maanantaina, elokuuta 29, 2011

Guggenheimin kulttuuri-invaasio ja kokoomuksen hegemonia


 


Linkkilisäys:

Guggenheim, osa n: Toteutumattomien Guggenheimien arkisto

 - tietoja Guggenheimin säätiön toteutumattomista hankkeista – vähän niin kuin taustaksi Helsingin kaupunginvaltuuston päättäjille, joille kaikille aion myös tämän listan lähettää, jotta he tajuaisivat paremmin yhteistyökumppaninsa museonperustamishistoriaa





Kokoomus tekee kaikkensa, jotta yhteiskuntakriittinen taide ei kehittyisi Suomessa.

Guggenheim-hysteria ja mediasota on nyt kahdenkymmenen vuoden oikeistolaisen taidepolitiikan kehityksen looginen tulos.
Tämä kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien riveissä lymyilevien piilo-oikeistolaisten toimijoiden selkeä kulttuurihegemoniaprojekti on Guggenheimin mielikuvarummutuksen ja läpiajon takana.
Pitkä ideologinen projekti hyvinvointisuomen ja kansalaisten läpinäkyvän ja itsehallinnoiman valtion alasajamiseksi, ison rahan mellastuskentäksi ilman valtion tasaavaa toimintaa yksilöiden hyvinvoinnin ja taiteen monimuotoisuuden mahdollistamiseksi.

Guggenheim on selkeästi eliitin kulttuurihegemoniaa.
Taktinen ja ideologinen väline pyrkimyksessä valloittaa kulttuuri ja taidekenttä ja sen tukirahavirrat virkamiesten ja taidesijoittajien keskusjohtoiseksi systeemiksi, jotta taidepörsseissä liikkuvaa rahavolyymiä lisättäisiin jopa suomalaisten verorahoin.
Jotta taide ei olisi vapaata ja poliittista valtaa kyseenalaistavaa. Globaalia taidepörssiä, abstraktia sijoittajien sisäpiirihippaa ja verorahoilla rahoitetun sijoitustoiminnan röyhkeää hyväksikäyttöä. 

Kun 1989 laman ja oikeistopankkiirien juppipolitiikan jäljiltä alkoi varakkaiden jatkuva verovapauttaminen 1992 lähtien niin kokoomus omaksui hyvin häiriintyneen "varmojen sanojan" taktiikan esiintyä pelottelijana ja samalla ratkaisujen ja ns. "ainoan talouspolitiikan" julkeana edustajana. Kekkosen politiikasta matkittiin uusilla keinoilla pelotteluvalta mutta Kekkosen tietty kulttuurin tasapainonäkemys unohdettiin.
Talouspolitiikasta tuli yhä pidemmälle hallinnoivaa kulttuuripolitiikkaa. Kulttuurin valloittamisstrategia kuulostaa suurelliselta määreeltä tässä tilanteessa mutta olemme hyvin päämäärätietoisten rahapiirien kaappausyrityksen kohteena nyt myös EU:n pankkikriisin kautta.
Kaikki muu, epäoikeistolainen, leimattiin Suomessa uhkaksi terveelle taloudelle vaikka tämän "terveen talouden" saarnaajat olivat itse  Suomen laman aiheuttajia. Rikolliset saivat kirjoittaa itse uuden lain kulttuurille.
Alkoi oikeiston kulttuuri-invaasio Harri Holkerin siunaamana.

Kekkonen ei ollut enää estämässä oikeiston yksipuolista rahavaltaa vasemmistolle tilaa antavalla tasapainoperiaatteella, kansallisvaltioideallaan ja niin synkkä ideologia päästettiin  laman jälkeen valloilleen pankkimies Mauno Koiviston lanseeraamana pankkien vastuuvapaudella.
 Taloudesta eli oikeistolaisesta talousideologiasta tehtiin ideologinen peruste jokaiselle yhteiskuntanäkemyksen muokkaamiselle takaisin  luokkayhteiskunnaksi "liberalismin" valheen turvin.
Vasemmisto suostui lamaannuttavaan lamahysteriaan ja oikeisto sai esiintyä aikaansaamansa laman takia ja varmuutta (ts. uhkauksia) huokuvien kovan linjan talousnäkemysten kautta kaiken määärittelijänä. Itsestäänselvyyksien esittämisellä torjutaan arviointi, vaihtoehdot ja keskustelu "epävarmuutena" - aivan kuten Pajunen käyttää aikamäärettä itsestäänselvyyden diskurssina.
Suomalaista hyvinvointi-identiteettiä ja -yhteiskunta ei kuitenkaan rakennettu 1970-80-luvuilla kovalla ja julmalla talouspolitiikalla.


Hyvä, avartavan räjäyttävä ja uutta auraava suomalainen taide ei ole ollut koskaan keskus/eliittijohtoista taidetta Aleksis Kivestä lähtien mutta silti kokoomus konservatiivisen keskustan ja oikeistolaisten valedemarien avustuksella on ajanut laman jälkeen Suomeen taas keskusjohtoista eli hyvin hierarkista ja oikeistoporvariaatteen määrittämää taidekontrollisysteemiä ja sen korkeinta kokoomuslaisten virkamiesten määräysvaltaa opetusministeriötä.
Jotta mm. uusien taiteilijoiden mediataide ja uusi elokuvataide ei kehittyisi Helsingin avustuksella ja saisi rahoitusta mutta valtava budjetti käytettäisiin ylikansallisen firman globaaliin taidekauppaan ja brändin kerjäämiseen Helsingin alueelle. Miksi ei samaa rahotusmassaa nyt suoraan taiteilijoille ja tyhjinä olevia kaupungin rakennuksia taidekeskuslinjaksi keskustan liepeille max 1,5 km kekustasta? Miksi ei? Oma, itsenäinen synnytyslaitos, rahoitussysteemi taiteelle joka suuntaan ilman globaalia vampyyribrändiä imemään 20 miljoonaa vuosittain vain brändiverona kaupunkilaisilta?
Taiteellisen päätäntävallan luovuttaminen eliitille on kokoomuksen perustaktiikka elitistisen strategian varmistamiseksi ja poliittisesti sensuroidun kulttuurin naamioimiseksi. 
Aateliset, kirkko ja despoottikuninkaa ovat halunneet että taide liittyy vain tuonpuoleiseen ja metafyysiseen, todellisuutta peittäen ja valtaa esteettisesti ylentäen.
Oikeistolainen politiikan ja maailmankuvan valhe näkyy nyt kuitenkin koko Euroopan järkyttävässä ja tahallisessa pankkikriisissä.
Kansalaisille paasataan, että pörssikulttuuri ei ole nollasummapeliä.
"Rikkaan raha ei ole sinulta pois". Silti veronmaksajien on maksettava pankkien tahallinen konkurssiuhkailu ja pörssipeli kuten Suomessa 90-luvulla. Raha on nollasummapeli, talouden kasvu ja voitontavoittelun maksimoimisen periaate ei saa olla talouden tärkein tukipylväs.
Talous on yhteiskuntaa varten eikä yhteiskunta taloutta varten. 
Nämä ovat humanistisen ja vasemmistolaisen kapitalismin, jakamisen, tasaamisen ja talouden valvontasääntelyperiaatteen kirkkaimpia johtotähtiä, joista monet "vasemmistohenkiset" poliitikot ovat lopuneet. Ja taas on jotain todistettu Euroopan konkurssilla ja valtioiden teurastuksella pankkien ja pörssin erillisvapauden tähden mutta onko mitään opittu?

Nyt oikeistolaiset eliittitaiteen promoajat kirkuvat, että taiteen täytyy olla kansainvälisen taidekaupan kohteena ja alaisena, sen kontrolloimana jopa Suomessa. Taide valuuttana ja poliittisesti neutralisoituna vaihtokauppana, epäpoliittiseksi abstrahoitu ammattitaiteilijan brändiprojekti. Taide, joka täytyy nähdä taitelijan Nimen kautta.
Ja taiteilijan täytyy ryömiä taide-eliitin edessä uransa edestä.
Puhutaan kauniisti Guggenheim-instituutin osoittamasta kiinnostuksesta mutta kansan täytyisi maksaa Guggenheimin puolesta 10 vuoden aikana 400 miljoonaa euroa (joka vuosi siis jo pelkästään 20 milj guggenheimveroa brändin käytöstä!), jotta Guggenheim saisi itsevaltiaana ohjaaman despoottisen taidelaitoksen Suomeen, jota suomalaiset eivät kontrolloisi mutta kustantaisivat Guggnheimin osakkaille voittoa tuottavaa bisnestoimintaa venäläisten miljonäärien metsästyksessä. Heitähän Guggenheim on täällä vesi kielellä metsästämässä.
Eli verovaroin maksettaisiin kapitalistista taidekaupasta tehtävää voittoa ihmisille ja firmoille, jotka eivät sijoita Guggenheimin Suomen osastoon lainkaan rahaa. Tämä on ihan kafkaa.
Miksi meidän täytyisi maksaa ylikansallisten sijoittajien voitonteko? Mitä sosialistista kapitalismia tämä on olevinaan verorahoilla? 
"Kaikki annetaan ylhäältä, taidekin ja taiteen tulkinta, kansalle, jonka täytyy kiittää hiljaa ja  muruista ja veroista sekä varoa tekemästä taidetta, jonka arviointi kuuluu eliitin taide-eliitille".
Tämäkö on ideologinen hyminä suuren invaasion oikeuttajana?

Guggenheim brändinä on vain taidekauppaa, abstraktin hygieenisen ja poliittisesti harmittoman taloustaidekulttuurin sisäänajoa ja sillä estettäisiin tehokkaasti suomalaisen omaehtoisen taiteen alan kehittäminen ja tukeminen.
Suomalainen taiteen rahoitus on nollasummapeliä. Rahoitus on anettava suoraan taiteilijoille eri tyyppisten instanssien kautta ilman poliittista kulttuuridiktatuuria.

Taidepolitiikassa täytyy ymmärtää, että jos taidemarkkinat suljetaan eliitin kontrolloimaksi areenaksi, niin täytyy puhua selkeästi ideologiasta hegemonisen kontrollitarpeen taustalla.
Kokoomuksen pitkällisessä kulttuuri-invaasiossa ja virkamiespaikkojen kaappauksissa mm. opetusministeriössä ja YLE:ssä on vieläkin kyse niinkin vulgaarista asetelmasta kuin vasemmistolaisen kulttuuritoimijoiden tukahduttamisesta.
YLE:n johto on täysin kokoomuslaisten valtaama, jotta YLE ei olisi tasapuolinen ja sallisi vasemmistolaista yhteiskuntatilanteen kritiikkia valtakunnan verkkoon muuta kuin hajanaisina vahinkoina.
Mm. Masentuneista saa toki tehdä kriittisiä dokumentteja ja nimenomaan heidän "rohkaisevista" selviytymistarinoistaan yksin ongelmistaan  mutta ei kritiikkiä systeemistä ja hierarkiaa korostavasta kulttuuristamme, joka tuottaa masentuneita työkyvyttömiä ja itsemurhakandidaatteja huikealla tahdilla.

Elokuvakin olisi voimakas kulttuurimme tutkintatapa mutta se on tiukasti poliittisen kontrollin ja sensuurin alla.
Elokuvasäätiöhän on opetusministeriön rahansäätelyn kautta 100% poliittisesti kontrolloitu ja sensuroitu systeemi , joten esim. kokoomuksen virkamiehet määräävät, kuinka yhteiskuntakriittiset, "liian masentavat" käsikirjoitukset ja paikalliset, rahoitukseltaan ja talkootyöltään joustavat elokuvaprojektit torjutaan systemaattisesti. Elokuvasäätiömallihan kopioitiin aikoinaan suoraan Itä-Saksasta kontrollisysteemiksi mutta se sopii hyvin nykyiseen oikeistojunttamalliin.

Omaehtoisia elokuvaprojekteja ei tueta niiden laadun ja tekijöiden kehittämisen parantamiseksi vaan uusi ruohonjuuritasotoiminta ja lahjakkuudet torjutaan yksiselitteisesti suomalaisessa elokuvakulttuurissa viihde-elokuvien ammatillisen liukuhihnatuotannon mahdollistamiseksi. 

Suomalaisissa elokuvissa esiintyy kyllä ahdistuneita ihmisiä mutta päästäkseen elokuvatuotantoon käsikirjoituksessa ei saa olla yhteiskuntakritiikkiä ja ideologiaa eli vasemmistolaista tai humanistista kokonaiskuvan vaihtoehtoista näkökulmaa.

Suomalaiset elokuvakriitikot eivät näytä lainkaan ymmärtävän, kuinka kapean oikeistolaisen ideologisia suomalaiset elokuvat ovat.
Aki Kaurismäki on ainoa, jolle on sallittu oma poikkeuslupa ulkomaisen menestyksensä takia, ideolignen linjansa mutta Kaurismäkihän ei suostu ottamaan Elokuvataiteen laitokselta tai elokuvasäätiöltä kunniatohtori yms kunniamaintoja vastaan, sillä hänet yritettiin laman jälkeen kylmästi käristää pois porvari-identiteettiä ylistävien elokuvien tieltä elokuvasäätiön toimesta.

Suomalaisissa elokuvissa masentuneiden on oltava itsetuhoisia, tyhmiä ja syyllisiä omaan masennukseensa, jotta elokuva ei olisi yhteiskuntakriittinen vaan "yksilön vastuuta" korostavia. Elokuvassa ei saa osoittaa systeemin ja statuskulttuurin olevan syynä yleiseen pahoinvointiin ja ihmisvihaan.

Oikeistolaisen porvariunelmaa "oman onnen taonnasta" ja materiaalisen statuselintason  varmistamisesta menestyksen merkkinä saa esittää ideologisesti vahvana mutta mitään "vasemmistolaista" systeemikritiikkiä ja olemassaolon perusteiden kyseenalaistamista ei ideologisesti saa esittää. Virkamiessanastossa "ideologinen" sanana tarkoittaa siis aina vasemmistolaista tai humanistista esitystapaa ja dekonstruktiivista dramatugiaa.

"Se teos on aivan liian lapsellinen ja ideologinen". Eli  ei oikeistolaisen kilpailukulttuurin ylistämistä ja "romanttista" toisen ihmisen omistussuhteen esittämistä.

Kirjallisuuskulttuurissa oikeistolaisen ihmiskuvan vaade julkaistaville opuksille on vieläkin kätketympää ja "hienovaraisempaa". Mutta silti erittäin ideologista ja suurten kustantamoiden poliittisesti linjaamaa.

Kirjallisuushan on nyt keskittynyt täysin naisiin vetoavaan eleegisyyteen ja emotivismiin. Jopa Kari Hotakainenkin on ovelasti johdatettu kustannustoimittajien avustuksella tähän oikeistolaisen symboliikan semanttiseen labyrinttiin, jossa yhteiskunnalla ei ole merkitystä yksiön muodostumiselle.    

Kirja on yhä enemmän tuote asiakkaiden odotuksiin helposta ja hauskasta todellisuuden käsittämisestä mutta myös poliittisen viihdehegemonian tärkeä tekijä.

VKTS on selkein esimerkki oikeistolaisesta kulttuurisabotoinnista poliittisin päämäärin.

Kokoomuksen oikeistolainen kasvatusprojekti Vapaan koulutuksen tukisäätiöstä (VKTS) oli sananmukaisesti virkamiesten poliittinen salaliitto ja on vaikuttanut maailmankuvaamme merkittävästi sen kautta, mitä kouluissa ei ole opetettu historiasta, politiikasta, uskontotieteestä, psykologiasta, hyvinvointiyhteiskunnan vasemmistolaisista taustoista, 70-luvun lakoista ja yhteiskunnan toimintatavoista vallan kautta.

Vapaan koulutuksen tukisäätiöstä (VKTS) oli virkamiesten salainen järjestö, joka epädemokraattisesti varmisti kokoomuslaisen maailmankuvan opettamisen ja vasemmistohumanistisen vaikutuksen karsimisen kouluissa laajasti ja päämäärätietoisesti.
Historianopetusta on ollut helpointa vääristää karsimalla historianopetuksesta mm. kapitalismin ja oikeiston julma historia ja eri kansojen taistelu tasa-arvon ja avoimen demokratian puolesta.  Epäoleellisten yksityskohtien korostaminen on aina tärkeä propagandakeino yleiskuvan hävittämiseksi ja kansalaisten epäpolitisoimimiseksi.

Itseilmaisun vapaa kehittäminen on kauhistuttavin kirosana oikeistolaisille pedagogeille. Silloin kansalainen ei ehkä hyväksyisikään yhteiskuntaa, viihdeteollisuutta, sensuroitus uutisvirtaa, maan lahjottua tapaa ja yksilön pitkää työputkea "annettuna hyvänä".


1930-luvulla vasemmistolaiset taiteilijat joutuivat SUPOn putkaan jopa vuosiksi ilman oikeudenkäyntiä, kun suomalainen oikeisto otti mallia virkaveljiltään natsi-Saksasta kulttuurisodankäyntiin. Tätä ei opeteta kouluissa, minkälaisen politiikan takia ja vuoksi talvisota aloitettiin turhaan.

Nyt taiteilijoiden vangitseminen on hygieenistä ja näkymätöntä toimintaa tukisysteemin ulkopuolelle potkaisemisessa.
Ja kun et ole tukisysteemissä, et saa näkyvyyttä mm. Helsingin Sanomissa, suomalaisten harhaisessa todellisuuskorvikkeessa ja yhtenäiskulttuurin rujoimmassa jäänteessä, Afganistanin valloitussodan ihailijassa.
Helsingin Sanomat käytti sunnuntainakin härskiä mielikuvasanastoa ja vain positiivisia ilmauksia, kuinka guggenheim-projektissa säästetään, vaikka veronmaksajien rahoja ollaan imemässä 400 miljoonaa kymmenvuotiskaudelle. 
Miksi elitistinen kulttuuri saa eniten rahaa vaikka upein ja hienoin taide Suomessa on aina tullut varjoista, kriittisten yksilöiden amok-juoksuna oikeiston kulttuurieliittejä vastaan?
Miksi emme ole oppineet historiasta?
Onko meillä kansalaisilla alkeellistakaan käsitystä historiasta poliittisena prosessina? Onko meillä käsitystä lamasta, joka määräsi meidän poliittisen kulttuurimme rajautumisen ja antoi poliitikoille luvan toimia kansalaisten arvomaailmaa vastaan?
Miksi humanismi on hihittelyn aihe "realisteille", joiden on pakko hankkia bemari tai mersu, jotta mökille pääsisi pelaamaan videopelejä ja juomaan kalliita viinejä makuaisti turtana?
Miksi vasemmistoälyköt ovat hiljaa ja oikeastaan vain laulamassa samaa säveltä "rationaalisesta" taidekulttuurista, jossa ei saa nähdä oikeistolaisten päämäärätietoista projektia oikeistolaisen kulttuurihallinnan hyväksi?
Miksi laitosteatterit kylpevät rahassa verrattuna kituutteleviin harrastajateattereihin?

Ooppera on eliittikultturimme röyhkein esimerkki, poliitikoiden vaaraton lellikki ajattomassa ja sopivan etäännytetyn eeppisessa kuvastossa. 

Elitistisen ja suurimmaksi osaksi  luksusturistien käyttämän oopperan tukeminen tulisi lopettaa (mm. ilmaiset parkkipaikat oopperan johdon Audeille kaupungin asukkaiden kustantamana): kulttuurirahat tulisi ohjata enemmän ja rehellisesti kansan tasolle. Oopperan tukeminenhan on nykyisin etupäässä ylikansallisten firmojen turistibisneksen tukemista. Miksi kaupungin ja valtion säätelysystemin on tuettava ulkomaalaisten turistien lippujen hintoja n. +200 e per lippu?


Uudet tekijät ovat ansassa tässä kaupallisen tympeässä media-Suomessa.

Aleksis Kivi kuoli suruun ja häpeään, kun suomenruotsalainen kulttuurieliitti kirjaimellisesti esti hänen todellista kansaa mielikuvituksellisesti kuvailevan kirjansa julkaisun. Aleksi polttikin ahdistuneena kaksi kerta laajemman version Seitsemeästä Veljeksestä. 
Sama kohtalo on nytkin luovuuden kohtalo Suomessa, jossa elämää läheltä katsova vasemmisto on hyväksynyt oikeistolaisen diskurssin valtiolle hyödyllisestä taiteesta ja nostanut kädet ylös laitostaiteen ja kokoomuksen opetusministeriöjuntan edessä.
Neuvostoliiton aika oli Suomelle outo murrosaika oikeistolaisten hillitsijänä, työlaislakkojen vaikutuksen tehostajana hyvinvoinnin jakamisessa  ja tietyn tasapainon tuottajana, mutta sinä aikana oikeiston hyväksymä Kekkosen sensuurin ja ennekaikkea konsensuksen kulttuuri, kontrollin periaate on nyt käännetty vain oikeistolaisen maailmankuvan yksipuoliseksi aseeksi.

Kapitalismista on tehty muokkausperiaate, ei monipuolisen kulttuurin vapaa kenttä.

Konsensus on poliittista moralismia, jossa jokin näkemys nostetaan kaikkien muiden näkemysten yläpuolelle yleiseksi diskurssiksi, itsestäänselvyydeksi, ja oikeutuksena harrastaa sen avulla valtaa ja moralistista paheksuntaa, jos joku kyseenalaistaa tai edes yrittää analysoida konsensuksen "tasapainon" eli eliitin "salaa" kontrolloiman konsensushegemonian.

Konsensus on  "rauhaa" valtaapitävien näkökulmasta, pakotettua yhteisymmärrystä, ja muu kaaosta ja moukkamaisuutta poliittisesti rajatussa konsensuskulttuurissa.
Kekkonenkin teki konsensuksesta näkymättömän muokkausperiaatteen ja alusti nykyisen oikeistokonsensuksen - mutta salli silloin kulttuurin vapautumisen ennen näkemättömsti, niin vasemmistolaisen kuin oikeistolaisen kulttuurin, tietysti tietyissä Kekkos-raameissa.


Guggenheim-efekti - Taide taidepörssin panttivangiksi, kulttuuri oikeistoeliitin tavoitteiden ehdoilla.



Minotaurus
  • Kuningas Minos järkyttyi suuresti vaimonsa teosta ja päätyi neuvottomana turvautumaan oraakkelin apuun. Näkijä neuvoi Kreetan kuningasta piilottamaan häpeänsä taitavuuteen ja niinpä Minos antoikin palveluksessaan olevalle Daidalokselle käskyn rakentaa labyrintti, josta Minotaurus ei voisi koskaan löytää ulos ja jossa kukaan ei voisi eksymättä kulkea.


Esimerkki kokoomuksen salaisesta kulttuuripolitiikasta.
VKTS ja virkamiesten oikeistolainen salaliitto koulukasvatuksen karsimiseksi vasemmistolaiselta vaikutukselta:

 -Tiedostomuoto: PDF/Adobe Acrobat - Pikakatselu 

  • Vapaan koulutuksen tukisäätiöstä (VKTS) ei julkisuudessa tiedetty mitään:


Sokeuttakaa lapsenne ja hautakivenne pysyy pystyssä.

valtion viraston sisällä.Tietoja toimitettiin virka-aikaan virkapostissa ja virkapuhelimilla.



VKTS - Kaiken voi valjastaa omahyväisyyteen ja kulttuurimanipulaatioon

  • Suomalainen yhteiskunta on eriytynyt sosiaaliluokkien ja ammattien mukaan, kertoo Työterveyslaitoksen tutkimus - Iltalehti

AKAVA on tiukasti oikeistolaisen ideologian mukaan sitoutunut ja ohjattu laitos ja sallii aktiivisesti kouluissa vihreän ideologian opetuksen, mutta ei vasemmistohumanistisen:
Rajoja voi purkaa vain, jos näkee rajoja.




Miten olisi mahdollista tuottaa Suomessa Ken Loachin kaltaista yhteiskuntakriittistä elokuvaa?

keskiviikkona, elokuuta 24, 2011

Kristittyjen valtio ja moraali poliittisena harhautuksena




Onko olemassa yksi oikea ja puhdas kristillinen kulttuuri?


Perinne, jota täytyy puolustaa Jumalan tahdon mukaan ja joka tuo pelastuksen Suomen kansalle ahdistuksesta ja köyhyydestä?

Mitä on korruptoitunut kulttuuri, "maallistunut" kulttuuri? Kristillisten perinteiden ja tapojen hylkäämistä?

Elämmekö nyt epäkulttuurissa, koska olemme hylänneet perinteisen kirkon edustaman institutionaalisen ja pakotetun uskontokeskeisyyden? Olemme siis siunauksen ulkopuolella, kun kaikkia asioita ei käsitellä uskonnollisesti?

Kuka on sanonut, että kristillinen kulttuuri on perinteessä, toisten ihmisten moraalisessa piikittelyssä ja uskonnollista sanastoa käyttävissä liikkeissä, poliittisten pisteiden ker(j)uussa?

Alkukristityille hiljainen maanalainen kapina oli itsestäänselvyys ja perinteistä luopumista. Jatkuva muutos. Muutoksen kulttuuri. Ilman vallanhalua.

Kun puhutaan fundamentalistien huudosta puhutaan kristillisen tai muslimi-kulttuurin puolesta ja moralistisen ulkokohtaisen kontrollin lisäämisestä, on mietittävä, miksi uskonto haluaa kulttuurin määrittäjäksi.

Onko "uskonto" säädöskokoelmana ja tapakulttuurina enemmänkin vain keino kuin sisältö?  Tämä on ollut kaikille valiistuksen ja humanistisen demokratian ajajille tärkeä avainkysymys.

Nykyinen vielä periaatteessa vapaa yhteiskuntaperiaatteemme, jota Raamattua heiluttavat veljemme kutsuvat "kristilliseksi", yhteiskunnaksi, on vasemmistolaisten todellistunut unelma.

Vasemmisto lunasti Suomessakin alkuseurakunnan vision köyhien ja heikkojen auttamisesta ja yhteiskunnallisesta empatiasta ja loi tämän "suomalaisen reilun" yhteiskunnan.

Jos usko on vapaus toimia ja valita uskonsa yhteiskunnassa, se ei saa olla vaatimus, yhden uskonnon sooloilua.

Kun paaville uskolliset ylläpitivät keskiajalla paavin näkemyksen mukaista kristillistä kulttuuria ja uskon vaatimuksia, ihmisuhrit olivat jatkuvia vallan jatkumisen edellytyksenä. Pyhän määrittäjä ja Jumalan suojelija sai murskata toisinajattelijoita kirkkovaltiossa.

Vapaus oli rikos kirkon ylläpitämää "Jumalan järjestystä" ja kristittyjen ruhtinaiden keskinäistä korruptiovaltaa vastaan. Köyhät palvelivat vain rikkaiden rikastumista ja paavi julistautui kristuksen sijaiseksi timanttien välkehtiessä.

Protestanttisten kirkkojen pimeä lahko oli kalvinistit, joka loi paavia totaalisemman kirkkovaltion Sveitsiin.

  Calvin tappoi julkisessa juhlassa 200 kaunista ja liian seksikkäästi pukeutunutta "huonoa" naista kirkkovaltion perustamisen kunniaksi siveettöminä ja uhkana yleiseille moraalille Geneve-jokeen. Avioliiton ulkopuolista seksiä harrastaneet miehet sen sijaan saivat armon annettuaan kolehtia uuden kirkkovaltion johtajille ja (naisten) kristillistämiselle, seksuaalisuuden kontrolloimiselle.

Calvin halusi tuhota keinoja kahtamatta "epäkulttuurin", kaiken epäpuhtaan, joka ei alistunut uskonnolliselle johdolle.

Kuinka epäkulttuuri määritellään todellisen kulttuurihistorian kautta?
On olemassa:

a) pakkokulttuureja ( mm. perinnekulttuureja, sotilaskulttureja, uskonnollisia normikulttuureja)
ja sitten on elastisia, b) demokraattisia kulttuureja, joissa yksilöt tuumivat ja sopivat avoimesti muutoksista, luopumualla turhista säädöksistä ja säätämällä tarpeellisia tarpeita turvaavia säädöksiä hyvän ja pahan seuraamuksien punnitsemisella.

Pienet heimot yltäkylläisen ravintoympäristön keskellä ovat yleensä hyvin demokraattisia ja elastisia. Heille selviytyminen eli elämä ja ryhmätyöskentely on itsestäänselvästi dynaamista, vuorovaikutteista ja tarpeisiin sekä muutoksiin joustavasti reagoivaa, monella tasolla.

Muutos on jatkuvaa ja välttämätöntä aivan joka kulttuurissa. Vaikka sitä peiteltäisiinkin. Koko ajan.

Näkymätön muutos esiintyy jännitteen lisääntymisenä  ns pakkokulttuureissa, joita ohjataan tiukan hierarkisesti uskonnon ja tai despootin johdosta. Muutos on kontrolloidussakin kulttuurissa jatkuvaa vaikkakin osan ajasta "näkymättömissä" ja julkisessa propagandassa tahallisesti väärin tulkittuna.
Äkilliset muutokset ovat sitten "yllätyksiä" pakkokulttuureissa, jossa muutospaineista on valehdeltu itsepetoksena.

Esimerkiksi Suomen ev.lut. kirkko on muuttunut hurjasti 90 vuoden aikana ja aina vastentahtoisesti mutta se onkin ottanut käyttöön ovelan julkisuuskuvan hallinnan politiikan. Aina kun kirkossa tapahtuu muutos, niin kirkko esiintyy muutoksen voimana ja muutos esitetään kirkon kristillisyyden hienona ilmentymänä vaikka onkin vain mukautunut pakon sanelemana humanistisen ja vasemmistolais-demokraattisen avoimuuden kulttuuriin. 

Parisuhdekeskustelussa "kristillistä kulttuuria ja moraalia"  edustavat eivät tunne historiaa.
Avioliitto kirkon kontrolloimanakin on ollut etupäässä yhteensopivaa suvun/yhteiskuntaluokkien taloudelliseen politiikkaan ja statuskulttuuriin, hyötyajattelua suvun mahdin kasvattamiseksi.
Neitsytnaisen merkitys on ollut kirkon aikana valuuttaa, arvoa suvulle, ei etupäässä moraalinen aihe hyvän ja ihmisen onnen etsinnässä. Puhtausajattelu on noussut suvun miehen valtaa hyödyntävista totaliteeteista.
Ruotsin historia on esimerkillinen, kuinka "kristilliset" käsitteet" ja arvot ovat historian aikana muuttuneet ja syntyneet".
Kirkko oli Ruotsissa aluksi todellisen vallan ulkopuolella, kunnes kirkonmiehet älysivät (kuten muuallakin Euroopassa) että kirkon on omittava sukujen avioliittoinstituutio.
Kirkko oli siihen asti julistanut avioliiton ja seksin syntiseksi turhamaisuudeksi, nyt se keksi yht'äkkiä julistaa avioliiton pyhäski ja päteväksi vain, jos aviopari pyytää kirkolta siunausta ja piispalta syntien määrittelyä ennen kirkon tärkeintä tuotetta eli kirkon julistamaa armoa (pientä lahjaa ja alistumista vastaan).
Ennen kirkon märittelemää seksimoralismia ruotsalaiselle suvulle ei ollut oleellista, oliko nainen neitsyt. Kokenut nainen sen sijaan oli suvun ylpeys ja miesten innostuksen kohde, seksuaalinen aktiviteetti todiste naisen vitaliteetista ja tyydytyksen tuottajana tulevalle miehelle.
Roomalais-Katolinen kirkko on kristillisen vallan perikuva ja sen selkä tulos.

Kirkon vallalle uskonnollinen demagogia (kaiken uskonnollistaminen) on  muodostunut tässä eurooppalaisen kirkkovallan prosessissa uskomattoman arvokkaaksi arvojen määrittelijäksi ja "perustelijaksi" arkijärjen ohi tukemaan klaanikulttuurien ja kuninkaiden yhteiskuntaluokkakulttuurien "arvomaailmaa" eli keinoja hierarkiakontrolliin.
Kirkko muovautui ruhtinaiden ja aatelisvallan parhaaksi ystäväksi.  Emme  saa unohtaa vallan ja alistamisen historiaa, kun puhmme ihanteellisesta "kristillisestä kulttuurista" ja "Jumalan tahdosta".
Fundamentalistien käsitysten ja mielikuvien takana on suoraan kirkon 1970-vuotta kestänyt pakkomielteinen prosessi uskonnollisen moraalivallan rakentamisessa ulkoiseksi valtarakenteeksi ja verotusoikeudeksi pois alkuseurakunnan tasa-arvoisesta, hiljaisen eettisestä kapinasta ja gnostilaisten yksilöiden sisäisestä vallankumouksesta. Ennen kaikkea yksilöiden löytöretkestä, ei fundamentalististen lammaslaumojen tunnottomaan yhteishenkeen alistumisesta.

Kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten puhtaan kristillisen valtion aatepropaganda on kuolleen kanan heiluttelua. Puhdas kristillinen valta on oksymoron.
Valtion päämäärä tulisi olla kansalaisten hyvinvointi eikä katolisen kirkon historiallisen kirkkovaltiofantasian uudelleenlämmittelyä pakotettuina "elämänarvoina".

Kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten kristillisen kulttuurin hysteria johtuu siitä, että puolueet eivät uskalla ottaa selvää poliittista kantaa hyvinvointiyhteiskunnan oikeistolaiseen tuhoamiseen eikä siihen uskonnollinen fanatismi todellakaan ole lääke vaan vain pakoreitti vastuusta.
Kummatkin ovat piilo-oikeistolaisia puolueita, jotka eivät uskalla tunnustaa kokoomuksen olevan pienen ihmisen suurin vihollinen varakkaiden verovapautusten ja pankkien tukipolitiikalla. "Kristillisen kulttuurin" puolustajat ja ristiretkeläiset eivät kehtaa tunnustaa vasemmistolaisten ihanteiden alkukristillistä voimaa. Kirkko on jyskyttänyt syvälle tajuntaamme hyvin oikeistolaisia mielikuvia "kristillisen kulttuurin" peruselementeinä ja patriarkaalisina turva-ajatuksina.

Seksi on parhain uskontopoliittisen retorinen keino välttää oikeaa poliittista keskustelua tärkeistä aiheista.
Seksin "kristillisellä" määrittelyllä ja syntimääritelmillä on hallittu yksilöitä ja yksilöiden mielikuvitusta ja pelkoja.  Yksilön arvo on ollut pakkokulttuureissa ainoastaan suvun ja heimon päämäärien mukaan määriteltävä asia ja kirkko vain kohotti yksilön hallinnoimisen uudelle karmealle tasolle.

Hierarkia ja eliitti on historiassamme määritellyt yksilön arvon, ei ihmisarvon ja itsetuntemuksen idea.

Historiallisesti ja poliittisesti emme ole vielä päässeet eroon omasta lähihistoriamme paavista.
Meillä Kekkonen oli valtionkirkon johtaja piispojen nimitysoikeudellaan ja kirkon verovirran säätelijänä ja niin kirkko oli liiton takia äänekäs, ennenkaikkea kritiikitön valtion suojelija ja suuren isän, Kekkosen rituaalinen esirukoilija. Lasten mielikuvituksissa Jumala olikin usein itse Kekkonen.
Ihmiset, jotka eivät ole eläneet Kekkosen aikaa, eivät ymmärrä kuinka keskiaikaisesti valtionkirkko ja valtio olivat Suomessa liitossa.  Tätä liittoa ei ole vielä täysin purettu ja se voi aktivoitua keskiaikaisesti tai sisällissodan kaltaisella laittomien teloituskomppanioiden uskonnollisella siunaamisella milloin tahansa, jos  superlama jyrää Suomen.

Lama-aikana (n.1989 - 2002 ) kirkon tuhoava vaikutus oli saarnata ihmisille nöyryyttä poliitikkojen vallan alla.
Ihmiset eivät nousseet poliittiseen kapinaan laman aiheuttaneita poliitikkoja vastaan.

Kirkko passivoi omalla myyräntyöllään ihmisiä epäpoliittisiksi uhreiksi, korotti poliitikkoja vastuuttomiksi johtajiksi ja jatkoi Kekkosen ajan henkistä tuhoamistyötään. Suomalaiset eivät  vieläkään ymmärrä, että poliitikot ovat vastuussa tekemisistään kansalaisille, että politiikka on äänestäjien julkinen asia eikä puolueiden salaisten komiteoiden asia.
Presidentti Tarja Halonen ei suostu avaamaan Urho Kekkosen ja Mauno Koiviston arkistoja, koska vallan ruumiinavaus voisi herättää kansalaisia ihmettelemään vallankäyttäjiemme keinoja ja salaisuuksia.

Johannes Kastaja, Sokrates ja Jeesus aloittivat aikoinaan projektin vapauttaakseen ihmiset perinteistä ja murskatakseen klaanien ja temppelien ohjaaman pikkumaisen ja julman pakkokulttuurin. He avasivat ihmisten silmät näkemaan totaalikulttuuria tuottavan uskomuksien epäkulttuurin, jonka päämäärä oli alistaa ja luoda epätasa-arvoa eikä vapauttaa ihmisiä.
 Siksi heidät tuhottiin nopeasti systeemin toimesta, koska he onnistuivat kyseenalaistamaan systeemin perinteisiin nojaavia perusteita ja uskomuksia.

Avoin kulttuurin muutos on kulttuuriprosessien rehellistä tunnustamista.

Naisten oikeus määrätä oma pukeutuminen on selkeimpiä havaintokeinoja kulttuurihistorian dynaamisen ja demokraattisen toiminnan lisääntymisessä.

Nyt jos uskonnolliset puolueemme alkaisivat puhua kirkon alkuperäisestä naisten huivikulttuurista perinnearvona, ihmisten reaktiot voisivat olla aika voimakkaita.

Väkivalta lapsia kohtaa on myös selkeä mittari: mitä tiukempi, uskonnollismpi ja hierarkisempi pakkokulttuuri, sitä "hyveellisempää" ja rankempaa on aikuisten väkivalta lapsia kohtaan.
Pakkokulttuuri on epäkulttuuri sillä sen operaattorit ja valvojat kieltävät kaiken kulttuurisen muutoksen ja aaltoilun vaikka historia todistaa aivan jokaisen kulttuurin olleen jatkuvassa muutostilassa.

Kulttuuri on prosessi. Aina.
Vaikka pakkokulttuurissa kieltäminen on voimakasta ja määrää ihmisten ajatuksenkulkua ja "oikeaa" asioiden perustelua menneisyyden pyhittämisellä ja valheellisella nostalgisoimisella, niin se ei ikinä lopeta vapautumisen ja muutoksen prosessia ja joka kulttuurissa aina tapahtuvaa ihmisten tietoisuuden muutosta.

Libya on yksi esimerkki.
Uskonnollisuus on siellä saanut kapinan funktion kun useimmissamuissa maissa uskonto on kontrollin ja muutosvastaisuuden käytössä. Gaddafi yritti esiinytä uskonnon suojelijana ja muslimina mutta se ei estänyt nyt kapinallisia rukoilemasta muutoksen Allahi.

Taloudelliset ja sotilaalliset kriisiromahdukset tuottavat aina pakkokulttuureja, joiden perintöä despootit pyrkivät kaikin keinoin säilyttämään ja nostalgisoimaan. Ehkä Libya onnistuu valitsemaan oman tiensä ja kehittämään omaa kulttuuriaan rohkeasti ja realistisesti ihmisen perustarpeiden mukaan ilman murskaavaa ja ylhäältä pakotettua epäkulttuuria? Ehkä ei.

Teologina ja sukontotieteilijänä voisin väittää että oikea kristitty on aina altavastaaja, ei vallan sanelija. Usknnollinen valta ja pakko eivät ole alkuperäisiä alkukristillisiä sanoja.
Moraali ja uskonto politiikkana ovat aivan eri asioita. Sen todistaa historia.

Uskonnolliset mielikuvat eivät saa sanella yksilöiden vapautta ja hyvinvointia.
Valtion ainoa tehtävä on turvata ihmisten kansalaisuus toisten hirmuvallalta ja suuryhtiöiltä. Historia todistaa kauhistuttavalla voimallaan, kunka kristittyjen hirmuvalta on mahdollista. Natsi-Saksan valta ei olisi ollut mitenkään mahdollista ilman kristittyjen ja kirkkojen fanaattista kuin myös hiljaista tukea.


II

Gnostilaisuus oli ensin laajemmalle levinnyt mietiskelevän ja sisäisen etsinnän se kristinuskon muoto, joka erosi perustavanlaatuisesti roomalaisten ja paavalin ehtoollisveri- ja marttyrilahkosta.

Gnostilaiset korostivat, että Jeesuksen seuraaja ei saanut kerjätä hyväksyntää yhteisöltä.

Paavali ja katolisen kirkon alkumuoto marttyyrilahko taas vaativat että yksilön on kerjättävä ja saatava yhteisön hyväksyntä yhteisön johtajan tiukoilla ja ulkopuolisilla ehdoilla.

Kaste oli myös uusi keksintö yhteisöä rajaavana ja ylistävnä rituaalina, jota gnostilaiset eivät hyväksyneet lapselle, koska lapsi ei voi pohtia hyvän ja Jumalan olemusta.

Ero arvomaailmassa oli siis huikea.

Paavali ja marttyrilahko hylkäsivät Jeesuksen opetuksen sisäisestä ja jatkuvasta  eettisestä punnitsemisesta, joka ei saa riippua trendeistä, johtajakultista ja rituaaleista. Marttyyrilahkossa varmin tapa päästä taivaaseen oli  uhrautuminen ja kuoleminen julkisesti jopa tahallisella antautumisella vainottavaksi. Tämä oppi oli tietysti ennen valtiokirkon kontrollisääntöjä, jolloin virkavallan vastustamisen ihannoiminen muuttui totaaliseksi virkavallalle alistumiseksi. Paranoidinen muutos ja fasistiseen toisten uskontojen halveksintaan johtanut kehitys.

Marttyyrien verestä tuli julman itsesäälin ja vainojen aloittamisen peruste hyvin oudolla logiikalla.

Katolisen kirkon edeltäjälahko korosti valtaa ja hierarkiaa yhteisössä, mikä oli aivan päinvastoin kuin gnostilainen näkemys yksilön etsintäretkestä tiedostamiseen ja sisäiseen kamppailuun.

Roomalainen lahko Paavalin opetuksilla maustettuna voitti lopulta rumasti ja materiaalisesti liittoutumalla roomalaisten viranomaisten ja aatelisten kanssa, jotta Rooman supo-gestapo kastettaisiin Rooman marttyyrikirkon jäseniksi ja se pyyhkisi väkivaltaisesti kilpailevat lahkot pois tieltä.


Ehtoollisoppi "veren juomisena" syntyi roomalaisten marttyyrien palvonnasta eikä Jeesuksen alkuperäisten seuraajien muistotapaamisista.



III


Perisyntiopin voi tulkita monella tapaa teologisesti mutta on selvää, että Luther kumppaneineen ei osannut päästä selvästi eroon katolisen kirkon teologiasta ja ihmisten syyllistämisestä.
Kasteopetuksen takia ja kirkon kastevallan takia protestanttiteologit halusivat korostaa painotetusta perisyntiopista syytä kirkon rituaalien olemassaoloon.
Lutherkin kuitenkin puhuu olutpuheissaa lapsen puhtaudesta yms.
Filosofisesti taipumus pahuuteen on sitten eri keskustelun aihe (kuin katolinen lihan halveksunta) ja teologiassakin sitä kannattaisi tuumia, jos halutaan selventää ihmisille protestanttista teologiaa joka uskoo järkeen ja tieteeseen.

Jeesuksen opetuksissahan ei ole perisyntiä vaan lapsen puhtausoppi.

Isien pahat teot ovat Jeesuksen eettisen opetuksen yksi mielenkiintoinen pointti - se ei ole metafyysistä perisyntioppia kuten katolinen ja vanhaluterilainen opetus .
Vaan buddhalaista seuraamusten oppia.
Jeesuus kuuli Buddhan opetuksia työskennellessään
Sapphorin kaupungissa.

Sapphor
http://en.wikipedia.org/wiki/Sepphoris



IV

Jälkikirjoitus

Luterilainen kulttuurihistoriakin on aika surkea.

Lutherkin taipui alkoholisoituneena ja dementikkona lopulta väkivaltaisen totalitaristisen kristinuskon kannattajaksi ja sen ajan sotalordien, ruhtinaiden hovipapiksi ja saarnaasi kristillisen diktatuurin ja aateliskulttuurin turvaamista verenvuodattamisella, talonpoikien teurastuksella ja juutalaisten vainolla.

Vanhalle Lutherille kristillisen aatteen "menestys" olikin lopulta teokraattista valtaa ja perinteistä paavin valtaa ja alkuperäisten protestanttisten vapauden aatteiden ja valinnanvapauden hylkäämistä ja pyhää vihaa toisuskoisa  kohtaan, jotka eivät vastanottaneet "armoa" ja uskoa "oikeaoppisilta".

Lutherin vihapuheet olivat sitten natsien arvokkain propagandakeino painostaa kirkkoja.

Luther alkoi unelmoimaan fundamentalistisesti, että koska hän edusti oikeaa kristillistä kulttuuria, se käännyttäisi automaattisesti ihmisiä puolelleen. Sen täytyisi käännyttää.  Unelmat ovat vaarallisia, jos ne liittyvät toisten ihmisten muuttamiseen.




Teokratia:
  • http://en.wikipedia.org/wiki/Separation_of_church_and_state#Ancient_history







maanantaina, elokuuta 22, 2011

GANG OF FOUR - Hassisen Koneen esikuva Helsingissä

Kappas, Hassisen Koneen yksi esikuva  Helsingissä



 




 

Dalai Laman vierailu ja kirkon uudistumiskuohunta

Mikä on Dalai Laman vierailun merkitys?

Onko sillä positiivisia vaikutuksia totuutta ja rakkautta etsiville ihmisille tässä kapitalismin, kiireen, ahneuden ja alistamisen kaaoksessa?  Onko hän uhka kristinuskolle? Kilpailija?

Koska ev.lut. kirkon johtajat ovat työssään keskittyneet etupäässä suojelemaan sokeasti perinnettä ja pelokkaasti varmistamaan kirkon maksimaalista jäsenmäärää ja suurta omaisuutta (kirkko kasvattaa koko ajan talletuksiaan, kiinteistöjään ja sijoituksiaan ylikansallisiin pörssiyhtiöihin ja kovan kapitalismiin pörssisystemiin)  pienin myönnytyksin modernille ihmiskuvalle niin totta kai empatian saarnaaja on tervetullut herättelemään laskelmoivan kirkon jäseniä.

Barona Areena oli nyt aivan täynnä kuuntelijoita mutta yhtään ev.lut piispaa ei ollut uskaltanut lähteä kuuntelemaan rauhanlähettilästä. Monen muun uskontokunnan edustajat olivat paikalla ilman pitkiä hampaita Dalai Laman suosiosta. Piispat keskustelevat silti esim katolisen kirkon kanssa jatkuvasti "ekumeniasta" katolisen kirkon ehdoilla.

Luultavasti valtiokirkon piispat olivat saaneet taas käskyn ulkoministeriöstä olla menemättä kuuntelemaan Dalai Lamaa. Kekkosen valtionkirkon aika ei ole ohi.

Ei pidä unohtaa, että kirkko on  ollut tiukasti kuninkaan ja valtion alainen lisäämään kansalaisten nöyryyttä ja tottelevaisuutta valtion politiikkaa kohtaan. Lain mukaan kirkko on vieläkin valtionkirkko, eduskunnan alaisuudessa. Kirkko on lisäksi tiukasti mukana armeijan toiminnassa ja Afganistani sodassa hyvin huteralla teologisella opilla.


Kirkon uudistuminen ja ihmiskeskeisyys on pitkälle harhaa. Kirkko  taipuu virallisesti uudistuksiin vain valtavan ulkoisen paineen edessä.

Jos puhumme protestanttisesta luteraisuudesta, niin Luther perusti uuden yksilökeskeisen ja vapaan uskontoyhteiskunnan idean, jotta jokainen voi etsiä totuutta ilman valtion tai kirkon valvontaa.

Kirkolla ei ole nyt linjaa, koska se yrittää olla median edessä kaikille kaikkea ja muuttumaton kaikissa myönnytyksissään. Mahdotonta. Valheellista.

Piispat eivät johda kirkon ihmiskuvan ja inhimillisten perustelujen muutosta ja avaamista vaan jarruttelevat sitä kaikin voimin. Teologinen keskustelu on kirkossa jäässä tai lukittujen ovien takana pienen piirin pelokkaana muminana ja etupäässä vain kirkon julkisuuskuvaa murehtien. Muutoksia tehdään hitaasti mutta vain vedoten mm. työsuojelulakiin ja muihin tasavertaisuuslakeihin.
Kauniita sanoja löytyy mutta aina myöhässä.

 Vasta kun yleinen mielipide hämmästelee voimakkaasti kirkon julmia ja vanhakantaisia asenteita, piispa antavat lausuntoja  joiden mukaan tietysti kirkko on humaani ja moderni. Kirkko oli 70-luvulla homovihan keskeinen toimija ja vihapuheen harjoittaja mutta ei ole sitä julkisesti katunut tai teologisesti selvittänyt.

  • Kirkolliskokous on 74 %:sti (Kirkon tutkimuskeskuksen ja Kotimaa24 kanssa yhteistyössä toimivien nettitoimittajien selvitys) fundamentalististen ja amerikkalaisvaikutteisten viidesläisten valtaama - eivätkä he edusta ihmiskuvaltaan ja suvaitsevaisuudeltaan lainkaan kirkon tervejärkisten jäsenien valtaenemmistöä.

Vääristymä on huikea kirkon tahallisen epädemokraattisen valta- ja vaalisysteemin takia.

Seurakunnat eivät esimerkiksi  valitse pappeja vaan kirkkoherrat. Kirkkoherranvaaleissa vanhoilliset tuomiokapitulit voivat antaa "vaalipisteitä" eli keinotekoisia vaaliääniä vanhoillisille ehdokkaille, jotta liberaaliehdokkaan on mahdotonta päästä. Seurakuntavaaleissa on yhä mahdotonta selvittää ehdokkaiden ideologiaa ja poliittis-uskonnollisia sitoumuksia internetistä huolimatta.

Fundamentalisteja on ev.lut. kirkolliskokouksessa nyt siis yli kolme kertaa enemmän kuin sen jäsenistössä. Tilanne on outo ja toimittajat pelkävät vieläkin asettaa piispoja vastuuseen julkisivupolitiikan ristiriidoista ja valheista.

Kirkossa ei ole jäsenten demokratiaa eikä selvää teologiaa vaikka niin julkeasti viime seurakuntavaaleissa kirkon edustajat ylpeilivät ruohunjuuritason demokratialla.

 Kirkko opettaa (tai ainakin kannattaa) oppeja, joita sen jäsenet eivät kannata eivätkä edes tiedä. Kirkko sallii hyvin epäinhimillisten uskonnollisten ryhmittymien toimimisen kirkon tiloissa ja kirkon palkkaamin työntekijöin. Mm. Lestadiolaiset papit saavat uhata helvetillä nuoria avioliiton ulkopuolisesta seksistä sekä pelotella perheenäitejä synnyttämään lapsia liukuhihnalta oman tahdon vastaisesti.

Puhe empatiasta ja ihmisten ymmärtämisestä on oleellista, jotta kirkko voisi tarjota sitä, mitä ihmiset tarvitsevat.

Sitä mitä ihmiset tarvitsivat Jeesukselta. Todellisuudessa toimimista, julman vallan vastustamista ja ihmiskeskeisyyttä. Vuorisaarnaa.

Jotta kirkko voisi muuttua, sen jäsenten tulisi voida valita esim seurakunnassaan selkeästi se kristinuskon linja, jota humanistinen kulttuurin ja ihmiskuvan kehitys on syventänyt ja jonka Jeesus aloitti - vapaan ajattelun ihmisen hyvästä. Kumoten kaikki perinnäissäädökset ja pappien ylivallan tärkeimmän asian takia. Suomalaista  tervejärkisyyttä lähimmäisen auttamisessa. Perusprotestanttia meininkiä.

  • Kaikki eettinen keskustelu ihmisarvosta ja henkisestä kehityksestä olisi tarpeen tässä kylmien ja muinaisten hierarkioiden maassa vuonna 2011.

Tietysti Dalai Lamakin on fundamentalisti joissakin omissa uskonnollisissa opeissaan, sitä ei voi kieltää, mutta hän on avoin keskustelija eikä halveksi lainkaan kristinuskoa empatiaa lisäävänä uskontomuotona.

Luther tunsi suurta empatiaa kirkon jäseniä kohtaan, jotka ahdistuivat suunnattomasti katolilaisen kirkon syntipropagandan alla. Kirkko alisti ja masensi ihmisiä, jotta ne maksaisivat kirkolle isot rahat sen anteeksiantotuotteesta. Kirkko loi mekanismin, jossa se loi ongelman ja ratkaisun rahallisina syntianeina. Häpeällä lyötiin rahaksi. Sekö on kirkon iänikuinen tehtävä? Kunhan alistut etkä puutu kirkon toimintaan saat armoaneesi.


 Mikä on kirkon tehtävä?

Voikositä määritellä? Vai onko vain perinteitä?
Protestanttisen opin mukaan ihmisten on koko ajan harkittava ja punnittava uskomuksiaan ja purettava valtarakenteita. Etsittävä kehitystä ihmisenä ja luotava ymmärtävää yhteisöä. Jeesus tuomitsi ankarasti suvaitsemattoman ihmiset. Ymmärrystä ei ole suotava julmille ihmisille, jotka yrittävät alistaa muita ihmisiä uskonnolliselle taikauskolle.

Onko sen siis kuitenkin noudatettava ikuisesti ja sokeasti katolisen kirkon oppeja ja tapoja (mm. uruilla harrastettava mollikidutus ja pappiskeskeinen rituaalimagia)  vai oltava jatkuvan uskonpuhdistuksen protestanttinen suuntaus Lutherin rohkean  eurooppalaisen yksilöperinnön kannattajana?

Jeesus ei perustanut paavi- ja piispavetoista kirkkoa.

Se teki ensin Jeesuksen veli, joka korotti itse itsensä johtajaksi juutalaiseen tapaan (juutalaisilla pappistehtävät olivat sukuperimyksiä). Paavali taas toi juutalaisen uhriopin takaisin opiksi roomalaisten kristittyjen hurmoksellisen veriuhri- ja marttyyrilahkon avustuksella.

Jeesus uskoi vain pienten ryhmien paikallisiin liikkeisiin ja ihmisten kohtaamiseen.

Jeesus kumosi pappeuskäsityksen ja temppelirituaalit mutta silti johtajiksi halunneet vallanhimoitsijat ottivat ne opit ja valtahierarkiat takaisin.

Dalai Laman tiibetinbuddhalaisuus on joutunut muuttumaan ja nöyrtymään paljon maanpaossa. Tavallaan luterilaistyyppinen uskonpuhdistus pakon edessä. 

Viidesläisten fundamentalistien uusin sotahuuto:

He puhuvat siis opista mutta eivät protestantteja oppeja protestanttisessa kirkossa.
Tiukka oppi minkä linjan mukaan?
Muuttumattomuutta ja syntien erittelyä ylistävän roomalais-katolisen opin vai jatkuvasti muuttuvan, inhimillisyyttä tavoittelevan protestanttisen opin mukaan?
 Piispat ovat hiljaa protestanttisen teologian selostamisessa kansankielelle ja sen jatkuvasta uudelleentulkitsemisesta ja kehittämisestä koska pelkäävät jäsenien menetystä ja kirkon perinteiden ja pappisvallan muuttamista.
Luterilaisen protestanttia elämää hyväksyvää uskonnollisuutta ei olisi, ellei Luther olisi vastustanut roomalais-katolilaista pappiskulttuuria, syntioppia ja oppiviidakkoa.

Viidesläiset ylläpitävät voimakkaasti roomalais-katolilaista syntioppia yllä. Se ei ole protestanttista oppia.

Protestanttisen totuudenetsinnän tärkein osa ei ole varmuus ja kirkollinen rituaali.
Kirkko ja kirkon ohessa toimivat fundamentalistit tarjoavat kuitenkin yhä varmuutta tärkeimpänä tuotteena jäsenyytensä vastineeksi.
Tosi luterilainen ei kunnioita perinteitä  nostalgian tai pelon vuoksi.

Kannattaa kuunnella Dalai Laman puhe, kuinka hän hyvinkin protestanttisesti on arviomassa oman uskontonsa perinteitä ja käsityksiä uudelleen ja hyväksyy hyvät puolet ja yhteiset tavoitteet muista uskonnoista ilman ongelmia. Hyvän takia. Tärkeimmän takia. Tietoisuuden ja empatian takia. 

  • Puhe:

http://vodpod.com/watch/15052695-live-webcast-dalai-lama-in-finland-20-8...

(näköjään video pyörii serverillä jatkuvasti luuppina - myös alun puolentoista tunnin vaikea buddhalaisen teologian opetusosuus, sen jälkeen pohdintaa empatiasta)


II

  • Tunsiko Jeesus Buddhan opetukset?
Onko meillä jotain todella yhteistä Dalai Laman uskontokäsitysten kanssa?

Jaakob, Jessen biologinen veli, puhuu ainakin Jaakobin kirjeessä elämän pyörästä.

Ja valintojen tärkeydestä seuraamuksina.
Ihminen on sitä, miten hän toimii ja valitsee.

  Jaakobin opetuksen voisi ei-juutalaisena  käsitteenä nähdä olevan suurpiirteinen tiivistelmä buddhalaisten seuraamuksien karmasta ja 8 osaisen elämänhallinnan tavan/polun pyöräsymbolista.
Jeesuksen opetuksissa seuraamukset ja eettiset valinnat ovat hyvin tärkeässä asemassa. Mm. Palvelijoiden on käytettävä se kolikko, jonka isäntä jätti palvelijoilleen. "Vuorella oleva kaupunki ei voi pysyä piilossa". Yms.

Jeesus asuikin veljensä kanssa sen ajan New Yorkin, Sapphorin, lännen ja idän kauppateiden risteyskaupungin lähellä. Suomestakin on löydetty 2000 vuotta vanha Buddhapatsas.

Sapphor
http://en.wikipedia.org/wiki/Sepphoris

Jaakob:
http://ftp.funet.fi/index/bible/fi/1933,38/Jaak.2.html

tiistaina, elokuuta 16, 2011

Espoo Ciné 2011 elokuvafestivaali käynnistyi!

Tärpit ja suositteltavat todellisuustangentit
- sopivan painavaa viihdettä ja kulttuuri-introspektiota.

Elokuvakulttuuria. Todellisempaa todellisuutta. Sisäistä maailman kohtaamista.

Poimintoja - mielenkiintoisuusjärjestyksessä, originaaleimmat ensin




Hors Satan
Outside Satan

Tuntematon on lupaus tuntemattomasta toivosta



EU-virkamiesten unelma ja politiikka on Kafkaa


Attenberg

Todellisuus tekee meistä hassuja vai teemmekö me todellisuudesta outoa


Kun onnellisuus olikin ylpeyttä



Les Yeux de sa mere


Arkisaagaa


Bruno Chiche,

Todelliset salaisuudet on piirretty vereen 



Liian kevyt rakkaus on rankka



Todellisuus omantunnon takaa



Hylätyn rakkaus on elämää sitkeämpi




Isätön totuus


Matt Reeves,
Parhaasta ja herkästä vampyyrielokuvasta (ruotsalainen) tehty amerikkalainen kopioversio.



Sulje silmäsi Irakilta



Win WinWin Win
Indie-elokuvien veteraanin välityökin

on hilpeähkö arkianalyysi




Fasismi on kotimme ja Kekkonen oli muualla vähän vaativampi























 



- Elokuvat Poimintoja Elokuvateatterit Ohjelma, ohjelmisto Kino Tapiola Tapiolasali Viikonlopun Menot Uudet Nyt Palkitut Ranskalaiset Englantilaiset Saksalaiset Tragedia Draama Indie Independent Näytökset 2011. Komedia





Dalai Lama in Finland Video

Dalai Lama video
"Sceptical attitude brings important questions"

- D L

Recorded video: Tallenne tulee  tänne:
http://vodpod.com/watch/15052695-live-webcast-dalai-lama-in-finland-20-8-2011?u=dalai2011&c=dalai2011



Tiibetin buddhalaisuus on säilyttänyt Buddhan oppien ohessa myös 10000 vuotta vanhan shamaaniperinteen sulassa sovussa. Muutaman valitun shamaanien transsi on osa heidän todellisuuden tutkimusprojektiaan.

Tiibetin buddhalaisuus on esimerkki pappiskulttuurista, joka oli ensin aatelis - ja luokkayhteiskunta-kulttuurin edustaja mutta muuntui kansan ruohonjuuritason edustajaksi kriisitilanteessa. Harvinaista. Tavallaan luterilaistyyppinen uskonpuhdistus pakon edessä.  

Dalai tunnustaa, että tiibetiläisillä on kansan uskomususkonto ja toisaalta papiston Buddha-mietiskely-viisaususkonto.



Tunsiko Jeesus Buddhan opetukset?

Jaakob, Jessen bioveli, puhuu Jaakobin kirjeessä elämän pyörästä.

Ja valintojen tärkeydestä seuraamuksina. Ihminen on sitä, miten hän toimii ja valitsee.

  Jakobin opetuksen voisi ei-juutalaisena tai uusiojuutalaisena käsitteenä nähdä olevan suurpiirteinen tiivistelmä buddhalaisten seuraamuksien karmasta ja 8 osaisen elämänhallinnan tavan/polun pyöräsymbolista. Jeesus asuikin veljensä kanssa sen ajan New Yorkin, Sapphorin, lännen ja idän kauppateiden risteyskaupungin lähellä. Suomestakin on löydetty 2000 vuotta vanha  Buddhapatsas.






Today 20.8.2011 European Tour Finland EU Vierailulla Suomessa. Finnish head of political leaders will not meet him because of China's diplomatical repression.






Videolähetys nettilähetys livelähetys kuuntele verkossa stream listen Tiibetin buddhalainen Suomessa  in Finland teaching Opetus, yle suoraan Baroona Areena Lähetys netti tv paikalla bambuser kuunnella kuvia web pages.


maanantaina, elokuuta 15, 2011

Nokian nousu on unelma

 

Lisäys
Nokia-lähde väittää Elopia myyräksi: "Osakkeen arvo ajetaan alas, että Microsoft voi ostaa Nokian"



Nokian nousu on unelma.

"Nokian kurssinousu enteilee yhtiön myyntiä?"
Se on kaunis unelma.
Se lohduttaa pettyneitä omistajia. Hetken.

Näkeekö Nokian hallitus tilanteen nyt joka suunnalta? Miksi Nokian omistajat ovat hiljaa? Miksi Nokian johtajat ovat olleet kaiken sisäpiirisuojelun keskiössä eivätkä vastuun kantajia?

  • Nokian ex-johtaja lyttää Elopin:
    "Kolossaalinen idiootti".
    "Stephen Elop on Nokian toimitusjohtajana tehnyt historiallisen paljon vahinkoa omalle yritykselleen, kirjoittaa Nokian ex-johtaja, nykyisin teknologiakonsulttina toimiva Tomi Ahonen blogissaan."



Nokia on luovuttanut tärkeimmän asian eli itsenäisyyden. Se oli Nokian brändi.

Nokian dynamona olivat nokkelat ja jopa omalla ajallaan ja väitöskirjoissaan keksintöjä kehittelevät insinöörit pienellä palkalla. Mutta yhtiönä Nokia valitsi sen, minkä aateliset valitsivat keskiajalla ja kaikki kehitys pysähtyi Euroopassa.


Lisäys **
Ex-nokialaisetkin alkavat puhua Nokia-kulttuurista avoimesti - vaikka eivät vielä niin analyyttisesti:
Lisäys, linkki
  • "Matkapuhelinyhtiö Nokian Meego-puhelinten kehitys jäi Symbian-uskonnon alle, sanoo entinen Nokia-johtaja Ari Jaaksi Helsingin Sanomille."


Totaalisen hierarkian, jossa hierarkia ja mafiamaiset suhteet määrää menestyjät, eivät taidot tai tärkeys.

Aateliskulttuurissa turhimmat ja vahingollisimmat ihmiset ovat hierarkian ylimmällä oksalla ja pyrkivät terrorisoimaan muiden hyvinvoinnin nousua ollakseen ehdoton eliitti avuttomien ja pelokkaiden valtakunnassa.

Pohjoismainen kapitalismi eli kyvykkyyden, toimintakyvyn varmistamisen ja jakamisen kulttuuri pitäisi olla jotakin muuta.

Optiomiljoonat johtajille eivät kuulu aitoon kapitalismiin. Toimivassa kapitalismissa johtajien eli delegoijien tulisi olla selvästi osaajien alapuolella palkkauksessa.

Jos yrityskulttuuri muuttuu johtajien elintason ja eliittikulttuurin turvaamisen fantasiatehtaaksi, tapahtuu se, mikä Nokian kohdalla tapahtui. Irtaannutaan todellisuudesta ja asiakkaista. Yhtiön tuhoutumisella ei ole mitään merkitystä johtajamiljonääreille vaan kaikkein tärkeintä on vapauttaa johto vastuusta.

Nokiassa johtajat päättivät, että johtajien ei tarvitse muuttaa omia lähtökohtiaan ja mielikuviaan tai erottava tehtävästään vaan että johtajia on seurattava. Vaikka hautaan.

Sama sama tapahtui natsi-Saksassa. Hyvin älykkäät kenraalit olivat valmiita seuraamaan johtajaa hautaan ja tuhoamaan kokonaisen kansakunnan typerän kunniakulttuurin ja despotismin ehdottomuuden takia.



Nokia oli vasemmiston luoman hyvinvointiyhteiskunnan kaunis helmi. Tasa-arvoisten ja koulutettujen kansalaisten helmi.

Valtio tuotti toimintakykyisiä yksilöitä, joiden aivokapasitettia oli vapautettu satojen vuosien ahdistuksesta, hierarkiakamppailusta ja yhteiskuntaluokkakamppailusta luovuuteen ja toimintaan.

Joka Nokian vaiheessa johtajat hidastivat ja yrittivät estää kehitystä ja nuorien innovaatioita.


Nokian historia on läheltä katsottuna todella karmaiseva ja masentava.
Johtajat eivät oppineet mitään despotismin taipumuksistaan ja rahan kasaamisesta eliitille pienipalkkaisten insinöörien suurfirmassa. Jorma Ollila ja hänen jämähtäneen Nokian eliitin konflikteja lahjomalla vaimentava, lyhytnäköinen yrityspolitiikkansa on täysin suojeltu kaikelta arvostelulta mediassa.

"Päätöksistä" eli muuttumattomuudesta tuli johtajien mielenrauhan ja statusaseman rauhoittelua, statusjärjestelmän virtuaalipeli eikä erinomaisen kännykan kehittämistä ja ihmisten tarpeiden täyttämistä.

Nokian kaikki tuotteet ovat olleet käsittämättömän keskeneräisiä ja vaikeita. Hyvät erilliset tekniset ominaisuudet eivät merkitse mitään, jos kokonaisuus ei toimi. 

Kokonaisuus. Tuo filosofian mystisimpiä ja suurimpia käsitteitä. Ilman kokonaisuutta ei ole eheyttä.  Ilman kokonaisuutta eli systeemin toimivuutta, itsereflektiota, vuorovaikutusta ja uusiutuvuutta ei ole elämää.

Ilman humanisteja insinööritkin olivat lopulta hukassa. Luovuuden kulttuuri kuopattiin lopulta suomalaisen syövän eli mustasukkaisuuden avulla.

Humanistityöntekijöistä tehtiin Nokiassa alinta kastia, jotta surkealla palkalla työskentelevät insinöörit tuntisivat firmassa edes jonkin asian suhteen samankaltaista ylimielisyyttä kuin johtajat heitä kohtaan. Tämän surullisen viimeisen taktisen niitin ja ilmapiirin loi Nokian johdon oma pelätty gestapo eli vallasta juopuneiden merkonomien henkilöstöosasto.


Nokia on tahallisesti ajettu nyt karille, vieraan vallan alle, koska johtajat ovat jo luovuttaneet toivonsa eivätkä ennemmin ole kyvyttöminä luopuneet omasta asemastaan, vaikka ovat varmasti huomanneet oman kyvyttömyytensä johtajina ja visionääreinä. Heille tämä on vain peliä, jossa suuruutta ihalevien johtajien suurin idolin, suuren firman perikuvan Microsoftin annetaan kuohita yhden kilpailijansa pois pöydältä avoimella operaatiolla.

Ikäänkuin luonnonvoimana Nokia haihtuu eikä johtajia voida syyttää, koska he ovat antaneet kohtalonsa suuremman käsiin. Tämä on strateginen vastuunkannon ja muutospaineen haihdutaminen nokialaisten, näköalattomien ja toivottomien johtajien toimesta.

Yhteistyöhön päätynyt katastrofiratkaisu on vain katastrofin naamioimista ja saattohoitoa Nokian johtajien sairaalla logiikalla.

Huono johtajuus on Suomen vakavin syöpä. Johtajien suojelu joka tasolla, vaikka heidän pitäisi olla vastuunkantajia ja nopeimmin vaihdettava resurssi.



http://www.arvopaperi.fi/uutisarkisto/tero+kuittinen+google+jarkytti+aasialaiset/a668294


Nokian yhteistyö Googlen kanssa olisi ollut Nokiaa uudistava tekijä Nokian valtavan insinööriarmeijan helpon uudelleenjärjestelyn takia ja Googlen valmiin ekosysteemin takia.

Windowspuhelimilla ei ole ekosysteemiä eli ohjelmistokulttuuria.

Microsoft tunsi Nokian kilpailijaksi ja siksi aloitti purkamiskampanjansa Troijan johtajahevosen kautta.

Google on niin massiivinen, että sillä ei ollut mitään tarvetta tuntea Nokiaa vihollisena.

Microsoftin Nokian annihilaatioprojekti on nyt aiheuttanut sen, että Googlekin haluaa oman rautapajan - varmuuden vuoksi.

Googlen ei olisi tarvinnut ostaa Nokiaa luodakseen ajanmukaisen yhteistyöfirman myös lisäohjelmistoja kehittämään - mutta Nokia nosti nenäänsä todellisen ekosysteemijättiläisen kanssa eikä hyväksynyt omaa luovaa osaansa ainoan Applen kilpailijan kanssa. Johtajat halusivat siirtää vastuun Microsoftille, koska Microsoftin ratkaisu tiedettiin etukäteen: työläisten erottaminen.

Helppo ratkaisu ajastaan jääneille johtajille, jotka eivät itse halua uudistua ja pitää Nokiaa suurena ja uutta luovana tekijänä. Raha taskussa on kiva potkia kiviä lehmäpolulla.




Titanic painaa kaasua:



Analyytikko:
Motorola-kaupan ei pitäisi vaikuttaa Nokian arvostukseen
http://www.arvopaperi.fi/uutisarkisto/analyytikko+motorolakaupan+ei+pita...



  • " Maailman koulutetuin kansa on päättänyt tyhmistyä yksissä tuumin: unohtaa tosiasiat ja mittasuhteet, järjen, kohtuuden ja vastuun. Aivan ehdoin tahdoin ja tahallaan. Mikä meitä vaivaa?"