Mannerheimin puhtaaksi pesijöitä Hannu Salama arvostelee vielä yhden epämiellyttävän käänteen unohtamisesta: Mannerheim oli vannonut uskollisuudenvalan Venäjän tsaarille. Vuoden 1917 vallankumouksen jälkeen moni vastaavan valan vannonut taisteli viimeiseen saakka tsaarinsa puolesta.
– Missä oli meidän suuri Mannerheimimme? Hän lähti lätkimään. Siihen aikaan kun minä olin sotaväessä sellaista tyyppiä sanottiin sotilaskarkuriksi.
Taas on Mannerheim-keskustelu kiihtynyt.
Ikonin palvojat ja kuvainkaatajat ovat taas varpaisillaan.
Homoyhteisössä Mannerheimin homoudesta on huhuttu jo pitkään- HS fi
Animaattori ja kirjoittaja Katariina Lillqvist on saanut uhkailuja. Kovaa peliä.
Ja varmaa on että nimenomaan sisällissodan valkoisten sotilaiden jälkeläisiltä. Mannerheim-kultti elää. Puhtaat sankarit, jotka puhtain mielin olivat liittämässä Suomea Saksaan. Ja mikäs voisi olla jääkärien jälkeläisten suurin kauhu, että isä aurinkoinen, oma varakeisarimme ja isäkuvien myyttinen esikuva olisikin ollut homoseksuaali tai bi.
Murhattujen ihmisten selvittämättömistä kohtaloista ja määrästä ei tarvitse ahdistua mutta suuren hohtajan seksuaalisesta suuntautumisesta kylläkin. Ikonin kultasilaus ei saa hilseillä.
Mannerheim-kultti luottaa yhä tähän fantasmaan kansakunnan isäjumalahahmosta, taistelevien miesten aina sotaan valmiina olevaan sankariin, aina valmiina käsivarsia myöten verisiin taisteluihin.
Mannerheim on patriarkaalisen yhteiskuntajärjestyksen toteemi. Patriarkaatit perustuvat ajatukseen, jossa perheen pää on isä ja jolla on valta. Vain vallan omaava mieshetero on tässä katsannossa turvallisen elämänhallinnan lähtökohta. Muu on uhkana selvääkin selvemmälle maailmanjärjestykselle.
Mitä haittaa on Mannerheimin ikonisessa palvonnassa? Menneisyyden vääristäminen. Tosiasioiden unohtaminen. Puhutaan vapaudesta ja välttämättömistä toimenpiteistä vaikka Mannerheim oli suostunut liittämään Suomen Saksaan sisällissodan seurauksena ja vaikka teloitukset olivat lainvastaisia murhia. Mannerheim oli lainsuojaton mutta oman armeijansa takia virkamiehien suosiossa.
Mitä on infantiili fasismi?
Infantiili fasismi on ihmisen fiksoitumista lapsen anaaliin vaiheeseen, jossa täytyy olla hyvin jyrkkä isä-/äitihahmo, joka asettaa rajat - muuten lapsi tahraa seinät ja lattiat ilman voimallista hahmoa. Infantiilissa fasismissa ihaillaan johtajia, jotka osoittavat mitä verisemmin ja sivistyksestä riippumatta rajat ihmisille, jotka haluavat jäädä lapsen rooliin koko elämän ajakseen. Silloin ei tarvitse tuntea vastuuta ajatuksistaan eikä kehittyä ihmisenä ja vielä vähemmän tuntea empatiaa lähimmäisiään vastaan. Kaikki on silloin mustavalkoista eikä tarvita pohdintaa ja itsensä tuntemista. Kaikki annaetaan valmiina, käskyinä ja kaikki on taistelua, aggression vapaata kohdistamista "vihollisiin". Sivistys ja itseymmärrys korvataan regressiivisillä aggression avoimella kanavoinnilla. Suuria tunteita, tunteiden käsittelemättömyyttä, kannibalismia.
Juuri siksi heteroseksuaalisuus on fasisteille yksi tärkeistä luokiteluista. Kun kuuluu puhtaaksi ja todistettavaksi heteroksi, "biologisesti tarkoituksenmukaiseksi", kaikkea muuta on vihattava selvien luokittelujen mitätöitymisen uhkana. Fasismi on puhtauden ja selkeyden tarvetta infantiilin lapsen lailla. Me ja ne muut.
Inantiili kulutushysteria on fasismin lähisukulainen.
Katariina Lillqvist kommentoi blogissaan kädenvääntöä poistuvien sukupolvien kanssa:
Paradoksaalista sen sijaan on, että Uralin Perhosen sensuurisota alkoi yhden valokuvan ja muutaman puffihaastattelun perusteella ennenkuin vastapuoli edes katsoi elokuvaa. Kuumakalleista ylimpänä hyörii kenraali Gustav Hägglund, jonka mielenrauhaa animaation kuvat Mannerheimistä helvetin esikartanoissa ja samarkandilaisen teehuoneen divaanilla syvästi järkyttävät. Absurdeinta taistossa on se tosiseikka, että ylintä esivaltaa edustava raskaan sarjan haukka käy täysin vakavissaan 30-senttisen, raudasta ja paperimassasta rakennetun surrealistisen nuken kimppuun...
Yltiöisanmaalliset fundamentalistit vaativat animaatiota poistettavaksi YLE:n ohjelmistosta, tuottajille ja tekijöille langetetaan jos jonkinlaista fatwaa mutta huvittavinta kaikessa on että itse tarinassa ei ole mitään uutta. Se esitettiin ensimmäistä kertaa samannimisenä radiokuunnelmana vuonna 2004 Yle1:n Todellisia Tarinoita-sarjassa, ja syksyllä 2005 se edusti Suomea Prix Italy-kilpailussa Milanossa. Italialainen ja kansainvälinen radioyleisö otti vanhat pispalalaistarinat avoimin korvin vastaan, ja teosta kiitettiin mm. vertaamalla sen mielenmaisemaa Bertoluccin kuuluun 1900-elokuvaan.
Jos muistatte sen YLE:n suuret suomalainen-"äänestyksen", jonka Mannerheim voitti, niin itse olen ainakin kuullut sisäpiirin huhuja että Matti Nykänen olisi ollut sen äänestyksen todellinen äänikuningas - mutta kuin sopivasti olikin virallisesti vain 11, juuri 10 esiteltävän huippukulttuurihahmon ulkopuolella. Uskottavaa?
Lisäksi olen kuullut tarkkoja kuvailuja Mannerheimin esteettisistä taipumuksista ihmisiltä, jotka ovat nähneet Mannerheimin jotensakin neuroottisen valokuva-albumin Mannerheim-museossa täynnä alastomien poikien kuvia muinaiselta vakoiluretkeltään Kiinan alueilta.
Mannerheim - sankarikultti elää
.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti