Kun nyt ihmetellään kirkkoherrojen viehtymystä
ja suopeutta Jalovaaran suggestiovaltaan ennen toimittajien aiheuttamaa
julkista "uskonpuhdistusta", niin täytyy mennä 5500 vuotta ajassa
taaksepäin:
Sumeriin, jossa shamanismi sulautui yhdenmukaistavaan
keskusvaltaan bränditemppeleinä.
Pappis-Kuningas -instituutio eli valtionkirkko loi sitten vallan
muodostaa ammatti-armeija ja ohjaileva yhtenäiskulttuuri: ensimmäisenä
Sumer.
Rooman valtionkirkko, Mars-temppelikultti, toteutti täysin sumerilaisen
valtionkirkko-instituution uusittuna ja siitä se siirtyi suoraan
roomalaiselle marttyyrilahkolle eli roomalais-katolilaiselle kirkolle
keisarin kainalossa ja keisarin "kristillistä" valtaa korostamaan
Jumalan edustajana.
Sumerissa papeista tuli myös
sotilaspappeja ja tätä samaa valtakulttuurin motivointikaavaa Rooman
Mars-jumalan temppelikin toteutti ja mitä meillä "ev.lut" kirkko
toteuttaa Suomessa vuonna 2013.
Afganistanissa suomalaiset ovat
olleet ainoita, joiden mukana on liikkunut aseistettu ja ampuva
sotilaspappi Sumerin ja jatkosodan hengessä.
Käytännössä
Ruotsin aateliset ja kuninga s toteuttivat aikoinaan
Suomen kolonisaatiossa Sumerin pappiskuninkaan strategiaa ja
keksusvallan hierarkiamallia totaalisessa kulttuurimuokkauksessa.
Valtionkirkkomalli on selvästi Sumerista ja sielläkin temppelin rauhaa suojeltin
"demonien", pahojen henkien, poisajamisilla, ehtoollisella ja yhdenmukaistamisella.
Yhtenäiskulttuuri
on pappiskuninkaiden tärkein valttikortti yhden ison armeijan
muodostamiseksi. Sumerin 4 kaupunkivaltiota olivatkin jatkuvasti sodassa
keskenään vaikka jumaluudet olivat aika samat. Sama tapahtui Euroopassa
monta kertaa.
Pappiskuninkaan
valta ja verotusvalta Sumerissa oli temppelibrändin varassa.
Tämä loi pappiskultin josta luther ja protestanttiset kapinallliset yrittivät päästä eroon. Mutta eivät täysin onnistuneet.
Joka
asutuksen keskellä Sumerissa oli samanlainen temppeli ja samat
jumaluudet. Vallan keskittäminen vaati uskonnon brändäämistä. Tätähän
europpalainen kirkkobrändikin on ollut.
Sumerissa keksittiin
myös pyhä kolminaisuusoppi, hallitsevien jumalien oppi, jossa
yhdistettiin eri heimokulttuurien trendit yhden uskonnon alle. Yksi
jumalista oli Es, joka käveli vetten päällä ja joka ruokki kannattajiaan
kalasaalisihmeillä.
Heimouskonnot eli shamaanikulttuurit
olivat alunperin tasapainon, luontosuhteen ja samalla luonnonhenkien palvomista ja meditatiivisesta sisäistämistä
yksilöuskontona - mutta myös kriisitilanteissa shamaanin taidoilla yhteisöä kokoavaa.
Hyvin rationaalista, inhimillistä ja joustavaa ilman sortavaa ja
muokkaavaa yhtenäiskulttuuria. Shamaani ei ollut johtaja vaan leirin
ulkopuolinen parantaja, yksinäinen susi. Aito shamanismi ei ikinä ole
ns. yhtenäiskulttuuri
ja pappiskultti kuten kirkkokulttuurissamme vaan voit valita sinua
puhuttelevan luonnonvoiman ja niihin liittyvät personifikaatiot,
hengettäresi ja henkesi, jotka puhuttelevat ja joita voit palvoa.
Shamaani sitten ottaa kriisitilanteessa yhteyttä henkeesi ja selvittää
yhteisön yhteiset sosiaaliset konfliktit, jos sairaus
iskee ja menetät harmoniasi.
