Lähemmäksi Felliniä ei ehkä nykyelokuvissa päästä

Erilainen elokuva - lähemmäksi Felliniä ei ehkä nykyelokuvissa päästä.

Groteski draamakomedia

"Balada triste de trompeta"

on yllättävän kova symbolinen analyysi mm. Norjan ja äärioikeiston mentaalisesta tilasta sekä psykoottisesti orientoituneiden nuorten miesten oikeistolaisesta vahvuuden fantasiamaailmasta fasismin perillisinä.

Katsokoon ken uskaltaa ja naurakoon muutaman kerran makeasti välillä vakavoituen. Harvinainen Finnkinon valinta, todella harvinainen. Niin monta muuta ravistelevaa eurooppalaista elokuvaa on ohitettu Suomessa.

Viimeinen sirkus

Balada triste de trompeta (2010)

http://www.finnkino.fi/Event/298640/?eventType=1_1008

•  Vuosia myöhemmin sotilasklovnin poika, Javier, saa työtä sirkuksen surullisena pellenä. Javier tutustuu sirkuslaisten monenkirjavaan joukkoon: elävä kanuunankuula, elefantin kesyttäjä, riitaisa koirankouluttajapariskunta… ja Sergio. Javier ja Sergio ovat molemmat ruhjottuja, arpisia klovneja, joita ajavat eteenpäin raivo, epätoivo ja himo. Ja he molemmat haluavat voittaa sirkuksen kauneimman ja julmimman naisen sydämen.
  
  
  
  Suomalaista tragikomiikkaa poliisiylijohtajan toimesta:
  
  
• Paatero sees terrorism from the right as a greater threat in other Nordic countries than in Finland. - YLE

"As we now have seen, the threat of rightwing terrorism is a fact in the Nordic countries. However, there are no indications that this threat is targeted on Finland. The situation in Denmark, Norway and Sweden is clearly different than in Finland," said Mikko Paatero.

   Nämä samat "asiantuntijat" juoksivat vauhdilla julkisuuteen ennen tutkimuksia huutamaan, että kouluampujien ideologisesti perustellut joukkomurhat sekä yhteiskuntaan ja yhteisöönsä kohdistuva kostoanarkia "ei ole terrorismia".

Koska virallisesti Suomessa ei ole terrorismia kokoomuksen käskystä. Ettei kukaan joutuisi vastuuseen hallituksen nihilistisestä hyvinvointiyhteiskunnnan purkamisesta ja ihmisten heitteillejätöstä.

ᵜᵜᵜᵜ

Äärioikeistolaiset kieltäytyvät näkemästä mustia aukkoja, kieltäytyvät autuaalta uteliaisuudelta, tietämättömyyden tutkivalta viisaudelta eli oppimiselta, sillä heille maailman täytyy olla valmis ideologisessa luokittelussa ja varmuuden dogmassa.

Heille olemassaolo on pyhässä muuttumattomuudessa ja vihaisessa suojautumisessa, luovuus on heille uhka, sillä se pakottaa uudelleenarvioimaan historiaa; sillä muutos on heille julistettu kadotuksen kiirastuleksi ja niin he kieltäytyvät  epävarmuudelta vedoten epävarmuuteen ja juoksevat pakoon muutokselta tarrautuen paimenkansan mustasukkaiseen Jahveen, joka kieltää tulevan historian historiattomassa autiomaassa. He julistavat ahdistuksensakin pyhäksi tuomioksi kaikille, jotka uskaltavat puhua tuulelle ja kuunnella puiden puhetta. He eivät voi oppia mitään, sillä heidän ideologiansa kieltää oppimasta mitään ja tunnustamasta mitään uutta. He eivät voi tuntea uusia tuntemuksia, sillä he ylistävät takertumista, lapsuudenmuistoja ja vitsan jälkiä, he katsovat vain taaksepäin myyttien oopperassa ja uuden kuninkaattoman maailman luoma uusi ihminen ja luovuuden heittäytyminen on heille suurin ahdistava kauhu, sillä se pakottaa päästämään irti teräksisestä katkeruudesta ja ylemmyydentunteesta. He kieltävät luomakunnan evoluution ja elämän seireenilaulun ja tuhannet kulttuurit, joilta he ovat varastaneet ideologiansa ilman historianymmärrystä. Muutoksesta me olemme tulleet ja muutokseen me menemme.