keskiviikkona, helmikuuta 27, 2008

Tulppa nimeltä Mauno


Varsinkin tietoyhteiskunnassa tieto on valtaa.
Ideologisesti ohjatut yhteiskunnat ovat tietoyhteiskuntia.

"Tieto" määritellään ideologisesti hyväksi tai pahaksi.
Paha tieto uhkaa "ideologista yhtenäisyyttä".


Tiedon pimittäminen on vallan ehto.

" NKP:n keskuskomitean Suomi-paperien salassa pysymistä halusi kesällä 1992 presidentti Mauno Koivisto.

Suomi oli ainoa maa, joka ei huolinut Venäjän presidentti Boris Jeltsinin yhteistyötarjousta 1992. Muiden maiden tutkijat selvittivät arkistoista mm. Katynin murhat, Unkarin ja Tsekkoslovakian kansannousut sekä Vietnamin sotavangit.

- Suomessa viralliseksi linjaksi olikin valittu vaikeneminen yhteisestä lähihistoriasta, mikä poikkesi muiden omaksumasta linjasta, Rautkallio toteaa.


Näin todetaan valtiotieteen tohtori Hannu Rautkallion uutuuskirjassa Moskovan päiväkirja 1989-1993 (Tammi). Rautkallio pääsi syksyllä 1991 ainoana suomalaisena NKP:n sitä ennen huippusalaisiin arkistoihin. Rautkallio toteaa IS:lle, että Suomi menetti tilaisuuden tutkia koko sodanjälkeistä historiaansa. Hän ihmettelee asian jäämistä julkisuudessa vähälle huomiolle.

- Presidentti Koivistolla oli kesällä 1992 historialliset avaimet käsissään. Hänestä olisi voinut tulla todellinen historian tekijä, Hannu Rautkallio kirjoittaa teoksessaan. - IS fi

Ja rakas presidenttimme Halonen jatkaa samaa linjaa pitämällä Koiviston ja Kekkosen arkistot kiinni. Maanisämme saavat maatua rauhassa omien valtakeinottelujensa päällä. Kekkosen jälkiperintönä varsinkin mystisen massiivinen kymmenien miljoonien omaisuus on vielä arvoitus, niin alkuperältään kuin kooltaankin.

Suomi on myös ainoa länsi-Euroopan maa, jossa on käytännössä yksi ainoa valtakunnallinen sanomalehti. Monopolimediassa tiedon pimittäminen on se suurin poliittinen voima.

Sotatuomareiden arkisto on myös ideologisen lukon takana, jotta joukkomurhat eivät rasittaisi Suomen valkoista omaatuntoa vuosilta 1917-1945.


.

sunnuntaina, helmikuuta 24, 2008

Perusdraamaa Oscar-tilaisuudessa

Aika mielenkiintoinen yllätys Oscar-ehdokkaista on Juno. Pienen kuvion peruskauraa. Tyttö, vahinko, elämänhallinta ja rakkauden määritteleminen turhia huolehtimatta.

JUNO:n käsikirjoittajan hauska blogi
FILM SYNOPSIS - When Juno, a smart, outspoken sixteen-year-old, finds herself pregnant, she decides to give the baby up for adoption. As her pregnancy progresses, she spends time with the baby's prospective adoptive parents, Mark and Vanessa Loring, until her growing bond with Mark begins to take a turn that could throw everyone's plans into chaos.

Sekä parhaan elokuvan että käsikirjoituksen että ohjaajan että näyttelijättären ehdokkaana. Huh. Juno. Tavallinen elokuva pylvään päässä. Esimerkkinä.

Kun miettii syitä tämän filkan nosteeseen niin näyttää siltä, että joka Oscareihin valitaan aina ultrapositiivinen, elämäntoivoa antava moraliteetti. Merkiksi "paremman todellisuuden" mahdollisuudesta. Juno on moraliteetti. Raskaaksi tulevan tytön rooli- ja identiteettikriisi ja ongelmat ikään kuin haihtuvat rakkautta täynnä olevassa maailmassa. Ihana Hyvä Todellisuus paljastuu. Vain rakkautta tarvitaan. Se toiveiden ydin, mikä tekee elämästä elämisen arvoisen.

Realistista?
Propagandaa?

Kuinkahan moni päähenkilön ikäryhmän nuori kokisi tämän elokuvan realistisena? Siis uskottavana tässä omassa elämässään. Moni varmasti pitäisi tätä hyvänä, romanttisena ja lohduttavana elokuvana, mutta realistisuus on sinänsä hieman eri määre. No, elokuvanhan ei tarvitse olla realistinen kun tämänkin elokuvan genre on elämänläheinen elokuva. Elämänläheisyys liitetään sitten käsitteeseen toivo. Paremmasta. Esimerkillisestä.

Eli olisiko toisenlainen loppuratkaisu ja esim epäkypsän nuoren ahdistuksen kumuloituminen positiivisen tsemppaamisen jälkeen tiputtanut tämän elokuvan pois Oscar-karkeloissa.
Luulisin.

Tämän elokuvan porkkana on käsitteellisesti ja symbolisesti ihailtava nuori, joka haluaa ja kykenee ottamaan aikuisen roolin ja vastuun mahdollisimman nuorena. Ällistyttävästi, ihailtavasti. Fantastista!

Tämäntyyppisessä elämänläheisessä elokuvassa ristiriita on vain aloituksen motivaatiolinko, samannapaisen magneetin hylivä voima toiselle samannapaiselle magneetille, ja suuri valaistuminen voimanlähteenä itseoikeutettu elokuvan "kaari". Hahmoilla ei tunnu olevan sisäistä ristiriitaa muuta kuin alkulaukaukseksi. He ovat vain oppilaita rakkauden luokassa. Kipuilua on, epäuskoa annosteltuna, on toki, että draamaksi tunnistaa mutta ihmisen pimeä puoli on vain lavaste elämän toivoa antavalle tarinalle. Eli päähenkilö on funktio positivistisessa rakkauden vyörytyiksessä. Suorittaja annettuun tilaukseen.

Kertomuksen pääosassassa eivät ole roolihahmot vaan kirjoittajan toivekuva, jonka kautta toinen todellisuus työntää sivuun tämän todellisuuden esteet, rajoitteet ja lainalaisuudet. Jossa roolihahmot suorittavat pelastavaa tarinaa paremmasta maailmasta automaattiohjauksessa. Nuorista kuoriutuu aikuinen kuin appelsiinia kuorimalla.

Kaikki valaistuu.

Rakkaudessa ei ole mitään vikaa todellisessa maailmassa mutta tämä kertomuspakkaus on minun silmissäni propagandafilmi aikuisen ihannetoivekuvasta nuoresta, josta aikuisen ei tarvitse huolehtia. Tämä heittää nuorelle epärealistisen paineen olla aikuisten ihanteiden mittainen. Jotta aikuinen kokisi oman olonsa helpottuneeksi ja oman roolinsa vähemmän vastuulliseksi.

Jotakin kieroa tässä lämpimässä elokuvassa.
Kuin haudutettu märkivä haava muovilaastarin alla.
Nuori, helpota aikuisen oloa niin saat kiitosta.



Keskiaikainen dramaturgia; Moraliteetti
Jokamies on saanut allegorisiksi ystävikseen Älyn, Voiman ja Kauneuden. Kuitenkaan hän ei ole pitänyt huolta lahjoistaan, vaan on hukannut ne elämän polulla. Vain Hyvät teot ja Oikea tieto jäävät Jokamiehen turvaksi kun viimeinen henkilöhahmo, Kuolema, kutsuu häntä.


Hyvät ystävät, tarkoin kuunnelkaa

niin taidatte oikein oivaltaa mikä tarkoitus on näytelmämme

jota hengelliseksi nimitämme

On toinenkin sillä nimitys

se on Jokamiehen tilitys.

Sanoin kauniin se pyrkii saarnaamaan,

kuink elämämme päällä

maanturhuutta on ja haurast aivan

katoovaa jälkeen paljon vaivan

On kaunis selkeä näytös tää,

sen jokainen taitaa ymmärtää

Sen aihe on kallisarvoinen

ja paljon on takana tapausten

Niinkuin äiti siivilästä

te taiten ottakaa opetus tästä."


- Jokamiehen prologi




TAGS:: palkintojen jako palkinnot ehdokkaat veikkaus palkitut elokuvat käsikirjoitukset tilaisuus elokuvakulttuuri akatemia arvio
.

lauantaina, helmikuuta 23, 2008

Gadgets: Tee oma maailma

Tee itse oma peli.

Jos mäiskintäpelit eivät kiinnosta niin tee oma sosiaalinen maailmasi, pelisi Simsiin. Oma logiikka, omat syy-seuraussuhteet. Oma maailma omilla lainalaisuuksilla.


Tee
Oma uskonto, lahko.
Oma mysteeri, oma Agatha Christie-muunnelma.
Oma vinon kiero työpaikka ja sen sosiaalinen nuoleskeluviidakko.
Oma kafkamainen tarkkailuyhteiskunta ja oma supo pelaajan kannoilla.


II

Suomalaisen Petri Purhon kehittämä Crayon Physics on vaihtoehtopeli, jossa luodaan hilpeän leikillinen, dynaaminen 2D- virtuaalimaailma piitämällä itse, voitti juuri indiepelikilpailun. Ei ole vielä aivan valmis mutta testiversio ladattavissa windowsille. Lapsille hyvin havainnollistava peli tietokoneen mahdollisuuksista.

Crayon Physics Deluxe is a 2D physics puzzle game, in which you get to experience what it would be like if your drawings would be magically transformed into real physical objects. Solve puzzles with your artistic vision and creative use of physics.


.

Blanco Spirituals



Ismo Alanko Teholla ”Blanco Spirituals” muutama biisi netissä: (onneksi kaksi parasta Kuka pouhuu ja Seitsämän)

Keikat

Tulevat esiintymiset
05 maalis 2008 19:00
Sellosali Espoo
06 maalis 2008 19:00
Paviljonki Jyväskylä
07 maalis 2008 19:00
Verkatehdas Hämeenlinna
08 maalis 2008 19:00
Laurentius-sali Lohja
12 maalis 2008 19:00
Sibeliussali Lahti
13 maalis 2008 19:00
Warkaus-sali Varkaus
14 maalis 2008 19:00
Hyvinkääsali Hyvinkää
15 maalis 2008 19:00
Kulttuuritalo Helsinki
27 maalis 2008 19:00
Konserttitalo Kotka
28 maalis 2008 19:00
Wanha Domino Turku
29 maalis 2008 19:00
Tampere-talo Tampere
03 huhti 2008 19:00
Kulttuurikeskus Iisalmi
04 huhti 2008 19:00
Madetojan Sali Oulu
05 huhti 2008 19:00
Musiikkikeskus Kuopio
11 huhti 2008 19:00
Lappeenranta-sali Lappeenranta
12 huhti 2008 19:00
Mikaeli Mikkeli
13 huhti 2008 19:00
Carelia-sali Joensuu





Raamatun ja virsikirjan aivoihin tatuoivat

rakastavat, viisaat ihmiset

Pelkoa ja pelastusta annosteltiin kadotusta
pienen ihmismielen syvyyksiin

Pelottavaa arvokasta kaunista ja kammottavaa
jotain josta ei voi jäädä pois

Kuka mä oon
Kuka puhuu
isäni suu
avautuu
ei mua oo
ei mua jää
jää vain yö
valoisa yö
Kuka mä oon
Kuka puhuu
isäni suu
avautuu

-Ismo Alanko





lauantaina, helmikuuta 16, 2008

Lamalobbarit kansalaisten arvoja vastaan

Lama ei ole historiaa.

" Suomalaisten alistuminen hyvinvoinnin leikkuisiin on huolestuttavaa. Heidän pitäisi kyyristelyn sijasta nousta puolustamaan hyvinvointia. Tätä mieltä on sosiaalipolitiikan professori J. P. Roos.

Kansalaiset hyväksyivät viime laman aikana leikkaukset eikä kansanliikkeitä noussut. Juuri tätä J.P.Roos pitää hyvinvointivaltiomme kannalta huolestuttavana. Ihmiset ovat puolustaneet hyvinvointivaltiota mielipidemittauksissa ja siksi poliitikotkaan eivät voi asettua sitä vastaan.

– Mutta minun nähdäkseni myös arvioidaan niin, että tietyissä pakkotilanteissa suomalaiset alistuvat.

Poliitikot tietävät tämän seuraavaa kertaa varten. Ratkaisevaa on, mitä suomalaiset tekevät seuraavassa lamassa.

– Ovatko ihmiset valmiita maksamaan veroja ja ovatko valmiita muuttamaan äänestämistään, kun hyvinvointivaltio on uhattuna. Nämä ovat ne isot jutut, arvioi Roos. "

taloussanomat.fi/finanssi


Lama ei ole historiaa.

Se on poliittinen käyttövoima, väline liberalistiselle valtion häivyttämiselle.

Kaiken oikeuttava uhka, jolla voidaan kutsua demoneja ja kukistaa toisia ideologioita. Tässä "tehoa" ja sijoitusten tuottavuutta kirkuvassa näkökannassa valtiota ei haluta nähdä kansalaisten puolustajana ja edustajana. Hyvinvointia ei pidä jakaa vaan kasata niille, jotka osaavat käyttää systeemiä ja kiihdyttää voitontavoittelullaan kilpailua. Joille kertynyt varallisuus siirtyy pörssisijoitusten hypoteettiseen maailmaan, ei tosielämän ihmisten kuluttamiseen, mahdollisuuksiin ja hyvinvointiin.

Turvallisuus on varmaankin useimman yksilön tärkeimpiä hyvinvoinnin määreitä. Turvallisuus tarvitsee rajoja. Hyvinvointiyhteiskunta on perustunut rajoihin ja säännöstelyyn. Jakamiseen. Uusliberalistisessa ideologiassa suuryhtiöiden kasvu saa murtaa kaikki säädökset ja yhteiskunnan periaatteet. Yksilö täytyy vapauttaa yhteisöstä. Yksilö täytyy sitoa tuotannon mahdollistavaan hype-kulttuuriin. Halvempien tuotteiden hysteria rakastaa mainoskulttuuria, jossa ihmisen elämä on epätodellista verrattuna mainoksiin ja ihmisten arvomaailmaa halutaan määrittää mainosten kautta.

Pörssikurssien maksimoiminen ja toiveiden kasvattaminen on oikeistolaisen talouspolitiikan ainoa mittari ja ideologia. Yhteiskuntaa ei nähdä hyvinvoinnin varmistajaksi vaan pelkästään järjestyksen ylläpitäjäksi, matriisina, alustana. Hyvinvoinnin vähentyminen alemmalla yhteiskuntaluokalla ei liikuta pörssi-ideologian nielaisseita. Yhteiskunnan kehittymistä ei arvioida kun luodaan mahdollisimman positivistisia hypoteeseja "tehokkuudesta". Ylityön määrän lisääminen ei ahdista osakkeiden omistajia, kun he valitessaan houkuttelevimpia sijoituksia äänestävät jaloillaan maksimaalisen voiton ja kasvun perässä.

Pörssiarvon toive eli rahalla enemmän rahaa-hypoteesi on arvonihilismiä ja sitä käytetään arvojen sijaan. Luodaan ideologia julistamalla ideologiat kuolleeksi.

Tärkeintä on hypoteettinen ja spekulatiivinen suuryritysten tuleva "kasvu", johon lähes uskonnollisesti nojaudutaan ja jonka kautta pörssisysteemi luo osakkeiden arvonnousua. Kasvu ei tue arvoja vaan se on meta-arvo ja siksi lakaisee muut arvot alleen. Tämä pörssioptimismi ja varsinkin pörssissä tapahtuva futuurikauppa eli vedonlyönti on humanistisesti katsottuna kuitenkin nihilismiä, joka elää työn siirtämisellä köyhempiin valtioihin. Pörssioptimismi elää länsimaisen kulttuurin tuhoamisella.

Raimo Sailas ja pohjoismainen malli

J. P. Roos


Alkuperäinen liberalismi 1600-luvulla korosti yhteiskunnan osuutta tasapainottamassa yksilön asemaa uskontokuntien ja ahneuden välissä. Nyt liberalismissa ahneus on korotettu uskonnoksi, ainoaksi pelastavaksi voimaksi. Tyhmyydestä rankaistaan ja yhteiskunta luodaan yksilöitä hylkääväksi rankaisusysteemiksi taloussysteemin taustalle.

"Yksilön vapaus" on liberalistinen paradoksi. Valhe. Tämän ideologisen arvokatsannon mukaan yksilö täytyy vapauttaa valtion kansallisesta määrittelystä. Tosiasiassa tässä ideologiassa ajatusvoimana on firmojen vapauttaminen yhteisön valvonnasta. Firmoja kohdellaan yksilöinä, kuin niillä olisi identiteetti, yksilöä suuremmat oikeudet, joihon valtio ei saisi puuttua. Tässä fantasiassa talouselämä saa rajoittaa yhteiskuntaa mutta yhteiskunta ei saa rajoittaa talouselämää.

Suurimpi valheita tällä hetkellä on kysymys inflaatiosta.

Vaikka maailmanpankin runnoma pikaglobalisaatio on selkeästi suurin infaation aiheuttaja, niin on poliittisesti korrektia etsiä mitä tahansa muita syitä infaaltioon kuin kiristysglobalisaatio.


Kenelle edellisestä lamasta oli hyötyä?

Suomettumispolitiikan seurauksena syntynyt lama on otettu välineeksi. Kun suomalainen yhteiskunta oli Kekkosen-Koiviston rautakouralla muokattu lammasmaiseksi kontrolliyhteiskunnaksi ilman vapaata keskustelua, niin tästä kontrollista on tehty mielikuvana pelote. Se kontrolli ei ollut terveen yhteiskunnan kontrollia ja siksi ääriliberalistien nyt on helppoa vedota/vihjailla siihen mielikuvaan ja osoittaa kaikkea yhteiskunnan kontrollia yleistettäväksi pahaksi.

1989 laman ideologinen paniikki ja vastareaktio oli seurausta poliittisesta hämäyksestä ja käsien pesusta. Menneisyyden pikahautauksesta. Seurauksena lamasta tehtiin superlama, henkinen lama ja häpeän kulttuurin uusin muoto.

Mitä poliitikot pelkäsivät?
Syyllisyyttä. Paljastumista.
Vastuuta.

Lamasta tehtiin väline poliittisen johtomme uran ja vallan pelastamiseksi.

Vastuuseen ankarista virheistä eivät joutuneet poliitikot tai virkamiehet vaan vastuuseen laitettiin Suomen kansa. Vain koska se oli tottunut olemaan täysin luotavainen poliittisen koneiston erehtymättömyyteen. Venäläiseen tapaan alaisia rankaistiin tottelemattomuudesta ja häpäistiin tottelemisesta.

Poliittinen eliittimme kieltäytyi ottamasta vastuuta Kekkosen ja Koiviston ajan suomettumisesta ja valtavista talousharhoista, jotka olivat tiukasti poliittisen illuusion myötä luotu. Ne, jotka olivat laman aiheuttaneet, halusivat vapautua vastuusta ja siten hysterian synnyttäminen oli heille mitä parhain savuverho. Kansalaisia, joiden vapautta ja tahtoa oli ohjattu rankalla kädellä, syyllistettiinkin nyt tottelevuudesta ja käskijöiden virheistä.

YYA-ystävyyshybris aiheutti valtavan todellisuudentajun vääristymän.

Polittinen elittimme eli uskonnon kaltaisen hurmoksen vallassa, kun kuvittelivat ansaitsevansa poliittisia bonuksia käsittämättömällä nöyristelyllä ja "mallioppilastoiminnalla".

Ylikorostonut, harhainen minäkuva, hybris, on psyykkinen todellisuudentajun vääristymä, joka aiheutuu kokemusten ja tunteiden torjunnasta - ja aiheuttaa lisää torjuntaa, koska perustuu todellisuuspakoiseen itsensä korostamiseen. von Münchausen, joka nostaa itse itseään niskasta ilmaan.

Lama ei tule noin vain.
Ei varsinkaan tavallisten suomalaisten kokema lamaannus.

Holkeri uskoi Koiviston siunauksella ikuiseen hedelmälliseen bilateraaliseen talousyhteistyöhön Neuvostoliiton kanssa ja oli ennen lamaa vapauttanut lainanannon mielipuoliseen karnevaalimeininkiin- vaikka Neuvostoliiton selkeä kriisi ja lama oli torjuttu ällistyttävällä tavalla suomalaisen eliitin tajunnasta. Koivisto jopa antoi Neuvostoliitolle valtavia lainoja. Siis pieni maa antoi supervallalle lainoja luottojen muodossa - jotakin vinoa asetelmassa? Ei YYA-kermamme mielestä.

Poliittisen eliitin paniikkiratkaisu lamassa oli äärimmäisen kapitalismin iskeminen sisään. Jyrkästi ja armottomasti kuin itsestäänselvyytenä. Takinkääntö ennen näkemättömällä vauhdilla. Ikään kuin se olisi ollut aina suurin totuus ja kansalaiset olisivat vedättäneet poliittista johtoaan ahneudella ja typeryydellä. Tilanteen tulkinta käännettiin siis aivan nurinniskoin. Poliittinen johto täytyi vapauttaa kaikesta vastuusta ja he ottivatkin iloiten kapitalistisen nuhtelijan roolin.

Uusi Kapitalistinen realismi esiteltiin sosialistisen realismin keinoin.

Suomi putos puusta.

Kaikki entinen poliittisesti ohjattu ja pakotettu anomalinen YYA-mania julistettiin epäsuorasti valheeksi ja YYA-politiikan ja Suomen poikkeusasemaa juhlivat pseudososialistit julistautuivat kapitalistisen talouspolitiikan profeetoiksi. Hyvinvointivaltion vaatijat julistettiin valtion vihollisiksi, vaikka se oli ollut ylevin päämäärä 30 vuotta. Uudistumista ei tapahtunut. Ylipolitisoituneita virheitä ei myönnetty eliitin pelastamiseksi. Sokea poliittinen typeryys ei joutunut kriittisen pohdinnan alaiseksi kun turvauduttiin vielä ankarammin yhtä sokeaan typeryyteen ylilyövillä lamatoimenpiteillä. Samat typerykset jäivät pyörittämään uutta yritystä nimeltä Suomi Oy laman skitsofreenisessä kaaoksessa.

Ruotsissahan talouspolitiikka laman aikana oli aivan päinvastaista: yksilökeskeistä ja yksilöä suojelevaa. Täällä pankit ja valtio saivat pistää lihoiksi suurella voitolla ihmisten elämäntyöt, sukuyritykset, maat ja mannut ilman lisäluottoa. Ruotsi toipui huomattavasti nopeammin positiivisen, yrittäjäkeskeisen ja elämänmyönteisen ilmapiirin yötä. Valtio tiesi paikkansa ja tärkeytensä yksilölle.

Valtio otti suurimmat iskut vastaa yksilön puolesta - niin kuin valtion kuuluukin.


Lapsityövoima, saastuminen ja nälkäpalkka on nykyisessä "globalisaatiossa" vain ikävä sivuilmiö, joka ei heilauta kurssinoteerauksia. Kovat arvot hyväksytään väistämättöminä, "koska maailma on kova" - ja kovia arvoja kunnioitetaan, koska se on idelistisesti määritelty realismiksi. Aivan kuten natsi-Saksassa, sinun täytyi vain hyväksyä, että sotaa ei voi välttää ja siksi hyökkäyssotakin oli vain puolustussotaa.

Ei pidä koskaan unohtaa, että Hitlerin rahoittajina olivat itävaltalaiset, sveitsiläiset ja USA:laiset pankkiirit, jotka näkivät Hitlerin hyvänä sijoituksena. Lebenraumia, halpaa työvoimaa ja öljyä, muuta ideologiaa he eivät tarvinneet.

Hitler oli hyvä sijoitus.


Hyvä paha ihminen


Das Experiment




perjantaina, helmikuuta 15, 2008

REM for everyone - Editoi REMin video

REM for everyone - Editoi REMin video

Tee oma versiosi R.E.M.-yhtyeen Supernatural Serious -musiikkivideosta. Yhtye on julkaissut 11 kappaleesta kuvattua videota kappaleeseen liittyvällä sivustolla, josta kokeilunhaluiset voivat ladata videot koneelleen editointia varten.

http://supernaturalsuperserious.com

Windowsilla monet videoiden editointiin tarkoitetut ohjelmat eivät tällä hetkellä tue MP4-tiedostoja kunnolla, mutta videot voi muuntaa sopivan formaattiin (mm. DV AVI uncompressed) esim. avoimen lähdekoodin AVIdemux-ohjelmalla. "

http://fin.afterdawn.com/uutiset


Videoeditointiohjelmat



Editointiohjelmia


Adobe Premiere Pro XP
- 1 kk ilmainen koekäyttö try out
(erittäin hyvä monipuolisin värimäärittelyominaisuuksiltaan) :
https://www.adobe.com


tai erittäin helppo iMovien kaltainen

Premiere Elements 4
try out 1 kk
(ei monipuolisia värinmäärittelyitä)


Vegas Pro
collection Try out 1 kk

- hyvä värimäärittelyyn

Video Edit Magic 1 kk Try out



ilmaiset
www.ilmaisohjelmat.fi


Videospin
-helpohko


Cuttermaran


jumpcut.com

online editor
- miinuksena hitaat videolataukset isoilla tiedostoilla





Mac-omistajat voivat ladata kaksi vaihtoehtoista iMovie-versiota Applen sivuilta.





TAGS :: Musiikkivideot MTV editing clips pätkät videopätkiä klippejä videoita harjoitusvideoita harjoituksia videoeditointiin

.

keskiviikkona, helmikuuta 13, 2008

Piispa Heikka on onnellinen

Piispa Heikka on onnellinen.

Piispa Heikka: KHO:n päätös ratkaisi naispappeuskiistan
- 11.2.2008 -
Korkeimman hallinto-oikeuden perjantainen päätös ratkaisi Espoon hiippakunnan piispan Mikko Heikan mielestä koko naispappeuskiistan. Tasa-arvolaki koskee myös luterilaista kirkkoa, ja naispappien syrjintä jää nyt historiaan. Päätös vahvistaa piispainkokouksen yksiselitteisen tulkinnan, Heikka toteaa blogissaan. - HS fi

Mutta onko Piispa Heikka onnellinen siitä, että hän ja muut piispat, valtion palkkalistoilla toimivina virkamiehenä, onnistuivat väistämään tasa-arvolakia 21 vuotta - vaikka hurskaasti julistivat Ruotsin kirkon painostuksesta modernin kirkon, humanistisen tasa-arvon ja naispappeuden voimaan 21 vuotta sitten myös täällä Ruotsin muinaisessa läänissä?

Piispat ovat käytännössä sallineet selkeän sukupuolisyrjinnän ja machopatriarkatismin kirkossa viimeiset 21 vuotta väärän kyltin alla. Jotta "turhia" konflikteja ei syttyisi. Jotta piispoilla ei olisi linjaa. Jotta piispat eivät joutuisi tulilinjalle.

Ja nyt heillä on otsaa olla onnellisia, kun väistivät viimeisenkin luodin ja nojautuivat vikisten valtiovaltaan eivätkä hyväksymäänsä kirkkolakiin ja velvollisuuteensa toimia sen toimeenpanijoina. Piispat ovat heilutelleet modernin kirkon korttia median edessä intohimoisen kiivaasti mutta kätkeneet viittansa alle keskiaikaisen fundamentalismin.

Ala-arvoista johtajuutta.
Viheliäistä pelkuruutta.
Fundamentalismia kulissien takana.

Kuinka voi sitten olettaakaan tämän kaltaisten johtajien alaisilta minkäänlaista
selkärankaa. Missään asiassa. Onneksi poikkeuksia on. Onhan.

Tämä ei ole poikkeus. Viimeisin korkeakirkollinen vitsikokoelma:


Kuinka voi hahmottaa tulevaisuutta, jos ei kykene hahmottamaan todellisuutta?


Jo 100 000 suomalaista on eronnut kirkosta internetissä. - iltasanomat.fi

Nuoret eivät menestyneet luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen vaalissa. Vaikka alle 30-vuotiaita nuoria oli ehdolla enemmän kuin aiemmin, heitä valittiin kokoukseen vain yksi. - HS fi










tasa-arvo arvokeskustelu keskustelu kirkossa tulevaisuusraportti toimintasuunnitelma piispainkokous piispain kokous piispan boltsit blogi kotimaa sana nuorten keskus julkilausuma työryhmä selvitys tulevaisuus .

Suomalaisen demokratian hauta-arkusta


Koivisto pelasi kovaa peliä.
Kekkonen kakkonen.

MTV3 NettiTV 1


MTV3 NettiTV 2

Presidentti Tarja Halonen pitää yhä Kekkosen ja Koiviston presidentti-
arkistot suljettuna. Kysy miksi ja sitäkään vastausta ei anneta.


Renny Harlinin ja Markus Selinin filmiurat aloittanut Jäätävä polte
-elokuva kiellettiin 1986 Neuvostoliiton suurlähettiläs Vladimir
Sobolevin painostuksen vuoksi.


Tähän asti on luultu, että sensuurin takana olivat suomalaiset elokuvatarkastajat. He ovat väittäneet aikanaan tehneensä kieltopäätöksensä itsenäisesti. Suomalaislehdistä elokuvasta tietoja saanut Vladimir Sobolev ilmoitti Suomen ulkoministeriölle, ettei elokuvan esittäminen vastaisi "maidemme johtajien lausuntoja, joiden mukaan ystävyyttä, luottamusta ja hyvää naapuruutta maidemme välillä on edelleenkin kehitettävä". Juhani Suomen kirjan mukaan Klaus Törnudd suositteli leikkauksia ja korkeaa veroluokkaa. Elokuvatarkastamo kuitenkin päätti yllättäen kieltää koko filmin. Tammikuussa 1986 annetun päätöksen mukaan filmi kiellettiin "raaistavana ja ulkopoliittisesti arveluttavana". Tarkastajat väittivät toimineensa itsenäisesti. Päätös poiki valituskierteen. Maaliskuussa 1986 päätöstä muutettiin niin, että filmi kiellettiin enää vain raaistavana. Tarkastajista puolet, joukossa mm. Suomen Sosialidemokraatin kolumnisti Aimo Kairamo, vaati kuitenkin yhä kieltämistä myös ulkopoliittisin perustein. - IS fi




.