Lama ei ole historiaa.
" Suomalaisten alistuminen hyvinvoinnin leikkuisiin on huolestuttavaa. Heidän pitäisi kyyristelyn sijasta nousta puolustamaan hyvinvointia. Tätä mieltä on sosiaalipolitiikan professori J. P. Roos.
Kansalaiset hyväksyivät viime laman aikana leikkaukset eikä kansanliikkeitä noussut. Juuri tätä J.P.Roos pitää hyvinvointivaltiomme kannalta huolestuttavana. Ihmiset ovat puolustaneet hyvinvointivaltiota mielipidemittauksissa ja siksi poliitikotkaan eivät voi asettua sitä vastaan.
– Mutta minun nähdäkseni myös arvioidaan niin, että tietyissä pakkotilanteissa suomalaiset alistuvat.
Poliitikot tietävät tämän seuraavaa kertaa varten. Ratkaisevaa on, mitä suomalaiset tekevät seuraavassa lamassa.
– Ovatko ihmiset valmiita maksamaan veroja ja ovatko valmiita muuttamaan äänestämistään, kun hyvinvointivaltio on uhattuna. Nämä ovat ne isot jutut, arvioi Roos. "
Lama ei ole historiaa.
Se on poliittinen käyttövoima, väline liberalistiselle valtion häivyttämiselle.
Kaiken oikeuttava uhka, jolla voidaan kutsua demoneja ja kukistaa toisia ideologioita. Tässä "tehoa" ja sijoitusten tuottavuutta kirkuvassa näkökannassa valtiota ei haluta nähdä kansalaisten puolustajana ja edustajana. Hyvinvointia ei pidä jakaa vaan kasata niille, jotka osaavat käyttää systeemiä ja kiihdyttää voitontavoittelullaan kilpailua. Joille kertynyt varallisuus siirtyy pörssisijoitusten hypoteettiseen maailmaan, ei tosielämän ihmisten kuluttamiseen, mahdollisuuksiin ja hyvinvointiin.
Turvallisuus on varmaankin useimman yksilön tärkeimpiä hyvinvoinnin määreitä. Turvallisuus tarvitsee rajoja. Hyvinvointiyhteiskunta on perustunut rajoihin ja säännöstelyyn. Jakamiseen. Uusliberalistisessa ideologiassa suuryhtiöiden kasvu saa murtaa kaikki säädökset ja yhteiskunnan periaatteet. Yksilö täytyy vapauttaa yhteisöstä. Yksilö täytyy sitoa tuotannon mahdollistavaan hype-kulttuuriin. Halvempien tuotteiden hysteria rakastaa mainoskulttuuria, jossa ihmisen elämä on epätodellista verrattuna mainoksiin ja ihmisten arvomaailmaa halutaan määrittää mainosten kautta.Pörssikurssien maksimoiminen ja toiveiden kasvattaminen on oikeistolaisen talouspolitiikan ainoa mittari ja ideologia. Yhteiskuntaa ei nähdä hyvinvoinnin varmistajaksi vaan pelkästään järjestyksen ylläpitäjäksi, matriisina, alustana. Hyvinvoinnin vähentyminen alemmalla yhteiskuntaluokalla ei liikuta pörssi-ideologian nielaisseita. Yhteiskunnan kehittymistä ei arvioida kun luodaan mahdollisimman positivistisia hypoteeseja "tehokkuudesta". Ylityön määrän lisääminen ei ahdista osakkeiden omistajia, kun he valitessaan houkuttelevimpia sijoituksia äänestävät jaloillaan maksimaalisen voiton ja kasvun perässä.
Pörssiarvon toive eli rahalla enemmän rahaa-hypoteesi on arvonihilismiä ja sitä käytetään arvojen sijaan. Luodaan ideologia julistamalla ideologiat kuolleeksi.
Raimo Sailas ja pohjoismainen malli
Alkuperäinen liberalismi 1600-luvulla korosti yhteiskunnan osuutta tasapainottamassa yksilön asemaa uskontokuntien ja ahneuden välissä. Nyt liberalismissa ahneus on korotettu uskonnoksi, ainoaksi pelastavaksi voimaksi. Tyhmyydestä rankaistaan ja yhteiskunta luodaan yksilöitä hylkääväksi rankaisusysteemiksi taloussysteemin taustalle.
"Yksilön vapaus" on liberalistinen paradoksi. Valhe. Tämän ideologisen arvokatsannon mukaan yksilö täytyy vapauttaa valtion kansallisesta määrittelystä. Tosiasiassa tässä ideologiassa ajatusvoimana on firmojen vapauttaminen yhteisön valvonnasta. Firmoja kohdellaan yksilöinä, kuin niillä olisi identiteetti, yksilöä suuremmat oikeudet, joihon valtio ei saisi puuttua. Tässä fantasiassa talouselämä saa rajoittaa yhteiskuntaa mutta yhteiskunta ei saa rajoittaa talouselämää.
Suurimpi valheita tällä hetkellä on kysymys inflaatiosta.Vaikka maailmanpankin runnoma pikaglobalisaatio on selkeästi suurin infaation aiheuttaja, niin on poliittisesti korrektia etsiä mitä tahansa muita syitä infaaltioon kuin kiristysglobalisaatio.
Kenelle edellisestä lamasta oli hyötyä?
Suomettumispolitiikan seurauksena syntynyt lama on otettu välineeksi. Kun suomalainen yhteiskunta oli Kekkosen-Koiviston rautakouralla muokattu lammasmaiseksi kontrolliyhteiskunnaksi ilman vapaata keskustelua, niin tästä kontrollista on tehty mielikuvana pelote. Se kontrolli ei ollut terveen yhteiskunnan kontrollia ja siksi ääriliberalistien nyt on helppoa vedota/vihjailla siihen mielikuvaan ja osoittaa kaikkea yhteiskunnan kontrollia yleistettäväksi pahaksi.
1989 laman ideologinen paniikki ja vastareaktio oli seurausta poliittisesta hämäyksestä ja käsien pesusta. Menneisyyden pikahautauksesta. Seurauksena lamasta tehtiin superlama, henkinen lama ja häpeän kulttuurin uusin muoto.
Mitä poliitikot pelkäsivät?
Syyllisyyttä. Paljastumista.
Vastuuta.
Lamasta tehtiin väline poliittisen johtomme uran ja vallan pelastamiseksi.
Vastuuseen ankarista virheistä eivät joutuneet poliitikot tai virkamiehet vaan vastuuseen laitettiin Suomen kansa. Vain koska se oli tottunut olemaan täysin luotavainen poliittisen koneiston erehtymättömyyteen. Venäläiseen tapaan alaisia rankaistiin tottelemattomuudesta ja häpäistiin tottelemisesta.
Poliittinen eliittimme kieltäytyi ottamasta vastuuta Kekkosen ja Koiviston ajan suomettumisesta ja valtavista talousharhoista, jotka olivat tiukasti poliittisen illuusion myötä luotu. Ne, jotka olivat laman aiheuttaneet, halusivat vapautua vastuusta ja siten hysterian synnyttäminen oli heille mitä parhain savuverho. Kansalaisia, joiden vapautta ja tahtoa oli ohjattu rankalla kädellä, syyllistettiinkin nyt tottelevuudesta ja käskijöiden virheistä.
YYA-ystävyyshybris aiheutti valtavan todellisuudentajun vääristymän.
Polittinen elittimme eli uskonnon kaltaisen hurmoksen vallassa, kun kuvittelivat ansaitsevansa poliittisia bonuksia käsittämättömällä nöyristelyllä ja "mallioppilastoiminnalla".
Ylikorostonut, harhainen minäkuva, hybris, on psyykkinen todellisuudentajun vääristymä, joka aiheutuu kokemusten ja tunteiden torjunnasta - ja aiheuttaa lisää torjuntaa, koska perustuu todellisuuspakoiseen itsensä korostamiseen. von Münchausen, joka nostaa itse itseään niskasta ilmaan.Lama ei tule noin vain.
Ei varsinkaan tavallisten suomalaisten kokema lamaannus.
Holkeri uskoi Koiviston siunauksella ikuiseen hedelmälliseen bilateraaliseen talousyhteistyöhön Neuvostoliiton kanssa ja oli ennen lamaa vapauttanut lainanannon mielipuoliseen karnevaalimeininkiin- vaikka Neuvostoliiton selkeä kriisi ja lama oli torjuttu ällistyttävällä tavalla suomalaisen eliitin tajunnasta. Koivisto jopa antoi Neuvostoliitolle valtavia lainoja. Siis pieni maa antoi supervallalle lainoja luottojen muodossa - jotakin vinoa asetelmassa? Ei YYA-kermamme mielestä.
Poliittisen eliitin paniikkiratkaisu lamassa oli äärimmäisen kapitalismin iskeminen sisään. Jyrkästi ja armottomasti kuin itsestäänselvyytenä. Takinkääntö ennen näkemättömällä vauhdilla. Ikään kuin se olisi ollut aina suurin totuus ja kansalaiset olisivat vedättäneet poliittista johtoaan ahneudella ja typeryydellä. Tilanteen tulkinta käännettiin siis aivan nurinniskoin. Poliittinen johto täytyi vapauttaa kaikesta vastuusta ja he ottivatkin iloiten kapitalistisen nuhtelijan roolin.
Uusi Kapitalistinen realismi esiteltiin sosialistisen realismin keinoin.
Suomi putos puusta.
Kaikki entinen poliittisesti ohjattu ja pakotettu anomalinen YYA-mania julistettiin epäsuorasti valheeksi ja YYA-politiikan ja Suomen poikkeusasemaa juhlivat pseudososialistit julistautuivat kapitalistisen talouspolitiikan profeetoiksi. Hyvinvointivaltion vaatijat julistettiin valtion vihollisiksi, vaikka se oli ollut ylevin päämäärä 30 vuotta. Uudistumista ei tapahtunut. Ylipolitisoituneita virheitä ei myönnetty eliitin pelastamiseksi. Sokea poliittinen typeryys ei joutunut kriittisen pohdinnan alaiseksi kun turvauduttiin vielä ankarammin yhtä sokeaan typeryyteen ylilyövillä lamatoimenpiteillä. Samat typerykset jäivät pyörittämään uutta yritystä nimeltä Suomi Oy laman skitsofreenisessä kaaoksessa.
Ruotsissahan talouspolitiikka laman aikana oli aivan päinvastaista: yksilökeskeistä ja yksilöä suojelevaa. Täällä pankit ja valtio saivat pistää lihoiksi suurella voitolla ihmisten elämäntyöt, sukuyritykset, maat ja mannut ilman lisäluottoa. Ruotsi toipui huomattavasti nopeammin positiivisen, yrittäjäkeskeisen ja elämänmyönteisen ilmapiirin yötä. Valtio tiesi paikkansa ja tärkeytensä yksilölle.
Valtio otti suurimmat iskut vastaa yksilön puolesta - niin kuin valtion kuuluukin.
Lapsityövoima, saastuminen ja nälkäpalkka on nykyisessä "globalisaatiossa" vain ikävä sivuilmiö, joka ei heilauta kurssinoteerauksia. Kovat arvot hyväksytään väistämättöminä, "koska maailma on kova" - ja kovia arvoja kunnioitetaan, koska se on idelistisesti määritelty realismiksi. Aivan kuten natsi-Saksassa, sinun täytyi vain hyväksyä, että sotaa ei voi välttää ja siksi hyökkäyssotakin oli vain puolustussotaa.
Ei pidä koskaan unohtaa, että Hitlerin rahoittajina olivat itävaltalaiset, sveitsiläiset ja USA:laiset pankkiirit, jotka näkivät Hitlerin hyvänä sijoituksena. Lebenraumia, halpaa työvoimaa ja öljyä, muuta ideologiaa he eivät tarvinneet.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti