Maailmanlopun komiikkaa

Tämä artikkeli on julkaistu myös teologien makasiinilehdessä Vartijassa 3 / 2009

Espoo Cine-elokuvafestivaalilla moni elokuva käsitteli eksistentiaalista umpikujaa tai suorastaan jopa maailmanloppua. Koomisesti.

Kun eläinlajien ja ihmisapiniden joukkotuho lähestyy on lehdistö uutisoinut jo pari kuukautta "dogging"-ilmiöstä, jossa ihmiset pyrkivät ulkosalla harrastamaan sukupuoliyhteyttä. Puolisalaa ja puolijulkisesti.

Uusi hippikausi? Maailmanlopun meininkiä?

Saako ihmisten käyttäytyminen yhä lisää hedonistisempia muotoja kaiken tuhon ja uhkan uutisoinnin paineen alla?


Maailmanloppu ei ole kovinkaan kevyt aihe - ellei se ole mestarillista komiikkaa. Ja taas vain harvat taide-entusiastit saivat nauttia superajankohtaisesta aivojen päivittymisestä taidefestivaaleilla.

"Platform"-esitys Tampereella 2007 käytiin harvinaisen syvällä. Ihmismielessä ja ihmiskunnan sosiologisessa arkkityyppitajunnassa. "Platform"-esitys Tampereella (NTGent Belgia, Michel Houellebecqin romaanin "Oikeus nautintoon" pohjalta sovittanut Tom Blokdijk; Ohjaus Johan Simonsoli) on virkistävän eksistentiaalista teatteria paratiisin epätoivoisesta kaipuusta. Tanskalainen Euroopan sotatilasta spekuloiva How to Get Rid of the Others-elokuva taas on eksistentiaalista komediaa sotaisesta ja näkymättömästä filosofiasta, jonka länsimaat ovat omaksuneet USA:n kintereillä.

Juutalaisten kabbala-viisauskirjoitusten mukaan Jumala ei karkoittanut ihmistä paratiisista vaan ihminen karkoitti Jumalan. Ja mitä on paratiisi? Paratiisin lupaus kiehtoo ihmisiä valtavasti. Uskonto, teknologia, ideologia, taiteellinen ryhmä, tupakka ja muut huumeet, esteettisen bulimian muotinäytökset, alastomana seksin harrastaminen luonnossa - kaikki on sitä paratiisin etsintää.

"Sinä olet tuhonnut onnemme.
Sinä et antanut mitä tahdoimme."

Tuota voisi kutsua lankeemuksen tiivistelmäksi.
Tyytymättömys ja kyltymättömyys.
Voidaan sanoa, että kertomusperinnössä "paratiisin lankeemus" on tragedian arkkityyppi.

Kaikki on hyvin mutta tyypit alkavat säätämään ja ahnehtimaan ja kaikki menee päin helvettiä. Ensimmäinen tragediatarina (jo Gilgameshin originaalissa tarinaversiossa), mikä on säilynyt kirjauskontojen mukana.

Ihminen ei jaksa olla ihminen vaan haluaa luoda Jumalasta oman kuvansa. Niin ateisti kuin fundamentalistikin tukeutuu Jumalaan, joka mahdollistaa väittämät ehdottomasta todellisuudesta ja varmuuden suomasta vapaudesta.


Buddhalaisuutta kutsutaan uskonnoksi mutta tavallaan se on kuitenkin epäuskonto. Buddhalaisuuden mukaan ihmisen täytyy riisuutua turhasta itseydestä ja kaipauksesta. Rajoittavista ja vammauttavista haaveista.

Jos on kristinusko valjastettu omahyväisyyden ja vastuuttomuuden magiaksi niin voi buddhalaisen tarvenihilismin kääntää hedonismiksi. Kun vain keinot keksitään. "Platformissa" päähenkilöt ovat kuin uusi Aatami ja uusi Eeva, jotka riisuutuvat kaikista kulttuurisista hyvän kansalaisen määritelmistä ja puraisevat mielihyvän omenaa ilman huonoa omatuntoa.

Buddhalaista ontologiaa materialismin kautta - ja ja orgasmin ylistämistä nirvanan sijaan. Koska heidän elämänsä alkupuoli on mennyt pelkästään huonon omantunnon tuottamaan elämänhallintaan muiden kiitoksen saavuttamiseksi. Aatami ja Eeva kohtaavat toisensa. Kohtaavat pelkonsa. Kohtaavat nautintonsa. Kohtaavat vapahduksen kuolemanpelosta kaiken merkityksettömyydessä - ja nautinnossa.

"Platformia" voisi kutsua teatterikappaleeksi, jonka shokeeraavuutta voi sanoa itsetarkoitukselliseksi. Hyvä taide on aina itsetarkoituksellista ja subjektiivista. Koko todellisuuden itseensä kätkevää, koko todellisuuden tulkinnan kaappaavaa.

Puhdas tietoisuus. Puhdas varmuus. Puhdas terroristi.

Onko hedonistisella vapautumisella ja fundamentalismilla sittenkään mitään eroa? Vihainen ja puhtautta vaativa fundamentalisti päättää "Platform"-kirjassa/teatteriesityksessä päähenkilöiden riemullisen ideologian, seksuaalisen kuluttamisen hedonismin, puhtaimman länsimaisen uskonnon.

