maanantaina, maaliskuuta 17, 2008

Pyhän voiman kirkko

Pääsiäisperjantaina tuli televisiosta fundamentalistien märkä fantasia, Mel Gibsonin veriooppera "The Passion of the Christ". Elokuvassa kuvataan Nasaretin Jeesuksen kärsimykset kosmisen orgastisena ja eeppisenä tapahtumana. Kuin se olisi Jeesuksen työn päämäärä ja täyttymys jo ikuisista ajoista saakka.

Jeesuksen valjastaminen uskonnolliseksi ikoniksi on jatkunut 1950 vuotta. Ensimmäinen Marian ylläpitämä salainen alkuseurakunta ei uskonut esim ylösnousemukseen tai neitseestä sikiämiseen koska mitään tarvetta ei ollut, mutta kylläkin Jeesuksen opetukseen tasa-arvosta ja jumalallisesta inhimillisyydestä. Jeesuksen kiivas opetus on vaimennettu uskonnollisella rituaalimagialla: Jeesus on hyvä käyttöväline mitä myyttisempi ja etäisempi hän on jumalallisena olentona.


Pääsiäisenä Jeesuksesta paasataan "riittävänä uhrina". Eli enää verenhimonen Jumala ei vaadi uhria ihmisiltä koska Jesse olisi antautunut viimeiseksi uhriksi. Tämä dogma ei kumoa uhrimagiaa vaan tukeutuu siihen. Tämä ajatusmalli tukeutuu arkaaiseen magiikkaan, jossa henkiä ja esi-isiä täytyi lepyttää eli luterilainenkin Jumala on lepytettävänä entiteettinä aivan samalla viivalla kuin maahiset, Molok ja hiidet.

Jeesus ehtoollistuotteena on rauhoitava ja passivoiva pilleri, sillä kaikki on jo täytetty. Jeesus jätetään symboliksi ristille, varoittavaksi esimerkiksi liiasta yrittämisestä ja hänen opetustensa vaatimukset eettisestä ihmisestä voidaan vaimentaa vain synnintuntoa herättäväksi oheismateriaaliksi.

Vanhimmassa Markuksen evankeliumissa Jeesus suuttuu monta kertaa opetuslapsille kun nämä kutsuvat häntä Jumalan pojaksi. Historiallisin Markuksen evankeliumi kuvaa alkuseurakunnan originaalia suhdetta Jeesukseen: evankeliumi loppuu siihen kun opetuslapset lähtevät livohkaan. Lohtuna on vain opetus ja muistot.

Jeesuksen muistelu alkaa lähteä käsistä vasta kun Jeesuksen veriveli Jaakob kaappasi vallan Magdalan Marialta ja Pietarilta, kun rahalahjoitukset ja kansansuosio alkoivat kasvaa ryhmälle. Yhä vieläkin paavin istuimessa lukee "Kristuksen sijainen" Jaakobin vallankaappausjulistuksen seurauksena. Tokihan veljen on oltava nyt yhtä jumalallinen kuin isoveli-Jeesuksenkin, jota Jaakob kuitenkin piti tämän eläessä aivan hulluna.

Historiallinen Jeesus pyrki ennen kaikkea reaaliaikaiseen, sosiaaliseen asennevallankumoukseen ihmisten suhtautumisessa toisiinsa. Jeesus vihasi suorasanaisesti ja kiihkeästi instituutioita. Pääsiäisen uhrautuminen oli hänelle vain valitettava umpikuja poliittisessa tilanteessa, jossa uskonnolliset kiihkoilijat ja tunteeton sotilasdespootti olivat vaarassa ajautua silmittömään verenvuodatukseen.

Ironiaa on se, että väkijoukkojen uskonnollinen touhottaminen ja spekuloiminen oli Jeesuksen poliittisen uhrautumisen pääsyy. Ja myös se, että Jeesuksen ja J.Kastajan visio maailmanlopusta ja uuden maailmanjärjestyksen ilmestymisestä oli niin lähellä että kuolema ei merkinnyt mitään.


"Jeesuksen" - eli vuoden nolla tienoilla esiintyneiden anarkistifilosofien - tärkeimpiä päämääriä oli uskonnollisuuden riisuminen eettisen ajattelun, olemisen ehtojen ja vastuullisuuden edessä.

Uskonnollinen pessimismi maailmanloppupassiivisuutena tai temppelifasismina, fundamentalismina, ei kelvannut Jeesukselle missään nimessä. Mikään ei ole pyhempää kuin ihmisen tarve ihmisyydelle. Jos sinulla on kaksi vaatetta, anna toinen sitä tarvitsevalle.


Jeesus ei puhunut vertauskuvin.

Paitsi korostakseen konkretiaa, jota ihmiset eivät meinanneet uskoa konkretiaksi.

Suosittelen pääsiäislukemistoksi kirkon hylkimää Markuksen evankeliumia, ilosanomaa lähimmäisen kohtaamisesta.

"Kaikki kätketty on olemassa vain ilmi tuotavaksi,
salassa oleva vain siksi että se tulisi julki."





"Vantaan Tikkurilan seurakunnan pastorit rovasti Pirkko Yrjölä ja seurakuntapastori Kristiina Kartano ovat antaneet lausuntonsa Tikkurilan seurakunnan seurakuntaneuvostolle HNMKY:n avioliitto-opetuksesta. He ovat keskenään eri mieltä siitä, mitä kurssilla opetetaan naisen asemasta perheessä. Kartano sanoo, ettei ehdottomasti ole kokenut kurssia tasa-arvoa tai ihmisarvoa loukkaavana. Yrjölä puolestaan kokee, että koko opetussarjaan on sisäänkirjoitettu ajatus naisen alisteisuudesta mieheen nähden.

- Tätä perustellaan Jumalan tahtona ja luomisjärjestykseen kuuluvana asiana.



Historiallinen totuushan on se, että kristinusko on levitetty Suomeen vain väkivallalla ja uhkailulla.

Ehdottomalla, miehisellä hierarkialla. Alistaminen on nähty oikean totuuden ja elämäntavan väistämättömänä osana. Tuomion Jumalan toimintatapana.

Eivät suomalaiset aikoinaan huvikseen kääntyneet kristityiksi. 1100-1600-luvuilla kaikki kirkot olivat maalattu täyteen punahehkuisia helvetti- ja demonikuvaelmia. Tuomion pelko ja uskollisuus kuninkaan sotaisalle kulttuurille opetetaan vihan ja häpäisyn kautta. Alistuminen ja totteleminen on kirkon perusjäsenen tärkein tehtävä, josta saa kiitosta. Varsinkin naisen täytyy tietysti hyväksyä miehisen uskonnon suoma rooli, jotta saa ihailua.

Kirkollinen kulttuuri muokkasi suomalaisen kulttuurin nykyiseksi häpeäkulttuuriksi. Häpäisy kinkereillä, kirkonkirouksilla ja jalkapuilla tuli osaksi kulttuuria. Häpeä yhteisöstä erotettuna tai mukaudu valtaapitävien tahtoon.

Väkivalta on hyvin "luonnollinen" osa perinteistä kristinuskoa Suomessakin. Monokulttuuria. "Muuttumattomuuden" eli pappiskultin omahyväistä teologiaa.

" Järkevä ja rakastava lapsen ruumiillinen rankaisu ei ole väkivaltaa, opettaa Helsingin Nuorten Miesten Kristillisen Yhdistyksen (HNMKY) julkaisema teos Conscious marriage – How to improve your marriage. Kirjassa kirjoitetaan, että "lapsen fyysinen rankaisu on Suomen lain mukaan kielletty, mutta se on pääasiassa oikeusistuimia varten". HS

Suurin ongelma protestanttisen ihmiskuvan kehittymisessä ja kirkon päivittämisessä on luterilaisten piispojen luumuilussa. Mitään selvää pesäeroa ei ole tehty perverssin keskiaikaiseen ihmiskuvaan aatelisten alamaisena jumalattomassa hierarkiassa. Ei mitään eroa.

Kirkolla on passiivinen ja hyväksikäyttävä asenne liberaaliin ajatteluun:  "periaatteessa" kirkko kannattaa liberaalia ja humanistista ihmiskuvaa mutta aktiivisesti tukee perinteistä mm. saatana-kuvastoa ja helvetin akronyymejä virsilauluissa.

Piispojen mielestä parasta kriisinhallintaa on ongelmien siirtäminen. Kunnes eläkeikä antaa suloisen vapahduksen ristiriidosta ja vastuusta, muutoksesta, kirkon murtavasta totuudesta.

Piispojen mielestä käskyt ja käsitykset ovat sinänsä ikuisia, kun on vain uskonvarmuus perinteen ja dogmien kautta. Jatkuvuus ja taipumattomuus kirkkokulttuurissa tuntuu olevan kirkon keskushallinnon tärkein huolenaihe kuin museonjohdolla, ei suinkaan uskonnon inhimillisyys, sovellettavuus ihmisten eksistentiaalisiin tarpeisiin tai ymmärrettävyys tässä ajassa.

Muuttumaton usko ja varma oppi on suurin uskonnollinen fantasia, joka tuo häkellyttävän tuhdin varmuuden. Todellisuuden kustannuksella.

Homot ovat yhä uhka pyhälle perheinstituutiolle ( jota käytetään institutionaalisen valtarakennelman esikuvana), Jumalan Pyhä Kolminaisuus on kolmen äijän työryhmä ja äiti Maria on yhä ikuinen neitsyt uskontunnustuksissa. Kitch pelastaa nykyhetkeltä.

Homot ovat uhka Vatikaanin vallalle, jota piispat julistavat nyt kirkon päämääräksi "ekumeniassa" eli alistumiselle  takaisin Vatikaanin valtaoppiin ja elitismiin, eliitin salaisten seurojen palvelijaksi.


"Jos mahdollista vielä pahemmin keitti yli uutinen samaisen Helsingin NMKY:n viime vuonna julkaisemasta englanninkielisestä parisuhdeoppaasta, jossa vanhempia suoraan kehotetaan pahoinpitelemään omia lapsiaan. Että on suurempi synti jättää ruumiillinen kuritus tekemättä kuin tehdä se." - Jyrki Kasvi


Fundamentalistin elämänhallintaa leimaa julman rajan paradigma.
Oppi suojaa itseymmärrykseltä, ulkoinen määrittely sovittaa yksilön eliitin vimmaiseen kontrollitoimintaan eikä yksilön tarvitse tiedostaa poliittista kamppailua eliitin julmuutta vastaan.


  • Julma jumala hyväksytään draaman nimittäjäksi, eliitin kuvaksi. 


Kun fundamentalistisesti uskova ihminen kokee "pelastusvarmuuden" tai "perussyntisyyden" tms, hän kokee olevansa Jumalan edustaja tietäessään varman totuuden lähes kaikesta. Epävarmuus väistyy ja kaikki tapahtuu varmuuden ehdoilla. Hintaan mihin hyvänsä. Fundamentalismin turvallisuus perustuu varmuuden magiaan.

Tärkeintä on
varmuus, ei vuorovaikutus, ei solidaarisuus.
Eliitin rakastama dogma tulee jumalaksi eikä alistunut näe enää mitään yksilön kamppailua despoottien mielivallan alla.


Turvallisuudentunne on kytketty muuttumattomuuteen ja arvaamattomuuteen. Kaikki on arvotettu, epävarmuudesta voi luopua.

Kun tiedetään hyvä, tiedetään paha.
Kun tiedetään kuinka kelvata tuomitseville jumaluuksille, tiedetään pelastukeinot.
Ja kun tiedetään pelastuskeinot, tiedetään uhkaavat asiat ja kadotus.

Fundamentalisteille on tärkeämpää todeta lapsen tottelevaisuus ja normitettu kiltteys kuin tietää, saako lapsi tarpeeksi läheisyyttä ja ymmärrystä. Fundamentalistia ei häiritse, toimiiko ihminen, esimerkiksi lapsi pelosta vai itseymmärryksestä, kunhan toimii niin kuin pitää.

Fundamentalismi on valojen ja varjojen korostamista häilyvyyden kuilun reunalla.


Fundamentalismin taustalla on usein ihmisen identiteettityhjiö. Anomalia. Kun oma persoonallisuus on määrittelemätön ja ristiriitaisten jännitteiden hajottama, on tietoisuuden selventämisen, kontrasti korostaminen ja yleinen kapeuttamisen ratkaisu käänteinen itsetuntemukselle; itsetuntemusta ei yksinkertaisesti tarvita kun saadaan varmuus omasta kelpaavuudesta ideologisen määrittelysysteemin kautta.

Huomio kiinnitetään ulkomaailman arvottamiselle ja oman roolin saavuttamiselle ulkoisen määrittymisen ja ryhmään leimaavan tyylin kautta. Selkeyttä ja mustavalkoisuutta korostettaessa saadaan selvä roolitehtävä, joka pelastaa kaaokselta ja epämääräisyydeltä. Jos haluaa olla jonkin puolustaja, on oltava valmis olemaan kaiken muun vastustaja.

Fundamentalisti haluaa korostaa havaintomaailman kontrasteja, niin moraalisia kuin tyylillisiä määritelmiä. Kun ihminen ei pysty sisäisesti kokemaan itseään yhtenäiseksi eikä ymmärrä raatelevia jännitteitä lapsuudestaan, hän haluaa ulkoisten määreiden luovan hänelle selkeän rooli-identiteetin.


Persoonaa hajottavat jännitteet ja uskomukset
valjastetaan ja ulkoistetaan hyvän ja pahan taisteluksi. Henkistä kasvua ei tarvita valmiiden asetelmien maailmankuvassa.

Alistunut ihminen kokee jännitteiden häviävän koska hän sokeutuu eliitin uskonnolliselle ja poliittiselle huijaukselle, kontrollikoneistolle, "perinteelle".

Tällöin ihanteita, toiveita ja moraalisia tavoitteita kirkastetaan ylimaallisesti pelastavaksi pois jostakin tavallisesta tai "tuhoavasta", ahdistavasta. Ja aina kun korostetaan ideologisesti ihanteellista, kontrolloitua fundamentaalia ajattelun ja etiikan yläpuolella, kontrasti lisääntyy väistämättä myös synkällä puolella.

Ulossuljettu demonisoidaan, siitä tulee uhka varmuuden tuntemuksille ja puhtaalle uudelle minuudelle. Elitismi vetoaa järjestykseen mutta tuottaa kaaosta ja mielivaltaa, mielpuolisuutta lavastuksilla.

Yleensä uskonnollinen fundamentalisti korostaa julkisesti ns positiivisia uskonelementtejä tavoitteissaan, mm pelastusta ja armoa. Mutta luoja varjelkoon niitä, jotka eivät suostu ottamaan armoa koko opin painolla sellaisenaan vastaan.

Mitä puhtaampi valon puolustaja, sitä demonisempana on nähtävä varjojen edustajat.


Mm."Jumalan luomisjärjestys" antaa selkeän pseudologiikan, jolla normeja voidaan järkeistää. Näin on ollut ja näin on oleva, muuta väittävä uhmaavat Jumalaa. Heteroseksuaalit edustavat Jumalan unelmaa ja homoseksuaalit jotakin luonnonvastaista. Dinosaurusten on oltava 6000 vuotta vanhoja koska niin on Tooraa tulkittava.

Pelastushistorian eeppinen kokonaiskuva "vaatii" eheän ja selkeän kuvaelman Jumalan päämäärätietoisuudesta ja Raamatun "johdonmukaisesta" sanomasta. Tämän selkeyden vaatimuksen alle uhrataan sitten ymmärrys ihmisen sosiologisesta ja psykologisesta kehityksestä. Tarinasta tulee tärkein kaiken kehys, sanomasta vain lavaste.

Äärimmäisen selkeät rajat muuttuvat tosielämässä helposti sangen julmaksi kohteluksi erilaisia ja jumalattomia kohtaan. Suorastaan ahdistus leimaa kaikkea vuorovaikutusta ihmisten kanssa, jotka toimivat eri tavalla, ilman uskonnollista varmuutta ja yhteisöltä kerjättäää hyväksynnän leimaa. Julmat rajat on pystytettävä suojaamaan puhdasta ja häiriintymätöntä elämänhallintaa. Jotta kuuluisi oikeamielisten joukkoon, on nähtävä ulkopuolelle tuomittavat ihmiset.


Siksi väkivalta ja alistamissuhteet ovat niin tärkeää: murtaa yksilön vapauden mahdollisuudet ja subjektiivinen tahto ryhmän jäykkien normien alaisuuteen. Häiriötekijöiden ja toiseuden likvidisoimista.

Mm. lapset ja naiset ja taitelijat ja filosofit ovat olleet uhka erilaisuudessaan, mikä on tulkittu tottelemattomuudeksi ja kapinaksi kristillistä järjestystä ja miehistä jumalkuvaa kohtaan. Miehen seksuaalisuus on ollut ainoa ihailtu seksuaalisuuden muoto keskiaikaisessa ihmiskuvassa eliitin kultin varjona.

Syyllisyys ja avuttomuus ovat alistujalle hyviä tunnetiloja patriarkaalisen järjestyksen edustajan mielestä. Muu on kauhistuttavaa kapinaa Jumalaa ja Jumalan edustajia, pappia tai miestä kohtaan.

Feministit ovat nyt yrittäneet kopioida sovinismin ja kääntää sen naisten fasistiseksi vallaksi, paremmuudeksi miehen oelmukseen.

Väkivallan ja "järjestyksen" tuottama vallantunne valtaa edustavalle on naamioitu perinteisesti kristilliseksi "vastuuksi" ja "turvalliseksi" hallinnantunteeksi, tehtäväksi. Lapsen ja alistuvan naisen rooli on hyväksytty vain tiukan normatiivisen moraali-ihanteen kautta eli yksilölle on annettu mahdoton rooli toteuttaa uskonnollisia puhtausfantasioita. Naiselle on sitten luovutettu valtaa alaspäin nimenomaan lapsen suhteen. Kiltti lapsi saa kiitosta, tuhma lapsi pikatuomion.

Varsinkin seksuaalisuuden väheksyminen on suoraan verrannollinen ihmisten omaan ahdistukseen oman seksuaalisuuden hahmottomuudessa. Sen runnova ohjaaminen ja kompulsiivinen rajaaminen, kaikki varhaiset osatekijät lapsen syyllistämisessä ja avuttomaksi tekemisessä ovat vuosituhansia vanhoja ja tehokkaita keinoja "sosiaalistaa" yksilö, neutralisoida ja ehdollistaa lapsi varhain heimon ja ryhmän tottelevaiseksi jäseneksi. Varsinkin naispuoliset kristityt.

Vapaamuurarit noudattavat yhä mithralaista mieseliitin premissiä miehestä jumalan kuvana ja nainen sekä köyhät salaseurojen alistamisen ja halveksunnan kohteena.


Ev.lut. kirkko, siis sen miehiset piispat Jumalan armosta ja Pyhän Hengen päämäärätietoisesta succestiosta, tukevat jatkuvasti rahallisesti ja ilmaisilla kiinteistöoikeuksilla mm vanhoillislestadiolaisia, joilla on yhä tiukka patriarkaattinen perhe- ja helvettiopetus myös lapsille.

Useat viidesläiset "kristityt" käyttävät samaa pelottelun didaktiikkaa lasten kasvatuksessa mm nuoriso-ohjaajina leireillä ja pyhäkouluissa ympäri Suomen. Se on rankan luokan henkistä väkivaltaa, jolle piispat ummistavat silmänsä. Mutta toki sillä saadaan uskollisia, vapisevia ja maksavia jäseniä kirkolle ja sen helmoissa hautuville järjestöille.

Pieni väkivaltahan ei haittaa kun uhkana on helvetin ikuinen kadotus.

Se, että nykyisinkin luterilaiset piispamme pitävät seksuaalirikollisiksi tuomittuja pappeja kirkon työssä ja päästävät nämä pedofiilipapit myös perhetilaisuuksiin kertoo myös valtakulttuurin perinteisestä dikotomiasta: papeille annetaan anteeksi asioita, joita normaaliyhteiskunnassa ei hyväksytä. Pappia ei saa tuomita koska hän edustaa Jumalaa. Papeillahan oli automaattinen vapautus ylinopeussakoistakin yms sakoista aina vuoteen n. 1995 saakka.







"Te olette hylänneet Jumalan käskyn
ja noudatatte ihmisten perinnäissääntöjä."


















Torsti Lehtisen kirjat suositeltavia
 luentosarja
Sivullisuus vammana ja voimanlähteenä


25.3. Sivullisuuden historia Saarnaajasta Kierkegaardiin 


1.4. Sivullisen kapina: Albert Camus

8.4. Sivullisen moraali: Jean-Paul Sartre


TAGS:: TELEVISIO Kristuksen kärsimyskertomus pääsiäisen sanoma uhrikuolema ylösnousemus sovitus uskoontulo golgata juudas kärsimysnäytelmä pelastushistoria, veressä veriuhri kavaltaa kavaltaja ylösnousemustoivo pitkäperjantai kiirastorstai sovitusuhri messu passio tyhjä hauta ristinkuolema ilmestyi opetuslapsille legenda profetia propaganda epäilys piispojen komitea lautakunta tutkimuslautakunta piispainkokous kirkolliskokous kirkkopäivät helluntai voitelu erämaassa ilmestykset pyhimykset profeetta evoluutio vs kreationismi.
s

9 kommenttia:

mm kirjoitti...

Kommentoin vain väittämiisi eräistä käytännöistä, en uskontotieteellisiin mielipiteisiisi.

"Se, että nykyisinkin luterilaiset piispamme pitävät seksuaalirikollisiksi tuomittuja pappeja kirkon työssä ja päästävät nämä pedofiilipapit myös perhetilaisuuksiin kertoo myös valtakulttuurin perinteisestä dikotomiasta: papeille annetaan anteeksi asioita, joita normaaliyhteiskunnassa ei hyväksytä. Pappia ei saa tuomita koska hän edustaa Jumalaa. Papeillahan oli automaattinen vapautus ylinopeussakoistakin yms sakoista aina vuoteen 1998 saakka."

Missä ja milloin ja kuka piispa/ketkä piispat on/ovat päästäneet/päästävät seksuaalirikoksesta tuomittuja pedofiilipappeja perhetilaisuuksiin?

Pappien sakoista esität virheellistä tieoa.Papit ovat kyllä joutuneet maksamaan sakkonsa, myös ennen vuotta 1998. Kaikista syytteistä ja sakoista mm ylinopeussakoista, meni silloin tieto myös vastaavaan tuomiokapituliin, jonka tehtävä oli seurata pappien käytöstä. Joskus sieltä tuli vielä lisäpyyhkeitä...

Arhii kirjoitti...

Käytännössä pappien ei tarvinnut maksaa sakkoja. Tuomiokapituli eikä poliisi lähtenyt karhuamaan maksamattomia sakkoja. Ettei tulisi huonoa PRrää.

