuin eräät muut tahot, Luumäeltä kotoisin oleva Kari sanoi lehdelle.


KEYWORDS:: symbioosi manipulaatio sosiologia kirkkososiologia kalvinismi john Calvin kalvin kalvinistinen predestinaatio oppi dogmi dogma dogmatiikka uskontososiologia antropologia psykologia psykoanalyysi id eg superego itseluottamus itsetuntemus fundamentalismi fundamentalisti matala kokous salainen kokoontuminen poliisi raportti pidätetty tutkinta persoonallisuushäiriö uskonnon uhrit ry vanhoillislestadiolaisuus helluntailaisuus helluntaiherätys terapia psykodraama sosiodraama draama tragedia keskustelu lapsen kehitysvaiheet kasvatus aikuistuminen lapsuus traumat traumaterapia traumatisoitunut keskusteluterapia dissosiaatio torjunta .

States of Mind - Psykiatrian historia Englannissa

States of Mind

- on the history of psychiatry in the UK since the 1950s


Lapset ja nuoret syövät masennuslääkkeitä yhä useammin

Masennuslääkkeitä syövien lasten ja nuorten määrä on kolminkertaistunut Suomessa kymmessä vuodessa.


Kulttuurimme ruokkii kyvyttömyyttä ymmärtää muita



Lobotomian suosiminen kertoo ruotsalaisten holhoamisyhteiskunnasta?
Lobotomia saavutti suuren suosion Ruotsin moderneissa mielisairaaloissa 1940-luvun lopulla. Isojenaivojen otsalohkojen hermoratojen katkaisu tehtiin yli 4 000 potilaalle. Ruotsissa suhtauduttiin lobotomiaan hyväksyvämmin kuin Yhdysvalloissa, ja ruotsalainen media keskittyi hyvien tulosten raportoimiseen. Syynä saattaa olla ruotsalaisen lääkintäkulttuurin ”holhoava” suhtautuminen – toisin sanoen päätökset tehtiin potilaiden puolesta. Vertaileva tutkimus osoittaa, että lobotomian kaltainen kyseenalainenkin metodi voitiin laillistaa kritiikittömän median ja puolustuskannalla olevien valtaapitävien turvin. Psykokirurgian juuret ovat Sveitsissä, Portugalissa ja Yhdysvalloissa.


Liki kolmanneksella opiskelijoista
psyykkisiä ongelmia



Jo 11-vuotiaat käyttävät lääkkeitä päihteenä
- Lääkkeiden käyttö päihteenä yleistyy Suomessa koko ajan.


Joka kymmenennen vaikea tunnistaa omia tunteitaan
10 % yli 30-vuotiaista suomalaisista on aleksityymisiä


Unettomuuteen auttaa terapia, ei rohdos



.


Vuoden lehtikuvat 2008 - Valokuvaus, Kuvat, Maailman tila



Vuoden lehtikuvat "2009" maailmalla


Hieman toisenlaista klangia vuoden 2008 kuvista
- kuin suomalainen tylyn raportoiva lehtivalokuvaus.

KEYWORDS:: valokuvaus photography kuvat kuvia kuvagalleria galleria valokuvat maailma eurooppa eu suomi katastrofit luononmullistukset sota war sodat kriisi kriisialueet toimittajien kuolemat toimittajan ammatti visuaalisuus sommittelu kompositio kuvakompositio parhaat hyvä valokuvaaja opas valokuvaukseen opi kuvaamaan valokuvauksen oppi taito ohjeet valokuvausopas

Uskontofantasiaa Kiasmassa



Pieni varoituksen sana

Kiasmassa sain kohtuullisen voimakkaan astmaattisen reaktion homevaurioista. En suosittele juuri nyt sinne vierailua astmaattisille ja allergisille tämän Choosingmyreligion- näyttelyn tilaan.
Helsingin terveystarkastajaa ei sitten tuntunut kiinnostavan se, että julkisena ja avoimena yleisötilana pidetään homevauriotilaa vaan hänen mielestään"...se on Kiasman vastuulla miten tiloja käyttää". Aika hurjaa. Kyselin muiltakin vierailijoilta ja kaikki haistoivat homeen.


Kiasmassa on ollut Liulian fantasiaa esteettisestä uskontokokemuksesta.
Netissä näyttelyn tematiikkaan liittyvä oma uskontomikseri:


Liulia on kymmenen vuotta tuuminut näyttelyä ja maailman pääuskontoja mutta varsin sinisilmäisen tietämättömästi ihailee "idän uskontoja" vain henkisinä, idealistisina - eikä siis ymmärrä antamiensa haastattelujen mukaan teoreettisen uskontoidean ja käytännön uskontoilmiön eroa. Kannattaisi käydä Uskontotieteen laitoksen peruskurssit ennen kuin luo fantasioita uskonnoista suurena kulttuurisena oivalluksena ja henkisenä mytologiana. Kristillinen mystiikka ei Marita Liulialle aivan kelpaa niin ihanteellisena kuin itämainen mystiikka esteettisenä mielikuvana.

Uudelleensyntymisen käsite on paras esimerkki täydellisestä eurooppalaisesta uskontokonfuusiosta, kierrätyksestä omaan käyttöön ilman mitään yhteyttä originaaliin ideologiaan. Buddhalaisuudessa uudelleen syntyminen on ns karman eli omien pahojen tekojen ja välinpitämättömyyden "kirous", kuten "Päiväni murmelina"-elokuvassa. Mutta. Länsimaiset New age-fibaihmiset ja uskontoja keräilevät elämäntapakokeilijat kokevat uudellensyntymisen idean jännänä, toivoa antavana ja piristävänä uskomuksena. Kivana uudelleenkierrätyksenä.



Kulttuuri ja uskonto harvoin kun on eri asia.

Tietysti vieraassa kulttuurissa elävänä voi tehdä toisen kulttuurin vaikutelmistaan ihan oman uskonnon, vaikka taideteoksen Kiasmaan.





Maria - NELONEN netti TV

"Johanna ja Julia Tukiainen avautuvat uskosta ja demoneista.
Ensiesittelyssä siskosten eroottinen kalenteri... "

Pyhä yksinkertaisuus, se elämän suola.


Tiibettiläinen kuolleiden kirja
- rinnastusta freudilaisuuteen

In Our Time: The Brothers Grimm.

Melvyn Bragg ja asiantuntijat keskustelevat Grimmin veljeksistä. (Täältä linkki .mp3-tiedostoon.) 42 min. Why did two respectable German linguists go chasing after fairy stories, what do the stories tell us about German culture and nationalism at the time and why do these ever-evolving tales of horror, wonder and fantasy continue to hold us in thrall? - Kasablogi Kasa


Pyhiä naisia ja muita pyhimysesseitä


Maya-kalenterin tyhjentävä selitys
Ian Lungold


David Lynch ja ideologinen konflikti Saksassa


Mielen hallinnasta - Kasbach


Kyynikot - kyynikkofilosofia, varhainen eksistentialismi


Mitä videopelien opetukset "raamatullisen" apokalyptisestä maailmanlopusta kertovat nykylapsille? Amerikan hienoimmaksi uutislähteeksi itseään nimittävä The Onion kokosi asiantuntijaraadin pohtimaan kysymystä. Kiivas studiokeskustelu on nähtävillä. - Pelit.fi

Sex and booze figured
in Egyptian rites
"Girls Gone Wild": Drink huge quantities of beer, get wasted, indulge in gratuitous sex and pass out — then wake up the next morning with the music blaring and your friends praying that everything will turn out all right. But back in 1470 B.C., this was the agenda for one of ancient Egypt's most raucous rituals, the "festival of drunkenness," which celebrated nothing less than the salvation of humanity.
- Science editor msnbc.com


Marttyyrit Martyrs - elokuva


Voimattomuuden nostama pyhimys







KEYWORDS:: Uskontotiede Helsinki tapahtumat Helsingissä minne mennä mu




seo museot taidemuseo taide moderni ilmainen sisäänpääsy taidenäyttely maalaukset kulttuuri uskonnot uskonto estetiikka nirvana enstaasi buddha mietiskely transitio-objekti transferenssi henkinen valaistuinen ylimaallinen transsendenttinen transsendenssi subjektiivinen kokemus prosessi elämys kielillä puhuminen henki puhuu täyttää ehtoollinen rituaali magia jooga uskonnolliset yhteisöt suomesa järjestöt karma dharma kahdksan pyöräinen

KEYWORDS:: Terveys allergia helsingin terveystarkastaja Helsinki helsingissä näyttelyt terveydenhoito kevät reaktiot allergiset allergain hoito kiinteistöt lastentarhat. siitepöy siitepölyallergia pölyallergia lastentarhojen tila kunto tiedotus altistaminen teveysvaikutukset remontti kunnostus puhdistus vaihtohetoiset hoidot herkistyminen herkistämishoito skandaali vastuuttomuus virastojen kunto kiinteistöjen kuntoisuus remonttitarva rako.fi net

lauantaina, helmikuuta 07, 2009

Kreationismia helsinkiläisessä koulussa

Kysymys fundamentalistisen uskontokeskeisessä maailmankuvassa ja todellisuuden/ilmiöiden tulkinnasta uskonnollisesti/perinnetietoisesti on ennen kaikkea kysymys merkityksettömyyden tunteen pelosta. Tyhjyyden torjunnasta. Uskonnollisen kulttuurin muuttumattomuuden prinsiipistä, perinteen ehdottomuudesta. Yksilön alisteisuudesta ryhmän valitsemille tulkinnolle.

Maailmankaikkeuden inhimillistämisessä, jumalaidean ihmiskeskeisyydessä ja ihmiskeskeisen merkityksen ehdottomuudesta "todellisuuden" ehtona.

Suur-Helsingin kristillisen seurakunnan koulussa "tiedekriittistä" kreationismia (älykäs suunnittelu, intelligent design, ID-oppi) opetetaan biologiankin tunnilla. Opetusviraston, opetushallituksen ja opetusministeriön luvalla.

Kuuntele
rehtori Jan Cedercreuz:in haastattelu.

Häntä ei paljoa haittaa, jos oppilaiden biologian ymmärrys ja maailmankuva on hämmentynyttä sitten myöhemmin lukiossa. Uskonto on suurempi kun tiede. Uskonnollisen tulkinnan kunnioittaminen on hänen mielestään kriittisyyttä. Tiede ei saa häiritä kristittyjen perheiden ihannetta lapsen uskosta, lasten muokattua elämäntapaa eikä muokata heidän maailmankuvaansa - vaan uskonnon on kontrolloitava tiedettä puhtaan uskon suojelemiseksi. Tiede on oltava uskonnolle alisteinen, jotta uskonnollinen maailmankuva (oikeastaan ihmiskuva) säilyisi puhtaana.

Uskonnollisessa fundamentalismissa on kyse kaikkien ilmiöiden inhimillistämisestä ihmiskeskeiseksi. Siksi juuri maakeskeinen planeettasysteemi oli niin "jumalallista" kirkolle. Maakeskeinen maailmankaikkeus on uskonnon metafyysinen kuva ihmisen luomasta sosiaalisesta todellisuudesta, ihminen kaiken merkityksellistäjänä uskomusten kautta. Uskonnoissa on aina ollut maailmanpuuta ja maailmannapaa, jossa koko maailmankaikkeus on luotu ihmiskeskeisenä tapahtumana.

Universumi ja luonnon lait ihmistä varten.

Kun premissinä on ajaton totuus eli uskonto, yksilön havainnot ja päätelmät ovat turhia yliajallisen totuuden eli perinteen edessä. Vaikka uskonto on ihmiskeskeinen, yksilö on ihmiskeskeisen maailmankuvan kannalta turha käsite. Kuinka me ymmärrämme, kuinka me tunnemme, mikä on yhteisesti oikein ja autuaallista. Ihmiskeskeinen periaate on ideologisassa aivan eri periaate kuin yksilökeskeinen periaate.

Identiteetti samankaltaisuuden autuuden kautta.

Arvot arvioita tärkeämpiä.

Maailmankaikkeuden merkityksen antaakin näin ihmisen turvallisuudentunne.

Jumalalla merkitty ja selitetty ilmiötodellisuus merkitsee rigoristisen uskonnolliselle ihmiselle "mielekästä" todellisuutta. Kaikki ilmiöt ovat tulkittavissa jumalien viestinnäksi ihmisille. Ukkonen merkitsee luonnollisesti suuttunutta jumalaa ja tsunami Jumalan tekstiviestinä saa piispan itkemään sen viestiominaisuutta, miksi Jumala tämän nyt sallii, kunka Jumalan tahto on luettavissa tsunamista. "Miksi Luoja sallii ihmisiä kohdeltavan tällä tavoin?". Tsunami herätti piispa Eero Huovisessa syvän (uskonnollisen) tunneliikutuksen, arkaaista kunnioitusta ja pelkoa ihmistä suuremmista, elämää määrääviä voimia kohtaan.

Uskonnollinen ihminen saa suurta tyydystystä nöyryyden tuntemusten ja nöyrtymisen rituaalien kautta, silloin hän ei uhmaa suurempia voimia, maailmankaikkeuden alfaurosta - ja voi jopa saada Suuren Tuntemattoman omalle puolelleen maagisesti.

Ihminen on homo religiosus, uskonnollinen ihminen. Ihminen rajaavan ja emotionaalisen tietoisuutensa takia pyrkii merkityksellistämään aivan kaiken. Kukaan ei pääse uskonnollisesta leistmistaipumuksista. Ihmisen tietoisuus ei halua jäädä eptietoisuuden tilaan ja yleensä ihminen arvottaa kaiken, jopa sen, mitä ei käsitä. Uskonnollinen ihminen pyrkii hallitsemaan jopa tulevaisuuden virtuaalisesti valittujen merkitysten profetioilla. "Jos suutelen onnentalismaania ennen jalkapallo-ottelua, seurani voittaa".

Kaikella olevalla täytyy olla tällöin tarkoitus, kaikella tapahtuvalla päämäärä, tehtävä.

Evoluutio periaatteena on näin ajateltuna mieletön ja kauhistuttava kaaos ilman auktoriteettia. Vain isähahmo voi antaa arvon ja mielekkyyden tappajavalaillekin. Vain jumalat voivat hallita luontoa, joka muuten olisi kiehuva soppa ja ihminen eläin muiden joukossa.

Luonnonuskonnoilla on monoteistisiin uskontoihin verrattuna paljon realistisempi ihmiskuva. Ihminen on lähes eläin muiden eläinten joukossa. Ihmisen on kuunneltava sieluoppaita, eläinten viisautta ja luonnon kuisketta voidakseen saavuttaa harmonian luonnon kanssa. Harmonia on näin jumaluus, panteismi. Ihminen ei ole jumaluuksien toiminnan päämäärä vaan ihminen on vain osa universumia ja suurempia lakeja. Ihmisen kokemus kokremmast tietoisuudesta ei ole erillinen luonnon voimista. Jumaluudet ovat silloin luonnon manifestaatioita ilman uskonnon "pelastussuunitelmaa" ja muiden ihmisten fasistista samankaltaistamista ideologian mukaiseksi. New age-uskontofilosofiat ovatkin tavallaan paluuta luonnonuskontojen panteistiseen ja elastiseen mailmankuvaan. Periaatteessa näin vaikka ovatkin useinmiten hyvin kaupallisia ilmiöitä.

Auktoriteettiyhteisöissä ja monoteistisissa uskonnoissa ryhmän/yhteisön muodostumisen mahdollisuutta ei nähdä ilman johtajaa ja tarkkaa hierarkiaa. Ryhmän poliittinen johtajakeskeisyys on mikrokosmos ja jumalat saman sosiaalisen koheesion makroilmiö, heijastuma, ihanneprojisio.

Mikään ei saa olla sattumaa ihmiselle, joka tukeutuu rituaalisesti hallittavaan ja fundamentalistiseen maailmankuvaan. Elämä on kasvatuslaitos, jossa kärsimyskin jalostaa. Kaikelle luodaan turvallinen ja kognitiivinen merkitys, jopa holokaustille, tsunamille, syövälle ja kansantanssille.

Fundamentalisti pelkää ensisijaisesti hylkäämistä ja "epäpuhtautta", kelpaamattomuutta ryhmälle.

Ristiriitojen ensisijainen ratkaisu on homogenia. Ryhmän alkeellisin sidos on samankaltaisuus niin uskomuksissa kuin arvoissa. Ryhmän arvovalta on ollut sitä suurempi, mitä kattavammat selitykset maailman ilmiöille ryhmä antaa. "Perhekeskeinen kristillisyys" on useinmiten vain kontrollikeskeistä rymäkuria. Yhteisö, jonka perheyksiköt toteuttavat tiukasti nuorten ajattelun kontrollia ja yksilön toiminnan ja tunnesiteiden sitomista ohjatun aktiviteetin ja rajoitteiden kautta.
Arkkipiispa Jukka Paarma ei ymmärrä kansanedustaja Erkki Tuomiojan (sd) ehdotusta valtiopäiväjumalanpalvelusten lopettamisesta.

Sdp:n kansanedustaja Erkki Tuomioja ihmetteli torstaina verkkosivuillaan, ettei valtiopäivien avajaisten juhlamenojen poistamista ole juuri puhuttu perustuslain uudistamisen yhteydessä.
- IS
Suomen kirkkolaissa valtio määrittää kirkon olemuksen, perustoiminnan ja pitää siis kirkkoa valtion olennaisena osana sitä määrittäessään.

Kun luodaan kaikkein puhtain ja moraalisin Olento, luodaan merkityksellistävä keskipiste. Mielekkyyden universumi. Olento, joka tietysti on meidän ryhmämme puolella ja joka auttaa oikeiden rituaalien kautta. Jos valtiopäivien Jumalanpalveluksessa pyydetään jumalan siunausta poliittisille päätöksille, on sen käänteisenä ajatuksena sitten se, että jos valtio hylkää kirkon Jumalan, valtio jää ilman Jumalan siunasta ja Jumala hylkää valtion.


Raamatun/Tooran maailman luomistarina on analoginen ryhmän järjestyksen luomiselle ja ryhmäkurille. Jumala asettaa tietoisuuden ehdot paratiisiklubin jäsenyyden ehdoksi.

Paratiisista pois ajaminen on metafora ryhmän lämmöstä, merkityksenannosta, selkeydestä ja ehdottomuudesta karkoittamista. Kun yksilö poimii itsenäisesti hyvän ja pahan tiedon puusta omin ehdoin hedelmän, hän hylkää ryhmän luoman paratiisillisen eheyden illuusion ja joutuu pois ryhmäparatiisista.

Tiukat arvot ja kaikenkattavat uskomukset muodostavat homogeenisen ryhmäideaalin - ja voi sitä yksilöä, joka ei tahdo noudattaa ryhmän tahtoa ja tyyliä. Kun maailmankaikkeudessakin uskotaan samalla olevan tiukka järjestys ja määritelty tarkoitus, on yksilön mukauduttava ryhmänkin uskomuksiin syyseuraussuhteista, jotta hänellä olisi merkitystä ryhmän merkitystodellisuudessa.

Fundamentalistinen moralismi ja arvofiksaatio on pohjimmiltaan yksinkertaisesti sosiologinen ilmiö, silloin kun ryhmä muodostetaan hyvin patriarkaalisen ja hierarkisen perhe/suku konstruoinnin kautta. Vain ryhmän hyväksymä tieto on oikeaa tietoa ja perinteen kunnioittamista. Luonnonuskonoissa voi uskonnollisus ola täysin yksilön oman luontokokemuksen muovaamaa ja hyvin dynaamista, varioivaa. Yksilön oma luontosuhde ja näyt ovat yksilöllinen uskontoprosessi, yksilön meditaatio käsittämättömän ja mahdollisen rajamailla.

Perinne on jatkuvuuten panostavan ryhmän identiteetti. Muuttumattoman merkityksen painottaminen.

Perinne on muotti ja rajaava kehys, jolla mielekkyys määritellään ilman filosofisia kysymyksiä.

Suomalaiset ovat nyt aika uskonnollista kansaa, lähelle jenkkien tasoa neuroottisessa uskontokulttuuriin tukeutumisessa. Kirkkoon täytyy hyvän kansalaisen kuulua, hyvien tapojen ja perinteiden kunnioittamisen mukaisesti, "sopuisasti", vaikka ei uskoisikaan kirkon opetuksia. 82% suomalaisista kuuluu kirkkoon mutta joista neljäsosa ei pidä itseään ollenkaan uskonnollisena. Valtiolla ei ole vielä ollut todellisuudenhallintaa ilman kirkkoa. Sota-aikanahan propagandaministeriömme työntekijöistä 60% oli teologeja.


Maailmankaikkeuden merkitystä tiede ei voi määritellä. Vain ihminen voi antaa elämälle merkityksen käsitteiden kautta mutta tämä metatietoisuus ei voi tehdä turhaksi evoluutioprosessin tieteellisiä havaintoja. Evoluutioprosessia on aika turha tehdä turhaksi tai epäolennaiseksi - ilman valheita ja totalitaaristä yhteisökäsitystä.

Uskonnollisissa kouluissa oppilaan tieteellisestä ymmärryksestä tehdään valitettavasti arvokysymys. Arvostuskysymys ja sosiaalinen ongelma. Näin tehdään nuorelle selväksi, että eri tavalla ymmärtävä joutuu ryhmäpaineen kohteeksi, on erilaisena ryhmäidentiteetin uhka ja tuottaa muille ahdistusta. Harmonia olkoon teidän kanssanne ja ajatusten samankaltaisuuden onni.



Pseudotiedettä kristityille

Skepsis ry. myönsi tämänvuotisen Huuhaa-palkinnon Kustannus Oy Uudelle Tielle sen kustantamien Tapio Puolimatkan kirjojen Usko, tiede ja Raamattu sekä Usko, tiede ja evoluutio vuoksi. Avaruustähtitieteen professori Esko Valtaoja arvioi, että professori Tapio Puolimatkan tiede- ja evoluutiokriittiset kirjat ja Helsingin Sanomissa 15.11. julkaistu Vieraskynä-kolumni ovat "jenkkien kiilastrategiaa puhtaimmillaan" ja "ala-arvoista ihmisten harhauttamista professorin arvovallalla".

- Kaikkein paheksuttavinta on se, että Puolimatka koettaa ujuttaa kreationismin tieteen tilalle kouluihin. Hän puhuu kriittisen suhtautumisen opettamisesta koululaisille mainitsematta koskaan, että kyse on aivan pelkästään Jumalasta ja uskonnosta. - Jos kukaan kirkon puolelta ei mitenkään reagoi ja protestoi, jää helposti sellainen käsitys, että kaikki kirkon väki on "litteä maa, 6000 vuotta sitten luotu" -porukkaa, jonka kanssa kukaan järkevä ihminen ei tietystikään halua olla missään tekemisissä. -




.

perjantaina, helmikuuta 06, 2009

Tuntematon Smeds







Mitä ihmettä tästä poliittisen oikeoppisia kulttuuripiirejä kiihottaneesta taideteoksesta pitäisi sanoa? Suorat sanat.

Ihailen kyllä Smedsin sissihenkeä erämaahenkisellä teatteriurallaan mutta en tässä tapauksessa.

Onko Smedsin Tuntematon hyvä tulkinta romaanista?  Tulkinta. Suorastaan hyveellinen tulkinta? Perikunnan sanelemana.

Tulkinta teokseen liitetyillä tutuilla ehdoilla.
Toisinto. Tulkinta kiveen hakatusta eepoksesta. Ei oma teos.

Tämä tuntuu olevan vain teatterinomainen ylistysnostagia, poliittisesti korrekti Linnan kirjan vaikean julkaisuajankohdan mukaiselle taistelevan suomen miesidentiteetille.

Ja mukamas uuden sukupolven tulkinta, kuten hän aikaisemmin on median prinsessoille vouhkannut ja pullistellut?

Ei helvetissä ollut. Ei mitään isänmurhaa kirjailijan perikunnan kanssa tangotessa. Ironiaa tästä paatoksesta on jotenkin kovin vaikea lukea ulos, kuten hyväntahoitset kriitikot ovat yrittäneet selostaa.

Tämä hilpeä, kuin seitsämän veljestä sodan melskeessä, tv-versionakin oli aika yks yhteen teatteriversioon, todella laiskasti tehty versio. Niin kuin koko lyllerö teatteriversio Linnan tekstin ja perinteen glooriaksi. Mukaelma ja kunnianosoitus.

Kaikki oli tehty niin herttaiseksi ja poikamaiseksi, varsinkin sangen koomisen pömppömäiseksi isä ja poika-salonkidraamaksi suhteessa upseereihin. Turvadraamaa vanhoihin kehyksiin sopien, ilman todellisia ongelmia. Kaikki ihan rationaalisia ristiriitoja, kuin sota olisi sujunut ihan mielekkäästi sovitellen, mitättömien pikkuriitojen kanssa.

Ihana kevytversio sodasta. Kevytsotaa. Me Naiset Seitsemeän Veljestä.

Lyö vielä kerran sitä pesukonetta. Lyö. Lyö, että katsojia huvittaa. Reuhdo suurieleisesti kuin Jussi suolla. Tee miehen työ ja lyö. NATO-kelpoisen kansakunnan pedagogista hurmosta valmiina siirtomaasotaan Afganistanissa.

Teräshipiäiset hippijäiset ryssiä teurastamassa. Ilman mitään seuraamuksia, vain morkkisvapaa Sibelius lopun loogisena ja ylentävänä yhteenvetona.

"Smeds ei ole rääpijä tai kuvainraastaja, kunnioittaa Linnaa", oli toimittajien ilosanoma silloin ennakkonäytöksestä. Veteraanit huokaisivat helpotuksesta. Sittenkin veteraanitaidetta.

Smedsin juttu on jotenkin niin peukut pystyssä tsemppikamaa, niin pelokkaasti dramatisoituja nostalgisia arvojen vakailla kiskoilla, roolihahmoja ikonisoiden - ja vain katsojien aikaisempiin Linna-kokemuksiin vedoten ja verraten - että vaikea uskoa kenenkään ei-suomalaisen eurooppalaisen tajuavan yhtään mitään siitä innosta ja kiihkosta, jolla sotaa meuhkattiin näyttämöllä. Ehkä virolaiset vierailijat katsovat esitystä kateellisuudesta kuolaten.

Siellä missä miehiä tehtiin.

Eikä kansakunta muista enää kuinka hajonnut, väkivaltainen ja julma sodan jälkeinen 1950-luku ja Suomi oli. Pimeä. Houreinen. Raiskaava häpeän vuosikymmen. YYA-sopimuksen skitsofrenia. Lyötyjen sankareiden ankara kansakunta, jossa isät kävivät sotaa lapsiaan ja vaimojaan kohtaan ja poliisi sai lyödä pampulla nuorisoa kadulla sotatraumojaan vapaasti purkaen. Suomessahan oli 70-luvulle saakka kokoontumiskielto ilman erityislupaa. 70-luvun solidaarisuus oli pakoretki kauhujen Suomesta Ruotsin ihanneyhteiskuntaa kohti.

Hyvin tarkkaan Smeds keskittyi tukemaan katsojan aikaisempia Tuntematon-kokemuksia jopa tyyliä myöten tästä Kalevalan kaltaisesta semirehellisestä kansalliseepoksestamme. Nostalgiapäivitys Väinö Linnan luoman uuden suomalaisen sovinnaisuus- ja sopeutumiskulttuurin kansalaisille.

Armeija oli itse asiassa suomettumisen esikuva, sulatusuuni ja vasaralla sovitettava palapeli.

Keskipisteessä tässä showssa on minusta vain eepoksen palvonta ja kultaus - eikä hahmojen tutkielma juuri nyt, vapaana tulkintana, sodan ikuisina varjoina ihmiskunnan päällä, ei lainkaan. Kaikki oli niin jännää ja poikien intoilevaa pihaleikkisotaa, fiksattua ajankuvaa, amen, muuttumattomasti muistoissamme.

Eiköhän pistetä lauluksi.

Katsojalle ei vahingossakaan tule näin mieleen "pahaa" tai vaikeaa emotionaalista prosessointitarvetta käsittelemättömistä kansallisista valheista, mitään ongelmaa tai kyseenalaistuksia - eikä sodan kaaos mitenkään puske päälle tästä viihde-efektisikermästä. Vahingossakaan tuhon ja mielipuolisuuden painetta katsomon puolelle, todellisuuden vaiheen irvikuvasta, joka tuhosi puolet sotaeteraanijoukosta ihmisraunioiksi.

Nöyrä kansalainen seuraa showta, joka pelasti Suomen kunnian. Ylistetty olkoon ylväs ja jalostava sota. Ja johtajamme, isämme ja turvamme sodassa.

Jonka aiheutti eliittipoliitikko, fasististien wannabejäsen, ulkoministeri Erkko, Saksa-empatioillaan ja ylimielisellä sekoiluillaan Moskovassa.

Voimantunnettahan nostamaan tämä tuotanto on tehty ison kulttuuritehtaan, kansallisteatterin teatterituottajien silmien jatkuvan tuotevalvonnan alla. Yleisön laulattaminenkin ja "aktivoiminen" ohjattuun "vuorovaikutukseen" upseerin karjunnan kokemiseen, oli esityksessä vain halpa fiiliksennostatuskikka, joukkojenhallintaa, yksisuuntainen, omaehtoista katselukokemista poisblokkaava, yhteisöllinen viritelmä - ei mitenkään interaktiivinen - melkein kaikki kikat esityksessä olivat autoratiivisten taidemuotojen propagandatekniikan mukaisia yhteisen identiteetin muistutus- ja tunteennostatusefektejä.

Laajan yleisön kosimiseksi - ja onnistuneesti.

Mikä on taiteen tehtävä Suomessa?

Konsensus? Hyvä mieli? Pönkitys?
Kliseillä rauhoitettu yleisö? Poliitikkojen mielenrauha? Instituutioiden rahoituksen turvaaminen näennäisellä epäpoliitisuudella ja kulttuuriministerin siunauksella?

Kansa taisteli, kansa loi identiteetin sisällissodan raatelun tilalle, eläköön hyvä vihollinen ja hyvä kansa, joka on niin joviaali, että sen arkkityyppisiä esikuvia näyttämöllä pikku sota ei paljoa hetkauta, sanavalmiita kukkoilijoita horjuta.

Sisällissota maton alle ja teräksenluja identiteetti ulos kansallisteatterin lavalle. Sota sujuu kuin tanssien hanurin tahdissa. Katsojat viihtyvät.

"Hallittu" sota, hallittu kansan identiteetti - mielikuvana.

Sodan jälkeenhän veteraaneja halveksittiin ja pilkattiin rankasti.

Nostalgia kaukana täällä tulevaisuudessa, torjunnan ja vääristelyn valtakunnassa.


Elämme vieläkin sotasensuurin alla.

Tuhansia mappeja, kuvia ja dokumenttifilminpätkiä on vieläkin visusti lukkojen takana. Kansaa halutaan "suojella" yhä sodan todellisuudelta. Suomalaisten taisteluhalua ja isänmaallisuutta ei haluta murentaa suur-Suomen innokkaiden laajentajien siviileihin kohdistuneilla sotarikoksilla eikä sisällissodan pyöveleiden raporteilla.

Ja se ainoa, joka olisi pitänyt ampua viihdyttävän teatteriesityksen lopuksi, ei tullut ammutuksi.
Iso isä M.

Tuntematon teatteri. Vallan tae ja kulttuuripiirien nyökkäys.



Lue myös ensimmäinen reaktioni
29 mar 2007










Kokemus World of Warcraft –peliklaanin johtamisesta
voidaankin katsoa rekrytoinnissa jo eduksi.
- Jyrki Kasvi




Ruotsi rahoitti natsi-Saksaa - IL

Toisen maailmansodan aikainen Ruotsin finanssiministeri Ernst Wigforss myönsi vuonna 1941 Hitlerin Saksalle suuren pankkilainan, Dagens Nyheter kertoo.


Kirjailija Heikki Saaren mielestä Suomessa yleistä asevelvollisuutta ei uskalleta kyseenalaistaa, koska sen pelätään loukkaavan veteraanien perintöä - US 






Jatkosotaa varjonpuolelta
Pakolaisten ja vankien kohtelu Suomessa ja
heidän karkottamisensa Saksaan ja Neuvostoliittoon




Suvi Lindén Aamulehdessä:
"Yritys voi vaatia riisumaan alasti tietosuojasyistä" - IL

 

Seitsemän veljestä YLE Areena. Turun kaupunginteatterin legendaarinen tulkinta vuodelta 1976. Veljeksinä: Esko Salminen, Vesa-Matti Loiri, Heikki Kinnunen, Heikki Alho, Arno Virtanen, Ilari Paatso, Juha Muje. ohj Kalle Holmberg.
KEYWORDS:: Mental Finland Bryssel Brysselissä EU kulttuurivienti vientituki Talvisota jatkosota sotapropaganda propaganda tiedostaminen historianopetus torjunta sotapsykoosi sotatrauma shell shock kansallisteatteri Teatteri, Helsinki, Historia, Sotilas finnish war winter finland puolustussota erillissota saksan liittolainen diplomatia mannerheim matti vanhanen lama suursuomi suur suomi suojeluskunta pakolaiset pakolainen Karjala.

keskiviikkona, helmikuuta 04, 2009

Demonit kunnon uskovaisen vaivana


 

"Johanna Tukiainen kertoi Hymylle nähneensä sairaalassa ollessaan kasvotusten demoneja. Myös sisarusten Jyväskylän reissu sai karmivia piirteitä, kun heidän huoneensa wc:n lattialta löytyi kaksi veristä miehen jalanjälkeä vain yhteen suuntaan. Uskossa olevat sisarukset ovatkin päättäneet hankkia pastorin siunaamaan talonsa. Ilmiöt ovat alkaneet sisarusten uskoontulon jälkeen. - Iltalehti

Demoneillakin on oma tehtävänsä uskon jumalallisessa todellisuudessa.

Fundamentalistisen todellisuuden diskurssin korostus kertoo selkeästi demonisen todellisuuden funktion - ja tarpeellisuuden: ne ovat uskon testaajia.

Uskon todellisuuden todellistajia. Uskoontullut todistaa sitä väkevämmin ja uskottavammin, mitä pirullisemmat demonit häntä vaivaavat. Sitä hengellisemmäksi todellisuus siis tuntuu muuttuneen, mitä väkevämmät henkimaailman voimat ovat vastassa. Demonit todistavat  tässä kerrontaperinteessä ja tulkintatodellisuudessa Jumalan todellisuuden faktuaalisuudesta taistelun kautta. 

Kokemukset ovat hyvin todellisia. Suggestion voimaa ei voi vähätellä eikä kokemuksia sinänsä mitätöidä. Mitä suurempi kaipaus pelastuksen ja muutoksen funktioon todellisuuden uudelleentulkinnassa, sitä voimallisemmat vastavoimat ihmisen tulkintaperspektiivissä.

Draamaa, huikeita kontrasteja.

Ennen kokemattomia toivon fiboja, oman sisäisen kaaoksen jäsentymistä ja projisoitumista hengelliseksi taisteluksi ja pyhän/demonisen dikotomiaksi. 


KEYWORDS:: Uskontotiede antropologia uskomukset uskonto manaus demonologia exorcism eksorkismi henkien poismanaus siunaus

.

Puhtaan kodin ongelma





.

tiistaina, helmikuuta 03, 2009

Etnologi ruoskii kirkkoa

- Päivitetty iii -
Etnologi ruoskii kirkkoa ensimmäistä kertaa julkisesti.
Ja hyvin perustellen.
Kirkko aiheuttaa itsekin jäsenkatoa

Taloussuhdanteet eivät kuitenkaan yksin selitä jäsenkatoa. Kirkon olisi suunnattava kriittinen katse myös itseensä - aiheuttaako se itse jäsenkatoa? Papin ammattikieli karkottaa kuulijan, joka on tullut kirkkoon laulamaan tuttuja virsiä. Samalla varmistuu, että nuori tapauskovainen toteuttaa aikeensa erota kirkosta. Saarnaajat vastaavat piintynyttä käsitystä, jonka mukaan suomalainen viestijä on jörö, ujo, sisäänpäin kääntynyt ja vaikeasti lähestyttävä. Harvat saarnaajat puhuvat vapautuneesti ja ilmeikkäästi.

- Päivikki Antola, etnologian prfessori; kts HS vieraskynä

* Huom. Mielenkiintoista tässä Vieraskynän nettiversiossa on se, ettäs siitä on poistettu muutama poleeminen lause, jotka paperi-Hesarissa on. Outoa sensuuria. Täytyy naapurilta lainata paperiversiota ja kopioida tänne poistetut - tai lähettäkää kommenttilootaan tuon kirjoituksen loppuosasta...


Itse olin aikoinaan teologisen tiedekunnan puheharjoituksissa (joita oli todella vähän) ainoa, joka puhui puheensa ilman papereita intensiivisesti kuulijoita katsellen, ns vuorovaikutuksessa. Ja tuomiokirkoissa pitämäni puheet olivat ilman mikrofonia. Monet julkkisuralle myöhemmin suuntautuneet opiskelijat ällistelivät paperitonta esiintymistäni. Heille kun oli tärkeintä pilkkujen ja lauseoppien tarkka suorittaminen äidinkielenopettajan mieliksi - ja siteerausten turpea tulva.

Teologiseen tiedekuntaan otetaan nykyisen matalaotsaisen ja kvantitatiivisen sisäänpääsytestisysteemin takia etupäässä lukiossa pärjääviä pänttäreitä, opintoviikkoja ahmivia hikkareita, joita ei esiintyminen, persoona tai auttajan rooli pahemmin kiinnosta, vain papin viran statusasema ja julistavan varma liturgiamagia. Pappeuteen kun ei persoonaa tarvita, vain dogmaattiseen oppiin uppoaminen.

Ihmistyöhön valittavat tulisi ottaa persoonansa, vuorovaikutuskykynsä ja soveltamiskykynsä takia, ei lukion pänttäämistaitonsa takia. Sisäänpääsysysteemissä psykologinen profiili tulisi olla tärkein kriteeri, jos kirkko haluaa paljon mainostamansa "kohtaava kansankirkko".


Kirkko instituutiona haluaa ylläpitää historiallista arvovaltaansa teologisen tiedekunnan keinotekoisella, pseudotieteellisellä olemassaololla mutta todellisuudessa se ei kouluta lainkaan pappeja ammatillisesti ja psyykkisesti kohtaamaan ihmisiä tämän maailman todellisissa ongelmissa ja elämänvaiheiden kysymyksissä. Näin linnottautuvassa "perinneajattelussa" pönkitetään tiukasti eristäytyvän, fundamentalistiystävällisen ja muutosvihamielisen kirkon suojamuureja.

Kirkko on jo nyt kirkkomuseo, tapojen ja maagisten liturgioiden kokoelma, jonne ihmisiä kutsutaan "kunnioittamaan" perinteitä ja kirkon tehtävää. Kirkko palvoo itse itseään pelastuksen vesselinä ja "muuttumattoman" totuuden säilykepurkkina.

Yksittäisiä pappeja voi ärsyttää kirkon mukavuuslaitos-maine harmittomana ja munattomana yleisinstanssina mutta siihen kirkon valta nyt nojautuu materialististen suomalaisten elämänvaihe- ja rituaalilaitoksena. Kirkko ei puutu jäsenien elämään tai arvoihin eivätkä jäsenet kirkon arvoihin. Kirkko kehottaa luottamaan Jeesukseen ja ehtoolliseen ja kaikki on hyvin.

Kirkolla on nyt yksi media-ane keinona, johon se turvautuu.

Köyhien ja velkaisten auttaminen. Kirkko koettaa korvata valtiota, mikä taas helpottaa korruptoituneiden poliitikkojen työtä hyvinvontiyhteiskunnan alasajossa ja suurfirmojen tuessa. Hyväksymällä valtion hylkäämät köyhät ja kehityssuunnan kirkko tekee yhteiskuntasopimukselle poliittista tuhoa ja myyräntyötä tällä hetkellä mediaseksikkäimmällä kirkon tehtävällä. Seurakunan kehittämisestä on jo luovuttu.

Ruotsalainen ohjaaja Roy Andersson oli kauhuissaan, kun hän kuuli, että 1990 jälkeen suomalaisissa kirkoissa rukoiltiin poliitikkojen puolesta Jumalan suojeluksen nimeen. Hänen mielestään se oli selvää poliittista lobbausta uskonnon varjolla. Kirkko suojasi poliitikkojen profiilia ja loi heistä kirkon tuen arvoisia johtajia - ja näin vaikutti aktiivisesti ihmisten poliittiseen käyttäytymiseen ja passivoitumiseen, alistuvaan hyväksymiseen. Ihmiset valitsevat vastuullisia poliitikkoja, ei kirkko. Poliitikot ovat vastuussa teoistaan ja ihmisten täytyy osata demokratiassa reagoida kriittisesti arvioiden poliitikkojen tekoihin eikä luottaa Jumalaan politiikan ohjaajana.

ii

Kirkkopolitiikka

Vuosi 2008 oli kirkon kannalta taas aikamoinen imagokatastrofi monen oudon selkkauksen ja keskustelemattoman taantumisilmiön kautta.

Aviolitto-oppaassa halveksittiin homoseksuaaleja lasten vanhempia epäkelpoina huoltajina, transseksuaali pappi sai pikatuomion piispan suusta (joka peruttiin toki), Tampereen seurakunta häiriköi vapaa-ajattelijoiden työtä matkimalla heidän verkko-osoitettaan ja sivujen ulkonäköään, seurakunnat käyttivät viidesläisiä avioliitto-oppaita, joissa kehoitettiin kasvatusväkivaltaan, piispat syyttivät toimittajia kirkon ongelmista, kirkon moninaisuuskampanjasta poistettiin vasta julkaisun jälkeen taiteilijoiden seksuaalisuutta pohtivia taideteoksia, naispappeja puolustetaan juridisesti tasa-arvolain mukaisesti vasta noin 22 vuotta jäljessä alkuperäisestä naispappeuspäätöksestä, kirkkoneuvostot eivät julkaise avoimesti ja selkeästi netissä päätöksiään ja tavoitteitaan, kirkollisvaaleissa äänestäjä ei voi tietää ehdokkaan poliittis-ideologisesta suuntautuneisuudesta, fundamentalisista ajatuksista eikä taloudellis-poliittisista kytköksistä (piispat kieltävät sinnikkäästi kunnallispolitiikan vaikutukset kirkkopolitiikkaan), pedofiiliksi paljastunut sylikummi pysyy sylikummina eli adoptiovastaavana tuomiokapitulin päätöksellä, Helsingin ikäloppu piispa ei suostu millään jättäytymään eläkkeelle fundamentalististen oppien esitaistelijana, kirkolliskokous on kuin eläkeläisten klubi - ja aina vaan lestadiolaiset saavat loisia ja pelotella lapsiaan liberaaleille tarkoitetulla helvetillä vielä luterialisissa kirkoissa aivan oman oppinsa varassa. Aivan, niin, tosiaan, eroaminen kiihty vuosi vuodelta.

Median valtavalla painostuksella saatiin ihmisoikeuksia sentään kirkossa jotenkin eteenpäin.

Mutta meneekö kirkko eteenpäin vai ovatko piispat vain runnomassa pakkia päälle?

Menneisyyteen, syrjintään, ennakkoluuloihin ja elähtäneisiin pakkomielteisiin mieltneet kirkon johtotason miehet ovat yrittäneet tarrautua epätoivoisesti, myös vihjeilevia tuomion sanoja on heitelty erilaisia ihmisiä kohtaan ja oikeastaan vain humanistinen lainsäädäntö ja oikeustoimien uhka on saanut ahdasmieliset johtajat perääntymään ja syrjinnän vähentymään kirkossa naistenkin suhteen - jossain määrin.

Mutta ahdistusta julistavat konservatiivit kiristävät kuitenkin järjestelmällisesti otettaan valtiokirkossa ja eroamistrendi tulee olemaan tänäkin vuonna siksi selkeä ja massiivinen.

Moralismi on kirkkokulttuurille tärkeämpää kuin sanoman ytimen ja ihmisyyden kirkastaminen.

Kirkko on hyvä bisnesmalli valtiollisella verotusoikeudella.
Vastauskone ja mielenrauhan helppo jäsenyyssystemi. Yhteiskuntarauhan sinetti?

Kirkko hamstraa omaisuudekseen ja koroikseen satoja miljoonia euroja joka vuosi sijoitustileille. Kirkon "salainen" vanhoillisten valtakeskittymä ja piispojen likaisen käytännön päätöstyön suorittaja, kirkkohallitus, on onnistunut pysymään toimittajien tutkan alapuolella. Kirkkopolitiikka tuntuu olevan aivan tuntematon ilmiö valtamedian toimittajille.

Helsingin papisto poikkeaa onneksi muusta maasta edukseen, täällä suurin osa papeista ymmärtää vähitellen, ettei luterilainen kirkko voisi jäädä keskiajalle eikä kuolleeseen syntikulttuuriin, jos kirkko haluaisi olla jonkinlainen sielunhoitosysteemi ja inhimillisyyttä edistävä järjestö, joka helpottaa tavallisten ihmisten ahdistusta, pelkoja, traumoja ja elämän ongelmia.

Luterilaisen kirkon oppia on kaiken lisäksi vedetty kaikessa hiljaisuudessa piispojen toimesta yhä lähemmäksi (takaisin) katolisen kirkon umpimielistä oppijärjestelmää "ekumeenisissa" neuvotteluissa, joissa Lutherin opetuksia on olan takaa vesitetty äitikirkon mielistelyn merkeissä.

iii

Kirkko ja haudattu poliittinen perintö

Suomen ev.lut kirkko voi milloin tahansa romahtaa takaisin 1917 poliittiseen asetelmaan valkoisen fasistiseksi uskontokoneeksi, ideologiseksi propagandamyllyksi.

Jos opetetaan kaikkivaltiaasta Jumalasta, turvaudutaan helposti kaikkivaltiaisiin ja fasistisiin politiikan ilmiöihin. Valtiokirkko on ollut alunperin kuninkaan moukari, sotajoukkojen ja valloituksen jatke, jolla tämä kansakunta käännytettiin pakolla synnin ja virkamiesten pelkoon. Kirkko rikastui köyhien pakkoverotuksella ja se on kirkon rikkauden pohja yhä tänäänkin.

Yksi selkein syy kirkon piilovalkoisuuteen ja oikeistolaisuuteen on se, että evankelis-luterilainen kirkko ei ole myöntänyt lainkaan omaa massiivista poliittista aktiivisuuttaan esim. sisällissodan synnyttämisessä sen edeltävässä poliittisessa kuohunnassa ja joukkomurhissa sodan jälkeen. Kirkkoherrat ja piispat saivat aivan vapaasti julistaa fastistisia oppeja lehdissä ja suojeluskuntien kiihotustilaisuuksissa sekä tukea keskitysleirien näännyttämistä sekä vangittujen pakkokäännyttämistä.

Vieläkin monissa maaseutukirkoissa valkoisten fasistien "vapaussodan" ja suojeluskunnan järjestötoiminta ja fasistisen ideologiset liput kirkon tiloissa on sallittu - mutta punaisten järjestöjen liput ja tilaisuudet ovat selkeästi kiellettyjä. Jatkosodan aikana kirkoissa rukoiltiin ilman empimistä Hitlerin puolesta, vaikka Mein kampfissa oli jo luettavissa puhdas fasistinen ja apokalyptinen päämäärä.

Opillinen etäisyys ja monimutkaisuus on kirkon varhaisin imperialistinen strategia. Ymmärtämättömät ja pakanat voivat saavuttaa pelastuksen vain luopumalla ymmärryksestä kirkon totuuden edessä ja nöyrtymällä oppineiden johdatuksessa. Nyt tämä kirkon dogma on jalostettu niin, että jäsenten opista ei huolehdita, kunhan jäsenet eivät kyseenalaista kirkon dogmeja. Kirkko ikäänkuin säilyttää puhdasta uskoa ja uskoo jäsentensä puolesta vaikka jäsenet uskoisivat ufoihin ja jälleensyntymään.

Kirkko on oleellinen osa suomalaista väkivallan ja aggression kierrettä. Kinkerikulttuuri on tärkeimpiä julkisen virkamiesväkivallan ja häpeäkulttuurin perinteitä. Enää pappi ei lyö tyhmiä ja sivistymättömiä seurakuntalaisia mutta suomalaisten tunnemuistista se ei ole hävinnyt minnekään. Kirkon arvovalta on pitkälle pelkoa herättävässä kunnioituksessa eli ilmaa on vielä paljon ulos päästettävissä "kansankirkon" kannatuksessa. Uhmakas itsetappo, itsetunnon ja itsehallinnan viimeinen keino, eli itse-"murha", on kristillistetyn häpeäkulttuurin tuote. Ei se ole itsestään osa suomalaisuutta.


Toinen syy poliittisen näkymättömään epävakaisuuteen on se, että sisällissodan jälkeen kirkko ajoi voimakkaasti tiedemiesten kanssa rankkaa rotuhygieniaohjelmaa "Jumalan kansan puhdistamiseksi". Äärimmäisen fasististen oppien varassa, koskaan sitä selvittämättä ja anteeksipyytämättä. Oppi vain piilotettiin natsi-Saksan häviämisen jälkeen valheilla, kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan. Kirkko keskittyi seksuaalisyntien moukaroimiseen köyhän kohdeyleisön kanssa. Kekkonen oli Jumala ja kunnon kansalainen nöyrä Kekkosen puolesta rukoilija.

Politiikka ja uskonto, ah. Niitä ei ole ilman toista.

Kolmas syy on amerikkalaistyylinen menestyksen fundamentalismi, mm. kirkon sisällä toimiva viidesläisyys, jossa Jumala on itsestäänselvästi voittajien ja menestyjien puolella. Kaikki annetaan anteksi, ahneus ja pörssikeinottelu kunhan yksilö julistaa Jeesusta. Lääkkeittäkin olisi parasta selvitä, jos luottaa uskon voimaan. Kirkossa viidesläiset ja lestadiolaiset nuorisotyöntekijät voivat vieläkin huolettaa julistaa kirkon nuoria jäseniä helvettiin ja kahteen kastiin, kuten sisällissotaa ennen.

Kuten jumalanpilkkaoikeudenkäynneistäkin voimme muistaa, kirkko on ollut voimakkaasti kaikkea yhteiskunnallista edistystä vastaan lähes joka vaiheessa valtion omana kirkkona. Yleistä oppivelvollisuuttakin kirkko yritti aikoinaan torpata rikkaiden maanomistajien tulonvähentymisen takia.

Ei valtiokirkko muutu ytimeltään, ellei se ole rehellinen oman historiansa ja oppiensa kanssa. Virallisesti kirkko ideologiana on äärimmäisen hierarkinen laitos ja kunnioittaa auktoriteettiajatusta siekailematta joka historian vaiheessa ilman mitään eettistä pohdintaa. Kirkko haluaa olla auktoriteetti auktoriteettien puolella.

Täytyy olla ideologinen syy valehdella omasta ideologisesta taustasta ja perinnöstä.


Historiallisesti katsottuna kirkkohan on alussa Jeesuksen veljen Jaakobin perustama organisaatio - eikä opetuslapsi-Pietarin. Valtaosa kristityistä tuomittiin Jaakobin kirkon ulkopuolelle kirkoisien toimesta - gnostilaisia lopuksi teloitettiin valtiokirkon toimesta. Kirkon omien uskomusten mukaan ajateltuna kirkko on siis epäpyhä, kaapattu ja perusteeton organisaatio, koska historiallisesti Jaakob tylysti kaappasi vallan Pietarilta ja muilta aidoilta opetuslapsilta Jeesuksen opetusten vastaisesti.

Suomi pakotettiin kristikunnaksi kuninkaan käskystä.
1100-luvulla alkoi hyvin järjestelmällinen pakkokastaminen ja alkuperäisasukkaiden pyhien paikkojen tuhoaminen. Shamaanien teloitukset alkoivat jo pari sataa vuotta sitä ennen. Mitään vapaaehtoisuutta kristinuskoon ei liittynyt pakotusoperaation edetessä. Kastata itsesi ja lapsesi tai tulet valtion kiroamaksi ja menetät kaikki omistus- ja metsästysoikeudet. Ehkä joudut myös teloitettavaksi Jumalan vastustajana varoituksena muille.

Jokaisella lapsella tulisi nyt ehdottomasti ikään katsomatta olla oikeus kieltäytyä nykyisestä uskonnonopetuksesta ja tunnustuksellisesta opettajasta milloin vain ja siirtyä ET-opetukseen.

Niin ei vain ole ihmisoikeutta nuorilla kuin on jo aikuisilla. Lasten pakkojäsenyys kasteeseen vedoten vasten lapsen tahtoakin ei ole kirkolle ongelma koska kirkkohan vain tahtoo hyvää pelastaessaan sieluja, vaikka puoliväkisin.

iv

Imagoarmo

Arkkipiispakin siunaa kuluttamisen

Kirkko on toki imagosyistä 1960-luvulta lähtien vähitellen ottanut muodikkaan ”armon ilman helvettiä”-opin ohjelmistoonsa mutta etupäässä uuden ”kaikkea hyvää edustavan” -imagovallan muodostamiseksi, totaalisen käskyvallan menetyksensä takia, mielistelymielessä. Kirkon todellisen mutoksen "itsekorjaavuus" on ollut ohut illuusio, vain kulttuurin muutoksen aiheuttamaa ulkoista painetta, ei Jeesus-liikkeen protestanttista itsetutkiskelua ja kirkon/miesten "syntien" tunnustamista.

Valtiokirkko myötäilee valtion ihmiskuvaa mutta aina mahdollisimman paljon viivytellen. Kirkkoa vastaan on helppo hyökätä koska se on kuin rannalle jäänyt laiska, röyhtäilevä valas, joka vaatii muistellen mahtiasemansa ihailua.

Kirkko on ilman omaa kehitysprosessia.

Kirkon kosmeettinen maastoutuminen "mahdollisimman monen" jokamieskirkoksi, periaatteessa modernina laitoksena ei ole tosiasioiden tunnustamista ja sen perinteisestä tuomiovaltaa luovasta syntikulttuurista luopumista.

Kirkko istuu skitsoidisti kahdella jakkaralla, perinteisen vanhatestamentillisen eli patriarkaalisen raippamoralismin ja siirappisen keinotekoisen armon jakkaroilla. Minusta olisi rehellistä, jos fundamentalistit palaisivat suoraan katoliseen kirkkoon tunnustaen katolisen oppinsa kieltäessään protestanttisen jatkuvan kehityksen idean.

Pienen vähemmistön, oikeastaan juutalaista puhtausoppia edustavan moralistiarmeijan, korkeakirkollisen klikin sallitaan terrorisoida varsin liberaalin kirkkojäsenjoukon edustajina valtavaa rahasampoa, joka on nyt tehoton ja rahaa jemmaava organisaatio. Kirkolliset fundamentalistit yrittävät lymytä hipihiljaa arvoineen ja vedota suojaaviin perinteisiin kun kieltäytyvät julkisesti kertomasta ideologisia mielipiteitään puhessaan vain "hyvää tarkoittavasta toiminnasta". Onneksi välillä media pistää valospotin paljastamaan piilofundamentalistien ihmiskuvan tuomiomielialan, kehitysvastarinnan, jyrkkää ennakkoluuloisuutta ja angstia.

Ruotsalaisten nuorten enemmistöllä on vähän tai ei lainkaan luottamusta Ruotsin kirkkoon. Tällä tavalla vastasi 60 prosenttia kyselyyn osallistuneesta 10 000 nuoresta. -Kotimaa

Monelle suomalaiselle kirkko on tärkeä, on toki, koska se on polttomerkitty kulttuurimme ytimeen "toivon" ja pelastuksen julistajana, kuoleman prosessoijana ja "ainoan" toivon julistajana, toivosta kirkon ehdoilla ja kirkon kautta. Hyväksynnän koneistona.

Helvettiä ei enää ole kirkon julistuksessa (julkisuuskuvan tahriintumisen pelosta) mutta helvettiä yms ei silti uskalleta poistaa uskontunnustusdogmeista. Kirkko julistaa paradoksaalisesti yhä keskeistä pelastusta vaikka helvetti on feidattu käytännössä kokonaan kirkon sanomasta.

Tavallisilla ihmisillä on kuitenkin vielä alitajuisesti kirkon satoja vuosia manaama pelokas pelastuskaipuu rituaalien kautta. Kirkkoa kunnioitetaan elämän pohjana - vaikka kirkon jäsen usein opetuksiin uskookin kovin sattumanvaraisesti ja täysin opeista piittaamatta. Tämä ei jostain syystä piispoja ollenkaan häiritse valtiokirkon instituutioluonteen takia.


Useimmissa seurakunnissa talousjohtaja on ottanut totaalisen pomon paikan munattomalta kirkkoherralta ja määrää käytännön toiminnan, miten rahat käytetään mm. sijoitusmielessä "pahan" päivän varalle. Talousjohtajat inhoavat tuhlaamista kehitysneuvotteluissa - eli diakoniatyötä, mielenterveystyötä, nuorten työn eri muotoja, bändimusiikkityötä ja uutta nuorisotyötä mutta rakastavat kauniita kiinteistöjä, kirkon näkyvää kunniaa, joille voi määrittää rahallisen arvon ja sijoitusturvan.

Talousjohtajat haluavat intohimoisesti ehkäistä kaiken elävän toiminnan, varsinkin kokeilevan toiminnan, varsinkin taiteeseen vivahtavan toiminnan. Toiminta merkitsee tuhlaamista. Muutos julistavasta ja tarkkaan mitattavasta uskonnollisuudesta merkitse heille kaaosta ja anarkiaa, kirkon tiiviin perinnekulissin repimistä. Perinteiden pönkittäminen on heille instituution pönkittämistä. Urkuihin voidaan toki laittaa huoletta miljoona euroa. Ja ylikansallisten firmojen osakkeisiin.

Kirkko petaa itselleen oman taantumisen ja hajoamisen pahoja päiviä, koska ei osaa lupauksista huolimatta elää tässä ajassa ja ihmisten tarpeissa.

Hylätyt jäävät hylätyiksi koska kirkko haluaa olla etupäässä perinnettä toisintava, itseriittoinen rituaalikoneisto. Kaikki tarjoillaan valmiina aivan kuten ehtoollisella. Jäsenen tärkein tehtävä on tytyväisyys ja kiitollisuus. Kirkon ydin, mm. kirkkohallitus, ihailee neuroottisesti yhteiskuntahierarkiaa toteuttavia kiipijöitä ja omaa verotusoikeuttaan sallimatta sitä kaikille uskonnollisille yhteisöille.

Eihän lukioonkaan palkata jälkeenjääneitä ihmisiä opettajiksi mutta kirkolle labiilin ja maastoutuvan opettajan rooli näyttää passaavan hyvin ilman mitään itsekritiikkiä.

Tasapainoilua ilman henkistä kehitystä.

Uskonnollisuutta ilman valaistumista.


TOTAALINEN SOTA JA VILPITTÖMYYS


Kirkko aikoo tänä vuonna tehostaa jäsenhankintaa
esimerkiksi maahanmuuttajien ja uskonnottomien parissa



Kreationismi on opetusviranomaisille kuuma peruna

Osassa Suomen kouluista opetetaan opetussuunnitelmaan sisältyvän evoluutioteorian rinnalla luomisoppia eli niin kutsuttua kreationismia. Opetusviranomaiset hyväksyvät Jumalan luomistyöstä kertomisen, mikäli se tapahtuu uskonnontunnilla.


Kristillisille järjestöille yli kolmannes valtion kehitysyhteistyötuista


KEYWORDS:: Kirkkopolitiikka kirkon tulevaisuus toimikunta kirkkovaalit 2009 2010 etiikka filosofia sosiologia kirkkososiologia kirkkoneuvosto jäsenet rippikoulu ripari riparikokemukset tutkimus eroakirkosta.fi uskonnottomus ateistit ateismi etnografia antropologia uskontotiede uskontotieteellinen tiedekunta helsingin yliopisto teologinen teologia dogmatiikka tuomiokapituli agnostismi agnostikot pelastakaa lapset Mikkelin hiippakunnan kymmenes piispa Seppo Häkkinen vihittiin virkaansa sunnuntaina kynttilänpäivänä Mikkelin tuomiokirkossa. perinnekulttuuri maailmankuva et opetus kulttuuri kirkkopäivät 2009.