Suhdannesumu - Talouskriisin harkittu filosofia

* päivitetty talousanalyysi, versio VII
-  orig 2008, kirjoittaja ohjaaja Arhi Kuittinen 

 

"Pörssin" "tarpeet"

eivät ole

reaalimaailman tarpeita.

Pörssi on sadismia:
mm. öljyn hinnan halutaan nousevan ja nousevan

Pörssi ei ole markkinataloutta vaan markkinatalouden alistamista pääoman omistajille. Feodalismin yksi muoto kapitalistisena elitisminä, pääoman vastuuttomuutena mm saastuttamisesta. Eliitille mieluinen tuhokone: Pankit pelastetaan työläisten verottamisella eikä eliitin verottamisella.

     Pörssi on suunnitelmataloutta
 Eliitin rikastumista varten, velkaa luodaan: eliitin rikastumista varten jotta kansat saadaan velka-ansaan

Vain keinottelua tukemaan luoden automaattisia lamakuplia koska kaikki arvonnousu on keinottelua pörssissä. Euroopan tuhoaminen mm. ohjelmoidulla lamalla sekä teollisuuden ulkoistamisella:  se on tuottoisaa pörssi-ideologiaa eiitille ja demokratian estämisen systeemille eli elitismille

sillä sillä on tehty rahaa eliitille ja Euroopan talouden tuhoaminen ns ulkoistaminen on tehty täsmällisen tietoisena tuhosta samalla kun Kiinalla ja Intialla on oikeus tullimuureihin ja verovapauksiin joita pörssi-ideologian (keinottelun) "globalisaatiossa" eli Euroopan tuhoamisen keinottelu-prosessissa ei Euroopalle anneta jotta keinottelun vipuvarsi saa rahaa Euroopan tuhoamisesta, tekonologian ja teollisuuden siirrosta orjatyöpalkkamaihin.


 3 2020   Esko Seppäsen kirjoitus:

" Pörssikurssit laskevat.
Aika raukkamaisesti ne, jotka ovat ajaneet EU:n pörssiromahduksen partaalle, syyttävät nyt pelkkiä luonnonvoimia itse luomiensa rahatuotteiden arvonmenetyksestä.

Ei pidä uskoa tulevan romahduksen syylliseksi yksinomaan koronakuumetta, vaan suurin kriisin aiheuttaja on Euroopassa keskuspankki. Se jatkoi viime vuoden lopussa pankkien velkaantumista jakamalla niille joka kuukausi 20 miljardia euroa uutta velkaa, ja ennestään sitä on ollut pörssin pohjalla 2 600 miljardia. Pörssikurssit ovat viime vuoden loppukvarttaalista alkaen nousseet tolkuttomasti. Sen on siis tehnyt mahdolliseksi Europan keskuspankki, joka loi tyhjästä biljoonittain rahaa uusien finanssituotteiden ostoon. Keskuspankki on rahan synnyttämisen äiti, ja pankkien banksterit ovat sen äidin lapsia. On käynyt niin, että Euroopan keskuspankki, monopoliasemassa oleva uuden rahan luoja, on menettämässä uskottavuutensa selvitä ulos ja saada pankit selviämään liian rahan loukusta.
Euroopan keskuspankki on tuottanut biljoonien eurojen suuruisen epätasapainon reaalitalouden tiukan rahan politiikan ja finanssikapitalismin halvan ja löysän virtuaalisen rahan välille.  Se rahapaljous, joka on nyt kiinni arvoaan menettävissä sijoituksissa, on pois oikean kriisitilanteen hoidosta. Kyseessä on eräänlainen Titanic-ilmiö. Laiva ei aja karille, mutta edessä onkin vielä suurempi vaara: jäävuori. Kun sitä ei otettu laivan ohjauksessa huomioon, toteutui pahin mahdollinen tilanne: laiva upposi. Laivan orkesteri teki kaikkensa tehdäkseen hukkumisen miellyttävämmäksi, mutta sitten sekin soitto loppui.  Nyt Euroopan keskuspankki on se finanssikapitalismin orkesteri, joka soittaa ennalta valmisteltua musiikkia siihen asti kun laiva on vielä pinnalla mutta ei enää sen jälkeen. Finanssikapitalismin romahdus näyttää oleva tulollaan. Se tulee nyt tai myöhemmin, mutta nämä viime päivien tapahtumat osoittavat, että kyllä se on vahvasti tulollaan. Saas nähdä, mitä tällä viikolla vielä tapahtuu. "  9.3 2020

Kaikki, mitä olet halunnut tietää pörssistä ja rahan luomisen terrorista, arvon määrittelyn salaliitoista - mutta et ole uskaltanut kysyä

     PROLOGI

Sodalla saadaan hintaa lisään raaka-aineisiin ja pörssi on lyönyt vetoa sen puolesta 30 vuotta.

Kontrolloidun uuden suunnitelmatalouden eli kapitalistisen markkinasysteemin on luotava tässä nykyisessä totaalisessa pörssikapitalismissa ihmisille, kansalaisille, puutetta ja uhkaa, jotta pörssi olisi suurin ideologia talouden yli.

Tyytyväinen tasatalous eli pohjoismainen malli on pörssikapitalistisen markkinatalouden eli rahoja keinottelulla vievän eliitin suurin vihollinen.

Pörssisysteemimme on vain yksi kapitalismin teoreettinen ja ideologinen muoto: nyt se on dollarin sotataloutta, alistavan imperialismin ja finansiaalisen terrorin uusi muoto. "Globalisaatio" on retorinen valhe "yhteisestä maailmasta" eliitin talousterrorin ja imperialististen sotien vahvistamiseksi.

Globaali markkinasysteemi - pörssin ideologiana "jatkuvan kasvun fantasiana" ja "kapitalin kasaaminen pörssieliitille", ei elintason tasaajana ja hintojen alentajana - yrittää heikentää yhteiskuntaa organisaationa ja valtasysteeminä mutta tukeutuu vaativana syöpäläisenä täydellisesti yhteiskunnan tukisysteemeihin keinottelun hysteerisenä paikkaamisena - samalla kieltäen yhteiskunnallisten toimintojen tukemisen.

Juuri nyt on eniten orjia ihmiskunnan historiassa - nälkäpalkka ilman mitään lain suomaa turvaa myrkyiltä ja raiskauksilta. 

Kriisiyttäminen

on pörssi-ideologian tärkein ase ja spekulatiivisen talouden toivon lähde. Hajota ja hallitse (Argentiina, Kreikka ja koko Eurooppa ideologisen kiellon alla: valtio ei saa luoda tehokkaita ja työllistäviä valtionyhtiöitä yms) 

Kriisi heikentää yhteiskuntaa mutta vahvistaa pörssisysteemiä eli eliitin manipulointitaktiikkoja ja sen monopoleja ja kartelleja: pörssi toimii kuin pseudovaltio mutta ei huolehdi ihmisistä ja teollisuuden saastuttamisesta - sääntelee mutta vain eliitin ja tuloerojen kasattamisen eduksi, ei hyvinvoinnin ja sivistyksen hyväksi. 

- yhteiskunnan tukiessa kovan kapitalismin systeemejä kuin ruumis sisälle pujahtanutta vierasta syöpäläistä.

Pörssin ilmiömaailmassa  

epävakaudesta ja kriiseistä tulee kapitalistisen ideologian ja sen mahdollisuuksien generaattori. 

" Tuotannosta saatavat hyödyt ovat näin ajateltuna nollasummapeliä – yhden voitto on toisen tappio –, jossa valta-asemassa on työntekijää riistävä pääoma.

                 - Maailmantalous.net

What does the stock market do for workers’ wages?
Nothing.

The Stock Market Doesn’t Matter

What does the stock market do for workers’ wages? Nothing.

JACOBINMAG.COM

Ruuan hinnan systemaattisessa nostossa unohdetaan systeemiteorian aspektit pörssin korruptioluonteesta:
 

a) Suuryhtiöiden kannattaa vähentää tuotantoa lisätäkseen tuotteiden hintaa - ja ne vähentävät
  
b) Suuryhtiöt ovat käytännössä monopoleja ja monilla markkinoilla et saa edes markkinoille pienten firmojen kautta raaka-aineita
    
c) Suuryhtiöiden pörssiarvo nousee futuuripelleilyjen takia, kun ne eivät tuota niin paljon raaka-aineita tai tuotteita kuin tarve vaatii
 
d) Futuuripelleilyt edellyttävät suurfirmoja vähentämään tuotantoa tai kyseiset firmat hylätään pörssissä - kuitenkin kyseiset firmat tuhoavat aktiivisesti nousevia kilpailijoita eri tavoin.

Pörssin panttivankina 1984 - 20xx: 

Pörssi-ideologian tarkoitus on ollut futuurikaupan ym bondi-keinottelun vapauttamisen kautta saada reaalitalous pörssin panttivangiksi. Itsetuhon mekanismi on futuurikapitalismissa, pörssi-ideologiassa voittojen jatkuvassa ja matemaattisesti mielipuolisessa kasvussa talouseliitille virtuaalisena kapitaalina veroparatiiseihin.

• Kapitalismi vapisee kuolemankouristuksessaan

" Kapitalismi on kohdannut historiallisen tilansa, jossa tuotantoon ei enää kannata investoida pääomaa. 1980-luvulla finanssipääoman arvo kohosi suuremmaksi kuin reaalitalouden, eli tuotannon ja työn. Suora seuraus tästä on luettavissa Suomen työttömyyslukemista, jotka eivät ole laskeneet 1990-luvun laman jälkeen lamaa edeltäneelle tasolle. Pääomaa ei sijoiteta enää merkittävästi reaalitalouteen.  - mtl-fi.org

YLE:n esittämässä pörssidokumentissa "Mitta on täysi" väitetään painotetusti että pörssipelissä ei ole kysymys moraalista vaan kuinka saada sijoituksille voittoa. Filosofisesti taas niin täysin valheellinen kapitalistinen väite ja unelma. Tarkastellaan valhetta: kyllä valheen luojat tietävät että valhe on todelisuuden vääristämistä kuten on tiedon poistaminen eli sensuuri eli kaikki pörssihuijaukset ovat täysin harkittuja sillä valheen luominen on tietoista vaikka se naamioidaan toiveen herättämiseksi. Kaikki pörssiromahdukset on todistettu satojen valheiden sumuksi. Harkittua todellisuushäckäystä, "toiveiden painotusta" joka on siis vain jyrkkää rajausta, paljastumisen siirtämistä "koska niin moni uskoo". Tyhmää saa huijata on eliitin kulunein iskulause jolla eliitti perustelee olemassaolonsa ja tiedon rajamisen & leimaamisen salaliitot. Moraali liitetään vain salaliittoihin, oman klaanin uskollisuusvlhoihin, ei yleisiin valheisiin tavoitteiden saavuttamiseksi.

i

Ilman muutoksia ei ole pörssiä
eikä sen ideologiaa "ikuisesta kasvusta"
eli eliitin voittojen kasvusta
työvoiman kurjuuden avulla
täysin Marxin visioiden mukaisesti

Arhi Kuittinen global economics Helsinki  

Muutos luo toiveiden paisumista ja toiveiden paisumiset muutoksia. 

Pörssin rytmi ja houkutusyllykkeet syntyvät muutospaineesta.

Muutospainetta ja toiveiden paisumista ei ole ilman epävarmuutta.

Oletuksista ja kriiseistä on tehty muutoksen valuuttaa; hinnannoususta kauppatavaraa johdannaisina, arvonmuutoksista voittoa tuottava pelimoottori. Moottori pörssimaailmalle. 

Kriiseihin eli muutosmoottoreihin uskominen luo kriisejä

Kriisit vapauttavat taktisesti avoimesta politiikasta ja antavat luvan pakkovaltaan kriisin tuottaman ideologian ehdoilla.
 

  All warfare is based on deception 


19. Hence, when able to attack, we must seem unable;
when using our forces, we must seem inactive; when we
are near, we must make the enemy believe we are far away;
when far away, we must make him believe we are near.

   

ii

Mitä suurempi epävarmuus, sitä suuremmat spekulaatiot arvonmuutoksista.


Mitä tärkeämmiksi spekulaatiot (kriiseistä ja arvonnousuista) arvostetaan Wall Streetillä, sitä enemmän on tarvetta muutospaineelle. Ylös tai alas.

Muutoksen suunta ei ole spekulaatiotoiminnalle arvokysymys. 

Positiivinen spekulaatio "tuotteen" haluttavuudesta tuottaa negatiivista spekulaatiota nyt-hetkessä oletetulle vaihtokaupalle vaihtovälineen (eli valuutan) suhteen. Eli kysynnän väheneminenkään tai inflaatio ei haittaa markkinoita koska toivo on oletetussa kysynnän TAI arvon keinotekoisessa lisäämisessä - globaalisti.

Globaalin epätasa-arvon kasvaminen keskittyy n. 20% kulutusvoimaisimman menestyjän kulutuksen ja statuskilpailun kasvattamiseen.

Valuutan (väline)arvon heikkeneminen on pieni ongelma pörssissä, jossa haetaan vain "tuotteen" maksimoitua arvonmuutosta - joka on tässä ideologiassa "aina" suurempi kuin inflaatio.

Inflaatio on paras tekosyy tuotteiden oletettujen hintojen nostamiseen.

Spekulaatio on pörssin virtuaalisessa arvotodellisuudessa, sen ideologiassa, aidon kilpailun korvike.


"Kilpailu" arvonmuutoksista ja kilpailu arvonmuutoksien arvauksista kiihdyttävät markkinoita.

US economics:

One big Ponzi scheme 2011

Brutaalin yksinkertainen huijausmekanismi 

- hintojen nostaminen futuurikaupalla

2008 analyysi

iii

Ihmisten perustarpeiden puute luo kysynnälle lisääntyvää lisäarvoa ja tuotantokoneistolle halpaa työvoimaa.

Markkinasysteemin on luotava ihmisille, kansalaisille, puutetta ja uhkaa - jotta markkinasysteemi väistää avoimen ideologisen pohdinnan ja kamppailun vastaideologian kanssa.

Tyytyväinen tasatalous ja jakamisen inhimillinen periaate yhteisten resurssien periaatteella mm. verotuksen kautta on pörssikapitalistisen markkinatalouden suurin vihollinen. 


Nykyinen Pörssisysteemimme on vain yksi kapitalismin teoreettinen muoto.

Globaali markkinasysteemi (nykyisessä muodossa ja globaalia painottaen) yrittää heikentää yhteiskuntaa organisaationa ja valtasysteeminä mutta tukeutuu täydellisesti yhteiskunnan tukisysteemeihin (pankkituet).

Kriisi on pörssi-ideologian tärkein ase. 

Kriisi heikentää yhteiskuntaa mutta vahvistaa pörssisysteemiä - yhteiskunnan tukiessa kovan kapitalismin systeemejä kuin ruumis syöpäläistä.

Pörssin ilmiömaailmassa epävakaudesta ja kriiseistä tulee kapitalistisen ideologian ja sen mahdollisuuksien generaattori.

iv

Ikuisen kasvun ideologian taustalla on väistämättä ikuisen muutoksen paradigma.

Muutos nähdään välttämättömänä itseisarvona. Pakottavana arvona ilman reaalimaailman seurauksien arvottamista arvokysymyksinä.

Muutoksen paradigman paras apulainen on kaaos.

Staattinen vakaus on myrkkyä pörssisuhdanteille ja markkinaideologialle - toisin on paikalliselle kaupankäynnille.

Kaaos luo aina uudenlaista kysyntää ja arvonnousua globaalisti juuri pörssisysteemin kautta.

Muutoksen paradigmassa kaaosilmiöt mm. luonnonkatastrofit nähdään aina tuotteistettavana ilmiönä.

Pörssin mielenkiinnon kohteena ovat kaikki tuotteistettavat ilmiöt.

Voittomarginaali on amoraalinen subjekti, ei vain objekti, vaan subjekti, joka luo omaa elämä, reaalimaailmasta riippumattomana "olemuksena", johon muu olemus ripustetaan.

v

Elintarvikkeiden raaka-ainehinnat ovat nousseet 2009 lähtien 80 prosenttia.

Elintarvikkeiden tuotannon rajoittaminen lisää materiaalien pörssihintaa.

Elintarviketuotannon rajoittaminen ja sen peltoalan "ekologinen" siirtäminen energiantuotantoon kiihdyttää pörssihintojen nousua.

- Yksi tankillinen "biobensaa" sisältää yhden ihmisen 12 kk peruselintarvikemäärän viljeltynä.

Ja sama asuntomarkkinoilla:

Dollarin alasajon suurin näkyvin syyllinen on pörssin tärkeimpiä saavutuksia, ns asuntomarkkinoiden johdannaiskauppa.


Pörssihinnalla ja sen muutosoletuksilla, ei siis itse tuotteella, käydään johdannaiskauppaa.

Johdannaiset ovat olleet nopeimman muutostilan keino ja väline.

Muutoksesta on tehty tuote.

Muttoksesta on tehty virtuaalinen toive spekulaationa.

Asuntomarkkinoiden reaalisten resurssien eli kiinteistöjen niukkuus ja katteettomien lainojen löysillä ehdoilla on elinehto johdannaiskaupalle.

Johdannaiskaupan esikuva on kiinteistömarkkinoissa.

Kiinteistömarkkinat perustuvat automaattiselle ja jatkuvalle arvonnousulle.

Tätä ideaa voi pitää samana kuin Kalevalan Sampoa. Yhtä fiktiivisenä ja mahdottomana.

Tärkeintä ei ole asuntojen tehokas tuotantomäärä resursseina ihmisten tarpeisiin tai lainojen takaisinmaksun varmistaminen, vaan tuotannon tahallinen niukkuus kysynnän ja kilpailun synnyttämiseksi. ( - vrt kokoomuksen politiikkaa Helsingin kaupunginvaltuustossa asuntorakentamisen estämiseksi)

Niukkuus ja hypetys ovat tärkein "arvoresurssi" johdannaiskaupalle, ei reaalimaailman tarpeiden tyydyttäminen.

Hintojen nostaminen ei perustu reaaliarvolle tai asiakkaiden maksukyvylle vaan kaupankäynnin "loputtomalla" kiihdyttämisellä on aina ainoa pääteasema kuumentuneiden spekulaatioarvojen romahtamisessa.

Todellinen kysyntä lakkaa dramaattisesti spekulaatioiden aina hakeutuessa lopulta arvon määritysten kipukynnyksen yli reaalimaailmassa.

Johdannaiset ja futuurit ovat vedonlyöntiä, spekulaatiota muiden spekulaatioista.

- Mikä oikeastaan on tämä sanahirviö,
”asuntomarkkinajohdannaiset”?

vi

Mahdollinen, imaginaarinen vaihtokauppa arvonmäärityksenä perustuu ajatusleikkinä periaatteelle, "periaatteena" toiveelle "reaalisesta vaihtokaupasta", mutta jota ei siis itseasiassa tarvita virtuaalisessa pörssissä.

Reaalinen vaihtokauppa on aina oletetun hypoteettisen arvonmäärityksen taustalla "ideana". 


Kuitenkin reaalinen vaihtokauppa on vain yksi spekulaation osatekijä hypoteettisessa arvojen eli johdannaiskauppojen kohottamissysteemissä.

Konkreettinen vaihtokauppa vakioiduilla ja säädellyillä hinnoilla ihmisten elintason takaamiseksi söisi pörssisysteemin "ikuisen kasvun ideologiaa".

"Ikuisen kasvun ideologia" on perusteena säännöstelyjen ja suljettujen taloussysteemien vastustamiselle.

"Suojarahastot" eli Hedge-rahastot ovat oireellinen esimerkki mielipuolisesta uusiokielestä ja pörssipelin luonteen kätkemisestä: kyseessä on veroparatiisien kautta tehtävä pimeä osakekauppa ja ei-läpinäkyvä, salattu korkean riskin lyhytaikainen sijoittaminen vedonlyönteinä ja silti nimikkeeksi on valittu "suoja".

Vastuuttomuus on ihanteellisin asenne voittojen maksimoimiseksi.

Näytelmänä Brechtin kirjoitustyöryhmän tuottama "Äiti peloton (Mother Courage and Her Children-wikipedia)" on parhaita allegoria amoraaliselle spekulaatiotaväitteille: äidin bisneksiä eivät poikien kuolemat haittaa sillä sota on vain hyvää bisnekselle ja bisnekselle antautunut äiti ei ota itsensä tappiota poikien menettämisestä, sillä bisnes on ollut myös kasvatuksen tärkein periaate ja elämää tärkeämpi Molok, kaiken määrittäjä, peli itseisarvona.

 


vii

Arvo määritellään imaginaarisessa arvojen vaihtokaupassa eli pörssissä aina vertailuarvon kautta.

Vertailuarvoa ei ole olemassa ilman toiveita ja pelkoja vaihdon tuottaman arvonmuutoksen tuottavuudesta tai tappiosta. Vertailuarvo voi olla vain pelkoa esim. öljyn loppumisesta vedonlyönnin kautta.

Vertailuarvon muutos on voitto tai tappio.

Vertailuarvon muutos voitoksi on amoraalinen, ilman yhteyksiä tosielämän vaikutuksiin ihmisten elintasossa tai moraalisessa pohdinnassa yksilön hyvinvoinnin ehdoissa yhteikunnan ehtojen kautta.




Valuutta ("dollari") on (vielä) yleisin universaalin vaihtosuhteen vertailuarvo, koska se on käytetyin. Dollarin käytettävyys on vain poliittinen valinta.

Vertailuarvon status luo kyseiselle valuutalle jonkinlaista vakautta - mutta ei ikuisesti muiden epävakaustekijöiden luodessa liian suuria uhkia vertailuarvon statuksen uskottavuudelle.

Citi:      Wall Streetillä testataan ääri-ilmiöitä

- Maanantai 12.11. 2007 Kauppalehti Online

viii

Vertailuarvon muutos on aina tärkeämpi kuin reaalinen vaihtokauppa. 

Arvon vaihtokauppa on tärkepämää kuin tosimaailman vaihtokauppa. 

Arvosta tulee kauppatavaraa,  pelin kohde.

Työn tuottamaa arvoa työntekijälle pörssisysteemi pyrkii aina alentamaan päämärätietoisesti purkamalla aktiivisesti kansallisia tuotantosysteemejä.

Systeemin tehokkuuden ideologia on tärkeämpi kuin hyvinvoinnin jakaminen ja tasaaminen.

Hyvinvoinnin tasaaminen on vastoin pörssin ideaalia hyväksikäytön maksimoimisessa.

viii

"Valuutan pumppaaminen" markkinoille on kuin rahan kopioimista painokoneella monopolipelissä huijaamista varten. Hauskaa peli-iltaa.

Sama efekti leikkirahan painaminen on monopolipelissä: säännöt ja arvovertailut menettävät merkityksensä.

Valuutan pumppaaminen on ehkä ainoa inflaation syy teoreettisesti.

ix

Rahan arvo riippuu kyseisen valuutan saamasta luottamuksesta. Valuutta on aina vain luottamuskysymys.

Dollarille sitä ei enää ole. Ei lainarahoilla ja spekulaatiotoiveiden elävä kansakunta saa luottamusta hurjan kasvun uusilta jättiläisiltä.

Öljyn äkillinen hintaspekulaatio johtuu vain dollarin arvostuksen sukelluksesta.

Dollarin arvo on ollut täysin kiinni sen öljyvaluuttastatusluonteesta eli öljypörssi on lukittu dollariin - tähän saakka. Valuutan luottamus on ollut kiinni sen luonteesta laskentayskikkönä valtavassa kaupantekosysteemissä.

Öljyn hinnan nopea karkaus on merkki siitä että öljypörssi haluaa irti dollarista. Välinellinen valuutta on menettänyt statusasemansa.

Irakin sodan todellisin syy oli sen, että Saddam oli vaihtanut Irakin öljypörssin eurosidonnaiseksi - ja hylännyt esimerkillisesti dollarin.

Sota ja militaristinen uho ovat ainoa käytännön politiikan ja identiteetin korvike mitä Yhdysvalloilla tulee olemaan jatkossa. Iran on nyt "hyvä" iskusana kun etsimällä etsitään keskikokoisia vihollisia oikeuttamaan Yhdysvaltain aggressio ja tärkeily. Pelotevoima ja sota on vapisevan jättiläisen ainoa roomalainen keino vetää viimeisiä henkosiaan.

x

Pörssin "tarpeet" eivät ole reaalimaailman tarpeita.


Vertailuarvon voittoatavoitteleva muutos liikkuu pörssissä aina kohti romahtamispistettä ja kattetonta arvonnousua - sillä maksimaalisen voitontavoittelu ollessa täysin reaalimaailmasta irrallinen uskomus- ja pelisysteemi.

Satujen Sampo käsiteapparaattina on itse asiassa vakavien pörssianalyytikkojen ainoa unelma itse itseään ruokkivasta ja kasvattavasta systeemistä mahdollisimman riippumattomana ja irrallaan reaalimaailmasta.

Suomen 1989 alkanut lama johtui ennen kaikkea kasinopelistä, jossa valtiovarainministeriö kutsui ulkomaalaisia sijoittajia "sijoittamaan rahaa Suomeen riskittömästi" - kuitenkin niin että "valtio" otti kaiken riskin ja kansalaiset maksoivat sijoittajien voitontavoittelun katteettomat seuraamukset.

xi

Pörssin kautta tehtävät sijoitusspekulaatiot tai futuurivedonlyönnit vaihtoarvojen (nopeista) muutoksista edellyttävät jatkuvia muutoshypoteeseja.

Pörssissä tehtävät spekuloinnit edellyttävät enemmän muutoksia kuin vakautta.

Vakaus ja vaihtosuhdanteen suunnitelmallinen vakauttaminen on "vitaalin" pörssi-ideologian painajainen.

Miten Pörssispekulaatiot ja pyramidihuijaus eroavat toisistaan?

Niillä on sama periaate: rajoittamattoman voiton periaate; systeemi, joka lupaa ehtymättömiä voittoja välittämättä lainkaan tosimaailman resursseista. Resursseja tärkeämpää on puutteellisten resurssien hallinnointi ja hinnittelu. Tuottoa ilman työtä, jolloin rahan sijoittaminen tuottaa lisää rahaa.

1. Sun Tzu said:

The art of war is
of vital importance
to the State.

2. It is a matter of life and death,
a road either to safety or to ruin.
Hence it is a subject of inquiry
which can on no account be neglected.

xii

Pörssi perustuu ennustettavuudelle.

Pörssi perustuu toiveille.

-Kumpi on todempi väite?
-Kumpi on tarpeellisempi väite?
-Olisiko hypoteettinen väite enemmän mahollisuuksia sisältävä kuin mahdollisimman realistinen väite?

xiii

Toiveet mahdollistuvat muutospaineesta.

Muutospaineet eivät ole tavoitteellisia yhteiskuntanäkemyksen mukaan vaan itsetarkoituksellisia, peliteoreettisia skeemoja.

Peliteoreettisten skeemojen suojaaminen on aktiivista ideologiaa.

Pörssi on globaalin peliaddiktion megalomaanisin ilmentymä.

Kapitalismin primäärissä rahataloudessa työllä ei ole arvoa vaan rahan vaihtosuhteella ja odotusarvoilla.

Kapitalistisessa systeemissä luottamus on oletus kaikkien halusta pelata voittopeliä ilman mitään muuta vastuuta seurauksista.

xix

Pörssikapitalismi ei sallisi yhteiskunnalle muita säätelymekanismeja ja säännöstelykeinoja hillitsemään kulutusta kuin inflaation osana pörssin voiton maksimoimiseen tähtäävää arvonmuutos/arvonnousuefektiä ja finanssiresurssien vähentämistä yksityisiltä ihmisiltä halvan työvoiman tuottamiseksi ja sijoituskykyisen eliitin luomiseksi.

Arvonnousuefekti generoi tuottavuutta nopeina arvonnousuina pörssispekulaatioissa ja tämän väistämätön kaksoisveli on reaalimailmassa olevan vaihtovälineen arvonlasku eli inflaatio.

Arvonnousuefekti perustuu fantasialle, jonka mukaan raha tuottaa rahaa sijoituksina.

Sijoituksia ei kannata tehdä ilman spekulaatioita arvon muutoksista sovitun pelimallin sisällä.

Pelimallin ei tarvitse piitata reaalimaailman tarpeista, vain sen puutetiloista.

"The pseudo-science hurting markets"

xx

Ympäristöä ohjaava systeemi edellyttää aina ideologian.

Systeemi, joka kieltää olevansa ideologia, on näkymatön ideologia, kahden tason systeemi.

Systeemi, jonka näennäinen logistiikka esitetään lähtökohtana ja päämääränä, on tosiasiassa kahden tason systeemi: systeemi, jonka toimintamuoto on nähtävissä mutta jonka ideologinen päämäärätietoisuus on julkisesti vain rivien välissä.

Kahden tason systeemi naamioi eliittinsä poliittiset periaatteet rationalistisiin "velvoitteisiin" spekulativiisen pörssitoiminnan esteiden vähentämiseksi.

Kahden tason systeemi kiistää ylemmän tason vaikutukset alempaan tasoon.

Näin ylemmällä tasolla ei tunneta vastuun käsitettä. Vain peliteoreettisia tavoitteita ylemään tason sisällä.

xxi

Pörssiarvojen tarkkailija ei välitä vaihtovälineen, vertailuarvon eli valuutan vakaudesta ja arvojen vertailun reaalimaailmaan liittyvästä yhteismitallisuudesta vaan tuotteen positiivisen spekulaation puskemasta (väliaikaisesta) arvonnoususta arvojen määrittymisen huutokaupassa.

Pörssin toiminta on numeraalista, tehokkuus vain numeroina mitattuna ilman arvovarauksia.

Yhteisön ulkoapäin asettamat arvolataukset ja vaatimukset rajoista ovat vain ulkopuolisen paineen aiheuttamia, eivät systeemin logistisia ehtoja.

Pörssin toiminta on amoraalista.

Amoraalinen toiminta perustuu vain epäinhimilliseen hyötyajatteluun, jossa ihmisen arvo esiintyy vain vaihtosuhteen todellistajana, yksikköinä, joiden määre on "tilaajana" tai "resurssina".

Irakin sota alkoi seuraavalla viikolla, kun Saddam ilmoitti siirtävänsä Irakin öljyn arvon ja vaihtokaupan euroihin vastoin USA:n painostusta ja uhkavaatimuksia.

Sota on pörssille vain mahdollisuus saavuttaa lisää resursseja ja laajentaa pörssisysteemin globaalista kattavuutta.

Dollarin arvo on luotu valtavalla velanotamisella.

USA:n velkamäärän takia sen sotilaallinen pelote ja toistuva voimankäyttö ja voimannäyttö on ainoa dollarin arvon todellinen pohja. Enenevässä määrin.

xxii

Pörssin ideologinen tienraivaaja reaalimaailmassa on nimeltään IMF sekä WTO että maailmanpankki, jotka mm jyrkillä lainanantoehdoilla murtavat valtioiden hallinnassa olevia systeemejä ylikansallisten yhtiöien haltuun.

Maailmanpankki on reaalimaailman luonnollisten vaihtotalouksien säälimatön ja aktiivinen tuhoaja.

Maailmanpankin tärkein tavoite on muuttaa reaalinen vaihtokauppa ja harmonisesti toimivat suljetut kauppasysteemit spekuloitavaksi, immateriaaliseksi omaisuudeksi, osaksi pörssin spekulaatiosysteemiä.

Maailmanpankin tekopyhin teko on tapahtunut:

Maailmanpankki vetoaa johtajiin YK:n ruokakokouksen alla

Ensin Maailmanpankki tuhoaa luontaistaloudet, repii vakautta tuottaneet ja ääripäitä rajoittavat sääntelysteemit ja tuhoaa todellisen kysynnän täyttämiseen muotoutunet elintarviketuotantoketjut - ja sitten vetoaa muita tahoja auttamaan hädänalaisten tilaa.

xxiii

Arvojen määrityksessä raha oli vain yksi prosessitapa hahmottaa systeemin toimivuutta. Nyt se on lähes ainoa.

Vertailuarvojen geopoliittisten alueiden stabiilisuudesta piittaamaton alistuspolitiikka tuottaa kompleksisen arvonmäärittymisprosessin.

Markkinoiden kompleksisuus yhdistetyn pakotettuun yhteen keskitettyyn globaaliin arvojenmäärityssysteemiin (pörssiin) tuottaa epävarmuutta.

Epävarmuus tuottaa mahdollisuuksia spekulointiin ja nimenomaan pörssin arvovedonlyöntinä, futuurikauppana oletettuihin arvonmuutoksiin tulevaisuusskenaarioissa.

Tulevaisuusskenaariot ohjaavat kaikkien ideologioiden tavoin nyt-hetken arvonmäärittämisprosesseja.

Epävarmuus tuottaa negatiivista spekulointia nyt-hetkessä tai tulevaisuudessa tapahtuvan vaihtokaupan ja resurssien riittämättömyydestä, vaikka nyt-hetkessä ei olisi lainkaan pulaa resursseista.

Kapitalistisen vapaan arvonmäärittämisperiaatteen suurin ongelma on harha vapaasti määrittyvästä arvosta muka vain kysynnän ja tarjonnan lakien mukaan, jolloin ei nähdä pörssisysteemin ja futuurikaupan ohjaavan enenevässä määrin raaka-aineiden hintoja ja inflaatiota.


"Kapitalistisen rationalismin" suurin harha on kuvitelma ideologia-vapaasta systeemistä.

Kapitalismi ei ole ikinä realismia.

Ideologia ei ole ikinä realismia, jotakin vaihtoehdotonta ja ihmiskeskeistä.

Pörssi-ideologiassa inflaatio on systeemin toivottu tulos. Tuoloerojen kasvattamiseksi, halpatyön mahdollistamiseksi.

xxiv

Suhdannetilanne on spekulatiivista "toivoa" arvon uudelleen määrittelystä oetetun tulevaisuuden suhteen.

Nyt-hetken vaihtokaupan arvonmääritys voidaan määrittää jopa pelkästään tulevaisuuden vaihtokaupan arvonmäärittymisen hypoteesin kautta välittämättä nykytilanteesta.

Negatiivisen spekuloinnin eli vaihtovälineen oletetun arvonlaskun tuottama arvonnousu tuotteelle luo itsetarkoituksellista tärkeyttä tuotteen hypoteettisen tavoiteltavuuden todellistamiseksi.

xxv

Suhdanne pörssisysteemissä on nähtävä yleisenä arvopohjana. Tai toiveena.

"Onko varaa enentyvään arvopositivismiin vai arvonihilismiin" ovat oletuksina suhdanteen perusfunktiot.

Arvopohja on suunta arvo-oletuksen tarpeelle vaihtoarvoissa.

Pörssikulttuurin arvopohja ei eroa muiden systeemi-ideologioiden arvopohja-käsitteestä.

Arvojen summa luo suhdanteen ja suhdanne luo arvonmuutoksen erotuksen spekulaationa tavoitearvolle.

Therefore, if the enemy is at ease,
be able to exhaust him;

if the enemy is well fed,
be able to starve him;

if the enemy is settled,
be able to move him;
appear at places where he
must rush to defend,
and rush to places
where he least expects.

xxvi

Arvonmuutoksen erotusta kutsutaan positiivisessa skenaariossa voittomarginaaliksi.

Pörssi on kilpailua voittomarginaaleista, joita spekulaatiot luovat.

Negatiivinen skenaario kilpailijan spekulaatiossa on tämän kilpailevan spekulaation tappiomarginaalin mahdollisuus tuottaa muille positiivinen voittomarginaali.

Pörssisysteemin teoreettisenä kehyksenä on usein käytetty paranoidisen, persoonallisuushäiriöisen miehen, John Forbes Nashin Peliteorioita.

xxvii

Arvon uudelleenmäärittelyssä vertailuarvon eli valuutan arvon muutos on toissijaista ja itsestäänselvää

Suhdanne-käsitettä ei olisi olemassa ilman arvon uudelleenmäärittelyn primaarista oletusta.

Suhdanne on aina suhteellista: jos jonkin suhdannemuuttujan arvo nousee vertailuarvon suhteen (usein valitun valuutan suhteen), niin kyseisen valuutan arvo pienenee suhteessa suhdannemuuttujan suhteen. Vertailuarvon (valuutta)yksikön suhteellinen arvo pienenee tuotteen suhdannemuuttuja-arvon suhteen: arvokkaampi tuote tuottaa arvottomamman vertailuarvon.

xxviii

Suhdanne on aina hypoteettisen tulevaisuuden varassa.

Tuotteen tarpeellisuus perustuu tuotteen puutteelle.

Jos vertailuarvon toive on markkinoiden puute tuotteesta, on tuotteen saatavuuden oletettava epävarmuus ihannetila spekulatiiviselle vertailuarvon lobbaamiselle.

Pörssin määrittelemän arvonnousun reaalimaailmassa aiheuttamat ongelmat eivät vaikuta voittomarginaaliin kuin vain positiivisesti: hypoteettisen arvonnousun luoma epävakaus reaalimaailmassa toimii ikäänkuin todisteena arvonmuuttumisen aiheellisuudelle.

xxix

Voittomarginaaliin ei tarvita tuottavuuden tai tuotteen saatavuuden lisäämistä vaan kysynnän (keinotekoista) lisääntymistä tai spekulaatioiden vahvistamista.

Jos rajallisten resurssien arvo kasvaa resurssien (arvon) kontrolloinnista ja saatavuuden rajaamisesta, on resurssien hallinnassa tärkeintä arvonnousu, ei todellisessa maailmassa tuotteeseen liittyvien inhimillisten tarpeiden tyydyttäminen.

Jos voittoa syntyy ilman todellisen maailman vaihtokaupan mielekkyyttä ja vaihtotalouden dynamiikkaa, niin se on aina jostakin muusta arvonvähennyksenä pois.

Imaginäärinen arvonnousu ei lisää suhdanteen pohjaksi yleistä valuutan resurssien elivertailuarvojen mahdollisuuksien lisääntymistä - vaan lisää inflaatiota.

xxx

Jos hypoteettinen arvovaihtokauppa tuotteille tai arvonmäärityspelille (eli pörssille) perustuu ikuisen kasvun ja jopa kiihtyvän kasvun ajatukselle, kuinka pörssin idealle käy, jos kasvun rajat tulevat vastaan konkreettisessa maailmassa kun samalla spekulatiivisen arvonnousun kaupankäynti perustuu resurssien niukkuuden välineellisille olettamuksille ja arvonnousujen itseisarvoille?

xxxi

Jos globalisaation ajatus on, että kaikkea on voitava hyväksi käyttää voiton tavoitteluun ja kaikkien transaktioiden on tuotettava automaattisesti voittoa, hypoteettista arvonnousua suhteellisessa spekulaatiopelissä, niin voiko enää paremmin kuvailla inflaatio-nimisen arvonmuuttumispelin, arvonsiirtymispelin ja vähentymispelin periaatetta?

Therefore, know the enemy's plans
and calculate their strengths and weaknesses.

Provoke him, to know his patterns of movement.
Determine his position,
to know the ground of death and of life.

Probe him, to know where he is strong
and where he is weak.


The ultimate skill
is to take up a position
where you are formless.

.::.


"Suhdannesumu harvinaisen sankka"

Valtiovarainministeriön alivaltiosihteeri Martti Hetemäki pitää nykyistä suhdannetilannetta harvinaisen epäselvänä. Taloudessa on eri suuntiin vetäviä voimia, jotka hämmentävät kokenuttakin kansantaloustieteilijää."Talousnäkymät ovat poikkeuksellisen epävarmat ja epäselvät. Jos joku sanoisi, että nyt mennään tiettyyn suuntaan suurella varmuudella, niin puhuisi vastoin parempaa tietoa." - kaleva.fi


.::.

Background on Economic Theories

What is the WTO? - video

"Suomalaisten usko kapitalismiin horjuu"

The Bet That

Blew Up Wall Street

Steve Kroft On Credit Default Swaps And Their Central Role In The Unfolding Economic Crisis - 60 minutes

Vuonna 2000 kongressi salli Wall Streetillä vedonlyönnin markkinoiden voitoista ja tappioista Greenspanin painostuksesta. Ilman mitään sääntelyä.

Max Keiser on

THE ORACLE

America is the Ponzi scheme  - BBC

Tavara Marxin mukaan
-Filosofi Valittaa blogi

Osakekurssit romahtivat
– Dow Jones koki historiansa kovimman pudotuksen HS

Eurooppa naureskelee USA:lle



Countdownnet.info

USA:n suurimman investointipankin tulos romahti - HS

Kymmenen syytä myydä osakkeet nyt

Investointipankki Merrill Lynch on kerännyt kymmenen syyn listan, miksi osakkeiden alamäki jatkuu Wall Streetillä - Kauppalehti


Wall Street vaipui masennukseen

Why The Right Loves A Disaster

-By Naomi Klein - January 27th, 2008

Freaky Friday on Wall Street 6.6.

Suursijoittaja George Sorosin mielestä keinottelijat ovat ajaneet öljyn hinnan pilviin. Soros kommentoi öljyn hintaa Daily Telegraph -lehdessä tiistaina, vain muutama päivä sen jälkeen kun öljy oli taas kivunnut uuteen ennätykseensä, 135 dollariin barrelilta. - taloussanomat.fi

Jopa 165 miljoonaa

5-14-vuotiasta lasta maailmassa joutuu tekemään päivittäin raskasta työtä, paljastaa tuore raportti. Kansainvälisen työjärjestön (ILO) selvityksen mukaan nämä lapset joutuvat miltei poikkeuksetta jäämään työn vuoksi myös pois koulusta. Koulutuksen puute vaikeuttaa heidän työllistymistään aikuisena. IL

Talouspäättäjiä rassaa kiperä pulma, kun talouskasvu hidastuu ja silti hintojen nousu kiihtyy. Pulma on erikoinen, sillä normaalisti kasvun hyytymisen pitäisi pikemminkin laskea kuin nostaa hintoja. Taloussanomat.fi



Bear Stearnsin pääekonomisti John Ryding uskoo, että Yhdysvaltain
dollarin heikkous on pysyvämpi ilmiö. - 28.05.2008 Kauppalehti



Cost of Iraq war could surpass $1 trillionEstimates vary,

but all agree price is far higher than initially expected - MSNBC



Öljyraha heiluttelee maailmaa

- kolumni Olli Kivinen HS.fi

Raakaöljyn hintaräjähdys on aiheuttanut maailmassa lukemattoman määrän pohdintoja siitä, millainen varallisuuden uusjako maailmassa on menossa. Ilmassa on koko lailla paljon hysteriaa, jonka syy on selkeä: maailman kaikki ihmiset tuntevat muutoksen nahoissaan – kuka huoltoasemalla, kuka ruuan loppumisena.

( -> huom. erittäin hyvä artikkeli )

Nobel-tason myytinmurtaja hämmensi ekonomistit

Arizonan valtionyliopiston professori Edward Prescott kummastutti suomalaisia taloustieteilijöitä esitelmässään, jossa hän kuittasi myyteiksi muun muassa väitteet Yhdysvaltain nykyisestä taantumasta.

keskustelu Helsingin Sanomat 12.6.2008 19:52




.::.


In an article titled "The pseudo-science hurting markets" (pdf online), Taleb called for the cancellation of the Nobel Memorial Prize in Economics, saying that the damage from economic theories can be devastating.


Nassim Nicholas Taleb

Musta joutsen

"erittäin epätodennäköisen vaikutus"

- kattavan analyyttinen kirja pörssimaailman hahmottomasta pseudotieteestä,
globaalista peliaddiktiosta ja ideologisista rakennelmista - myös suomeksi

In his new book, The Black Swan, the finance guru and author of the surprise hit Fooled by Randomness argues that history is dominated not by the predictable but by the highly improbable — disruptive, unforeseeable events that Taleb calls Black Swans. The effects of wars, market crashes, and radical technological innovations are magnified precisely because they confound our expectations of the universe as an orderly place. In a world of Black Swans, the first step is understanding just how much we will never understand.
- wired.com

We love the tangible, the confirmation, the palpable, the real, the visible, the concrete, the known, the seen, the vivid, the visual, the social, the embedded, the emotional laden, the salient, the stereotypical, the moving, the theatrical, the romanced, the cosmetic, the official, the scholarly-sounding verbiage, the pompous Gaussian economist, the mathematicized crap, the pomp, the Academie Francaise, Harvard Business School, the Nobel Prize, dark business suits with white shirts and Ferragamo ties, the moving discourse, and the lurid. Most of all we favor the narrated.

Alas, we are not manufactured, in our current edition of the human race, to understand abstract matters — we need context. Randomness and uncertainty are abstractions. We respect what has happened, ignoring what could have happened. In other words, we are naturally shallow and superficial — and we do not know it. This is not a psychological problem; it comes from the main property of information. The dark side of the moon is harder to see; beaming light on it costs energy. In the same way, beaming light on the unseen is costly in both computational and mental effort.

- http://en.wikipedia.org/wiki/Nassim_Taleb

The Black Swan was the #1 Highest Selling Nonfiction book

published in 2007 on Amazon (for all of 2007)

.::.

::

Kafka elää kun K nukahtaa

- Nosto 2006

Josef K nukahtaa.

K on joutunut työkavereiden pilanteon kohteeksi.
Hän muuttuu paranoidiksi.
Hän ei nauti pilanteosta.

Hän ei nauti.
Jotakin on pielessä.
Hänet haastetaan.
Hän on Keskusviraston epäilyn alainen.

Onneksi se on pahaa unta.
Häntä odottaakin työpaikalla kakku.

Josef K on unessa. Onhan?
Pientä jännitystä virkamiehelle.
Tämä ei ollutkaan tavallinen päivä.
K on helpottunut.

Hän on tyytyväinen itseensä.
Hän on tyytyväinen tyytymättömyyteensä.
Hän on jo tuominnut itsensä.

Häntä ei tarvitse tuomita.
Hän hoitaa tehtävänsä tunnollisesti.
Hän ei tarvitse sääntöjä, sillä hän on ihanteellinen.
Hänen vaatimattonmuutensa on julkeaa.
Hänen esimerkillisytensä on haastavaa.

Hänet haastetaan.
Hän on vaarallinen.
Josef K ei usko paranoidisuuteen.

K ei suostu viihtymään.
Hänen kannattaisi.

Hän on tuominnut itsensä.
Siunattu K.
Hän saa haasteen.
Muut huokaavat helpotuksesta.
Autuaita ovat viihtymättömät.
Sillä heidät tuomitaan.

K tukeutuu sääntöihin.
Joita kukaan ei tarvitse.
Joita kukaan ei noudata.
Mutta joihin jokainen vetoaa.
Joiden noudattaminen on kapinaa.

Josef K on ymmärtänyt kaiken oikein.
Hän vaatii totuutta.
Josef K on ymmärtänyt kaiken väärin.
Hänet haastetaan.

Hän ei tarvitse sääntöjä
ja sääntöjen valvojat huomaavat tämän.
Hänet ymmärretään väärin. Juuri siksi.
Kuinka Josef K voisi olla yhteiskunnan vihollinen?
K ei halua uskoa oikeudenkäynnin alkamiseen.
Siihen ei ole mitään syytä.
Sen täytyy olla pilaa.
Mutta...

Hän ei ole ilahduttanut ketään ihmistä viikkoon.
Hän ei ole ilmiantanut ketään viikkoon.
Hän ei ole viihdyttänyt ketään viikkoon.

Hän ei ole poistanut epäilyksiä osaltaan.
Hän on epäilyttävän päämäärätietoinen.
Hän on epäilyttävän tunnollinen.
Hän ei usko korruptioon.
Hänet on astettava syytteeseen.


Olemattomiin jauhettu


huikea kafkaesitys Tampereen vierailulla;

Katona József Színház -ryhmä (Unkari),
Käsikirjoitus András Vinnai ja Viktor Bodó


*Kuvia


 

Pitkästä aikaa voi sanoa, että on nähnyt Bertol Brecht:in teorian mukaista vieraannuttamisen teatteria. Vieraannuttamisefektin voi selittää monin eri tavoin. Yksi tapa on se, että kun katsoja samaistuu hahmoon tai juuri päähenkilöön ollakseen "päähenkilön tukena", niin katsoja huomaa tukevansa päähenkilön amoraalista mielettömyyttä. Katsoja ei "tietoisesti" haluaisi samaistua amoraaliseen tai moraalittomaan mutta huomaa niin tehneensä. Päähenkilö on ikäänkuin Troijan hevonen.


Kierkegaard tavallaan kylläkin ensin keksi tämän vieraannuttamisefektin roolifilosofiaproosansa kautta mutta Brechtin nimiin se on laitettu.

Josef K on jollain tavoin odysseijassaan kuin Äiti Peloton, joka sopeutuu sotatilaan ja yrittää etsiä siitä mielekkyyttä. Hinnalla millä hyvänsä. Tämä näytelmä on tosiaan odysseija. Tärkeintä ei ole rakenne, plotit mittajonoturvahelvettissä, vaan imaginaarisen libidon pursuava sisältö, josta jää jotakin katsojan käteen, ehkä vain yksi visio ja sillä selvä. Josef K:n vastustus ympäristön mielettömyyteen että hän sopeutuu itsetuhoisasti, jotta löytäisi paikan ja saisi kiitoksen.

F Kafka olisi ihastunut kauhuissaan brittien originaaliin Big Brother-ohjelmaan.


Fyysinen teatteri. Karne-vaali. Lihan juhla.
Fellin:iä ja Dario Fo:ta kiertelevän mustalaissirkuksen iloisella raivolla. Turkka oli verryttelyä tähän verrattuna.
Absurdia teatteria, joka viihdyttää yleisöä, mutta tekee teatteria viihdyttämisen rappiosta. Teatteria, joka laittaa meidät katuman viihtymistämme. Juuri sellaista, jota suomalaiset teatterinjohtajat ylistävät.
Kiittävät. Ihailevat vierailijana. Ja pelkäävät.

Saammeko mitään kiinni?
Kulttuuristamme, jossa uutisten katsojan on viihdyttävä.

Uutisten lukijan on viihdyttävä.
Oppilaan on viihdyttävä.
Presidentin on viihdyttävä.
Ostajan on viihdyttävä.
Myyjän on viihdyttävä.
Kasvattajan on viihdyttävä.
Kansan edustajan on viihdyttävä.
Kauhuelokuvan on viihdytettävä.



Katsoja ei saa yllättyä.

Viihde on oltava tilauksen mukaista.
Katsojan on oltava oikella aallonpituudella.
Elokuva on oikea, jos ymmärrämme brändin tärkeyden.
Jos ymmärrämme brändien olevan meitä varten.
Jos ymmärrämme olevamme brändiä varten.
Muuten olisimme outoja. Sopeutumattomia.
Kohdeyleisöistä hukkuneita. Kadotettuja.

Mutta muuten - olemme saaneet elämän tarkoituksen.
Yhteisen ymmärryksen.
Pelottomuuden.
Tuttuuden.
Brändi-ikonin.

Tavoitteiden on oltava viihdyttävä.
Tavoitteiden on oltava yhteisiä.

Paitsi absurdissa teatterissa.

Juuri sellaista, jota suomalaiset teatterinjohtajat pelkäävät - ja ylistävät.
Estävät - ja ihailevat.
Eihän kukaan tee tällaista teatteria Suomessa - kuinka ihanaa. Ihana vierailu. Mutta ei meillä tällaista nyt muuten, herra vieköön. Tahattoman absurdin teatteriviihteen tuottajat eivät halua harkitusti absurdia teatteria.

Esitys, jonkalaista ei tuoteta suomalaisiin teattereihin. Kohtuuden nimissä. Järkevyyden nimissä. Ihmisiltä ei saa viedä kohtuu den suloista harhaa. Taide on Suomessa happovaivoisia, 60-vuotiaita neitejä varten.


Josef K herää.

Oliko juoru tulevasta oikeudenkäynnistä unta?

K ei uskoisi yhteiskuntaamme.
K ei uskoisi sosiaalidemokraattiseen taiteeseen, joka olisi todellisuuden esikuvana. Moralistinen realismi, joka pakenee villiä taiteiden harhaa. Olemattomiin jauhettu on outo toinen ääripää suomalaiselle kylmälle kulttuuriversiolle Kafkan painajaisista.
Todellisuudenssa F Kafka todellakin näki painajaisia keskusvirastosta, joka määrittää Euroopan kaikki säännöt ja pykälät. Kafka näki kaiken olevan tulevassa.

Josef K herää.
Vai nukahtaa?

K:lle mikään ei saa olla todellisuuden esikuva.
K on todellisuuden lapsi ja herättää aiheetonta huomiota.
Se olisi liikaa, sillä Josef K on kohtuuden mies todellisuuden armosta.

Ilman libidoa.
Ilman harhoja.
Harhaisten kauhu.
Uni, jossa heräät.

Hän on Keskusviraston hampaissa.
Ilman harhoja.
Yhteiskunnan vihollinen.
Autuaita ovat viihtymättömät.

Me olemme Keskusviraston hampaissa, jos emme viihdy oletetusti.
Säädetysti. Sallitusti. Mitatusti.

Viihtymättömät ovat häirikköjä.

Jos emme viihdy lautakuntien teattereissa.
Jos emme usko taiteilijoiden hyvää tarkoitusta.
Jos emme tue virallisesti koulutettuja taiteilijoita.
Ja heidän hyviä tarkoitusperiään. Meidän viihtymiseksemme.
Jos emme suostu viihdytettäviksi, kerjäämme harmia.

K kerjäsi harmia.
Voi kun emme olisi tavannut Josef Kta, ikinä.
K ei ymmärrä, miksi oikeustalolta löytyy lakikirjojen teksteistä irstaita tarinoita. Franz Kafka ei voinut nauramatta lukea Oikeusjuttua ystävilleen.


"Oikeusjuttu":kin on Oidipustarina.

K välttää isäntappoa viimeiseen saakka.
K uskoo suojelevansa yhteiskuntaa etsimällä todellista syytä.
Itsestään.
K ei tiedä olevansa syy yhteiskunnan vihaan ja vaatimuksiin.
K ei ymmärrä systeemin olevan systeemiä varten.
K ei ymmärrä kaaoksen olevan systeemin ehto.

Syyttäminen on jo tuomio Suuren Uhan kafkalandiassa.

Mitä se kertoo kulttuurilautakuntien viihdetaidekulttuuristamme, joka välttää uudistumista, isäntappoa ja katsojan haastamista viimeiseen saakka?

Älä pelästy, K, et ole ihanteiden arvoinen.
Selviät ilman ihanteita.
Selviät Martini-lasin kanssa teatterin ensi-illasta.
Helposti. Kevyesti. Nyökytellen.
Olet vain hiljaa. Katsoja, Vastaanottaja.
Kaikki on sinun edestäsi sulatettu ja ymmärrettu.

Josef K oli tyytyväinen itseensä.
Hänellä oli paikka, työ, asunto. Tehtävä.
Häne ei tehnyt mitään väärää.
Hän oli tyytyväinen
ja se pantiin merkille.
Hän ei tiedä, mitä teki eikä olettanut turhia.

Josef K nukahti.

Autuaita ovat kiittämättömät.
Sillä heidät tuomitaan.
Autuaita ovat viihtymättömät.
Sillä heidät tuomitaan.
Mutta tyytymättömät perivät maan.

Josef K ei ymmärtänyt sadistista viihdeorgasmia.
Vapautuksena.
Josef K etsi kuitenkin vapautusta.
Joka antaisi kaikelle merkityksen.
Joka päästäisi pahasta.
Onneksi erikoitarjouksessa oli masokistinen emansipaatio. Biopassi, älykortti, Sanoma-yhtiön mediastrem taskutietokoneeseen ja terveysvaikutteinen geenimuunneltu lifestylemaustejugurtti.

Joskus tuomio on vapautus, sanoi Jeesus N Josef K:lle.


.

Vapauden hajottava voima :: yksilön ongelma "Suurissa tarinoissa"

Kelloa yritettiin jälleen kääntää taaksepäin poliittisessa todellisuudessamme.

Uskonnollisesti motivoitu hedelmöityshoito-keskustelu ei ole vain politiikkaa vaan mittari neuroottisesta elämänhallinnasta poliittisessa tajunnassamme, tulevaisuudenhallinnassamme. Jumala ja ihmiskuvan rajat ovat politiikan rajuimmat tekijät, yhä. Aina.

"Seksuaalisuuden väärinkäyttö" herättää yhä ahdistusta niille, jotka luulevat olevansa oikean ihmisyyden neuroottisia puolustajia ikuisten kosmisten voimien ja totuuksien puolesta. Seksi pitää pyhittää heterorituaaleilla ja heterotodellisuuden tuottamiseksi. Oikean luonnon puolustamiseksi, oikean järjestyksen takaamiseksi. Yksilö ei saa löytää seksuaalisuuttaan vaan se on annettava kuin Jumalan sana. Säännösteltynä ja valmiina säännöille. Neuroottisen seksuaalisuuden uljas puhtaus.


Todellakin nyt tämä hedelmöityshoitoangstikiihko ja moralistien vihainen ahdistus ei-heterokulttuuria ja kasvatuksen joustavia sosiologisia malleja kohtaan on minusta merkki uudesti syntyneestä kalvinismista, USA:n puritanismin/fundamentalismin kautta kierrätettynä: vihaa ja pelkoa saa kokea "puhtaita ihanteita" uhkaavia, "oikeaa todellisuutta" murentavia vihollisia eli "epämoraalisia" ihmisiä kohtaan.

Täydellisen ihmisen kaipaus.

Ei-samankaltaisuus on kalvinisteille kapinaa hyviä moralisteja vastaan ja siis kapinaa yksioikoisen logiikan Jumalaa vastaan. Jopa Jumalan täytyi käsitteenä olla taas tukena ja aseena ahdistuneiden roolineurootikkojen taistelussa erilaisuutta ja toiseutta vastaan. Puhuttaessa jenkkien uskonnollisista liikkeistä, menestysteologiasta, reformisteista yms, täytyy muistaa, että käytännössä suurin osa on kalvinismia uudessa paketissa.

Ihmisellä ei saisi olla vapaata tulkintaa ihmisestä kalvinististen uusmoralistien mielestä. Porvarillinen parisuhdefantasma elää pyhittävänä tekijänä ja muu ihmiskuva on uhka turvallista mielikuvaa vastaan. Ikäänkuin heterovanhempien luoma väkivallan todellisuus maassamme ei olisi suurempi ongelma kuin erilaiset perhemallit.

Vain selkeä yhdenmukaisuus ja pelko on monille se ainoa jumala, jota kuvittelevat eläväksi luojaksi ja elämänhalun salliaksi. Pelkäämällä sinun on leipäsi syömän. Ja erilaisten viholliseksi, tuomitsijaksi, hyvien kansalaisten puolustajaksi. Roolien antajaksi.

Mikä on totuus ihmisestä?

Tosi ihminen?
Mikä erilaisessa uhkaa niitä, jotka hakevat turvaa säännöistä ja todellisuuden fundamentaaleissa ideoissa, uskonnollissävytteisissä fantasmoissa? Mitä turvaa ihminen saa neurooseista, joilla voi torjua ajattelun ja muuttumisen jatkuvan paineen?


Sokrates/Platon, Kierkekaard ja Nietzsche ovat mahdollistaneet yksilön.

Todellisuutemme. Modernin vapauden idean.
Havainnon. Omakohtaisen omantunnon.
Perustekijän, jonka takia uskallamme ajatella.
Ja vaatia onnellisuutta jokaiselle oman mittansa mukaan - ilman kilpailun tai moraliteetin ankaran rajaavaa kehystä.

Nietzsche on väärinymmärretyin filosofi. Hän oli poleemisin ajattelija mitä on ajattelijoiden mielikuvamarkkinoilla. Nietzsche on käsitteenä monelle hupia aforismeina ja Nietzschen lauseita mainitaan usein vitseinä ja huvittavina kärjistyksinä. Jumala on kuollut - muta Jumalan voi kullata eri tavoin.

Nietzsche - tai Kierkegaard - voisi olla mykkänä kauhusta nykyisen ajatusten tuotteistamisen, uskonnon siirtymisestä brändiulottuvuudeksi ja välineellistämisteollisuuden volyymin äärellä. Nietzsche ei uskonut yhtenäiskulttuuriin mutta oli täysin yhtenäiskulttuurin lapsi. Hän voisi kuitenkin kokea jonkinlaisen valaistuksen nähdessään kaltaisemme postmodernin, välineellisen kulttuurin kääntymisilmiöistä takaisin fundamentalismiin, kokonaisselityksiin amerikkalaisen kalvinismin tuotteistamissa neuroosien muodoissa.

Fundamentalismi on fantasma suuresta tarinasta, jossa Jumala loi Adamin ja antoi Adamille selkeitä tehtäviä ja jopa naisen Adamin turhautumista vastaan. Siinäpä suuren tarinan sanoma - Jumala antaa Adamille eläimet nimettäviksi ja - mikään ei riitä Adamin huvittamiseksi niin että Adamin on purtava ruokkijaansa käteen ja saatava kiihoketta lopulta vain kielletystä hedelmästä. Suuri tulkinta tarinana - kaikuna riittämättömän lapsen peloista?

Onko uskonnollisuus, fundamentaalisiin pakkomielteisiin fiksoitunut ja porvarillinen ihmiskuva vain kapinan pelkoa, taantumisen toivetta holhokki-Aatamin kapaloihin, arkkityyppi riittämättömän lapsen lapsuudesta, rakkaudettoman alkutodellisuuden oivaltamisen pelosta? Tiedostamisen pelkoa?

"Minä kelpaan, siis olen"

Monille ainoa apu ristiriitoja ja ahdistusta kohtaan on Neuroosi, esim uskonto tai kunnon kansalaisen heteromääreet, mikä tahansa fundamentalismi Oikeasta Todellisuuden Tietämisestä ja rajaamisesta. Järjestyksen ehdot, olemassaolon luvat, ehdollinen rakkaus.

Moni tulkitsee Nietzschen ahdistunutta pulputusta neuroottiseksi mutta Nietzsche oli kyllä minusta nimenomaan neurooseja hajottava ajattelija, vaikka tietysti itsestäänselvyyksien hajottajana luonnollisesti ahdistunut taistelija, ulkopuolinen kaiken sisällä. Nietzschestä on kirjoitettu niin huonoja analyysejä että ei ehkä kenestäkään muusta ole niin surkeita hahmotelmia kirjoitettukaan.

Nietzschellä ei ollut päämäärää tai jäsennystä vaan purkava tehtävä, julkilausuma hyvin fiilisipoleemisina purskahduksina - inhimillisenä vuorovaikutuksena rajaavia tekijöitä kohtaan. Porvarillinen luokittelu ja siistin maailmanjärjestyksen luominen hyväksynnän kategoriassa on purettava Nietzschen löytöretkellä. Henkisyys on ikuista kapinaa ihannepelkojen pseudotodellisuudessa, porvarillisen selkeää ajatus- ja sopeutumistyötä vastaan. "Kuinka tulen arvostetuksi" -toimintamalli ohjaa kaikkea sosiaalista hysteriaa eli olemisen tavan neurooseja määritellä "tavoiteltava ja arvonmäärittely".

Esim. "Hyvä työntekijä" olisi Nietzschelle kauhein tapa määrittää ihmistä, kadotus. Tosi ihmisyyden neutralisoiminen. Ali-ihmisen ylistämistä. Muodin orjien "yksilöllisyyden ylistämistä - ylistämällä alistamista. Kelpaamattomuuden korostamista, ihanteiden ruuvin jatkuvaa kiristämistä ohi subjektin. Aina enemmän, korkeammalle, paremmin . ulkopuolisten ja mielipuolisesti muuttuvien kriteerien mukaan.

"Ole muita parempi, nauti muiden nöyryyttämisestä ja halventamisesta kun olet muiden yläpuolella".

Kulttuuri määrittelee hyvän/kelpaavan määrityksiä ja "hyväksynnän ehtoja" mallien kautta. Ihmiset tuntevat turvallisuutta mallien ja helppojen moraliteettien kautta. Heteromalli saa ylistystä pyhän selkeän tarkoituksenmukaisuuden kautta. Ei hupia ilman biologista tuotantovelvollisuutta, vai mitä.

Standardi-ihmisen tuskanhallintaa helppojen ja halpojen ja kaikkien tykkäämien IKEA-moduulien avulla.

Sokrateen aloittama filosofinen vapaus ja vapaasti oivaltavan ihmisyyden etsintä ei ikinä turvaudu mallien ja hyväksynnän selkeyteen. Selkeys ja sokeus ristiriidoille ja monitahoisuudelle on eksistenssifilosofeille kauhein valhe. Jos ihminen haluaa varman onnen, hän turvautuu selkeyteen ja kulttuurin antamiin malleihin, jotta voit saada hyväksyvää palautetta. Kadottaa itseytesi identiteetin leikkurissa, rajata itsesi julmasti ilman ymmärrystä, väkivaltaisesti, ideologisesti; "Heteroseksuaalisuus on onnen ehto ja tasapainon tae. Muut, onnettomat eivät saa määräillä oikean ihmisyyden toteuttajia".


"Äitiys" on esimerkiksi hysteerisen korostettu itsearvo, "varmasti" positiivinen roolimääre ja sukupuolipolariteettia ylläpitävä fantasma kultturissamme, sillä tuetaan naiselle elämän tarkoitusta, äitiyden "hyvää" tuottavaa myyttiä.

Mutta Sokraattisesti (ja Nietzschellisesti) ajatellen Synnyttäjä ei voi mitenkään olla automaattisesti "uuden elämän hyvä luoja", (vaikka tottelisikin kulttuurillisia ihanteita täydellisesti) - vaan synnyttäjä voi olla vääristyneen ihmisyyden esimerkki, jos synnyttäjä etsii tarkoitusta vain hyväksynnän ja hype-roolin kautta. Saadakseen hyvksynnän toteuttaa tehtävän - antaakseen muille tehtävät oman pyhän roolinsa kautta. Lapset voivat olla silloin vain lavasteita ja saavat osakseen epäinhimillisen ja väkivaltaisesti rajatun roolin aikuisen elämänhallinnan fundamentaalisessa näytelmässä.

"Epäilen, siis olen"

Eli valheellinen toivo voi olla kauhein vankila.

"Yli-ihminen" inhimillesen perusvoiman ideana, vapaana ajattelijana, ideaalimallina, vapauden arkkityyppinä oli Nietzschelle vapauden metafora ja väline toivolle ihmisyyden persoonallisesta toteutumisesta, yksilön kulttuurista. Pelon suuntaviivoille sokeutumista. Eli ihaillut ideologiset ihanneihmiset eivät voi olla yli-ihmisiä vaan neuroottisia oman itsensä vankiloita, mielikuvina elämänhallinnassa. Yli-ihminen ei saa tulla kulttuurin muovaamaksi vaan ihmisen täytyy luoda kulttuuri. Luova ihminen, joka ei ohjelmoidu neuroottisesti neuroottisten mallien mukaan.

Ihminen ei ole kulttuuria varten vaan kulttuuri on ihmistä varten.

Neuroosi on aina manipulaation kokemista todellisuudeksi.
Selkeyden hysteriaa.
Eheyden fantasmaa.
Suorituskeskeistä olemista tiedostavan olemisen sijaan.
Standardi-ihmisen tuskanhallintaa rajoitetun tajunnan autuudella.


Freud jatkoi suoraan Nietzschen projektia.

Freud on ehkä pohjimmiltaan aivan samalla linjalla kuin Nietzsche.
Neuroottisuus identiteettifunktiona freudilaisittain sallii ihmiselle onnea, turvaputken, kun ihminen neuroottisesti haluaa itsestään selvästi määritellyn mielikuvan valmiin muotin mukaan ja mm rajaa seksuaalisuutta, hyväksyy "hyväksytyt aggressiotavat" kultturistamme. Varjopuolena sitten vihaa erilaisuutta ja tapojen vastaista ilmiötä. Määrittelemätön ahdistaa, määrittelemättömät, ymmärrystä pakevenvat yllykkeet suojataan neurooseilla jotka ovat aina kulttuurisesti latautuneita ja määritettyjä.

Neuroottisuus on Freudinkin mukaan kulttuurimme lokerikko, joka takaa valmiiksi määritellyn onnen
a) kriteereiden - ja b) hyväksynnän kautta.

Kulttuurimme vihaa/torjuu neuroottisuudesta vapaita ihmisiä. Neuroosi on korvamerkintä tehokkuudelle ilman valintaa.

Työhulluus eli työmoraali eli "työetiikka" oli Freudille vain mielettömän leimaamisen ja kelpaamishysterian yksi muoto. Itsensätoteuttaminen ulkoapäin on siis neuroosin selkein malli ansana. Työetiikka on aina myös ihanteisiin sovittautumisen estetiikkaa, metaestetiikka.


Yksilön itsensä kehittäminen on sekä Freudille että Nietzschelle Se suurin tehtävä, mikä yhteisölle ei ole ensisijaista.
Kulttuurinen väkivalta eli pakkokategoriat, selkeät asetelmat valmiista yhteiskunnasta ja ihannetehtävistä (valmiista identiteeteistä) ovat siis yksilön vapaata suuntautumista vastaan.

Rahan tms dogmaattisesti ankkuroidun ilmentymän arvostaminen on väkivallan yksi sokea muoto. Sisältö ja mielekkyyden päämäärä ei ole tärkeintä kun arvostetaan rikastuvaa ihmistä vaan menestyminen nähdään yleiskelpona turvana ja muille esimerkillisenä mallina - ihailu on aina kulttuurimallien ja muottien tottelemista. Kumpaa arvostetaan enemmän, visioiden mahdollistamista vai kunnon saldon todistettavaa saavuttamista?

Yli-ihminen on ideaalina ja arvona siis ikäänkuin Matrix-elokuvan päähenkilön tehtävä vapautua harhasta. Luoda omat ihanteet systeemiin nojautumatta.
Eikä siis Buddhan opetukset ja valinnat ole kaukana Nietzschen ja Kierkegaardin vapautuvan ihmisen ihmiskuvasta.


Freud ehkä hyväksyi pakon edessä, porvareille sopivan terapeuttisen ratkaisun aikansaamiseksi, rajoitetun yksilöllisyyden käsitteen onnellisen ihmisen määreeksi, "terveesti toimintakykyisen rajoitetun neuroottisuuden harhan", perusonnellisen yksilön minimistandardit ja että lopulta vain hyvin harva ihminen pystyy irrottamaan persoonallisuutensa sosiaalisesta roolipolttomerkistä, pakkopaidasta ja siteistä - mutta Nietzsche ei halunnut onnea yksilön korkeimmaksi määreeksi, jotakin kitkatonta systeemin osasena olemista ilman sisäistä tavoitetta; Nietzsche uskoi uuteen ihmisyyden aamunkoittoon ja yksilön tiedostamisen ja luomisen voimaan, uuden tiedostamisen voimiin ja tulevaisuuskulttuuriin luovasta yksilöstä, jolle ei riitä hyväksyntä ja yhteiset valheet riittävästä ryhmän jäsenyydestä.

Yksilöksi ei synnytä vaan yksilöksi tullaan.

Kelpaavan yhteiskunnan jäsenen määrittäminen heterovelvollisuuden toteuttamisen kautta olisi siis nietzscheläisittäin juuri mielettömyyden huippu: Olemassaolon tarkoitus tehtävien suorittamisen kautta -
Tietoisuus rajoittamisen kautta.
Persoonallisuuden hallinta hyväksytyn identiteetin rajojen kautta. Horror, horror.

Nietzsche vastusti "realiteetteja" filosofisesti vapaan mielen vuoksi - ja kyllä tavallaan Freudin teorioissa teoreettisena lähtökohtana kaikelle on myös vapaan yksilön ideaali, johon Freud vertasi kaikkea sairasta, neuroottista, psykoottista ja hallusinatorista. Siis negaatioiden kautta Freud mallinsi näkemystä Tiedostavasta ihmisestä. kaikki mielensairaudet olivat tiedostamisen vääristymiä Freudinkin ihmiskuvassa. Freudia ja länsimaalaista psykologiaa ei voi ymmärtää ilman filosofista tausta-ajatusta yksilön individuaatiosta "ryhmän kautta yksilöksi".

Ryhmä on siis yksilö varten eikä yksilö ryhmää varten länsimaisen mielenterveyden metapsykologiassa.

Fundamentalismi on olemisen ahdistuksen neutralisoimista varten ja yksilön kehittymisen tarpeen torjumista. Tulkinnanvaraisuuden kieltämistä ryhmäidentiteetin tarkoitusta pyhittämässä.
Das Gruppen uber alles.

Freudia on kummallisesti leimattu mahdollisimman raadollisen ihmisyyden kuvaajaksi vaikka minusta hänelle pohjimmiltaan homo sapiens oli harha, taantuneisuuteen tukeutumista ahdistavassa pakkomiellekulttuurissamme ja terveys oli vapautta, vapauden tiedostamista, yllykkeiden tiedostamista, sairaiden viritysten tiedostamisen kautta vapautumista henkiseksi olennoksi. Eli siis seksuaalisuuden tiedostaminen JA hyväksyminen Freudilla ei ole seksuaalisuudelle ylivallan antamista. Seksuaalisuuden torjuminen taas oli Freudille selkeästi seksuaalisuudelle ylivallan antamista.

Niin Freudilaisuus kuin kaikki hyvä filosofia perustuu paradokseille. Viisaudelle, joka näkee ihmisessä mahdollisuuksia eikä vain lain alle pakotettavaa rajoittuneisuutta ja hillittävyyttä. "Laki", sopimussysteemi ryhmän mahdollistamiseksi, ei saa olla yksilöllisyyttä dumppaamassa vaan mahdollistamassa.

Freud on niin väärinkäsitetty Suomessa että hävettää. Täällä Freud-kirjallisuus on laiskuuden ja ideologisen Freudvärittämisen takia käännetty englanninkielisestä kirjallisuudesta eikä aidosta saksankielisestä.

Freud oli ennen kaikkea sosiologi ja hän ymmärsi, kuinka persoona muodostuu ensin vain sosiaalisen tiedostamisen ja vuorovaikutuksen kautta MUTTA hän ymmärsi prosessina individuaation eli persoonallisen olemisen tiedostamisen korkeimmaksi voimaksi ja terveyden suuntaviitaksi.


Mitään filosofia ei pitäisi ymmärtää totisesti.

Elämää ei voi ymmärtää ilman filosofiaa, mahdollisuuksien viisautta.
Mitään suurta ahdistunutta filosofia ei saa nähdä vain ahdistuksen maalarina vaan rakkauden ja kutsumuksen kautta suurista jännitteistä ja kulttuurikonflikteista huolimatta: vapauden uskonhyppyyn kykenevinä. Suurten ajattelijoiden ajatukset eivät tosiaankaan synny ahdistuksesta vaan ahdistus on syntynyt ajatuksien takia. Ahdistava eksistentiaalisen vapauden uskon hyppy ilman kategoriaa , ulkopuolista tarvetta ja kiitosta.

Mr Nietzsche oli ahdistunut veikko kuten edeltäjänsä Kierkegaard ja ne jännitteet näissä tyypeissä on todellakin ensin hahmotettava, jos aikoo ymmärtää kirjoittajien tekstejä. Aito ahdistus on aina arvoituksen paineesta syntynyttä.

Nietzschen vihamieliset osuudet joissakin teksteissä esim. Sokrateesta ja tämän kaiken atomeihin purkavaa rationalismia kohtaan ovat minulle suurta huumoria ja parodiaa koska Nietzschen kirjoittamistyyli perustuu täysin Sokrateen tyylille ja filosofiselle "tietämättömyydelle kulttuurin oikeista linjoista".

Sokrates vaati filosofilta/"tosi ihmiseltä" täydellistä tiedon, tapojen ja jopa sanojen merkitysten kyseenalaistamista, jotta filosofi voi olla purkaja ja uuden tietoisuuden luoja. Pyhä tietämättömyys tietoisuuden ehtona, oikeiden kysymysten ehtona.

Esim
Onko ihmisyys todellakin määriteltävissä uskonnollisten motiivien käyttämässä biologisessa funktionalismissa ? Voiko fundamentalistista ihmiskuvaa ja aitouden vaatimusta pitää mitenkään järkevänä, kun ihmisyys määritellään pelkojen ja uhkakuvien kautta? Voiko yksilön seksuaalinen itsetoteuttaminen tai perheen määrittely olla uhka yhteiskunnnan onnistumiselle?

Esim
Useimmille raha merkitsee vapautta mutta sokraattisesti nähden ihmiset suostuvat rahan takia orjuuttamaan ja hiljentämään itseään - ja siten vääristämän itseään työelämässä. Näin siis vapauden (kapitalistinen) mielikuva voidaan sokraattisesti nähdä paradoksina eli kuinka "vapaustavoite" onkin orjuuttamisen mekanismi.

Nietzsche kyseenalaisti kaiken ja on aforistisena shokkiefektinä ollut seurapiirihupia ja tunnettu "ääriesimerkki" , karikatyyri filosofiasta vaikkapa ihan vain sana-/ajatusleikkinä. Mutta Nietzsche, Kierkegaard ja Sokrates olivat vakavissaan leikittelemässä kaiken kulttuurin harhaisella ehehydellä. Hajottamisen vapaata leikkiä määritellyn Totuuden murskaamiseksi, yksilön oivaltavan totuuden tähden. Heille todellisuus ei ollut todellisuutta sellaisenaan, tyytyväisyyden ja helppouden maksimoimiseksi. Oivaltava ihminen, leikkivä ihminen. Elävä ihminen.

Vapauden hajottava voima
kulttuurimme luoman
todellisuuden eheää
harhaa vastaan.

Pois polulta


- Punahilkka-satu, unien ja satujen yleinen tulkinta
sekä myytit aggression kästieelemisestä

Myyttien ja myyttisten aggressioiden merkitys
ja toiminta psykoseksuaalisten satujen
ja rituaalien tragediaelementtien tulkinnassa

Sweet Movie

- makea kaunotar (1974)

:: elitisti.net

Persona Bergman

Suomalaisen filosofian suurin ongelmakohta on Nietzschen väärinkäyttö.

Ymmärrän että on suuri houkutus käyttää natsien väärentämiä Nietzschen kirjoja ja lauseita ideologiseen länsimaisen rappion kontrastiseen kuvaamiseen kaunokirjallisesti kristillisen romanttisesti "moraalin vastustajana", suuri saatana, yhtenäiskulttuurin hajottaja

 mutta on erotettava selkeästi natsien luoma retorinen tuomiohahmo, josta on tehty idyllisen moraalin vastustaja-hahmo, preparoitu fiktiivinen natsien nihilisminäkemyksen nihilisti-Nietzsche ja siitä todellista vapaudesta ja todellisesta rohkeasta vapautuvasta yksilöstä puhuva todellinen Nietzsche, joka ei salli ihmisen vedota kirkon tai ideologiseen huntuun ja valmiiseen identiteettipakettiin ratkaisujen perusteluna.
 
Todellinen Nietzsche

oli äärimmäisen intuitiivinen ja optimisti yksilökeskeisyydestä ja historiasta vapautumisen puhuja. Yksilövastuu on äärimmilleen viritettyn

Venäjällä Nietzschen vastakohdaksi nostettu Tolstoi puhui taas uskomattoman jäykän dogmaattinen yhteisön moralistisesti ja romanttisten standardien uskonnollisesti määrittämästä ja häpeällä ohjaamasta yksilöstä.

Nietzschen keskipisteessä oli luova, itseään uudestaan luova, dogmahistoriasta vapautuva ja tiedostava ihminen,

Tolstoilla  alistuva, kirkon rituaalimystiikkaan mukautuva nationalistinen ja kirkkoisien moraalimystiikan avioliittokeskeinen tavallinen ihminen ideologisen harmonisoinnin kohteena konservatiivisessa nostalgiassa,

jossa Vatikaanin Mithra-kultin uhri-opista luotu itäinen kirkkoversio nostetaan ihmisen dogmaattiseksi määrittäjäksi hyvin jäykillä esikuvilla ja rajamääreillä,

( mm uhri-estetiikassa jopa avioliitto-suhde on vain romanttinen uhri ja moralistisen unelman toteuttaminen eikä suhde).
 
Väärän natsien luoman varjo-"Nietzschen" runollinen ja retorinen käyttö äärimmäisen dikotomioiden luomiseksi on ymmärrettävää kontrastien luontia ihmisen aivojen kontrasteja vativien mekanismien vuoksi

 -  mutta on vain natsien ja siskon luomaa filosofista perversiota ja raiskattua filosofia, josta on tehty ideologinen preparaatti kontrastiksi ja vihan filosofiksi väärinkäyttäen/faktisesti sanoja väärentäen oikean filosofin kielellisiä mielikuvia.

KW: Franz Kafka työetikkaa eettinen ajattelu kuluttaminen kulutusyhteiskunta muoti muodikas zeitgeist tehotuotanto stressi sairastuttava stressiperäiset sairaudet teho
















maatalous eläinvideot sikala kanala tuotanto elinkeinoelämä politiikka pörssi pörssikurssit addiktio addiktiot anoreksia bulimia fantasia dystopia