Piispa kutsuu sitä vahingoksi, raiskatut taas rikokseksi

Piispan mielestä raiskaajien 40 vuoden toiminnan suojelu ja tutkintapyynnön tekemättä jättäminen on vahinko:

•   Piispa Matti Repo
   -Suomen Lähetysseura ei valitettavasti onnistunut suojelemaan Taiwanin oppilaskodin lapsia ja nuoria traumatisoivilta kokemuksilta. 
  
  Revon mukaan Lähetysseura katsoi olevansa vastuussa lasten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista, mutta rikostutkinnan kannalta se ei ollut asianomistaja eikä oikeudellinen osapuoli. 

Sallikaa lasten tulla tykömme niin me otamme heiltä luulot pois.

  Vai  kuinka se menikään?


Tämä perinteinen vastuupakoilu on aika härskiä tekstiä kirkon valtaa korostavalta piispalta. Ehdotonta valtaa ilman vastuuta.
Pedofiilien suojelu ei ole piispan mielestä rikos eikä instituution vastuukysymys, vaikka vaatii lapsia haltuunsa ja muokattavaksi kirkon "perinteiden" mukaan. Mitkä ovat kirkon prioriteetteja? Vaikuttaa siltä, että kirkon koskemattomuus on yhä aateliskulttuuria kuljettavan kirkkoidentiteetin tärkein tekijä.

 Mitä  tapahtumia on tiivistetysti kaiken tämän taustalla?

• Lähetysseura kieltäytyi tekemästä tutkintapyyntöä poliisille vaikka 40 vuoden raiskaustapausten uhreja paljastui lisää ensimmäisen tutkinnan oudon keskeyttämisen jälkeen. Uhrit olivat itse tehneet ensimmäisen tutkintapyynnön. Lähetysseura vastusti ensimmäisen tutkintapyynnön tekemistä.  

Uhrit uskaltavat puhua vasta nyt kun kirkko on menettänyt valtaansa yhteikunnassa.
Kuinka monta vastaavaa pedofiili-organisaatiota Suomessa on toiminut ja toimii yhä? Kysymys herättää tietysti torjuntaa kansalaisissa, jotka ovat tottuneet että Suomessa on "vähän korruptiota".
Rakenteellinen korruptio onkin etupäässä juridista suojelua seuraamuksilta, tutkintojen lopettamista ja tuomioiden uskomatonta keveyttä eliitille.

Kirkon vanhimpia perinteitä onkin pedofiilien, raiskaajapatriarkkojen ja eliitin hierarkia-aseman suojelu, koska "kirkko".  Kirkon maine, "perinteet", moraalivalta ulkokohtaisena puhtauskulttina ja muu tekopyhyys moralistisena köyhien "syntien" ja alistumisen valvojana.

Aikooko syyttäjä jäädä taas seisomaan tumput suorana?
Poliisi ja Helsingin syyttäjänvirasto voi selvittää rikokset ja tehdä niistä julkisia vaikka tuomioita ei voi enää erikseen langettaa.


Kaikki nousee historiasta ja eliitin valtakulttuuria syleilevästä kirkon funktiosta. 
Aatelisia kohtaan kirkko ei kohdistanut syntisaarnaterroria ja häpeäkulttuuria kuten tavalliselle kansalle Ruotsin kuninkaan aatelisvallan aikana.

Ruotsissa papit sitä vastoin olivat mukana aatelisten orgioissa kun kansalle vain muistettiin saarnata krapulassa vapaan seksi syntisyydestä ja kadotuksesta, jotta avioliitossa kansalaiset tavoitelisivat korkeampaa statusta ja tuottaisivat enemmän veroja synnintuntoisina.

Suomalaiset aatelisarvonsa ostaneet aatelit olivat taas niin tyhmiä, että uskoivat ruotsalaisen aatelistoa erityisen "hurskaiksi" ja "Jumalaa pelkääviksi" - aateliston taktisesti täydellisen kirkkokulissin vuoksi.

Perinne on aina konservatiivista hierarkioiden politiikkaa ja vallan käyttöä.

Kuinka kirkko voi toimia moraalin opettajana/vaatijana ja silti sujuvasti pedofiilien suojelijat voivat jatkaa kirkopolitiikan valta-asemissa?  Perinteitä, perinteitä.

• Nyt jo ilmoituksia useista pedofiileistä monessa lähetysjärjestössä:
  
    "Kirkon lähetystyön toimikunta ottaa tarvittaessa huhtikuun lopun kokouksessaan esiin epäilyt joiden mukaan pedofiliatapauksia olisi esiintynyt useampien kirkon lähetysjärjestöjen toiminnan yhteydessä", toteaa Kirkon lähetystyön keskuksen johtaja, kirkon lähetyssihteeri Risto Jukko Kotimaa24:lle. http://www.kotimaa24.fi/uutiset/kotimaa/10977-laeh...

• Lähetysseura peruu tänään pikavauhtia eilisen kieltävän ja torjuvan tiistain lausuntonsa.

Nyt SLS toiminnanjohtaja Seppo Rissanen suostuukin julkisuuden myötä uuteen selvitykseen kun eilen pikatiedotteessa seura anonyymissä tiedotteessaan ilman allekirjoitusta kieltäytyi pedofiilien toiminnan jatkumisen ja uhrien kokemuksien uudelleen arvioinnista. Kuten on tehnyt yli 50 vuotta vain tämän tapauksen suhteen. 

 Julkisuus tekee ihmeitä.
Muita ihmeitä ei kirkossa tapahdukaan.

Toiminnanjohtaja ei kerro, onko selvitys vain sisäinen vain päästävätkö ja palkkaavatko he ulkopuolisia puolueettomia ei-kristillisiä, ei-kirkollisia asiantuntijoita tekemään selvitystä. 

Syyttäjä keskeytti 90-luvun alussa ilman perusteluja valtion virallisen tutkinnan. Väkivaltaiset raiskaukset lakaistiin maton alle koska... maan tapa. Eliitin maine. Kirkon asema. Hierarkian hillitty voima.

Lähetysseura ja kirkkohallitus  kieltäytyivät virallisesti tekemästä tutkintapyyntöä poliisille vaikka uhreja paljastui lisää tutkinnan keskeyttämisen jälkeen. 

Uhrit joutuivat itse tekemään ensimmäisen tutkintapyynnön, sitäkään ei lähetysseura instituutiona tehnyt. Toista tutkintapyyntöä lannistetut uhrit eivät tehneet. Toivottavasti painostustavat tulevat nyt esiin pedofiilien suojelun tiimoilta. 

Lähetysseura on todennäköisesti vain yksi pedofiilien saalistusta sallineista kirkon järjestöistä. "Lähetystyön toimikunta" on julkisuuden myötä myöntänyt tiistaina, että useasta järjestöstä on tullut yksilöiltä ilmoituksia nuorten raiskaamisista.

Kirkon raiskauskulttuuri on yhtä vanha kuin kirkko instituutiona, valtarakennelmana ja eliitin siunaajana.

Sisällissodan alussa vasemmistolaiset sotilaat toimivat vastoin vasemmiston johdon määräksiä ja suorittivat kostomurhia.

Useimmat kostomurhat liittyivät porvarieliitin tekemiin raiskauksiin ja maanryöstöihin, ehkä parinkin sukupolven takaisiin häpeällisiin rikoksiin, joita elitistinen oikeusjärjestelmä ja kirkko suojelivat. Nämä muutamat kostomurhat tietysti leimasivat koko vasemmiston taistelun Suomen itsenäisyyden puolesta porvarien Suomen Saksaan liittämistä vastaan, vaikka kostotoimet johtuivat porvariston barbaarisesta käyttäytymisestä ja kirkon tekopyhyydestä eliitin suojana.

Kirkon karmein perussynti on yhä sen opetuksen painotus lapsille alistumisesta ja sokeasta tottelevaisuudesta omaksua kirkon työntekijöiden moraalikäsitykset ja moralisointitavat. Järkeä, eettistä pohtimista, yhteiskunnallista aktiivisuutta ja oikeuksia kirkko ei lapsille opeta. Lähetystyö esitetään jotenkin perverssisti  "korkeimpana moraalina, Jumalan työnä", tavoiteltavimpana fantasmana.


Aikuisillekin opetetaan kirkossa, että poliittinen vaikuttaminen ei ole tärkeää "tässä väliaikaisessa ja syntisessä maailmassa".

Vain veriuhrimagia ehtoollisella papin toimittamana (Vatikaanin pappiskultin mukaisesti) on tärkeää kirkon maailmankuvassa. 

Tänäkin kesänä rippikoululeireillä tuhansia nuoria syyllistetään seksuaalisuudesta ja puhutaan "puhtaasta seksistä" vain avioliitossa - mitä perinteisimpien perinteiden mukaisesti. Tietysti moralismia nyt peitellymmin ja ovelasti syyllistäen häeään vedoten ilman suoraa helvettiopetusta - paitsi vanhoillislestadiolaisten ripareilla kirkon pappien opettamana.

Väkivaltakulttuuri perustuu aina "ehdottomaan" hierarkiaan.

Kirkon tehtävä kuninkaan kirkkona on ollut opettaa ihmisille "ehdotonta hierarkiaa" eliitin ehdoilla toimivasta yhteiskunnasta, jossa ei voi olla tasa-arvoa eikä muutosta.  Vain alistumista ja syntien anteeksipyytämistä Jumalalta. Ja tietysti vain Kirkon arvovallan kautta.
Tämä on Vatikaanin ja kalvinistien teologiaa, josta kirkko ei ole riisuutunut: Suomessa ei ole koskaan tapahtunut uskonuhdistusta luterilaiseen teologiaan vaikka toimittajat ja poliitikot on niin saatu  uskomaan.

• Aidosti luterilainen kirkko ei voi olla ikinä valtionkirkko eikä puolustella etuoikeuksiaan muiden uskontojen yli, mm. verotusoikeuttaan myös ateisteilta yhteisöverotuksella ja ylimääräisillä verohelpotuksilla, joita ei muille suoda. 

Kirkon tragedia on sen perimmäisen tarkoituksen onttous.
Instituution itsetarkoitus. Valta arvontunteena. Tapa ilman sisältöä.

Kirkon eliitin päätehtävä on yhä puolustaa kirkon etuoikeuksia, mainetta mielikuvatasolla ja harrastaa "myötäilevää muutosvastarintaa" valtionkirkon aseman puolustajina.
Uskonpuhdistuksesta ja teologisista muutoksista ei puhuta vahingossakaan vaan Lutheria käytetään mauttomasti kilpenä muutoksia vastaan  vaikka Luther oli muutoksen kiivas kapinallinen kuten Jeesuskin. Kirkko ei muutu ilman teologisia uudistuksia sillä tämä kirkko on uskonnollinen instituutio eikä mitään muuta. Muutosvastarinta tukeutuu vanhaan keskiaikaiseen teologiaan.
Muutoksien ajaminen valtionkirkossa on hyvin toissijaista ja vain julkisuus saa kirkossa aikaan muutoksia humanistisen ihmiskuvan mukaiseksi toimintamuodoksi.


Damage control näyttää olevan ainoa asia piispojen sydäntä lähellä. Kunniaksymys. Kunnia kirkollisen uskon takeena.

• Totuutta ei tarvitse etsiä instituutiossa, joka kuvittelee omistavansa totuuden.

Piispojen ainoa tehtävä on kirkon maineen puolustaminen ja vetoaminen menneisyyden "perinteisiin" eli pakkolakiin, jonka mukaan jokaisen suomalaisen tuli Ruotsin kansalaisena kuulua kirkkoon ja suostua kasteeseen vangitsemisen uhalla ja omaisuuden takavarikoinnin seuraamuksilla.
Valtionirkon perinteistä ei kuitenkaan kerrota esim. sen liittoutumista Saksan valtion natsikirkon kanssa.


Piispojen muutosvastaisuus on sangen nihilististä byrokraatin nostalgiaa:

 "Ennen kaikki oli hyvin kun ette vastustaneet meitä".


Valtionkirkon stagnaatiosta ja piispojen lausunnoista tulee mieleen vain "Waiting for Godot" -näytelmä.

Me odotamme mutta meidän ei tarvitse perustella tapoja, joilla odotamme ja odotamme muiden odottavan samalla tavalla, sillä olemme virallinen odottaja ja odottamisen tavan virallinen määrittäjä.
Valtionkirkko vetoaa säälittävällä argumentaatiolla olevansa koskematon ja olennainen osa kulttuuriamme mutta sitä väitettä on vain niin vaikea uskoa. Koska sillä ei ole perusteita.
Lasten pakottaminen valtionkirkon tunnustukselliseen ja historiaa vääristelevään, epäsivistävään opetukseen valtion valvomissa kouluissa on varsinkin täysin perusteetonta ja hälyttävän käsittämätöntä valtiossa, jossa on periaatteessa voimassa uskonnonnvapauslaki.

Valtionkirkko on poliittinen kysymys niin kauan kuin sillä on erityisoikeuksia jopa perustuslain yli.
Tavallinen kirkon jäsen ei tiedä sitä, että kirkolliskokouksen äänivaltaisista jäsenistä noin 82 prosenttia edustaa konservatiivista tai uusfundamentalistista uskonnollisuutta, vaikka kirkon jäsenistä vain noin 15%.


Epäsuhta kirkon eliitissä on hämmentävä.

Mutta se kertoo kirkon perusolemuksesta:

epädemokraattinen valtakonstruktio ovelalla hierarkiarakenteella. Kirkon ensimmäisestä kirkolliskokouksesta asti, jossa keisari kirjoitti kirkon dogmit keisari kirkon paavina.

Tiedonkeruuta hengellisestä väkivallasta

Kuulutko tai oletko aikaisemmin kuulunut herätysliikkeisiin, Jehovan todistajiin, mormoneihin tai muihin kristillisiin liikkeisiin tai yhteisöihin? Tai onko Sinulla muutoin kokemuksia kyseisistä liikkeistä?  

                                                                                                         

Lapin yliopistossa on tekeillä tutkimus liittyen hengelliseen väkivaltaan sen eri muodoissaan.

Tutkimukseen voi osallistua kirjoittamalla vapaamuotoisesti omia kokemuksia aiheeseen liittyen tai vastaamalla ennalta tehtyihin kysymyksiin sähköpostitse/ kirjeitse tai osallistumalla kahdenkeskiseen haastatteluun (puhelimitse tai henkilökohtaisesti tapaamalla).

Kirjoituksissa voi pohtia esimerkiksi, millaisessa tilanteessa tai asiayhteydessä hengellinen väkivalta sai alkunsa, mitä prosessin aikana tapahtui, ketkä olivat osallisia, miten väkivalta perusteltiin, miten tilanne kehittyi ja/tai päättyi.

Kirjoituksia ja yhteydenottoja toivotaan niiltä, jotka ovat olleet hengellisen väkivallan kohteena, sekä niiltä, joihin hengellinen väkivalta on muutoin vaikuttanut joko suoraan tai epäsuoraan.

Kirjoituksia ja yhteydenottoja toivotaan 30.9.2013 mennessä. Kirjoituksia käsitellään ehdottoman luottamuksellisesti. Kirjoitukset voidaan toimittaa myös nimettöminä, mutta toivotaan, että niissä ilmenee kirjoittajan ikä, sukupuoli ja mahdollisesti myös asuinpaikka.

Tutkimuksen toteuttaa dosentti Aini Linjakumpu Lapin yliopistosta. Kirjoituksia voi lähettää sähköpostilla osoitteeseen: Aini.Linjakumpu@ulapland.fi tai postitse: Aini Linjakumpu, Lapin yliopisto, PL 122, 96101 Rovaniemi. Asiaan liittyvät tiedostelut ylläolevaan sähköpostiin.