Tulppa nimeltä Mauno

Varsinkin tietoyhteiskunnassa tieto on valtaa.
Ideologisesti ohjatut yhteiskunnat ovat tietoyhteiskuntia.

"Tieto" määritellään ideologisesti hyväksi tai pahaksi.
Paha tieto uhkaa "ideologista yhtenäisyyttä".


Tiedon pimittäminen on vallan ehto.

" NKP:n keskuskomitean Suomi-paperien salassa pysymistä halusi kesällä 1992 presidentti Mauno Koivisto.

Suomi oli ainoa maa, joka ei huolinut Venäjän presidentti Boris Jeltsinin yhteistyötarjousta 1992. Muiden maiden tutkijat selvittivät arkistoista mm. Katynin murhat, Unkarin ja Tsekkoslovakian kansannousut sekä Vietnamin sotavangit.

- Suomessa viralliseksi linjaksi olikin valittu vaikeneminen yhteisestä lähihistoriasta, mikä poikkesi muiden omaksumasta linjasta, Rautkallio toteaa.


Näin todetaan valtiotieteen tohtori Hannu Rautkallion uutuuskirjassa Moskovan päiväkirja 1989-1993 (Tammi). Rautkallio pääsi syksyllä 1991 ainoana suomalaisena NKP:n sitä ennen huippusalaisiin arkistoihin. Rautkallio toteaa IS:lle, että Suomi menetti tilaisuuden tutkia koko sodanjälkeistä historiaansa. Hän ihmettelee asian jäämistä julkisuudessa vähälle huomiolle.

- Presidentti Koivistolla oli kesällä 1992 historialliset avaimet käsissään. Hänestä olisi voinut tulla todellinen historian tekijä, Hannu Rautkallio kirjoittaa teoksessaan. - IS fi

Ja rakas presidenttimme Halonen jatkaa samaa linjaa pitämällä Koiviston ja Kekkosen arkistot kiinni. Maanisämme saavat maatua rauhassa omien valtakeinottelujensa päällä. Kekkosen jälkiperintönä varsinkin mystisen massiivinen kymmenien miljoonien omaisuus on vielä arvoitus, niin alkuperältään kuin kooltaankin.

Suomi on myös ainoa länsi-Euroopan maa, jossa on käytännössä yksi ainoa valtakunnallinen sanomalehti. Monopolimediassa tiedon pimittäminen on se suurin poliittinen voima.

Sotatuomareiden arkisto on myös ideologisen lukon takana, jotta joukkomurhat eivät rasittaisi Suomen valkoista omaatuntoa vuosilta 1917-1945.

.