Suomen valtionkirkot
vastustavat sitä että luonnonuskonnot hyväksyttäisiin valtion taholta
virallisiksi uskontokunniksi. Kirkon jäsenet ovat valtion
asiantuntijaraadeissa varmistaneet, ettei luonnonuskontoja hyväksytä
kirkon dogmipohjaisilla "kriteereillä".
Pelko on aiheellista
sillä luononuskonnot olivat esi-isiemme originaali elämänfilosofian
muoto ennen kirkon kolonisaatiota ja kulttuurimme ja luonteenlaatumme
järjestelmällistä tuhoamista.
II
Onko olemassa "alkuperäistä" kristillisyyttä?
On todellakin totta, että tässä katolisen
kirkon perintöön tukeutuvassa "ev.lut" kirkossakin on jätetään pois
huomiotta historian vaiheissa ohitettu ja nujerrettu vahva kristillinen suuntaus, gnostilainen eli
meditatiivis-filosofinen kris tillisyys.
Jonkin verran Luther yritti tuoda sitä takaisin mutta joutui osaltaan
peräytymään.
Luther oli mystikko ja luostarissa ollessaan pyrki nälällä, itsensäruoskimisella
ja valvomisella saavuttamaan shamanistisia ekstaasitiloja erään naispyhimyksen
kohtaamiseksi. Jeesuskin meni eräaahan etsimään tiedostavia näkyjä ekstaasin ja enstaasin avulla.
Luther oli laajakatseinen mutta ahdas
saksalainen tapoja kunnioittava kirkkokansa sai hänet taipumaan monessa seikassa takaisin
katoliseen kirkkokuriin ja -tapaan kunhan paavin magiasta ja verotusvallast oli päästy eroon.
Rakenteeltaan gnostilaisuus se oli modulaarista eikä keskusjohtoista "yhtenäiskulttuurin" valtapolitiikkaa.
Gnostilaisuus oli paljon laajempi ilmiö kuin roomalaiskeskeinen kristillinen
lahko, joka vallanhimoisena sitten teki sopimuksen keisarin kanssa.
Kaikki kastajakristityt, jotka tekivät sitten liiton Rooman lahkon
kanssa, vainosivat alusta saakka gnostilaisia. Paavalin kirjeet
tuomitsevat jatkuvasti gnostilaista yksilökeskeistä mietiskelykulttuuria ja filosofista Jeesuksen
seuraamista viisaana elämänä.
Gnostilaiset eivät kastaneet lapsia kuten ei Jeesuskaan. Jeesus puhui aikuisen sisäisestä suunnanvaihdoksesta.
Jeesus kehotti rukoilemaan yksin gnostilaiseen tyyliin eikä ekstattisesti ryhmässä, kuten
Pietarin ja Paavalin kastajakristityt hurmosuskontoaan kehittivät.
Paavali takoo ja toistaa teksteissään keskusvallan tärkeyttä.
Valtaa. Vallan keskittämistä ja alistumisen ihanuutta
seurakuntalaisille yhdessä muotissa ja instituution kautta
valmisannoksina ilman mystiikkaa.
Tästä muodostui aatelisten valvoma yhtenäiskulttuurin teollinen tuotantolaitos eli roomalais-katolinen kirkko.
III
Ihminen on homo religiosus.
Ei uskonnollisuus koskaan poistu vaikka valtionkirkko voikin haihtua.
On
paljon terveellisempiä uskonnollisuuden muotoja kuin Mooseksen
sotilas-Jahven palvonta valtion sokeana tukemisena - ja vaihtoehtoja
niitä kannattaa esitellä.
Ihminen on elastinen olento ja sosiaalisesti merkitystä etsivä.
Skeptikot suuntaavat tulevaisuususkonsa eli uskonnollisuutensa eri tavalla kuin verimagiaan uskovat jeesususkovaiset.
Tiede on luonut uusia tapoja uskoa tulevaisuuteen.Mutta
kuten tiedämme jopa tieteen pohjalta niin kulttuurin, poliittisen todellisuuden ja
luonnonmullistusten muutosten ennustaminen, oman tulevaisuusvision ja
tieteellisten johtopäätösten toteuttaminen on äärimmäisen hankalaa ja
jopa mahdotonta.
Tiede ei voi määrätä poliittisen kulttuurin ja hallita vihakulttuurin muotoja kuten Platon toivoi.
Tieteentekijät
eivät voi luoda optimaalista kulttuurinmuottia. Tiede on vaikuttanut
tiettyy realismiin kulttuurissamme mutta tiede ei voi olla koskaan
kulttuuri. Tieteen soveltaminen on kulttuuria ja sekin on aina
subjektiivista ja ideologista.
Mutta
silti ihminen luo visioita tulevaisuudesta ja omista tavoitteistaan -
tämä on uskonnollisuuden laaja määritelmä uskontotieteessä.
Mahdollisuuksien visiointi, optimismin optimointi kulttuurin kautta.
Jotkut soveltavasti jotkut konventionaalisesti.Kaikki
ihmiset ovat skeptisiä!
Jopa kiihkeät Jeesus-Perkele-maailmanloppu-uskovaiset ovat skeptisiä ja epäileviä
-
siksi he etsivät koko ajan todisteita ja ihmeitä!
Jokainen ihminen oman päänsä
sisällä taistelee pessimismiään ja skeptimismiään vastaan sillä
optimismi on aina uskomista ja ei ole hengissäpysvää ihmist, joka ei
loisi optimistisia visioita. Itsemurhaajat valitsevat 100% skeptimismin:
he tuntevat, etteivät voi visioida ja hallita tulevaisuuttaan lainkaan.
Nykyisessä
jäykässä kirkko-teologiassa on vakavia uskontofilosofisia ongelmia.
Otetaan yksi.Se ei ota huomioon mm. Buddhan vaikutusta Jeesuksen
oppeihin. Jeesuksen veljen aidoksi uskotussa kirjeessä puhutaan
elämänpyörästä, mikä on selvästi buddhalaisvaikutteinen termi.
Luterilaisen teologian ytimessä on kuitenkin muutos ja protesti.
Valta-aseman saavuttanut kirkkoeliitti luonnollisesti vastustaa protestia ja muutosta.
Mikään
ei ole muuttumatonta ihmisen kulttuurissa ja tämä on moderni
perusoivallus Lutherin ja muiden kapinallisten toiminnan
taustalla. Aivotutkimuksissa skeptikkojen aivoissa oli jotain
toimintaa, mitä
uskovaisilla ei ollut. Hyvin
mahdollista.
Mutta ei se poista ihmisen perusyllykkeitä kun jotkut
nousevat korkeammalle tasolle todellisuuden havainnoinnissa ja
tiedostamisessa.
Luterilaisuus hyvksyi skeptisismin eli itsekorjaavuuden.
Mutta silti jokainen skeptikkokin luo itselleen
subjektiivisia todellisuusvisioita ja uskomuksia omasta tulevaisuudestaan kuinka itse kaltaistensa
voi vaikuttaa omaan parempaan tulevaisuuteen, jotta olisi motivaatiota toimia
tässä, jossa tulevaisuuteen ei voi määrätä.
Sokrates
on suurin esimerkki skeptikosta.
Yhteisö tappoi hänet, koska
hän
kyseenalaisti tottelemisen, hierarkiset konventiot, statusmääritelmät ja
jumaluskomusten tärkeyden aidossa viisauden etsimisessä. Silti hän
uskoi Daimoniin, henkiolentoon, joka kuiskii hänelle vaihtoehtoja ja
kysymyksiä.
Sokrateen ihmiskuva oli aikaansa ja sen
semantiikkaan kuitenkin sidottu vaikka hän loi denokstrutkion eli uuden
tieteellisen maailmankuvan mahdollistavan filosofian. Sokrateen
Daimonilla ei voi perustella mitenkään modernin saarnaajan demonien
esille manaamista.
Tulevaisuusvisiot
ja utopiat ovat skeptikkojen "uskonnollisia" visioita, motivaattoreita,
nämä erilaiset spekulatiiviset ja omiin optimistisiin uskomuksiin
perustuvat
mallit joihin tukeudutaan, jotta olisi oma tulevaisuudenhallinta,
päämäärä ja
usko muutokseen.
Jokainen ihminen on uskomustensa varassa.
Uskontotieteilijän
silmin monen skeptikon tiedeusko ja varsinkin usko Nasaan ja
pelastavaan tähtiretkeen pois maapallolta on puhdasta uskonnollisuutta.
Utopiaa.
- Uskonnon kruununa on aina utopia, jokin harmoninen tila, joka
saavutetaan uskomalla ajatustapoihin ja uskoa estävät elementit sivuuttamalla.
- Tieteellinen
utopia on itseään korjaava ja päämäärien keinoja tarkasti pohtivaa
uskonnollisuutta. Sekin kulkee pimeässä ja rajatuilla rvovalinnoilla
mutta on paljon realistisempaa kuin saarnaajien valitsemat
utopiakäsitykset.
Luterilainen
teologia on antanut hyvin mielenkiintoisen mahdollisuuden olla
yhtä aikaa täysin tieteellinen ja näkökantojaan muuttava skeptikko mutta
myös samalla uskonnollinen mystikko: uskoa mystiseen spirituaaliseen
hyvän jalostumiseen buddhalaisen itsetiedostamisen periaatteella tai
hyvyyden kristusmystiikalla tai Jeesuksen hyväntekemisen
intersubjektiivisella ampatiatiedostamisella tms.
Luterilisuudessa usko ei kuitenkaan saa ohittaa sosiaalisuuden perussääntöjä eikä toimia tieteenkieltäjänä.
- Mystiikka on todellisuuden löytämistä luterilaisessa metafysiikassa.
Tietysti
luterilainen teologia pohjautuu kreikkalaiseen ja mesopatamialaiseen
metafysiikkaan. Hyvin vanhaan linjaan viisausopeissa.
Kulttuuri
on jaettua optimismia.
Että on jotakin yhteistä ja yhteisiä arvoja.
Tämä on tietysti aina ristiriidassa muutoksia ajavien yksilöiden
suhteen.
Mutta Luther kapinallisena loi periaatteessa oivan modernin kulttuurin, jossa tiedostava muutos on osa kulttuuria.
Materian
ja energian olemassaolo ja lähtökohta on mysteeri ja siitä mysteerista
kaikki mytologiat ja semiuskonnolliset olemassaolon merkityksen
pohdinnat lähtevät.
Tietoisuus ei ole ikinä puhtaasti
objektiivista vaan subjektiivista oletustietoisuutta. Humanistisesti
tämä oeltustietoisuus vaatii kuitenkin tiettyjä yhteisiä
objektiivisuuden myöntämisehtoja. Sydänlääkitystä ja syöpälääkitystä ei
voi lopettaa saarnaajan hurmoksen tähden vaikka lääkkeet eivät olisikaan
vielä 100% toimivia.
Ihmisen aivotoiminta on rakentunut
luomaan kokonaisuuksia vaikka ei ole mahdollista saada "aitoa" tietoa
kaikesta. Näin tietoisuutemme on aina oletustieoisuutta ja tulevaisuuden
simulointia. Uskonnollista merkitysten hallintaa.
Tiede
ei voi tarjota yksilölle olemassaolon merkitystä vaikka vajaita
olemassaolon selityksia tiede voikin tarjota.
Humanistisesti
yksilön on itse löydettävä mielekkyytensä toisia kunnioittamalla ja
heikkoja suojelemalla. Mitään suoraa kaavaa ei ole sisäiseen
valaistumiseen.
Freud tarjosti työtä ja
rakkautta sopeutumalla tarkoitukseksi - mutta se ei kaikille ihan riitä. Ei edes tiedekeskeisille skeptikoille.
Luther
sekä Freud olivat kuitenkin myös sosiologeja - he pohtivat, mikä on
ihmiselle hyvää, jotta yhteiskunta kehittyisi. Luther korosti nuorena
miehenä tietysti mystiikkaa enemmän kuin Freud mutta näki ihmisen oman
itsensä herrana uskonnossa ja politiikassa.
Tieteen
rahoituksen valintaratkaisut eivät ole tiedettä vaan tiedeuskon tulosta:
mistä on hyötyä, mikä tuo "hyödyllistä" tietoa. Politiikka on uskonnon
jatke ja uskonnolliset instituutiot politiikan välineitä. Kuten
valtionkirkkomme ovat hallituksen vallan vakauden tuottajia ja
yhtenäiskulttuurin illuusion rakentajia. Nän on ollut historiassa ja
näin on kulttuurissamme vaikka kuinka leikimme rationalisteja tai
idealisteja. Tiettyjä demokraattisia rajoja ja muutostiloja
kontrolloitukin lumedemokratia ja politiikka noudattelee kuten nyt
EU-virkamiesten valheet ja eliittikeskeinen ideologia ovat paljastumassa
niin eurokansalaisten vastareaktio lähesyyy lujaa vauhtia.
.