Esimerkkini kertoo kuitenkin selkeästä ja todellisesta lainsäädännöstä, jossa papit olivat kuolevaisten yläpuolella, vai mitä?

Kysymyksesi on hyvä pedofiilipapeista.

Lehdistö on ollut lempeämielinen tuomittuja pappeja kohtaan eikä ole julkaissut tapauksia nimeltä, vaikka he virkamiehinä eivät ole yksityishenkilöitä. Tapahtumat on haudattu nimettömyyden alle.

Useinmiten jos pappi käpälöi lapsia rippikoululeirillä, kirkkoherra ja piispa ottavat tarmokkaasti yhteyttä lapsen perheisiin ja ns pelottavat heistä paskat pihalle kirkolliseen tyyliin.

Väitätkö että et senkaltaisia tapauksia tunne?

mm kirjoitti...

arhii. Erikoisia väittämiä. Haluatko nähdä pappien sakkokuitteja? Jos et usko, siitäkään, kysy poliiseilta. Sakot maksetaan/maksettiin poliisille tavanomaisen käytännön mukaan. Tuomiokapituleilla ei ole mitään tekemistä tässä maksuliikenteessä. Tässä puhut yksinkertaisesti vastoin parempaa tietoa:)Urban legend.

Papit olivat ja ovat tavallisia kuolevaisia. Tuomioistuinkäytännössä on sikäli eroa, että tuomiokapituli, siis pappien esimieslaitos, tutkii tuomioistuimen päätöksen jälkeen, milloin on kyse sellaisesta rikoksesta, mistä menee myös pappisvirka. Kurinpitomuotoja ovat varoitus, määräaikainen erottaminen ja pappisviran menettäminen.
Kirkkolaista ja kirkkojärjestyksestä tämä kaikki on luettavissa. Eivät ne mitään salaoppeja ole. Kirkkolaki on myös eduskunnan hyväksymä.
En tiedä yhtään kirkkoherraa tai piispaa, jotka olisivat ottaneet yhteyttä perheisiin ja "pelottaneet heistä paskat". Luuletko tosiaan, että nykyajan perheet olisivat tuolla lailla peloteltavissa?????? Kyllä ainakin me äidit puolustamme lapsiamme viimeiseen asti, jos heitä loukataan.

Tuollaista mainitsemaasi käyttäytymistä en puolusta. En myöskään epämääräisiä vihjeitä. Rikosasiat ovat tavallisia asioita, eivät mitään henkimääilman juttuja. En tiedä, missä mainitsemiasi nimiä olisi salailtu. Ainakin paikallislehdissä rikoksista tuomittujen pappien nimet näkyvät. Googlamalla niitä kyllä löytyy. Vai tarkoitatko, että pitäisi näkyä jo epäilyvaiheessa?

Arhii kirjoitti...

Olen kuullut monta tarinaa 60-80-luvun kirkkoherroista, joille bemari ja maksamattomat sakkolaput olivat ylpeyden ja vitsailun aihe.

Väitätkö tosiaan että jo erillisen lainsäädännön olemassaolo ei kertonut siitä alkuperäisestä kirkon kierosta ihmiskuvasta, jolla papit olivat kuolevaisten yläpuolella?

Kysymys on ihmiskuvasta ja sen kierosta dualistisesta perinnöstä.

Jos muistat niin täälläkään ei alunperin tarjottu ehtoollisviiniä seurakuntalaisille, koska he eivät katolisen kirkon oppien mukaan olleet tarpeeksi puhtaita ja pyhittyneitä?

Oletko sitten kuullut ns kirkottamiskäytännöstä, jonka mukaan synnyttänyt nainen ei saanut käydä kirkossa 4-8 viikkoon synnyttämisen jälkeen - koska oli epäpuhdas?

Vielä 60-luvulla oli seurakuntia, jotka harrastivat kirkottamista ja itsemurhan tehneiden, "saastaisten" hautaamista metsään.

Kirkon ihmiskuva on ollut perseestä.

Ja sitten tämä pedofiilijuttu ja kirkon perinteinen asenne lapsiin.

Olen henkilökohtaisesti nähnyt kuinka painostus tehoaa häpäistyjen lasten vanhempiin. Kirkkoherra puhuu painokkaasti mm rakastavasta seurakunnasta, anteeksiannon merkityksestä ja kaikkien yhteisestä edusta, ettei asia vain hankaloittaisi kenenkään elämää.

Olen myös nähnyt livenä, kuinka pappi pystyy manipuloimaan ja rikkomaan lapsen fyysiset rajat hyvin julkealla käyttäytymisellä, koskettelulla ja kaksimielisellä puheella, kaikkien nähden rippikoulussa ja murtamaan hämmennyksellä näin rippikoululaisen vihan.

Lapsi menee useinmiten tähän pedofiilin manipulaatioleikkiin mukaan osoittaakseen sitten muille että on seksuaalisesti rohkea ja papin "erityishuomion" arvoinen. Ettei vain tarvitsisi hävetä toisen ihmisen häpäisevää käyttäytymistä.

Ja kirkkoherra ei sitten lotkauta korvaanskaan muiden leirin ohjaajien tekemille valituksille.


Tässä muuten yksi tuomiokapitulien armonpäätös kirkkoherraa kohtaan. Mitä mieltä olet tuomikapitulin toiminnasta tässä tapauksessa :

http://www.kotimaa.fi/kotimaa/index.php?option=com_content&task=view&id=650&Itemid=38

Tämä tapaus oli sentään julkisuudessa väkivallantekijän nimellä. Ensimmäisiä sellaisia.

mm kirjoitti...

"Tarinoita" 60-80-luvun pappien bemareista ja maksamattomista sakoista.... Häh???
Jos olet edelleen "tarina"linjalla, en voi mitään:)
Vielä kerran: Suomessa kaikki joutuvat maksamaan sakkonsa tai menemään sakkovankilaan. Alan epäillä, että et tunne yhtään pappia henkilökohtaisesti. Jos joku pröystäilee sakoillaan, hän on yksinkertaisesti tyhmä, mutta sakkonsa hän silti on joutunut maksamaan.

Naisten "saastaisuus" synnyttämisen jälkeen on ollut/ja on edelleenkin suuressa osassa maailmaa yleinen käytäntö. Se ei siis ole kristinuskon, kirkon tai pappien keksintö. (Käytännössä se on monesti hyvä juttu, jotta epähygienisissä oloissa ei ryhdytä liian aikaisin seksisuhteeseen synnytyksen jälkeen.)

Naisten asemassa on edelleen monessa maassa paljon parannettavaa, mutta yleensä paikalliset kirkot ovat naisten puolella eivätkä vastaan. Jääräpäitä miehiä kyllä riittää joka systeemiin. Hyvä, että olet siitä samaa mieltä kanssani. Siksi taistelu naisten puolesta jatkukoon:)

Kyllä. Suomessakin 60-luvulla harrastettiin kirkottamista, siis 1860-luvulla, jolloin se "muuttui vapaaehtoiseksi, minkä vuoksi tapa alkoi höltyä. Samalla sen tilalle nousi uusi riitti, pikainen työhön palaaminen."

Itsemurhan tehneen hautaaminen metsään 60-luvulla. Taidat olla taas väärällä vuosisadalla. En kadehdi pappeja, jotka ovat työssään myös surun ammattilaisia. Mainitsemaasi henkistä julmuutta siinä porukassa ei kovin helposti löydy.

Kirkosta eronneilla on ollut usein eri hautausmaat tai sen osat. Nytkin osa uskonnottomista ei halua "siunattuun maahan" eivätkä kaikki missään tapauksessa halua pappia arkkunsa ääreen. Se olisi hyvä tehdä siinä tapauksessa omaisilleen selväksi.

Olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että pedofiili olisi aina saatava kiinni ja tuomittava. Jos olet henkilökohtaisesti nähnyt sellaista, mitä kerrot, se olisi kerrottava sosiaaliviranomaisille ja/tai poliisille. Minusta pitää harjoittaa nollatoleranssia näissä jutuissa. Oletan, että on laitonta pitää suunsa kiinni. Oletko yrittänyt kertoa jollekin? Mitä viranomaiset sanoivat? Jos kirkkoherra ei ole puuttunut valitukseen, hän on tehnyt virkavirheen, jos ei ole tutkinut asiaa.

Mainitsemasi väkivaltajuttu on käynyt eri oikeusasteissa. Siinä ei ollut kyseessä pedofiilitapaus. Kyseinen pappi ei ole saanut vakituista virkaa sen jälkeen. Jos olisit seurannut lehdistöä tarkemmin, tietäisit, että pappienkin nimet kyllä mainitaan. Miksi ihmeessä ei mainittaisi samalla tavalla kuin muidenkin????? Pikemminkin ollaan innostuneita, kun kirkon ihminen kärähtää. Julkaisukynnys on selkeästi matalampi niissä tapauksissa.

Ihan toinen asia. Hyvä, kun suosittelet Torsti Lehtistä ja noita luentoja. Jossain asioissa ollaan sentään samaa mieltä.

Arhii kirjoitti...

Tässä yksi viime vuosien kuuluisin uutisointi, missä ei nimetty tuomittua pappia missään mediassa:

"Seurakunnan kappalainen käytti seksuaalisesti hyväkseen synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja ahdistuksesta kärsinyttä Seurakunnan kappalainen käytti seksuaalisesti hyväkseen synnytyksen jälkeisestä masennuksesta ja ahdistuksesta kärsinyttä äitiä." - IS


Siis mikä hiton kommentti tuo on että joku väkivallan muoto on yleistä historiassa ja tuttua ympäri maailman?
Ei se poista eikä lievennä kirkon väkivaltaperinnettä ja sen nykyisiä vääristymiä mihinkään. Ei todellakaan.

Esimerkki.
Jos joku sanoisi argumenttina että koska totalitaarinen fasismi on luonnollinen osa ihmisen historiaa jo Rooman valtakunnassa ja muissa kulttuureissa, niin ei sitä voi välttää eikä siksi sitä harjottavia ihmisiä saisi siitä syyllistää tai tuomita - niin silläkö perustelulla uskoisit fasismin olevan jotenkin väistämätön ja tavallinen osa kulttuuria ja historiaa?

Että fasismia ei saisi vastustaa tuollaisen argumentin takia?

mm kirjoitti...

Ehkä turhaa kirjoitella, mutta yritän.

Tuo Imatran kappalainen nimettiin aikoinaan kyllä mediassa nimeltä ja myös hänen valitustaan seurattiin. Hänet tuomittiin asianmukaisesti virka-asemansa (sielunhoitajan aseman) hyväksikäytön takia. Samasta syystä lääkärien ja potilaiden seksuaaliset suhteet eivät ole sallittuja. Hän ei saanut pitää virkaansa. (Huomaan, että lehtien julkisiin nettiarkistoihin tiedot eivät ole jääneet enää googlattavakai. Sieltä itse ne aikanaan luin. Lehtien IRL arkistossa ne ovat. Voi olla, että nyt halutaan suojella toista osapuolta.)

"Siis mikä hiton kommentti tuo on että joku väkivallan muoto on yleistä historiassa ja tuttua ympäri maailman?
Ei se poista eikä lievennä kirkon väkivaltaperinnettä ja sen nykyisiä vääristymiä mihinkään. Ei todellakaan."
En todellakaan ymmärrä nyt, mitä väkivallan muotoa tarkoitat. Naisten suojaaminen seksiltä miesvaltaisissa kulttuureissa synnytyksen jälkeen ei ole ollut eikä ole nykyäänkään väkivaltaperinnettä. Samoin taistelu naisten silpomista vastaan. Päinvastoin.
Miten tämä liittyi fasismiin? En pysynyt mukana. Vai tarkoitatko lähteä matkalle inkvisitioon ja noitavainoihin. Niille historiallisille matkoille saat mennä yksin. Ihmiskunnalla on julma historiansa. Itse yritän tehdä parhaani, että se ei toistuisi nykyään. Pahalta näyttää.

Jos olet puolustamassa naisten asemaa väärinkäytöksiä vastaan kaikkialla maailmassa, olen samassa linjassa kanssasi, muuten en. Tässä taistelussa tarvitaan kaikkia toimijoita. Jos sinä et voi olla mukana yhteistyössä eri uskontokuntien kanssa, niin onhan muitakin toimijoita. Vaikeaa voi olla löytää sellaisia kansainväisiä toimijoita, jotka eivät ole esim paikallisten kirkkojen kanssa käytännön yhteistyössä.

Arhii kirjoitti...

En taaskaan löydä tuoreesta kirkon työntekijän tuomiosta tuomitun nimeä mistään mediasta :

http://www.iltasanomat.fi/uutiset/kotimaa/uutinen.asp?id=1513338

Teologille tuomio rippikoulutytön vokottelusta

02.04.2008 IS

" Tunnettu pianisti, säveltäjä ja pianopedagogi yritti houkutella alaikäisen tytön sänkyyn rippileirillä, jolla hän toimi teologina.

Rikos tapahtui viime kesäkuussa miehen asunnossa, joka sijaitsi leirin ohessa, mutta erillään yhteisistä tiloista.

Käräjäoikeuden mukaan mies juotti tytölle ensin viiniä. Sitten hän suuteli ja silitteli tytön kättä, kehui ulkonäköä, kertoi kaksimielisiä, vihjailevia vitsejä ja otti tytöstä kuvan matkapuhelimella.

Porvoon käräjäoikeus tuomitsi 44-vuotiaan miehen neljän kuukauden ehdolliseen vankeuteen lapsen seksuaalisen hyväksikäytön yrityksestä. Lisäksi mies määrättiin maksamaan tytölle 1500 euron korvaukset henkisestä kärsimyksestä ja tilapäisestä haitasta. "

.

Arhi Kuittinen Finnsanity kirjoitti...

tässä lakkautettu lakirypäs, joka mm. vapautti papit sakkojen maksamisen vastuusta 1995 saakka:

http://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1995/19950971