Länsimaisen kulttuurin selkeimpänä tunnusmerkkinä on pidetty omasta itsestään vieraantumista. Omaa ruumista kohtaan koettu inho on yksi vieraantumisen maratontaipaleita. Itsehillintä ja sivistyneisyys pornoteollisuuden ehtona. Kun paettava ja painostava valtakulttuuri toimii arvojensa vastaisesti mutta silti esittää vaativasti olevansa arvojensa kantaja, voidaan puhua syvästä vieraantuneisuuden tilasta.

"Platform":issa päähenkilöt vieraantuvat täydellisesti ja omaehtoisesti itsestään suorituskulttuurin jäseninä ja kokevat sen riemullisen itseoivalluksen huipentumana. Moraali onkin oiva käyttöväline, hyvä renki hedonistisille isännille.

"Platform":in seksuaalisanarkistisen ihmiskuvan esikuvana on ollut todellinen ekstaattis-sekstaattinen ilmiö Venäjällä ennen vallankumousta, Hlystiläisyys. Heille kävi samoin kuin näytelmän hahmoille. Ortodoksinen kirkko kidutti, hukutti ja repi lahkolaisia kappaleiksi verisessä ajojahdissa. Todellisuuden omistajat olivat raivoissaan todellisuuden purkajille.

"Platform" on länsimaisen vieraantuneisuuden päätepysäkin karnevaalia. Yksilön hedonismista saadaan viimeinen ismi, jolla voisi pelastaa koko mailman.

"Platform":ssa päähenkilöt keksivät "ekologisen" ja rehellisen seksiturismin merkityksen koko maailman pelastukseksi. Rahat kolmansiin maihin ja köyhien viaton ja kaunis ruumis kuluttajien kuninkaille käytettäväksi. Uusi seksikolonialismi, joka vapauttaa kulttuurien seksuaalisista rajoista, antaa alistumiselle intiimin arvon ja luo aineellista hyvinvointia nautinnon hinnalla.

Seksiturismi on todellisuutta hämärissä dokumenttielokuvissa mutta jossakin niin kaukana, että se ei tunnu uhkaavan eurooppalaisten kulttuurien perusarvoja. Irakin sota ei periaatteessa ole hyvä asia mutta länsimainen media on lanseerannut väistämättömien tilanteiden mediatodellisuuden ja pitää sotaa itsestään selvänä. Afganistaniin täytyy lähettää suomalaisia
sotilaita, silla muutkin lähettävät. Seksiturismia täytyy kokeilla koska... sitä ei voi pysättää.

Mieluummin maailmanloppu kuin linnottautuva pysyvien arvojen paratiisi.

Eihän Guantamo bay ole tuunattua natsien keskitysleiriestetiikkaa? Voimattomuuden rituaali voimantunnon fundamentalisteille? Eihän?

Tanskalainen How to Get Rid of the Others on hurja raina...

kts kirjoitus

Pentti Linkola ei jätä uusia sukupolvia rauhaan
- Helsingin Sanomat


Suomalaiset koululaiset eivät tunne huolta ympäristöstä - HS

-Michel Houellebecqin romaani "Oikeus nautintoon" (Wsoy)
::
How to Get Rid of the Others (DVD 2008)

TAGS:: eskatologia filosofia ontologia käyttäytymistiede psykoanalyysi freud ju

ng thanatos vietti itsetuho aggrssio apokalypsis apokalyptinen lopunajat nietzscheArhi Kuittinen

Pelastava sensuuri

Kulttuurin ja politiikan vaikuttaja Jörn Donner katsoi maanantaina IS:n verkkosivuilla, ettei suomettumisen aikakautta ole vielä setvitty kunnolla. - IS


" Suomen Pietarin-pääkonsulaatti ei halua kirjailija Sofi Oksasta joulukuussa Pietarissa järjestettävän runotilaisuuden esiintyjäksi. Tilaisuutta järjestävän Suomen PENin puheenjohtaja Jukka Mallinen sanoo kuulleensa maanantaina pääkonsulaatista, ettei Oksanen sovi tilaisuuteen, koska hänen tulonsa voisi aiheuttaa Venäjällä levottomuutta. - Helsingin Sanomat

Kun Solzhenitsyn laitetaan hautaan, suomettumisen jalo itsesensuuri nostetaan kuopasta.

Konsulaatin ahdistus keskustelusta ja taiteesta. Joku voisi siis taiteella ja näkemyksellä pilata "puhtaan politiikan"?

Helsingin Sanomien keskustelusivulla on sitten mielenkiintoisena asenteena kirjoittajien pelko runoillan politisoimisesta. Aivan kuin taide ja kulttuuri ei olisi aina poliittista, kantaaottavaa? Jotakin myötäilevää, jotakin esiintuovaa, jotakin poisjättävää.

Aivan kuin valtaeliitin hyväksymä/valikoima taide ei olisi poliittinen statement?

Suomalaiset byrokraatit ovat aina kuvitelleet kyvykkäästi olevansa taiteen suurimpia tuomareita. Aleksis Kiven kirjan julkaisukin ensin estettiin kulttuurijetsetin toimesta, koska se nähtiin uhkana kansalaisten oikeaoppiselle sivistystoiminnalle. Aleksis tuhosi siksi kaksi kertaa laajemman version Seitsemästä veljeksestä. Kiitos eliitille.

