Marttyyrit, Martyrs - elokuva ja psykohistoria

Tämä elokuva on hyvin väkivaltainen.

Kuin ihmiskunnan historia.  Varoituksen sana siis alkuun.

Martyrs

DVD bluray ym torrentit suositeltavia

Teologista dramaturgiaa institutionaalisen uskonnollisuuden ytimestä.

Metaforisesti marttyyriopin ytimessä.

 

Ensinnäkin.   En suosittele tätä elokuvaa kenellekään, jotta kukaan ei voisi syyttää, ettei saa unesta kiinni. Loistava marttyyrikulttuurin tutkielma, elokuva kovavatsaisille kulttuurientusiasteille, joita muka mikään ei enää kosketa.

Marttyyrit - ennakkonäytös oli Tennispalatsissa syyskuu ja marras 2009
Ohjaaja Pascal Laugier esitteli katolisen maailmankuvansa taustajännitteitä
ennakkoon pelkäävän yleisön ihmetellessä.

Tämä elokuva on tulkittavissa syväluotaavan eksistentiaalis-filosofiseksi eurooppalaisen valtakulttuurin ja uskonnollisen mielentilan tutkielmaksi aiheista fundamentalismi, fasismi ja fanatismi.

Hyvin brutaalilla ja Peckinpah-tyylisellä otteella myös samalla katolisen/ eurooppalaisen kulttuurimme vahvasta väkivaltajuonteesta, noitavainoperinteestä - ja siis toiseuden vimmaisesta tuhoamaisesta noitaroviolla/ keskitysleirillä/ Ruotsin kirkon kinkereillä Suomessa/ ortodoksien pakkokasteina Karjalassa 1943 - ja Guantanamo Bay:ssä.



Minkälainen on gore-eksistentialistinen elokuva,

jonka luonne, väkivallan perusteltu vyörytys ja koko tulkintaperspektiivi selviää vasta viimeisen kohtauksen viimeisessä lauseessa? Loppuratkaisukin on yhtä hämmentävä kuin koko elokuva, katsojan tulkinnan varaan heitetty.

Kärsimyksen ongelma loi kristinuskon dogmeineen.
Ja dogmeja ei ole ilman myyttejä, mielikuvalautauksia.

Kun kristittyjä alettiin vainoamaan Roomassa, syntyi välittömästi uusi marttyyrien kultti, marttyyrien ihannoiminen synnytti taas tarinoita ihmeellisistä kuolemaa uhmaavista todistajista ja uudenlaisia visioita Jeesuksen kärsimyksistä.

Kärsimyksestä tuli ihanne. Jopa vaatimus. Oikeutus väkivaltaiseen mielenhallintaan. Katolisen kirkon inkvisition yhtenäiskulttuurin muokkaamiseen. Marttyyrien kokemasta vainosta on tehty vainoharhainen syy hyökätä puolustukseksi: koska kristittyjä vainottiin, kirkko saa vainota kirkon vihollisia, jotta kristittyjä ei enää vainottaisi.

Kuolemasta muodostui instituution hallinnointikohde ja yksinoikeus, jopa tuomiovallan perusta.



Elämänmyönteisen Jeesuksen opetuksien sijaan polttopisteeseen nostettiin äkkiä häpeällisen kärsivä Jeesus idoliksi tuleville marttyyreille, selitykseksi raadelluille ja pelokkaalle seurakunnalle, jolle kuitenkin maalailtiin varmaa voittoa Jumalan valtakunnassa.

Rento ja nuori paimenhahmo korvattiin marttyreja palvovien hardcoremarttyyrillä, joka odotti innokkaasti kuoleman antavan elämälleen elämää suuremman merkityksen.

- kuva Roomalaisesta katakombista- ensimmäinen Jeesus-kuva - hyvin erilainen kuin keisarikirkon Pantokrator


Marttyyrikultin kautta Jeesuksen huoleton pillipiipariolemus muokattiin Rooman marttyyriseurakunnan marttyyrien kaltaiseksi, oivalliseksi esikuvaksi uskon puolesta transsissa kuoleville übermarttyyriksi, joka nousikin ylös kuolleista. Ollakseen esikuvana kuolemaan valmiille marttyyriseurakunnalle.

Juudaskortti, petturirooli, antimarttyyri, keksittiin vainotun seurakunnan pahimmaksi viholliseksi - vaikka Juudas oli todennäköisesti vain epätoivoisessa surussa itsemurhan tehnyt seurueen vanhin ja arvovaltaisin opetuslapsi. Ja siten siis pettymyksen kohde, "petturi", häpeällisen itsemurhan tekijänä.

Samalla uudelleentulkitussa kuvaelmassa myös kätevästi itse itsemurha esitettiin seurakunnan ja Jumalan hylkääväksi petokseksi. Mutta rohkea ja elvistelevä marttyyrikuolema julkisesti areenalla mitä varmimpana  teologisena keinona mennä suoraan taivaaseen. Ja keinona tuottaa seurakunnalle mainetta ja kunniaa mystisena voimalahkona.

Paavalin historiallista Jeesusta halveksiva messiasopetus ja juutalainen uhrikulttuurioppi voitti paimen-jeesustulkinnat ja myöhemmin ylöskirjoitettuun kokemusperinteeseen, Markuksen evankeliumin loppuunkin lisättiin jälkijättöisesti marttyyrin pikaelevaatio, ylösnousemusbonus.

Eurooppalainen kirkon marttyyrien martyrologia on siitä mielenkiintoinen, että teloitettujen marttyyrien joukossa ei ole lueteltuna valtakirkon vainomia kristittyjen vähemmistöjen edustajien.

Elokuva antaa myös tiukkaa aihetta miettiä pohjoisen väkivaltahistoriamme mentaalisesti rikottua ja demonisoitua jatkumoa, kuinka aikoinaan suomensukuisia ja lappilaisia tietäjiä (alunperin "noita"=tietäjä) ja shamaaneja ruotsalaiset ja irlantilaiset, katolisen kirkon pyövelit teloittivat vimmaisesti ja pakkomielteisesti, Kristuksen kunniaa kirkastaakseen. Marttyyrien oikeuttamalla itsesäälin voimalla pyhää halveksuntaa toisten elämää kohtaan.

kirjailija Antti Nylén 2011:

"Kristinuskoa vihataan yhä enemmän ja se kätketään "kritiikin" taakse. On käynnissä sota kristinuskoa vastaan."

Julkisuuden valokeilasta poistuva arkkipiispa Jukka Paarma käytti siekailematta käänteistävää uhripuhetta lähtöjumalanpalveluksessaan Turun tuomiokirkossa sunnuntaina siirtääkseen pedofiiliskandaalin seuraamuksen huomiopistettä.

ex arkkipiispa Paarma 2010:

”Kirkonvastainen propaganda voimistuu Suomessa”

- Uusi Suomi

Paarman puheessa kärsijänä pedofiiliskandaalissa ei olekaan kirkon tai sen tukeman järjestön työntekijän raiskaama tai hipelöimä ihminen vaan kärsijänä on nyt kirkko.

Marttyyri-rooli on liian vahva ja arvokas luovutettavaksi raiskatuille.

Kuinka yksilöjulkkisten marttyyrikultti olikin nyt perverssisti kääntynyt täysin päälaelleen inkvisition uhrikulttuuriksi ja kuinka itse asiassa kansanuskontomme edustajat joutuivatkin jakamaan Rooman seurakunnan marttyyrien ihannoitua kohtaloa marttyyrien palvojien toimesta?

Kuinka ev.lut. kirkkokin siunasi 1918 sisällissodan keskitysleirit ja järjesti sinne ohjelmoitua pappien aivopesua nälkään kuoleville vangeille?

Kuuluiko ensimmäisen "kristillisen" marttyyrikultin psykoottisiin ihanteisiin, sen verihurmaan jo sisäänkirjoitettu fasistisen inkvisition houreet ja uhreja nielevä kuolemankultti? Paavien puheissa korostetaa usein, että kirkon voima on marttyyrien veressä. Ainakin markkinointivoima. Luiden päälle rakennettu kirkko.


Mitä on historiallisesti ehtoollisopin takana?

Jeesuksen opetus oli eettisessä ajattelussa ja esimerkillisessä elämässä. Itsehän hän kumosi uskonnollisia rituaaleja ja rajoituksia minkä kerkesi. Jeesus oli instituutiouskonnon kumoaja ja elämän julistaja.

Ehtoollisoppi syntyi varsinaisesti Rooman katakombeissa, joissa sotilaiden kannattaman Mithra-verikultin seuraajat assimiloituivat ideologisesti kristittyihin ja alttarilla palvottiin marttyyrien luita ja veristä martyrismin aatetta. Marttyyrien veri oli opin lähtökohta maanalaisella salaseuralla.

Ehtoollisella valmistauduttiin silloin reaalisesti kuolemaan sillä tämän uuden roomalaisen mithra-kristinuhriopin teologia oli marttyyrikuoleman teologiaa: marttyyrikuolema oli ainoa varma taivaaseen pääsytapa, ei Jeesukseen uskominen.  Tämän perinnön takia ev.lut. kirkossa ei edes nyt keskusteltu kun lähetettiin Afganistaniin aseistettu ja tappamaan koulutettu sotilaspappi kulkemaan ja taistelemaan sotilaiden kanssa muslimeja vastaan.

 Mithra-kultti liitettiin katakombeissa varhaiseen ja epämääräiseen "kristinuskoon" ja maailmanlopun korostamiseen, koska marttyyrien ekstaattinen hurmio Circus Maximuksella hämmästytti ja herätti suurta julkista huomiota kristittyjen noitien pelottomuudesta kuolemaa kohtaan. Marttyyrit olivat julkkikiksia ja ihmeellisten tarinoiden verinen aihelma. Katolisen kirkon teologia on vieläkin jykevästi marttyyrien luiden päällä ja niihin vetoava.

Jeesuksen eettiset opit ja kapinallinen eetos jäivät aivan sivuun, kun Paavalin juutalainen uhrikulttuuriopetus liitettiin Mithra-marttyyrioppiin. Katolisen kirkon perustamisessa alistumista vaativa ja kontrolloiva keisarikultti liimattiin vielä tähän samaan läjään valtiouskonnoksi.

 Jerusalemissa Magdalan Marian perustaman ensimmäisen seurakunnan ehtoollinen oli sanojen ja eettisten periaatteiden muistelu- ja yhteysateria, ei muuta.





  

Helatorstai, leijuva Jeesus
ja metafysiikka

Ensimmäiset kirkon protestantit vatikaanin sotilaallisen ja ideologisen vainon kohteena

Mitä varhaiset kristityt uskoivat

Räisänen, Heikki 2011

Huippututkijan yleistajuinen teos varhaisten kristittyjen erilaisista, ristiriitaisistakin näkemyksistä.

Paavin päämanaaja: Paholainen on työssä Vatikaanissa

"Katolisen kirkon tuore pedofiliakohu on todiste paholaisen läsnäolosta Vatikaanissa, väittää Pyhän istuimen johtava manaaja." - Iltalehti

Haastattelu professional excorcist:


Demonic activity in Vatican

- The Times

Tämä pääeksorkistin lausunto Vatikaanin ulkoisesta uhasta on mitä paljastavin rituaaliuskonnon pääfunktiosta.

Ulkoistetaan paha jonnekin meidän ryhmän ulkopuolelle ja jopa omat teot laitetaan muiden syyksi.

Instituutio luo äärimmäistä turvallisuutta: kun kuulut arvostettuun ryhmään ja se luovuttaa sinulle statusaseman niin edustaessasi ryhmää statusasemassasi sinulla on koko ryhmän arvovalta takanasi, teit mitä tahansa - koska sinua ei määritä tekosi vaan statusasemasi ryhmäklaanin kautta.

Status takaa suurimman uskonnollisen saavutuksen: varman armon, heimojäsenyyden ja pelastuksen. Jos koet olevasi anomaliassa, voit sanoa olevasi vastustavien voimien vallassa ja antautua heimorituaalien puhdistettavaksi ja leimaamaksi.

Jeesuksen seuraajat vai instituutio?





Paavi ruoski itseään säännöllisesti





Liian vähän väkivaltaa Peter Jacksonin uutuuselokuvassa





50 Cent: ‘Pain is more monumental than joy’




Rituaalisadismia Suomen suvessa




Kuolemankulttuuri ja häpeäkulttuuri

- kirkon kuolemanteologia kulttuurina Suomessa
ja suomalaisten itsemurhat
 

Tuhansien vihaisten laulujen maa


 

Epäilyn pyhä historia

- Porttikielto Platonille




Kirkko antoi itselleen anteeksi



Sufipilvi





Kirkon kristallisoitunut alemmuuskompleksi





Kivien heittelijät lasikirkon pihalla





Voittoa takova kirkko




Piispa Heikka on onnellinen
 




Kirkon hylätty tulevaisuus
- Kapinallisen nimissä muuttumattomuuden puolesta

Uskonto ilmiönä

Pro Gradu -tutkielma: Talvisodan marttyyrit ja uhrit;

PAAVIN BULLA - PAAVI KIROAA SUOMALAISET vuonna 1171