Homosodan ydin: valtion kirkkolaki rikkoo uskonnonvapautta vrt faktavapaa A-studio talk homoliitot

* päivitys

Taas A-studiossa fundamentalistinen pappi valehtelee kirkkohistoriasta. Räikeää. Hän esittää taas että tämäon aina olle perinne. Ei ole. Kirkko ei ole välittänyt aluksi avioliitoista vaan on pitänyt heteroavioliittoa pahana, syntisenä ja munkkien homostelua parempana ilman "saastaista naista". 

Ja liberaali naispappi on väärässä:
ei kirkko ole jäsenet, se ei ole demokratia.
Jäsenet eivät pääse valitsemaan pappejaan vaan kirkkoherrojenkin vaalit on täysin tuomiokapitulien ohjailtavissa ja rajattavissa ilman demokratiaa.

Kirkko on teokratia eikä kirkkoa ole erotettu valtiosta.

Journalistit voisivat vähitellen lopettaa valehtelun kirkon elitistisestä olemuksesta.

Valtionkirkko suostuu vihkimään esim islamilaisen parin joten uskonto ja sen dogma ei ole ev-kut kirkon avioliittorituaalin ehto. Avioliitto ei ole sakramentti vaikka papit puhuvat sen liittyvän "kirkon tehtävään". 

http://yle.fi/uutiset/oikeusoppinut_kirkolla_kolme_mahdollisuutta_sukupuolineutraalin_avioliittolain_edessa/9171023 

 
Kirkon aktiivinen teologinen linja ja kirkkolaki näyttää unohtuvan toimittajilta ja varsinkin päätoimittajilta: ev-lut kirkko ei ole protestanttinen vaikka niin piispat ja toimittajat julkisuuskuvassa väittävät.

Ei noudateta mitään a) protestantismin periaatteista ja b) päämääristä. 

Ei ole yleistä pappeutta eikä kirkon erottamista valtiosta. Nämä ovat selkeitä faktatodisteita että valtionkirkkoa ei kirkkolaissa pidetä protestanttisena millään tasolla.
 
Kirkkolaki on valtiolakina 100% epäprotestanttinen Vatikaanin ruhtinassopimus.

Valtio on nyt kirkon lobbaaja. Koulujen uskonnonopetus ei ole tietopohjaista sivistystä vaan uskontokunan määräämää ja sensuroimaa propagandaa, lain sanamuoto on muutettuna nyt "Lapsella on oikeus oman uskontonsa opetukseen" eli halpamaisesti sanamuodolla kätketty tunnustuksellinen opetus, josta päätoimittajat valehtelevat yleissivistävänä.

Valtiokin on kirkkolain myötä kirkkovaltio: tämän lain mukaan eduskunta suojelee valtionkirkon linjaa, etuja ja piispojen politiikkaa, jonka kirkolliskokous on allekirjoittanut ja sen jälkeen eduskunta - ilman eduskunnan suostumusta kirkolliskokous ei voi tehdä mitään kirkon toiminnan lakimuutoksia. 

Kirkolliskokouksen päätökset EIVÄT tule voimaan ilman eduskunnan allekirjoitusta. Kirkkovaltio. 

Homojen apartheid-kohtelu on ollut kirkossa voimassa aina kuninkaan ja sitten  valtion allekirjoittamana.

Karmein seuraamus on nyt lestadiolaisten ihmisoikeusrikkomusten siunaaminen kirkkolailla: lestadiolaiset pakottavat naiset seksiin ilman ehkäisyä ja ilman naisen valintaa kieltäytyä seksistä.
Lestadiolaiset saavat vaatia ja uhkailla vapaasti naisia oikeusjärjestelmän ulkopuolella. Saarnajien vaatimukset ovat selvästi rikoslain rikoksen täyttävää systemaattista toimintaa rikookseen yllyttämisenä ja kiristyksenä. 

Tämä on kirkon siunaama metodi ja käytäntö.

Kirkkolaki on poikkeuksellisen vahva juridinen takaus uskonnonvapautta vastaan: valtio ajamassa pappiskultin asiaa valtion toiminnan osana lailla sitoen. Kouluissa ei ole uskonnonvapautta, oppilaat eivät saa itse valita vapautta tunnustuksellisesta uskonnosta vaan poliisi pakottaa lapsen uskonnontunnille jos vanhemmat eivät häntä vapauta eli erota kirkosta. Koettakaahan herätä tosimaailmaan päätoimittajien tukeman propagandan takaa.

Hallitus ja eduskunta on jo määrännyt uuden pakkoveron yksityisille ihmisille ja myös ateisteille, n 100  miljoonaa euro valtionkirkolle suoraan yksityishenkilöiden lompakosta. Tämä rikkoo vakavasti perustuslain uskonnonvapauslakia.

 Ruotsin opettajajärjestön johtajalta.
 
  Tässä lyhyt tiivistelmä:

Uskontoon kuulumisen tulee perustua yksilön aktiiviseen valintaan. Siksi lapselle pitää taata vapaus uskonnollisesta painostuksesta kodin ulkopuolella eli koulussa. Koulun tulee taata perusedellytykset sille, että lapsi voi arvioida kriittisesti eri elämänvalintojaan.Vastakkain ovat lasten ja vanhempien oikeudet. Silloin on asetettava etusijalle lapsen oikeus omien käsityksen muodostamiseen, joka tarkoittaa vapautta poliittisesta ja uskonnosta indoktrinaatiosta. Vanhempien halun lapsen tunnustukselliseen kouluopetukseen pitää puolestaan väistyä.
Uskonnollisilla kouluilla on traagisten yksilöllisten seurausten lisäksi myös laajempia yhteiskunnallisia vaikutuksia: Mahdollisuus valita lapselle koulu uskonnollisen vakaumuksen perusteella on johtanut entistä suurempaan eriarvoistumiseen ja yhteiskunnan jakautumiseen.
P.s. Indoktrinaatio tarkoittaa opettamista, jossa oppilas asetetaan opetuksen kohteeksi, johon annetut opetussisällöt vain siirretään. Voidaan puhua myös manipulatiivisesta opetuksesta. Indoktrinatiivinen opetus on oppilaan tarkoituksellista alaikäisenä pitämistä. Oppilas ei missään vaiheessa nouse tasolle, jossa hän voisi itsenäisesti arvioida opetussisältöjen pätevyyttä. Indoktrinaatiossa opetus on autoritaarista, opetussisältö ikään kuin tungetaan oppilaan päähän, opetuksessa käytetään hyväksi jonkinlaista uhkaa ja vapaa keskustelu kielletään.

   

http://www.dn.se/debatt/forbjud-friskolor-som-star-pa-religios-grund/

Lärarnas riksförbund: Barnens rätt måste gå före föräldrarnas. De religiösa friskolor vi har i dag sätter inte barnens rättigheter i centrum.

DN.SE

Kai Sadinmaa

Kirkko – täysillä seinään!

Posted on 30.9.2016

Kirkon epätoivo, hämmennys ja hukassaolo tuli esiin tällä viikolla kun Suomen papit kokoontuivat synodaalikokouksiinsa omien piispojensa johdolla. Tämän epätoivon puki sanoiksi Kuopion piispa Jari Jolkkonen synodaalikirjoituksessaan:

Todellinen kirkko on löydettävissä ainoastaan näkyvän kirkon kautta, ei koskaan sen ohi. Suomessa kirkosta eroamisen tekee kipeäksi juuri se, että hengellisesti arvioituna se merkitsee eroa pelastavien armovälineiden yhteydestä ja jättäytymistä omaan varaan.

Kun tähän Jolkkosen harhaoppiin lisätään Mikkelin piispa Seppo Häkkisen uhkailu (erottamisella) hiippakuntansa papeille jos he vihkivät homopareja niin luterilainen kirkko on ajamassa nyt täysillä seinään. Kirkko ei voi enää esittää mitään, vaan sen lahkomainen ydin paljastuu. Toki se voi näytellä jotain, niin kuin kirkko Helsingissä tekee. Helsingin synodaalikokouksessa lakaistiin koko tasa-arvoinen avioliittokysymys maton alle. Siitä kiellettiin kategorisesti keskustelemasta. Haluttiin luoda illuusio sovusta, rauhasta, yhtenäisestä kirkosta, edes kahdeksi päiväksi. Viinikin maistui iltajuhlissa paremmalta kun homokysymys ei ollut tunnelmaa pilaamassa. Kirkko Helsingissä peittää epätoivonsa ja hämmennyksensä näyttelemällä dynaamista ja nuorekasta, nostamalla keulakuvikseen tv:stä tuttuja narsistisia hubbabubba-pappeja, joiden ainoa evankeliumi on he itse ja heidän loputon narsisminsa. Sisällöllä ei niin väliä, kunhan on nastaa ja kivaa. Nämä tyhjänmyyjät kärjessä kirkko Helsingissä järjestää dynaamisia kärkihankkeita, toinen toisensa perään, kuten nyt uusin LutherPlus-hanke. Kirkon toivot kokoontuvat nyt Agricolan kirkossa ja tykittävät siellä uutta ja innovatiivista innovaatiopitchiä, keynote speakerin johtamana, synnyttävät upeita visioita yli-innovaatioaktivistin ja Business Angelsin brainstormatessa yhdessä Kallion himasen ja muiden kokoomuspappien kanssa. Ja koko tämän innovaatio-osaamis-luovuus-talkshown siunaa läsnäolollaan, kukas muu kuin meidän rakas Irja-piispamme, tuo taivaallinen project manager, superkärkihankekoodinaattori, executive leader. Jes! Mahtavaa! Upeaa! Nyt kyllä pysähtyy kirkosta eroaminen ja kansa ryntää takaisin kirkkoon ettei ovista ja ikkunoista meinaa mahtua. 

Ei valtionkirkko voi olla eettinen kirkko

 Päivitys ja Johdanto


Tämä on uskomatonta ihmisten manipulaatiota Vatikaanin tyyliin:

• "Häkkinen ja Vikström: Rakastakaa kirkkoa sellaisena kuin se on”

Tässä kirkon eliitti vaatii että kirkkoa ei saa muuttaa. Että kirkon eliitti määrittelee kirkon ja siihen täytyy tyytyä "rakastavasti", emotionaaliseti, alistuvasti, että instituutio määrittleee seuraajansa eikä seurakunta olomuotoansa protestanttisesti.

Että perinne on tärkeämpää kuin eettinen keskustelu ja protestanttinen jatkuvan muutoksen oppi tietoisuuden ehdoilla elitismiä vastaan. 

Protestanttisen käsityksen mukaan seurakunta tulee olla jäsentensä näköinen ja oloinen ja seurakuntalaisten tulisi pystyä erottamaan papit ja kirkkoherrat milloin vain.  Rakenne ei saa määrätä uskoa ja "rakkautta" tai eliitin määrittelemää nostalgiaa.

Nyt piispat huutavat ruosteisen tapahierarkian ja järjen hylkäävien fundamentalistien  puolesta ilman protestanttista rehellisyyttä ja selkeyttä. Kirkkoromantiikkaa kirkon eliittiä suojelemassa. Kirkko on täynnä epärehellisyyttä ja vallanhalua eikä sitä pidä rakastaa, ei se ole uskon kohde teologisesti.

Ei valtionkirkko voi olla eettinen kirkko jos kannattaa rasisteja ja ihmisoikeuksien rikkojia mm lestadiolaisten lahkoa miesten kontrolloiman pakkoseksin ajajina naisten painostuksessa.

Kirkko ei pyri olemaan eettinen yhteisö vaan vain poliittinen valtakeskittymä kaikessa torjuntataistelussa tapakonservatiivien puolesta - kysymys ei ole kirkollisesta "yhteydestä" vaan vähemmistö-kirkkoeliitin ja oikeistopuolueiden vallan keskittämisestä "perinnehegemoniassa". Nyt on lopetettava lapsellinen usko kirkon ja oikeiston sumuttamaan propagandaan kirkon olemuksesta ja historiasta.

Kirkon kaikki toiminta keskittyy torjuntataisteluun ja eettisesti ajattelevien liberaalien hyssyttelyyn ja nyt avioliittolain etenemisestä järkyttyneiden konservatiivien lohdutteluun poliittisessa pelissä. Taustalla on Vatikaanin teologiaa myötäilevä piispojen opillinen ja synkkä dogmatiikka ilman eettistä ja humaania ulottuvuutta puhtaana valtapelinä: "perinteen portinvalvojat" kontrollin ja uskonnollisen hierarkian ohjaajina ilman protestanttista teologiaa, ilman yksilökeskeisestä uskon teologiaa. 
  
Valtionkirkko toteuttaa eliitin ohjaamaa "konsensusta" ja hegemonian illuusiota. Hegemoniaa oikeutetaan "konsensuksella", kulttuurimanipulaatiota ja eliittiä oikeuttavalla Troijan hevosella. Eliitti sanelee ehdot ja keskustelua yritetään kieltää vallan rakenteista ja keinoista, esim. pappiskultin elitismistä aateliskulttuurin jäänteenä.  Protestantismi pyrki kieltämään pappiskultin ja avioliiton tekopyhän sakramentin - vaikka mm. Luther myöntyikin lopulta takaisin pappiskulttiin painostuksen myötä. 
 
Kirkko perustelee omaa elitististä vähemmistöoikeiston suojelemaa "kirkkokulttuuria", perustelematonta arvokonservatismia, nk kirkkokeskeisellä "pelastusopilla" mutta liittää sen perinteeseen eikä teologiaan kuten Vatikaanin tuominnut Luther.  Kirkkohallitus ja piispat yrittävät mielistellä nyt Vatikaania kaikin tavoin valtahegemonian huipentuman perusteluna ja ilmentymänä, suurena kirkollisena "yhteysajatteluna", konsensus oikeistolaisen uskontokäsityksen kulissina. 


Kun valtio sidotaan uskontoon (kirkkolailla ja valtionuskontojen etuoikeuksilla)  ja uskonto sidotaan valtioon, se ilmiselvästi joka tasolla estää uskonnonvapautta.

Ev-lut kirkko esiintyy virallisena, "kaikille sopivana" kirkkovirastona ja elämänvaihe-kulttuurina mutta sitä se ei ole. Valtion kirkko on sitoutunut jyrkästi Vatikaanin oppi-dogmeihin ja "institutionaaliseen pelastusoppiin" mm. kolminaisuusopissa, jota tavalliset jäsenet eivät hyväksy eivätkä käsitä.


Ihmisillä on syytä ihmetellä muutoksia, jos näkevät "toiveikkaasti" ja totutusti valtionkirkon valvovan "perinteitä" eli pakkouskonnon jatkuvuutta ja kirkkoa osana valtakoneistoa.  Valtionkirkko perustuu illuusiolle ja manipulaatiolle, jossa eliitti esitetään yhteistyössä Jumalan kanssa kirkon kautta. 

Valitettavasti kaikkien kansainvälisten poliittisten ja uskontotieteellisten tutkimuslaitosten mukaan Suomessa on valtionkirkot, valtion armeijalla työssä ev-lut kirkon siunaamat ja veronmaksajien maksamat sotilaspapit ikivanhana propaganda-aseena ja kaiken takeena kirkkolaki sitomassa valtion kirkkoon, antamassa hurjia etuoikeuksia ja avovaltaa valtionkirkoille,  kirkon valtioon sidottuna tuhansin tavoin ja säädöksin papit yhä virkamiehinä. Puhumattakaan kirkollisverosta valtion toimittamana, valtiopäivien virallisesta jumalanpalveluksesta ja pakkouskonnosta tunnustuksellisena uskonnonopetuksena kouluissa monille oppilaille, jotka eivät itse saa valita ET-opetusta. Äärimmäisen epäluterilaista, jo ns "kahden regimentin" opin vastaisesti. Kuntapolitiikassa hegemonia näkyy varsinkin sinä, kun itsenäiset hautausmaa-alueet kielletään kun suojellaan kirkon monopolia oikeistolaisena perinteenä.

  
Koulujen pakkouskonto valtionkirkon ja muiden uskontojen pakollisena tunnustuksellisena ja sensuroituna uskonnonopetuksena ei ole uskontotiedettä eikä rehellistä uskontohistoriaa. Se ei ole siis sivistystä vaan uskonnollisten johtajien ohjaamaa indoktrinaatiota ja tiedon manipulaatiota, jota valtio suojelee verovaroilla rikkoen räikeästi lasten uskonnonvapauslakia.  Valtio antaa arvovaltansa ja rahansa uskonnollisille johtajille ja pakottaa lapset näkemään uskonnon manipulaation ja instituution osana valtion ohjailevaa politiikkaa kansalaisten sitomisessa konservatiivisen oikeistolaisessa merkityksessä ja kulttuurin valtahegemoniassa.
     

Ja vakava kysymys poliittisesta pelistä  

Miksi avioliittolaki on ainoa kansalaisehdotus,
joka päästettiin läpi eduskunnalle?

Jotta oikeasti eliitin diktatuuria kyseenalaistavat ehdotukset eivät pääsisi läpi ja kansa luulisi kirkon vanhan avioliittolain ja seksuaalihygienia-rasismimoralismin syrjäyttämisen olevan suuri yhteiskunnallinen muutos - kun kansan valtava 75% liberaali mielipide ja ärtymys kävi puolueille jo hankalaksi paineeksi - samalla kun valtiota tuhotaan uusliberalistisella valtion ja terveydehuollon alasajolla, SOTE ja TTIP  yhteiskuntasopimuksen ja perustuslain tuhoamisen aloittamisena. 

Tämä tasa-arvoisen avioliittolain äänestys poisti oikeistoeliitiltä poliittista mediapainetta taktisena siirtona pois hartioilta imagopesuna, jotta kirkollinen rasismi ei uhkaisi suurempaa poliittista junailua, vähemmistöoikeiston kabinettien talouspoliittista junttausta ja kokonaisstrategiaa. Pieni "eettinen" myönnytys epäpoliittiselle ja muuten nukkuvalle kansalle antaa nyt eliitille vapautta jatkaa poliittista talousterroria ja salasita militarisointia vapaammin. Oikeisto esiintyy liberaalina samalla kun tuhoaa valtion demokraattisia edellytyksiä ja ihmisoikeuksia. 

Kirkon historia on väkivallan ja elitismin historiaa.  
 
Kirkko on perinteiltään fasistinen pakkouskonnon kirkkolaitos keisarin ja kuninkaan mielenhallinta-armeijana. Kirkon historia on karmea ja todistettavasti fasistinen myös viime sodissa Suomessa. Ev-lut valtionkirkko teki tiiviin fasistisen ja kirjallisen sopimuksen natsien valtionkirkon kanssa ja vaati muitakin kirkkoja tekemään rotuoppisopimukset natsien kanssa.  
    
Kun korkeakirkolliset puhuvat "perinteestä" he eivät kerro kuinka valtionkirkko on ollut mukana Ruotsin aatelisten fasistisessa kolonisaatiossa ja pakkouskonnossa brutaalina vallankäyttäjänä, suomalaisen kulttuurin tuhoajana, nälänhdän aiheuttajana, ahkerana syyttäjänä, terrorisoijana käräjäsysteemissä natsi-Saksan tyyliin, ankarana verottajana nälkäkuolemista välittämättä, satojen tuhansien suomalaisten kuolemaan ajajana ja maanryöstäjänä - perinteisesti.

Tästä nouseva "Perinne" ei voi olla arvomääre eikä itseisarvo eettisellä perustalla, se ei voi olla peruste eliitin vaatimuksille aidosti modernissa yhteiskunnassa. Protestantismi hylkäsi perinteen yhteisön määrittäjänä ja yksilön "uskon" ehtona.  

 Kirkko rakastaa seksuaalirasistia, lestadiolaisia ja viidesläisiä kalvinisteja vaikka onkin hylännyt ihonvärirasismin julkisuuskuvassaan. Rasismi on laaja käsite.


  
    II

Kyllähän ev-lut kirkko sitten aloitti 1989 määrätietoisesti konservativiisemman kirkkopolitiikan piispa/professori Eero Huovisen johdolla 70-80-luvun protestanttisen ja humaanin taipumisvaiheen jälkeen.

Esim. ehtoollisoppi on 2010 muutettu Vatikaanin konservatiivisten oppien mukaiseksi piispainkokoksessa eli viini muuttuu oikeasti vereksi eikä sitä saa heittää pois vaan kirkon työntekijöiden on juotava viini pois. Piispat eivät kannata protestanttista teologiaa eikä politiikkaa vaan uskovat että valtio tulisi olla kirkkovaltio kirkon ollessa vahva poliittinen vaikuttaja.

Valtionkirkossa rasisti-lahkolaisten suojelu nähdään vain eliitin valtapoliittisena tukemisena, oikeisto-eliitin oma pax romana, vallan pönkittämisenä. 
 

• Sotilaspappien, armeija, lahkojen ja epädemokraattisen rakenteen, eliitin perinteen ja norsunluutorni-kirkkohallituksen kirkko ei voi olla protestanttinen demokraattisen paikallisseurakunnan toteutuma. 35 seurakuntaa järjesti sopuvaalit seurakuntavaaleissa ilman äänestyksen tarvetta eli ehdokkaita ei ollut asetettu enempää kuin on äänestettävien  seurakuntanevostolaisten paikkojen määrä. Kirkkoherra on kirkon säännösten mukaan despootti joka voi käskyvallalla estää seurakunnassa "demokratian" rajaamalla ehdokkaiden määrän sekä toimii samalla seurakuntaneuvoston esittelijänä että puheenjohtajana, käytännössä diktaattorina.

• Valtionkirkon takia kouluissa ei ole uskonnonvapautta.
  
  Kirkko voitaisiin jakaa rehellisesti kahteen osaan samalla kun eroaa valtiosta ja samalla lopetataan keskiaikainen tunnustuksellinen pakkouskonto kouluissa - oppilaathan eivät itse saa valita ET-opetusta jos jompikumpi vanhemmista ei anna lupaa. Ja useimmat koulut pakottavat/painostavat kaikki lapset kuuntelemaan uskonnollisia aamunavauksia kun ateistiset "uskontovihamieliset" aamunavaukset on kielletty "suvaitsemattomina". Kouluissa ei ole myöskään vapautta pitää salassa omaa suhdettaan uskontoon.

   
 

    Keisarin kirkon kirous elää. 

Hohto-elokuvahan kertoo traumatodellisuudesta ja sen "kirouksesta" kuinka väkivaltainen menneisyys ei päästä irti vaan vaikuttaa nonverbaalisesti kuten homovihassakin kuninkaan kirkon pakkouskonto ja eliitin hegemoniavallan terrori vaikuttaa yhä voimakkaana traumana eri muodoissa kuten fasistis-rasistista "puhtautta" ja omahyväisyyttä ruokkivana homovihana ja homofobiana. Samalla kun ev-lut kirkko suojelee pedofiilejä mm. lähetysseuran 30-vuotisen raiskaustoiminnan suojelemisessa. 
  
 Vaikka miten olisi tottumuksia ja traditioita niin fakta on se että homoviha perustuu kaappihomo-kirkkoisien hysteeriselle vallankäytön leimaavalle fobiaprojektiolle ja kreikkalais(ateenalais)-roomalaisten hellenistisen kulttuurin aatelisten pakkomielteelle jälkeläisten tuottamiselle perinnön ehtona. Sori! 

 
Pienen oikeistovähemmistön hegemonia on hurja, mediassa ja kirkossa.

Keskustan poliittinen nousu on sidottu ulkoisesti, mielikuvina, 100% oikeistolaiseen uskontoidentiteettiin, valtionkirkko-identiteettiin ja kirkkovaltio-utopiaan mm. vahvoilla sotilaspappinäkemyksillä ja kunnon kansalaisuuden määritelyllä tiukan porvarillisen heteroseksuaalisen avioliitto-fantasian status-palkitsevuuden kautta. Keskustan oikeistolainen politiikka ja turvallisuusimago on sidottu uskonnollisen hegemonian "kokonaisvaltaiseen" ja "kaikenselittävään" fantasmaan. Se peittää nyt tehokkaasti puheenjohtaja Sipilän alistuvan globalisaatio-uusliberalismin ja NATO-kolonisaation brutaalin pönkittämisen Suomesta suuryhtiöiden kehitysmaana ilman itsenäisyyttä, ilman sosiaaliturvaa, ilman omaa valtiovaltaa, ilman perustuslakia ja omaa armeijaa, ilman omaa säätelyvaltaa Saksan ja Amerikan pörssieliitin alusmaana Venäjään kohdistettujen valloitusaggressioiden ja kauppasodan uhrattavana välikappaleena.  
   

"Valtamediassa pelätään erityisesti vasemmistolaiseksi leimautumista, harvempi pelkää leimautumista oikeistolaiseksi.Valtamediassa jää helposti kyseenalaistavan kirjoittelun kanssa yksin. Täytyy olla vähän hullu, että lähtee hakkaamaan päätään uutisten sisäistä hierarkiaa vastaan."

Suomessa 2014:

”Stubb painosti kirjoittamaan myönteisemmin TTIP-kauppasopimuksesta”

 Emilia Kukkala

- Toimittaja joutui puolen vuoden hermolomalle.

• Uudessa listauksessa perinteisesti onnellisuusmittauksissa hyvin pärjännyt Suomi jää kauas kärjestä.

Mm. Kuuba on kaukana edellä onnellisuudesta Suomesta. 

• Kupliva homofobia ja suomalainen häpeäkulttuuri

Oikeistopuolueiden nostama kirkkoministeri

 

Seurakuntavaalit tuima tulos - piispat hengitys sisään ja ulos

35 seurakuntaa järjesti  sopuvaalit ilman äänestyksen tarvetta  eli ehdokkaita ei ollut enemäpää kuin äänestettävien seurakuntanevostolaisten määrä.

Kirkkoherra on kirkon säännösten mukaan despootti joka voi käskyvallalla estää seurakunnassa "demokratian" rajaamalla ehdokkaiden määrän ja ohjaamalla asetelman. 

    Kirkon imagokielenkäyttö, imagoa siistivä retoriikka:

• Kirkko on monelle itsestäänselvä juttu
  

Saarnoissa höpötetään että pappi on seurakunnan kutsuma vaikka ei ole, krikkoherra ja tuomiokapituli päättävät. Kirkkoherra on myös seurakuntaneuvostojen esittelijä ja puheenjohtaja, ei ole seurakunnan valintavaltaa vaikka retorisesti jatkuvasti höpötetään seurakunnan itsenäisyydestä. Uskomatonta propagandaterroria ja jatkuvalla paineella. Illuusioiden kirkko.

Pakkopulla ei ole itsestäänselvä juttu vaan ulkoisen paineen ns perinteen aiheuttama pakottava sopeutuma jotta et erotu etkä saa osaksesi paheksuntaa. Paheksunnan välttelyä ei voi sanoa itsestäänselväksi jutuksi.

Jutussa kaikenlisäksi puhutaan räikeän harhauttavasti väärästä suhteuttavasta yleisestä suhdeluvusta - äänestys oli alle kuudesosan äänestysoikeutettujen jäsenmäärästä


15% äänestysprosentti.

Helsingin Kalliossa 11%. Vantaa 8%.  

Eli piispat ovat erittäin tyytyväisiä mitättömään aktiivisuuteen.


Kukaan ei siis tule häiritsemään sisäpiirin rahanjakosysteemiä.
 
Kirkon jäsenten passiivinen inho on kääntymässä aktiiviseksi torjunnaksi

- eli eroamiseksi - ja piispat vain korottavat omia palkkojaan ja kirkkohallitus piilottaa kirkon omaisuutta vuosi vuodelta esittäen "ekumeniaa" kirkon byrokratian tärkeimmäksi työksi. Kirkkohallituksella on lupa salata pörssisijoitukset myös mm. ydinaseteknologiaan, kuten se on tehnytkin.
   
Kirkon kulissit pysyvät pystyssä vain valtamedian päätoimittajien suojelun tähden, kirkonmiesten sikailut ja valtionkirkkojen pedofiilit on pidetty julkisuudelta salassa, piispa Huovisenkin homojen noitavainot 2011 saakka vaijettiin/vaijetaan säntillisesti! Koska symppisisähahmopiispat ovat tärkeä lavastus yhtenäiskulttuurin ja hegemonian illuusion pystyssäpitämiseksi. Vallan kulttuuri on vallan kulttuuria, moraalia se ei tunne. 
  

Mitä sanoo arkkipiispa?

Jotakin mikä sopisi suoraan Ketola&Myllyrinne-sketsishowhun:

   "Demokratia on toteutunut"...        

kun ihmiset eivät äänestä? Eikö tämä olekaan epäluottamuslause instituutiolle, jonka johtajat tuntevat  julkisesti huolta vain lestadiolaisista?

Arkkipiispa lausuu lisäksi videolla että 

"Äänestämällä kirkon jäsenet ovat osoittaneet millainen on tulevaisuuden kirkko".

Kuinka voi äänestää jos kirkon rakenne ja Vatikaanin oppi piispojen eläkevirkavallasta ei ole demokraattinen eikä sitä voi äänestämällä muuttaa?   
 
15% ei voi kutsua jäsenten valinnaksi.

Kirkon epädemokratialla, ihmisten tarpeiden torjumisella, ehdokkaiden sidosten piilottamisella, konservatismilla, valtion ohjaavalla ja lukitsevalla kirkkolailla piispojen hierarkian suojaksi, lahkojen tukemisella, koulujen "tunnustuksellisella" pakkouskonnolla ilman oppilaan valintaa ja hierarkialla ei siis ole mitään osaa uskomattoman surkeaan äänestysprosenttiin?

Kirkko on rakennettu Vatikaanin politiikalla 1100 lähtien Suomeenkin torjuvaksi linnakkeeksi ja sisäpiirinorsunluutorniksi, jotta piispat ja kirkoherrat ja kirkkohallitus sekä tuomiokapitulit olisivat koskemattomia ja erottamattomia pappiskultin suojelijoita.  Ei kirkko ole demokratia eikä protestanttinen sen eliitin koskemattomuudella ja pappiskultilla - jäsenet eivät saa toteuttaa yleistä pappeutta vaan Vatikaanin pappiskultti on ainoa piispojen mielestä mahdollinen pohjoismainen malli "Perinteenä". Mitäs Luther sanoikaan "perinteestä"?

Luther käytti puheissaan ulosteisiin, mätäneviin ruumiisiin ja reikiin viittavia sanoja Vatikaanin perinteestä.

  

Ei ole seurakunnan omaa linjaa kun papit ja kirkkoherrat ovat koskemattomia seurakunnan yläpuolella.  Eikö näin huikean surkea kirkon linja saa piispoja ajattelemaan eroa? Ei mitään häpeää vaan ylpeyttä passiivisesta karjasta.

    Ei protestantismille - valtionkirkon ja kuninkaan uskonnon linja: 

Kirkolliskokous ei lämpene henkilöseurakunnalle vieläkään

Kirkon puolestapuhujat eivät tajua että sen aika loppuu, ihmisten kiinnostus häviää mitä vielä olisi jopa tarjolla. Mutta ei kelpaa kirkolle ihmisten kiinnostus aitoon protestantismiin ja anteeksiantoon paljon pahaa historian aikana tehneelle kirkolle. Arkijärki ja arkiprotestantismi ei kirkkoa kiinnosta.   Koska perinne ja elitistisen vallan instituution Vatikaanin mielistely. Kohti ylpeää romahdusta. Siitä vaan.
 
Ev-lut kirkon ja keskustalaisten kirkkopoliitikkojen mahdollistamaa sadismia ja ihmisoikeuksien rikkomista:

• SVT:n haastattelema Suomen Rauhanyhdistyksen keskusyhdistyksen (SRK) puheenjohtaja Viljo Juntunen pitää ehkäisyä syntinä ja Jumalan luomistyöhön puuttumisena.
  
  Asia nousi taas tapetille, kun kolme lestadiolaisuuden jättänyttä naista kertoi ehkäisykieltoon liittyvistä kauhukokemuksistaan Ruotsin television suomenkielisille uutisille.
• http://www.iltasanomat.fi/perhe/art-1288766645913.html?pos=ok-nln

• Listan sitoutumaton ehdokas Voitto "Vote" Välimäki otti ja paineli valtavalla äänimäärällä valtuustoon (210). Hän näet kuuluu Cannonball MC -moottoripyöräjengiin, mikä on ollut julkisuudessa taajaan rankkojen rikosten kautta sekä Välimäki on takavuosina tuomittu useista raskaista rikoksista...

• Vainaja ja veijari - sananen Seinäjoen seurakuntavaaleista

Kirkon merkitys?

Ihmiset luonnostaan inhoavat kirkkoa (psykohistoriassa 900 vuoden brutaali pakkouskonto taustalla) mutta ihmiset koettavat hakea normi-hyväksyntää kelvatakseen yleiselle hegemonialle "kunnon kansalaisesta kristittynä" - kirkon jäsenyys on statusasema oikeistolaisessa yhteiskuntajärjestelmässä.

Et halua olla erilainen ja monessa yhteisössä sinua katsotaan liian erilaiseksi ja pelottavaksi "erottautujaksi" jos et kuulu kirkkoon. Eli neutraalia ei ole perverssin suomalaisessa yhteiskuntanäkemyksessä olla kuulumatta kirkkoon vaan kuulua kirkkoon ilman mitään henkoht uskoa kirkon dogmaan. Korkeakirkollinen jetset haluaa vimmaisesti ja taktisesti pitää vaalit mahdollisimman passiivisena, epäselvänä ja konservatiivisena.

 

Onko ev-lut valtionkirkko lainkaan luterilainen?

 Huom - sisältää kartan, jossa Suomi sijoitetaan Vatikaanin kulttuurin vaikutusalueelle

" Hiltunen näyttää olevan samoilla linjoilla kuin Komulainen, joka painotti, että kirkon rakenteiden tulee luoda tilaa Hengen liikkeille. Kirkon reunamilta ja jopa ulkopuolelta nousee koko ajan kaikenlaista kiinnostavaa. Enkelibuumi ei ole ainoa esimerkki nykyajan hengellisestä etsinnästä.

Tulevaisuuden kirkon merkittävä haaste on vastata ihmisten etsintään ja erilaisiin henkisiin virtauksiin. Samalla kun se itse on osa sekulaaria valtiota, se on myös osa yhteiskuntaa ja maailmaa, jossa jylläävät mitä erikoisimmat liikkeet ja opetukset. Notkeiden rakenteiden lisäksi haasteisiin vastaaminen vaatii vahvaa hengellistä identiteettiä ja kykyä keskustella monenlaisten maailmankatsomusten kanssa."

-- Onko kirkko uskontovirasto vai uskonto?


Miksi dogmeja ylläpidetään, jos niillä ei ole väliä?

Kirkolla vain poliittinen kontrollin merkitys? Ainoa todellinen olemus?

Vain julkisuus saa muutoksia aikaan?

http://temaatikko.wordpress.com/2014/03/11/kirkko-yhteiskunta-ja-hengellisyys/

  Valtiouskontojen kartta - valtionkirkot yms 

Onko ev-lut valtionkirkko lainkaan luterilainen?



Kirkkohan esittää olevansa hengellinen
ja teologinen yhteisö.

Piispat esittävät olevansa dogmatiikan vartijoita ja tuntijoita mutta mielestäni kirkko elää mahdottoman paradoksin päällä:  kirkko ei ole luopunut Vatikaanin roomalais-katolisesta teologiasta ja pappiskultista vaikka mainoslauseissa ja studiohaastatteluissa väittää olevansa luterilainen.

Yleinen pappeus on ankarasti kielletty kirkossa vaikka se on protestanttisen luterilaisuuden ehdoton perusta teologisesti. Vain kirkkoherrat
voivat säännöstellä tippoja "siviileille" (pappien nimike seurakuntalaisille) yleisestä pappeudesta mutta säännöstely ja ei-papillisen toiminnan pihtaaminen kirkon tiloissa vain korostaa vallan ehdottomuutta.  
 
  Mielestäni kirkon seurakunnat eivät ole protestanttisia yhteisöjä
 vaan sumerilaisen ja roomalaisen valtionuskonnon suorana perillisenä, valtarakennelmana, Vatikaanin pappiskulttia, epäluterilaista ehtoollis- ja kastemagiaa, lasten pakkouskonnonopetusta tunnustuksellisesti valtion avulla (otettu takaisin koululakiin tunnustuksellisuus) ja avioliiton sekä hautaamisen room.kat. magiaa korostavissa sakramenteissa roikkuva äärimmäisen keskiaikainen valtionkirkko, valtaan,  paikallispolitikointiin (mm. hautausmaiden "kirkollista yksinoikeutta" puolustavaan), verotukseen ja salaiseen poliittiseen minivatikaani-kirkkohallituksen kähmintään sekaantunut valtakoneisto sotilaspappeineen.

Kaiken pohjalla on väärä teologia  ilman luterilaista ideaalia pappien vallan purkamisesta.
Luther itse sanoi, että kaste ei ole uskon ja pelastuksen ehto - valtionkirkko opettaa nyt aivan toisin. Paavalin luoma kaste-oppi "uutena ympärileikkauksena" on pakollinen jäsenyydelle valtionkirkossa. Jeesus kuitenkin kumosi kaiken papillisen rituaalivallan uskontofilosofiallaan ja vapauttavalla eettisellä opetuksellaan.

• Jopa ehtoollinen muutettiin 2011 takaisin Vatikaanin transsubstantiaatio-oppiin ev-lut kirkossa piispainkokouksen käskyllä ohi kirkolliskokouksen; aikaisemmin evankelis-luterilaisia pappeja tiukasit kiellettiin juomasta ehtoollisviinejä roomalais-katolisesti pois ehtoollisen jälkeen  mutta nyt opetetaan Vatikaanin magiaoppia viinin muuttumisesta vereksi. Tämä on jyrkkä poliittinen sitoutuminen ja lähentyminen Vatikaanin uskontovaltaa kohti pois protestanttien yksilökeskeisestä uskonvapaudesta.

Uudistukset näin teologin näkökulmasta olisi helppo ja nopea linjata protestanttisesti ja eettisesti mutta toimittajatkin hyväksyvät sokeasti piispojen ei-luterilaiset vaatimukset Vatikaaniin nojautuvista "perinteistä" unohtaen sen, kuinka kirkko tuki fasisteja sisällissodassa ja natseja jatkosodassa liittoutuessaan jopa natsikirkon kanssa virallisesti. 

Piispat tähtäävät nyt maksimaaliseen valtaan ja kattavuuteen jäsenmäärässä tärkeimpänä kirkon toiminnan ja teologian määrittelyn "dogmana" mikä ei ollut protestanttien alkuperäinen julistus uskon vapaudesta ja Vatikaanin valtapelistä irrottautumisessa.


Valtionkirkko saa olla valtarakennelma eduskunnan niin halutessa mutta se ylläpidetään nyt ihmisiä pettäen, pakottaen ja karkeasti valehdellen:"Kirkko ei ole valtionkirkko" 
  
Kaikkein paljastavinta on se, että hyssyttelevä ja "liberaalin" vaativan imagon arkkipiispa ei ole kertaakaan esittänyt kirkolliskokoukselle että seksuaalimääreistä ja -moralismista vapaa avioliitto voisi olla 100% tasa-arvoinen kirkon rituaaleissa ja arvokäsitteissä ja että kirkko ei yrittäisi poliittisesti enää manipuloida hallitusta ja virkamiehiä Vatikaanin avioliitto-opillaan. Arkkipiispakin on esittänyt vain uusia rasistisia segregaatiomalleja kirkolliskokoukselle - Vatikaanin 1400-luvulla luomien, silloin uusien "avioliitto-perinteiden" ja kirkon vihkimisvallan mukaisesti. 
 
Kirkolla ei ole lainkaan omaa arvosuuntaa ja arvoperiaatetta, vain suojautumiskikkoja ja yleisen mielipiteen jäljessä vastentahtoisesti mukautumista ilman mitään moraalia.

 
Piispat tekevät kaikkensa estääkseen konservatiivisen ja pappiskeskeisen hierarkisen maailmankuvan muuttumisen - protestantinen seurakunta pitäisi olla itsenäinen yhteisö mutta ei valtionkirkon yhteisöt Suomessa saa yhteisönä erottaa kirkkoherraansa tai pappeja tai talousjohtajaa.

Kirkon pitäisi valita linjansa tai ilmoittaa vain olevansa kirkkovirasto, joka lainaisi kaikille suomalaisille uskonnollisille järjestöille tilojaan. Et voi palvella kahta herraa, jos väittää olevansa Jeesuksen seuraaja organisaationakaan. Nyt valtionkirkko tukee yhä mielenterveyttä tuhoavia menestysteologian kalvinistisia lahkoja rahallisesti sekä arvovallalla - kuten vanhoillislestadiolaisten johtajia ja viidesläisiä.


Jos kirkko haluaa edes avautua ja olla rehellinen niin sen pitäisi
antaa rehellisesti jäsentensä muodostaa erikseen liberaaleja
seurakuntia ja konservatiivisia. Ihmisten tulisi saada itse valita
"pappinsa" tai teologi, jonka käyttöön antaa verotusrahansa.
 
Tietysti kirkossa toimii aidosti humanisteja luterilaisia rohkeita sieluja mutta se ei tee piispojen ja kirkkoherrojen rahakkaasta valtarakennelmasta ja Vatikaanin  teologiaa seuraavasta opista  luterilaista. Harhautettujen määrä on suuri kun media suojelee kirkkoa hellällä kädellä.







Linkkejä

Muutoksia ei tehdä toimintaperiaatteissa vaan kirkkokeskeisyys ja niin materialismia hallitsee pappiskultin statusajattelua myös paniikkinappuloissa

• Arkkipiispa: Kirkot vaikka kylmiksi talvisin

Nyt kirkko lypsää jo 120 miljoonaa euroa kaikilta kansalaisilta yhteisöverotuksen (40 milj) ja laillistetun veronkierron eli valtionkirkkojen verohelpotusten avulla sekä n. 40 miljoonaa tunnustukselliseen uskonnonopetukseen koulujen budjeteista kuten myös sotilaspapit valtion verorahoilla rahoitettuna. Vuosittain.

Päivi Räsänen haluaa luoda uuden kirkollisen lisäveron kaikille kansalaisille valtionkirkkoja varten:

• " Seurakuntien yhteiskunnallisten tehtävien kustannusten kattamiseen on lähdetty etsimään lainsäädännöllistä ratkaisua. Tämä asetettiin tavoitteeksi jo hallitusohjelmassa. Lokakuussa julkaistussa virkamiesraportissa esitetään kolme vaihtoehtoista tapaa kompensoida seurakunnille lakisääteisten yhteiskunnallisten tehtävien kustannuksia.
  
   Ensimmäisessä mallissa kirkon osuutta yhteisöverosta nostettaisiin tasolle 120 miljoonaa euroa ... " 
• 
  -- http://www.paivirasanen.fi/2013/11/kirkolliskokouspuhe/

On aika aika problemaattista väittää, että valtio on vastuussa uskontokunnan opin ja tulkinnan mukaisesta näkökulman positivistisesta, epäkriittisestä aateopetuksesta, "kristillisestä" historian rajaamisesta ja sensuurista kouluopetuksessa- muutenkin Nylenin teksti on aivan nyrjähtänyt outojen premissien aggressiivisella olettamisella. Uskonto on hänelle pakko ja kaiken ehto. Vatikaanin perinteiden mukaisesti. 

      Kolumni

"Koulujen uskonnonopetuksesta"

- Antti Nylén          

http://www.ksml.fi/mielipide/kolumnit/koulujen-uskonnonopetuksesta/...

• 10 käskyä kirkolle

Kai Sadinmaa

Auttakaa, vanhat valheet eivät enää auta

• Urpilainen pyysi piispat apuun

http://www.hs.fi/m/kotimaa

>   silmminnäkijä paikalla

" Täydellisen mitäänsanomaton keskustelu. Piispa Ambrosius on täydellinen opportunisti, vallan mielistelijä. Piispa Mäkinen oli aivan pihalla. Hänellä ei ollut kerta kaikkiaan mitään sanomista eikä piispa Sipolla senkään vertaa."

Uskonnon luonne määriteltävissä?

• Kuten uskonnon totuudet sulkeutuvat omaan piiriinsä, ja uskonto tarjoaa parhaat vastaukset ongelmiin joiden syntymisessä se on jo ollut mukana, samoin loogiset päättelyketjut pystyvät luomaan selvyyttä vain kysymyksiin, jotka on asetettu saman logiikan ehdoilla. Logiikka ei siis ole logiikkaa, vaan joukko omaehtoisia loogisia avaruuksia, mahdollisia maailmoja, joissa kussakin vallitsevat omat alkuehdot ja niiden mukaiset lopputulemat.
  
  http://kuinkakarlmarxtavataan.puheenvuoro.uusisuomi.fi/159005-mika-on-mitakin-tai-ei-ole

Uskonto on ratkaisulogiikkaa: tarjotaan malli ratkaisuille ja suurten kokonaisuuskien hallinnalle pienen ihmisen mielessä.









Lähetystyön ihmeellisyyksiä - ilman linjauksia, ilman takeita

"Tunnettua on, että seitsemästä järjestöstä neljä ei hyväksy ev.lut. kirkon papinvirkaa, ja viisi suhtautuu torjuvasti homoseksuaalien parisuhteisiin.

Kirkkohallitus on nähnyt paljon vaivaa selittääkseen mustan valkeaksi ja ristiriidat olemattomiin, mutta toistaiseksi huonoin tuloksin..."

http://kirkonkellari.fi/lahetystyossa-muhii-uusi-maineriski/

Kirkon kriisit ja Sumerin alkuperäinen kirkkokulttuuri

Kun nyt ihmetellään kirkkoherrojen viehtymystä ja suopeutta  Jalovaaran suggestiovaltaan ennen toimittajien aiheuttamaa julkista "uskonpuhdistusta", niin täytyy mennä 5500 vuotta ajassa taaksepäin:

 Sumeriin, jossa shamanismi sulautui yhdenmukaistavaan keskusvaltaan bränditemppeleinä.


Pappis-Kuningas -instituutio eli valtionkirkko loi sitten vallan muodostaa ammatti-armeija ja ohjaileva yhtenäiskulttuuri: ensimmäisenä Sumer.

Rooman valtionkirkko, Mars-temppelikultti, toteutti täysin sumerilaisen valtionkirkko-instituution uusittuna ja siitä se siirtyi suoraan roomalaiselle marttyyrilahkolle eli roomalais-katolilaiselle kirkolle keisarin kainalossa ja keisarin "kristillistä" valtaa korostamaan Jumalan edustajana.


Sumerissa papeista tuli myös sotilaspappeja ja tätä samaa valtakulttuurin motivointikaavaa  Rooman Mars-jumalan temppelikin toteutti ja mitä meillä "ev.lut" kirkko toteuttaa Suomessa vuonna 2013.
Afganistanissa suomalaiset ovat olleet ainoita, joiden mukana on liikkunut aseistettu ja ampuva sotilaspappi Sumerin ja jatkosodan hengessä. 
 
Käytännössä Ruotsin aateliset ja kuninga s toteuttivat aikoinaan Suomen kolonisaatiossa Sumerin pappiskuninkaan strategiaa ja keksusvallan hierarkiamallia totaalisessa kulttuurimuokkauksessa.
 
Valtionkirkkomalli on selvästi Sumerista ja sielläkin temppelin rauhaa suojeltin "demonien", pahojen henkien, poisajamisilla, ehtoollisella ja yhdenmukaistamisella.
Yhtenäiskulttuuri on pappiskuninkaiden tärkein valttikortti yhden ison armeijan muodostamiseksi. Sumerin 4 kaupunkivaltiota olivatkin jatkuvasti sodassa keskenään vaikka jumaluudet olivat aika samat. Sama tapahtui Euroopassa monta kertaa.

Pappiskuninkaan valta ja verotusvalta Sumerissa  oli temppelibrändin varassa.
Tämä loi pappiskultin josta luther ja protestanttiset kapinallliset yrittivät päästä eroon. Mutta eivät täysin onnistuneet.

Joka asutuksen keskellä Sumerissa oli samanlainen temppeli ja samat jumaluudet. Vallan keskittäminen vaati uskonnon brändäämistä. Tätähän europpalainen kirkkobrändikin on ollut. 
Sumerissa keksittiin myös pyhä kolminaisuusoppi, hallitsevien jumalien oppi, jossa yhdistettiin eri heimokulttuurien trendit yhden uskonnon alle. Yksi jumalista oli Es, joka käveli vetten päällä ja joka ruokki kannattajiaan kalasaalisihmeillä. 


Heimouskonnot eli shamaanikulttuurit olivat alunperin tasapainon, luontosuhteen ja samalla luonnonhenkien palvomista ja meditatiivisesta sisäistämistä yksilöuskontona - mutta myös kriisitilanteissa shamaanin taidoilla yhteisöä kokoavaa.

Hyvin rationaalista, inhimillistä ja joustavaa ilman sortavaa ja muokkaavaa yhtenäiskulttuuria. Shamaani ei ollut johtaja vaan leirin ulkopuolinen parantaja, yksinäinen susi. Aito shamanismi ei ikinä ole ns. yhtenäiskulttuuri ja pappiskultti kuten kirkkokulttuurissamme vaan voit valita sinua puhuttelevan luonnonvoiman ja niihin liittyvät personifikaatiot, hengettäresi ja henkesi, jotka puhuttelevat ja joita voit palvoa. Shamaani sitten ottaa kriisitilanteessa yhteyttä henkeesi ja selvittää yhteisön yhteiset sosiaaliset konfliktit, jos sairaus iskee ja menetät harmoniasi.

Suomen valtionkirkot vastustavat sitä että luonnonuskonnot hyväksyttäisiin valtion taholta virallisiksi uskontokunniksi. Kirkon jäsenet ovat valtion asiantuntijaraadeissa varmistaneet, ettei luonnonuskontoja hyväksytä kirkon dogmipohjaisilla "kriteereillä".
Pelko on aiheellista sillä luononuskonnot olivat esi-isiemme originaali elämänfilosofian muoto ennen kirkon kolonisaatiota ja kulttuurimme ja luonteenlaatumme järjestelmällistä tuhoamista.


  II

Onko olemassa "alkuperäistä" kristillisyyttä?

On todellakin totta, että tässä katolisen kirkon perintöön tukeutuvassa "ev.lut" kirkossakin on jätetään pois huomiotta historian vaiheissa ohitettu ja nujerrettu vahva kristillinen suuntaus, gnostilainen eli meditatiivis-filosofinen kris tillisyys.

Jonkin verran Luther yritti tuoda sitä takaisin mutta joutui osaltaan peräytymään.
Luther oli mystikko ja luostarissa ollessaan pyrki nälällä, itsensäruoskimisella ja valvomisella saavuttamaan shamanistisia ekstaasitiloja erään naispyhimyksen kohtaamiseksi. Jeesuskin meni eräaahan etsimään tiedostavia näkyjä ekstaasin ja enstaasin avulla.

Luther oli laajakatseinen mutta ahdas saksalainen tapoja kunnioittava kirkkokansa sai hänet taipumaan monessa seikassa takaisin katoliseen kirkkokuriin ja -tapaan kunhan paavin magiasta ja verotusvallast oli päästy eroon.


Rakenteeltaan gnostilaisuus se oli modulaarista eikä keskusjohtoista "yhtenäiskulttuurin" valtapolitiikkaa.

Gnostilaisuus oli paljon laajempi ilmiö kuin roomalaiskeskeinen kristillinen lahko, joka vallanhimoisena sitten teki sopimuksen keisarin kanssa.

Kaikki kastajakristityt, jotka tekivät sitten liiton Rooman lahkon kanssa, vainosivat alusta saakka gnostilaisia. Paavalin kirjeet tuomitsevat jatkuvasti gnostilaista yksilökeskeistä mietiskelykulttuuria  ja filosofista Jeesuksen seuraamista viisaana elämänä.

Gnostilaiset eivät kastaneet lapsia kuten ei Jeesuskaan. Jeesus puhui aikuisen sisäisestä suunnanvaihdoksesta.

Jeesus kehotti rukoilemaan yksin gnostilaiseen tyyliin eikä ekstattisesti ryhmässä, kuten Pietarin ja Paavalin kastajakristityt hurmosuskontoaan kehittivät.

Paavali takoo ja toistaa teksteissään keskusvallan tärkeyttä.
 
Valtaa. Vallan keskittämistä ja alistumisen ihanuutta seurakuntalaisille yhdessä muotissa ja instituution kautta valmisannoksina ilman mystiikkaa. 

Tästä muodostui aatelisten valvoma yhtenäiskulttuurin teollinen tuotantolaitos eli roomalais-katolinen kirkko.


  III  

   Ihminen on homo religiosus. 

 
Ei uskonnollisuus koskaan poistu vaikka valtionkirkko voikin haihtua.


On paljon terveellisempiä uskonnollisuuden muotoja kuin Mooseksen sotilas-Jahven palvonta valtion sokeana tukemisena - ja vaihtoehtoja niitä kannattaa esitellä. 

 
 Ihminen on elastinen olento ja sosiaalisesti merkitystä etsivä. 

 Skeptikot suuntaavat tulevaisuususkonsa eli uskonnollisuutensa eri tavalla kuin verimagiaan uskovat jeesususkovaiset.

Tiede on luonut uusia tapoja uskoa tulevaisuuteen.Mutta kuten tiedämme jopa tieteen pohjalta niin kulttuurin, poliittisen todellisuuden ja luonnonmullistusten muutosten ennustaminen, oman tulevaisuusvision ja tieteellisten johtopäätösten toteuttaminen on äärimmäisen hankalaa ja jopa mahdotonta.

Tiede ei voi määrätä poliittisen kulttuurin ja hallita vihakulttuurin muotoja kuten Platon toivoi.

Tieteentekijät eivät voi luoda optimaalista kulttuurinmuottia. Tiede on vaikuttanut tiettyy realismiin kulttuurissamme mutta tiede ei voi olla koskaan kulttuuri. Tieteen soveltaminen on kulttuuria ja sekin on aina subjektiivista ja ideologista.

Mutta silti ihminen luo visioita tulevaisuudesta ja omista tavoitteistaan - tämä on uskonnollisuuden laaja määritelmä uskontotieteessä.

Mahdollisuuksien visiointi, optimismin optimointi kulttuurin kautta. Jotkut soveltavasti jotkut konventionaalisesti.Kaikki ihmiset ovat skeptisiä!

Jopa kiihkeät Jeesus-Perkele-maailmanloppu-uskovaiset ovat skeptisiä ja epäileviä
- siksi he etsivät koko ajan todisteita ja ihmeitä!

Jokainen ihminen oman päänsä sisällä taistelee pessimismiään ja skeptimismiään vastaan sillä optimismi on aina uskomista  ja ei ole hengissäpysvää ihmist, joka ei loisi optimistisia visioita. Itsemurhaajat valitsevat 100% skeptimismin: he tuntevat, etteivät voi visioida ja hallita tulevaisuuttaan lainkaan.

Nykyisessä jäykässä kirkko-teologiassa on vakavia uskontofilosofisia ongelmia. Otetaan yksi.Se ei ota huomioon mm. Buddhan vaikutusta Jeesuksen oppeihin. Jeesuksen veljen aidoksi uskotussa kirjeessä puhutaan elämänpyörästä, mikä on selvästi buddhalaisvaikutteinen termi.


Luterilaisen teologian ytimessä on kuitenkin muutos ja protesti.  

Valta-aseman saavuttanut kirkkoeliitti luonnollisesti vastustaa protestia ja muutosta.

Mikään ei ole muuttumatonta ihmisen kulttuurissa ja tämä on moderni perusoivallus Lutherin ja muiden kapinallisten toiminnan taustalla. Aivotutkimuksissa  skeptikkojen aivoissa oli jotain toimintaa, mitä uskovaisilla ei ollut. Hyvin mahdollista.

Mutta ei se poista ihmisen perusyllykkeitä kun jotkut nousevat korkeammalle tasolle todellisuuden havainnoinnissa ja tiedostamisessa.
Luterilaisuus hyvksyi skeptisismin eli itsekorjaavuuden.
Mutta silti jokainen skeptikkokin luo itselleen subjektiivisia todellisuusvisioita ja uskomuksia omasta tulevaisuudestaan kuinka itse kaltaistensa voi vaikuttaa omaan parempaan tulevaisuuteen, jotta olisi motivaatiota toimia tässä, jossa tulevaisuuteen ei voi määrätä. 

Sokrates on suurin esimerkki skeptikosta.

Yhteisö tappoi hänet, koska hän kyseenalaisti tottelemisen, hierarkiset konventiot, statusmääritelmät ja jumaluskomusten tärkeyden aidossa viisauden etsimisessä. Silti hän uskoi Daimoniin, henkiolentoon, joka kuiskii hänelle vaihtoehtoja ja kysymyksiä.

Sokrateen ihmiskuva oli aikaansa ja sen semantiikkaan kuitenkin sidottu vaikka hän loi denokstrutkion eli uuden tieteellisen maailmankuvan  mahdollistavan filosofian. Sokrateen Daimonilla ei voi perustella mitenkään modernin saarnaajan demonien esille manaamista. 


Tulevaisuusvisiot ja utopiat ovat skeptikkojen "uskonnollisia" visioita, motivaattoreita, nämä erilaiset spekulatiiviset ja omiin optimistisiin uskomuksiin perustuvat mallit joihin tukeudutaan, jotta olisi oma tulevaisuudenhallinta, päämäärä ja usko muutokseen.

Jokainen ihminen on uskomustensa varassa.Uskontotieteilijän silmin monen skeptikon tiedeusko ja varsinkin usko Nasaan ja pelastavaan tähtiretkeen pois maapallolta on puhdasta uskonnollisuutta. Utopiaa.

• Uskonnon kruununa on aina utopia, jokin harmoninen tila, joka saavutetaan uskomalla ajatustapoihin ja uskoa estävät elementit sivuuttamalla.
• Tieteellinen utopia on itseään korjaava ja päämäärien keinoja tarkasti pohtivaa uskonnollisuutta. Sekin kulkee pimeässä ja rajatuilla rvovalinnoilla mutta on paljon realistisempaa kuin saarnaajien valitsemat utopiakäsitykset.

Luterilainen teologia on antanut hyvin mielenkiintoisen mahdollisuuden olla yhtä aikaa täysin tieteellinen ja näkökantojaan muuttava skeptikko mutta myös samalla uskonnollinen mystikko:  uskoa mystiseen spirituaaliseen hyvän jalostumiseen buddhalaisen itsetiedostamisen periaatteella tai hyvyyden kristusmystiikalla tai Jeesuksen hyväntekemisen intersubjektiivisella ampatiatiedostamisella   tms.

Luterilisuudessa usko ei kuitenkaan saa ohittaa sosiaalisuuden perussääntöjä eikä toimia tieteenkieltäjänä.

• Mystiikka on todellisuuden löytämistä luterilaisessa metafysiikassa.
  
  Tietysti luterilainen teologia pohjautuu kreikkalaiseen ja mesopatamialaiseen metafysiikkaan. Hyvin vanhaan linjaan viisausopeissa.

Kulttuuri on jaettua optimismia.
Että on jotakin yhteistä ja yhteisiä arvoja.

Tämä on tietysti aina ristiriidassa muutoksia ajavien yksilöiden suhteen.

Mutta Luther kapinallisena loi periaatteessa oivan modernin kulttuurin, jossa tiedostava muutos on osa kulttuuria.



Materian ja energian olemassaolo ja lähtökohta on mysteeri ja siitä mysteerista kaikki mytologiat ja semiuskonnolliset olemassaolon merkityksen pohdinnat lähtevät.


Tietoisuus ei ole ikinä puhtaasti objektiivista vaan subjektiivista oletustietoisuutta. Humanistisesti tämä oeltustietoisuus vaatii kuitenkin tiettyjä yhteisiä objektiivisuuden myöntämisehtoja. Sydänlääkitystä ja syöpälääkitystä ei voi lopettaa saarnaajan hurmoksen tähden vaikka lääkkeet eivät olisikaan vielä 100% toimivia. 


Ihmisen aivotoiminta on rakentunut luomaan kokonaisuuksia vaikka ei ole mahdollista saada "aitoa" tietoa kaikesta. Näin tietoisuutemme on aina oletustieoisuutta ja tulevaisuuden simulointia. Uskonnollista merkitysten hallintaa.


Tiede ei voi tarjota yksilölle olemassaolon merkitystä vaikka vajaita olemassaolon selityksia tiede voikin tarjota.

 Humanistisesti yksilön on itse löydettävä mielekkyytensä toisia kunnioittamalla ja heikkoja suojelemalla. Mitään suoraa kaavaa ei ole sisäiseen valaistumiseen.

 
Freud tarjosti työtä ja rakkautta sopeutumalla tarkoitukseksi - mutta se ei kaikille ihan riitä. Ei edes tiedekeskeisille skeptikoille.

Luther sekä Freud olivat kuitenkin myös sosiologeja - he pohtivat, mikä on ihmiselle hyvää, jotta yhteiskunta kehittyisi. Luther korosti nuorena miehenä tietysti mystiikkaa enemmän kuin Freud mutta näki ihmisen oman itsensä herrana uskonnossa ja politiikassa.



Tieteen rahoituksen valintaratkaisut eivät ole tiedettä vaan tiedeuskon tulosta: mistä on hyötyä, mikä tuo "hyödyllistä" tietoa. Politiikka on uskonnon jatke ja uskonnolliset instituutiot politiikan välineitä. Kuten valtionkirkkomme ovat hallituksen vallan vakauden tuottajia ja yhtenäiskulttuurin illuusion rakentajia.  Nän on ollut historiassa ja näin on kulttuurissamme vaikka kuinka leikimme rationalisteja tai idealisteja. Tiettyjä demokraattisia rajoja ja muutostiloja kontrolloitukin lumedemokratia ja politiikka  noudattelee kuten nyt EU-virkamiesten valheet ja eliittikeskeinen ideologia ovat paljastumassa niin eurokansalaisten vastareaktio lähesyyy lujaa vauhtia. 

                                                                

•  Temppeli keskuksena - Sumer – Wikipedia

                            

• Religion - Sumer - Wikipedia  
  

    



         * ( Luther tuli vanhempana kajahtaneeksi rasistiksi ja luopui kaikista humanistisista periaatteistaan, ehkä liiasta alkoholin käytöstä sodan keskellä mutta nuorempana Luther oli eri mies eri ajatuksillaan. Ehkä hän ajautui itsetuhoisaan korruptioon ja loputtomaan myönnyttelyyn seurakunnalleen ja rahoittajilleen.  Tämä Lutherin muuttuminen konservatiiviseksi paskaiseksi on vaikuttanut paljon suomalaiseen "luterilaisuuteen" ja valtionkirkkomalliin )   




Vatikaanikin huojuu double standard moralismissaan 

- Vatikaanin itsepetos ja valtamoralismi voi tuhota koko instituution

• Nykyisin toimittajana työskentelevä entinen pappi Dowd sanoo homoseksuaalien olevan massiivisesti yliedustettuina Vatikaanin kirkon sisällä.

      -Noin puolet on homoja Vatikaanissa.
        "Torjuttu homoseksuaalisuus on tikittävä aikapommi"




 

• Kirkolla on valtava PR-ongelma

   .

Onko kirkkoministeri Räsänen luterilainen vai amerikkalainen evankelikaalifundamentalisti?

Syrjivät moralistit eivät siedä aitoa moraalia
ja ihmisarvon protestanttisen ehdotonta solidaarisuutta:

• "Räsänen asettaa kirkon demokraattisuuden kyseenalaiseksi 
  
  

  - Kirkkoministeri ja sisäasiainministeri Päivi Räsänen puuttuu Helsingin Sanomien mielipidekirjoituksessaan poikkeuksellisen voimakkaasti kirkon toimintaan.  Hän vetoaa hallinto- ja jopa perustuslakiin"

Kirkkoministeri Räsänen ei ymmärrä, että emme elä enää roomalais-katolisessa kirkkovaltiossa.

Kirkkoon kuuluminen ei ole pakollista eikä kansalaisuuden ehto. Ei saisi olla. 
  
Enää. 1922 saakka suomalaisten oli pakko kuulua kirkkoon Ruotsin valloittamilla alueilla. Kirkolla oli käytännössä juridinen oikeus tuomita vankeuteen ja raskaisiin sakkoihin kirkon tapavaatimusten mukaan. 
  
Paavin ja kuninkaan despoottinen valta yksilön ja kirkon määrittelyssä on kumottu jo valtion perustuslain toimesta.

Räsänen ei ymmärrä lainkaan protestanttista ihmiskuvaa ja maailmankuvaa.
 
Ei edes ns. protestanttista regimenttioppia kirkon erillisyydestä valtiosta ja kirkon vallan purkamisesta yksityiselämään puuttumisessa. Räsänen sotkee vakavalla tavalla vanhaa despoottisen paavin vallan teologiaa moderniin demokratiaan. Piispat sotkevat myös regimanttioppia nähdessään valtionkirkon osana valtiota ja eliitin hegemoniaa kulttuurikontrollissa.

Onko piispojen reaktio taas pseudosielunhoidollinen teologinen bulimia, hyssyttely ja nöyristelevä anteeksipyyntely kiljuvien moralistijalopeurojen hengellisen luokittelurasismin ja epäprotestanttisuuden edessä? Homot ristille? Hevimusiikin kannattajat puulaatikkoon? Liberaalit hirteen (vaikka ovat valtaosa kirkon jäsenistä)?
Uskonpuhdistus roviolle?
Ovatko piispat viidesläisten ja lestadiolaisten narttuja kirkkopolitiikassa? Miksi kirkko tukee epäluterilaisia ja mielenterveydelle vaarallisia lahkoja?

• Esimerkkinä kaverini teki itsemurhan Räsäsen taustajärjestössä kansanlähetyksessä, kun hänet tuomittiin sen päätoimistossa helvettiin avoliitto-rakkaussuhteesta. Työkaverini taas hyppäsi viidesläisten heterovaatimusten takia tornista alas.

Onko kirkolla punaista lankaa?

What Would Luther Do?

Kirkkoministeri Räsänen on elänyt kansanlähetyksen propagandan opetuksen alaisuudessa ja se viidesläisyys on taas amerikkalaisen evankelikaalisuuden rahoittamaa ja vuosikymmenien yhteistyön hapattamaa.


Se moralistisesti hyvin jäykkä  evankelikaalisuus taas perustuu julmalle kalvinismille, joka uskoo mm. kirkkovaltioon ja kirkon johtajien väkivaltaiseen vallan tavoitteluun "pakanoiden" pois pyyhkimiseksi yhteiskunnasta.


Kalvinismi taas oli vain uusioversio vatikaanin kirkkovaltiopolitiikasta ja käännytyshistoriasta. Hitler oli käytännössä kalvinisti mm. veriuhtusopin ja valtion uskonnolis-ritualistisen kansalais-puhtaus-arjalaismoralismin kautta.

Natsien maailmankuvassa oli hyvin samoja paranoidisia oppeja ja oman yhteisön lahkohengen ja erilaisuuden hysteerisiä hahmottamistapoja.


Tämä on vaikea ideologiahistoriallinen kuvio, jota ei voi ymmärtää ilman kirkkohistoriaa ja teologian merkityshistoriaa.

Räsänen ei voi hyväksyä syrjivien ja (seksuaali)rasististen järjestöjen kirkon seurakunnilta saamia rankaisuja rasismista  eikä hyväksyä protestanttisen kirkon tervejärkisten suomalaisten valtajäsenjoukon vaatimuksia humaanin ja protestanttisen tasa-arvon toteuttamiseksi inhimilliseksi organisaatioksi.

• Tutkija, TT Ville Jalovaara ihmettelee ministeri Päivi Räsäsen Helsingin Sanomien yleisönosastossa esittämää voimakasta kirkkokritiikkiä. Jalovaaran mukaan Räsäsen esittämät kysymykset hallintolain mukaisesta menettelystä ovat niin vakavia, että niiden paikkansa pitävyys täytyisi tutkia.

Tuntuu todella vahvasti että nämä Lutheriin vetoavat  amerikkalaisen evankelikaalisuuden ja hygieniamoralismin viidesläiset saarnaajat eivät lainkaan ymmärrä Lutherin jatkuvan uskonpuhdistuksen käsitystä.

Mikään instituutio, ei edes kirkko, ei ole pyhä eikä uskonto ole ikinä minkään järjestön varassa olevaa uskonelämää vaan "uskonnollinen elämä" on vain yksilön uskonelämää ja hyvien ihmissuhteiden etsintää mystisen lähimmäisrakkauden seikkailussa.
Instituutio ei ikinä voi määrätä ihmisen ihmiskuvaa, uskoa ja seksuaalielämän ratkaisuja.

Tämä tausta uskonvapaudelle on protestanttinen yksilön uskon ja moraalin vapauden kapina instituutioiden ja lahkojen hirmuvaltaa vastaan.
Ihmisen yksityiselämää kirkko ei saa säädellä eikä tehdä seksuaalisuudesta rasistista jaottelutapaa "puhtaan" lahkon muodostamiseksi.

Fundamentalistit kokevat mm. erilaisen seksuaalisuuden uhaksi "pyhille" ja puhtaille uskovaisille. 
Taustalla on roomalais-katolisen kirkon tuhatvuotinen seksuaalisadismi mm. Suomen käännyttämistyössä, jossa kirkko on puuttunut julmasti  ihmisten ihmiskuvaan, yksityiselämään, ja varsinkin seksuaali-identiteettiin ja alistamalla on "osoittanut" kirkon olevan elämää säätelevä moralistinen valtakeskus. Henkisen väkivallan hinnalla ja depression velalla. 

Kirkko tai järjestö ei voi  myydä yksilöille moraalia, varmuutta ja uskoa, se on room.katolista harhaoppia.
Tämä on protestanttisen opin kirkas ydin : usko ja moraali on aina yksilön oma seikkailu ja valinta.
Kirkko tai viidesläinen lahko ei voi olla ikinä protestanttisen uskon ydin vaan vapaus on ainoa protestanttisen uskon ehto. Vapaus olla ja valita moraali ja uskon tavat.

Laajemmassa näkökulmassa suomalainen depressio, suomalaisten henkisen väkivallna taakka, johtuu pitkälle luontoläheisen elämänkatsomuksen tuhoamisesta ja luontaisan ihmiskuvan tuhoamisesta.

Vaikka Suomen totalisesta käännyttämisestä on kulunut satoja vuosia niin kyllähän suomalaisen sielu on rampa Vatikaanin roomalais-katolisen kirkon 1000 vuoden käännyttämistyön ja kuninkaan lailla valvoman kirkon pakkojäsenyyden, seksuaalimoraalin ankaran säätelyn ja kulttuurisen pakkokirkollistamisen tähden.

Kirkko käytti uhkailua ja häpeää alistaakseen suomalaiset kirkon ja kuninkaan alaisuuteen valtpolitiikan strategiassa.

Missään muualla Euroopassa kirkko ei ole ollut niin seksuaalihäpeäkeskeinen kuin Suomessa.

Siksi Räsäset ja amerikkalaisten evankelikaali/kalvinisti-saarnaajien (ensimmäisenä oli Billy Graham) käristämät fundamentalististit niin ahdistuneesti keskittyvät "puhtaaseen" "hetero"-seksuaalisuuteen mukamas uskonelämän keskuskohtana. Homot uhkana puhtaalle "perhe"-keskeisyydelle? Miksi pelottavana uhkana?

• Taustalla on  lahkomentaliteetti, jossa häpäisemällä yksilön seksuaalisuus sidotaan lahkon määräysvaltaan kaikin keinoin ja mielikuviin vetoavilla mielettömillä uhkakuvilla.

Protestanttisen maailmankuvan ja kirkkokapinan päämäärä on purkaa kirkon ja lahkojen väkivaltainen ja suggestiivinen propagandavalta.

Protestantismi on yksilön vapaata uskonnollisuutta instituutioiden hirmuvaltaa vastaan.

Vapaus ja yksilön aito moraali on protestanttisen taistelun ja kirkkokapinan lähtökohta. Aina.
Räsäsen kaipaama usko Jumalaan tms ei voi syntyä yhteisön pakottamana ja painostamana - eikä varsinkaan minkään fasistisen seksuaalirasismin heterohysterian kautta.

Suomalaisen kirkkovaltion surullisena jäänteenä on kirkkolaki sekä jumalanpilkkalaki - ja sen kirkkoministeri, joka asettaa kaksi kirkkokuntaa muiden uskontokuntien yläpuolelle.

Siksi kirkkolaki sekä jumalanpilkkalaki on neutralisoitava ja poistettava mahdollsimman pian. Tai kaikille yhteisöille annettava samat demokraattiset toimintaoikeudet - mm. määrittelyvapaa avioliittoon vihkiminen ilman heteroseksuaalisia moraalihygieniamääräyksiä,  hautausmaat, jäsenten verotus ym.

•  Perussuomalaisten kansanedustaja varoittelee kollegojaan: ”Lakialoite vie heterofobiseen yhteiskunta

• Ihmeillä ihmisoikeuksia vastaan - Soini, Räsänen ja imaami unelmoimassa kirkkovaltiosta

• Minkälainen Luther oli humanistina?
  

  "Kuten uskonpuhdistaja Martti Luther, joka näki korrektissa kaunopuheisuudessa petoksen siemenen, internetin kyberdemokraatit ajattelevat että toisten haukkuminen on omituisella tavalla rauhoittavaa.
  
  Kuten kyberdemokraatit, Martti Lutherkin näki ystävällisessä julkisessa keskustelussa jotain orwellilaisen pelottavaa. Illuusio harmoniasta todellisuudessa toteutuu vain Disneylandissa ja uskonnollisissa traktaateissa."

  
  Luther ei kehottanut kohteliaaseen sananvaihtoon despoottisen kristinuskon edustajien kanssa vaan selväsanaiseen konfrontaatioon ja vastakkainasetteluun. Mikään instituutio, kirkko, valtio tai lahko ei saa luoda lakeja, jotka asettavat uskonnot ja ihmiset eriarvoiseen asetelmaan elämäntapansa takia - kuten nyt Suomessa kirkkolaki tekee:
  
  Martti Luther ja vittuilun taito:
  
  Nettikeskustelun perinteet luotiin jo uskonpuhdistuksen aikana - Suomenkuvalehti
  

  
  
  
    

  
  

  
  

  
  

Kupliva homofobia ja suomalainen häpeäkulttuuri

 Kuinka määritellään hyvä hetero?

Nyt taas kuplivan homofobian taustalla on yhtenäiskulttuurin julmuus ja historia.

Kuninkaan ja aateliston vallan normatiivinen kuri hyvän, verotettavan kansalaisen määritelmäksi, joka naamioitiin myöhemmin kuninkaan ja keisarin jälkeen nationalismiksi. Suomalaisuudeksi. Virkamiesten ja kirkon valvomana, keskiajan tyyliin.

Me, kunnon kansalaiset.

Me, heterot, varsinkin lasten tuottamisesta kiitetyt heterot, jotka saavat yhteisöltä ja Jumalalta uhrauksestaan korkeimman kiitoksen ja statuksen - avioparina.

  
Homoista ahdistuvat ahdistuvat itse asiassa omista kokemuksistaan, siitä julmuudesta, jota itsekin ovat kokeneet pakottavassa kasvatuksessa ja varsinkin seksuaalikasvatuksessa. Useimmat meistä eivät vältämättä muista ollenkaan mutta emotionaalinen malli ja mustijälki on jäänyt näistä tulkintaa ja omakuvaa ohjaavista kokemuksista.

Meidät useimmat on peloteltu Suomessa hysteeriseen seksuaalikuriin, jotta olisimme häpeän kautta ehdollistettuja yhteisölle ja suvulle.

Kun yksilön intiimein ja epävarmin osa otetaan yhteisön julkiseen käsittelyyn ja siitä tehdään vapaan pilkan aluetta, niin yksilön kelpaavuus yhteisölle määritellään häpeän eikä kunnioituksen kautta. Kun erilaisuudesta luodaan pelote, normi on yksilölle turvapaikka ja erilaisten häpäisemisestä tulee turvallista hupia, oman normatiivisuuden vahvistamista toiseuden leimaamisen kautta.

  
Suomi on yhä häpeäkulttuuri, jossa helposti vertailtava "kunnia" ja titteli määrittää itsetuntoa ja sosiaalisia rakenteita.

Olemme perinteisesti häpeäkulttuuri siinä missä Japanikin.

Ev.lut. kirkko on tehnyt pahan karhunpalveluksen muututtuaan painostamattomaksi "kansankirkoksi" ja luovuttuaan homovihan ja helvetin saarnaamisesta "moderniksi kirkoksi" ilman että on käsitellyt avoimesti aikaisempaa fasistista olemustaan ja keinojaan  häpeäkulttuuria luovana instituutiona ja moralistisena tuomioistuimena. Kaikki kirkkoherraa ärsyttäneet joutuivat vähintään jalkapuuhun kirkkokansan tirskuttavaksi.
Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että Ruotsi-Suomen kirkossa ei käytännössä rankaistu homoseksuaalisuudesta, demonisointi oli kohdistettu avionrikkojiin, avioliiton ulkopuoliseen heteroseksiin ja eläimiin sekaantumiseen. Antropologisesti tarkasteltuna miehiä palkittiin avioliittoon menemisestä siten että homosuhteiden jatkaminen oli sallittua JOS oli naimisissa - aivan kuten roomalais-kreikkalaisessa kulttuurissa, jossa kristinusko syntyi. Luostareissa on yhä sama moraalivapaus säilytetty keskiajan malliin palkintona kirkolle omistautumisesta. 

• kuuntele tutkijan keskustelua suomalaisen keskiajan rankaisukulttuurista

Menneisyys ei ole mennyt vaan elää meissä niin kauan kuin emme tiedosta väkivallan mekanismeja alkuperäisen kulttuurimme tuhoamisessa.

Kaava on hyvin yksinkertainen patriarkaalisessa väkivaltakasvatuksessamme.
Erilaisuudesta on tehty uhkaavaa ja ahdistavaa ja siksi ahdistumme erilaisuudesta.
Koemme siitä uhkaa, mikä on meilta häpäisemällä kielletty. Koemme kuolemanpelkoa erilaisuuden, toiseuden edessä, koska meitä on uhattu hylkäämisellä, jos emme muokkaannu ja alistu tunnottomasti yhteisön normatiivisiin standardeihin.

Avuttomuus muuttuu meissä julmuudeksi, koska käyttäydymme julmasti itseämme kohtaan toteuttaaksemme yhteisön julmuuden. Emme valitse ja kokeile vuorovaikutuksen tapoja ja seksuaalisuutemme ominaisuuksia vaan sopeudumme ja mukaudumme.
Jotta saamme kiitoksen ja hyväksytyn leiman.
Erialisuus on ollut syntiä.

Yhteisöä ja auktoriteettien "normi-ihmisen" mielikuvaa kohtaan.
Ihmisten seksuaalisista, emotionaalisista ja intiimeistä asioista on vallan kohteena tehty abstraktin metafyysinen ase  uskonnollisesti kontrolloidussa yhtenäiskulttuurissa: joudut helvettiin erilaisena, syntisenä, jos et usko Jumalaan, kirkkoherraan  ja heterokulttuuriin.

Yhteinen Varmuus on yhtenäiskulttuurin korruptoiva houkutus ja palkinto.
Ruotsin kirkko loi tottelevaisen alamisen systeemiä varten maailman tiukimman normi-ihanteen kansalaisesta ja siksi kuninkaan käskyllä  luterilaiseksi muutetussa Ruotsin kirkossa tapahtui maailman laajin ja kiihkein noitavaino teloituksineen suhteessa väestömäärään. 

Normatiivisuus on aina jaettua julmuutta ja ahtaan kurin ja konfliktien tuomaa valtaa eliitille. Normatiivisuus esitetään hegemoniana, joka ajaa eliitin etuja.


Moraali?

Moraali ei ole yhtenäiskulttuurin moralismia. Moralismi on yhteisön perusteetonta panostamista - moraali taas on yksilön valinta toimia yhteisen hyvän puolesta usein omaa välitöntä hyötyään vastaan.
  
Lahkot käyttävät moraalia moralismina erityisen tehokkaasti valtarakenteensa suojelemiseksi ja jäsenten eristämiseksi "muusta maailmasta".
Siksi moni lahko käyttää uudestaan kirkon muinaisia  ja "tehokkaita" oppeja nyt oman puhdasuskoisuutensa ja erottautumisen keinoina.


Kuinka erottaa moralismi moraalista?

Ei voida puhua arvoista kun puhutaan moralismista.
  
Homofobia ei ole arvo eettisessä skaalassa.

Kun puututaan toisen erilaisuuteen ja siten toisesta tulee uhka toiseuden kautta, se on moralismia, ei omien arvopämäärien toteuttamista. Toisiin projisoitu pelko ei siis ole arvo, koska sen perustelut perustuvat valheille ja katteettomille uhkakuville, oman klaanin paremmuuden todistamiselle itseisarvona.

Luther ja muut protestantit profeetat poistivat avioliitolta pyhän määreen uskonpuhdistuksen prosessissa.

Protestanteille avioliitto ei ole pyhä. Seillä ei määritellä ihmsiarvoa ja siksi se ei ole pyhä. Se on vain kahden ihmisen valinta ja sopimus.  Vain Jumala ja armo on pyhä uskonnollisessa teologiassa siitä, mikä on todella tärkeää yksilölle elämän merkityksen etsimisessä.Suomalaiset piispat ja papit julistavat valitettavasti vaarallista katolilaista harhaoppia, vaikka kutsuvat itseään luterilaisiksi. Kirkko ei ole uskon kohde, avioliitto ei ole uskon kohde eikä heteroseksuaalisuus ole sitä protestanttisessa teologiassa. 

Rakkaudessa ei ole pelkoa.



Kirkon vallan varjo.

Kaikki alkuperäiset kirkot olivat täynnä helvettikuvia, joissa pirut kiduttavat suomalaisia.
  
Kirkko loi jyrkkiä uhkakuvia, jotka olivat alkuperäiselle kulttuurillemme täysin vieraita. Kirkko toi tuomion ja kirkko loi pelastuksen. Uuden syntikulttuurin ja alistumisen uskonnollisuuden.


Valtionkirkon moralismilla oli kuitenkin tarkka poliittinen tehtävä. Tämä yliseksuaalisuus seksualisuusvihan kautta on liittynyt laajempaan projektiin nujertaa Suomen paikallinen ja pakanallinen kulttuuri.

Ja ennen kaikkea häpäistä ja leimata perinteinen suomalaisten vapaa ja luonteva seksuaalisuus, jolle kirkon ehdoton ja julma vaatimus yhdestä elinikäisestä pakkoavioliitosta seksuaalisuuden ehtona oli mieletön.

Kirkon uhkakuvilla määrittelemä yksilön funktionaalinen, parisuhteeseen ja tuottavuuteen lukittu seksuaalisuus tehtävänä ja materialistisesti keräämiseen sekä kapitalistiseen statuskilvoitteluun keskittyneen perheyksikön mallina oli osa uutta valtaa, määrittelyn valtaa, ihmiskuvan valtaa. Valtio määräsi kaikesta, jopa yksilön omakuvasta, kelpaavuudesta ja yhteisön ehdoista. Synti oli valtion vallan ja normien vastustamista.

Alkuperäisessä kulttuurissamme on ollut mm. naisten sarjamonogamia. Yhtenä kulttuurimuotona esimerkiksi miehet asuivat miesten talossa ja naiset päättivät ihan vapaasti ketkä pääsevät käymään naisten talossa. Lasten isällä ei ollut väliä. Lapset olivat taloyhteisön ja naisten lapsia.

Muinaisuskontokulttuurissa palvottiin lähes pelkästään naispuolisia jumaluuksia. Karhun palvontakin oli aina äitikarhun palvontaa. Vitun voimalla siunattiin karja ja miesten metsästysaseet. Matriarkaatti on nähtävästi ollut ennen kirkon runnomaa kuninkaan lakiyhteisöä suomalaisen yhteisöhierarkian perusta. Miehiä ei pakotettu naimisiin, syntyi niitä lapsia muutenkin ja kaikista pidettiin huolta.

 Suomalainen hedelmällisyyskulttuuri on ollut yksi maailman äärimmäisistä feminiinisen panteismin maailmankuvista: suomalaisugrilainen kulttuurimme on ollut ainoa, jossa sekä kuu että aurinko ovat olleet feminiinisiä voimia.

Mikael Agricola tallensi paperille kauhistelevan raporttinsa avioliittoon sitoutumattomasta, kauhealla tavalla seksuaalimoraalista vapaasta pohjoisesta pakanakansasta; Agricola säilytti meille samalla ainutlaatuisen kuvan suomalaisista hippiyhteisöistä, joissa ei avioliittoa, lasten perisyntiä, seksuaalista syntiä, syyllisyyttä tai stressiä tunnettu.

Seksuaalisuus oli kuin hengittämistä tai syömistä, mm. hedelmällisyysrituaaleihin miellettyä juhlintaa, ei synnintuntoon tai kelpaavuuden ehtoihin sidottua häpeäkulttuuria.

• Alkuperäinen ehtoollinen ja alkuperäinen nuorten metsässä suorittama rippikoululeiri:

"Ja kuin kevätkylvö kylvettiin,
silloin Ukon malja juotiin.
Siihen haettiin Ukon vakka,
niin juopui piika että akka.
Sitte paljo häpiää siellä tehtiin,
kuin sekä kuultiin että nähtiin".

Kirkolla oli moraalihyökkäysten takana looginen päämäärä ja motivaationa kuninkaan antama läänitysprojekti, jolloin ihmiset täytyi pakottaa erillisiksi aviopareiksi ja maanviljelysyksiköiksi kilpailemaan keskenään rahan tuomasta statuksesta ja tuottamaan maksimaalista veroa kuninkaalle.
Maanviljelyksestä tehtiin pakollista verotusmuotona (Ruotsi "tarvitsi" Suomen viljaa helppona vaihtotuotteena) ja tähän auttoi kirkon moraalisaarnat avioliiton pakollisuudesta ja yhteisöasumisen synnillisyydestä. Follow the money.

Kirkon tärkein tehtävä oli esittää kansa häpeällisenä ja kirkon pakkoarmoa tarvitsevana kohteena, jonka ainoa kunnia oli palvella jumalakuningasta ja kerätä rahaa kunniallisen yhteiskunnallisen aseman takamiseksi.

Kirkon päämäärä oli mitätöidä yksilön itsenäisyys ja oman ruumiin hallintaoikeus kuninkaan ja Jumalan nimeen.


Listen

• http://musosguide.com/listen-to-the-massive-attack-and-burial-collaboration-four-walls-now/18873

• Kunniaväkivalta ja feminismin häpeäkäsitykset