Viimeisin räikeä esimerkki oli Kiasma, joka taipui ideologisen ryhmän painostuksesta ja poisti kokoelmavarastostaan Teemu Mäen taideteoksia. Taiteellinen päätös taidelaitokselta?

Suomettuminen ei ole mitään muuta kuin pelkoa ja kulttuuripakoa.

Mutta varmasti sensuuri tekee konsulaatin elämästä aurinkoisemman. Mutta mitä arvoja suomalainen teoria diplomatiasta puolustaa?

MUTTA...

Sofi Oksanen saa sittenkin kutsun Pietariin - Helsingin Sanomat

Teemu Mäki web

: Kuolevainen

WSOY, 2008, runokokoelma (poetry)

Suloinen valta ja ihana mukautuvuus

Sivukujan Vallattomuus-kirjoituksen kommenttina:

Valta sulostuttaa.
Yhteinen ajattelu luo harmoniaa.
Samankaltaisuus turvallisuutta.

Valta on tosiasioiden hyväksymistä - Kekkosen valtaretoriikan pohja-ajatus ja suomalaisuuden tragedian ydin.

TV1:llä oli Lindfors Levengoodin haastattelemana.

Hän kertoi, kuinka taideteollinen valtakompleksi oli aikoinaan suhtautunut hänen hyönteisastiaansa. Ei tarpeeksi suomalainen. Kunnes oli saanut ulkomailta kiitosta ja gloriaa.

Toinen esimerkki. Lehdistö riemuitsi jokin aika sitten avoimesti siitä, kuinka Smedsin Tuntematon-esitys "ei ole rienaava". Hurraa. Mediakin oli kiitollinen. Tämä on sangen yleinen taidekäsitys Suomessa. Mitä se ei saa olla. Taide on oltava talutusnuorassa. Taiteellekin on yhä selvä paikka kansallistunteen ja yhteisten arkkityyppien pönkittäjänä.

Valtaa ei pääse pakoon.
Mutta sitä yritetään jokapäiväisillä keinoilla.

On kumma kuinka suomalaiset aikuiset itsenäiset ihmiset pelkäävät valtaa, konventioita ja vallan käsittelyä sosiaalisena ilmiönä ja aktiviteettina - vaan liu'utaan kitkan minimoimiseksi julkispoliittiseen puolueiden taustahyminään, työpaikkapaniikista ja horroksesta puhumattakaan, tai ainakin suorana esimerkkinä vaikkapa bileissä yksilöiden "nopeaälyinen" sopeutumishinku, maastoutumishalu kunkin tilanteen luomaa tulkintahegemoniaa eli ns yleistä mielipidettä tukevaksi muminaksi ja hihittelyksi.

Kohteliaisuutta?
Pelkoa?
Sosiaalisutta?

Jos suomalainen huomaa olevansa selvästi ryhmätilanteessa minoriteetissa erilaisena, on suomalaisen yleisin ratkaisu "harmonia" ja hissuttelu, jopa toisten komppaaminen yhteisen fiiliksen pönkittämiseksi, sopivan profiilin pelastamiseksi, pupu vaan pöksyyn ja sovittelevia lausahduksia kulloisenkin piirin maailmankuvan tilkkeeksi. Ja kaikilla oli niin mukavaa.

Politiikka on aina valtaa maailmankuvan tulkintaan.

Kerro minulle paradoksi?
Juuri tuo.
Suomalainen, olematon keskustelukulttuuri bileissä.

Se ei ole minusta inhimillistä vaan halveksittavaa. Pelokkuuden harmoniaa. Suomalaisten pelokas lauma-asenne. Itsetuhoisaa. Me. Olemmehan.

Suomalaisten maastoutumishalukkuus, "oikeastaan mehän ajattelemme samalla tavalla", muka sovittelevuus osoittaa selvästi miten on mahdollista että meillä on niin kirkkaan kova oikeistolainen sosiaalidemokraattinen puolue. (Joka nyt epätoivoisesti koettaa kannatuslukujen laskiessa hinkata takaisin punertavaa sävyä pintaansa).

Suomalaisten uusien mediatuotantojen ja elokuvatuotantojen tylsyys on perusteltu saman linjan uusiosynnillä, genre-ajattelulla. Teoksen matalaotsaisuutta ja persoonattomuutta perustellaan kirkkain silmin genre-ajattelulla: turha arvostella tätä tuotanto koska se on tämänjatämän genren mukainen tuotanto. Kiva kopio.

Suomalaiset ovat pelkureita, jotka on koulutettu kinkereillä näpeille lyömällä kirkkoherroille, normien tarkkailijoille, kilteiksi ja säikyiksi vekaroiksi.

Aleksis Kivi "Seitsemän veljestä"- lopun yhteisösopeutumisen antikliimaksi, pikasopeutuminen muiden ihmisten hyväksynnän mukaiseksi ja oman elämäntyylin raiskaaminen on surullinen kertomus suomalaisen kulttuurin selkärangattomuudesta.

Suomalaiset rakastavat itsepetosta ja hyssyttelyä kunhan vain valtahegemoniaa, turva-ajatuksia ja "yhteistä toivoa" hoitavat isähahmot ja pomot jätetään rauhaan, etteivät lapset sitten saa tukkapöllyä muiden ihmisten puolesta ajattelevilta puolueboilereilta tai despooteilta.

Työpaikoilla varsinkin puolen valitseminen nähdään viimeisen tuomion kaltaisena kysymyksenä. Eritavalla ajatteleva on vihulainen. Tupajumi. Terroristi. Joka puhuu vain mielipiteistä eikä suostu näkemään totista valtataistelua ja ryhmähenkeä, sitä pidetään idioottina.

Väkivalta ja mielenterveysongelmat näkyvät
uusissa lasten- ja nuortenkirjoissa
- Helsingin Sanomat

TAGS: Kulttuurikritiikki, sosiologia, taidemaailma, taidekritiikki, kritiikit, kulttuurintutkimus,

Vapaan maailman riskiretki - Commando

MTV3 perjantaisin: Commando

"Support the troops and their mission".

Uusi sarja "Commando" nojaa amerikkalaiseen hybrikseen empatiasta sotilaita kohtaan. Kaikki poliittinen pohdinta on turhaa, kun kansalaisten huomio kohdennetaan empatian osoittamiseen kärsiviä sotilaita kohtaan siellä jossain.

Sotilaiden kärsimys pyhittää poliittiset keinot. Kansalaiset velvoitetaan näkemään sotilaat yksityishenkilöinä, inhimillisen kamppailu esikuvina, ja siksi sodan, siis heidän toimintansa kyseenalaistaminen poliittisena kritiikkinä vulgarisoidaan "epäempaattisena" toimintana. Hehän ovat vain ihmisiä suuren tehtävätaakan alla. Isänmaa tarvitsee sankareita. Syystä tai toisesta.

Kasvoton ja moraaliton valtapolitiikka lavastetaan yksilöiden moraaliseksi kamppailuksi. Tietysti dramaturgiaa korostaa miesten korruptoituminen ja sodan vääjäämättömys sadistisissa ratkaisuissa, kreikkalaisten sankarien hamartiana.

MTV3 perjantaisin

Commando

(Commando: On The Front Line) - Alkujärkytys

" Merijalkaväen sotilaat ovat Britannian kuninkaallisen laivaston eliittijoukko, joka taistelee tälläkin hetkellä Afganistanissa. Kahdeksanosaisessa dokumentaarisessa sarjassa seurataan uusien sotilaiden taivalta alkaen äärimmäisen raskaasta koulutusjaksosta aina etulinjaan asti. Kahdeksan kuukautta kestävästä koulutuksesta suoriutuneet hyväksytään sotilaaksi tähän arvostettuun ja pelättyyn iskujoukkoon. Millaisia ponnistuksia ja uhrauksia vaaditaan, että noviiseista kouliintuu fyysisesti ja henkisesti valmiita taistelijoita? Kuinka miehet selviävät todellisen vihollisen kohtaamisesta Afganistanissa ja kuinka vaikeaa on hyväksyä se, että vaara haavoittua tai kuolla taistelussa on osa työtä? Ensimmäisessä jaksossa uudet alokkaat saapuvat koulutukseen. - MTV3


Ja poliittisessa todellisuudessamme:

CIA-veteraani Ray McGovern: Israel Planning a September/October Surprise?

Irakin pääministerin viimeaikaiset puheet siitä, että sopimusta USAn joukkojen läsnäolosta ei jatketa ilman vetäytymisaikataulua on tehnyt Lähi-idän tilanteesta Israelin kannalta vaarallisen. Tämä voi saada Israelin provosoimaan vihollisuuksia Iranin kanssa ennen USAn vaaleja, arvioi McGovern. - 911

State-Sponsored Terror: British and American Black Ops in Iraq. Artikkeli kokoaa todisteita liittouman false flag -iskuista Irakissa. Taktiikka on monilta osin saman tapainen kuin Pohjois-Irlannissa, mutta huomattavasti häikäilemättömämpi ja mittakaava laajempi.

Losing the war

against Islamic extremism

One of the US's early clients was allegedly a former "mentor to Osama bin Laden" who rejected the Taliban, According to Rashid, he was paid $100,000 by a CIA agent to help in the hunt for al-Qa'eda suspects. He continues to have a strong influence in the Afghan judiciary, reports Rashid, while his militia "regularly appears in the western suburbs of Kabul to rob homes and rape women".

Such warlords were funded by the burgeoning poppy harvest. In 2003, after two years of US occupation, 4,200 tons of opium were produced (up from 3,600 tons the previous year); and the drug economy was worth $2.8?billion, more than half the value of the legal economy.

www.telegraph.co.uk

John McCain has a new TV ad out in three swing states blasting Barack Obama for not visiting wounded soldiers while in Germany. But the spot is drawing incoming fire from both sides of the aisle.

http://www.boston.com/

Sotilastarkkailuryhmän yhteyshenkilön Ilkka
Virkkusen päiväkirja Pohjois-Afganistanista:

"Vartiomiehet ottivat paikkansa lääkintämiehen nostaessa lounaan esille, kuumaa vettä termospulloissa ja Norjalaista taistelumuonaa. Kyseisen taistelumuonan paras puoli on, että kuumaa vettä lisäämällä saat lämpimän aterian muutamassa minuutissa. "

Helsingin Sanomat

( - Huomatkaa tarkkailijan tarkkailuväline käden ulottuvilla)

Siu siu vai hyi hyi

- päivitetty ii -

Keskiaikainen dogmatiikka luterilaisessa kirkossa eli oppi kirkon pyhistä asioista ja toimituksista joutuu taas natisten paukkumaan.

" Rovasti Liisa Tuovinen siunasi kahden naisen rekisteröidyn parisuhteen vastoin evankelis-luterilaisen kirkon virallista linjaa. Siunaustilaisuus järjestettiin Espoon seurakuntayhtymän leirikeskuksessa Hvittorpissa Kirkkonummella 12. heinäkuuta." - Helsingin Sanomat

Piispa Heikka on yrittänyt taas väistää luotia ja rehellistä kannanottoa väittämällä televisiotoimittajille, että Tuovisen tilaisuus ei oikeastaan ollut oikea Jumalan siunaama ja pyhittämä, oikeaoppisen heteroseksuaalinen siunaustilaisuus vaan vain sielunhoidollinen terapiatapahtuma eli pätemätön leikkitilaisuus ilman piispojen hyväksyntää ja sen heteroseksuaalista luonnetta. Ja että tilan pyhittämiskysymys, (onko piispan vihkimä vai ei), jotenkin vaikuttaisi tilaisuuden luonteeseen.

Kirkon homofobian taustalla on pyrkimys pitää kirkkoinstituutio virallisena ja mystisenä seremoniamestarina, perheinstituution "edellytyksenä", "puolustajana". Ja fiktiivisen "perinteen" ylläpitäjänä. Mielikuvasotaa.

Piispat eivät vieläkään tunnu käsittävän edes Lutherin käsitystä parisuhdeliiton maallisesta, ei-sakramentti- luonteesta, jonka mukaan ihmisten välisiin seksuaalisiin sopimuksiin ei tule sotkea käsitystä Jumalasta ja Jumalan "tahdosta".

Kuka opettaisi Lutheria "luterilaisille" piispoille? Ainakin Rovasti Liisa Tuovinen.

Tämä piispojen luoma viivästyssota on aivan sama tilanne kuin oli naispappeuden kanssa.

Piispat tietävät, että jos he aloittavat julkisesti oman katolisen perinneoppinsa mukaisen puhdistussodan humanistista ihmiskuvaa vastaan, näemme ennen näkemättömän hyökyaallon eroamisprosenteissa. Piispat eivät kuitenkaan kirko puolustuspuheissaan suostu näkemään sitä, kuinka monta sataa tuhatta modernia suomalaista eroaa kirkosta perinnefanatismin sokean rakkaudettomuuden takia.

Korkeakirkollisessa fantasiassa muutos on kirous, kirkon ei täydy muuttua vaan ihmisten olisi taas muututtava kirkon valtapeliin sopiviksi, 50-luvun nöyrän pelokkaiksi kansalaisiksi, kirkolta pelastusta ja kelpavuutta kerjääviksi virren veisaajiksi. Vallanmakuun päässeet pitävät aina instituutioita pysyvinä suojapaikkoina ja perinteiden uskonnollistyylisen palvova ihannoiminen on vain viivästysstrategia muutosta vastaan. Sen ohessa "maltillisuudella" ylpeilevä epämääräinen puhe "mahdollisesta muutoksesta" on usein vain kaunis retorinen harhautus.

Ennustaisin, kun taas ihmeesti valtiokirkon oppi ei taivu omaehtoisesti niin se taipuu ulkoisesta (ja poliittisesta) paineesta lähemmäksi jäsentensä todellista maailmankuvaa - ja piispat vetävät ylpeinä ja yhtä ehdottomina pyhän rintamalinjansa uudelle rajalle aivan kuin eivät olisi mitään opinkappaletta muuttaneetkaan.

Kirkkohan alunperin halveksi avioliittoa ja mitä tahansa seksuaalista toimintaa. Kirkkoisät eivät nähneet avioliittoa pyhänä vaan syntisten pelkurimaisena hekumana, käyttäytymisenä, jolle annettiin jokin kirkon kontrolloima muoto.


Katolisen kirkon perinteenä ev.lut. patriarkkamme haluavat omistaa totuuden ns opinkappaleiden kautta eli tulkinnan ihmisten todellisuudesta, jopa seksuaalisuudesta kuin Raamattu olisi partiolaisten opaskirja. Piispojen egoa hivelee ajatus opillisesta "successiosta", jatkuvuudesta, että he suojelevat ikuista (n. 1918 vuotta vanhaa), "aitoa" Jeesuksen sanoman sirpaleita, tätä Jumalan viimeistä viestiä maailman "kaaokselta". Ja unohtavat koko kirkkohistorian, kirkon oman jatkuvasti alati muuttuneen opillisen kaaoksen, poliittis-oppilisen korruption monet muodot ja vuosisataisen epäloogisen valtapoliittisen sekamelskan ja sotiin kiinteästi liitetyn valtiokirkkoajatuksen.

Piispojen virkaidentiteetti on kiinni megalomaanisesta ajatuksesta, että he edustavat ja puolustavat Jumalaa. Jonkunhan Jumalaa on puolustettava? Kuinka nöyrää ja herkkää. Kuin Jumalan voisi omistaa.

Kirkon ainoa jatkuva oppi on ollut patriarkaalinen valtakäsitys: ihmisen on alistuttava isälliseen vallankäyttöön perheessä ja valtiossa. Isäkuvan jylhä palvonta.

Suomalaisilla on vakavia tunne-elämän puutteita ja kaipauksia isäkuvansa suhteen ja siksi Kekkoset, kirkkoherrat ja Lipposet ovat saaneet karmaisevan ihaillun statuksen "erehtymättömänä" ja vakaana isäkuvana. Jonka vastustaminen ja kyseenalaistaminen on kuin rikos turvallisuudentunnetta kohtaan.

Se oppi jolla suomalaiset alunperin käännytettiin pakolla ja uhkailulla, on aivan eri kuin mitä kunnian arvoisat piispat armosta hehkuttavat. Naisille korostettiin Neitsy Marian Jumalallisuutta ja se oli oiva mediatemppu. Kaikki kirkot omistettiin Suomessa alunperin jollekin naispyhimykselle.

Hassuinta on jumalakuvan seksuaalisuus katolisen fundamentalistisessa dogmatiikassa. Jumalahan esitetään kolmen miehen intiiminä liittona. Miten heteromaailmankuvaan nojaavat voivat nähdä Jumalan seksuaalisesti poikkeavana mutta puolustaa intohimoisesti varsin myöhään 1300-luvulla muodostunutta kirkollista avioliittoajatusta?

Sitä ennen se oli vain sukujen välinen taloudellinen ja imago-sopimus ilman rakkaus- tai siunausajatusta. Fundamentalisteilta puuttuu kokonaan historiallinen näkökyky. Kirkko siunasi itkeviä nuoria ihmisiä sukujen kauppasuhteiden sinetiksi ja siinä ei ollut mitään pyhää. Vain raha ratkaisi.


Mediatodellisuus muokkaa nyt kirkkoa enemmän kuin fanaattinen toive Pyhän Hengen ehdottomasta johdatuksesta, kirkon ikuisesta ja muuttumattomasta opista.

Lutherin mukaan kirkon oppi tai paavi ei määritä käsitystä Jumalaan vaan yksilön uskon suhde määrittelemättömään ja ajattomaan, järjen yli käyvään.

TAGS:: kirkon käsitys avioliitosta opetus avioliitto-opetus seksuaalipolitiikka seksuaalikasvatus heterohegemonia diskurssi hegemonia kirkkopolitiikka kirkkohallitus piispain kokous piispainkokous helsingin seurakuntayhtymä diakoniatyö rippikoulu rippikoulutyö

Nociatastroph

päivitetty

Iphone USA:n toiseksi myydyin kännykkä

Iphone myy USA:ssa hurjaa vauhtia.
Iphone 3G on noussut NPD:n tuoreiden tilastojen mukaan Blackberryn mallien ohitse tämän hetken myydyimmäksi älypuhelimeksi ja toiseksi myydyimmäksi matkapuhelimeksi USA:ssa.




Nokia vajoaa USA:n kännykkäkisassa

- Kauppalehti

Nokia on ilmiö kliinisenä puhelimena ja saanut sen takia asiallisuuden tuottamaa menestystä mutta sillä ei nyt tuoteta seksikkäitä ja inhimillisä kännyköitä monimediaympäristöön. Nokian tuotekehittelyssä insinöörit ovat saaneet pitää valtaa ilman perusteita ja niin se human touch on jäänt puuttumaan. Käytettävyydessä on kunnioitettu Nokian omia perinteitä ja outoja tottumuksia asiakkaiden kustannuksella. Käyttöliittymäajattelussa aikaisempien tuotoksien ja valintojen kunnioittaminen estää kaiken kehityksen.

Mutta nyt Nokia alkaa maksamaan firman insinöörikiltan hegemoniasta.

Kultapoju ei aina muni kultamunia vaikka olisikin lupaavin ja luotetuin. Toiveiden täyttäjäksi kruunattu.

Talven mittaan sijoittamisen erikoislehdet kuten Barron's hehkuttivat Nokiaa "turvasatamana". Laittamalla latinsa suomalaiseen matkapuhelinjättiin sijoittajat olisivat siis voineet paeta osakemarkkinoiden veristä myllerrystä.Noh, nyt tiedämme, että ei Nokiasta ollut bunkkeriksi. Nokian kurssi on luisunut vuoden takaiseen 15 euroon nopeasti. Talvella se käväisi jo yli 28 eurossa. Turvasatamassa sijoittaja olisi siis pahimmillaan puolittanut varansa.

- talouselama.fi

Lempeä väkivalta

Jos tämä tapaus olisi tapahtunut valtion virastoruokalassa ja pomo olisi pakottanut työntekijän syömään oksennetun suupalan, kuinkahan olisi käynyt?

Hämeenlinnan käräjäoikeus on päättänyt hylätä kaikki syytteet hattulalaisen päiväkodin pakkosyöttötapauksessa. Syytettyinä oli 49- ja 48-vuotiaat naistyöntekijät. Käräjäoikeus ei kiistänyt, etteikö pakkosyöttämistä olisi tapahtunut. Oikeus katsoi, että syytetyt vastoin päiväkodin arvoja kohtelivat lapsia ankarasti ja tiukasti. Oikeuden mielestä tämä ei kuitenkaan riittänyt toteuttamaan pahoinpitelyn tunnusmerkistöä. IL

Kolmen ammattilaisen silminnäkijän lausunto pahoinpitelystä ja pakkosyöttäjien pilkkaavista huudoista ei kelvannut käräjäoikeudelle.

Ovatko lapset yhä ilman oikeusturvaa?

Vaikka tämä epäsensitiivinen pakkosyöttö yökkäilyn jälkeen on ollut maan tapa kirkon kovan tottelevaisuuskurikulttuurin ajan, satoja vuosia, ei se silti oikeuta työnantajiakaan käyttämään enää kirkon oivaa jalkapuukeksintöä rankaisuna syntisille työntekijöille.

Nähdäänkö lapset väkivaltaa kestäviksi olennoiksi ja lain suojassa kulkevat aikuiset herkemmiksi kuin lapset? Sekö lisää aikuisten turvallisuudentunnetta kun oikeuden päätöksellä saa pakkosyöttää lapsia?

Aikuisille armo, lapsille kuri.

Ei ihme, että Suomi on WHO:n tilastoissa vanhan Euroopan väkivaltaisin maa. Päivähoitajien pomot ja lastensuojeluviranomaiset eivät taida lainkaan ymmärtää, mistä pienet Fritzlit ja Auviset on tehty.

- lisäys
Väkivallan puolusteleminen perustuu aikuisten oman menneisyyden prosessoimattomuuteen. Itse koettua väkivaltaa ei ole käsitelty vaan on jopa täysin tunnemuistina torjuttu, jotta ideaalikuva mm omista vanhemmista voisi säilyä "puhtaana" ilman häiritsevää tuskan ja häpeän ristiriitaa. Ihmisen tavanomaisin reaktio lapsena koettuun väkivaltaan on syyllistää itsensä, jotta uhri itse voisi mieltää aikuisen toiminnan "mielekkäänä".


Pyytävätkö nämä uutisoidut pakkosyöttäjät anteeksi lapsilta? Eivät varmasti ilman uhkausta - "Ei kukaan tahtonut mitään pahaa mutta nyt sitten tiedät mitä voi tapahtua jos et syö käskystä".

Minä ainakin olen joutunut kokemaan tämän saman toimenpiteen niin koulussa kuin kotona. Eikä se kasvattanut milliäkään vastuuntuntoa tai oppimiskykyä.

Keskustelu - Helsingin Sanomat

Rippikoululaiset hakattiin

risuilla ruhjeille

Jerseyn kauhutalo todistaa myös rajoittamattoman väkivallan tilanteesta, kun psykopaatit pääsevät valvomattomasti pyörittämään bisnestä:

Salainen poliisiraportti paljastaa
lastenkodin vuosia jatkuneet kauhut.

Tehottomuutta luova tehokkuus

Tiukka talous tuo pomojen pimeät puolet esiin.

Suomen Akatemian Valta-ohjelmaan Johtajuus, valta ja pelko liittyvän hankkeen yhteydessä on avattu sivusto www.panoptika.fi, jossa kerätään tarinoita pelottelusta työpaikoilla. Sivusto on ollut auki vasta jonkin viikon, mutta Eriksson kertoo, että lomakaudesta huolimatta se on herättänyt paljon mielenkiintoa ja sinne on tullut lukuisia viestejä. Ensimmäiset tutkimustulokset näiden pohjalta saataneen elokuun lopulla.

– Vaikuttaa siltä, että työelämän koveneminen on jatkunut lama-ajasta lähtien, sanoo Eriksson.

Pelottelua voi esiintyä missä tahansa töissä. Maraja Erikssonin mukaan joillakin työpaikoilla ihmisten pimeät puolet tulevat paremmin esiin kuin toisilla. Hänellä on sellainen tuntuma, että pelolla johtaminen on yleisempää julkisella puolella ja seurakunnissa kuin yrityksissä.

– Stanfordin yliopistossa tehdystä tutkimuksesta ilmenee, että yritykset, jotka ovat parhaiten pitäneet huolta henkilöstöstään, ovat pitkän ajan kuluessa menestyneet parhaiten. Ne ovat pystyneet muuntautumaan sitä kautta, että ovat osanneet antaa arvon osaamiselle.

- taloussanomat.fi

Suomalaisten kulutusvimma järjetöntä

Suomalaiset kuluttavat surutta niin paljon, että järki on kaukana: tulot eivät enää riitä kattamaan menoja.

- taloussanomat.fi

Satu Taiveaho ja Antti Kaikkonen järjestävät kalliit häät lainalla. IL

Pimeä yö ja lohtu pimeydestä

Espoon herättäjäjuhlilla kuultiin taas kertakaikkiaan loistava esimerkki korkeakirkollisesta uusiokielestä, verbaalisesti pehmennetystä, kätketystä ja uudelleenlämmitetystä keskiaikaisesta uskonopista ja maailmankuvasta:

1)
"Tieteellisen maailmankatsomuksen omaavan ihmisen on vaikea uskoa persoonalliseen Jumalaan", Espoon piispa Mikko Heikka sanoo seurapuheessaan.

2)
"Pimeä yö kuuluu jokaisen elämään. Näiden hetkien tunnusmerkkinä on kokemus Jumalan poissaolosta."

- HS.fi

Piispan implisiittisessä diskurssissa "pimeä" merkitsee sitä kirkon peruskiveä, "kadotusta", siis helvettiä, johon luterilaiset viittaavat nykyään vain vertauskuvin ja epäsuorin ilmaisuin.

Piispan viestissä on hyvin selkeät asetelmat.

1 :
Tiede ja järki ovat korruptoiva uhka lapsenomaiselle, "yksinkertaiselle" uskolle, toivolle ( ja jäsenyydelle kirkossa).

2 :
Jumalan poissaolon kokemus johtaa pimeään kadotukseen - Jumalan kokemus johtaa valkeuteen. Ihminen ei voi tässä maailmankuvassa valaistua, oppia tuntemaan itseään ilman kirkon oppien mukaista jumalakuvaa. Itsetuntemus ilman jumala-apparaattia on kirkon kannalta turha ja tuhoava.

"Pimeä" on perinteisesti siis kirkon/uskon ulkopuolinen kadotuksen tila, ne muut ihmiset, jotka eivät tule kirkon "yhteisten" oppien ja käsitysten valkeuteen.

Tässä pimeän teologisessa jäsentämisessä uskolle välttämätön "pimeä" nähdään oikeastaan uskoa synnyttäväksi voimaksi: vaaraksi, jolta täytyy pelastua. Pelastusopissa täytyy aina pelastua joltakin uhalta. Rakkaus ei tunnu tässä pelon ja uhkaavan osattomuuden uskonsynnyttämisdogmassa olevan kovin tärkeä voima. Oikeaoppisuuden suloisin efekti on yhteinen varmuus, pelastus epävarmuuden pimeydestä.

Eikä tärkeää ole varsinkaan kriittinen yksilön järki, jota ensin piispa muistaa hartaasti dissata. Järki ja ihmiselämän rajallisia salaisuuksia paljastava tiede on yhä hyvä uhka "täydellisen elämänhallinnan uskolle", fundamentalisteille - siinä missä Galileon opit olivat aikoinaan "jumalanpilkkaa" ja kirkon vallan uhkaamista.

Mestari Eckhartin mukaan ihminen, joka etsii mystistä todellisuutta, joutuu silloin pahasti harhaan, todelliseen kadotukseen itsensä suhteen, jos hän etsintäretki onkin pakoretki rationaalisesta todellisuudesta. 

Mestari Eckhartin mukaan mystinen ja henkinen ulottuvuus on niin väkevä ja läsnäoloa huokuva, että sitä varten ei tarvitse lainkaan pitää järkeä ja tiedettä uhkana. Todellisuus on yksi. Ja että Jumalan voi kohdata vain todellisuudessa. Eikä ole suurempaa pimeyttä kuin luulla voivansa määrittää ja omistaa Jumalan.

Dogmaattisesti määritellyn uskon on paettava rationalisuutta pimeään valoon ja sokeaan uskoon.

Ensimmäinen protestantti:

Mestari Eckhartin mystiset saarnat

 

The papal bull condemning Meister Eckhart

Kimmo Ketola: Mitä on fundamentalismi?

Villit kaasut

Tässä pahin esimerkki EU:n täydellisestä munattomuudesta ympäristösääntelyn suhteen. Laaja ja kiihkeä teollisuuden lobbaus ajoi hujauksessa suomalaistenkin meppien läpi vaarallisen lain, joka salli villit kaasut taatakseen nopean kaupallisen teknologisen kehityksen ja tuottavan kulutuselektroniikan markkinoinnin. Lobbaus tähtäsi tutkimustietojen estämiseen ennen lainsäädäntöä ja siinä teollisuus onnistui vaatiessaan halpojen tuotantomenetelmien hyväksymistä. Eikä tämä ole edes uusi uutinen.

Tämä sama vapaus teollisuudelle annettiin EU:ssakin, halvemmalla ja vaarallisemmin. :

Taulutelevisioiden näytöt saattavat olla suurempi riski ympäristölle kuin hillivoimalat. Niissä käytetty kasvihuonekaasu typpifluoridi (NF3) vaikuttaa ilmaston lämpenemiseen jopa 17 000 kertaa voimakkaammin kuin hillidioksidi. Häkellyttävästä Kalifornian yliopiston tutkimuksesta raportoi New Scientist -lehti. Lähes puolessa tällä hetkellä maailmalla myytävistä televisioista on plasma- tai LCD-näyttö.

- Huolestuttavaa ei ole vain se, ettei Kioton pöytäkirjassa rajata kyseisen kaasun käyttöä, vaan myös se, että valmistajien ei tarvitse raportoida käyttämistään kaasuista, sanoo Kalifornian yliopiston professori Michael Prather.

Jos EU esittää itsensä hyvinvoinnin ja ympäristöturvallisuuden organisaationa ja takaajana vaatien yhä enemmän epädemokraattista vallankäyttöä, niin miksi todellisuus EU:n roolista teollisuuden palvelijana on nyt niin kovin erilainen?

Asenneongelmaa ei korvata diktatuurilla.