sunnuntai, helmikuuta 24, 2008

Perusdraamaa Oscar-tilaisuudessa

Aika mielenkiintoinen yllätys Oscar-ehdokkaista on Juno. Pienen kuvion peruskauraa. Tyttö, vahinko, elämänhallinta ja rakkauden määritteleminen turhia huolehtimatta.

JUNO:n käsikirjoittajan hauska blogi
FILM SYNOPSIS - When Juno, a smart, outspoken sixteen-year-old, finds herself pregnant, she decides to give the baby up for adoption. As her pregnancy progresses, she spends time with the baby's prospective adoptive parents, Mark and Vanessa Loring, until her growing bond with Mark begins to take a turn that could throw everyone's plans into chaos.

Sekä parhaan elokuvan että käsikirjoituksen että ohjaajan että näyttelijättären ehdokkaana. Huh. Juno. Tavallinen elokuva pylvään päässä. Esimerkkinä.

Kun miettii syitä tämän filkan nosteeseen niin näyttää siltä, että joka Oscareihin valitaan aina ultrapositiivinen, elämäntoivoa antava moraliteetti. Merkiksi "paremman todellisuuden" mahdollisuudesta. Juno on moraliteetti. Raskaaksi tulevan tytön rooli- ja identiteettikriisi ja ongelmat ikään kuin haihtuvat rakkautta täynnä olevassa maailmassa. Ihana Hyvä Todellisuus paljastuu. Vain rakkautta tarvitaan. Se toiveiden ydin, mikä tekee elämästä elämisen arvoisen.

Realistista?
Propagandaa?

Kuinkahan moni päähenkilön ikäryhmän nuori kokisi tämän elokuvan realistisena? Siis uskottavana tässä omassa elämässään. Moni varmasti pitäisi tätä hyvänä, romanttisena ja lohduttavana elokuvana, mutta realistisuus on sinänsä hieman eri määre. No, elokuvanhan ei tarvitse olla realistinen kun tämänkin elokuvan genre on elämänläheinen elokuva. Elämänläheisyys liitetään sitten käsitteeseen toivo. Paremmasta. Esimerkillisestä.

Eli olisiko toisenlainen loppuratkaisu ja esim epäkypsän nuoren ahdistuksen kumuloituminen positiivisen tsemppaamisen jälkeen tiputtanut tämän elokuvan pois Oscar-karkeloissa.
Luulisin.

Tämän elokuvan porkkana on käsitteellisesti ja symbolisesti ihailtava nuori, joka haluaa ja kykenee ottamaan aikuisen roolin ja vastuun mahdollisimman nuorena. Ällistyttävästi, ihailtavasti. Fantastista!

Tämäntyyppisessä elämänläheisessä elokuvassa ristiriita on vain aloituksen motivaatiolinko, samannapaisen magneetin hylivä voima toiselle samannapaiselle magneetille, ja suuri valaistuminen voimanlähteenä itseoikeutettu elokuvan "kaari". Hahmoilla ei tunnu olevan sisäistä ristiriitaa muuta kuin alkulaukaukseksi. He ovat vain oppilaita rakkauden luokassa. Kipuilua on, epäuskoa annosteltuna, on toki, että draamaksi tunnistaa mutta ihmisen pimeä puoli on vain lavaste elämän toivoa antavalle tarinalle. Eli päähenkilö on funktio positivistisessa rakkauden vyörytyiksessä. Suorittaja annettuun tilaukseen.

Kertomuksen pääosassassa eivät ole roolihahmot vaan kirjoittajan toivekuva, jonka kautta toinen todellisuus työntää sivuun tämän todellisuuden esteet, rajoitteet ja lainalaisuudet. Jossa roolihahmot suorittavat pelastavaa tarinaa paremmasta maailmasta automaattiohjauksessa. Nuorista kuoriutuu aikuinen kuin appelsiinia kuorimalla.

Kaikki valaistuu.

Rakkaudessa ei ole mitään vikaa todellisessa maailmassa mutta tämä kertomuspakkaus on minun silmissäni propagandafilmi aikuisen ihannetoivekuvasta nuoresta, josta aikuisen ei tarvitse huolehtia. Tämä heittää nuorelle epärealistisen paineen olla aikuisten ihanteiden mittainen. Jotta aikuinen kokisi oman olonsa helpottuneeksi ja oman roolinsa vähemmän vastuulliseksi.

Jotakin kieroa tässä lämpimässä elokuvassa.
Kuin haudutettu märkivä haava muovilaastarin alla.
Nuori, helpota aikuisen oloa niin saat kiitosta.



Keskiaikainen dramaturgia; Moraliteetti
Jokamies on saanut allegorisiksi ystävikseen Älyn, Voiman ja Kauneuden. Kuitenkaan hän ei ole pitänyt huolta lahjoistaan, vaan on hukannut ne elämän polulla. Vain Hyvät teot ja Oikea tieto jäävät Jokamiehen turvaksi kun viimeinen henkilöhahmo, Kuolema, kutsuu häntä.


Hyvät ystävät, tarkoin kuunnelkaa

niin taidatte oikein oivaltaa mikä tarkoitus on näytelmämme

jota hengelliseksi nimitämme

On toinenkin sillä nimitys

se on Jokamiehen tilitys.

Sanoin kauniin se pyrkii saarnaamaan,

kuink elämämme päällä

maanturhuutta on ja haurast aivan

katoovaa jälkeen paljon vaivan

On kaunis selkeä näytös tää,

sen jokainen taitaa ymmärtää

Sen aihe on kallisarvoinen

ja paljon on takana tapausten

Niinkuin äiti siivilästä

te taiten ottakaa opetus tästä."


- Jokamiehen prologi




TAGS:: palkintojen jako palkinnot ehdokkaat veikkaus palkitut elokuvat käsikirjoitukset tilaisuus elokuvakulttuuri akatemia arvio
.

Ei kommentteja: