Miksi Räsänen herättää kuohuntaa?
Koska konservatiivi Räsänen on julkisesti uhka valtionkirkolle paljastamalla ytimeltään ja opeiltaan konservatiivisen valtionkirkon konservatiiviseksi.
* lisäys - Räsänen on korjausliikkeenä lisännyt kirkon rahoituksen puolustamista poliittiseen agendaansa!!
Ev-lut. kirkon poliittinen olemus valtionkirkkona on julkinen salaisuus "matalana profiilina", jota jopa toimittajat yrittävät suojella olan yli puuskuttavan päätoimittajan käskystä.
Media käyttää nyt kaikki panoksensa leimatakseen vain Räsäsen konservatiiviksi vaikka kirkko on totaalisen konservatiivinen pappiskultin ja yhtenäiskulttuurin harhainen projekti: valtio uskonnon kautta hallinnoimassa ihmisiä - demokraattisen kansanvallan alhaalta-ylöspäin periaatteiden vastaisesti.
- Valtionkirkko on taas aktiivisesti sekaantunut mm. neutraalin avioliittolain torjuntaan.
Kirkko suojelee konservatiiveja ja jopa naisia seksiin avioliitossa pakottavia lestadiolaisia.
Tämä ei mediaa huoleta kun Räsänen on nyt helposti leimattavissa tuulihatuksi kirkon arvovallan pelastamiseksi
- vaikka hänen puheensa ovat kirkon virallisen opin mukaisia.
Tämä halutaan painaa nyt syrjään kirkollisen status quon säilyttämiseksi.
"Siviili Räsänen". No way.
Kirkko ja kirkolliskokous ei hyväksy homoja tasavertaisiksi ihmisiksi (kuten ei Räsänenkään) vaan leimaavat heidät moraaliseksi uhaksi heterokristillisyydelle (piispojen seksuaalilausunto kuvaa vain heteroseksuaalisuutta terveeksi, ainoaksi tavoiteltavaksi seksuaalisuudeksi) - ja ovat siinä täsmälleen samalla konservatismin viivalla kuin Räsänen, arvovallan korottamiseksi rasismin avulla ja kontrolliseksuaalisuuden autoratiivisuudella.
Elitistinen kulttuurikonservatismi haluaa pitää kirkon etuoikeutettuna uskontona, valtionkirkkona ja kiinni valtiossa auktoriteettikoneistona kirkkolailla antamassa eliitille konservatiivista ja epädemokraattista arvovaltaa, koskemattomuutta, "vakautta" ja kansalle unihiekkaa, lupauksia pelastuksesta ilman demokraattista vastuuta, vakuuttelua selvästä muuttumattomasta moraalista ja kauniista tulevaisuudesta suomalaisen identiteetin turvana.
Kirkko on aina ollut poliittinen ”stabiloija” eli oikeistolainen eliitin toiminnan ja arvovallan takaaja, vallan ja kulissien puolesta sokea rukoilija, kansalaisten poliittisen aktiviisuuden tukahduttaja väittäen edustavansa ”korkeampia arvoja” ja "rauhaa".
Paljastavin kysymys kirkon ongelmista:
- Miksi kirkkokin kutsuu kirkkoministeriä nyt vain siviiliksi?
Vaikka kirkko haluaa pitää kiinni valtion valvomasta kirkkolaista ja kirkkoministeristä?
Kaikesta tiukasti kiinni, mikä korostaa kirkon ”virallista” ”arvovaltaa” arvojen määrittelijänä.
- Räsänen on virkansa puolesta kirkon korkein valvoja
ja kirkkolain tärkein tulkitsija eli kirkkoministeri.
Ei mikään siviili.
Tuomioja tänään:
- - Sisäministeri on onnistunut laki ja raamattu -puheillaan tekemään itsestään uutisköyhän kesän Ruokolahden leijonan
Miksiköhän Tuomiojakin haluaa esittää Räsäsen ”siviilinä”
ja unohtaa, että Räsänen on virallinen valtion ja kirkon kirkkoministeri ja ohjaa kirkkolain tulkintaa?
Kutsuu kirkkoministerin uskontolinjauksia Ruokolahden leijonaksi eli mediailluusioksi?
Kova on tarve kieltää valtionkirkon poliittinen olemassaolo. Elefantti eduskunnassa.
Täytyy olla demareillekin iso motiivi pitää valtion ja perinteisen eliitin arvovallan muuttumattomuuden harhaa yllä.
Tuomioja tekee myös rohkeamman vertauksen:
- Tuomiojan erikoinen kannanotto: Rinnastaa Raamatun, Koraanin ja Hitlerin Mein Kampfin
Tuomioja silti ryhtyy myös uskontokritiikkiin ja autoratiivisten kirjojen kritiikkiin vaikka ei kritisoi ollenkaan valtion sidosta kirkkoon.
Mein kampfin vertaaminen Raamattuun voi kuulostaa ylilyönniltä mutta todellisuudessa mm. joukkomurhiin, rotuoppiin ja seksuaalipuhtausoppiin kehottavat Mooseksen kirjat II ja III ovat olleet Hitlerin Mein Kampfin esikuvia monella tasolla - ja kirkko pitää niitä Mooseksen kirjoja pyhinä kirjoina.
Kirkko pitää Mooseksen kirjoja esikuvallisina jopa lasten pyhäkouluissa. Siinä mielessä kirkko on yhä samassa teologiassa kuin sisällis- ja jatkosodan aikana, jolloin papit ylistivät eliitin organisoimia joukkomurhia Jumalan tahtona. Kirkko ei ole vieläkään tunnustanut että se teki jatkosotaa ennen liiton kirjallisesti natsikirkon kanssa.
Kirkko ei päästä karmeasta aatehistoriastaan irti vaan on tarrautunut konservatiiviseen ylimielisyyden ansaan ja on siten faktuaalisesti tuki Räsäselle ja lestadiolaisille. En kutsuisi Suomen ev-lut. valtionkirkkoa lainkaan protestanttiseksi kirkoksi.
- Kirkko kyllä taipuu tasa-arvolain edessä mutta vain silloin kun sen asema on juridisesti uhattuna.
Kirkko edustaa kaikkea konservatiivista "talvisodan henkeä",
brutaalia historian tulkinnassa kansalaisten uhraamisen ihailua poliitikkojen natsisympatioita ja sotaan johdatellutta valtion rotuoppiopetusta analysoimatta,
Suomen yhtenäisyyttä, konservatiivipuheen ylpeyttä "isänmaasta" Jumalan suojeluksessa, "Suomesta", muuttumattomuudesta, arvoista - vaikka oikeisto on luovuttanut Suomen pörssieliitille vastoin kaikkia konservatiivien itsenäisyyskliseitä.
Vanhat kulissit estävät kansaa poliittiseen heräämisen ja euroeliitin valtavaan poliittiseen vallankaappaukseen.
Kansaa vaaditaan olemaan luottamuksellinen ja nöyrä krikko tärkeänä lammaskoirana.
Nyt myös hyvillä fiiliksillä eli kirkkonostalgialla perustellaan kirkon poliittista koskemattomuutta ja sen etuoikeuksia.
Moralisoinnin ja kirkkopolitiikan perustelevat päätelmät tässä ovat täysin tyhjän päällä.
Uskonnonvapautta ei ole valtakunnassa niin kauan kuin virkamiehet ja koulut toimivat valtionkirkkojen etujen ja koulujen tunnustuksellisen pakkouskonto-opetuksen toteuttajina.
Kirkko on kaikille valtapuolueille elitismiä suojeleva ikivanha muuri ja massojenrauhoitusväline estämään poliittisen vastuun ja vallan tiedostamista.
Missä on korkeakirkollisten piirien julkinen pohdinta Lutherin kahden regimentin opin ristiriidasta valtionkirkon käytännön suhteen - eli valtio protestanttisesti erillään kirkon regmentistä?
Kirkkoministeri ja valtionkirkko ei ole protestanttinen idea vaan katolinen käytäntö kirkosta armeijan ja aatelisten vallankäytön siunaajana.
Tanskassa, Islannissa ja Norjassa on myös kirkkoministeri ja valtionkirkko. Ruotsissa ei.
Kuinka piispat eivät näe Räsäsen fobiaa ja vihapuhettakaan ongelmallisena?
Piispoja kiinnostaa vain uskontopoliittisen ongelman kuoliaaksivaijentaminen ja kirkon arvoaseman koskemattomuus. Kirkon konservatisimin perustelemattomuus itseisarvona ilman keskustelua.
Räsäsen ideologian foobinen ydin:
- "...sukupuolineutraalin avioliiton perimmäisenä tavoitteena on vaikuttaa
yhteiskunnan asenteisiin, jotta homoseksuaalinen suuntautuneisuus
tunnustettaisiin heteroseksuaalisuuden rinnalle tasavertaiseksi tavaksi
toteuttaa seksuaalisuutta".
- HS fi
Räsäsen mukaan ihmisten (seksuaalinen) vapaus on epäaitoa ja ideologinen salaliitto kristinuskon tuhoamiseksi.
Homoseksuaalisuus on Räsäsen mukaan ideologinen salaliitto, ei ihmisten taipumus ja itsensä toteuttamista. Vaan hyökkäys puhtaita heteroita kohtaan. Tämä on paranoidista.
Räsänen toivoo selvästi vahvempaa valtionkirkkoa, jopa kalvinistista kirkkovaltiota, joka on Raamatun/uskovaisten moralistisessa valvonnassa ilman demokratiaa.
Miksi heterojen tulisi pelätä ihmisten erilaisia liittoja?
Tämä on kuitenkin fundamentalistien laaja fobiaoppi: homoseksuaalit viettelevät heteroja ja ihmisten "puhtautta", kumoavat "maailmanjärjestyksen".
Käykää kuuntelemassa viidesläisten saarnaajien puheita lähimmässä kirkossa - sillä sinne niitä päästetään.
Viidesläisten ja lestadiolaisten eheytysoppiin kuuluu myös tämä oppi: epäpuhtauden tms henki on vallannut ihmisen, jotta kristittyjä viekoiteltaisiin.
Hurjan kertaluokan paranoijaa.
Ja usein traagisesti juuri kaappihomojen julistamaa oman aseman lunastamiseksi uskonnollisessa yhteisössä.
- Piispat tyytyivät julistamaan heteroseksuaalisuuden ainoaksi "luonnolliseksi", kristityksi seksuaalisuudeksi Vatikaania kompaten - ja siten samalla tukevat vankasti myös foobista rasismia.
Mitkä ovat nämä uhan mittasuhteet,
joista Räsänen ponnistaa tämänhetken pelkonsa?
Kirkon teologia on valtaoppia;
yhteisö ja kansa on kirkon Vatikaanilta omaksutussa "Pietarin avaimet" -dogmassa vallittava ja hallittava yhteisö kirkon Raamatusta saamalla arvo-auktoriteetilla, vallan teologiaa suoraan Vatikaanin perintönä, kopiovatikaani pohjolan valtionkirkkona muiden uskontojen yläpuolella valtion takaamana, hierarkia ja pappiskultti korkeimpana väärennettynä "evankeliumina", eliitin ilosanomana.
Paavali palautti kristityt juutalaiseen kontrolliuskontoon ja kielsi ettei kaupungissa saa olla kuin yksi kontrolloitava kristittyjen yhteisö.
Teologiset ja rituaaliset uudistukset kirkon sisällä 25 vuoden sisällä eivät ole olleet uudistuksia: ne ovat olleet taannuttavia katolisen kirkon ritualismin matkimista. Homoseksuaalien työntekijöiden juridiset oikeudet on saatu voimaan vain valtion virkamiesten ja asianajajien uhkailulla.
Konservatiivit ovat huomattavasti tiukentaneet otettaan (ex)piispa Huovisen johdolla. Huovisen kabinettivaltaan kuuluu nykyisin mm. salainen kirkkokomitea ”Arvojen akatemia”, säännöllisesti kokoontuva Huovisen valikoima eliittiryhmä.
Kirkkolain ja kirkon etuoikeuksien lakkauttamista esitetään välillä jopa vainona kristittyjä kohtaan (kuten lasten pakottamista tunnustukselliseen uskonnonopetukseen ja verovapauksia ei saisi poistaa kirkolta).
Ei kukaan ole erottamassa ihmisiä kirkosta kun ollaan erottamassa valtiota kirkosta.
Silti institutionaalisen valtionkirkon vastustamista rinnastetaan kristittyjen vainoamiseen ja samalla väitetään että kulttuurimme on kristitty. Räsänen nojautuu hyvin yleiseen valtionkirkon hybrikseen - koska olemme kuninkaan nostama valtionkirkko siksi etuoikeuksiamme ei saa ottaa pois.
Kirkon moraali on kuitenkin vastustanut ankarasti vapaata humaania yhteiskuntaa ja mm. naisten itsenäisyyttä mennä yksin ravintolaan vielä 1978! Koko homofobia ilmiönä on myös kirkon luomaa perintöä.
Jäsenyys ja tunnustuksellinen pakkouskonnonopetus tukeutuu myös vanhaan kulttuuriseen identiteettivaltaan: aikaisemmin et saanut töitä etkä saanut tehdä lapsia jos et kuulunut kirkkoon. Se pelon paine kummittelee vieläkin ihmisten kollektiivisessa identiteetissä - kunnon Kansalainen.
Sisällissodassa ja jatkosodassa ev-lut. kirkko käytti Jumalaa tappamisen suurimpana siunaajana fasistisen politiikan totetuttamiseksi ja sotilaiden painostamiseksi Neuvostoliiton valloittamiseen saksalaisten uskon- ja veriveljien rinnalla.
Kirkko luo illuusiota arvoista - mutta toimii vain poliittisena takaajana yleisen turvallisuudentunteen luojana ilman kansalaisten poliittista tiedostamista eliitin teoista.
Kirkko edustaa "talvisodan henkeä", konservatiivipuheen ylpeyttä "isänmaasta", "Suomesta", muuttumattomuudesta, arvoista - vaikka oikeisto on luovuttanut Suomen pörssieliitille vastoin kaikkia konservatiivien itsenäisyyskliseitä. Kulissit estävät poliittisen heräämisen valtavaan poliittiseen vallankaappaukseen.
Kirkkoa universaalin "moraalin valvojana"
perustellaan jopa Kantin filosofialla, kantilaisuudella ja omituisilla kehäpäätelmillä. Vaikka se on Vatikaanin oppi ja jonka Luther kumosi.
Kantilla ei ole mitään tekemistä uuden opin kanssa kun tarkastellaan Jeesuksen opetuksia etiikasta: Jeesus oli tilannekeskeinen, päämääräkeskeinen (hedelmistään puu) ja kumosi aivan kaikki perinteet, tavat sekä universaalin jäykät moraalisäädökset ja kaavoihin puristetut yleistykset.
Kant pyrki kaavamoraaliin, kaikkiin tilanteisiin oli Kantin mukaan sovellettvissa yksi universaali jumalallinen moraali.
Kirkko on valitettava osa poliittista peliä niin kokoomuksella kuin keskustalla. Perussuomalaisllakin kirkko on suomalaisuuden tae.
Kirkon sanoma ei ole hyvyyden sanoma vaan kirkko on statusyhteisö, konservatiivinen veriuhri-magiaan tukeutuva passivoiva pappiskultti, joka korostaa luokkayhteiskuntaa, "jumalallista hierarkiaa", valmismoralismia, alistumista jäsenyyden ihanteena.
Räsäsen suoria konservatiivisia puheita kirkon oppiin vedoten yritetään rationalisoida ja oikeuttaa:
Näin sanoo siis edustaja, jonka puolueen nimi viittaa uskonnolliseen sitoutumiseen,
On ällistyttävää, kuinka joku voi vedota suvaitsevaisuuteen torjumalla kritiikkiä ja viitata samalla Räsäsen suvitsemattomaan puheeseen,
jossa kristittyjen tottelemattomuus lakia kohtaan rinnastetaan mielteenä homoseksuaalien aiheuttamaan foobiseen uhkaan heteroseksuaalien mielenrauhalle ja uskonrauhalle - Räsänen itse selvääkin selvemmin (vaikkakin paranoidisesti) esittää että suvaitsevaisuus on uhka heteroidentiteetille ja kristilliselle yhteiskuntarauhalle:
Lauri Kontro:
- "Suvaitsevaisuus on suvaitsemattomalle valtamedialle ja yleiselle mielipiteelle liikaa."
Päiviä puolustetaan ja puhetta pyöristellään parhaan mukaan peruskristityn puheeksi - uljaasti rinnastetaan Päivin fobiapuhe kristittyihin marttyyreihin, ikäänkuin marttyyrit velvoittaisivat Päiviä puhumaan homoista uhkana:
- "Päivi Räsäsen sanat ja konteksti"
Kirkko on valtionkirkko.
Räsänen vetoaa kirkon kirkkokäsikirjaan.
Arkkipiispa ei esitä erilaista tulkintaa Räsäsen esittämistä arvoista ja kirkon teologiasta. Miksi?
Piispa puolustaa Räsästä.
Kirkkokaan ei hyväksy homoseksuaaleja tasavertaisina ja kirkko myös aktiisesti yrittää estää valtiota hyväksymästä neutraalia avioliittolakia - kuten Räsänen.
Kirkko ei ole muuttanut oppiaan ja käyttää valtaansa valtionkirkkona estääkseen uskonnonvapauslain toteutumisen mm. kouluissa oppilaat pakotetaan tunnustukselliseen uskonnonopetukseen vanhempien kirkkojäsenyyden perusteella eikä oppilailla ole uskonnonvapautta kirkon takia valita paralleelia hyväksyttyä ET-opetusta vaikka uskonnonvapauslain mukaan ketään ei saa uskonnollisesti pakottaa ja uskoa määritellä valtion toimesta.
Tilanne on hyvin outoa hyssyteltyä valtapolitiikkaa,
johon kansalaiset ovat nyt heräämässä.
Jos puhutaan uskontofilosofisesti uskonvapaudesta ja tahdonvapaudesta eettisten veloitteiden mukaisesti niin valtionkirkko valtion kontrollivirastona on julmalla tavalla metsässä.
- Kirkko ei salli lapsille omantunnonvapautta uskonnonopetuksesta, joka palautettiin 2010 kirkon ohjaamaksi tunnustukselliseksi opetukseksi.
Vikström piti 1997 puheen - puolusteleeko hän tässä valtionkirkon moraalivaltaa yksilön yli vai yksilön vapautta?
- " Eettiseen täysi-ikäisyyteen kuuluu käsitykseni mukaan, että ihminen uskosta riippumatta on sisäistänyt elämästä ja lähimmäisestä välittämisen lain, rakkauden ja yhteisvastuun lain, niin että hän eettisessä mielessä pystyy seisomaan omilla jaloillaan ja toimii sisältäohjautuvasti siten, että hän välillä tekee enemmänkin kuin mitä älä-taulut vaativat. Joskus hän saattaa jonkin korkeamman arvon nimissä joutua rikkomaan niitä vastaan ja olemaan valmis kantamaan siitä hänelle itselleen koituvat seuraukset."
Kirkollisen vallankäytön takeeksi Vikströmkin puhui korkeammasta arvosta, joka on valtionkirkkopolitiikan takana.
Korkeamman arvon vartijat ovat jumalallisen arvovallan tae poliitikoille.
Uskonto ei ole arvo.
Uskon vapaus on arvo.
Aitoa uskon vapautta instituutioista
II
Kirkko lähti pörssiralliin, sijoitustoimintaan hyvin epäeettisillä osakkeilla ja vaihtoi eettisimpiin vasta kun mm Kai Sadinmaa puuttui asiaan
- ja kerää nyt huikeaa omaisuutta samalla kun työntekijöitä pakotetaan pätkätöihin eikä sidonnaisuuksia lestadiolaisten firmoihin vieläkään avata.
Kirkkoa puolustavat kulttuurihahmot varastavat järjestään vasemmiston tekemää työtä kirkon nimiin: kirkko ei ole työskennellyt tasa-arvoisen Suomen puolesta.
Me saamme kuitenkin koko ajan maailmalta kiitosta vasemmistolaisesta
yhteiskuntamallista eli ns hyvinvointivaltiosta, joka saa jatkuvasti
uskomattomia tehokkuuspisteitä kansainvälisissä vertailuissa - mutta
jota nyt pääministerit kokoomuksen painostuksesta ovat 20 vuotta
purkaneet vähä vähältä.
Hyvinvointi tuottaa tehokkuutta - ja se on todistettu ja siitä ei välitetä kokoomuksen uusliberalistisessa projektissa.
Kokoomuksen kaikki EU lupaukset ovat olleet katastrofeja ja silti hallituksen kaikki suunnitelmat pohjautuvat kokoomuksen ja EK:n vaatimuksiin.
Kyllä, vasemmistoliitto ja KD menivät mukaan eliitin tanhuun osoittaakseen kuinka sokeaa elitismiä heidänkin johtonsa janoaa.
Ei ole keskustakaan tai perussuomalaiset sanoutunut irti valtionkirkosta tai EU:sta, eliitin suuruudenhulluudesta.
Samassa hullujen härkäkärryssä ilman härkiä kaikki puolueet ja eliitti ovat alamäen vauhdista nauttimassa.
Kun eliitille varmistetaan palkankorotuksia kirkossakin ja alipalkattuja diakoneja ruoskitaan entistä enemmän. Kirkon rakkaudentyön tähden.
Hyvinvointi tuottaa tehokkuutta - ja se on todistettu ja siitä ei välitetä kokoomuksen uusliberalistisessa projektissa.
Kokoomuksen kaikki EU lupaukset ovat olleet katastrofeja ja silti hallituksen kaikki suunnitelmat pohjautuvat kokoomuksen ja EK:n vaatimuksiin.
Kyllä, vasemmistoliitto ja KD menivät mukaan eliitin tanhuun osoittaakseen kuinka sokeaa elitismiä heidänkin johtonsa janoaa.
Ei ole keskustakaan tai perussuomalaiset sanoutunut irti valtionkirkosta tai EU:sta, eliitin suuruudenhulluudesta.
Samassa hullujen härkäkärryssä ilman härkiä kaikki puolueet ja eliitti ovat alamäen vauhdista nauttimassa.
Kun eliitille varmistetaan palkankorotuksia kirkossakin ja alipalkattuja diakoneja ruoskitaan entistä enemmän. Kirkon rakkaudentyön tähden.
III
Kirkon linja?
Väistely ja vastuunkielto?
Media ja kirkon jäsenet kelluvat nyt merkitystyhjiössä, tilanne on pelkkää mielikuvapeliä jos kukaan ei tiedä kirkon linjauksia ja uskonnolisen järjestön oppeja.
- -Sisäministeri Räsäsen lausahdukset "pilaavat ilmapiiriä ja saavat ihmiset voimaan pahoin" myös kirkon sisäpuolella.
- KK
Tästä keskitien kirkollisesta lausahduksesta voi analysoida merkityksiä moneenkin suuntan.
Minua kiinnostaisi erityisesti teologinen keskustelu.
Kuinka kirkon tunnustuskirjoja ja kirkkokäsikirjaa tunnustavat mietoluterilaiset arvioivat kirkon "virallista" teologiaa suhteessa Räsäsen puheisiin?
Ja vähän äkkiä, kiitos, lausuntoja merkityksistä ja kirkon tukinnoista - myös piispoilta.
Kirkkohan on oppinsa varassa eikä kirkkolain.
Vai olenko käsittänyt väärin?
2 kommenttia:
Appelsin puolustaa taas sujuvasti kirkkoa
mutta ei ihmettele valtionkirkon ja valtion kytkyksen syvyyttä,
valtion puolueellista motivaatiota ja poliittisten johtajien epädemokraattista hyötyä lailla ankkuroituun (oikeistolaiseeen) kirkkopolitiikkaan,
ei ymmärrä kirkkoministeriä kirkkolain korkeimaksi tulkitsijaksi eikä halua kirkolta selvitystä,
kuinka yhteneväinen kirkon dogma eli oppi on Räsäsen kanssa.
On eri asia luetella kirkon kivoja palveluja kuin pohtia valtionkirkon oppia keisarin kirkon perillisenä
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-1288582639678.html
"Piispojen ja joidenkin julkkispappien kommenteista paistaa läpi säikähdys" - YLE
Mutta eivät piispat pelkää Räsästä vaan kirkon paljastumista.
Virkakirkko ja rituaaliautomaatti on kaukana rakkauden yhteisöstä ja protestanttisesta yksilönuskosta.
"Kukaan ei kuitenkaan uskalla sanoa, että Räsänen olisi lakilausunnossaan väärässä.
Piispojen pitäisi sanoa suoraan, että luterilainen kirkko on laista Räsäsen kanssa samaa mieltä.
Mutta ei. Kuitenkin luterilaisen kirkon tärkein tunnustuskirja Raamatun rinnalla, Augsburgin tunnustus lataa suoraan."
Valtionkirkko on vakava teologinen ongelma verotusoikeuteen, verohelpotuksiin ja halpaan arvovaltaan ihastuneille piispoille.
Siksi piispat höpöttävät kansankirkosta.
- Näkökulma: Miksi kirkko pelkää Räsästä?
http://yle.fi/uutiset/nakokulma_miksi_kirkko_pelkaa_rasasta/6734729
Lähetä kommentti