keskiviikkona, helmikuuta 13, 2008

Suomalaisen demokratian hauta-arkusta


Koivisto pelasi kovaa peliä.
Kekkonen kakkonen.

MTV3 NettiTV 1


MTV3 NettiTV 2

Presidentti Tarja Halonen pitää yhä Kekkosen ja Koiviston presidentti-
arkistot suljettuna. Kysy miksi ja sitäkään vastausta ei anneta.


Renny Harlinin ja Markus Selinin filmiurat aloittanut Jäätävä polte
-elokuva kiellettiin 1986 Neuvostoliiton suurlähettiläs Vladimir
Sobolevin painostuksen vuoksi.


Tähän asti on luultu, että sensuurin takana olivat suomalaiset elokuvatarkastajat. He ovat väittäneet aikanaan tehneensä kieltopäätöksensä itsenäisesti. Suomalaislehdistä elokuvasta tietoja saanut Vladimir Sobolev ilmoitti Suomen ulkoministeriölle, ettei elokuvan esittäminen vastaisi "maidemme johtajien lausuntoja, joiden mukaan ystävyyttä, luottamusta ja hyvää naapuruutta maidemme välillä on edelleenkin kehitettävä". Juhani Suomen kirjan mukaan Klaus Törnudd suositteli leikkauksia ja korkeaa veroluokkaa. Elokuvatarkastamo kuitenkin päätti yllättäen kieltää koko filmin. Tammikuussa 1986 annetun päätöksen mukaan filmi kiellettiin "raaistavana ja ulkopoliittisesti arveluttavana". Tarkastajat väittivät toimineensa itsenäisesti. Päätös poiki valituskierteen. Maaliskuussa 1986 päätöstä muutettiin niin, että filmi kiellettiin enää vain raaistavana. Tarkastajista puolet, joukossa mm. Suomen Sosialidemokraatin kolumnisti Aimo Kairamo, vaati kuitenkin yhä kieltämistä myös ulkopoliittisin perustein. - IS fi




.

4 kommenttia:

Sedis kirjoitti...

Ei ole luultu tähän asti, vaan tiedetty.

Kesäkuussa 2006 julkaistussa kirjassani Taistelu elokuvasensuurista tämä jo kerrotaan: Sobolevin nimeä en tiennyt, kun kukaan ei kertonut.

Kirjoitan sivulla 485: "Elokuvatarkastamon päätös perustui siihen tosiasiaan, että Neuvostoliiton suurlähetystö valitti asiasta epävirallisesti. Varsinaisessa tarkastustilanteessa ulkoministeriön alivaltiosihteeri Klaus Törnudd ei kuitenkaan esittänyt ehdotonta kieltoa, vaan suositteli rajua lyhentämistä."

Sedis kirjoitti...

Tässä myös Lauri Lehtisen selkeä juttu Suomen Kuvalehdessä, johon minuakin haastateltiin:
http://tinyurl.com/2d2f9z

Luin vasta nyt tuon IS:n (J-P Tikan) artikkelin. En tiennyt, että siitä oli virallinen valitus eli nootti. IS:n jutustakaan ei käy ilmi oliko se kirjallinen vain verbaalinootti. IS:n siteeraamaan tekstin sanamuoto viittaisi kirjalliseen.

Miksi en tiennyt tästä?

Asiasta on Suomen mukaan ulkoministeriön muistio, joka on yhä ulkopoliittisen salaisuussäännöksien alainen.

Ulkopoliittiset asiakirjat ovat lain mukaan salaisia 25 vuotta. Se on maailmanlaajuisesti varsin vähäinen aika tämänkaltaisille papereille.

Sitä ei tutkijoille anneta muuten kuin erityisluvalla. Nyt voisi päätellä, että se on Suomen tekemä. Tällaisessa asiassa, joka on selvästi mennyttä - NL on kuollut - tuommoisen voi jopa saada käsiinsä.

Elokuvatarkastamon papereissa ei tuota - eikä muuten juuri muitakaan UM:n muistioita - ollut. Käsittääkseni sain kaikki jälkeenjääneet paperit luettavakseni. Papereitahan tietysti aina tarttuu virkamiesten mukaan heidän vaihtuessaan.

Tutkiessa UM:n muistiot kannattaa lukea jo siksi, sillä niiden reunoilla on joskus käsin kirjoitettuja kommentteja siitä miten asia on edennyt, joskus toimenpide-ehdotuksia jne.

Neuvostoliiton valituksesta minulle kerrottiin suullisesti, joten tiesin suurin piirtein mistä kirjoitin, vaikka en tiennyt tarkkaan, mitä on tapahtunut. Valituksen virallista luonnetta ei mainittu, mikä näkyy tuossa SK:n jutun kommentoinnissa. Luulin sitä epäviralliseksi, vähemmäksi kuin suullinen verbaalinootti olisi - sekin vaatisi vierailua ulkoministeriöön.

Mielessäni oli aiempi tapaus. Televisiosarja Sodan ja rauhan miehistähän valitettiin aikanaan cocktail-kutsuilla. Silloin Sobolev ravisteli keskustelukumppaniaan niin, että "mitalit rinnassa heiluivat". Sitaatti Juhani Suomen minulle kertomasta. Mainitseeko hän kirjassaan sitä?

Arhii kirjoitti...

Onkohan tämä vain jäävuoren huippu taide-elämän muinaisesta poliittisesta korrektiudesta?

Onkohon jo käsikirjoituksia sensuroitu Opetusministeriön suosiollisella avustuksella elokuvasäätiössä?

Mitähän mukavaa vielä paljastuu.

Sedis kirjoitti...

En usko käsikirjoitusten korjaamiseen. Enkä varsinkaan viranomaisten toimesta.

Vuonna 1944 "ryssittelyä" kyllä käsikirjoituksista poisteltiin. Ja varmaan myös tekeillä olevista elokuvista.

1960-luvulla sotasensuurin kieltämistä elokuvista poistettiin venäläisvastaisia kohtauksia. Se ei auttanut Jääkärin morsianta tai Helmikuun manifestia uusintatarkastuksissa - joita oli sekä virallisia että epävirallisia varsin monia.

Eli elokuvayhtiöt tekivät itse sen minkä tekivät. Yleinen linja oli toki valtion sanelema.

Tuo Väyrysen vastaus oli todellinen.