Oscar-raati ihastui tähän todellisuuspakoiseen siirappidraamaan, joka antaa toivoa köyhälle ja köyhyyttä vihaaville; ikäkauttaan, säätyään ja ennen kaikkea köyhyyttä metatasolla sankarillisesti pakenevalle pojalle. Länsimainen unelma toteutuu ihan kenelle vain, unelmassa.Kuin uusi, kapitalistinen versio Liisa ihmemaassa-tarinasta; Liisa voittaakin koko potin pokerissa kirkuvaa kuningatarta vastaan - Lykky-Liisa, jonka painajainen helpottavasti paljastuukin unelmaksi. Kuin Tarantionon kuviteltava versio Punahilkasta, joka itse panee suden lihoiksi ja kostaa vielä vastuuttomalle äidilleen, joka tietysti ensin muhii metsästäjän kanssa ja niin Punahilkka menee naimisiin voimakkaita naisia ihailevan metsästäjän kanssa ja laittaa tälle punaisen hilkan päähän ennen viimeistä koston aktia. Something like that. Folklorically entertaining. Commercial Katharsis, powerfulness.
Viimevuoden Irak-krapulaa ja sotilaallisen voimattomuuden uusiutunutta Vietnam-syndroomaa parannettiin Oscareissa katumuksen äärirealismilla, sitä kuvaavilla elokuvilla. Mutta nyt palattiin taas perinteiseen Oscar-narkoosiin.
Onko amerikkalaisille orgastisempaa ja kliseisempaa onnen ja täyttymyksen huipentumaa kuin (antipoliittinen) elokuva, jossa TV-visailu, viihdetodellisuus tuottaa ankeaan todellisuuteen dramaattisuutta, onnea ja pelastusta pohjattoman kurjuuden kurimuksesta. Lapsityövoima ja ylityöraatajat eivät niin paljoa ahdista kuluttajia ajatuksena, kun voi katsoa "Slummien miljonääri" -unelman toteutumista valkokankaalla. Hyvät tyypit pelastetaan fantasioissa.
Hyvinvoiva länsimainen ihminen on huonon omantunnon uhri. Mutta onneksi siihen on vastalääkettä: vastaraituaaleja, Oscareita ja elokuvia.
Viihteen ja sen luoman hahmogallerian korostaminen on aina epäpoliittisuuden korostamista huolettoman elämän analogiana. Älä muuta todellisuutta, uneksi sopivasta todellisuudesta; muutamalla dollarilla sadan miljoonan dollarin viihdepläjäyksiä.
Kun ei ole toivoa, luodaan mielettömiä toivon ja romantiikan mielikuvia, barrikaadeja todellisuuden ja viihtyjän väliin. Viihtyjän viihdeidentiteetti (keventävän viihdekokemuksen kautta) on usein oman identiteetin ja todellisuudenvälinen etäännyttävä (ja vieraannuttava) pakomatka. Todellisin, sokeantoiveikas identiteetti, huoleton tila, tabula rasa, nisi nasa.
Slumdog-katharsis on päähenkilön vihollisen voittaminen, köyhyyden voittaminen ja voitto tapahtuu katsojassa herätetyn toiveen toteutumisessa. Näin helposti köyhyys voitetaan fantasiassa. Voiko olla mitään suloisempaa. Anything is possible.
Kauniin ajatuksen luoma omantunnon turva omaa henkilökohtaista/poliittista vastuuta vastaan.
Tasa-arvo ei lohduta amerikkalaisen oikeistokulttuurin omaksunutta viihdytettävää vaan äärimmäisen epätodennäköinen onnenkantamoinen ja epätodennäköisyyteen nojaava "sankari", mahdollisimman epätodellinen olento, toiveen "ruumiillistuma". Viihde.
Ritariromantiikan uskomattomana aikana naiset eivät unelmoineet tasa-arvosta, itsenäisyydestä ja koulutuksesta ollessaan pelkästään sukunsa ja uskontonsa kauppatavaraa vaan siitä, että mahdollisimman moni mies rakastuisi häneen romanttisesti - mutta itse suhde olisi ihmeellisen ihailtavan platoninen ja hillitty. Vallattoman statusvaltaa fantasian kautta, ylistämällä alistamisen pisimmälle vietyjä yhteisöllisiä rituaaleja, nainen äärimmäisen objektin ilmentymänä. Nuoret tytöt ihailevat haastattelututkimuksissa taas yhä enemmän naisen onnen takeena varakkaan miehen halua täyttää naisen materiaaliset toiveet. Miehen luonne on toissijainen vaikutuksessaan naisen julkisen ja mitattavan statusaseman suhteen materialistisessa identiteettihahmotuksessa.Uskonto on oopiumia massoille. Täydellisen täyttymyksen ja ihmeellisten lupausten maaginen kokoelma. Tottele säädöksiä ja tavoittele täyttymystä. Vikittele Jumalaa lupauksilla ja hyvillä aikeilla.
Viihde näköjään luo koko ajan uskonnollissävytteisempää kohtaloviihdettä.
Kuinka viihdefiktio luo dramaattisimpia todellisuusmuutoksia esiinnnostettujen yksilöhahmojen elämään. Idols ja moni muu ohjelmavöry on tätä samaa rankkaa kuraa kuin roomalaisten gladiaattoritaistelu nälkäisenä karjuvan yleisön edessä. Idolsien syvin idea on saada epärealistisia ja onnettomia sieluja esittämään noloa lahjattomuuttaan tuomareiden edessä mutta vahingoniloista katsojaa lämmittää ajatus kuinka saa loppuvaiheessa sitten kannustaa uskomatonta "lahjakkuutta", yksilöä, jota jopa kohtalon Fortuna jumalatar kunnioittaa, joka nousee mieluiten sieltä kurjuudesta ja insestistä kauniin äänensä varassa.
Viihde voi muuttaa sinun elämäsi, samaistu kilpailijoihin ja näe, kuinka viihde, spektaakkeli, on heidän, meidän ainoa toivo. Vielä suurempi draaman irvikuva on kilpailu, jossa katsoja on tuomari, äänestäjä, kohtalon kuoro, joka ei kuuntele jumalia suurempaa moraalia, kuten alkuperäinen kreikkalaisen tragedian todellisuustajun, äärimäisten seuraamusten kuoro.
YLE:n ruusuinen fiktio-sarhaohjelmansa YLE:n omasta siistitystä, sopivasti uudelleentulkitusta ja inhimillistetystä pseudohistoriasta on yksi pieni esimerkki tästä harhaisen todellisuushallinnan ja menneisyyshallinnan pyrkimyksistä Suomen ankkalammikossa.
"Uutishuone" luo ihanteellisen kuvan itsenäisistä ja tuntevista toimittajista, jotka saavat ilmaista ja kehittää itseään ja vääntää kättä pomojensa kanssa vaikka todellisuudessa YLE oli äärimmäisen hierarkinen kekkoslovakin propagandakeskus, jossa kenkä ilmestyi persuuksiin alle aikayksikön sooloilun tai emotionaalisen käyttäytymisen seurauksena.
Laajemmassa ja esimerkillisimässä mittakaavassa varsinkin amerikkalaisten identiteetti on ainoastaan historian väärentämisen varassa. Amerikkalaiset puhuvat esi-isistään pyhiinvaeltajina, jotka kulkivat kohti Jumalan lupaamaa luvattua maata - miten niin juutalaisten Toorasta matkittu paratiisi-idylli? Joukkomurhat, intiaanien keskitysleirit, mafiatyyliin ja murhien voimalla johdetut erämääkaupungit, monopoliyritysten johtajien likaiset keinot kilpailijoiden murskaamiseksi ja orjien raiskaukset eivät paljoa näy amerikkalaisten koulujen historiankirjoissa.
Heath Ledger:in post life mortum oscarpytyn voitto on kliseklimppi vailla vertaa. Melodramaattisuuden otollisin, herkullisin ja selkein oscarhetki.
Jos Ledger olisi vain jäänyt kiinni huumeiden käytöstä, jopa kieltäytynyt vieroitushoidosta eikä kuollut vastuuttomaan kemikaalimättöön pienen tyttären isänä, hän ei olisi ikinä saanut keskinkertaisesta, kulahtaneen narkkarinnäköisestä Batman Dark Knight -naamanvääntelyroolistaan oscaria. Never. Nyt hän sai kaiken antaneen amerikkalaisen sankarin viihdeglorian osakseen. Kuolemallaan hän kuoleman ja legendan osan voitti (- katsoitteko muuten Pete Q:n teatteritaltionnin Teemalta? Juuri tätä, juuri tätä).
Muutama vuosi sitten löydettiin Amerikasta orjien joukkohauta (yritän taas löytää sen uutisointilinkin). Viranomaiset yrittivät todellakin estää museon henkilökuntaa ja mustan historian tutkijoita tutkimasta luurankoja - tai ainakin julkaisemasta lopputuloksia. Kun niitä lopulta tutkittiin, löydettiin hirvittäviä iskujen ja vammauttavan väkivallan jälkiä suoraan itse luustosta. Pyhiinvaeltajien hyvinvoinnin takaajat puhuvat haudan takaa.
Estottomien unelmien maksajat.
Halvan työvoiman resurssit unelmientavoittelijoiden palveluksessa;
Slummien miljonääri -elokuvan pääosaa esittävän
lapsen palkka oli vain 500 puntaa. - AL
Rubinan isä Rafiq Qureshi haluaa antaa tyttärensä adoptoitavaksi ja pyytää kaupan päälle 200 000 puntaa (n. 227 000 euroa). - Iltalehti
Slummista elokuvaan, elokuvasta juhlituksi tähdeksi. Ja sitten takaisin slummiin. Kahdeksan Oscaria voittaneen Slummien miljonääri -elokuvan lapsitähdet Azharuddin Ismail ja Rubina Ali palasivat torstaina kotiinsa.
Isä pahoinpiteli Slumdog-leffan lapsitähden
RENÉ GIRARD
PYHITETTY VÄKIVALTA
“Minä olen koska sinä olet.”
Girard: Uskontoteologia
Trendiuhrius ja eduskunnan miehet
"Missä reaalimaailma muuttuu todellisiksi kuviksi, siellä muuttuvat pelkät kuvat todellisiksi olennoiksi - käsin kosketeltaviksi kuvitelmiksi, jotka ovat hypnoottisen käyttäytymisen käyttövoima." Mustekala
Freud Totem Tabu
"A belief in magic and sorcery derives from an overvaluation of psychical acts whereby the structural conditions of mind are transposed onto the world: this overvaluation survives in both primitive men and neurotics. The animistic mode of thinking is governed by an "omnipotence of thoughts", a projection of inner mental life onto the external world.
The suppressed part of this ambivalence (the hate parts) are projected onto others. In the case of natives, the hateful parts are projected onto the totem."
Monotheism
"At a certain stage in the development of individuals or social groups, one finds the belief in the omnipotence of thought. This may represent something akin to the child’s pride in the development of language, when reasoning, remembering, and representations gradually become possible. The over-estimation of the influence of mental functions over the physical world is the characteristic feature of all magical forms of belief"
Mitä tragedia paljastaa?
.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti