Onko sillä positiivisia vaikutuksia totuutta ja rakkautta etsiville ihmisille tässä kapitalismin, kiireen, ahneuden ja alistamisen kaaoksessa? Onko hän uhka kristinuskolle? Kilpailija?
Koska ev.lut. kirkon johtajat ovat työssään keskittyneet etupäässä suojelemaan sokeasti perinnettä ja pelokkaasti varmistamaan kirkon maksimaalista jäsenmäärää ja suurta omaisuutta (kirkko kasvattaa koko ajan talletuksiaan, kiinteistöjään ja sijoituksiaan ylikansallisiin pörssiyhtiöihin ja kovan kapitalismiin pörssisystemiin) pienin myönnytyksin modernille ihmiskuvalle niin totta kai empatian saarnaaja on tervetullut herättelemään laskelmoivan kirkon jäseniä.
Barona Areena oli nyt aivan täynnä kuuntelijoita mutta yhtään ev.lut piispaa ei ollut uskaltanut lähteä kuuntelemaan rauhanlähettilästä. Monen muun uskontokunnan edustajat olivat paikalla ilman pitkiä hampaita Dalai Laman suosiosta. Piispat keskustelevat silti esim katolisen kirkon kanssa jatkuvasti "ekumeniasta" katolisen kirkon ehdoilla.
Luultavasti valtiokirkon piispat olivat saaneet taas käskyn ulkoministeriöstä olla menemättä kuuntelemaan Dalai Lamaa. Kekkosen valtionkirkon aika ei ole ohi.
Ei pidä unohtaa, että kirkko on ollut tiukasti kuninkaan ja valtion alainen lisäämään kansalaisten nöyryyttä ja tottelevaisuutta valtion politiikkaa kohtaan. Lain mukaan kirkko on vieläkin valtionkirkko, eduskunnan alaisuudessa. Kirkko on lisäksi tiukasti mukana armeijan toiminnassa ja Afganistani sodassa hyvin huteralla teologisella opilla.
Kirkon uudistuminen ja ihmiskeskeisyys on pitkälle harhaa. Kirkko taipuu virallisesti uudistuksiin vain valtavan ulkoisen paineen edessä.
Jos puhumme protestanttisesta luteraisuudesta, niin Luther perusti uuden yksilökeskeisen ja vapaan uskontoyhteiskunnan idean, jotta jokainen voi etsiä totuutta ilman valtion tai kirkon valvontaa.
Kirkolla ei ole nyt linjaa, koska se yrittää olla median edessä kaikille kaikkea ja muuttumaton kaikissa myönnytyksissään. Mahdotonta. Valheellista.
Piispat eivät johda kirkon ihmiskuvan ja inhimillisten perustelujen muutosta ja avaamista vaan jarruttelevat sitä kaikin voimin. Teologinen keskustelu on kirkossa jäässä tai lukittujen ovien takana pienen piirin pelokkaana muminana ja etupäässä vain kirkon julkisuuskuvaa murehtien. Muutoksia tehdään hitaasti mutta vain vedoten mm. työsuojelulakiin ja muihin tasavertaisuuslakeihin.
Kauniita sanoja löytyy mutta aina myöhässä.
Vasta kun yleinen mielipide hämmästelee voimakkaasti kirkon julmia ja vanhakantaisia asenteita, piispa antavat lausuntoja joiden mukaan tietysti kirkko on humaani ja moderni. Kirkko oli 70-luvulla homovihan keskeinen toimija ja vihapuheen harjoittaja mutta ei ole sitä julkisesti katunut tai teologisesti selvittänyt.
- Kirkolliskokous on 74 %:sti (Kirkon tutkimuskeskuksen ja Kotimaa24 kanssa yhteistyössä toimivien nettitoimittajien selvitys) fundamentalististen ja amerikkalaisvaikutteisten viidesläisten valtaama - eivätkä he edusta ihmiskuvaltaan ja suvaitsevaisuudeltaan lainkaan kirkon tervejärkisten jäsenien valtaenemmistöä.
Vääristymä on huikea kirkon tahallisen epädemokraattisen valta- ja vaalisysteemin takia.
Seurakunnat eivät esimerkiksi valitse pappeja vaan kirkkoherrat. Kirkkoherranvaaleissa vanhoilliset tuomiokapitulit voivat antaa "vaalipisteitä" eli keinotekoisia vaaliääniä vanhoillisille ehdokkaille, jotta liberaaliehdokkaan on mahdotonta päästä. Seurakuntavaaleissa on yhä mahdotonta selvittää ehdokkaiden ideologiaa ja poliittis-uskonnollisia sitoumuksia internetistä huolimatta.
Fundamentalisteja on ev.lut. kirkolliskokouksessa nyt siis yli kolme kertaa enemmän kuin sen jäsenistössä. Tilanne on outo ja toimittajat pelkävät vieläkin asettaa piispoja vastuuseen julkisivupolitiikan ristiriidoista ja valheista.
Kirkossa ei ole jäsenten demokratiaa eikä selvää teologiaa vaikka niin julkeasti viime seurakuntavaaleissa kirkon edustajat ylpeilivät ruohunjuuritason demokratialla.
Kirkko opettaa (tai ainakin kannattaa) oppeja, joita sen jäsenet eivät kannata eivätkä edes tiedä. Kirkko sallii hyvin epäinhimillisten uskonnollisten ryhmittymien toimimisen kirkon tiloissa ja kirkon palkkaamin työntekijöin. Mm. Lestadiolaiset papit saavat uhata helvetillä nuoria avioliiton ulkopuolisesta seksistä sekä pelotella perheenäitejä synnyttämään lapsia liukuhihnalta oman tahdon vastaisesti.
Puhe empatiasta ja ihmisten ymmärtämisestä on oleellista, jotta kirkko voisi tarjota sitä, mitä ihmiset tarvitsevat.
Sitä mitä ihmiset tarvitsivat Jeesukselta. Todellisuudessa toimimista, julman vallan vastustamista ja ihmiskeskeisyyttä. Vuorisaarnaa.
Jotta kirkko voisi muuttua, sen jäsenten tulisi voida valita esim seurakunnassaan selkeästi se kristinuskon linja, jota humanistinen kulttuurin ja ihmiskuvan kehitys on syventänyt ja jonka Jeesus aloitti - vapaan ajattelun ihmisen hyvästä. Kumoten kaikki perinnäissäädökset ja pappien ylivallan tärkeimmän asian takia. Suomalaista tervejärkisyyttä lähimmäisen auttamisessa. Perusprotestanttia meininkiä.
- Kaikki eettinen keskustelu ihmisarvosta ja henkisestä kehityksestä olisi tarpeen tässä kylmien ja muinaisten hierarkioiden maassa vuonna 2011.
Tietysti Dalai Lamakin on fundamentalisti joissakin omissa uskonnollisissa opeissaan, sitä ei voi kieltää, mutta hän on avoin keskustelija eikä halveksi lainkaan kristinuskoa empatiaa lisäävänä uskontomuotona.
Luther tunsi suurta empatiaa kirkon jäseniä kohtaan, jotka ahdistuivat suunnattomasti katolilaisen kirkon syntipropagandan alla. Kirkko alisti ja masensi ihmisiä, jotta ne maksaisivat kirkolle isot rahat sen anteeksiantotuotteesta. Kirkko loi mekanismin, jossa se loi ongelman ja ratkaisun rahallisina syntianeina. Häpeällä lyötiin rahaksi. Sekö on kirkon iänikuinen tehtävä? Kunhan alistut etkä puutu kirkon toimintaan saat armoaneesi.
Mikä on kirkon tehtävä?
Voikositä määritellä? Vai onko vain perinteitä?
Protestanttisen opin mukaan ihmisten on koko ajan harkittava ja punnittava uskomuksiaan ja purettava valtarakenteita. Etsittävä kehitystä ihmisenä ja luotava ymmärtävää yhteisöä. Jeesus tuomitsi ankarasti suvaitsemattoman ihmiset. Ymmärrystä ei ole suotava julmille ihmisille, jotka yrittävät alistaa muita ihmisiä uskonnolliselle taikauskolle.
Onko sen siis kuitenkin noudatettava ikuisesti ja sokeasti katolisen kirkon oppeja ja tapoja (mm. uruilla harrastettava mollikidutus ja pappiskeskeinen rituaalimagia) vai oltava jatkuvan uskonpuhdistuksen protestanttinen suuntaus Lutherin rohkean eurooppalaisen yksilöperinnön kannattajana?
Jeesus ei perustanut paavi- ja piispavetoista kirkkoa.
Se teki ensin Jeesuksen veli, joka korotti itse itsensä johtajaksi juutalaiseen tapaan (juutalaisilla pappistehtävät olivat sukuperimyksiä). Paavali taas toi juutalaisen uhriopin takaisin opiksi roomalaisten kristittyjen hurmoksellisen veriuhri- ja marttyyrilahkon avustuksella.
Jeesus uskoi vain pienten ryhmien paikallisiin liikkeisiin ja ihmisten kohtaamiseen.
Jeesus kumosi pappeuskäsityksen ja temppelirituaalit mutta silti johtajiksi halunneet vallanhimoitsijat ottivat ne opit ja valtahierarkiat takaisin.
Dalai Laman tiibetinbuddhalaisuus on joutunut muuttumaan ja nöyrtymään paljon maanpaossa. Tavallaan luterilaistyyppinen uskonpuhdistus pakon edessä.
Viidesläisten fundamentalistien uusin sotahuuto:
- Sanansaattaja: "Tiukka opillisuus ei hajota kirkkoa"
He puhuvat siis opista mutta eivät protestantteja oppeja protestanttisessa kirkossa.
Tiukka oppi minkä linjan mukaan?
Muuttumattomuutta ja syntien erittelyä ylistävän roomalais-katolisen opin vai jatkuvasti muuttuvan, inhimillisyyttä tavoittelevan protestanttisen opin mukaan?
Piispat ovat hiljaa protestanttisen teologian selostamisessa kansankielelle ja sen jatkuvasta uudelleentulkitsemisesta ja kehittämisestä koska pelkäävät jäsenien menetystä ja kirkon perinteiden ja pappisvallan muuttamista.
Luterilaisen protestanttia elämää hyväksyvää uskonnollisuutta ei olisi, ellei Luther olisi vastustanut roomalais-katolilaista pappiskulttuuria, syntioppia ja oppiviidakkoa.
Viidesläiset ylläpitävät voimakkaasti roomalais-katolilaista syntioppia yllä. Se ei ole protestanttista oppia.
Protestanttisen totuudenetsinnän tärkein osa ei ole varmuus ja kirkollinen rituaali.
Kirkko ja kirkon ohessa toimivat fundamentalistit tarjoavat kuitenkin yhä varmuutta tärkeimpänä tuotteena jäsenyytensä vastineeksi.
Tosi luterilainen ei kunnioita perinteitä nostalgian tai pelon vuoksi.
Kannattaa kuunnella Dalai Laman puhe, kuinka hän hyvinkin protestanttisesti on arviomassa oman uskontonsa perinteitä ja käsityksiä uudelleen ja hyväksyy hyvät puolet ja yhteiset tavoitteet muista uskonnoista ilman ongelmia. Hyvän takia. Tärkeimmän takia. Tietoisuuden ja empatian takia.
- Puhe:
http://vodpod.com/watch/15052695-live-webcast-dalai-lama-in-finland-20-8...
(näköjään video pyörii serverillä jatkuvasti luuppina - myös alun puolentoista tunnin vaikea buddhalaisen teologian opetusosuus, sen jälkeen pohdintaa empatiasta)
II
- Tunsiko Jeesus Buddhan opetukset?
Jaakob, Jessen biologinen veli, puhuu ainakin Jaakobin kirjeessä elämän pyörästä.
Ja valintojen tärkeydestä seuraamuksina.
Ihminen on sitä, miten hän toimii ja valitsee.
Jaakobin opetuksen voisi ei-juutalaisena käsitteenä nähdä olevan suurpiirteinen tiivistelmä buddhalaisten seuraamuksien karmasta ja 8 osaisen elämänhallinnan tavan/polun pyöräsymbolista.
Jeesuksen opetuksissa seuraamukset ja eettiset valinnat ovat hyvin tärkeässä asemassa. Mm. Palvelijoiden on käytettävä se kolikko, jonka isäntä jätti palvelijoilleen. "Vuorella oleva kaupunki ei voi pysyä piilossa". Yms.
Jeesus asuikin veljensä kanssa sen ajan New Yorkin, Sapphorin, lännen ja idän kauppateiden risteyskaupungin lähellä. Suomestakin on löydetty 2000 vuotta vanha Buddhapatsas.
Sapphor
http://en.wikipedia.org/wiki/Sepphoris
Jaakob:
http://ftp.funet.fi/index/bible/fi/1933,38/Jaak.2.html
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti