Eikö Simola näe mitään vikaa piispojen ja kirkolliskokouksen kirkkopolitiikassa ja teologian puutteessa, kirkon linjattomuudessa?
Simola ohittaa täysin sen, että piispat ovat hyväksyneet viidesläisen, vähemmistöfundamentalistin kirkkoministeriksi, valtionkirkon poliittisen roolin ja etuoikeuksien pönkittäjäksi.
"Hiljaisesti", sympaattisella ja väistelevällä mediahiljaisuudella mutta varsin vankasti piispat ovat hyväksyneet erilaiset ei-luterilaiset lahkot, viidesläiset ja lestadiolaiset, valtionkirkon virallisen tuen piiriin, epädemokraattisen seurakuntapolitiikan ja kirkolliskokouksen valtakeskiöön ja sekä työntekijöiksi ilman teologista perustaa.
Jos Räsäsen viidesläisille tavalliset puheet viidesläisten saavuttaman valta-aseman julistuksena, oman julkisen poliittisen uransa edistämiseksi, esitetään kirkon suurimmaksi ongelmaksi ja ainoa ratkaisu olisi Räsäsen hiljentäminen, silloin ollaan harhaisella ja tyypillisen korkeakirkollisella ohituspolulla. Tietysti Räsänen poliitikkona ajaa omaa etuaan mutta ihmisten todellinen hämentäjä onkin julkisuudessa linjaton piispojen hyssyttelevä lauma.
Jaakko Löytty puhuu myös suoraan kirkkopolitiikan suunnasta:
- - Kansanlähetys ei ole enää kirkon häirikköliike, vaan se on kaapannut vallan piispoja myöten.
Ei kansanlähetyksen Räsänen poikkea mitenkään yleisestä 30 vuotta jatkuneesta lisääntyneestä viidesläisestä /kalvinistisesta trendistä ja teologian muuttamisesta kirkon sisällä. Räsäsen edustama kalvinistinen kirkkovaltio-poliittinen teologia on vaijettu mediassa mutta se on kirkon eliitin hyväksymää ja suojelemaa teologiaa kaikkien ruusuisten mediapuheiden takana.
- Kirkolliskokouksen edustajista 2011 jopa 74% ilmoitti olevansa viidesläinen viiteryhmältään, uskonkäsityksiltään ja "arvoiltaan". (Kotimaa-lehden toimitus 2011)
- Räsänen ja viidesläisten yliedustus kirkolliskokouksessa edustaa vain pienen 6% viidesläis-vähemmistön paisuteltua osuutta kirkon jäsenistä
Kirkko käyttäytyy yhä kuin kuninkaan uskontovirasto ja mentaaliarmeija, valtionkirkkona kirkkoministerin statuksen ja kirkon etuoikeuksien suojissa, mutta silti väittää olevansa luterilaisen kapinaperiaatteiden mukainen "vapaa uskonto" ja protestanttinen "hengellinen yhteisö".
Valtapolitiikka valtion etuoikeutettuna valtionuskontona on nyt kirkon ainoa ohjaava "theos logia".
Kirkko on kuitenkin myös virallisesti kiinni liitossa jopa vieläkin luterilaisvihamielisempien vanhoillislestadiolaisten kanssa, joten Simolan pelästynyt kiukuttelu ja sadattelu ilman kokonaisnäkemystä, valtionkirkon poliittisen vallanhalun ohittaen, on varsin epärehellinen aivopieru kirkon eliitin valitsemasta uskontopolitiikasta.
Kirkon korkeakirkollinen eliitti on pönkittänyt konservatiivieliitin asemaa ja kirkkonostalgiaa hyväksymällä kumpanikseen amerikkalaiset fundamentilaistit eli viidesläiset ja sitä kautta 80-luvun hetken välähtänyt protestanttinen uudistusmentaliteetti on pyyhitty täysin pois pöydältä.
Liberaalia aitoluterilaista kehitystä on torpattu kaikin tavoin ja tässä sitä ollaan.
Ei ihme, että kirkon teologia, oppiselitys, on vakavasti taantunutta ja tarrautunut konservatiivisten puolueiden poliittiseen peliin ja lestadiolaisten lahkotoiminnan etuoikeuksiin uskonnollisilla kliseillä vain "kirkon asemaa" turvaten.
Kuten 1989 lamahysteria siirsi valtion politiikan oikeistolle "talouspuheekis", talouskiristykseksi ja oikeistopolitiikaksi ("Vastakkainasetteluja ei ole"), samoin myös kirkossa (ex)piispa Eero Huovisen johdolla kirkon poliittinen painotus siirtyi vahvasti takaisin vuosisadan alun konservatiiviseen moralistiseen kirkkopolitiikkaan ja jopa roomalaiskatolisen kirkon kosiskeluun "ekumenialla". Kirkkohallituksen poliittiset linjaukset ovat aika lailla samat kuin mitä Räsänen puheessaan esitti.
- Jokin nyt mättää kirkkokeskustelun perspektiivissä ja rehellisyydessä.
Räsäsen on rehellisyydellään, viidesläisten saavuttamalla valta-asemalla, sidosryhmänsä vetoomuksilla ja omalla laskelmoimattomalla fanaattisuudellaan, "sinisilmäisyydellään", nostanut esille kirkon epärehellisen valtapolitiikan ja olemuksen valtion virastona: kirkko on ilman teologiaa, linjaa, päämäärää ja uskontofilosofiaa.
- Kirkko on vain poliittinen väline eri tahoille, varsinkin konservatiivisille poliitikoille, joille lahkojen teologia on vain konservatismin suoja.
Piispojen ainoa huoli on mahdollisimman laaja kirkollisveroja maksava jäsenistö mutta piispat ovat nyt uhraamassa teuraalle liberaalin luterilaisuuden ja koko kirkkoa - pienen vähemmistön ja oikeistopuolueiden konservatiivisen imagopyrkimysten ja nostalgian tähden.
"Kristillisdemokraatit voisi lakkauttaa" - Simola
"Simolan mukaan Räsänen ja hänen puolueensa
ovat kirkolle paha rasite."
Eikö kirkon kiinteä lahkoyhteistyö ja lahkoteologia poliittisen konservatismin sopassa ole linjanvetona suurin rasite ja syy, Seppo Simola?
- "Räsänen ja hänen puolueensa ovat kirkolle paha rasite".
Kirkko itse haluaa ylläpitää kirkkoministeri-instituutiota ja kiinnittymistä valtioon.
Kirkon "oppi" eli piispojen oppitulkinta ja "tasapainoileva" uskontopolitiikka mediassa on tällä hetkellä takaamassa kirkon välineellistämistä eliitin konservatiiviseen politiikkaan (kirkko toimii poilliitsen vallan siunaajana ja sen jumalallisena "oikeuttajana", epädemokraattisena takaajana kuninkaan kirkon mallina kuten Vatikaani) - eikä toteuttamassa Lutherin ja Melanchtonin protestanttisen ehdottoman kahden regimentin oppia yksilöiden uskontovapauden ja jatkuvan uskontofilosofisen uskonpuhdistuksen takaamiseksi.
Ja Luther ei pitänyt lapsikastetta uskon ehtona - nythä sitä opetetaan kirkon sivuilla katolilaisittain syntien pesuna, "ukso lahjoitetaan kasteessa". Lutherin teologiaa vääristellään vahvasti lapsikasteen mainostamiseksi ja kirkon automaatiojäsenyyden autuuttamiseksi. Häissä useimmat papit korostavat heteroavioliiton seksuaalista oikeaoppisuutta - Lutherin mukaan ihmisten naimapuuhat eivät saa kiinnostaa seurakuntaa. Siksi luterilaisille avioliitto ei ole pyhä kuten Vatikaani opettaa sitä "sakramenttina".
Ei ev-lut. kirkko ole nyt luterilainen protestiyhteisö lainkaan kun vielä otetaan huomio kirkon ekumenia ja piispojen teologinen taantuminen kirkkorituaalien muuttamiseksi Vatikaanin ehdoilla.
Enemmistön ihmettely.
Ällistys. Lamaantuminen. Eroaminen.
Ovatko kaikki suomalaiset käsittäneet väärin kirkon olemuksen rippikouluaikana ja pakkosukonnonopetuksessa?
Harhauttaako kirkko suomalaisia tahallaan rippikoulussa, eroamista ehkäisevissä nostalgisissa vetoomuksissa ja juhlapuheissa ajaakseen nyt fundamentalistisen vähemmiston tukemaa konservatiivista kirkon valtapolitiikkaa?
- Kirkon poliittinen olemus, kirkko poliittisena välineenä ja lehmänkauppoina, keskustan ja kokoomuksen identiteetin pönkittäjänä - kirkon syvin olemus?
Voi olla että olemme erehtyneet, me mielikuvissamme liberaalin kirkon helmoissa kasvanut enemmistö, olemme vain toivoneet luvattua protestantismia, kehittyvää uskontofilosofiaa, modernia mystiikkaa ilman magiaa ja pappiskulttia, luotten luterilaiseen henkisyyteen jatkuvan uskonpuhdistuksen periaatteena
- vaikka se onkin nyt lukittu sakastin ruosteiseen kassakaappiin poliittisen uskontopolitiikan ja lahkojen vallankäytön mielikuvavälineeksi.
Valtionkirkko on poliittinen määre, valtakonsepti, kansan hallinnan väline ja poliittisen pelin struktuuri.
Kirkon keskeisin sisältö toimii nyt vain vallan pyhittäjänä linjattomassa kirkkokonsensuksessa.
Kirkkoa ei virkamiesprofiililtaan voi edes kutsua uskonnoksi, jos piispat pelkäävät eniten teologista linjanvetoa.
Uskonnollista vallankäyttöä instituutiona ilman uskonpuhdistusta.
Ja piispat pelkäävät nyt kauhuissaan Lutherin uskonpuhdistuksen periaatetta ja ehdottomutta yksilökeskeisen uskonnon ja mystiikan luomiseksi, poliittisen uskontovallan ja auktoriteetin käyttämisen kumoamiseksi.
PS
- Jos luette aikaisempien kirjoituksieni kritiikkiä viidesläisiä ja piispojen hyssyttelyä kohtaan, huomaatte, että suurimpana ongelmana olen esittänyt ev-lut kirkon ja piispojen linjattomuuden ja vallanhimon lahkojen avulla ilman sisältöä ja teologian merkitystä.
- "Piispojen ja joidenkin julkkispappien kommenteista paistaa läpi säikähdys" - YLE Näkökulma
"Kukaan ei kuitenkaan uskalla sanoa, että Räsänen olisi lakilausunnossaan väärässä.
Piispojen pitäisi sanoa suoraan, että luterilainen kirkko on laista Räsäsen kanssa samaa mieltä mutta ei. Kuitenkin luterilaisen kirkon tärkein tunnustuskirja Raamatun rinnalla, Augsburgin tunnustus lataa suoraan."
- Näkökulma: Miksi kirkko pelkää Räsästä?
http://yle.fi/uutiset/nakokulma_miksi_kirkko_pelkaa_rasasta/6734729
- Suomi työpaikkakiusaamisen kärkimaita Euroopassa
Yleisintä kiusaaminen on kunnissa, seurakunnissa ja muissa hierarkkisissa organisaatioissa. - MTV3
Kirkossa tapahtuu
Ystäväni ilmoitti juuri lopettavansa pappina ja kirkon jäsenenä koska juoppo kirkkoherra rääkkää
- ja piispa syyttää ystävääni juopon kirkkoherran ongelmista ja ammattitaidottomuudesta.
Kirkon eliitti ei puutu johtotason vallan väärinkäyttöön.
Kirkko on uppoamassa ja vauhdilla.
Piispojen hellimät kulissit ovat olleet vain ongelmie peittelemistä ja mediahallintaa.
Toimittajat ovat uskoneet kaiken, mitä piispat ovat heittäneet toimittajien tiskille.
Nyt vähän journalistista työtä kirkon tilan selvitämiseksi, toimittajat.
Lopettakaa kirkkonostalgia ja täysin harhainen "luterilaisesta työmoraalista" puhuminen.
Työhulluus, syntikulttuuri ja statusyhteiskunnan rakentaminen oli Ruotsin kuninkaan kirkon pääprojekti satoja vuosia.
Sillä ei ole mitään tekemistä luterilaisen kansalaisyhteiskunnan ja yksilön mielekkään elämän etsinnän kanssa.
Luther inhosi työhulluja.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti