Miksi suomalainen todellisuudentaju on niin sekaisin? YLE:n dokumentti sotapropagandan kulttuurista

          

•   HS:  Suur-Suomen piti nujertaa kommunismi
  
    - "Kun Saksa romahti ja Neuvostoliitto saneli julkisen puheen ehdot,
        kiihkeästi odotettu Suur-Suomi muuttui häpeän aiheeksi"

   Lue  Hesarin vähättelyn alta sodan jälkeisen reaktion todellinen syy:

Eliitin fasismi muuttui häpeän ja ennenkaikkea salailun aiheeksi. Eliiton sponsoroimasta rotuopista ja fasismista ei yksinkertaissti saanut puhua mediassa ja kouluissa. Eliitin käskystä eliitin tekopyhyyden pelastamiseksi.




YLE:n Areenalla uusi dokumentti, joka osaltaan (oikeistolaiselta paatokseltaan) vastaa kysymykseen:

  Miksi suomalainen todellisuutemme on niin sekaisin?
    
Jatkosodan sensuuri on jäänyt päälle.

  Sensuuri vallankäytön tärkeimpänä välineenä. Muistatteko hallituksen pakkomielteen salata suomalaisten rahojen luovuttaminen kreikkalaisen pankin kautta saksalaisille pankkiireille "Kreikan tukemisena", salatuilla dokumenteilla?

YLE " Hengen Asein " 

Sotasensuuri ja propaganda Suomessa.

" Viihde ja propaganda ovat oma aselajinsa "

  
Eliitin julistama  "Vastakkainasetelujen aika on ohi"-paatos - avoimen demokratian ja politiikan lamauttamiseksi. 

Vanhana lopulta viisastunut Paasikivi korosti, että suomalaisten on päästävä irti sota-ajan moodista ja kehityttävä avoimena yhteiskuntana ja avoimena poliittisena järjestelmänä.

 Poliitikot innostuivat mm. pappien keksimistä keinoista väärentää todellisuutta, syyllistää ihmisiä ja ohjata kansalaisten tajuntaa näkymättömillä pakkokeinoilla. Vihan ja viihteen voimin. Sodan aikana korostettiin syntipukkeja eli isänmaan pettureita. Sodan jälkeen pääministeri Kekkonen vei syntipukki-propagandan niin pitkälle, että syyllisti traumoista alkoholismiin suistuneita veteraaneja syyllisiksi "sodan häviämsiestä".  

 Kekkonen, se ovela kettu, tarrautui jatkosodan keinoihin ja kirkkoon laajemminkin luodakseen "yhtenäiskulttuurin" eli sensuurin ja henkilökultin kattavan verkoston valtamedian ja päätoimittajien avulla. Kekkonen esiintyi Suomen ja sen lipun portinvartijana, kirkon siunaamana Vapahtajana ja Lohikäärmeeltä kansan suojelijana. Vaikka Neuvostoliitto piti itsestäänselvänä Suomea näyteikkunanaan niin silti median vyörytyksen takia venäjänvihaa kasvatettiin venäjäpeloksi Kekkosen ohjaileman YYA-hysterian avulla. Kekkonen halusi hallita niin oikeistoa kuin vasemmistoa ja YYA-satu Urho Kekkosen ainutlaatuisesta roolista oli siihen loistava keino. Samalla demokratia tuhoutui ja nyt NATO-junttauksessa ilmituleva salainen ulkopolitiikka muodostui eliitin vallan keskukseksi. 
  
 Aivan kuten sodan aikana: Kekkonen käytti pelkoa ja venäjävihaa eliitin vallan pönkittäjänä. Yhä vieläkään presidentit eivät ole julkaisseet Kekkosen päiväkirjoja, jotka alkavat jo sisällissodasta.

Paasikivi korosti, että suomalaisten on päästävä irti sota-ajan moodista.


Mutta Kekkonen, se ovela kettu, tarrautui jatkosodan keinoihin ja kirkkoon luodakseen "yhtenäiskulttuurin" eli sensuurin kattavan verkoston valtamedian ja päätoimittajien avulla. 

Eliitin luisuvan kontrollin palauttamista sota aina on: hajota ja hallitse. Valta kaaoksen ja sotatilan, sotatalouden tuottamisen kautta, roomalaisten keisarien oppi.

• Kekkonen loi itsestään myyttiä esittelemällä kalansaaliitaan

Kekkosesta uskalletaan kirjoittaa mutta median roolista Kekkosen vallan luojana ei.

Media oli osa totalitaarista valtakoneistoa demokratiaa vastaan. On. 

Suomalaiset eivät ymmärrä omasta historiastaan sitä, että saimme sananvapauden vasta 1945 mutta jopa Väinö Linna suostui eliitin ja  rahan painostuksen edessä sensuroimaan ja täysin tärvelemään oman kirjansa "Tuntematon Sotilas" eliitin ohjaileman sensuurieetoksen osaksi, "ettei pilaisi uraansa". Enimmäkseen itse Linna sensuroi itseään rankalla kädellä mutta vasta nyt on julkaistu myös kustantajan viimehetkellä sensuroima versio "Sotaromaani". Mutta päätyön sensuurissa teki Väinö itse. Suomen kirjallisuuden vakavin itsepetos ja itsesensuurin eetos siirtyi sitten muillekin kirjailijoille "suomalaisten yhteisen identiteetin tähden".
 
Julkaisun jälkeisissä haastatteluissa Linna raivosi katkerana hämmentyineille toimittajille kaikesta siitä, mitä ei uskaltanut kirjaan kirjoittaa ja mitä oli eliitin saksalaismielisessä lebensraum-sodassa kokenut vaikka olisi voinut julkaista tukholmalaisten vasemmistokustantajien kautta sensuroimattoman kirjan - tietysti saamatta Suomessa valtamedian kymmeniltä kirja-arvostelijoilta yhtään arviota tai myyntiä Helsingin keskustan oikeistolaisissa kirjakaupoissa. Linnan puheet mm. upseerien ja saksalaisten huoralotista, huumeista, homoseksistä, pappien rotuopista, laittomista rauhansopimuksista rintamalla venäläisten sotiladen kanssa ja suomenruotsalaisten turhamaisten upseerien kostona tapattamista miehistä sensuroitiin tietysti pois kaikista haastatteluista. 
 

• Mika Waltari oli erikoinen tapaus kulttuurisensuurimme historiassa: samalla sekä  sekä oikeistokustantajien ja vasemmistokulttuuriväen halveksima,
  
  koska ei suostunut kummankaan ohjeisiin muuttaa kirjoja poliittisesti ideologisen ihmiskuvan ohjaamiseksi kummankaan suuntaan.  Waltarin uskonnollinen "relativismi" ja uskonnollisten kokemistapojen vapaa "epäkristillinen" ilmaisu ja leikittely oli jumalanpilkkaa kirkko-oikeiston historiankäsitykselle. Vasemmistolle taas päähenkilöiden pujotteleva seikkailu historian poikki liian yksilöinä oli taas yhteisön solidaarisuuden ja yhteisön vaikutusvoiman halveksuntaa narsistisena ja amoraalisena seikkailuna. Waltari kyllä pyrki esittämään kirjoissaan eri kulttuurien eliittihenkilöt turhan fantasianomaisen suvaitsevaisiksi eikä kauheasti välittänyt yhteiskuntaluokkarasismin merkityksestä historiankuvassaan mutta raskaan ihmiskunnan historian kuvaamiseen kirjailijalla täytyy olla vapauksia. Oikeisto muutti yllättäen mieltään, kun oikeiston ideologinen dokttriini muuttui 1974 amerikkalaisen kapitalismin painotuksen muuttuessa: uskonnollinen monokulttuuri ja laumassa tottelu ei ollutkaan enää tärkein eliitin ideologinen muokkaustapa amerikkalaisessa kulttuuri-imperialismissa vaan uutena ideologiana vyöryi yhteisön merkityksen hajottaminen oikeistolaisessa "rikastuvan yksilön" sankarimyytissä ja kaupallisen kilpailukulttuurin mielikuvissa. Yhdessä vuodessa Waltarista siis tehtiin kouluissa suuri kansalliskirjailija ja hänen uskontopilkkaajan statuksensa pyyhittiin pois oikeistovirkamiesten VKTS-salaliiton hallinnoimassa suomalaisessa koulujärjestelmässä.

Vaikka neokonservatiivinen eli uusliberalistinen oikeisto onkin luopunut avoimesta kirkkopropagandasta ja moralismin käytöstä aseena silti oikeisto haluaa pitää kirkkoa kulissina ja pakkouskontoa kouluissa ilman oppilaiden omaa uskonnonvapautta luodakseen illuusiota eliitin hallioimassta yhteistyöstä Jumalan, korkeimman hegemonian ja hierarkian kanssa.

Kokoomus ja RKP halusivat nimenomaan fundamentalisti Räsäsen kirkkoministeriksi taistelemaan ja ottamaan iskuja vastaan pois RKP:ltä ja kokoomukselta uskontokysymyksissä KD-puolueen kanavoidessa itseensä fundamentalistiset mielikuvat suomalaisten vastalauseista pois eliitin uskontopolitiikan julkisivusta - vaikkakin juuri eliitin valtionkirkkoa puolustaen ja oikeiston kovaa projektia suojaamassa, valtion uusliberalistista tuhoamista peittämässä, "yhtenäisyyden ja valtion uskonnon illuusiona". 

Nyt poliitikkomme ovat tuhoamassa demokratiaa jatkosodan hengessä eli salailulla ja härskillä sensuurilla. "Vapaakauppasopimus" TTIP:n kehittelyä jatketaan salassa ja jos se toteutuu tai Suomi pysyy TTIP EU:ssa, demokratia tuhoutuu lopullisesti.





II

Lasse Lehtisen lapsellisen oikeistolainen paatos olikin oikein paljastavaa! 

Mies, joka uskoo yhä jatkosodan propagandaan. Kai tämän ohjelman jälkeen on kaikille selvää, kuinka talvisota, natsimielisyys ja jatkosota todellakin jatkuu oikeiston propagandassa?

Riemullisen epätoivoista, jatkosodan hengessä:

- Juuri kun on julkaistu pätevä tutkielma ( http://www.wsoy.fi/ajankohtaista/-/news/22952483 ) maailmansotien välisen ajan Suur-Suomi hankkeista, saksalaismielisyydestä, harhaisista rotuopeista, pyrkimyksestä vetää raja Norjasta Uraliin; roudataan oikeistodemari-asevelisosialisti Lasse Lehtinen tuputtamaan ajat sitten ulos naurettuja ajopuuteorioita ja muita sotapropagandan horinoita säestettynä nationalistisilla, sotaa ihannoivilla ja ryssävihaa lietsovilla musiikki-iskuilla.

- Hienoa kokoomuksen soluttama Yleisradio, TV 1. Hengen Asein - Ylen omaa tuotantoa.

Eikö olisi jo aika puhkaista rehellisesti kupla, kuten Saksassa on tehty omasta pimeästä menneisyydestä?

Hitlerin liittolaisuuden sankaruustarinat eivät palvele tervettä kansakuntaa. Mihin tätä valehtelua tarvitaan; ollaanko täällä oikeasti taas rakentelemassa hyökkäystä Venäjälle - rajaa Uraliin? Vihapuheet ainakin ovat analogisia noiden 20- ja 30-luvun fasistien kanssa.

Lasse Lehtinen...
Mitähän oikeat historioitsijat tästä tykkäävät?  J.Ansio

Historioitsijat pelkäävät puhua sillä eliitin ohjaama poliittinen kulttuuriraha puhuu, armeija kyttää ja ja vääristelyn hegemonia ohjailee monen tutkijan uraa "varovaiseen puheeseen".




III


Iltalehden eilinen propaganda oikeiston valkopesemiseksi viattoman Suomen myytillä ja viranomaisista, jotka eivät muka tukeneet brittivakoilijoita ja maanpetosta Suomessa brittiagenttien vaikuttamaisesta Suomen eliittiin, julkaistiin nimenomaan vastapropagandana SK:n juttuun kirjasta, jossa tutkija myöntää Suomen poliisin ja armeijan sekä tietysti Hesarin Erkkojen palvelleen brittivakoilua ja brittimanipulaatiota. Toistuvaa propagandaa historian väärentämiseksi.

http://suomenkuvalehti.fi/jutut/kotimaa/suomella-ja-britannialla-oli-tiivista-tiedusteluyhteistyota-1920-ja-1930-luvuilla/?shared=41828-2d65537e-500

Hänen majesteettinsa agentit – Brittitiedustelu Suomessa 1918–1941 (Atena Kustannus 2014).

Iltalehti julkisti naurettavan juttunsa, jonka pääsanoma oli, että Suomessa ei olisi annettu brittiagentin toimia, jos "olisi tiedetty" agentin toiminnasta vaikka aikaisemmin on SK juuri  uutisoinut päinvastaista faktaa. 

Taas, taas aivan tahallista historian vääristämistä massoille, aivopesua, viattoman Suomen legendan epätoivoista ylläpitoa iltalehdissä. Oikeistolle tärkeä poliittinen valhe oikeiston moraalisesta toiminnasta "itsenäisyyden vuoksi", jolla ylläpidetään oikeiston valheille perustuvaa motivointia valehdella oikeiston "jalosta taistelusta" vaikka oikeisto sabotoi itsenäisyyttä kaikin tavoin.

Oikeiston toiminta on aina ollut vain eliitin etujen ja kähminnän editämistä salaliitoilla demokratiaa ja perustuslakia vastaan.

Tämä oikeistoa puhdistava mytologia piilottaa oikeiston ideologiset  joukkomurhat ja maanpetokset luovuttaa mm. Suomi ensin keisarillisille Saksalla ja sitten natsi-Saksalle. Oikeistolehdistön kuvottavin myytti on  suomalaisten natsi-SS-joukkomurhaaja-miesten viattomuuden myytti, se myytti on olevinaan korkein todiste natsi-Saksan yhteistyömyytin viattomuudesta. Taas kaverini löysi todisteen sukunsa papereista kuinka Himmler oli ylpeä suomalaisten verisistä teoista barbarossa-"puhdistuksissa" - Kiovassa.

Nykyinen Kiovan kriisi pohjautuu siis myös suomalaisten joukkomurhaajien jättämälle traumalle ja joukkomurhien jättämälle sairaalle natsiylpeydelle ja natsipaatokselle kiovalaisten natsisukujen kesken.




Oikeistoeliitillehän on yksi ja sama, saako se vasemmistoeliitin vaikenemaan väkivallalla, vangitsemisella vai toimittajien lahjonnalla ja vaalirahalla sekä uralupailu/uhkauksilla.

Mutta historian väärentäminen on aina oikeiston ykkösjuttu ja se on ollut kirkon manipulaatiotehtävänkin ykösjuttu.

Uusi Kirja talvisodan hengestä

• Kirja urheilubisneksen
  
  likaisuudesta

Kummolan kääntöpiiri - Toimittaja Pentti Sainio

      Lisää suomalaisen todellisuuden vääristämisestä ja sen juoruista:

Jatkosodan todellinen luonne - sensuroitu sota

9 facts that prove the

U.S. is behind Ukraine crisis

Eliitin mediasota todellisuutta vastaan  

Eliitti jatkaa kulttuurin ja tulevaisuuden tuhoamista mutta herääminen, terve järki nousee vähitellen.

Nouseeko järki ennen vihaa viihdeulttuurin vyörytyksen alta? 

• Thomas Piketty Responds
  
   to Criticism of His Data

Six days after The Financial Times launched an attack on the data behind Thomas Piketty’s much-debated tome on inequality, “Capital in the Twenty-First Century,” Mr. Piketty has offered his first detailed response to the newspaper’s criticism.

Kuinkahan moni Iltasanomien sotaliitteiden lukijoista tietää että Suomi alitti Jatkosodan terroripommitukset saksalaisilla pommikoneilla 100 kpl?

" IS:n Suurhyökkäys-lehti ilmestyi "

                     


Iltalehden väite - onko uskottava kun...

kun samalla tyyppi saa suomalaisen sotilasarvon ulkomaalaisena - noin vain. Aivan varmasti tiedettiin brittien agenttitoiminta kun ihailtiin birittien kaksinaamaista terroria Venäjän suuntaan (mm. Venäjän "houkuttelu", johdattelu sotaan Saksan kanssa lahjonnan ja murhien avulla) 1912-1925.









Tiesitkö että britit hyökkäsivät Neuvostoliittoon torpedoveneillä Suomesta useamman kerran 1919 lahjottuaan Mannerheimia Ranskan kanssa? Ja että Mannerheim lupasi tuhota Neuvostoliiton suurhyökkäyksellä suursummaa vastaan? Miksiköhän Stalin oli jatkossa paranoidi?

Kysy kysymyksiä konsensuksen eli valheiden alta.




Iltalehti valehtelee taas tänään,

että Supon edeltäjässä ei tiedetty Kekkosen ystävän Jack O'Brien Hitching :in olleen brittien vakoilija 1930 myös Hesarin toimittajana - samalla myös kun oli Supon vakoilijana? Kaikki Kekkosen ystävät olivat natseja tai vakoilijoita, transatlanttisen eliitin salaliittojen kabinettivieraitaKekkosen ystävä ja Vakoilija kts kommentit alla      - IL 2014  30.5.  :






Miksiköhän kaikki oleellinen jätetään kouluhistoriassa kertomatta?

Älkää hyvät ihmiset aliarvioiko sensuurin voimaa. Vääristettyä todellisuutta on helppo hallita eliitin rahan ja mediavallan voimalla.

• Tanskan ulkoministeri haluaa EU:n aseistavan Syyrian kapinallisia

Martin Lidegaard aikoo aloittaa kumppanimaiden kanssa keskustelut, jotka tähtäisivät EU:n Syyria-politiikan täyskäännökseen. Lidegaardin mielestä Syyrian tilanne edellyttää kapinallisten aseistamista.

Yleisradio

Kuinka tämä voidaan ohittaa länsimediassa?

• George Soros admits to funding the Ukraine crisis

Suomalaisen dokumenttielokuvateon kliiniset ongelmat

Suomalaiset dokumentit ovat täysin hyödyttömiä, sillä niistä editoidaan pois juuri mielenkiintoinen kama. Uskomatonta ylimielistyyttä ohjaajalta mutta rehellisesti...

Sanoutuuko arkkipiispa irti lestadiolaisten puhtausmagiasta

Sanoutuuko arkkipiispa myös irti lestadiolaisten ihmisiä jaottelevista hengistä, ns henkiopista, ja kieltää vanhoillislestadiolaisten pappien toiminnan ev.lut. kirkossa?

• Arkkipiispa sanoutuu irti Jalovaaran demonipuheista

Tämä arkkipiispan ”damage control” eli jälkiviisas julkisuudenhallinta toimittajien edessä mediatietoisuuden rauhoittelemiseksi on jotenkin niin sanoinkuvaamattoman pinnallista ja teeskentelevää julkisuusmoralismia kun samalla vanhoillislestadiolaisten omien "seurakuntaa uhkaavien" jäsenten "henkien" manauksiin ja tottelemattomien henkilöiden kirousjulistuksiin arkkipiispa ei millään puutu mutta tälläiset julkisuusponnahdukset saavat arkkipiiskasta hetkittäin luterilaisen moralistin

- kun muuten tavallisesti tuomiokapituli käskee ihmisten pitämään ongelmat ominaan "ettei tuomiokapituli toimi inkvisitiona".

Ehkä puolessa seurakunnista toimii Sanan ja rukouksen viidesläinen iltatoiminta, joissa puhutaan pahoista hengistä ja halukkaat manataan vähintäänkin "nurkan takana" kirkon tiloissa. Toiminnassa on myös kielilläpuhumista, parantamista ja ennustamista.

Vanhoillislestadiolaisten toiminta ja oppi on täynnä kirkkolain, luterilaisen teologian ja kirkkojärjestyksen vastaista opetusta kalvinismin suuntaan niin että vanh.lestadiolaisia ei millään tulkinnalla voi kutsua luterilaisiksi protestanteiksi. 
    mm.

•   "Ilmianto-oppi sisälsi myös SRK:n uutta opetusta, henkioppia. Niinpä vanhoillislestadiolaiset raportoivat myös epäilyksensä uskonystäviensä sieluun asettuneista henkivalloista, joita vastaan Jumalan Valtakunta tuolloin taisteli."  http://freepathways.wordpress.com/2011/10/11/harhaoppeja/

Sielunhoito-opetuksissa vanh.lestadiolaiset ovat  suorasanaisesti kieltäytyneet kirkkojärjestyksestä ja vain papeille määrätystä toiminnasta.

• Vanhoillislestadiolaisethan kieltäytyivät muuttamasta viime vuoden piispojen puhuttelujen jälkeen oppiaan.
• Lestadiolaisuuden pimeä puoli

Vanhoillislestadiolaiset ovat ihmisoikeuksien vastainen lahko arkkipiispan, valtionkirkon ja viranomaisten suojeluksessa.

He kieltävät uhkaillen naisilta valinnan ehkäisyyn ja vaativat Jumalan nimessä suojaamatonta seksiä - vain aviomiehen valitsemalla määrällä ja ajankohdalla ilman naisen omaa tahtoa.

Nuoria uhataan helvetillä esiaviollisesta seksistä ja nuoret ajautuvat 16-18-vuotiaina avioliittoihin.
  Tämäkö on valtionkirkon oppi? 

• Feministilehden lestadiolaisartikkeli herättää keskustelua

Vuosaaressakin on manattu kaikenlaista kirkkoherrojen luvalla afrikkalaisten viikonloppukokouksissa.

Onko manaaminen siis luvallista kirkossa vai ei?
Onko seksiin pakottaminen luvallista arkkipiispan suojeluksessa?

Tilanne on täysin epäselvä. Onko kirkon linjat vain etupäässä julkisuustorjuntaa ja -hallintaa? Kirkollisverojen varmistamista ilman teologiaa ja kirkkolakia? Kulissikirkko valtokirkon tittelin, verotusoikeuden ja verohelpotusten ylläpitämiseksi? 



    II


 Ja miksi arkkipiispa antaa kirkkolain mukaan asiattoman piispan hääriä ev.lut pappien kanssa - pappien antaessa jopa kirjallisen julistuksen, jonka mukaan he seuraavat ulkopuolien piispan oppia?



     Kirkko kirkon sisällä, Luther-säätiö

• http://fi.wikipedia.org/wiki/Matti_V%C3%A4is%C3%A4nen_%28piispa%29
•  Luther-säätiön toiminta merkitsee oman kirkon perustamista YLE Uutiset. 29.1.2010
• Luther-säätiön piispa taistelee homoutta vastaan
  

• Luther-säätiön asema kirkossa hämmentää ulkomaita myöten - Kotimaa 2011
  
  Tomi Karttunen toteaa, että luterilaisen kirkon näkökulmasta kyseessä on skismaattinen yhteisö, joka ei kunnioita luterilaisten piispojen kaitsentaa.

Miksi valtionkirkko väittää noudattavansa kirkkolakia valtion suojeluksessa, jos sitä ei kuitenkaan noudateta piispojen "Pax Lutheruksessa"?

Tämä ilveily valtionkirkon venytetystä asemasta perinteen varjolla ja lahkojen suojelu vastoin kirkkolakia on karmeaa valtapeliä ihmisten mielenterveydellä.

Kirkon tulisi erota valtiosta ja heittäytyä täysillä rakastamiensa henkien ja lahkojen pariin. Valtionkirkon arvovaltaa käytetään järjestelmällisesti väärin.

• Johanna Korhonen Jalovaarasta:
  
  Kirkon johtamisjärjestelmä ei toimi

Viidesläiset henki-iltojen järjestäjät haluavat nyt piispoilta ohjeita ja rajoja:

• Hengen uudistus vaatii piispoilta ohjetta pahoista hengistä ja niiden ajamisesta

Piispainkokous haluaa nyt edistää löysää "ykseyttä"  eli kritiikittömyyttä ja keskusvaltaa mutta taitaa olla täysin todellisuudesta irtaantunut haaveissaan. Luther oli superkriittinen ja tarkka periaatteissa, jotta vallanhimoiset lahkosaarnaajat ja papit eivät saisi enää valtaa.

Nyt Tampereen seurakuntien omaisuus kaapattiin 2014 hurjalla vauhdilla ja kirkkohallituksen painostuksella kirkkohallituksen ja seurakuntayhtymän omaisuudeksi.

Enää seurakunnat eivät voi erota piispojen kirkosta.

Aito protestanttinen kirkko ei saa olla valtakeskittymä rakenne ja verotus tärkeimpänä toimnnan määreenä  eli valtionkirkko, jos kirkko kutsuu itseään protestanttiseksi . Tuntuu siltä että kirkon sokeat peesaajat ja äänenkannattajat alkavat kuitenkin heräilemään laajan ykseyden katastrofaaliseen vaatimukseen: 

•    "Poikkipuolisen sanan lausujat leimataan usein liberaaleiksi riidanhaluisiksi räyhähengiksi, joita uhkaillaan erilaisilla maallisilla ja taivaallisilla rangaistuksilla.
  
  Kirkon ykseyden nimissä kirkko ja sen johto antaa arvovaltansa, henkisen ja usein myös taloudellisen tuen mitä erilaisimmille hengellisille tahoille, liikkeille ja järjestöille.  Tämän vuoksi omaa nahkaansa varjeleva kirkollinen media on laiska puuttumaan ongelmiin"
  - Kirkko ja kaupungin päätoimittaja Seppo Simola

http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kulttuuri/10718-ki...




  III

Kirkon tilanne on kiihtyvä kriisi piispojen välttäessä uutta oppia ja protestantismin ydintä, jatkuvaa uskonpuhdistusta. 

Luterilaista jatkuvaa uskonpuhdistusta ja rituaalivallan eli pappiskultin ja henkilöityvän saarnaajavallan purkamista. 


Valtionkirkko on roomalaisen lahkon vallan unelma keisarin kainalossa  mutta selvästikin se on hajoamassa uudistuskyvyttömien piispojen vältellessä ongelmia.

Piispat eivät ole ymmärtäneet luterilaisuuden ideaa ja vallankumousta.
Tärkeintä ei ole muoto vaan sisältö.

Tärkeintä ei ole perintö ja dogma vaan ihmisen eksistentiaalinen tiedostaminen.
Jeesukselle ihmisläheinen tulkinta, rakkaus, inhimillinen ihiskuva  ja totuuden etsintä oli ylivoimaisesti tärkeämpää kuin perinteet, puhtauden neuroottinen määrittely ja veriuhrirituaali.
Jeesus kumosi uskonnot rakkauden käskyllä ja kapinalla.

Helsingissä on tapahtunut maailman nopein ateismin leviäminen: Helsingissä nuorista ja nuorista aikuisista 50% uskaltaa sanoa nyt gallupissa olevansa ateisti. Luterialaisessa kirkossa olisi tilaa mös ateismille. Tärkeintä on rakkaus, ei rakkauden julistaja tai rakkauden rituaali, ehtoollinen. 


Piispat pelkäävät Ruotsin tilaa. Kirkko on pelkkä perheen rituaalitila elämänvaihemuutoksissa eikä kirkon opetuksilla ole väliä.

Siksi kirkoissa ei välitetä teologiasta tai seurakuntalaisten mielenterveydestä kirkkoherrojen sallimassa hurmostoiminnassa sillä piispatkin edellyttävät toimintaa jättimäisten kirkollisverojen "vastikkeeksi". Tyhjät kirkot ovat aika nolo tilanne yhtenäiskulttuuriin vielä nojautuvalle "valtionkirkko"-opille.

• Ruotsin seurakuntien tilanne

Kansalaiset kokevat kirkon perinne- ja rituaalikoneistona, joka siirtää ritualiseesti ihmiset eteenpäin elämän muutosvaiheissa.

Eksistentiaalista merkitystä ja pohdintaa kirkko ei tuo mutta rituaalista tapojen turvaa kylläkin. Hautajaiset ovat suomalaisille ja ruotsalaisille kirkon tärkein tehtävä.

Gallupin mukaan ihmisten  uskomukset juoksevat yhä kauempana konservatiivisten kirkkodogmien luota. Piispat pitävät mm. kiinni yhä Neitsyt Marian ikuisesta neitsyydestä kirkon oppina.

Kirkko on kuninkaan ja valtion virastona korostanut, että kirkossa ei etsitä kokemuksia tai totuutta vaan kirkko tarjoaa valmiita maagisia rituaaleja ja dogmaattisia totuuksia.

 Pappien puhetaidot ja karisma ovat puheammattilaisina  ottaen hyvin kyseenalaiset, sillä papit ovat tottuneet etäiseen virkamiesmäiseen arvovaltaan ilman yhteyttä ihmisiin.  
Tiedekin on mysteerien tunnustamista: nykytiede tunnustaa paljon mysteerejä. Se on hyvin luterilaista. Etsimisen periaate omahyväisyyden ja turhamaisen varmuuden sijaan.



Ehkä kirkon pitäisi jakautua kahteen toiminnalliseen kirkkokuntaan ja kirkkolaki lakkauttaa, jotta ei olisi valtionkirkkoja epädemokraattisina suosikkeina.

Liberaali ja konservatiivi-siipi.
Kirkon varallisuus jaettaisiin jäsenten valikoitumisen mukaan
eli jos jäsenistä 72% haluaa liberaaliin selkeän luterilaiseen kirkkokuntaan niin se saisi prosenttiosuuden mukaan kirkon varallisuutta ja tuloa.
Rakennuksia sitten molemmat käyttäisivät.
Mutta eihän piispoilta tähän tahtoa löytyisi eikä kirkolliskokoukseen soluttautuneilta viidesläisiltä - tai ehkä he voisivat lämmetä rehdille asetelmalle.
Kirkko vain hiipuu ja notkahtelee pois Ruotsin tyyliin
- skandaalien säestämänä, koska piispat haluavat eristäytyä ongelmista ja käydä Vatikaanissa kahveilla.
"Luther"-säätiö on kuin hai, joka odottelee notkahduksia ja pelottelevat piispoja. (Ei ole luterilainen lahko).
Uudistus on pahin painajainen jäykille piispoille.
Siksi innostuneet ja vauhkoavat lahkot ovat heille mieluisampia kuin pettyneet luterilaiset.



  IV

Voiko kirkossa olla terapeuttista hurmostoimintaa 
luterilaisella pohjalla ja shamanistisen kulttuurin jatkumona?

 Voi.

 Mutta luterilaiset papit eivät sitä kuitenkaan itse halua vaan luovuttavat kirkkoherran käskystä kiihkeät ja jännittävät tilaisuuden viidesläisten kalvinistien järjestettäviksi. Aikaisemmin kirkossa on kielletty kaikki emotionaalinen rituaalitoiminta ja vain pappi on saanut kirkossa puhua ja ilmentää tunteita.


Kirkko hylkää ihmisten henkisen etsinnän ja estää uskonpuhdistuksen.

Jako on nyt omituinen: pitäessään kiinni jäykistä dogmeista, perinteistään ja papin arvovaltaa korostavasta etäisyydestä kieltäytyessään uudistumasta päämäärätietoisesti luterilaiseen suuntaan - kirkko päästääkin irti mielenterveyttä uhkaavan lahkotoiminnan, jotta piispat eivät joutuisi uudistamaan itse varsinaista kirkon toimintaa.

Eli kirkko ei suostu uudistamaan mutta antaa täysin epäkirkollisen toiminnan kirkon ulkopuolisiin käsiin kirkon kiinteistöissä, jotta ihmiset eivät ohjaudu kirkkoveron ulkopuolelle.

Hyvin epämoraalista johtamista kirkkoherroilta ja piispoilta.


Kuninkaan kirkko pyrki korostamaan vain pappien ja virkamiesten arvovaltaa ja kuninkaan "Jumalalta saatua oikeutta hallita".

Nyt kirkon funktio ja muoto voisi olla jotain muuta kuin valtaeliitin ja vanhoillisen konservatiivien kritiikitön tukeminen krikkopolitiikassa mm. keskustalaiset lestadiolaiset.

Uudistumisen paineet annetaan purkautua viidesläisten fundamentalismiin koska piispat haluavat estää uudistumisen kirkon ytimessä.


    Hurmosta on kahdenlaista.

 a)

 Luther itse kannusti enstaattiseen kokemuksen hakemiseen eli mm. hiljaiseen mietiskelyyn ja aistien sulkemiseen.
Joogaklubit tarjoavat enstaasia, jota mm. nuori Luther etsi ennen uskonpuhdistusta.

 b)

Ekstaattinen tarkoittaa kiihtymistilan kokemusta, joka tapahtuu yleensä hitaasti kiihdyttäen musiikilla, liikkeillä, dramaturgialla, dramaattisilla tarinoilla ja emotionaalisilla puheilla yms.

Vanhin uskonnollisuuden yhteisömuoto eli Shamaanin parannustilaisuus on ollut yhdistelmä kumpaaakin:

Shamaani on ensin yhteisön laulun, rummutuksen ja runojen avustamana kiihottanut itsensä ekstaasiin rytmisesti liikkuen  ja on sitten vaipunut enstaasiin tai jopa syvempään transsiin liikkumattomana.

Kahdeksan eri kirjoittajan kirjoitusta demonologiasta ja käsitysten sekä maailmankuvan muuttumisesta - uskonpuhdistus on uskontojen ainoa suunta. 

Demonioppi ja psykiatria,

 - kirjoittaja Hannu Lauerma, tutkimusprofessori, THL; vastaava ylilääkäri, Psykiatrinen vankisairaala

   http://kirkonkellari.fi/

Pitäisikö kirkon järjestää konservatiivikristityille hoitoa?

Miksi heteroudesta ylpeät ja itselleen hyväksyntää hakevat näkevät homojen hyväksynnän hakemisen kirouksena?

Koska kirkko on opettanut, että erilaisuus on syntiä.

Valtionkirkko ja kuninkaan kirkko eli aatelisten kirkko on määritellyt "kunnon kansalaisuuden" kansalaisille ja käskenyt lisääntymään niin maan perusteellisesti - jotta eliitin verotulot lisääntyisivät. Ruotsalainen aatelisto alkoi kontrolloida suomalaisten seksuaalisuutta ja viljelykasveja. Heteroavioliitto ja vehnä nostettiin Jumalan käskyksi.
Tämä on brutaali tausta kirkon luomalle homofobialle ja pelotteelle olla kirkon määrittelyn mukainen kovan rangaistuksen uhalla.

 Nyt kirkon yksi rohkeista liberaaleista vaikuttajista antaa vähän väärän signaalin:

• Korhonen: “Kirkon homokammoiset terapian tarpeessa” – Kotimaa24

Ongelma on ensisijaisesti teologinen kirkon sisällä. Kirkko ei ole tehnyt uskonpuhdistusta Vatikaanin neuroottisesta ja valtakeskeisestä eliittiteologiasta.
Ja varsinkin historiaan kytkeytyvä näköharha, historiasta nouseva pesäke.
Koko historia tässä ja nyt.
Se näkymätön mutta suurin vaikuttaja. Suurin. Psykohistoria asenteissamme ja tunteissamme, kuinka määrittelemme itsemme, kuinka haemme hyväksyntää ja statusasemaa "kristittyjen" ja sukumme hyväksymänä.
Oletteko samaa mieltä siitä,
että jos ei ymmärrä historiaa, ei voi ymmärtää tätä nykyhetkeä.
Kirkko on toiminut 900 vuotta 1974 saakka suomalaisten moraalituomarina sanelemansa lain avulla ja tuhoannut ja tappanut suomalaisia moralismilla. Suomalaisia on teloitettu, omaisuus kaapattu kirkolle ja aatelisille, heitetty kylmään vankikuoppaan kuolemaan ja vammautumaan. Kirkon määrittelyvallan ja "oikean opin" takia.
Ei ole mikään ihme, että pelon voima suggeroi vieläkin ihmisiä.

• Koska valtionkirkko puuttuu avoimesti valtakunnan seksuaalipolitiikkaan valtion virallisena uskontona ja valtion tukemana, on asiassa paljon selvittämätöntä ja keskusteltavaa.
  

 
Valtionkirkon olemusta koneistona, kuninkaan ja aatelisten armeijan jatkeena, ei vieläkään tunnusteta. Mielenhallintavirasto.
Terapian väläyttely ahdistuneille, vanhaan seksuaalioppiin tarrautuville ei nyt auta, ellei kirkko ensin tunnusta omaa fasistista olemustaan ja historiaansa ihmisten tuomitsijana ja vallankäyttäjien brutaalina ystävänä.
Oikeistolaiset Saksan ystävät halusivat korostaa kirkon merkitystä 1930-luvulla ja samalla homovihamielisyyttä korostettiin varsinkin sotien aikana kirkon luoman paranoijan yhtenä voimakeinona. Paranoija on valtaa, kun se suunnataan luomaan alistumista ja lannistumista, absoluuttisia julmia arvoja vallan ehdottomuudesta demokratiaa vastaan ja eliitin sotaa luomaan.

Homokeskustelussa tietämättömyys valtionkirkon historiasta valtapelin osana ja kulttuurimanipulaationa on pahin vihollinen.
Tietämättömyys, tuosuurin Saatana.  

Ei terapia auta yksilön ihmiskuvaan ja maailmankuvaan, jos ei systeemin ja moralistisen kulttuurin olemusta, keinoja ja väkivaltahistoriaa tunnisteta pahan varjon ja epäluonnollisen harhan luojana.
Homofobian olemusta ei ymmärretä, jos sitä ei ymmärretä Vatikaanin ja Ruotsin  kirkon luomaksi puhtausmeemiksi, tottelevaisuuskuriksi, ja kuinka se on ollut kunnon kansalaisen ehto. Olet saanut hyväksyntää vain vihaamalla kirkon "vihollisia" ja ylistämällä kirkon tuomiovaltaa ilman järjen hiventä. 

Nyt jos taas jatketaan yksilöiden syyllistämistä ja esitetään homofobia VAIN yksilöiden ongelmaksi, niin ei olla rehellisiä vallan ja manipulaation psykohistoriasta kirkon toiminnassa.  Kirkon vastuusta opin puhdistamiseksi ja vastuu hirvittävän historian tunnsutamisesta.

Nyt siis yhä kolmasosa suomalaisista noudattaa tätä 900 vuotta juntattua puhtaus-meemia ja puhtaus-neuroosia. Seksuaalinen puhtausmeemi perustuu aatelisten velvoitteelle tehdä kansasta lisääntyviä ja keskenään mahdollisimman paljon kilpailevia tuotantoyksiköitä verotuksen lisäämisen tähden. Kirkon moralismikin on ollut ja on kilpailua, paheksunnan kilpailua olla toisten yläpuolella kirkon määritteiden mukaan. Kunnon kansalainen kirkon määrittelemän identiteetin mukaan aatelisten ehdottoman vallan ja kehitysvastaisuuden mukaisesti. Kontrolloitu "kristitty" eli hyväksytty kansalainen auktoriteettien mielivaltaa tukemassa. 

  
 

Kirkon täytyy purkaa oppiaan julkisessa ja päämäärätietoisessa uudessa uskonpuhdistuksessa: valtionkirkko ja arkkipiispakin tukee yhä homofobiaa monin tavoin opillisesti eikä arkkipiispa ole kertaakaan ehdottanut kirkolliskokoukselle täysin tasavertaista asemaa homoseksuaaleille perheen perustajille vaan tukee yhä neuroottista puhtausajatusta uusilla rasistisilla asetelmilla.

Tai kirkko julistautu taantumukselliseksi ja Vatikaanin teologialle uskolliseksi. Rehellisesti eikä yritä huijata enää suomalaisia luterilais-etuliitteellä.

Ihmisten itseymmärrys ja neuroosit eivät voi avautua, jos eliitin kontrolloiman, alamaisille suunnatun synti-systeemin ja sen manipulaation keinoja ja laajuutta ei tunnusteta psykohistoriassamme. Aatelisia kirkko ei ole koskaan jahdannut vaan suomessakin rikkaat saivat rauhassa kirkon tekopyhyyden suojissa käydä Eiran sairalassa tekemässä abortteja 40-luvullakin, jotka oli alamaisilta kielletty. Kirkon tuomiolla ja sen mukaisen valtion lailla.

Mutta ei eliitille.   



    II

Jos luet kirkkohistoriaa,
niin kirkon teologia on alunperin tuominnut luonnon ja luonnolliset tarpeet.
Kirkkoisät vihasivat nimenomaan heteroseksiä ja seksuaalisia haluja. Se tuomittiin lihan synniksi. Nyt kirkko hassusti ylistää heterohaluja ja lisääntymistä mutta Rooman mithra-kristittyjen marttyyrilahko vihasi alunperin seksuaalisuutta kaikissa muodoissa ja avioliittoa syntisten ylpeilynä. Vain kuolema oli pelastus ja tavoite Rooman marttyyriseurakunnille  Paavalin kehittäessä tätä antiseksuaalista roomalisten mithra-kultin marttyyriteologiaa eteenpäin kaunokirjallisesti - tästä syntyi Vatikaanin teologia ja seksuaalikontrolli.

• Paavali siirtyi oudosti juutalais-roomalaisten uskontopoliisien kuolemanpartioiden johtajasta kristittyjen teologian muokkaajaksi ja sabotoijaksi, korostaen juutalais-roomalaista keskusjohdolle alistuvaa uskonnollisuutta epäilyttävällä mausteella: lisääntymiskieltoa kristityille. 
  

Paavalin periilliset roomalaisen kirkon muokkaajina kirkkoisät olivat kaappihomoja, jotka olivat sukunsa käskystä kieltäneet homoseksuaalisuutensa ja pakottautuneet heteroliittoihin. Siten he oppivat vihaamaan seksuaalisuutta ja heteroita. Kristinuskosta muodostui ensin kaappihomojen kirous heteroille näiden katkerien ihmisten löytäessä maailmanloppukristityt.
Alkuseurakunnan opetus unohdettiin täydellisesti.  Rakkauden sijaan tuli viha ja tuomio hierarkisen lahkovallan takia, jonka keisari lopulta muokkasi roomalaisten uskontojen suoraksi kopioksi ja jatkajaksi, valtionuskonnoksi, sotilaspapeiksi - joita meilläkin yhä on jokaisen veronmaksajan kustannettavana.


Ja kyllä, ev-lut kirkossa on hurja määrä kaappihomoja leikkimässä heteroja mutta se on yksityinen asia. Yksityinen tragedia.

Hyväksyntää kerjäämässä kirkon oppien takia, "puhtautta" kokemassa, "heteroutta kristillisesti" toteuttaen. Historiallisen taakan takia.



Suuri on kuitenkin ongelma ja suuri on joillakin ahdistus.
 Homoista. Miksi rehti hetero kokee voimakkailla tunteilla että homo uhkaa heteroutta? Voiko homo todella houkutella aitoa heteroa? Mikä on aitoa kirkon teatterissa?



    III

Vielä 1400-luvulla, jos pappi yritti hiipiä varakkaiden ruotsalaisten sukujen hääjuhliin, hänet tapettiin tai pahoinpideltiin julmasti. Avioliitto oli sukujen omaisuudenjakoa ja kauppasopimuksia.

Kansalaistottelemattomuus ei ole Räsäsen kalvinismia

Toimittajat ovat sekoittaneet pahemman kerran kalvinistien  käsitykset ”Raamatun tottelemisesta” ja   elitismiä vastustavan protestanttisen kansalaistottelemattomuuden.

Räsänen kuuluu viidesläisiin, jotka lasken kalvinisteiksi, vaikka kuuluvatkin ev-lut.kirkkoon. 

Ei mikään ihme, en syytä helteiden keskellä äimistyneitä mutta tilanteesta mainiosti rohkaistuneita toimittajia tämän kirkkokaaoksen ymmärrysyrityksistä, sillä keskiajalle aikakoneella kuplia puhaltelemaan paennut piispajoukko ei todellakaan anna toimittajillekaan hyvää lähtökohtaa ymmärtää mitään teologiasta, uskonnon asemasta ja aidosta protestantismista.
 

Jos korkeakirkollinen kirkkoeliitti ja Suomen Vatikaani,  kirkkohallitus, on saanut papit teologisesti aivan sekaisin
 

niin miten voisivat uskontofilosofiseen keskusteluun jonkin verran laiskat toimittajat ymmärtää yhtään mitään valtionkirkon valtapolitiikan moukaroimasta teologiasta, kuninkaan luomasta kirkkolaista, kirkon statusvaltaa suojelevasta kirkkoministeri-virasta ja kirkkoeliitin järjestelmällisen muutosvastarinnan paradokseista.

Protestantismi  
on protestia uskonnollisia auktoriteetteja ja uskonnollista vallankäyttöä  kohtaan - niitä kohtaan, jotka haluavat alistaa vaikkapa koko valtion oman uskontulkintansa alle ja myydä ulkokohtaisia aneita, jäsenkirjoja.

Protestantismi toimii totaalisen uskonvapauden puolesta
 
- valtion ja kirkon näpit irti: uskontoja manipuloimassa ja poliittisesti hyödyntämässä, epäpoliittista "yhteiskuntarauhaa" ja "yhtenäiskulttuuria" käyttämällä, ihmisiä poliittisesti passivoimalla.
Eli kun uskontoa käytetään poliittisesti poliitikon retorisena tukena ja marttyyriroolina, niin aito poliittinen keskustelu ja herääminen jää syrjään - poliitikkojen mieliksi.

Vaikka Räsänen protestoi kirkon epämääräisyyttä kohtaan kirkkokäsikirjaan vedoten, hän ei ole protestantti eikä uudistaja  vaan vain kirkon konservatiivisen valta-aseman yksi uusista vallankaappaajista, kalvinistinen kirkkovaltion autoratiivisuuden unelmoija.
Räsänen vetoaa kirkon valtaan poliittisen vallan perusteena ja tukena.
Se ei ole protestantismia.

   Protestanteille kirkko ei voi hallita valtiota
   eikä valtio kirkkoa.   

 
Viidesläiset kalvinistit
ja Vatikaanin jälkihöyryistä elävät kirkkokonservatiivit unelmoivat uskonnollisesta moraaliylivallasta ja saneluvallasta poliitikkojen tuella demokratian ohi. "Luther-säätiö" on röyhkein esimerkki viidesläisten unelmasta vallankaappauksesta kirkossa. 

Lasten pakottaminen valtion avustamana ja veronmaksajien rahoilla tunnustukselliseen uskonnonopetukseen on havainnollisin brutaalin uskonnollisen vallankäytön jäänne ja todiste purkamattomasta valtionkirkosta Suomessa valtionkirkon vanhana keskiaikaisena jäänteenä, ”etuna”.


Viidesläisten pieni vähemmistö haluaa jyrkentää kirkkoa takaisin keskiajalle ja ovatkin tehneet hiljaista vallankaappausta tehokkaasti: 

kirkolliskokouksen edustajista 2011 jopa 74% ilmoitti olevansa viidesläinen viiteryhmältään, uskonkäsityksiltään ja arvoiltaan.  (Kotimaa-lehden toimitus 2011)

Räsäsen edustama kalvinistinen alistuminen  uskonnollisten johtajien ja lahkon moralismiin ei perustu yksilön yksilölliselle uskonvapaudelle, moraaliselle tilannearviolle yksilöiden kannalta ja yhteisölliselle etiikalle vapauden ja perusoikeuksien luomiseksi vaan "Raamatun" eli lahkon uskonnollisen johtajan Raamattu-linjauksille alistumiselle. Viidesläiset ovat saaneet visioita, uskoontulo-oppia ja kirjallisuutta Amerikan kalvinisteilta, evankelikaaleilta.

Räsäsen retoriset (hyvin epämääräiset) tottelemattomuusfantasiat ja -vetoomukset eivät liity etiikkaan, eettiseen heräämiseen kansalaistottelemattomuutena ja kansalaisten keskinäisenä solidaarisuutena elitismiä vastaan todellisen kansalaisvallan puolesta  - vaan oman lahkonsa valtahierarkian alistumisen ja alistamisen oppiin. 

•  Mm. Homoseksuaalit ovat selkeä kohderyhmä kalvinisteille varoittavina esimerkkeinä erilaisuutensa tähden, epäpuhtaina ja uhkaavina olentoina fobiapaatoksessa ja ahdistusta aiheuttavina retorisina demoneina, kristinuskon vihollisina. Todella naurettavalla ja pelottavan rasistisella tavalla. 

Suomessa vasemmisto ja humanistit ovat olleet suurin aito protestanttinen liike ihmisarvon, uskonvapauden, yksilön vapauden ja sosiaaliturvan luomisessa kirkon aina vastustaessa muutoksia hyvinvointivaltion rakentamisessa.

• Tietovuodot ovat demokratian voiteluainetta

Kalvinismin oppeihin päinvastoin kuuluu, että uskovien on pyrittävä luomaan poliittisesti painostaen yhteinen kaikkia kansalaisia velvoittava ja ohjaava moralistinen koodeksi, "usko" "arvoista" ja syntikulttuuri moraalikoodiston avulla, "perinteisiin" vedoten (kirkkoisien kaikenkattava seksuaaliviha ja naisviha), ja myös jopa aito kirkkovaltio päämääränä ilman demokratiaa lahkojohtajien ”puhtaan”  ja ”suoran” raamattutulkinnan mukaan - Vatikaanin uskontopolitiikkaa uusissa kuorissa. Amerikka on tästä kauhea esimerkki - militarismia Jumalaan vedoten. 


Aito luterilainen protestantismi ei kuvittele Raamattua käyttöoppaaksi tai suoraksi ”Jumalan sanaksi”, jota kukaan voisi suoraan noudattaa ilman teologista tulkintaa - omissa elämänvalinnoissa itsenäisesti. 

• Viidesläiset ja lestadiolaiset kalvinistit väittävät, että Raamattu on suora lakikirja ja käyttöopas 
  - mikä ei kuulu lainkaan protestanttiseen uskontulkintaan.

Tämä lahkomaailmankuva ja Vatikaanilta peritty vallanhimo ei noudata lainkaan protestanttista kahden regimentin oppia.
Kuten ei myöskään piispojen valtionkirkko valtioon sidottuna statusjärjestelmänä, poliittisesti korruptoituneena valtakoneistona (mm. keskustalaisten ja lestadiolaisten peitelty liitto kirkon kulisseissa kirkon arvovallalla), konservatiivisten arvojen suojainstituutiona ja poliitikoiden uraa helpottavana ja siksi niin epämääräisenä ”kristillisenä arvolinnakkeena”. 
 


Anna Kontula ja pakolaisia viime vuosina piilottaneet kirkkoherrat edustavat aitoa protestihenkeä
- eikä tätä pidä sotkea Räsäsen julkituomaan paranoijaan kristittyjen vainoamisesta, kalvinistisiin toiveisiin "kristitystä" sharia-laista poliitikon uran mainoslauseena, sitä oikeuttavaan seksuaalirasismiin (psykologisena korruptiona, vihapolitiikkana olemattomilla uhkakuvilla)  tai uskomattomaan kirkkovaltion idean ajamiseen poliitikon moraalittomana retoriikkana. 


Valitettavasti Suomen ev-lut kirkko ei ole suoraselkäisen protestanttinen vaan se suojelee romanttisesti muodotonta kirkkonostalgiaa hahmottomalla teologisella retoriikalla ja avittaa määrittelemätöntä oikeistolais-konservatiivista sekateologiaa ”Jumalan sanasta” suojelemalla äärimmäisiä lahkoliikkeitä kuten viidesläistä kansanlähetystä, Opkoa ja vanhakirkollisia vanhoillislestadiolaisia, kaikkia kalvinistisia yksilön uskonvapauden rajoittajia.

Luther olisi ajanut nämä lahkot kirjaimellisesti samantien ruoska kädessä ulos seurakuntien sopimusyhteisöstä.



Kirkolta on selvästi moderni teologia täydellisesti hukassa

kun piispat pelkäävät ja vähättelevät Räsästa, vaikka onkin kirkkolain korkein tulkitsija kirkon ja valtion lakiliitossa.
Räsänen edustaa symbolisesti ja faktuaalisesti nyt kirkon hyvin pientä fundamentalistista vähemmistöä, joka pitää piispat ja kirkolliskokouksen polvillaan, lahko-oppien ”armoilla”, konservatiiviseen ”konsensukseen” vedoten. 
Kirkko on lahkojen ohjailema.
Piispat siis suostuvat protestanttisen teologian totaaliseen romuttamiseen pienen pienen vähemmistön takia - sekä myös harrastamansa suunnattoman Vatikaanin ihailun takia.

Kirkko on tavallaan jäänyt mentaaliseksi vangiksi Vatikaanin magiaoppeihin ja eliittiuskovaisten elitistiseen valtapeliin.
Protestanttinen uskontulkinta ja ihmiskuva on kuihtunut "konsensuksen" ja "ekumenian" tähden.


Lutherille mm. lapsikaste ei ollut uskona ja korkeamman tietoisuuden tila pelastuksen tavoittelun väline. Suomen ev-lut valtionkirkko on valitettavasti markkinoimassa kastetta kuin Vatikaanin anetta: ”usko lahjoitetaan kasteessa”.

Ehtoolisoppikin muutettiin 2011 takaisin Vatikaanin magiaoppien mukaiseksi; ”Viini uuttuu pysyvästi Kristuksen vereksi”.

Kirkko on hirttänyt itsensä jumiin vanhoilliseen katolilaistyyppiseen teologiaan ja pappiskulttiin.

Hyvin sekavaan kirkkopolitiikkaan, joka on kuorrutettu luterilaisilla käsitteillä ilman protestanttista henkeä ja määränpäätä.


Ylen toimittaja tavoittelee tuoreessa, Ylelle ennenkuulumattoman rohkeassa Näkökulma-kirjoituksessaan haastavaa kirkkokritiikkiä - mutta sotkee pahasti Räsäsen kalvinismin ja Augsburgin uskontunnustuksen sekä myös protestanttisen ihmiskuvan;  protestantilla kun järkeä ei voi erottaa uskosta eikä fundamentalistinen lahkojohtajan määrittelemä lakihenkinen ja vanhatestamentillinen ”usko” tottelemattomuuden perusteena ole luterilainen kuva kansalaistottelemttomuudesta:

• "Piispojen ja joidenkin julkkispappien kommenteista paistaa läpi säikähdys"         - YLE  Näkökulma
  
  "Kukaan ei kuitenkaan uskalla sanoa, että Räsänen olisi lakilausunnossaan väärässä. Piispojen pitäisi sanoa suoraan, että luterilainen kirkko on laista Räsäsen kanssa samaa mieltä mutta ei. Kuitenkin luterilaisen kirkon tärkein tunnustuskirja Raamatun rinnalla, Augsburgin tunnustus lataa suoraan."         - Näkökulma: Miksi kirkko pelkää Räsästä?
  
  http://yle.fi/uutiset/nakokulma_miksi_kirkko_pelkaa_rasasta/6734729

Mutta eivät piispat pelkää Räsästä vaan kirkon paljastumista,

sekavan ja elitistisen, Vatikaanin teologiaa myötäilevän suomalaisen virkateologian ja valtionkirkon katolilaisen valtaopin paljastumista.


Media ja kirkon jäsenet kelluvat nyt merkitystyhjiössä,
tilanne ja mediapallottelu on pelkkää mielikuvapeliä jos kukaan ei tiedä kirkon linjauksia, uskontofilosofian suuria linjoja eikä Räsäsen uskonnollisen taustajärjestön oppeja.

Virkakirkko ja rituaaliautomaatti on kaukana rakkauden yhteisöstä ja protestanttisesta yksilönuskosta.
Valtionkirkko on vakava teologinen ongelma verotusoikeuteen, verohelpotuksiin ja kuninkaan määrittelemään, vallanpitäjää palvelevaan statusarvovaltaan ihastuneille piispoille. 
Siksi piispat höpöttävät kansankirkosta ja kieltävät valtionkirkon olemassaolon.


Kirkon enemmistö tarvitsee nyt lausuntoja tiukoista merkityksistä,
arvoperusteista, arvotulkinnoista, modernista ihmiskuvasta ja kirkon teologisista tulkinnoista nyt-hetkessä eikä keskiajalla. 
Jeesus hylkäsi aivan kaikki perinteet ja tämä kapinallisen protestantismin ydinperiaate uskolle ja kansalaistottelemattomuudelle.
Jos kirkko ei te linjauksia, linjaton kirko romahtaa. Itsestäänselvästi.


Kirkkohan on oppinsa varassa eikä kirkkolain.
Vai olenko käsittänyt väärin?

Ovatko kaikki käsittäneet väärin krikon olemuksen?

Voi olla että olemme, me liberaalinen kirkon helmoissa kasvanut enemmistö, joka toivoo luvattua protestantismia jatkuvan uskonpuhdistuksen periaatteena vaikka se on lukittu sakastin ruosteiseen kassakaappiin.

• Kansanedustaja Anna Kontula haastaa puhumaan Jumalasta

 

• Kirkko on unohtanut mystiikan

  PS

Kirkkohistoria opettaa meille karmean totuuden:
Luther itse luopui lopulta kahden regimentin opista alkoholismin ryydittämänä ja tukeutui hakemaan valtaa ruhtinailta ja antamaan jumalallista arvovaltaa ruhtinaiden veronkeräysvallalle ja sodille sekä juutalaisvainoille valtavan painostuksen johdosta - myös porvarillisen seurakuntansa painostamana.
Tästä jokainen voi itse tehdä omia tulkintoja ja uskontopoliittisia arvioita.
Voiko valtio ja vallanhimoiset poliitikot antaa kirkon olla rauhassa vai korruptoiko politiikka aina suurimman kirkkokunnan?


Uskonto ei ole arvo.
Uskon vapaus on arvo.

• Vatikaani: Paavin Twitter-seuraaja välttää kiirastulen - Ulkomaat - Savon Sanomat

Piispa kutsuu sitä vahingoksi, raiskatut taas rikokseksi

Piispan mielestä raiskaajien 40 vuoden toiminnan suojelu ja tutkintapyynnön tekemättä jättäminen on vahinko:

•   Piispa Matti Repo
   -Suomen Lähetysseura ei valitettavasti onnistunut suojelemaan Taiwanin oppilaskodin lapsia ja nuoria traumatisoivilta kokemuksilta. 
  
  Revon mukaan Lähetysseura katsoi olevansa vastuussa lasten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista, mutta rikostutkinnan kannalta se ei ollut asianomistaja eikä oikeudellinen osapuoli. 

Sallikaa lasten tulla tykömme niin me otamme heiltä luulot pois.

  Vai  kuinka se menikään?


Tämä perinteinen vastuupakoilu on aika härskiä tekstiä kirkon valtaa korostavalta piispalta. Ehdotonta valtaa ilman vastuuta.
Pedofiilien suojelu ei ole piispan mielestä rikos eikä instituution vastuukysymys, vaikka vaatii lapsia haltuunsa ja muokattavaksi kirkon "perinteiden" mukaan. Mitkä ovat kirkon prioriteetteja? Vaikuttaa siltä, että kirkon koskemattomuus on yhä aateliskulttuuria kuljettavan kirkkoidentiteetin tärkein tekijä.

 Mitä  tapahtumia on tiivistetysti kaiken tämän taustalla?

• Lähetysseura kieltäytyi tekemästä tutkintapyyntöä poliisille vaikka 40 vuoden raiskaustapausten uhreja paljastui lisää ensimmäisen tutkinnan oudon keskeyttämisen jälkeen. Uhrit olivat itse tehneet ensimmäisen tutkintapyynnön. Lähetysseura vastusti ensimmäisen tutkintapyynnön tekemistä.  

Uhrit uskaltavat puhua vasta nyt kun kirkko on menettänyt valtaansa yhteikunnassa.
Kuinka monta vastaavaa pedofiili-organisaatiota Suomessa on toiminut ja toimii yhä? Kysymys herättää tietysti torjuntaa kansalaisissa, jotka ovat tottuneet että Suomessa on "vähän korruptiota".
Rakenteellinen korruptio onkin etupäässä juridista suojelua seuraamuksilta, tutkintojen lopettamista ja tuomioiden uskomatonta keveyttä eliitille.

Kirkon vanhimpia perinteitä onkin pedofiilien, raiskaajapatriarkkojen ja eliitin hierarkia-aseman suojelu, koska "kirkko".  Kirkon maine, "perinteet", moraalivalta ulkokohtaisena puhtauskulttina ja muu tekopyhyys moralistisena köyhien "syntien" ja alistumisen valvojana.

Aikooko syyttäjä jäädä taas seisomaan tumput suorana?
Poliisi ja Helsingin syyttäjänvirasto voi selvittää rikokset ja tehdä niistä julkisia vaikka tuomioita ei voi enää erikseen langettaa.


Kaikki nousee historiasta ja eliitin valtakulttuuria syleilevästä kirkon funktiosta. 
Aatelisia kohtaan kirkko ei kohdistanut syntisaarnaterroria ja häpeäkulttuuria kuten tavalliselle kansalle Ruotsin kuninkaan aatelisvallan aikana.

Ruotsissa papit sitä vastoin olivat mukana aatelisten orgioissa kun kansalle vain muistettiin saarnata krapulassa vapaan seksi syntisyydestä ja kadotuksesta, jotta avioliitossa kansalaiset tavoitelisivat korkeampaa statusta ja tuottaisivat enemmän veroja synnintuntoisina.

Suomalaiset aatelisarvonsa ostaneet aatelit olivat taas niin tyhmiä, että uskoivat ruotsalaisen aatelistoa erityisen "hurskaiksi" ja "Jumalaa pelkääviksi" - aateliston taktisesti täydellisen kirkkokulissin vuoksi.

Perinne on aina konservatiivista hierarkioiden politiikkaa ja vallan käyttöä.

Kuinka kirkko voi toimia moraalin opettajana/vaatijana ja silti sujuvasti pedofiilien suojelijat voivat jatkaa kirkopolitiikan valta-asemissa?  Perinteitä, perinteitä.

• Nyt jo ilmoituksia useista pedofiileistä monessa lähetysjärjestössä:
  
    "Kirkon lähetystyön toimikunta ottaa tarvittaessa huhtikuun lopun kokouksessaan esiin epäilyt joiden mukaan pedofiliatapauksia olisi esiintynyt useampien kirkon lähetysjärjestöjen toiminnan yhteydessä", toteaa Kirkon lähetystyön keskuksen johtaja, kirkon lähetyssihteeri Risto Jukko Kotimaa24:lle. http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/10977-laeh...

• Lähetysseura peruu tänään pikavauhtia eilisen kieltävän ja torjuvan tiistain lausuntonsa.

Nyt SLS toiminnanjohtaja Seppo Rissanen suostuukin julkisuuden myötä uuteen selvitykseen kun eilen pikatiedotteessa seura anonyymissä tiedotteessaan ilman allekirjoitusta kieltäytyi pedofiilien toiminnan jatkumisen ja uhrien kokemuksien uudelleen arvioinnista. Kuten on tehnyt yli 50 vuotta vain tämän tapauksen suhteen. 

 Julkisuus tekee ihmeitä.
Muita ihmeitä ei kirkossa tapahdukaan.

Toiminnanjohtaja ei kerro, onko selvitys vain sisäinen vain päästävätkö ja palkkaavatko he ulkopuolisia puolueettomia ei-kristillisiä, ei-kirkollisia asiantuntijoita tekemään selvitystä. 

Syyttäjä keskeytti 90-luvun alussa ilman perusteluja valtion virallisen tutkinnan. Väkivaltaiset raiskaukset lakaistiin maton alle koska... maan tapa. Eliitin maine. Kirkon asema. Hierarkian hillitty voima.

Lähetysseura ja kirkkohallitus  kieltäytyivät virallisesti tekemästä tutkintapyyntöä poliisille vaikka uhreja paljastui lisää tutkinnan keskeyttämisen jälkeen. 

Uhrit joutuivat itse tekemään ensimmäisen tutkintapyynnön, sitäkään ei lähetysseura instituutiona tehnyt. Toista tutkintapyyntöä lannistetut uhrit eivät tehneet. Toivottavasti painostustavat tulevat nyt esiin pedofiilien suojelun tiimoilta. 

Lähetysseura on todennäköisesti vain yksi pedofiilien saalistusta sallineista kirkon järjestöistä. "Lähetystyön toimikunta" on julkisuuden myötä myöntänyt tiistaina, että useasta järjestöstä on tullut yksilöiltä ilmoituksia nuorten raiskaamisista.

Kirkon raiskauskulttuuri on yhtä vanha kuin kirkko instituutiona, valtarakennelmana ja eliitin siunaajana.

Sisällissodan alussa vasemmistolaiset sotilaat toimivat vastoin vasemmiston johdon määräksiä ja suorittivat kostomurhia.

Useimmat kostomurhat liittyivät porvarieliitin tekemiin raiskauksiin ja maanryöstöihin, ehkä parinkin sukupolven takaisiin häpeällisiin rikoksiin, joita elitistinen oikeusjärjestelmä ja kirkko suojelivat. Nämä muutamat kostomurhat tietysti leimasivat koko vasemmiston taistelun Suomen itsenäisyyden puolesta porvarien Suomen Saksaan liittämistä vastaan, vaikka kostotoimet johtuivat porvariston barbaarisesta käyttäytymisestä ja kirkon tekopyhyydestä eliitin suojana.

Kirkon karmein perussynti on yhä sen opetuksen painotus lapsille alistumisesta ja sokeasta tottelevaisuudesta omaksua kirkon työntekijöiden moraalikäsitykset ja moralisointitavat. Järkeä, eettistä pohtimista, yhteiskunnallista aktiivisuutta ja oikeuksia kirkko ei lapsille opeta. Lähetystyö esitetään jotenkin perverssisti  "korkeimpana moraalina, Jumalan työnä", tavoiteltavimpana fantasmana.


Aikuisillekin opetetaan kirkossa, että poliittinen vaikuttaminen ei ole tärkeää "tässä väliaikaisessa ja syntisessä maailmassa".

Vain veriuhrimagia ehtoollisella papin toimittamana (Vatikaanin pappiskultin mukaisesti) on tärkeää kirkon maailmankuvassa. 

Tänäkin kesänä rippikoululeireillä tuhansia nuoria syyllistetään seksuaalisuudesta ja puhutaan "puhtaasta seksistä" vain avioliitossa - mitä perinteisimpien perinteiden mukaisesti. Tietysti moralismia nyt peitellymmin ja ovelasti syyllistäen häeään vedoten ilman suoraa helvettiopetusta - paitsi vanhoillislestadiolaisten ripareilla kirkon pappien opettamana.

Väkivaltakulttuuri perustuu aina "ehdottomaan" hierarkiaan.

Kirkon tehtävä kuninkaan kirkkona on ollut opettaa ihmisille "ehdotonta hierarkiaa" eliitin ehdoilla toimivasta yhteiskunnasta, jossa ei voi olla tasa-arvoa eikä muutosta.  Vain alistumista ja syntien anteeksipyytämistä Jumalalta. Ja tietysti vain Kirkon arvovallan kautta.
Tämä on Vatikaanin ja kalvinistien teologiaa, josta kirkko ei ole riisuutunut: Suomessa ei ole koskaan tapahtunut uskonuhdistusta luterilaiseen teologiaan vaikka toimittajat ja poliitikot on niin saatu  uskomaan.

• Aidosti luterilainen kirkko ei voi olla ikinä valtionkirkko eikä puolustella etuoikeuksiaan muiden uskontojen yli, mm. verotusoikeuttaan myös ateisteilta yhteisöverotuksella ja ylimääräisillä verohelpotuksilla, joita ei muille suoda. 

Kirkon tragedia on sen perimmäisen tarkoituksen onttous.
Instituution itsetarkoitus. Valta arvontunteena. Tapa ilman sisältöä.

Kirkon eliitin päätehtävä on yhä puolustaa kirkon etuoikeuksia, mainetta mielikuvatasolla ja harrastaa "myötäilevää muutosvastarintaa" valtionkirkon aseman puolustajina.
Uskonpuhdistuksesta ja teologisista muutoksista ei puhuta vahingossakaan vaan Lutheria käytetään mauttomasti kilpenä muutoksia vastaan  vaikka Luther oli muutoksen kiivas kapinallinen kuten Jeesuskin. Kirkko ei muutu ilman teologisia uudistuksia sillä tämä kirkko on uskonnollinen instituutio eikä mitään muuta. Muutosvastarinta tukeutuu vanhaan keskiaikaiseen teologiaan.
Muutoksien ajaminen valtionkirkossa on hyvin toissijaista ja vain julkisuus saa kirkossa aikaan muutoksia humanistisen ihmiskuvan mukaiseksi toimintamuodoksi.


Damage control näyttää olevan ainoa asia piispojen sydäntä lähellä. Kunniaksymys. Kunnia kirkollisen uskon takeena.

• Totuutta ei tarvitse etsiä instituutiossa, joka kuvittelee omistavansa totuuden.

Piispojen ainoa tehtävä on kirkon maineen puolustaminen ja vetoaminen menneisyyden "perinteisiin" eli pakkolakiin, jonka mukaan jokaisen suomalaisen tuli Ruotsin kansalaisena kuulua kirkkoon ja suostua kasteeseen vangitsemisen uhalla ja omaisuuden takavarikoinnin seuraamuksilla.
Valtionirkon perinteistä ei kuitenkaan kerrota esim. sen liittoutumista Saksan valtion natsikirkon kanssa.


Piispojen muutosvastaisuus on sangen nihilististä byrokraatin nostalgiaa:

 "Ennen kaikki oli hyvin kun ette vastustaneet meitä".


Valtionkirkon stagnaatiosta ja piispojen lausunnoista tulee mieleen vain "Waiting for Godot" -näytelmä.

Me odotamme mutta meidän ei tarvitse perustella tapoja, joilla odotamme ja odotamme muiden odottavan samalla tavalla, sillä olemme virallinen odottaja ja odottamisen tavan virallinen määrittäjä.
Valtionkirkko vetoaa säälittävällä argumentaatiolla olevansa koskematon ja olennainen osa kulttuuriamme mutta sitä väitettä on vain niin vaikea uskoa. Koska sillä ei ole perusteita.
Lasten pakottaminen valtionkirkon tunnustukselliseen ja historiaa vääristelevään, epäsivistävään opetukseen valtion valvomissa kouluissa on varsinkin täysin perusteetonta ja hälyttävän käsittämätöntä valtiossa, jossa on periaatteessa voimassa uskonnonnvapauslaki.

Valtionkirkko on poliittinen kysymys niin kauan kuin sillä on erityisoikeuksia jopa perustuslain yli.
Tavallinen kirkon jäsen ei tiedä sitä, että kirkolliskokouksen äänivaltaisista jäsenistä noin 82 prosenttia edustaa konservatiivista tai uusfundamentalistista uskonnollisuutta, vaikka kirkon jäsenistä vain noin 15%.


Epäsuhta kirkon eliitissä on hämmentävä.

Mutta se kertoo kirkon perusolemuksesta:

epädemokraattinen valtakonstruktio ovelalla hierarkiarakenteella. Kirkon ensimmäisestä kirkolliskokouksesta asti, jossa keisari kirjoitti kirkon dogmit keisari kirkon paavina.

Tiedonkeruuta hengellisestä väkivallasta

Kuulutko tai oletko aikaisemmin kuulunut herätysliikkeisiin, Jehovan todistajiin, mormoneihin tai muihin kristillisiin liikkeisiin tai yhteisöihin? Tai onko Sinulla muutoin kokemuksia kyseisistä liikkeistä?  

                                                                                                         

Lapin yliopistossa on tekeillä tutkimus liittyen hengelliseen väkivaltaan sen eri muodoissaan.

Tutkimukseen voi osallistua kirjoittamalla vapaamuotoisesti omia kokemuksia aiheeseen liittyen tai vastaamalla ennalta tehtyihin kysymyksiin sähköpostitse/ kirjeitse tai osallistumalla kahdenkeskiseen haastatteluun (puhelimitse tai henkilökohtaisesti tapaamalla).

Kirjoituksissa voi pohtia esimerkiksi, millaisessa tilanteessa tai asiayhteydessä hengellinen väkivalta sai alkunsa, mitä prosessin aikana tapahtui, ketkä olivat osallisia, miten väkivalta perusteltiin, miten tilanne kehittyi ja/tai päättyi.

Kirjoituksia ja yhteydenottoja toivotaan niiltä, jotka ovat olleet hengellisen väkivallan kohteena, sekä niiltä, joihin hengellinen väkivalta on muutoin vaikuttanut joko suoraan tai epäsuoraan.

Kirjoituksia ja yhteydenottoja toivotaan 30.9.2013 mennessä. Kirjoituksia käsitellään ehdottoman luottamuksellisesti. Kirjoitukset voidaan toimittaa myös nimettöminä, mutta toivotaan, että niissä ilmenee kirjoittajan ikä, sukupuoli ja mahdollisesti myös asuinpaikka.

Tutkimuksen toteuttaa dosentti Aini Linjakumpu Lapin yliopistosta. Kirjoituksia voi lähettää sähköpostilla osoitteeseen: Aini.Linjakumpu@ulapland.fi tai postitse: Aini Linjakumpu, Lapin yliopisto, PL 122, 96101 Rovaniemi. Asiaan liittyvät tiedostelut ylläolevaan sähköpostiin.

Antikristus feministeille

von Triers dogmatiska kvinnohat
 

I Lars von Triers filmer är alla kvinnor offer. ­Katarina Wennstam och Maria Sveland gör upp med regissörens kvinnoförakt och den manliga konstnärsmyten.

:: Tässä raaka Google-käännös suomeksi 
< Dagens Nyheterin Trier-artikkelista

Tuntuu, että feministit ovat katsoneet "Antichrist"-elokuvaa todella tarkoituksella väärin ja ohi.

Jos elokuva olisikin ollut naisen/piirifeministin tekemä, se olisi aivan varmasti tulkittu naisen vuosisataisen tuskan latautumaksi naisen yksilölliseen elämään sekä vuosisataisen patriarkalismin piilomuodoista ja näkymättömistä paineista avioliitossa, naisen tuskan kieltämisestä ja sen purkautumisesta hallitsemattomasti. Naisella olisi ollut lupa kuvata tämä naisen sisäisen kaaoksen jäsentymättömyys ja jäsentymättömän identiteetin aggressiivista purkautumista. Naistaiteessa veri saa lentää ja nainen kirkua metsässä. Miehen käsissä se taiteellinen ratkaisu nähdäänkin sitten aseena, manauksena.

Aivan kuin miehille ei kuuluisi naisen seksuaalisuus?

Keitähän heteronaisen seksuaalisuus rajummin koskettaa, miehiä vai toisia naisia?

Onko feministeille aivan mahdoton ajatus todellisuudesta, että aivan kuten miehet, naisetkin voivat purkaa pahaa oloaan tuhoavalla väkivallalla?

Trierin elokuvien runnotussa naiskuvassa voi kuitenkin nähdä että Trier lyö pohjimmiltaan aina mieskuvaa.

Trier on feministi. Kyvytön feministi, miehen kanssa jaetun ihmisten keskinäisen pimeyden naistuntija mutta feministi kuitenkin. 

Feministeille elokuvan mies ei ehkä vihannut tarpeeksi naista naisen ongelmallisuuden selittämiseksi - feministisillä konventioilla.

Naisen tuskaisten tekojen vertigo, syöksykierre, osoitetaan elokuvassa ehkä liian epäfeministisesti ja vaativasti naisen omalle vastuulle, naisen valinnaksi, itseilmaisuksi. Miehen hybris nähdä vaimonsa kuin tyttärenä tai terapeutin asiakkaana ei ollut feministeille kenties tarpeeksi vahva signaali epäterveestä suhteesta - miehen kattavasta vastuusta suhteen ylläpidossa.

Mutta niin kuin psyykkisesti ihmisen hajonneessa omakuvassa, väkivaltaa kuvaavassa elokuvassa on hajonneisuutta ja kaaosta. Väkivaltaisen ihmisen avuton uskontunnustus on kaaos, jota vastaan auttaa vain voima - ja muut ihmiset ovat osa kaaosta, eivät ratkaisua. Siinä ei sukupuoli auta, kun ihminen turvautuu väkivaltaan.


Monessa avioliitossa saavutettu "avioliittostatus" on pahan olon ja menneisyyden tulppa, itse tulevaisuus, uusi elämä, uusi juhlittu roolistatus ja arvonnousu yhteisössä. Saavutus. Unohduksen ja uuden roolin saavutus.

Hääpuheissa puhutaankin siekailematta juuri fantastisen uudesta elämästä ja uudesta vaiheesta, entisen taaksejättämisestä, oudosta siunauksesta, jonka avioliiton valinta tuo automaattisesti tullessaan.  Käsittämätöntä.

Uusi elämä on useinmiten vain vanhan elämän taakse jättämistä ja käsittelmeättä jttämistä - toiveena. Unelmana. Fantasiana.

von Trierin "Idiootit"-elokuvan lopussa nainen "uhraa" itsensä ja kohtaa oman elämänsä kipupisteen toteuttamalla ryhmän kokeilemaa ideologiaa perinpohjaisimmin oman perheensä ja koteloituneen ahdistuksensa ja selvittämättömän kommunikaatioperinnön konfliktilla.

Suomalaiset elokuva-alan ihmisethän löivät Idiootit-elokuvaa  kuin vierasta sikaa kun tuotantolaatu ei ollut "ammattilaisten" tuhlailevaa standardia. 

Antichrist-elokuva on kyllä hyvä mittari siitä, vaatiiko elokuvaa katsonut henkilö naiselle feminististä erityiskohtelua jopa taideteoksessa. Voiko nainen olla fyysisen kaaoksen aiheuttaja, ihminen, osa ongelmaa, osa umpisolmua, osa ihmisyyttä. Osa syntiinlankeemusta. 

Lapsen kuolema voi päästää kummankin osapuolen pahan olon padotut tunteet irti ja katkeruus, jopa viha syntyy tunteesta, että toinen ei sittenkään tuonut uutta, hyvää elämää ja pyyhkinyt entistä pois. Menneisyys saavuttaa. Käsittelemätön menneisyys satuttaa saavutetun uuden statuksen luoman turtumuksen jälkeen.

Jos avioliitto julistetaan  katoliseen tyyliin pyhäksi, siitä tule pyhä velvollisuus yhteisöä kohtaan. Suoritus. Jonka ensisijainen kriteeri on esikuvallisuus, yhteisön kiitollisuus kiitollisille kiitettäville. Avioliitossa ei mennä toisen ihmisen kanssa naimisiin vaan yhteisön ja valmiin roolikuvan.

Esikuvallisuus on aina maskeeraavaa, lavasteiden taakse katoavaa itseyden muokkaamista ulkoisen kautta. Itsetuhoa.

Muu on noituutta, yhteisön ihanteiden ulkopuolella toimimista.

Vaikka noituus on feministeille lähes juhlittu toiseuden historiallinen ja yhteisön "arvojen" ulkopuolella toimimisen rituaalinen ilmenemismuoto, syyttävät nyt monet yliopistofeministit käytännössä von Trieriä noituudesta, feminististen arvojen uhkaamisesta, manaamisesta ja mitätöimisestä.

Noituuden perusmääritelmä onkin juuri perusarvojen uhkaaminen. von Trierin elokuvassa nainen pääsee oman lukkiutuneen elämänhallintansa ulkopuolelle ja hän osaa etsiä uutta pelastavaa roolia noituudelta, sen tutkimiselta ja idealisoimiselta.

Se on noituutta, mikä uhkaa määritellä yhteisön ja avioliiton perusarvoja uudelleen ja toimia yhteisön vastavoimana.

Feministit jatkavat kirkon asemaa ja asennetta tämän elokuvan jyrkässä tuomitsemisessa ilman mitään selvää analyysiä , nyt naisten imagonvalvojana, jonka on valvottava ja määriteltävä miesten vuosisataista noituutta, hyökkäyksiä koskemattoman naiseuden pyhyyttä ja määrittelyä kohtaan.

Feminismi jatkaa nyt jännällä tavalla patriarkalistista "herkän naisen" tabua torjuessaan tämän naisen aggressioiden kuvaamisen soveliaana.

Naisen väkivaltaisuus oli täydellinen  tabu patriarkaaliselle ihmiskuvalle. Ihannenainen oli ihmisyyden perikuva ihanuudessaan ja suojeltavuudessaan - eikä siis millään tavoin uhka miehelle. Kyvytön, vajaa, emotionaalisesti yliherkkä, hellä ja tukea tarvitseva, lohtua tarjoava. Enkeli.

Nyt feministit jatkavat tätä vaillinaisen naisen ihmiskuvaa oudolla ideologisella pakkomielteellä.

Feministien puheessa nainen yhä on ihmiskunnan ja perheen ainoa toivo viattomuudessaan eikä tälläinen nainen siis kykene väkivaltaisuuteen, muuta kuin miehen pakottamana. Feministit julistavat intoa puhkuen samaa naisen eksistentiaalista erilaisuutta, vastuuttomuutta ja pyhimysmäisyyttä kuin patriarkalismi.

Lasten pahoinpitelytilastot kertovat jotakin hyvin erilaista ihmiskuvaa.

   

" Elokuva ansaitsisi enemmän, sillä se on paitsi vaativa myös ajallemme ominainen taiteenlaji, kuten useampikin kulttuuriteoreetikko Slavoj Žižekin tapaan on korostanut.

Jos kirjallisuuden, kuvataiteen tai klassisen musiikin vastaanotto olisi yhtä latteaa kuin elokuvien, kulttuurin keskustelupalstat täyttyisivät surunvalittelijoista.

Elokuvan elonmerkiksi näyttää riittävän katsojamäärien ja studiotulojen kirjaaminen. Elokuvakulttuurin hautajaispuheet jäävät erikoislehtiin ja yksittäisten aficionadojen kolumneihin. ”Elokuvasivistyksestä” puhuminen kuulostaakin tänään epäilyttävän 70-lukulaiselta tai holhoavalta.

http://filosofia.fi/elokuva/trier

 

"No vihdoinkin te onnistutte pääsemään naimisiin"

Naisten vapautuselokuva - Antichrist

Society's expectations and reality
aren't lining up,
says Knoxville psychologist Richard Driscoll

Estate agent wins witch auditions

.