Suomalainen seksuaali-identiteetti

"Kaverit luovat
teinityttöjen ulkonäköpaineet"

-Iltalehti

Miksi Suomen seksuaalitendenssit kulkevat eri suuntaan kuin muun läntisen Euroopan?

Nuorten naisten seksuaalisuudesta on mielenkiintoisia tuloksia suomalaisilla tehdyssä kyselytutkimuksessa (Halu & intohimo Otava) Osmo Kontulan mukaan (Aamulehti.fi). Miksi nuoret naiset eivät halua seksiä - tai eivät nauti siitä?

Osmo Kontula ja julkaisutilaisuuden video

Naisten haluttomuus lisääntyy. Kiihottuminen vaikeutuu. Onko aiheena kyvyttömyys vai haluttomuus? Bode och?

Onko naisten tuntemuksiin tai epätuntemuksiin syy median huomioarvoa metsästävässä ylierotisoitumisessa vai suomalaisen kulttuurin seksuaalisissa umpisolmuissa, lyijynraskaassa syntikulttuurin perinnössä, joka yhä runnoo ihmisten omakuvaa uusien asenneongelmien kautta?

Eroottisuuden pyhä mediamerkitys on yhä enemmän vain koskemattomassa visuaalisuudessa, toisen huomion varastamisessa, media-ajan kaappaamisessa, katseiden suuntaamisessa, jetset-etäisyyden hallinnassa, halujen herättämisessä.

Mediaeroottisuus on mediaviihdetodellisuudessamme tavallaan jatkoa visuaalisen evoluution (esim rintojen kasvava koko vain visuaaliseen tarkoitukseen), seksuaalisen kulttuurin eteenpäin kehittävää kulttuurievoluutiolle. Mutta siinä on itsetuhoinen meemitwist, jonka alkukoti on uskonto ja yksilön kategorisoiminen.

Mikä merkitys seksuaalisuudella on suomalaisessa kulttuurissa nuoren naisen identiteetille? Ja mitä naiset pyrkivät omaehtoisen epäerotisoitumisen kautta tavoittamaan?

Kontulan haastattelututkimus ja sen yllättävät tulokset eivät ole sattumaa eivätkä lyhyen aikavälin yllättävä ongelma jonkin ulkopuolisen mainoskulttuurin naiskuvan paineessa. Mediaeroottisuudenkin keskipisteenä on kontrolli kuten kaikilla muilla ideologioilla, joiden kohteena on yksilön seksuaalisuuden kontrollointi ja kanavointi. Tutkimuksessa selvisi myös se että eniten seksiä harrastavat parit, jotka eivät asu yhdessä. He ovat tutkimus kyselyssä onnellisimpia.

Viime vuonna useissa aikakauslehtihaastatteluissa nuoret naiset toivoivat olevansa mahdollisimman pian vanhoja viisaita naisia, kuin oma ikäkausi olisi kirous tai tauti. Nämä vanhuutta idealisoivat nuoret eivät vain taida tajuta että juuri nämä esikuvansa, vanhat viisaat naiset ovat nuoruuden seksuaalisuutta väheksyvällä ja kornilla vaihdevuosiviisaudella korruptoineet ja miinoittaneet tyttöjen nuoruusmielikuvia.

Nuorten naisten seksuaalisuus mielletään perhekeskeisessä diskurssissa yhä uhkana perheen maineelle. Mehukkaampaa ja iljettävämpä juorustelua ei naapurusto voi saada kuin naapurin tytön toilailuista. Joten mitä tapahtuu tytön pään sisällä, jos oma seksuaalinen olemus pitää käsittää ensisijaisesti uhkana ja riskinä "perheen emotionaaliselle turvallisuudelle"?


Suomalaiset uitettiin kristinuskoon vahvalla neitsytkultilla ja
äitijumaluus-ajatuksella, jolla naisten huomio ja jäsenyys rasvattiin
hyvin laskelmoidusti. Tässä on kristinuskon syvimmät juuret Suomessa.

Päinvastoin kuin vanhassa hedelmällisyyskulttuurissamme kirkoissa korostettiin naisen jumalallisuutta epäruumiillisena ja epäseksuaalisena olentona. Rukouskulttuuri painotti raskaasti samaistumista katoliseen "Neitsyt Mariaan", joka ei halunnut lainkaan seksiä eikä muka saanut muuten lapsia kuin Pyhän Hengen raiskaamana.

Neitsytfantasia on kullattu kirkon naisvihan arkkityyppi, ylentämällä alennettu (anti)seksuaalisuus, naisen seksuaalisuus alistumisena ja passiivisuutena. Seksuaalisen väkivallan kultaamista ja metaforista oikeuttamista, kätkemistä Pyhän Hengen kliinisesti suorittamaan raiskaukseen joulukuvaelmassa. 

Suomalainen kirkon kontrollissa ollut moraalikulttuuri ei ole ollut vain passiivisen aseksuaalista vaan aktiivisen antiseksuaalista. Häpäisevää ja osoittelevaa.

Ruotsalaisilta aatelisilta haluttiin matkia aatelisten tyyli osoittaa jumalallista ylemmyyttä julkisella ja juhlallisella, aseksuaalisella käyttäytymisellä alempiarvoisia kohtaan. Kuitenkaan Ruotsin aatelisten keskinäinen ja armollisesti myös alamaisile osoitettu seksuaalinen aktiivisuus ei siitä mitenkään kärsinyt tai ollut "kristillisen" seksuaalietiikan tavoitettavissa. Suomalaisten kopiokulttuurissa tapahtui valtava "väärinkäsitys" kirkonmiesten soveltaessa ruotsalaisten aatelisten aseksuaalisesta rituaalikäyttäytymisestä antiseksuaaliseksi statementiksi suomalaisen ihannekristityn moraaliprofiilista.


Kulttuuriamme on ajettu 700 vuotta kristilliseen neuroosiin ruumiillisen seksuaalisuuden häpäisevällä vähättelyllä ja kasvatusmanipulaatiolla.

Kontrollipakkomielteitä kutsutaan psykologiassa ja psykoanalyysissä ns neurooseiksi.

Neuroottinen kulttuuri-ilmapiiri ilmenee yksilön tosielämän neurooseina.

Neuroosit ovat yksinkertaistettuna selityksenä torjutun ja epäjäsentyneen, "kimpoilevan" seksuaalisuuden kompensaatioyrityksiä ja sen pohjaenergian, "libido-energian" kontrolloimis-"tapoja". Neuroottinen ihminen hakee kontrollin kautta korviketta seksuaalisen eheyden, omakuvan puutteille tai traumoille. Seksuaalisuus on aina kokonaiskuva, koko ihmisen psyykettä ilmaiseva tai oireileva libido, elämänhalu ja päinvastoin: "tietoinen" minä-kuva, identiteetti on aina osa seksuaalisuutta, yritettiin sitä eristää tai puhdistaa uskonnolla, neuroosilla, roolilla tai ideologialla.

Lapsuudessa opetettu seksuaalisuuden suora torjunta ja kieltäminen puhkeaa (aikuisella) traumatilanteiden jälkeen usein neurooseiksi, koska ihmisen ristiriitainen minäkuva ja todellisuuspakoiset jännitteet paljastuvat nimenomaan traumaattisissa tilanteissa.

Katri Manninen eroaa kolmannen kerran "kontrollifriikkiyden" takia

Ihminen pyrkii korjaamaan kontrollineurooseilla paljastunutta ristiriitaa ja torjuttuja tarpeita olla kokonainen ihminen, henkisesti ja fyysisesti. Kulttuuri tarjoaa myös valmiita neurooseja vääristyneen minäkuvan paineventtiileiksi. Statusmaterialismi ja muoti ovat selkeimmät esimerkit.

Katolisen kirkon seksuaalikielteinen ihmiskuva jännitteineen on ollut loistava pohja seksuaalisuuden kaupallistamiselle.

Luonnottomaksi lanseerattu seksuaalisuus on uhkana saanut niin suuren latauksen että seksin saavuttamiselle torjuttujen mielikuvien kautta on olemassa suuria kaupallisia, välineellisiä latauksia.

Aina armeijaa myöten mahdollisimman suurten sisäisten konfliktien ja seksuaali-identiteetin jännitteessä elävät nuoret miehet ovat mitä parhaimpia tappajia kompensoidessaan kulttuurin neuroottisia velvoitteita. Suomalaisten nuorten miesten perso kaipaus väkivaltaviihteen huomaan on myös oma ilmiönsä. Jenkkityyliin Suomen sensuuriosasto eli elokuvatarkastamo antaa nuorten huoletta katsoa hyvin väkivaltaista viihdettä mutta eroottiset filkat ovat aika ankarasti ikärajalätkäistyjä.

Oidipaalisilta konnotaatioiltakaan ei ole tämän hetken naisten kulttuurissa vältytty:

Torstaina Helsingissä julkaistuun tutkimukseen vastasi yli 3000 tytärtä, joiden mielestä maailman kaunein ihminen on äiti, toisella sijalla tulee amerikkalainen näyttelijä Eva Longoria. - Kaleva

"Taivaallista seksiä"-kirjassa (kts arvio Helsingin Sanomat) osa kulttuuritutkijoista väittää kristinuskon tabuseksuaalisuuden lisäävän ihmisten halua itse seksiin. Itse en tulkitse kristinuskon muhivaa merkitystä näin suoraan.

Tämän yksiulotteisen johtopäätöksen kristinuskon seksuaalisuutta lannoittavalle vaikutukselle voi tehdä jos vain katselee kateellisena Etelä-Euroopan latinokulttuureja. Näissä kulttuureissa kirkko ei onnistunut yleisesti ottaen läpäisemään luonnonkulttuurin ihmiskuvaa kuten Pohjoismaissa, joissa kristinusko tuotin ulkoapäin tarkasti sotilaallisen organisoituna, strategisesti suunniteltuna ja murskaavana pakettina päämäärätietoisen lähetystyön imperialistisena projektina. Vatikaanin inkvisition kirjastossa on Irlantilaisten ja Tanskalaisten lähetysmunkkien raportteja Finnojen maasta, jotka eivät ole julkisia edes tutkijoiden käytetäväksi.


Seksuaalisuus on totaalisen ihmiskuvan aidoimpia ja holistisimpia määreitä, identiteetin perustavalaatuisin perustekijä - ja sen alistaminen moraaliselle ja tukahdutetulle kulttuurivallalle epäseksuaalisen ihmiskuvan vaatimuksena tuottaa hirvittäviä jännitteitä.

Sublimaatiomekanismeilla seksuaalisuudesta muokataan yhteisön arvoja ja poliittisia päämääriä palvelevia latauksia.

Kolmannen valtakunnan natsijohtajat ovat yksilöhistoriassaan äärimmäinen esimerkki häpeäkonfliktista ja lapsen roolista eroon pyrkivistä yksilöistä, jotka loppuelämänsä kompensoivat hirvittävillä minäkuvan paisutteluilla ja tuhoavalla pätemisellä oman lapsuutensa minäkuvan ristiriitaista vajavaisuutta moralistisen, superneuroottisen ja häpeäntäyteisen kasvatuksen uhreina. Kuinka rumat, hiiren näköiset miehet saivat kansakunnan palvomaan pellavapäisiä idolimielikuvia ja kauneuden blondi-ideoloigaa, jotta saisivat hallita rauhassa ilman kritiikkiä.

Moraalihygienia on liitetty kristillisessä kasvatuksessa aseksuaalisuuden vaatimukseen lapsen ihanteena.

Lapsen rooli on ollut olla enkelilapsi, aikuisten aseksuaalisen, uuden ihmisyyden fantasia, joka on antanut syyn hyvin väkivaltaiseen ja antiseksuaalisen kasvatukseen ihanneihmisen muokkaaiseksi. Aikuisten oma syyllisyys ja häpeäkompleksi kristillisen kulttuurin ihannekasvatuksen seurauksena tuottaa taas uuden kompleksisen sukupolven, jonka on perusteltava oma ahdistuksensa lapsen seksuaalisella uhkalla. Ankara rangaistuskulttuuri kaikessa antiseksuaalisuudessa on noussut esiin niiden lapsien kohdalla, jotka ovat halunneet kokea olevansa itsenäisiä seksuaalisia olentoja, tutkia ja ilmaista kehitysvaihettaan ilman estoja.


Mutta taas tutkimuksen herättämään peruskysymykseen.
Vastareaktio ylilyövälle mediaeroottisuudelle vai syvä neuroottinen perintö?
Toisenkin tytkimuksen saldoa:

Jopa neljäsosa tytöistä antaa
ulkonäölleen arvosanan 10 - Aamulehti

Korostunut mediaeroottisuus ja esteettisyys naistenlehdissä opettaa naisille korostetusti etäisyyden, hallinnan, kontrollin ja houkuttelun tyydyttävyyttä sinänsä, mielikuvana mediakelpoinen seksuaalisuus ilman seksiä luo statusonnea ja masturbatoorista hedonismia "olla naisellinen nainen". Haluttu - muiden naisten silmissä. Minä, kaunis, rakastettu, voi kun niin rakastan itseäni kun olen haluttu, mutta en kaluttu.

Seksi ja orgasmi olisi tässä imagomallissa ikään kuin uhkana tämän elegisen koskemattomuuden ja neitsytmyytin, tavoittamattomuuden puhkaisuna. Siksi tämä kyselytkimuksenkin perusaihe eli kärjistettynä orgasmifobia (omasta orgasmista miehen kanssa ja miehen orgasmista) sen kun leviää Suomessa. Ihminen voi pelätä hyvää orgasmia, edellistä parempaa orgasmia myös siksi, että sillä silloin hänen täytyy kysyä itseltään: tämäkö on elämäni huippuhetki? Tässäkö se oli?


Eheä seksuaalisuus on luottamusta ja luontevuutta oman seksuaalisuuden suhteen. Silloin nauttii niin paljon kuin vain hetki antaa ilman pidäkkeitä. Jotain aivan muuta kuin näytelmä omasta arvosta muihin vertailtuna, jota yrittää etukäteen kirjoittaa ja tarkkailla.

Jos Kontulan tutkimustuloksien keskeistä ilmiötä kutsutaan vaikkapa orgasmifobiaksi, niin taustalla on usein ylieroottinen näkemys omasta ihmisarvosta, kelpavuudesta ja tarkasta sosiaalisesta merkityksestä seksuaalisena/epäseksuaalisena olentona. Kyllä, paradoksi. Ylieroottinen neuroottisuus on samaa sukua orgasmifobian kanssa.

Tutkimus: Kävelytyyli paljastaa
naisen orgasmiherkkyyden - HS fi

Suomalaisten aikuisten perinteinen läheisyysfobia lastensa suhteen ja siis omat kokemukset lapsuudesta ovat ehkä suurin eroottisen läheisyyden ongelmalähteistä.

Orgasmi voi olla neuroottiselle ihmiselle kokemus kuilun reunalta, kontrollin menettämisestä. Pelon aihe, torjunnan tärkein kohde. Itsensä kadottamista lähes psykoottisessa mielessä.

Jos minäkuva on ulkonäön tai seksuaalis-/uskonnollismoraalisen maineen varassa, niin kaikesta seksuaalisesta tulee laskelmoitua imagoprojektia. Silloin seksi ei voi olla vain seksiä vaan mielikuvaprojektin välineellinen rakennuspalikka.

Naiset valitsevat isänsä näköisiä
miehiä puolisokseen - MTV3

Esteettiseroottinen nainen haluaa olla mediaeroottisesti mahdollisimman monen haluttu, "laatutietoisuudessaan" hyväksytty, luokiteltu ja korkeassa profiilissaan kuitenkin siis ei-kenenkään tyydytettävissä ja ei-ketään tyydyttämässä, esteettistä moraalihygieniaa toteuttamassa tavoittamattoman ideaalin kautta.

Jo keskiaikaisen paranoidisen seksuaalikielteisyyden perinteiden mukaan nainen (jopa äitivaimo) on pyhimys, kun hän on ihailtu epäruumiillisuudessaan, tyydytysneutri, "puhdas esikuva" eli media-aikanamme vain esteettisesti arvioitava "seksisymboli", pyhä julkkis, tavoittamaton.

On kovin huolestuttavaa, että Suomessa on viimeiset 15 vuotta on Santa Lucia-palvontarituaali noussut vuosi vuodelta laajemmaksi ja ihanteellisemmaksi ilmiöksi eroottisuskonnollisessa mielessä. Tässä siirtogeenisessä rituaalijuhlassa kulminoituu suomalainen neitsytkultti äärimmilleen. Neitsyttoteemi loimuaa pimeydessä.

Neitsytneuroosin luonut kontrollikulttuurin moraalihygienia ei ole poistunut minnekään.

Aseksuaalisen kiltin tytön kulttuuri on naamioitu versio tästä perverssistä ja todellisuuspakoisesta kulttuurifasismista. Yksilön seksuaalisuudesta on näissä kontrolli-ihmiskuvissa luotu yhteisön ja heimon tarpeiden heijastumia, eikä yksilön tarpeilla ole ollut mitään merkitystä.

Jos nainen mieltää seksuaalisuutensa vain osaksi sosiaalisen kelpaamisen rituaalia (ihannenaisen muotin täyttämistä, viiteryhmää miellyttävää pariutumisrituaalia, muotinaisen pukeutumista etc), niin silloin nainen ei omista omaa seksuaalisuuttaan eikä miellä sitä intiimiksi seksuaalisuudeksi. Seksuaalisuuden tärkeimmäksi ominaisuudeksi muodostuu ulkoisten tavoitteiden täyttäminen.

Seksuaalisuus on varsinkin Suomessa konversoitunut sosiaalisen pätemisen sublimaatioksi.

Moralistisessa elämänhallinnassa kaikesta tehdään äärimmäisen päämäärähakuista. Päämäärien (moraalisia) esteitä pyritään myös demonisoimaan. Missään muussa länsi-Eurooan maassa (tai oikeastaan missään maassa) ei ole "yleinen" moraalikäsitys sidottu niin kiinteästi "seksuaalimoraaliin" kuin Suomessa.

Vaikka nuorten naisten lehdissä puhutaankin seksikikoista ja vertailtavasta estottomuudesta niin usein otsikkona on "Kuinka pidän mieheni talutushihnassa", "Kuinka pidän miehen kuin miehen näpeissä", "Kuinka jokainen kerta on kuin eka kerta", "Kuinka saan miehen pysymään varpaisillaan" tms.

Kysymys on pohjimmiltaan samasta kontrollikulttuurista, jossa katolisen ihmiskuvan tavoin seksi on vain väline (esim lasten hankkimiseen tai imagon hallitsemiseen).

Vaikka nuorten naisten tietoisuudessa ei olekaan enää suoraan kristillistä fantasma-ainesta kristillisillä nimikkeillä niin nuorten naisten omakuvassa vaikuttaa silti tämä seksuaalikielteinen katolinen ihmiskuva.

Neitsytkulteissa (mm katolinen kirkkokulttuuri ja amerikkalaisen kalvinismi eli evankeliset kristityt) naisen korkein arvo on juuri ollut tavoittamattomuudessa ja naisen "itsenäisessä sensuurikyvyssä" eli ihannoidussa autoeroottisessa aseksuaalisuudessa, seksuaalisuuden kontrollissa. Vain neitsyt, joka on pystynyt osoittamaan tätä kontrollikykyä "puhtaimmillaan", kelpaa seksuaaliseksi idoliksi.

Kontrollia on kuvailtu ja palvottu naiseuden täyttymykseksi ja juuri sitä julkkiskultti ja mainonnan naiskuva korostaa uusin keinoin. Orgasmin edellyttämää taantumiskykyä ei promotoida kovinkaan ahkerasti neuroottisen hallinnan kulttuurissa.


Italiassa ihmiset ovat sentään itsesuojeluvaistonsa varassa oppineet kaksinaismoralismin kulttuurin käsitellessään/torjuessaan kirkon mustavalkoisia oppeja, mutta Suomessa kirkon hysterinen oppi on runtattu kunnon kansalaisen imagoon ja syvälle. Suomalaisilta puuttuu yksilöinä itsesuojeluvaisto instituutioita kohtaan, tämä on yhden totuuden maa, suhteellisuudentajua ja ironiaa ei korosteta totuuskeskeisen semantiikan vyörytyksessä.

Seksuaalihegemoniat sukupuolirooleissa ja seksuaalisuuden mieltämisessä ovat vieläkin vahvasti polarisoituneet. Suomalaiset miehet voivat huoletta mennä naimisiin "alemman" yhteiskuntaluokan naisen kanssa. Insinööri tai professori voi huoletta ottaa vaimokseen siivoojan ja kuitata kavereilleen vaimon olevan hyvä sängyssä ja keittiössä ja hänen valintansa kuitataan hymyillen. Naiset voivat pitää sitä jopa romanttisena, jos isähahmo hyväksyy vaatimattoman aseman omaavan naisen.

Jos bisnesnainen taas perustelee samalla tavalla miehenvalintansa, häntä pidetään vähintäänkin vajaaälyisenä ja halveksittavana varsinkin saman yhteiskuntaluokan naisten keskuudessa.

Entisajan ihanteena pyhimysäiti ei uskonnollisia oppeja noudattaen saanut orgasmia suvunjatkotouhuissa ja siten saattoi uskoa pelastuvansa, kun ei nauttinut "välttämättömästä" seksistä. "Ekstaattisen Rukouksen" aikana saadut valaistumiset ja orgasmit oli sitten toinen juttu.

Mediakulttuurissa tämä "pelastuminen" lihallisuudesta, puhtaus on juuri tyydyttymättömyydessä mutta silti houkuttelevuudessa. Media-esteettisessä arvossa.

Nainen, jolla on varaa olla tyytymätön, voi aina kokea olevansa jotakin muuta ja muiden yläpuolella, parempien resurssien ja tarjokkaiden arvoinen. Esteettisesti, moraalisesti, seksuaalisesti. Suomalaisilla naisilla on vakavia kontrolliongelmia, ylilyöviä kontrollipyrkimyksiä omaksutun naiskuvan ylläpitämiseksi.

Lähes jokainen nainen opetetaan julkkikseksi suomalaisäitien junttaavassa pseudokristillisen kulttuurin opetuksessa: Älä anna pojalle ellet tiedä mitä poika antaisi sinulle. Halpa nainen antaa muuten vain ilosta ja tuhoaa elämänsä.

Seksi on vakava asia. Suomalaisille. Kunnon naisille.

Lähes jokainen keskustelu, jonka olen käynyt ulkomaisen miehen kanssa, siirtyy jossakin vaiheessa tämän miehen ihmettelyyn, kuinka kovia jätkiä suomalaiset naiset ovat. Ylilyövä suomalaisen naiseuden takaisinotto alkuseurustelun kiihkon jälkeen on järkyttänyt monia miehiä ja herättänyt vakavia kysymyksiä suomalaisen naisen todellisesta itsetunnosta. Onko julistava itsetunto itsetuntoa lainkaan?

70-luvun ylikäynyt keskustelu tasa-arvosta muuttui Suomessa naisten koskemattoman omakuvan puolustusmuuriksi ja naisen seksuaalisen olemuksen erilaisuuden ja elämää yläpitävän "asenteen" ylistysvirreksi. Naisen tuli kokea seksuaalinen objektivisointi uhkana ylivalistuneelle naiskuvalle. Kaikki, kuten kiihottuminen oli naisia alistavaa. Tämä feministinen piikkisikareaktio on nähtävissä vastareoktiona aikakauden miesten lobbaamalla vapaalle seksille ja naisten painostamiselle miesten fantasioiden mukaiseksi.

"Kuluttajaekonomian yliopistonlehtori Minna Autio Helsingin yliopistosta näkee, että tyttöjen tyytymättömyys omaan vartaloon vaikuttaa huolestuttavan suurelta." - IL 1

"Suomalaisilla, parisuhteessa elävillä ihmisillä on varsin ankea seksielämä." Osmo Kontula - IL.fi 2

Suosittelen seuraavia DVD-elokuvia skeemaan liittyen,
jotka saa varattua Helsingin kirjastosysteemistäkin:

Dina

Nina Frisk

Black Snake Moan