Toimittajat ovat sekoittaneet pahemman kerran kalvinistien käsitykset ”Raamatun tottelemisesta” ja elitismiä vastustavan protestanttisen kansalaistottelemattomuuden.
Räsänen kuuluu viidesläisiin, jotka lasken kalvinisteiksi, vaikka kuuluvatkin ev-lut.kirkkoon.
Ei mikään ihme, en syytä helteiden keskellä äimistyneitä mutta tilanteesta mainiosti rohkaistuneita toimittajia tämän kirkkokaaoksen ymmärrysyrityksistä, sillä keskiajalle aikakoneella kuplia puhaltelemaan paennut piispajoukko ei todellakaan anna toimittajillekaan hyvää lähtökohtaa ymmärtää mitään teologiasta, uskonnon asemasta ja aidosta protestantismista.
Jos korkeakirkollinen kirkkoeliitti ja Suomen Vatikaani, kirkkohallitus, on saanut papit teologisesti aivan sekaisin
niin miten voisivat uskontofilosofiseen keskusteluun jonkin verran laiskat toimittajat ymmärtää yhtään mitään valtionkirkon valtapolitiikan moukaroimasta teologiasta, kuninkaan luomasta kirkkolaista, kirkon statusvaltaa suojelevasta kirkkoministeri-virasta ja kirkkoeliitin järjestelmällisen muutosvastarinnan paradokseista.
Protestantismi
on protestia uskonnollisia auktoriteetteja ja uskonnollista vallankäyttöä kohtaan - niitä kohtaan, jotka haluavat alistaa vaikkapa koko valtion oman uskontulkintansa alle ja myydä ulkokohtaisia aneita, jäsenkirjoja.
Protestantismi toimii totaalisen uskonvapauden puolesta
- valtion ja kirkon näpit irti: uskontoja manipuloimassa ja poliittisesti hyödyntämässä, epäpoliittista "yhteiskuntarauhaa" ja "yhtenäiskulttuuria" käyttämällä, ihmisiä poliittisesti passivoimalla.
Eli kun uskontoa käytetään poliittisesti poliitikon retorisena tukena ja marttyyriroolina, niin aito poliittinen keskustelu ja herääminen jää syrjään - poliitikkojen mieliksi.
Vaikka Räsänen protestoi kirkon epämääräisyyttä kohtaan kirkkokäsikirjaan vedoten, hän ei ole protestantti eikä uudistaja vaan vain kirkon konservatiivisen valta-aseman yksi uusista vallankaappaajista, kalvinistinen kirkkovaltion autoratiivisuuden unelmoija.
Räsänen vetoaa kirkon valtaan poliittisen vallan perusteena ja tukena.
Se ei ole protestantismia.
Protestanteille kirkko ei voi hallita valtiota
eikä valtio kirkkoa.
Viidesläiset kalvinistit
ja Vatikaanin jälkihöyryistä elävät kirkkokonservatiivit unelmoivat uskonnollisesta moraaliylivallasta ja saneluvallasta poliitikkojen tuella demokratian ohi. "Luther-säätiö" on röyhkein esimerkki viidesläisten unelmasta vallankaappauksesta kirkossa.
Lasten pakottaminen valtion avustamana ja veronmaksajien rahoilla tunnustukselliseen uskonnonopetukseen on havainnollisin brutaalin uskonnollisen vallankäytön jäänne ja todiste purkamattomasta valtionkirkosta Suomessa valtionkirkon vanhana keskiaikaisena jäänteenä, ”etuna”.
Viidesläisten pieni vähemmistö haluaa jyrkentää kirkkoa takaisin keskiajalle ja ovatkin tehneet hiljaista vallankaappausta tehokkaasti:
kirkolliskokouksen edustajista 2011 jopa 74% ilmoitti olevansa viidesläinen viiteryhmältään, uskonkäsityksiltään ja arvoiltaan. (Kotimaa-lehden toimitus 2011)
Räsäsen edustama kalvinistinen alistuminen uskonnollisten johtajien ja lahkon moralismiin ei perustu yksilön yksilölliselle uskonvapaudelle, moraaliselle tilannearviolle yksilöiden kannalta ja yhteisölliselle etiikalle vapauden ja perusoikeuksien luomiseksi vaan "Raamatun" eli lahkon uskonnollisen johtajan Raamattu-linjauksille alistumiselle. Viidesläiset ovat saaneet visioita, uskoontulo-oppia ja kirjallisuutta Amerikan kalvinisteilta, evankelikaaleilta.
Räsäsen retoriset (hyvin epämääräiset) tottelemattomuusfantasiat ja -vetoomukset eivät liity etiikkaan, eettiseen heräämiseen kansalaistottelemattomuutena ja kansalaisten keskinäisenä solidaarisuutena elitismiä vastaan todellisen kansalaisvallan puolesta - vaan oman lahkonsa valtahierarkian alistumisen ja alistamisen oppiin.
- Mm. Homoseksuaalit ovat selkeä kohderyhmä kalvinisteille varoittavina esimerkkeinä erilaisuutensa tähden, epäpuhtaina ja uhkaavina olentoina fobiapaatoksessa ja ahdistusta aiheuttavina retorisina demoneina, kristinuskon vihollisina. Todella naurettavalla ja pelottavan rasistisella tavalla.
Suomessa vasemmisto ja humanistit ovat olleet suurin aito protestanttinen liike ihmisarvon, uskonvapauden, yksilön vapauden ja sosiaaliturvan luomisessa kirkon aina vastustaessa muutoksia hyvinvointivaltion rakentamisessa.
Kalvinismin oppeihin päinvastoin kuuluu, että uskovien on pyrittävä luomaan poliittisesti painostaen yhteinen kaikkia kansalaisia velvoittava ja ohjaava moralistinen koodeksi, "usko" "arvoista" ja syntikulttuuri moraalikoodiston avulla, "perinteisiin" vedoten (kirkkoisien kaikenkattava seksuaaliviha ja naisviha), ja myös jopa aito kirkkovaltio päämääränä ilman demokratiaa lahkojohtajien ”puhtaan” ja ”suoran” raamattutulkinnan mukaan - Vatikaanin uskontopolitiikkaa uusissa kuorissa. Amerikka on tästä kauhea esimerkki - militarismia Jumalaan vedoten.
Aito luterilainen protestantismi ei kuvittele Raamattua käyttöoppaaksi tai suoraksi ”Jumalan sanaksi”, jota kukaan voisi suoraan noudattaa ilman teologista tulkintaa - omissa elämänvalinnoissa itsenäisesti.
- Viidesläiset ja lestadiolaiset kalvinistit väittävät, että Raamattu on suora lakikirja ja käyttöopas
- mikä ei kuulu lainkaan protestanttiseen uskontulkintaan.
Tämä lahkomaailmankuva ja Vatikaanilta peritty vallanhimo ei noudata lainkaan protestanttista kahden regimentin oppia.
Kuten ei myöskään piispojen valtionkirkko valtioon sidottuna statusjärjestelmänä, poliittisesti korruptoituneena valtakoneistona (mm. keskustalaisten ja lestadiolaisten peitelty liitto kirkon kulisseissa kirkon arvovallalla), konservatiivisten arvojen suojainstituutiona ja poliitikoiden uraa helpottavana ja siksi niin epämääräisenä ”kristillisenä arvolinnakkeena”.
Anna Kontula ja pakolaisia viime vuosina piilottaneet kirkkoherrat edustavat aitoa protestihenkeä
- eikä tätä pidä sotkea Räsäsen julkituomaan paranoijaan kristittyjen vainoamisesta, kalvinistisiin toiveisiin "kristitystä" sharia-laista poliitikon uran mainoslauseena, sitä oikeuttavaan seksuaalirasismiin (psykologisena korruptiona, vihapolitiikkana olemattomilla uhkakuvilla) tai uskomattomaan kirkkovaltion idean ajamiseen poliitikon moraalittomana retoriikkana.
Valitettavasti Suomen ev-lut kirkko ei ole suoraselkäisen protestanttinen vaan se suojelee romanttisesti muodotonta kirkkonostalgiaa hahmottomalla teologisella retoriikalla ja avittaa määrittelemätöntä oikeistolais-konservatiivista sekateologiaa ”Jumalan sanasta” suojelemalla äärimmäisiä lahkoliikkeitä kuten viidesläistä kansanlähetystä, Opkoa ja vanhakirkollisia vanhoillislestadiolaisia, kaikkia kalvinistisia yksilön uskonvapauden rajoittajia.
Luther olisi ajanut nämä lahkot kirjaimellisesti samantien ruoska kädessä ulos seurakuntien sopimusyhteisöstä.
Kirkolta on selvästi moderni teologia täydellisesti hukassa
kun piispat pelkäävät ja vähättelevät Räsästa, vaikka onkin kirkkolain korkein tulkitsija kirkon ja valtion lakiliitossa.
Räsänen edustaa symbolisesti ja faktuaalisesti nyt kirkon hyvin pientä fundamentalistista vähemmistöä, joka pitää piispat ja kirkolliskokouksen polvillaan, lahko-oppien ”armoilla”, konservatiiviseen ”konsensukseen” vedoten.
Kirkko on lahkojen ohjailema.
Piispat siis suostuvat protestanttisen teologian totaaliseen romuttamiseen pienen pienen vähemmistön takia - sekä myös harrastamansa suunnattoman Vatikaanin ihailun takia.
Kirkko on tavallaan jäänyt mentaaliseksi vangiksi Vatikaanin magiaoppeihin ja eliittiuskovaisten elitistiseen valtapeliin.
Protestanttinen uskontulkinta ja ihmiskuva on kuihtunut "konsensuksen" ja "ekumenian" tähden.
Lutherille mm. lapsikaste ei ollut uskona ja korkeamman tietoisuuden tila pelastuksen tavoittelun väline. Suomen ev-lut valtionkirkko on valitettavasti markkinoimassa kastetta kuin Vatikaanin anetta: ”usko lahjoitetaan kasteessa”.
Ehtoolisoppikin muutettiin 2011 takaisin Vatikaanin magiaoppien mukaiseksi; ”Viini uuttuu pysyvästi Kristuksen vereksi”.
Kirkko on hirttänyt itsensä jumiin vanhoilliseen katolilaistyyppiseen teologiaan ja pappiskulttiin.
Hyvin sekavaan kirkkopolitiikkaan, joka on kuorrutettu luterilaisilla käsitteillä ilman protestanttista henkeä ja määränpäätä.
Ylen toimittaja tavoittelee tuoreessa, Ylelle ennenkuulumattoman rohkeassa Näkökulma-kirjoituksessaan haastavaa kirkkokritiikkiä - mutta sotkee pahasti Räsäsen kalvinismin ja Augsburgin uskontunnustuksen sekä myös protestanttisen ihmiskuvan; protestantilla kun järkeä ei voi erottaa uskosta eikä fundamentalistinen lahkojohtajan määrittelemä lakihenkinen ja vanhatestamentillinen ”usko” tottelemattomuuden perusteena ole luterilainen kuva kansalaistottelemttomuudesta:
- "Piispojen ja joidenkin julkkispappien kommenteista paistaa läpi säikähdys" - YLE Näkökulma
"Kukaan ei kuitenkaan uskalla sanoa, että Räsänen olisi lakilausunnossaan väärässä. Piispojen pitäisi sanoa suoraan, että luterilainen kirkko on laista Räsäsen kanssa samaa mieltä mutta ei. Kuitenkin luterilaisen kirkon tärkein tunnustuskirja Raamatun rinnalla, Augsburgin tunnustus lataa suoraan." - Näkökulma: Miksi kirkko pelkää Räsästä?
http://yle.fi/uutiset/nakokulma_miksi_kirkko_pelkaa_rasasta/6734729
Mutta eivät piispat pelkää Räsästä vaan kirkon paljastumista,
sekavan ja elitistisen, Vatikaanin teologiaa myötäilevän suomalaisen virkateologian ja valtionkirkon katolilaisen valtaopin paljastumista.
Media ja kirkon jäsenet kelluvat nyt merkitystyhjiössä,
tilanne ja mediapallottelu on pelkkää mielikuvapeliä jos kukaan ei tiedä kirkon linjauksia, uskontofilosofian suuria linjoja eikä Räsäsen uskonnollisen taustajärjestön oppeja.
Virkakirkko ja rituaaliautomaatti on kaukana rakkauden yhteisöstä ja protestanttisesta yksilönuskosta.
Valtionkirkko on vakava teologinen ongelma verotusoikeuteen, verohelpotuksiin ja kuninkaan määrittelemään, vallanpitäjää palvelevaan statusarvovaltaan ihastuneille piispoille.
Siksi piispat höpöttävät kansankirkosta ja kieltävät valtionkirkon olemassaolon.
Kirkon enemmistö tarvitsee nyt lausuntoja tiukoista merkityksistä,
arvoperusteista, arvotulkinnoista, modernista ihmiskuvasta ja kirkon teologisista tulkinnoista nyt-hetkessä eikä keskiajalla.
Jeesus hylkäsi aivan kaikki perinteet ja tämä kapinallisen protestantismin ydinperiaate uskolle ja kansalaistottelemattomuudelle.
Jos kirkko ei te linjauksia, linjaton kirko romahtaa. Itsestäänselvästi.
Kirkkohan on oppinsa varassa eikä kirkkolain.
Vai olenko käsittänyt väärin?
Ovatko kaikki käsittäneet väärin krikon olemuksen?
Voi olla että olemme, me liberaalinen kirkon helmoissa kasvanut enemmistö, joka toivoo luvattua protestantismia jatkuvan uskonpuhdistuksen periaatteena vaikka se on lukittu sakastin ruosteiseen kassakaappiin.
PS
Kirkkohistoria opettaa meille karmean totuuden:
Luther itse luopui lopulta kahden regimentin opista alkoholismin ryydittämänä ja tukeutui hakemaan valtaa ruhtinailta ja antamaan jumalallista arvovaltaa ruhtinaiden veronkeräysvallalle ja sodille sekä juutalaisvainoille valtavan painostuksen johdosta - myös porvarillisen seurakuntansa painostamana.
Tästä jokainen voi itse tehdä omia tulkintoja ja uskontopoliittisia arvioita.
Voiko valtio ja vallanhimoiset poliitikot antaa kirkon olla rauhassa vai korruptoiko politiikka aina suurimman kirkkokunnan?
Uskonto ei ole arvo.
Uskon vapaus on arvo.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti