Kun Solzhenitsyn laitetaan hautaan, suomettumisen jalo itsesensuuri nostetaan kuopasta.
Kulttuurin ja politiikan vaikuttaja Jörn Donner katsoi maanantaina IS:n verkkosivuilla, ettei suomettumisen aikakautta ole vielä setvitty kunnolla. - IS
" Suomen Pietarin-pääkonsulaatti ei halua kirjailija Sofi Oksasta joulukuussa Pietarissa järjestettävän runotilaisuuden esiintyjäksi. Tilaisuutta järjestävän Suomen PENin puheenjohtaja Jukka Mallinen sanoo kuulleensa maanantaina pääkonsulaatista, ettei Oksanen sovi tilaisuuteen, koska hänen tulonsa voisi aiheuttaa Venäjällä levottomuutta. - Helsingin Sanomat
Konsulaatin ahdistus keskustelusta ja taiteesta. Joku voisi siis taiteella ja näkemyksellä pilata "puhtaan politiikan"?
Helsingin Sanomien keskustelusivulla on sitten mielenkiintoisena asenteena kirjoittajien pelko runoillan politisoimisesta. Aivan kuin taide ja kulttuuri ei olisi aina poliittista, kantaaottavaa? Jotakin myötäilevää, jotakin esiintuovaa, jotakin poisjättävää.
Aivan kuin valtaeliitin hyväksymä/valikoima taide ei olisi poliittinen statement?
Suomalaiset byrokraatit ovat aina kuvitelleet kyvykkäästi olevansa taiteen suurimpia tuomareita. Aleksis Kiven kirjan julkaisukin ensin estettiin kulttuurijetsetin toimesta, koska se nähtiin uhkana kansalaisten oikeaoppiselle sivistystoiminnalle. Aleksis tuhosi siksi kaksi kertaa laajemman version Seitsemästä veljeksestä. Kiitos eliitille.
Viimeisin räikeä esimerkki oli Kiasma, joka taipui ideologisen ryhmän painostuksesta ja poisti kokoelmavarastostaan Teemu Mäen taideteoksia. Taiteellinen päätös taidelaitokselta?
Suomettuminen ei ole mitään muuta kuin pelkoa ja kulttuuripakoa.
Mutta varmasti sensuuri tekee konsulaatin elämästä aurinkoisemman. Mutta mitä arvoja suomalainen teoria diplomatiasta puolustaa?
MUTTA...
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti