Kafka elää kun K nukahtaa

- Nosto 2006

Josef K nukahtaa.

K on joutunut työkavereiden pilanteon kohteeksi.
Hän muuttuu paranoidiksi.
Hän ei nauti pilanteosta.

Hän ei nauti.
Jotakin on pielessä.
Hänet haastetaan.
Hän on Keskusviraston epäilyn alainen.

Onneksi se on pahaa unta.
Häntä odottaakin työpaikalla kakku.

Josef K on unessa. Onhan?
Pientä jännitystä virkamiehelle.
Tämä ei ollutkaan tavallinen päivä.
K on helpottunut.

Hän on tyytyväinen itseensä.
Hän on tyytyväinen tyytymättömyyteensä.
Hän on jo tuominnut itsensä.

Häntä ei tarvitse tuomita.
Hän hoitaa tehtävänsä tunnollisesti.
Hän ei tarvitse sääntöjä, sillä hän on ihanteellinen.
Hänen vaatimattonmuutensa on julkeaa.
Hänen esimerkillisytensä on haastavaa.

Hänet haastetaan.
Hän on vaarallinen.
Josef K ei usko paranoidisuuteen.

K ei suostu viihtymään.
Hänen kannattaisi.

Hän on tuominnut itsensä.
Siunattu K.
Hän saa haasteen.
Muut huokaavat helpotuksesta.
Autuaita ovat viihtymättömät.
Sillä heidät tuomitaan.

K tukeutuu sääntöihin.
Joita kukaan ei tarvitse.
Joita kukaan ei noudata.
Mutta joihin jokainen vetoaa.
Joiden noudattaminen on kapinaa.

Josef K on ymmärtänyt kaiken oikein.
Hän vaatii totuutta.
Josef K on ymmärtänyt kaiken väärin.
Hänet haastetaan.

Hän ei tarvitse sääntöjä
ja sääntöjen valvojat huomaavat tämän.
Hänet ymmärretään väärin. Juuri siksi.
Kuinka Josef K voisi olla yhteiskunnan vihollinen?
K ei halua uskoa oikeudenkäynnin alkamiseen.
Siihen ei ole mitään syytä.
Sen täytyy olla pilaa.
Mutta...

Hän ei ole ilahduttanut ketään ihmistä viikkoon.
Hän ei ole ilmiantanut ketään viikkoon.
Hän ei ole viihdyttänyt ketään viikkoon.

Hän ei ole poistanut epäilyksiä osaltaan.
Hän on epäilyttävän päämäärätietoinen.
Hän on epäilyttävän tunnollinen.
Hän ei usko korruptioon.
Hänet on astettava syytteeseen.


Olemattomiin jauhettu


huikea kafkaesitys Tampereen vierailulla;

Katona József Színház -ryhmä (Unkari),
Käsikirjoitus András Vinnai ja Viktor Bodó


*Kuvia


 

Pitkästä aikaa voi sanoa, että on nähnyt Bertol Brecht:in teorian mukaista vieraannuttamisen teatteria. Vieraannuttamisefektin voi selittää monin eri tavoin. Yksi tapa on se, että kun katsoja samaistuu hahmoon tai juuri päähenkilöön ollakseen "päähenkilön tukena", niin katsoja huomaa tukevansa päähenkilön amoraalista mielettömyyttä. Katsoja ei "tietoisesti" haluaisi samaistua amoraaliseen tai moraalittomaan mutta huomaa niin tehneensä. Päähenkilö on ikäänkuin Troijan hevonen.


Kierkegaard tavallaan kylläkin ensin keksi tämän vieraannuttamisefektin roolifilosofiaproosansa kautta mutta Brechtin nimiin se on laitettu.

Josef K on jollain tavoin odysseijassaan kuin Äiti Peloton, joka sopeutuu sotatilaan ja yrittää etsiä siitä mielekkyyttä. Hinnalla millä hyvänsä. Tämä näytelmä on tosiaan odysseija. Tärkeintä ei ole rakenne, plotit mittajonoturvahelvettissä, vaan imaginaarisen libidon pursuava sisältö, josta jää jotakin katsojan käteen, ehkä vain yksi visio ja sillä selvä. Josef K:n vastustus ympäristön mielettömyyteen että hän sopeutuu itsetuhoisasti, jotta löytäisi paikan ja saisi kiitoksen.

F Kafka olisi ihastunut kauhuissaan brittien originaaliin Big Brother-ohjelmaan.


Fyysinen teatteri. Karne-vaali. Lihan juhla.
Fellin:iä ja Dario Fo:ta kiertelevän mustalaissirkuksen iloisella raivolla. Turkka oli verryttelyä tähän verrattuna.
Absurdia teatteria, joka viihdyttää yleisöä, mutta tekee teatteria viihdyttämisen rappiosta. Teatteria, joka laittaa meidät katuman viihtymistämme. Juuri sellaista, jota suomalaiset teatterinjohtajat ylistävät.
Kiittävät. Ihailevat vierailijana. Ja pelkäävät.

Saammeko mitään kiinni?
Kulttuuristamme, jossa uutisten katsojan on viihdyttävä.

Uutisten lukijan on viihdyttävä.
Oppilaan on viihdyttävä.
Presidentin on viihdyttävä.
Ostajan on viihdyttävä.
Myyjän on viihdyttävä.
Kasvattajan on viihdyttävä.
Kansan edustajan on viihdyttävä.
Kauhuelokuvan on viihdytettävä.



Katsoja ei saa yllättyä.

Viihde on oltava tilauksen mukaista.
Katsojan on oltava oikella aallonpituudella.
Elokuva on oikea, jos ymmärrämme brändin tärkeyden.
Jos ymmärrämme brändien olevan meitä varten.
Jos ymmärrämme olevamme brändiä varten.
Muuten olisimme outoja. Sopeutumattomia.
Kohdeyleisöistä hukkuneita. Kadotettuja.

Mutta muuten - olemme saaneet elämän tarkoituksen.
Yhteisen ymmärryksen.
Pelottomuuden.
Tuttuuden.
Brändi-ikonin.

Tavoitteiden on oltava viihdyttävä.
Tavoitteiden on oltava yhteisiä.

Paitsi absurdissa teatterissa.

Juuri sellaista, jota suomalaiset teatterinjohtajat pelkäävät - ja ylistävät.
Estävät - ja ihailevat.
Eihän kukaan tee tällaista teatteria Suomessa - kuinka ihanaa. Ihana vierailu. Mutta ei meillä tällaista nyt muuten, herra vieköön. Tahattoman absurdin teatteriviihteen tuottajat eivät halua harkitusti absurdia teatteria.

Esitys, jonkalaista ei tuoteta suomalaisiin teattereihin. Kohtuuden nimissä. Järkevyyden nimissä. Ihmisiltä ei saa viedä kohtuu den suloista harhaa. Taide on Suomessa happovaivoisia, 60-vuotiaita neitejä varten.


Josef K herää.

Oliko juoru tulevasta oikeudenkäynnistä unta?

K ei uskoisi yhteiskuntaamme.
K ei uskoisi sosiaalidemokraattiseen taiteeseen, joka olisi todellisuuden esikuvana. Moralistinen realismi, joka pakenee villiä taiteiden harhaa. Olemattomiin jauhettu on outo toinen ääripää suomalaiselle kylmälle kulttuuriversiolle Kafkan painajaisista.
Todellisuudenssa F Kafka todellakin näki painajaisia keskusvirastosta, joka määrittää Euroopan kaikki säännöt ja pykälät. Kafka näki kaiken olevan tulevassa.

Josef K herää.
Vai nukahtaa?

K:lle mikään ei saa olla todellisuuden esikuva.
K on todellisuuden lapsi ja herättää aiheetonta huomiota.
Se olisi liikaa, sillä Josef K on kohtuuden mies todellisuuden armosta.

Ilman libidoa.
Ilman harhoja.
Harhaisten kauhu.
Uni, jossa heräät.

Hän on Keskusviraston hampaissa.
Ilman harhoja.
Yhteiskunnan vihollinen.
Autuaita ovat viihtymättömät.

Me olemme Keskusviraston hampaissa, jos emme viihdy oletetusti.
Säädetysti. Sallitusti. Mitatusti.

Viihtymättömät ovat häirikköjä.

Jos emme viihdy lautakuntien teattereissa.
Jos emme usko taiteilijoiden hyvää tarkoitusta.
Jos emme tue virallisesti koulutettuja taiteilijoita.
Ja heidän hyviä tarkoitusperiään. Meidän viihtymiseksemme.
Jos emme suostu viihdytettäviksi, kerjäämme harmia.

K kerjäsi harmia.
Voi kun emme olisi tavannut Josef Kta, ikinä.
K ei ymmärrä, miksi oikeustalolta löytyy lakikirjojen teksteistä irstaita tarinoita. Franz Kafka ei voinut nauramatta lukea Oikeusjuttua ystävilleen.


"Oikeusjuttu":kin on Oidipustarina.

K välttää isäntappoa viimeiseen saakka.
K uskoo suojelevansa yhteiskuntaa etsimällä todellista syytä.
Itsestään.
K ei tiedä olevansa syy yhteiskunnan vihaan ja vaatimuksiin.
K ei ymmärrä systeemin olevan systeemiä varten.
K ei ymmärrä kaaoksen olevan systeemin ehto.

Syyttäminen on jo tuomio Suuren Uhan kafkalandiassa.

Mitä se kertoo kulttuurilautakuntien viihdetaidekulttuuristamme, joka välttää uudistumista, isäntappoa ja katsojan haastamista viimeiseen saakka?

Älä pelästy, K, et ole ihanteiden arvoinen.
Selviät ilman ihanteita.
Selviät Martini-lasin kanssa teatterin ensi-illasta.
Helposti. Kevyesti. Nyökytellen.
Olet vain hiljaa. Katsoja, Vastaanottaja.
Kaikki on sinun edestäsi sulatettu ja ymmärrettu.

Josef K oli tyytyväinen itseensä.
Hänellä oli paikka, työ, asunto. Tehtävä.
Häne ei tehnyt mitään väärää.
Hän oli tyytyväinen
ja se pantiin merkille.
Hän ei tiedä, mitä teki eikä olettanut turhia.

Josef K nukahti.

Autuaita ovat kiittämättömät.
Sillä heidät tuomitaan.
Autuaita ovat viihtymättömät.
Sillä heidät tuomitaan.
Mutta tyytymättömät perivät maan.

Josef K ei ymmärtänyt sadistista viihdeorgasmia.
Vapautuksena.
Josef K etsi kuitenkin vapautusta.
Joka antaisi kaikelle merkityksen.
Joka päästäisi pahasta.
Onneksi erikoitarjouksessa oli masokistinen emansipaatio. Biopassi, älykortti, Sanoma-yhtiön mediastrem taskutietokoneeseen ja terveysvaikutteinen geenimuunneltu lifestylemaustejugurtti.

Joskus tuomio on vapautus, sanoi Jeesus N Josef K:lle.


.