* päivitetty iii
Valtionkirkolla eli ns eliitin hegemonian keskususkonnolla oli valtava valta - nostaa Sipilän kaltainen lahkomafian johtaja pääministeriksi, kirkkoruhtinaaksi kirkkovaltiossa jossa valtio suojelee lailla valtionkirkon valtaa. Kyllä, niin nyt on, vapaamuurarien ja iloisten CIA-aktiivien Suomessa valtionkirkon tukemana kirkkovaltiossa.
Koska:
a) ihmiset eivät tunne Ruotsin&Vatikaanin kolonisaation historiaa Suomessa
b) koska ihmiset eivät tunne pappiskulttien historiaa ja varsinkin
c) "kristinuskon" muokattua historiaa eliitin aseeksi. Tässä yhden historian hyvän ammattilaisen nettisivusto - kts:
http://eliitinesoteerisetsymbolit.blogspot.fi/2015/01/astro-teologia-osa-7-tahdisto-kultti.html
Helatorstai
on maallisesti sopivan sumennettu nimike valtiokirkon Kristuksen taivaaseen astumisesta.
Helatorstai ei ole päällekäyvän uskonnollinen termi mutta silti kirkolle niin tärkeä, että kirkko ajoi sen takaisin keskelle viikkoa työtätekeviä ärsyttämään (eikä pitkän viikonlopun liitteeksi).
Mitä tämä tarkoittaa uskontohistorian ja metafysiikan kannalta?
Miksi kuollut alkoi herätä opetuslasten hurmosunelmissa ja elävä muuntui pois leijuvaksi kristukseksi pilvissä?
Helahyppy vie hapin ruoholtakin"Vanhan kirkollisen sanonnan mukaan päivä oli niin pyhä, ettei silloin ruohokaan kasva."
Suggestio vie aina hapen ja varastaa tietoisuutesi hallinnan.
Kuninkaan kolonisaatiota tukeva kirkko, mielenmuokkausvirasto, alamaistehdas, ilmoitti kirkkojärjestyksensä määräävän luomakuntaa ja kumoavan siis kaikki vanhat suomalaiset uskomukset, jotta vanha kulttuuri voitasiin tuhota. Vatikaanin usko on aina ollut systeemin voimaa eikä sillä ole mitään tekemistä henkilökohtaisen uskon kanssa; Vatikaanin teologia ilmoittaa, että se ei tarvitse edes jäsentensä uskoa vaan on totalitäärisesti vain pakotettavissa absoluuttisena todellisuuden määreenä. Vastakohtana Jeesuksen äärimmäisen yksilökeskeisen eettisen tiedostamisen uskolle.
Tämän helatorstai-opin taustan mukaan Jeesus heilui maan päällä opettaen vielä opetulapsia 40 päivää. 40 päivää on kuitenkin muunnettu symbolisesti Mooseksen 40 vuoden sotaretkestä, jonka aikana kenraali Mooses (luultavasti egyptiläinen kenraali joukkotuhosi natiiveja ja asutti faaraolle mieleisiä joukkoja siinaille yms) joukkoineen suoritti monta etnistä puhdistusta Siinanin seutuvilla ja valloitti fastistisen etnisesti puhtaan "pyhän maan".
"Jeesuksen"/Johannes kastajan tms opetuslapset joutuivat psykoosiin, kun heidän unelmansa uudesta sotilaallisesta ja voittamattomasta messias-Mooseksesta vaihtui häväistyn ja kidutetun nasaretin Jeesuksen kaootiseen kuolemaan - tai ainakin poistumiseen.
Ensimmäinen Ylösnoussut tapettiin vuonna 0.
Simon Ylösnoussut on jeesusliikkeen eli uuden messiaskäsityksen alku. Roomalaiset antoivat eläinten syödä kalliolla kapinallisen ruumiin jotta ennustus ylösnousemuksesta ei toteudu.
- Da Vinci Koodi -kirja ei ole ytimeltään turha. Vatikaanilla on aidosti suuria salaisuuksia ja huijauksia, jotka musertavat sen vaatimukset pappien auktoriteetista. Suurin salaisuus on Markuksen evankeliumin loppu. Sitä ei ole julkisesti ihmisille kerrottu. Aito alkuperäinen vanhin kertomus Markuksessa Jeesuksen opetuksista päättyy siihen kun opetuslapset juoksevat pakoon. Sekin on kesken lauseen revitty sivu pois historian hämäriin. Vatikaanin inkvisition kirjastossa voi olla alkuperäinen loppu. Ja se on luultavasti dynamiittia siitä, kuinka alkuseurakunta kehitti uskon ilman ylösnoussutta kodin, työn ja isänmaan kieltäjähippiä.
Helluntai-hallusinaatio on rehellisempi kuvaus kristinuskon ensimmäisestä teologisesta post-Jeesus ekstaattisesta-inspiraatiopsykoosista kuin helatorstain kuiva ja keinotekoisen teologisesti pönkitetty kuvaelma leijailevasta, kvasiruumillisesta uudeleensyntyneestä Elias-Kristuksesta. Helluntai on luultavasti tapahtunut vuosia vastareaktiona muistijäkien haalentumiselle.
Kvasiruumiillisen Jeesuksen ilmestyminen opetuslapsille reikäisine käsineen voidaan nähdä selkeästi juutalaisuuden korostaman ehdottoman ruumillisen elämännäkemyksen ja elämänfilosofian kautta. Uskon ylösnousemus veljeytenä ja alkuseurakunnan sosialismina ei riittänyt kumoamaan maailmanloppuodotusta, vain ruummiillinen Jeesus oli todiste "uuden ajan" alkamisesta.
Tai sitten Jeesus todella selviytyi kovakuntoisena kivenhakkaajana ajallisesti puolitetusta (puolitoistapäiväisestä) kidutussessiosta ristillä seisten ja tapasi ohimennen piilottelevia opetuslapsiaan majatalossa pakoretkellään Galileasta.
- Jeesus, vahva kivenhakkaaja kivenhakkaajien kylästä, oli ristillä vain n. 6 tuntia. Mainintoja löytyy, että ristiinnaulitut kestivät elävänä 3-4 päivää.
Johanneksen evankeliumissa puhutaan lääkeyrteistä, joita Nikodeemus tuo haudalle valtavat määrät. Hän ei siis tule tapamaan kuollutta Jeesusta.
Ne eivät ole lainkaan hautajaisyrttejä vaan roomalaisten sotilaslääkäreiden lääkinnällisiä yrttejä ja antibakteerisia öljyjä (mm Aloe) suoraan parantajan hyllyltä viileään hoitavaan hautaluolaan Jeesukselle. Sen ajan Roomalaiset sotilaslääkärit kietoivat varakkaat haavoittuneet käärinliinoihin hoitotapana ja laittoivat viileisiin luoliin.
Johanneksen evankeliumi 19
39 "Tuli myös Joosef Nikodeemus, joka ensi kerran oli yöllä tullut Jeesuksen tykö, ja toi mirhan ja aloen seosta noin sata naulaa...
Leijuvan Jeesuksen etäännyttäminen opetuslapsista taivaaseenastumisen visioissa oli kuitenkin tärkeää historiallisen Jeesuksen etäännyttämiseksi kirkkoisien teologiassa.
Jeesuksen seuraajien uskonto muuttui muistelevasta, salailevasta ja surevasta lahkosta hurmosliikkeeksi heidän etsiessään Jeesuksen läsnäoloa, rakkaudellista yhteishenkeä, inspiraatiota - jonka Jeesus oli luvannut perintönä: opetuksensa, henkensä, asenteensa, rakkautensa seuraavan seuraajiaan missä vain.
Kuin äidin rakkaus lapselle koko elämän mitassa. Julkisesti opettanut Jeesus-muisto aiheutti valtavan psyykkisen paineen maanalaisessa opetuslasten muisteluliikkeessä.
Näkökulmamme Jeesuksen toimintaan ja imagoon on vakavasti vääristynyt kirkkohistoriassa - keisarin valtioon liitetyn kirkkopolitiikan luomissa opetuksissa.
Jeesuksen veljen Jaakobin kaappaaman seurakunnan hurmoskausi muuntui nopeasti marttyyriuskonnoksi Jerusalemin tuhon jälkeen Roomassa vainotun seurakunnan identiteettimäärittelyssä. Maailmanlopusta tuli kristittyjen toivo rasituksesta ja umpikujasta muokkaantuneen psykoottisen mielen perusmallin mukaan. Rakasta niitä muita raskautetuja, jotka maailmanloppua odottavat.
Alkuperäinen hela
Helajuhlan eli toukojuhlan
aikana läntisessä Suomessa sytytettiin pelloille ja muille avoimille paikoille kokkoja, helavalkeita eli toukovalkeita. Muinaissuomalaiset polttivat helavalkeita pahojen henkien pois ajamiseksi. Juhlissa juotiin simaa ja tanssittiin.[10] Karja on usein päästetty ensi kerran laitumelle ja ajettu tulien läpi sairauksien ehkäisemiseksi.[11] Tapa tunnetaan Hämeestä, Satakunnasta ja Uudeltamaalta.[12] Tapaa pidetään yllä paikoin nykyisinkin.
aikana läntisessä Suomessa sytytettiin pelloille ja muille avoimille paikoille kokkoja, helavalkeita eli toukovalkeita. Muinaissuomalaiset polttivat helavalkeita pahojen henkien pois ajamiseksi. Juhlissa juotiin simaa ja tanssittiin.[10] Karja on usein päästetty ensi kerran laitumelle ja ajettu tulien läpi sairauksien ehkäisemiseksi.[11] Tapa tunnetaan Hämeestä, Satakunnasta ja Uudeltamaalta.[12] Tapaa pidetään yllä paikoin nykyisinkin.
Jeesus-hahmo oli alunperin vain yksi kymmenistä messiasprofeetoista,
jotka ulvoivat erämaassa ja Jerusalemissa aikakauden vaihtumista, syntien vaikutusta juutalaisten historiaan ja juutalaisten profeettojen ennustuksien toteutumista.
Ja tottelemattomuutta eliitin verokäskyille, kolonisaatiolle.
Katolisen teologian mukaan historialla ei ole mitään tekemistä teologisen "perinnön" ja opin muodostuksen kanssa. Kaikki on vain "Hengen" johdatusta - jopa ristiretkiä myöten. Luther yritti rimpuilla tästä katolisesta kvasiteologiasta pois mutta hänen moderni idea teologiasta oli niin rohkeaa kuin vain kykeni siihen aikaan ja sen "kaikkivaltiaan" keisari-jumalakuvaan sidottuna. Luther uskalsi kuitenkin hetken nuorena nähdä, kuinka teologia oli perversoitunut valtapolitiikaksi. Perintö ja kirkko ei voinut jumalakuvaa luoda historiallisen Jeesuksen etsijälle.
Jeesus oli nähtävästi realistisin opettaja kaikista aikansa messiasehdokkaista, joita useita hän itsekin kuunteli.
Jeesuksen opetukset ja evankeliumitekstit ovat kaikkien messiasehdokkaiden synergian tulosta eli hyvin luultavasti jo messiasehdokkaatkin lainailivat ja muokkasivat toistensa opetuksia, varsinkin vangittujen ja ristiinaulittujen messiasehdokkaiden opetuksista tuli vapaata riistaa kunnianosoituksena marttyyritoiminnasta.
Kriittisellä hetkellä Jeesus huomasi, että messiasliikehdinnän odotukset fokusoituivat poliittisesti juuri häneen pääsiäisjuhlan aikana ja tulossa olisikin mellakoita lähimäisenrakkauden sijaan.
Ihmisillä oli valtavia myyttisiä odotuksia messiaan voitokkaasta roomalaisten nujertamisesta. Jeesuksen ironisista opetuksista näemme, että hän halveksi opetuslastensa poliittisia ja lapsellisia unelmia omnipotentista ja sotilaallisesta Jumalasta - mutta ei arvannut, kuinka poliittinen hahmo hänestä tuli laajalle kansanosalle. Jeesus otti dramaattisen muutoksen omaan toimintaansa ja antautui roomalaisille kumotakseen sotilasmessiashysterian juutalaisten joukossa.
Johannes Kastaja oli juutalaisen temppelisysteemin raivoikkaimpia vastustajia ja Jeesuksen oppi-isä, ehkä itse juuri se originaali jeesushahmo.
Jeesus toteutti oman opetuksensa kuitenkin hyvin elämänläheisesti kompromissina. Hän ei vaatinut ihmisiä Johanneksen tapaan erämaahan tomuun ja katumukseen vaan toimi ihmisten keskellä sosiaalisesti sisäiseen uudistukseen ja valaistumiseeen ihmisen tärkeimmistä tarpeista ja eettisestä sensitiivisyydestä.
Mikään ulkopuolinen statussysteemi ei saanut määritellä yksilön totuuden, elämänhallinnan, ihmisyyden ja puhtauden etsintää. Ihmisen tuli etsiä puhtautta omista teoistaan ja valinostaan eikä pukeutumisesta, uskonnollisista rituaaleista, uhreista tai rodusta.
- Jeesuksien, shamaanikapinallisten opetus ja toiminta oli etsintää, prosessi. Hän opetti etsinnän metafysiikkaa ja shamanistista luonnonvoimien mysteerioppia, ei kirjauskontoa, ei pappiskulttia.
Kirkon kailottama kolminaisuusoppi on esimerkki poliittisesta uskonnollisuudesta. Mm. Paavalilla (kirkkojen oppien oppi-isällä) ei ollut kolminaisuusoppia. Paavali uskoi alkuseurakunnan yleisen tavan mukaan, että Jeesus korotettiin Jumalan pojaksi, koska oli niin kova jätkä. Paavalin mukaan Jeesuksen "sovitustyö" olisi ollut turha, jos Jeesus ei olisi ollut täysi ihminen ja ansainnut synnittömyydellään asemaansa messiaana. Eli Jeesus ei ollut Paavalille Jumala eikä missään nimessa neitseestä syntynyt, valmiiksi ohjelmoitu friikkizombie.
