Sweeney Todd - Fleet Streetin paholaisparturi.
Veikeä leffa. Jota en ainakaan itse pystynyt katsomaan kokonaan silmät auki.
Sweeneyssä on veikeää karakteerikuvausta mutta täysin estotonta, veristä ja realistista väkivaltaa. Nautinnollista kostoa ilman pidäkkeitä. Voimattoman voimantunnetta. Sweeney on ruumiillistunut Tooran Psalmien kostonhimoinen ylistyslaulu, jumalallisen kostonhimoon uppoutunut vihaaja, joita löytyy nykypäivänä niin neofasisteista kuin myös Israelin valtion ammattiarmeijasta.
Mitä murhanhimoinen Sweeney voi opettaa väkivaltaviihteen keskellä likoavalle kuluttajalle?
Ensinnäkin Sweeneyn katsoja voi kokea ja ehkä muistaa sen, mitä väkivalta todella on. Kuvottavaa. Ei ollenkaan viihdyttävää. Sweeney Todd on eräänlainen antabus-pilleri väkivaltaviihteestä nauttivalle. Katsoja ei nyt saakaan sadistisesti viihdyttyä väkivaltaisen elokuvan kepeästä hurmoksesta ja Olympos jumalan tarkkailevasta roolista.
Vierannuttamisefekti on eurooppalaisessa teatteridramaturgiassa käytetty keino. Katsojaa voidaan hämätä samaistumaan henkilöön, josta paljastuukin jotakin ilkeää tai katsoja tuuditetaan nauttimaan roolihahmon jekuista, kunnes seuraamukset ja epäempaattisuus paljastuukin ilkeän karvaaksi. Brechtin työryhmän kirjoittamassa Äiti pelottomassa reipas äiti näkee sodassa ansaitsemiskeinon eikä omien poikien kuolema hidasta bisnestä laisinkaan.
Suomalaiseen viihteeseen keskittyvässä teatterituotannossa se on harvoin käytetty keino suomalaisten uusien teatteritekstien suhteen, koska katsojalle voi tulla sivuoireita. Ahdistusta. Outoja ajatuksia. Pelkotiloja. Muistoja. Sukutarinoita.
Sweeney-elokuva palvelee katsojaa tarjoilemalla maukkaita hahmoja, huumoria ja todellista todellisuutta. Sweeneyssä on syvää empatiaa mutta hyvin freudilaisen rehdisti kuvaa sadistiseen elämänhallintaan vajoavaa ihmistä. Älä kohtaa omaa pahaa oloasi vaan paina muita alemmaksi ja nauti muiden avuttomuudesta.
Kyllä Sweeney-elokuva on hyvä leffa. Kun voi silmät sulkea tarpeen vaatiessa.
Mutta ei suositella treffileffaksi.
Seuratkaa katkeruuden mustaa viittaa haisevan Lontoon kaduille.
PS.
Näyttelijät tosiaan laulavat itse mutta vain kultakorvaisten miksaajien ja spesiaalien äänenkäsittelyohjelmien avulla. Nuotit on trimmattu hyvällä maulla, ei liian täydellisesti vaan soljuvan karheaksi pop-oopperaksi.
TAGS:: DVD uudet elokuvat elokuvajulkaisut ensi-iltaelokuvat parhaat elokuvakritiikki kritiikitelokuvablogit julkaisupäivä tragedia komedia ooppera tragikoominen
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti