Linkkilisäys:
Guggenheim, osa n: Toteutumattomien Guggenheimien arkisto
- tietoja Guggenheimin säätiön toteutumattomista hankkeista – vähän niin kuin taustaksi Helsingin kaupunginvaltuuston päättäjille, joille kaikille aion myös tämän listan lähettää, jotta he tajuaisivat paremmin yhteistyökumppaninsa museonperustamishistoriaa
Kokoomus tekee kaikkensa, jotta yhteiskuntakriittinen taide ei kehittyisi Suomessa.
Guggenheim-hysteria ja mediasota on nyt kahdenkymmenen vuoden oikeistolaisen taidepolitiikan kehityksen looginen tulos.
Tämä kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien riveissä lymyilevien piilo-oikeistolaisten toimijoiden selkeä kulttuurihegemoniaprojekti on Guggenheimin mielikuvarummutuksen ja läpiajon takana.
Pitkä ideologinen projekti hyvinvointisuomen ja kansalaisten läpinäkyvän ja itsehallinnoiman valtion alasajamiseksi, ison rahan mellastuskentäksi ilman valtion tasaavaa toimintaa yksilöiden hyvinvoinnin ja taiteen monimuotoisuuden mahdollistamiseksi.
Guggenheim on selkeästi eliitin kulttuurihegemoniaa.
Taktinen ja ideologinen väline pyrkimyksessä valloittaa kulttuuri ja taidekenttä ja sen tukirahavirrat virkamiesten ja taidesijoittajien keskusjohtoiseksi systeemiksi, jotta taidepörsseissä liikkuvaa rahavolyymiä lisättäisiin jopa suomalaisten verorahoin.
Jotta taide ei olisi vapaata ja poliittista valtaa kyseenalaistavaa. Globaalia taidepörssiä, abstraktia sijoittajien sisäpiirihippaa ja verorahoilla rahoitetun sijoitustoiminnan röyhkeää hyväksikäyttöä.
Kun 1989 laman ja oikeistopankkiirien juppipolitiikan jäljiltä alkoi varakkaiden jatkuva verovapauttaminen 1992 lähtien niin kokoomus omaksui hyvin häiriintyneen "varmojen sanojan" taktiikan esiintyä pelottelijana ja samalla ratkaisujen ja ns. "ainoan talouspolitiikan" julkeana edustajana. Kekkosen politiikasta matkittiin uusilla keinoilla pelotteluvalta mutta Kekkosen tietty kulttuurin tasapainonäkemys unohdettiin.
Talouspolitiikasta tuli yhä pidemmälle hallinnoivaa kulttuuripolitiikkaa. Kulttuurin valloittamisstrategia kuulostaa suurelliselta määreeltä tässä tilanteessa mutta olemme hyvin päämäärätietoisten rahapiirien kaappausyrityksen kohteena nyt myös EU:n pankkikriisin kautta.
Kaikki muu, epäoikeistolainen, leimattiin Suomessa uhkaksi terveelle taloudelle vaikka tämän "terveen talouden" saarnaajat olivat itse Suomen laman aiheuttajia. Rikolliset saivat kirjoittaa itse uuden lain kulttuurille.
Alkoi oikeiston kulttuuri-invaasio Harri Holkerin siunaamana.
Kekkonen ei ollut enää estämässä oikeiston yksipuolista rahavaltaa vasemmistolle tilaa antavalla tasapainoperiaatteella, kansallisvaltioideallaan ja niin synkkä ideologia päästettiin laman jälkeen valloilleen pankkimies Mauno Koiviston lanseeraamana pankkien vastuuvapaudella.
Taloudesta eli oikeistolaisesta talousideologiasta tehtiin ideologinen peruste jokaiselle yhteiskuntanäkemyksen muokkaamiselle takaisin luokkayhteiskunnaksi "liberalismin" valheen turvin.
Vasemmisto suostui lamaannuttavaan lamahysteriaan ja oikeisto sai esiintyä aikaansaamansa laman takia ja varmuutta (ts. uhkauksia) huokuvien kovan linjan talousnäkemysten kautta kaiken määärittelijänä. Itsestäänselvyyksien esittämisellä torjutaan arviointi, vaihtoehdot ja keskustelu "epävarmuutena" - aivan kuten Pajunen käyttää aikamäärettä itsestäänselvyyden diskurssina.
Suomalaista hyvinvointi-identiteettiä ja -yhteiskunta ei kuitenkaan rakennettu 1970-80-luvuilla kovalla ja julmalla talouspolitiikalla.
Hyvä, avartavan räjäyttävä ja uutta auraava suomalainen taide ei ole ollut koskaan keskus/eliittijohtoista taidetta Aleksis Kivestä lähtien mutta silti kokoomus konservatiivisen keskustan ja oikeistolaisten valedemarien avustuksella on ajanut laman jälkeen Suomeen taas keskusjohtoista eli hyvin hierarkista ja oikeistoporvariaatteen määrittämää taidekontrollisysteemiä ja sen korkeinta kokoomuslaisten virkamiesten määräysvaltaa opetusministeriötä.
Jotta mm. uusien taiteilijoiden mediataide ja uusi elokuvataide ei kehittyisi Helsingin avustuksella ja saisi rahoitusta mutta valtava budjetti käytettäisiin ylikansallisen firman globaaliin taidekauppaan ja brändin kerjäämiseen Helsingin alueelle. Miksi ei samaa rahotusmassaa nyt suoraan taiteilijoille ja tyhjinä olevia kaupungin rakennuksia taidekeskuslinjaksi keskustan liepeille max 1,5 km kekustasta? Miksi ei? Oma, itsenäinen synnytyslaitos, rahoitussysteemi taiteelle joka suuntaan ilman globaalia vampyyribrändiä imemään 20 miljoonaa vuosittain vain brändiverona kaupunkilaisilta?
Taiteellisen päätäntävallan luovuttaminen eliitille on kokoomuksen perustaktiikka elitistisen strategian varmistamiseksi ja poliittisesti sensuroidun kulttuurin naamioimiseksi.
Aateliset, kirkko ja despoottikuninkaa ovat halunneet että taide liittyy vain tuonpuoleiseen ja metafyysiseen, todellisuutta peittäen ja valtaa esteettisesti ylentäen.
Oikeistolainen politiikan ja maailmankuvan valhe näkyy nyt kuitenkin koko Euroopan järkyttävässä ja tahallisessa pankkikriisissä.
Kansalaisille paasataan, että pörssikulttuuri ei ole nollasummapeliä.
"Rikkaan raha ei ole sinulta pois". Silti veronmaksajien on maksettava pankkien tahallinen konkurssiuhkailu ja pörssipeli kuten Suomessa 90-luvulla. Raha on nollasummapeli, talouden kasvu ja voitontavoittelun maksimoimisen periaate ei saa olla talouden tärkein tukipylväs.
Talous on yhteiskuntaa varten eikä yhteiskunta taloutta varten.
Nämä ovat humanistisen ja vasemmistolaisen kapitalismin, jakamisen, tasaamisen ja talouden valvontasääntelyperiaatteen kirkkaimpia johtotähtiä, joista monet "vasemmistohenkiset" poliitikot ovat lopuneet. Ja taas on jotain todistettu Euroopan konkurssilla ja valtioiden teurastuksella pankkien ja pörssin erillisvapauden tähden mutta onko mitään opittu?
Nyt oikeistolaiset eliittitaiteen promoajat kirkuvat, että taiteen täytyy olla kansainvälisen taidekaupan kohteena ja alaisena, sen kontrolloimana jopa Suomessa. Taide valuuttana ja poliittisesti neutralisoituna vaihtokauppana, epäpoliittiseksi abstrahoitu ammattitaiteilijan brändiprojekti. Taide, joka täytyy nähdä taitelijan Nimen kautta.
Ja taiteilijan täytyy ryömiä taide-eliitin edessä uransa edestä.
Puhutaan kauniisti Guggenheim-instituutin osoittamasta kiinnostuksesta mutta kansan täytyisi maksaa Guggenheimin puolesta 10 vuoden aikana 400 miljoonaa euroa (joka vuosi siis jo pelkästään 20 milj guggenheimveroa brändin käytöstä!), jotta Guggenheim saisi itsevaltiaana ohjaaman despoottisen taidelaitoksen Suomeen, jota suomalaiset eivät kontrolloisi mutta kustantaisivat Guggnheimin osakkaille voittoa tuottavaa bisnestoimintaa venäläisten miljonäärien metsästyksessä. Heitähän Guggenheim on täällä vesi kielellä metsästämässä.
Eli verovaroin maksettaisiin kapitalistista taidekaupasta tehtävää voittoa ihmisille ja firmoille, jotka eivät sijoita Guggenheimin Suomen osastoon lainkaan rahaa. Tämä on ihan kafkaa.
Miksi meidän täytyisi maksaa ylikansallisten sijoittajien voitonteko? Mitä sosialistista kapitalismia tämä on olevinaan verorahoilla?
"Kaikki annetaan ylhäältä, taidekin ja taiteen tulkinta, kansalle, jonka täytyy kiittää hiljaa ja muruista ja veroista sekä varoa tekemästä taidetta, jonka arviointi kuuluu eliitin taide-eliitille".
Tämäkö on ideologinen hyminä suuren invaasion oikeuttajana?
Guggenheim brändinä on vain taidekauppaa, abstraktin hygieenisen ja poliittisesti harmittoman taloustaidekulttuurin sisäänajoa ja sillä estettäisiin tehokkaasti suomalaisen omaehtoisen taiteen alan kehittäminen ja tukeminen.
Suomalainen taiteen rahoitus on nollasummapeliä. Rahoitus on anettava suoraan taiteilijoille eri tyyppisten instanssien kautta ilman poliittista kulttuuridiktatuuria.
Taidepolitiikassa täytyy ymmärtää, että jos taidemarkkinat suljetaan eliitin kontrolloimaksi areenaksi, niin täytyy puhua selkeästi ideologiasta hegemonisen kontrollitarpeen taustalla.
Kokoomuksen pitkällisessä kulttuuri-invaasiossa ja virkamiespaikkojen kaappauksissa mm. opetusministeriössä ja YLE:ssä on vieläkin kyse niinkin vulgaarista asetelmasta kuin vasemmistolaisen kulttuuritoimijoiden tukahduttamisesta.
YLE:n johto on täysin kokoomuslaisten valtaama, jotta YLE ei olisi tasapuolinen ja sallisi vasemmistolaista yhteiskuntatilanteen kritiikkia valtakunnan verkkoon muuta kuin hajanaisina vahinkoina.
Mm. Masentuneista saa toki tehdä kriittisiä dokumentteja ja nimenomaan heidän "rohkaisevista" selviytymistarinoistaan yksin ongelmistaan mutta ei kritiikkiä systeemistä ja hierarkiaa korostavasta kulttuuristamme, joka tuottaa masentuneita työkyvyttömiä ja itsemurhakandidaatteja huikealla tahdilla.
Elokuvakin olisi voimakas kulttuurimme tutkintatapa mutta se on tiukasti poliittisen kontrollin ja sensuurin alla.
Elokuvasäätiöhän on opetusministeriön rahansäätelyn kautta 100% poliittisesti kontrolloitu ja sensuroitu systeemi , joten esim. kokoomuksen virkamiehet määräävät, kuinka yhteiskuntakriittiset, "liian masentavat" käsikirjoitukset ja paikalliset, rahoitukseltaan ja talkootyöltään joustavat elokuvaprojektit torjutaan systemaattisesti. Elokuvasäätiömallihan kopioitiin aikoinaan suoraan Itä-Saksasta kontrollisysteemiksi mutta se sopii hyvin nykyiseen oikeistojunttamalliin.
Omaehtoisia elokuvaprojekteja ei tueta niiden laadun ja tekijöiden kehittämisen parantamiseksi vaan uusi ruohonjuuritasotoiminta ja lahjakkuudet torjutaan yksiselitteisesti suomalaisessa elokuvakulttuurissa viihde-elokuvien ammatillisen liukuhihnatuotannon mahdollistamiseksi.
Suomalaisissa elokuvissa esiintyy kyllä ahdistuneita ihmisiä mutta päästäkseen elokuvatuotantoon käsikirjoituksessa ei saa olla yhteiskuntakritiikkiä ja ideologiaa eli vasemmistolaista tai humanistista kokonaiskuvan vaihtoehtoista näkökulmaa.
Suomalaiset elokuvakriitikot eivät näytä lainkaan ymmärtävän, kuinka kapean oikeistolaisen ideologisia suomalaiset elokuvat ovat.
Aki Kaurismäki on ainoa, jolle on sallittu oma poikkeuslupa ulkomaisen menestyksensä takia, ideolignen linjansa mutta Kaurismäkihän ei suostu ottamaan Elokuvataiteen laitokselta tai elokuvasäätiöltä kunniatohtori yms kunniamaintoja vastaan, sillä hänet yritettiin laman jälkeen kylmästi käristää pois porvari-identiteettiä ylistävien elokuvien tieltä elokuvasäätiön toimesta.
Suomalaisissa elokuvissa masentuneiden on oltava itsetuhoisia, tyhmiä ja syyllisiä omaan masennukseensa, jotta elokuva ei olisi yhteiskuntakriittinen vaan "yksilön vastuuta" korostavia. Elokuvassa ei saa osoittaa systeemin ja statuskulttuurin olevan syynä yleiseen pahoinvointiin ja ihmisvihaan.
Oikeistolaisen porvariunelmaa "oman onnen taonnasta" ja materiaalisen statuselintason varmistamisesta menestyksen merkkinä saa esittää ideologisesti vahvana mutta mitään "vasemmistolaista" systeemikritiikkiä ja olemassaolon perusteiden kyseenalaistamista ei ideologisesti saa esittää. Virkamiessanastossa "ideologinen" sanana tarkoittaa siis aina vasemmistolaista tai humanistista esitystapaa ja dekonstruktiivista dramatugiaa.
"Se teos on aivan liian lapsellinen ja ideologinen". Eli ei oikeistolaisen kilpailukulttuurin ylistämistä ja "romanttista" toisen ihmisen omistussuhteen esittämistä.
Kirjallisuuskulttuurissa oikeistolaisen ihmiskuvan vaade julkaistaville opuksille on vieläkin kätketympää ja "hienovaraisempaa". Mutta silti erittäin ideologista ja suurten kustantamoiden poliittisesti linjaamaa.
Kirjallisuushan on nyt keskittynyt täysin naisiin vetoavaan eleegisyyteen ja emotivismiin. Jopa Kari Hotakainenkin on ovelasti johdatettu kustannustoimittajien avustuksella tähän oikeistolaisen symboliikan semanttiseen labyrinttiin, jossa yhteiskunnalla ei ole merkitystä yksiön muodostumiselle.
Kirja on yhä enemmän tuote asiakkaiden odotuksiin helposta ja hauskasta todellisuuden käsittämisestä mutta myös poliittisen viihdehegemonian tärkeä tekijä.
VKTS on selkein esimerkki oikeistolaisesta kulttuurisabotoinnista poliittisin päämäärin.
Kokoomuksen oikeistolainen kasvatusprojekti Vapaan koulutuksen tukisäätiöstä (VKTS) oli sananmukaisesti virkamiesten poliittinen salaliitto ja on vaikuttanut maailmankuvaamme merkittävästi sen kautta, mitä kouluissa ei ole opetettu historiasta, politiikasta, uskontotieteestä, psykologiasta, hyvinvointiyhteiskunnan vasemmistolaisista taustoista, 70-luvun lakoista ja yhteiskunnan toimintatavoista vallan kautta.
Vapaan koulutuksen tukisäätiöstä (VKTS) oli virkamiesten salainen järjestö, joka epädemokraattisesti varmisti kokoomuslaisen maailmankuvan opettamisen ja vasemmistohumanistisen vaikutuksen karsimisen kouluissa laajasti ja päämäärätietoisesti.
Historianopetusta on ollut helpointa vääristää karsimalla historianopetuksesta mm. kapitalismin ja oikeiston julma historia ja eri kansojen taistelu tasa-arvon ja avoimen demokratian puolesta. Epäoleellisten yksityskohtien korostaminen on aina tärkeä propagandakeino yleiskuvan hävittämiseksi ja kansalaisten epäpolitisoimimiseksi.
Itseilmaisun vapaa kehittäminen on kauhistuttavin kirosana oikeistolaisille pedagogeille. Silloin kansalainen ei ehkä hyväksyisikään yhteiskuntaa, viihdeteollisuutta, sensuroitus uutisvirtaa, maan lahjottua tapaa ja yksilön pitkää työputkea "annettuna hyvänä".
1930-luvulla vasemmistolaiset taiteilijat joutuivat SUPOn putkaan jopa vuosiksi ilman oikeudenkäyntiä, kun suomalainen oikeisto otti mallia virkaveljiltään natsi-Saksasta kulttuurisodankäyntiin. Tätä ei opeteta kouluissa, minkälaisen politiikan takia ja vuoksi talvisota aloitettiin turhaan.
Nyt taiteilijoiden vangitseminen on hygieenistä ja näkymätöntä toimintaa tukisysteemin ulkopuolelle potkaisemisessa.
Ja kun et ole tukisysteemissä, et saa näkyvyyttä mm. Helsingin Sanomissa, suomalaisten harhaisessa todellisuuskorvikkeessa ja yhtenäiskulttuurin rujoimmassa jäänteessä, Afganistanin valloitussodan ihailijassa.
Helsingin Sanomat käytti sunnuntainakin härskiä mielikuvasanastoa ja vain positiivisia ilmauksia, kuinka guggenheim-projektissa säästetään, vaikka veronmaksajien rahoja ollaan imemässä 400 miljoonaa kymmenvuotiskaudelle.
Miksi elitistinen kulttuuri saa eniten rahaa vaikka upein ja hienoin taide Suomessa on aina tullut varjoista, kriittisten yksilöiden amok-juoksuna oikeiston kulttuurieliittejä vastaan?
Miksi emme ole oppineet historiasta?
Onko meillä kansalaisilla alkeellistakaan käsitystä historiasta poliittisena prosessina? Onko meillä käsitystä lamasta, joka määräsi meidän poliittisen kulttuurimme rajautumisen ja antoi poliitikoille luvan toimia kansalaisten arvomaailmaa vastaan?
Miksi humanismi on hihittelyn aihe "realisteille", joiden on pakko hankkia bemari tai mersu, jotta mökille pääsisi pelaamaan videopelejä ja juomaan kalliita viinejä makuaisti turtana?
Miksi vasemmistoälyköt ovat hiljaa ja oikeastaan vain laulamassa samaa säveltä "rationaalisesta" taidekulttuurista, jossa ei saa nähdä oikeistolaisten päämäärätietoista projektia oikeistolaisen kulttuurihallinnan hyväksi?
Miksi laitosteatterit kylpevät rahassa verrattuna kituutteleviin harrastajateattereihin?
Ooppera on eliittikultturimme röyhkein esimerkki, poliitikoiden vaaraton lellikki ajattomassa ja sopivan etäännytetyn eeppisessa kuvastossa. Elitistisen ja suurimmaksi osaksi luksusturistien käyttämän oopperan tukeminen tulisi lopettaa (mm. ilmaiset parkkipaikat oopperan johdon Audeille kaupungin asukkaiden kustantamana): kulttuurirahat tulisi ohjata enemmän ja rehellisesti kansan tasolle. Oopperan tukeminenhan on nykyisin etupäässä ylikansallisten firmojen turistibisneksen tukemista. Miksi kaupungin ja valtion säätelysystemin on tuettava ulkomaalaisten turistien lippujen hintoja n. +200 e per lippu?
Uudet tekijät ovat ansassa tässä kaupallisen tympeässä media-Suomessa.
Aleksis Kivi kuoli suruun ja häpeään, kun suomenruotsalainen kulttuurieliitti kirjaimellisesti esti hänen todellista kansaa mielikuvituksellisesti kuvailevan kirjansa julkaisun. Aleksi polttikin ahdistuneena kaksi kerta laajemman version Seitsemeästä Veljeksestä.
Sama kohtalo on nytkin luovuuden kohtalo Suomessa, jossa elämää läheltä katsova vasemmisto on hyväksynyt oikeistolaisen diskurssin valtiolle hyödyllisestä taiteesta ja nostanut kädet ylös laitostaiteen ja kokoomuksen opetusministeriöjuntan edessä.
Neuvostoliiton aika oli Suomelle outo murrosaika oikeistolaisten hillitsijänä, työlaislakkojen vaikutuksen tehostajana hyvinvoinnin jakamisessa ja tietyn tasapainon tuottajana, mutta sinä aikana oikeiston hyväksymä Kekkosen sensuurin ja ennekaikkea konsensuksen kulttuuri, kontrollin periaate on nyt käännetty vain oikeistolaisen maailmankuvan yksipuoliseksi aseeksi.
Kapitalismista on tehty muokkausperiaate, ei monipuolisen kulttuurin vapaa kenttä.
Konsensus on poliittista moralismia, jossa jokin näkemys nostetaan kaikkien muiden näkemysten yläpuolelle yleiseksi diskurssiksi, itsestäänselvyydeksi, ja oikeutuksena harrastaa sen avulla valtaa ja moralistista paheksuntaa, jos joku kyseenalaistaa tai edes yrittää analysoida konsensuksen "tasapainon" eli eliitin "salaa" kontrolloiman konsensushegemonian.
Konsensus on "rauhaa" valtaapitävien näkökulmasta, pakotettua yhteisymmärrystä, ja muu kaaosta ja moukkamaisuutta poliittisesti rajatussa konsensuskulttuurissa.
Kekkonenkin teki konsensuksesta näkymättömän muokkausperiaatteen ja alusti nykyisen oikeistokonsensuksen - mutta salli silloin kulttuurin vapautumisen ennen näkemättömsti, niin vasemmistolaisen kuin oikeistolaisen kulttuurin, tietysti tietyissä Kekkos-raameissa.
Guggenheim-efekti - Taide taidepörssin panttivangiksi, kulttuuri oikeistoeliitin tavoitteiden ehdoilla.
Minotaurus
- Kuningas Minos järkyttyi suuresti vaimonsa teosta ja päätyi neuvottomana turvautumaan oraakkelin apuun. Näkijä neuvoi Kreetan kuningasta piilottamaan häpeänsä taitavuuteen ja niinpä Minos antoikin palveluksessaan olevalle Daidalokselle käskyn rakentaa labyrintti, josta Minotaurus ei voisi koskaan löytää ulos ja jossa kukaan ei voisi eksymättä kulkea.
Esimerkki kokoomuksen salaisesta kulttuuripolitiikasta.
VKTS ja virkamiesten oikeistolainen salaliitto koulukasvatuksen karsimiseksi vasemmistolaiselta vaikutukselta:
-Tiedostomuoto: PDF/Adobe Acrobat - Pikakatselu
- Vapaan koulutuksen tukisäätiöstä (VKTS) ei julkisuudessa tiedetty mitään:
Sokeuttakaa lapsenne ja hautakivenne pysyy pystyssä.
- Vapaan koulutuksen tukisäätiön (VKTS) toimi salaisena organisaationa
Tavoitteena haitallisen kouludemokratian poistaminen ja ajankohtaisten tietojen opettaminen tulosvastuullisesti
VKTS - Kaiken voi valjastaa omahyväisyyteen ja kulttuurimanipulaatioon
- Suomalainen yhteiskunta on eriytynyt sosiaaliluokkien ja ammattien mukaan, kertoo Työterveyslaitoksen tutkimus - Iltalehti
AKAVA on tiukasti oikeistolaisen ideologian mukaan sitoutunut ja ohjattu laitos ja sallii aktiivisesti kouluissa vihreän ideologian opetuksen, mutta ei vasemmistohumanistisen:
- Suomalaisnuoret olivat 28 maan nuorista kaikkein vähiten kiinnostuneita politiikasta ja arvostivat vähiten esimerkiksi kansalaistoiminnan tärkeyttä
- Lapsuuden köyhyys heijastuu myöhempään elämään
Miten olisi mahdollista tuottaa Suomessa Ken Loachin kaltaista yhteiskuntakriittistä elokuvaa?
Tekstit
1 kommentti:
Uusi taidekulttuuri ja henkilöstä (taiteilijan urasta ja brändistä) riippumatonta taidetuotantoa.
Taidekulttuurin uusi mekka halpoihin ja tyhjiin vuokratiloihin, jolla nykyisestä taide-eliitistä erillinen johto, jossa olisi myös Kiasman ja feministien sensuroima yhteiskuntakritiikki esillä, olisi hieno kulttuurinen savutus.
Haastavia taideteoksia, kertovaa taidetta, abstraktia, esteettistä, symbolista, poliittista, pop-taidetta, semanttisfilosofista, ideologista, dokumentaarista, kaikkea sekaisin, jokaiselle jotakin ja suomalaista mielenmaisemaa.
Taiteen määritelmänä olisi vain taiteilijan subjektiivisen otteen ja ristiriidan näkyminen ja vapaus raha-instituutioista kuten suora puoluemainonta.
Myös feministien teoksia mutta feministit eivät saisi enää olla portinvartioita oman ahtaan pseudomoraliteettinsa mukaan kuten Kiasmassa on tapahtunut. Kiasmassahan sponsorit ovat saaneet poistaa taideteoksia.
Yhteistyötaidetta,
jossa visuaaliseen ilmaisuun kouliintuneet ja koulutetut ihmiset tekisivät yhteistyötä persoonallisen näkemyksen ja visioita omaavien ihmisten kanssa. Pientä apua ammattilaisilta, niin ilmaisukykyinen taide lahjakkailta ihmisiltä voisi olla nopeasti turisteja koskettavaa ilman taide-eliitin sisäpiirihippaa.
Nopea reagointi puuttuu nykytaiteesta.
Ajankohtaista taidetta nopeasti, myös erittäin nopeasti synnytettyä ja ajan kanssa vuorovaikutteista taidetta esille ajankohtaisen ideoinnin tuloksena.
Huumorikin voi olla taidetta mutta myös ihan taidehistoriallisesti pätevää ilmaisua.
Valintaraati olisi vaihtuva ja henkilöitä poliittisesti mukana joka taholta. Vasemmisto/oikeisto-balanssi.
Uudelle Taiteen Mekan raatisysteemille saisi vapaasti esittää luonnoksia ja ideointia teoksista, joiden toteutuksen uusi instituuti kustantaisi reaaliajassa.
Lähetä kommentti