Valtiouskonnoksi muuttuneet kirkolliskokoukset taas eivät pitäneet ajatuksesta, että syntisestä perheestä noussut yhteisönsä kapinallinen olisi yksilönä Messias tai opettajaprofeetta. Näin keksittiin kolminaisuusoppi ja neitsyen raiskaava siittäjähenki jumalan kylmänä johdatuksena.
Jeesuksen viimeiset hetket voi tulkita toisin: Getsemane oli viinipuristamo ja -varasto, jossa Jesse ja seuraajat piileskelivät ja temppelipapiston oma gestapo tuli sinne viemään Jessen. Jeesus siis piileskeli sillä hetkellä kun hänet otettiin kiinni eikä välttämättä ollenkaan ollut "uhrimielellä" vaikka jeesusliike on myöhemmin iskenyt suuhun uhrautujan puhetta.
Miehinen kolminaisuusoppi pystytettiin juuri miehisten kirkolliskokousten symboliksi: kolme miestä pitää jumalallista neuvonpitoa ylhäisessä majesteettisuudessaan kolminaisuusopin mielikuvassa ja symboliikassa.
Ensimmäinen seurakunnan johtaja Magdalan Maria syrjäytettiin pois myös tällä mielikuvalla teologisesta prosessista.
Kolminaisuusoppi tehtiin kirkolliskokousten valtakoneiston, keskushallinnnon, omaksi kuvaksi.
Kun kirkkoisät halusivat keskittää itselleen valtaa, Jeesuksesta tehtiin uskonnolinen Rambo, Christus Pantokrator, kärsijöiden puolesta kostava keisarihahmo, marttyyrien esikuva.
Tämä tapahtui marttyyriuskonnon oltua tärkein kristittyjen kauppaväline uskontojen markkinoilla.
Tarinat marttyyrien ja Jeesuksen ihmeellisestä kuolemaa uhmaavasta uhrautumishalusta oli Rooman valtakunnassa suuri todiste ja maukkaidne kertomusten kohde kristinuskon ihmeellisestä ja salaisesta voimasta mm. sotilaille. Jeesus yhdistettiin täten mm. uhrautuvan Mithran sotilasmysteerioppiin täydellisesti. Mithra-kulttuuri sulautuikin totaalisesti kristilliseen Mithra-Jeesukseen.
Sen jälkeen valtiouskonnon valtakeskeisen profiilin mukaan oli kansalle opetettava, ettei kukaan voi sooloilla vaan että kaikki on Jumalan, kirkolliskokouksen ja keisarin keskitetysti suunnittelemaa ja että vain alistumalla voi saavuttaa Jumalan "johdatuksen" ja keisarin kiitoksen.
Ei ole lainkaan sattumaa, että alistumista korostava valtiouskonto Suomessa riiputtaa vieläkin kidutettua ja ylösnousematonta lihaa kirkkokansan nenän edessä - vastoin alkukirkon Jeesuskuvaa: heille Jeesus oli ennen kaikkea elämästä nauttiva gnostilainen elämäntapavertausten opettaja eikä kärsijä.
"Moralismi" - moraalin harha, moraali vallankäytön takeena vain alamaisille.
Moralismi.
Suggestio.
Väline.
Kristuskuvan ristillä liittyy monta konnotaatiota ja pelotetta:
"Jos ei Jumalan poika selviä ilman kidutusta niin miten te luulette selviävänne.
"Katsokaa, Jumalankin täytyi nöyrtyä esivallan edessä ja joutua kidutetuksi. Ette tekään muutakaan voi tehdä"."
"Katsokaa, kuinka Jumala rakasti poikaansa. Hän rakastaa teitä samalla mitalla, jos nousette valtion hyväksymää uskontoa ja oppeja vastaan"
"Parempi pelätä, totella ja tyytyä nöyrästi vain ehtoolliseen kuin seurata sananmukaisesti kapinallisen Jeesuksen jalanjäljissä."
"Älkää luulko ansaitsevanne parempaa kohtaloa kuin Jumalan poika. Suojeluskunta pistää teidät kuoppaan, jos seuraatte Jeesuksen vasemmistolaisen kapinallista rohkeutta. Kirkko on nyt Kristus ja Jumala, kaikki on valmiiksi teille saneltu. Muutoksesta puhuminen on tyytymättömyyden synti. "
"Nöyrtykää avuttomuuden ja väkivallan edessä, Jumalannekin vain uhrautui, ettekä tekään muuta voi tehdä."
Krusifiksi on vaihe kirkkohistoriasta, jolloin Jeesuksen ei enää nähty leijuvan.
Jolloin sana ei ollut enää vapaa henki, joka phaltaa, missä tahtoo vaan sana oli kirkkopoliittinen ase ja tuomio.
Krusifiksissa kiteytyy valta. Ja alistuminen. Historian vaihe, keisarin palvontakultin ja kirkon sulauttaminen yhdeksi kontrollikoneistoksi.
Krusifiksi on fasistisen uskon kirkkain ilmenemismuoto. Sillä kumotaan täydellisesti kapinallisen jeesuksen todellinen elämäntehtävä ja identiteetti.
Olen monta kertaa katsellut lasten ilmeitä, jotka tuijottavat kirkossa kidutettua krisifiksia ja sillä riippuvaa lihaa kun samalla pappi saarnaa siitä, kuinka Jeesus on lasten ystävä. Lasten hämmennyksen syvyyttä ei voi oikeastaan kuvailla.
Korkeakirkollinen uskonnollisuus korostaa pysyvyyttä, muuttumattomuutta, rauhaan uppoamista, flegmaattista tyytyväisyyttä passiiviseen vastaanottavaisuuteen, nöyrää epäaktiivisuutta ja byrokratiaa - mutta tämä on aikamoinen harhaoppi, jos katsellaan rehellisiä käännöksiä Jeesuksen puheista, uusiutumisesta ja yksilön muutoksen evankeliumista. Jatkuvasta etsimisestä olemisen uskonnossa.
II
Metafysiikkaa ja uskontoa.
Voiko Jumala-käsitettä pohtia järjellisesti?
(Olemisen portailla-blogi).
Olemisen portailla-blogissa pohdittiin negatiivista teologiaa, negatiivisen ontologian metafysiikkaa, Jumalan hahmottamisen filosofiaa "mitä Jumala ei ole".
Prosessiteologia on juuri tätä samaa Jumalan itsereaalisaatio-spekulaatiota.
Jumalan määrittäminen ei ole tärkeää mutta hyvän ja tiedostavan ihmisen määrittäminen on tärkeää realistisessa prosessiteologiassa ja negatiivisten attribuuttien teologiassa. Jeesuksen ironisten ja uskontokriittisten opetusten hengessä.
Muuttumattoman totuuden ja jumalatodistuksen dogmaattinen stressi, jumalakuvan teologinen muodostaminen ja kiillottaminen, on todellinen uskonnollisuuden "perisynti". Kultainen vasikka ja taikauskoinen ehtoollinen, jota hierotaan maagisesti varmuuden saavuttamiseksi ja kysymysten sekä tiedostavan kehityksen ohittamiseksi.
Yhteinen todellisuus (ja samaistumiskyky erilaisiin yksilöihin) löytyy vain yhteisen todellisuuden rekonstruktiosta, kästiysten ja ennakkoehtojen purkamisesta.
Prosessiteologia nousee paljolti keskiaikaisen ja katolisen kirkon pannaan julistaman mestari Eckhartin opetuksista ja paradoksien metaforista, "buddhalaisesta kristinopista".
Ihminen voi löytää jumalallisen luovan ja sensitiivisen olemuksen vain itsestään negaation kautta - kaipuuna, mahdollisuutena, puutteena.
Vain itselleen vastuullinen ihminen voi saavuttaa jotakin jumalallista, epärituaalista, eksistentiaalista.
Jos ihminen etsii ja vaatii Jumalaa toisista ihmisistä tai ihanneihmisistä ("seksuaalisuudesta vapaat katoliset papit"), kuten pieni lapsi etsii totaalista jumaluutta äidistään, ihmisistä tulee vain katkeria olentoja, jotka haluavat taantua tarpeittensa vaativina orjina.
Psykoanalyyttisesti lapsen ja äidin symbioosisuhde on välttämätön vaihe mutta vajaan kokemuksen aiheuttama tuska ja identiteetin etsimisen raivo synnyttää sitten aikuisena ikuisen symbioosikaipuun, lapsen massiivisia ja obsessiivisia uskonnollisia rakennelmia täydellisyydestä ja ikuisuudesta - jotta voivat paeta tätä hetkeä.
Kun ihmisen ehtona ei ole enää oma itseys ritualisoidun varmuuden tunteen kautta, anomalinen statushierarkia ja sen ritualistiset tarpeet maagisina ohjekäskyinä jumalille, löytyy yhteinen todellisuus ja samaistumiskyky toisiin ihmisiin.
III
Julkkisten etsimä/saama idolipalvonta on neuroottisena ilmiönä juuri tätä jumaluustodistelun yleisintä muotoa.
- Roomassa kansalaiset pakotettiin palvomaan keisaria ja Suomessakin media pakottaa ihmiset palvomaan mm. Sauli Niinistöä ja U Kekkosta sekä Mannerheimia aivan suorana uskonnollisin suggestiovaatimuksin.
Ihmiset toivovat saavansa idolin ominaisuuksia, joita he itse tähän hahmoon projisoivat. "Vain idoli voi saada todistettua rakkautta" - ja valtaa.
Kysymys on aika perverssistä transferenssista - ihminen halveksuu itseään oman ideaalihahmon kautta.
Luther huomasi tämän transferenssisysteemin saatanallisuuden ja luopui mm. katolisen kirkon epäseksuaalisuuden epärealistisesta ihanteesta ja siihen systeeminä toimivan lamauttavasta valtastatus-käytännöstä.
Lutherille (ja minulle) paavimaisen olennon herättämä kiihottuminen "uskovien/toivovien" katteettomissa toiveissa on uskonnollisen kulttuurin selkeimpiä idolatrian ilmentymismuotoja.
Juutalaisten profeettojen kehitelmä Akhnatonin ja Zarasthustran abstraktista monoteismista oli elastisimman uskonnollisuuden ja immateriaalisen kulttuurievoluution alkuydin. Ihmisen oma hyvän eettisyyden tavoittelu on ainoa todiste Jumalan luovasta voimasta, ei idolin olemuksen ja magian varaan heittäytyminen.
Mooseksen sotilaallinen kostava, nälkäinen Molok-jahve, heimo-Jahve, ei ollut vielä tätä.
Profeetaallinen pappiskulttuuri kirjoitti myöhemmin Mooses-hahmolle vuorosanoja juutalaisten protestanttien uusia oppeja ja filosofiaa.
- Juutalaisten luomiskertomus sumerilaisten perinteen uudelleentulkintana, muunnettuna redaktiona eli sumerilaisten metodit kaapattiin uudelle pappiskultille, on metaforistinen kuvaelma mahdottomasta jumalakuvasta: paratiisi-Jumala, joka antaa ihmisen nimetä eläimiä luomistyön huipentumaksi, ei olekaan pysyvä tila vaan pysyvä paratiisi on mahdoton konstruktio jumalasuhteena tiedostavalla Homo Sapiensille.
Juutalaiset yrittivät muokata sumerilaista avaruudesta tullutta ihmisten kulttuurikehityksen perustajan insinöörijumala-mytologiaa abstraktiksi metaforamytologiaksi kohtuullisen kiitettävästi mutta ei siis sananmukaiseksi kuvelmaksi
Mitä pysyvämpää todellisuutta Aatami toivoo, sitä tulisemmalla miekalla enkeli hänet karkoittaa.
Juutalaisten teksteissä Aatami esitetään alunperin hyvin tyytymättömänä ihmisenä, jolle hyvät olosuhteet eivät merkitse mitään: Aatami ei hyvksy Jumalan tarjoamaa ekaa vaimoaan Lilithiä - vaan haluaa itse luoda itsestään, sananmukaisesti kylkiluustaan uuden vaimon omaksi kuvakseen luomisen perversiona. Oidipaalisen insestin originaali perisynti.
Eeva on Aatamin projekti omien tarpeitten täydellisenä toteuttajana; toinen omien tarpeiden symbioottisena vastikkeena logiikalla yhden ihmisen maailmankaikkeudessa. Toisen omistaminen itsetoteutumisen irvikuvana.
Tämä on juutalaisen tarinankerronnan ensimmäinen perisynti, Jumalan käskyttäminen ja Jumalana olemisen hybriksen välitön omaksuminen pikkulapsen symbiootisena fantasiana.
Täytyy taas viitata teologiseen käännösjippoon.
Jumalan ilmestyksen vastaus uteliaalle, vallanhimoiselle ja määrittelyhaluiselle israelilaiselle voidaan kääntää muotoon "minä olen oleva se, mikä minä olen oleva".
Jumala on oleva sellainen, kuin on oleva.
Eläimet tulevat olemaan sellaisia, kuin ympäristö antaa mahdollisuuden. Jos katsotaan eläinten käyttäytymistä ihmisen muodostamissa paratiiseissa lemmikkieläiminä, eläimistä tulee profeettojen ennustamia "leijonia, jotka lepäävät rauhassa karitsain vieressä".
Jos katsotaan vain stressihormonien määrän vähäisyyttä ihmisten humanistisissa villieläinten koulutussessioissa, niin on häkellyttävää, kuinka leppoisia ja epäaggressiivisia mm. tiikereistäkin voi tulla. Oliko se nyt Sumatralla vai missä turistit voivat ratsastaa tiikereillä buddhalaisten munkkien luostarissa.
Uskontokuntien halu määrittää totuus ja hyvyys vaatii aina ehdottoman pahan ja uhkan määrittelyä ja samalla "pelastuksen" määrittelyä pappien vallan takeeksi. Oma tarve määrittelee koko universumin.
Natsit omivatkin kenraali Mooseksen suuruudenhullun valitun kansan opin ja hybriksen - siksi juutalaiset olivat natsien vihan erityisenä kohteena. Ei voi olla kahta valittua kansaa.
Vihan tärkein polttoaine onkin oman erikoisuuden korostaminen. Kun ei arvosta itseään, on ulkoisesti todistettava oma rituaalinen ainutlaatuisuus historiassa, hinnalla millä hyvänsä.
Varmuuden hakeminen on realisoitumisen torjuntaa.
- Olenhan muotin mukainen, olenhan toiminut sanelun mukaisesti, olenhan papiston valta kasvattava?
Moralisoiminen on vastuusta luopumista, rituaalisen todellisuuden kaltereiden kultaamista. Illuusionesittämistä todellisuuden tulkinnaksi ja lähes aina pappiskultin valta esitetään "varmuuden ehtona"
Uskontokunnasta riippumatta kaikkea olemisen kysymyksiä käsittelevää uskonnollista mystiikkaa määrittää se, että luovutaan määrittelystä. Ei ole muuttumatonta eikä olevaista Jumala vaan tuleva, käsityksen rajoista vapaa oleva Oleminen.
Kun yksilö ymmärtää, että ei voi koskaan saavuttaa olemustaan ulkoisten sääntöjen ohjattuna ideaalina vaan voi tulla itsekseen, hän ei turvaudu idolatriaan.
Idolatriassa, politiikassa ja idolipalvonnassa kaikki hyvä ja realisoitunut on ulkopuolella. Vain samaistumalla toisen elämään voi häivyttää oman eksistentiaalisen elämänsä - ja pohdinnan tarpeen.
Romanttisesti katolilaisesta magiasta ja goottikoristelusta ihastuneesti puhuvat eivät ymmärrä sitä taikauskon määrää, mikä katolilaisilla liittyy kuviin ja pyhimyksiin (en puhu nyt Suomen ja Saksan luterilaisen kulttuurin katolilaisista).
Rituaali on aina eriytymistä.
Rajojen vahvistamista. Positivistisen fantasian vahvistamista.
Negaatioiden tarkan määrittelyn sulkemista oman yhteisön ja kokemuspiirin ulkopuolelle. Kirkkoteologialle on ollut äärimmäisen tärkeää luoda tuomittavien tulkintojen tarkka määrittely, jotta keisarin valtionkirkko olisi ainoa totuuden omistaja. Todella eksistoiva yksilön täytyy taas sulkea itsensä negaatioiden ilmiömaailmaan ja spekulaatioihin.
Se, joka on myös ei-oleva, voi olla todella tuleva. Iankaikkinen nyt-hetki, johon ei saa jäädä - mutta jota täytyy tavoitella. Lukekaa Markuksen evankeliumia ilman valtiokirkon opetuksia. Vain siihen saakka, kun opetuslapset lähtevät käpälämäkeen. Sillä usko ja totuus ihmisydestä ei ole kirkkoon uskomista.
Kanadan ja Englannin henkisen kehityksen kannattajat uskontoa hylkäämässä
- buffet view of religion
and, as her research suggests, Canadians are still hungry, even when they deny it. It shows “nones,” whose numbers grew in Canada from 10% in 1985 to around 25% today, are a diverse group, spanning militant atheists and freelance spiritualists, onetime Catholics, non-observant Jews, secular Muslims, and others. Surveys indicate a fifth of them attend religious services annually, not just weddings and funerals. More than one in seven practice “personal religiosity” at least weekly, and a third consider their religious and spiritual beliefs important to the way they lead their lives.
Two out of five believe in God, one in five have experienced God’s presence, more than third believe in a life after death, and more than one in 10 pray weekly.
http://ww2.nationalpost.com/m/wp/blog.html?b=news.nationalpost.com%...
Extra-assosiaatio
Muinaisuskontomme pyhin eläin,
leppoisa mesikämmen (video)Olisiko yhteiskunnallemme hyvä stressinpoistotapa ja elämänlaatua nostavaa luontokosketusta, kun joka korttelin jollakin sisäpihalla olisi lemmikkikarhu, joka on oppinut elämään harmoniassa, sovussa, hellyydessä ja ilman pelkoa?
IV
Teologinen kokonaiskuva, jota valtionuskonto torjuu vihaisesti juutalaisen, roomalaisen ja sumerilaisen eliitti-temppelikultin kopiona.
Jeesus-tarina
Jeesus-tarina on kudottu useammasta saarnaajasta, jeesusliike oli usean roomalaisten ja temppelin tappaman 100 opettajan kramppimainen jälkiliike, lopulta henkisestä vapautumisesta ja antiuskonnollisuudesta degeneroitunut taantunut uskonnollinen kramppi.
Tekstiperinteen ja ritualismin kieltäneet jeesukset liitettiin takaisin pappiskultin näkemykseen ritualistisesta alistumisesta ja taikauskosta. Sokrates, Zarathustra, Osiris, Mithras ja 20 muuta uhrattua messiasta. Zarathustra oli ensimmäinen myytti, jonka oppilaansa tappoivat ja hylkäsivät.
KOKO kristuskultti voi olla erittäin todennäköisesti natiivi-eurooppalaisten kulttuurista, ikivanhasta suomalaisesta/eurooppalaisesta shamanismista orfilaisuuden kautta, uhrautuva shamaani, joka laskeutuu aliseen ja nousee ylös parantavan tiedon kanssa.
"Joshua"-nimike oli ensin koosteprojektio, voimaannuttaja, Pelastaja, todellisen identiteetin eli vastaidentiteetin muodostumisen hurmos eliitin tarjoamaa alamaisidentiteettiä vastaan, juutalaisten sisäisen korruption paljastaja, jossa temppeli toimi roomalaisia palvelemassa, ilmiantamassa instituution suojaksi paikallisen vanhan "ala"kulttuurin shamaaneja, identiteetin ja tiedostamisen liikkeen opettajia. "Jeesus"-linja, temppelinvastainen rintama, "buddhalaisuudestakin" (buddhalaisuuden historia on hämärä) vaikutteita korostaa omaa identiteettiä eli uskoa, omaa kognitiivista hahmotustapaa ilman perinnetulkintaa ja rituaalialamaisuutta vastoin sumerilaista temppelikulttia, eliittijuutalaisuutta vastaan.
Markuksen horinoissa näkyy selvä jälkikuva ei-moosesjuutalaisesta, mylvivästä, suggestiivisesta mutta vapaan assosiaation vastakulttuuri-shamaanista, joka puhuu totuudesta ja meditatiivisesta, psykedeelisestä itsensä tuntemisesta, mystisestä totuusidentiteetistä, uskosta ohi pappien ja eliitin hegemonian epäjuutalaisesti, antijuutalaisen identiteetin universaalina luojana kapinoivilla kalastajille, jotka lopettivat kalastuksen kun roomalaiset nostivat veroasteen 80%. Jeesukset käyttivät puheissaan kansanmystiikkaa, temppelin ulkopuolista legendateologiaa, joten mitään fundamentalistista otetta ei retorisessa tekstien uudelleentulkinnassa ole nähtävissä.
Evankeliumi oli yläkäsitteiden kumoamisen vallankumousta, temppelikultin ja eliitin pappiskultin tuhoamista intuitiivisen vapauden ja ihmisyyden protestanttinen ja shamanistinen löytöretki pappiskultin magiaa vastaan. Markuksen evankeliumin shamanistista parantaja- ja luonnonyhteys-ydintä ei tulkinoissa haluta nähdä.
Jeesuksen heitot suggestioparantumisissa sienien ja hallusinogenien avulla korostavatkin uskoa ilmen magiaa ja Johanneksen tekstiin jäänyt uskontofilosofia "Te olette jumalia" rikkoo totaalisesti moosespsykopatian Molokin mukaisesta ihmisten syöjästä ja magiaritualismista.
Traumoista vapautuminen ja parantuminen oli jeesus-shamaanien selvä tietoinen projekti. Ruumiin parantavat systeemit tunnettiin tuhansien vuosien shamanistisella perinteellä.
Ihmisiä eivät pelasta tottelevaisuuden ja alistumisen loitsukoodit vaan tietoisuuden shamanistinen vapautuminen, ruumiin omat parantumismekanismit, biospiritualismi irti stressistä, ahneen temppelin kylvämästä riittämättömyyden suggestiosta ja pappien häpeäansasta.
Teologit ja jopa eksegeetit haluavat jostain syystä ohittaa jeesus-kudoksen ja vallankumouksen temppelisivistyksen ulkopuoliset layerit, tasot, antijuutalaisuuden, antihegemonian, antitottelevaisuuden. Antiehierarkian.
Arhi Kuittinen
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti