- Ulkoasianministeriö 2008
"Täydellisellä tietokoululla sosiaalisia seurauksia"
Suomen lähinaapureissa kyseenalaistettiin suomalainen koulu suoraan. Ruotsissa ja Norjassa pohdittiin, voiko kouluampumisilla ja "menestyskoululla" olla yhteys. Tuloshakuisen koulujärjestelmän, korkeiden vaatimusten ja oppilaiden erottelemisen kääntöpuoli on heikkojen syrjäytyminen ja masentuminen, huomautettiin. "Täydellisen tietokoulun" kehittämisellä voi olla kielteisiä sosiaalisia seurauksia, kommentoitiin Ruotsissa.
Kauhajoen kouluampujan äiti:
Kiusaaminen ehkä suurin syy
Kauhajoki median polttopisteessä on rankkaa luettavaa. Miten itsetuhoisista suomalaisista alkaa kehittyä tuhoisia ja mediatietoisia. Miten "näyttävän itsemurhan" määrite alkaa muuttua kilpailuyhteiskunnan hengessä. Laajennettu itsemurha. Itsetoteutuva kulttuurinen väkivaltaisuus.
Minulle nousee yksi muisto lapsuudesta.13-vuotiaana hain kunnalta terapiaa mutta se evättiin minulta vain viiden minuutin keskustelun aikana. Minulle sanottiin selkeästi, että "koska et ole aggresiivinen, et tarvitse terapiaa". Whooa.
Sehän oli mitä törkein yllytysyritys käännyttää minut toteuttamaan pahoinvointiani väkivaltaisesti. Ellen olisi ollut tiedostava Bachia kuunteleva taidehumanisti, mitä olisi tapahtunutkaan. Puukko käteen ja uudelle kierroksella hakemaan terapialappua. Raivoa olisi kyllä riittänyt.
Kysymys on nyt ennen kaikkea psyykkisestä hyvinvoinnista.
Sen mahdollistamisesta ja sen ehtojen näkemisestä.
Jos ne kunnanjohtajat, viranomaiset ja puolueet, jotka ovat raiskaneet rahanhimossaan nuorten mielenterveyspalvelut, aliravinneet vanhuksensa ja jopa tuhonneet päivähoitopalvelutkin tylyiksi säilyketehtaiksi omassa kunnassaan, jos he alkavat taas paasata koulujen turvallisuudesta uutiskameroiden hohteessa, niin yhteiskuntakeskustelu menee aivan väärään suuntaan:
Vanhanen Kauhajoella: "Tälle ei löydy inhimillistä selitystä"
Vanhasen toiminta viinalen järjestämisessä on tappanut n. 10 000 suomalaista ennenaikaisesti viinaan. Sille ei heti löydy inhimillistä selitystä, miksi poliitikko toimii STAKESin n. 100 suomalaisen terveystutkijan lausuntojen vastaisesti.Jokelan tapauksen aikana tiedotusvälineet messusivat "uhkatekijöistä", "riskinuorista" ja "väkivaltaviihteen käyttäjistä". Media ei paljoa huolehtinut kohuotsikoissa aikuisten harrastamasta vastuuttomasta pikakasvatuksesta, yhteiskunnan armottomasta kilpailuasenteesta tai stressittömän lapsuuden turvaamisesta. Taideaineita vähennetään, nuorten herkkyyttä ja omaehtoista kulttuurintuottamiskykyä ei nähdä tarpeelliseksi systeemille.
Opetusministeriö on paukutellut ylpeänä maailmalle PISA-testituloksista suomalaisten nuorten kevyen soveltavasta oppimisesta mutta ei ole tehnyt mitään sille vertailulle, jonka mukaan suomalaisilla nuorilla on Euroopassa eniten motivaatio-, viihtymis- ja sopeutumisongelmia koulusysteemiin opettajien kanssa.
Lama-ajan poliittinen/rakenteellinen julmuus on jäänyt päälle. Poliitikot onnistuivat luistamaan vastuustaan maan talaoudellisesta katastrofista ja jäivät valtaan mutta hintana oli kansalaisten syyllistäminen ja pankkien törkeä toimintapolitiikka.
Opettajat tuovat yhä selkeästi esille kovia arvoja: nuorten ei tule kuunnella "epämääräisiä" tunteitaan ja ongelmiaan vaan keskittyä tuottamaan tulosta ja parempaa keskiarvoa koululle. Suck it up!
Suurin osa nuorten keskinäisestä kiusaamisesta on näkymätöntä.
Oppilas voi sanoa ohimennen käytävällä toiselle oppilaalle että "mistäs kirpputorilta noi sun haisevat tennaris on?" ja vinguttaa lattiaan samalla upouusia Nike Special Edition lenkkareitaan. Ja tytöt nauravat hilpeästi.
Ei kiusaaminen ole vain poikien hallussa. Kiusaaminen on usein statusreviirin merkitsemistä, muiden leimaamista, oman aseman osoittamista. Valitaan haluttavat ja vihattavat ihmiset BigBrother-tyyliin ja tuodaan se asetelma ainakin vihjailun ja vitsailun kautta tiettäväksi.
Ehkä keskustelun tärkein pointti olisi tämä kilpailueetos.
Kouluissa. Luokissa. Työpaikoilla. Lastentarhoissa.
Useimmissa koululuokissa on meneillään julma statussota - voidaan sanoa jopa luokkasota. Kamppailu arvostuksesta ja oman statusaseman varmistamisesta, myös muiden kustannuksella.
Varakkaat ja näyttävyyteen kykenevät nuoret eristäytyvät omiin bileisiinsä ja uskovat olevansa se onnellisten sisäpiiri, jota opettajat kiittävät ja nuoleskelevat. Monet opettajat tsekkaavatkin hyvin tarkkaan oppilaansa yhteiskunta-aseman ja vaihtavat jopa puheintonaatiota lennosta eri yhteiskuntaluokasta oleville nuorille.
Kiusatun yleisin maastoutumiskeino on klovnistrategia.
Kiusattu alkaa pilkata itse itseään ja paisuttelemaan koomisesti toisten "huomioita" itsestään. Näin kiusattu todistelee, että pilkka ei satu ja että hän ei tunnusta häpeää - ja välttää nolon tilanteen eikä paljasta emotionaalisia "heikkouksia". Ja samalla tietysti mielistelee niitä, joilla on varaa halveksia alempiaan.
Nuorten seurustelupeli on usein pelkkää näytösluonteista statuskamppailua, sosiaalisen statuksen ja huomioarvon varmistamista. Saippuadraama-seurustelushown ulkopuolelle jäävät nuoret leimataan "lapsiksi", luusereiksi, nutipäiksi. Epävarmuus esim. seksualisuudessa tuottaa ryhmän määrittelyssä ankaria "arvoja", statusvaatimuksia.
Pahoinvointi kumuloituu. Häpeä ei taivu.
Opettajat, haloo. Henkinen väkivalta on yhtä vakavaa kuin fyysinen väkivalta. Sosiaalisesti tarkasteltuna fyysinen väkivalta on useinmiten suomalaisissa kouluoloissa henkisen väkivallan aiheuttama reaktio kiusatussa, sosiaalinen tappio, häirikön stigma ahdistuneelle.
Avuttomuudentunteen viimeisin ovi on aina halveksiva uhma.
Syrjäytymiseen jo valmiiksi varautuneiden nuorten reviirin merkitseminen voi olla sitten vain suora väkivalta ja jengiuhittelu. Väkivalta ja fasistiset ylemmyydentunteet jäävät monelle nuorelle ainoaksi uraputkeksi, jolla saavuttaa jonkinlaista mainetta ja pelonsekaista "kunnioitusta". Kun aikuisten glorifioimaan menestyksen merkkien saavuttamiseen ei ole edes itsetuntoresurssejakaan, ylimielisyys on ainoa järkevä vastareaktio.
Koulujen korkeaprofiiliset ns. Kiva Koulu-projektit ja stop kiusaamiselle-talkoot yms ovat usein enimmäkseen show-luonteista aikuisten omantunnon lievitettä, ryhmähengen valvottua nostatusta, kulissien kiillottamista, joissa juuri ne tavanomaiset hikipingot saavat taas loistaa opettajien silmissä ja kerätä omia statuspisteitään opettajien unalmalapsina.
Enimmäkseen näissä hyvänmielen maineprojekteissa kiusattuja vaaditaan "ymmärtämään" kiusaajia, joiden isät sattuvat hassun usein olemaan rehtorin kanssa samassa Rotary-klubissa.
Suomalaisen "Kiva Koulu-projekti"-projektin suurin ongelma on se, että tuloksia ei ole kontrolloimassa mikään riippumaton taho, vaan projektista PR-pisteet keräävät tahot itse valvovat ja kommentoivat oman projektinsa tuloksia.
Eettisestä siivoustalkoosta ylpeät opettajat voivat pitää "tyytymättömiä" ja kiusaamisesta tai sopeutumisongelmista puhuvia/oirehtivia nuoria "onnistuneen", paikallislehdissä mainostetun tsemppiprojektin halventajina ja turhaksi tekijöinä. Pahaa oloa tuntevat oppilaat suostutellaan mukaan hyvän koulun tsemppiprojektiin. Jos opettajan tärkein huoli on se, kuinka ehdollistaa oppilas tuntemaan mielihyvää opettajan miellyttämisessä, ollaan pedagogisesti syvällä metsässä. "Kenelläkään ei nyt tarvitse olla paha olo kun yhdessä on sovittu että kaikilla on hyvä olo".
Suomalainen historia on verinen.
Ruotsin suurvalta aloitti suomalaisten miesten traumatisoinnin kaappaamalla ja pakottamalla heitä valloitussotiin tappamaan ja raiskaamaan ihmisiä. Suomalaisten nälkäkuolemat ja kannibalismi äärimmäisinä hetkinä eivät kuningasta ja tsaaria huolettaneet. Ruotsin vauraus on suomalaisten verellä pyhitetty.
Väkivalta on muokannut intensiivisesti kulttuuriamme ja ihmiskuvaamme.
Väkivallan perilliset.
Väkivalta on aina asenteissa.
Julmuus voi olla hyvin eleetöntä.
Suomalaiset puolustavat innokkaasti väkivaltaa kasvatuksen osana.
Väkivallalla kasvattamisen semanttinen kehäpäätelmä on muuten seuraava:
a) oikeassa oleva saa käyttää väkivaltaa jaJa jos auktoriteettikäsityksemme on väkivaltaisen sävyttyneitä, on historiakäsityksemme väkivaltaisesti kuopattu, sisällissodan tapahtumat vielä monelta osalta selvittämättä. Tämä vapaaehtoinen sokeus sisältää implisiittisesti käsityksen, joka hyväksyy valtion käyttämän terrorin sisällissodan aikana ja sen jälkeen. Ei oppilaille kerrota, että Tampereella mestattiin ihmisiä, koska se olisi liian graafista ja perinteistä aiheen säälittelevää käsittelytapaa murentavaa.
b) väkivaltaa käyttävä osoittaa olevansa oikeassa.
On monia joukkohautoja, joita ei ole edes merkitty millään tavoin. Eduskunnan asenne Talvisodan juhlimisessa ja sisällissodan täydellisen virallisessa unohtamisessa kertoo valtakunnallisesta defenssistä. Isien teot vaikuttavat mielenrauhan konventioissa; yksilöiden harteille laskettu ahdistus menneisyydestä kaikuvasta vastuuttomuudesta ei kevene yhteisöllisen torjunnan alla.
Kouluampujien periaate ja toiminta ei eroa lainkaan sankari Mannerheimin doktriinista: mitättömät ja aatteellisesti erilaiset vastustajat voidaan tuhota tunteettomasti teloittamalla. Ja jopa jättää nimettömiin joukkohautoihin lopullisen sosiaalisen häpäisyn merkiksi.
Tampereella Mannerheim oli luvannut että antautuneita ei teloiteta mutta silti hän aloitti äärimmäisen vihakampanjan ja Suomen laajimman ja organisoiduimman sotarikoksen. On valheellista etsiä moralisoitavia esikuvia internetistä tai jenkeistä kun omasta lähihistoriastamme loytyy konkreettisempia esikuvia ja aatteita. Tietysti tyyli on sama kuin jenkkien koulumurhissa mutta meillä on ihan omat kulttuuriset ongelmajätteemme motivoimassa väkivallan transferenssia.
Olihan meillä myös puukkojunkkaritkin. Katkerat, perinnönjaosta jätetyt nuorimmaiset, jotka eivät pelänneet uhmata kuolemaa suojelessaan miehuutensa "mainettaan" ja jengiään.
Valtiouskonnon pyhässä kirjassahan Jumala-kuva on myös varsin tyly: kirjan alussa Jumala on julma ja mustasukkainen koston ja sodan Jumala - ja kirja päättyy sitten maailman lopulliseen tuomion tuhoon kun Jumalan mitta tulee täyteen ja hän ottaa varmistimen pois päältä.
Kouluampujien fantasia on käänteistää kiusatun ahdistava maailmankuva. Tulla itse tunnottomaksi, sokeaksi muiden kärsimykselle ja nähdä muiden pelkävän, kaapata tuomion ja kelpaamisen voima pois yhteisöltä. Todistaa itselleen ja maailmalle lopullisesti kyvyn ylittää pelon tunteen ja yhteisön hierarkiset käsitykset, kaiken sen, mikä on hänelle ollut raskasta ja musertavinta.
Poliisien perinteisestä ihmiskuvasta kertoo nyt paljon se, että videolla uhkaileva kaveri koetaan vain viriiliksi nuoreksi mieheksi ja jonka symboliseen miehisyyteen, siis aselupaan, ei viranomainen halua koskea.
Ne, jotka eniten apua tarvitsisivat, eivät sitä hae yhteiskunnan tehostustoimenpiteiden ja virkamiesten asennepelleilyn takia. Avun hakeminen on tehty helvetin vaikeaksi ja aivan harkiten. Mitä vaikeammaksi avun hakeminen tehdään, sitä enemmän hakijoita "karsiutuu" pois tilastoja rumantamasta.
Monet apua tarvitsevat ihmiset eivät kestä sitä heittelyä ja pitkäkestoista vittuilua, mitä eri luukuilla voivat kohdata ja säästävät viimeiset itsetunnon rippeensä vetäytyäkseen, ollakseen sitten ylpeästi kerjäämättä apua. Apua tarvitseviin vedotaan myös suoraan että "tarvitsetko sinä nyt tosiaan tätä apua, kun avun tarvitsijoita on niin paljon. On kuule paljon enemmän apua tarvitsevia kuin tämä sinun tapaus".
Opettajien suosima ilkiö
Elämää koulukiusaamisen jälkeen -kirja (Gummerus) The Class
Ohjaaja: Ilmar Raag
DVD nyt saatavilla
- Halusin välittää yleisölle sen vihan, jonka uhri tuntee joutuessaan väkivallan kohteeksi. Kiusatun voi olla vaikea puolustautua edes pientä vitsiä tai tönäisyä vastaan. Ne ihmiset, jotka todistavat kiusaamista tai väkivaltaa eivätkä tee mitään, ovat osasyyllisiä koko murhenäytelmään.
Virolainen elokuvaohjaaja Ilmar Raag haluaa nähdä koulusurmaajat ihmisinä, joita olisi voitu auttaa ajoissa. Koulusurmien taustoja pohtivassa elokuvassaan Klass (2007) ohjaaja pyrkii katsomaan veritekoon syyllistyviä ihmisiä suoraan silmiin.
- Kuuntele koko haastattelu audio YLE
Did the massacres of the “Finnish War” of 1808
make more sense than the massacre dreamt up by a
22-year-old student chef at a local vocational college this week?
network.nationalpost.com
Tuttavat: Saari oli koulukiusattu ja syrjäytynyt - HS
Suomen historian pahin koulu- ja työpaikkakiusaaja oli Urho Kekkonen
- Kemppinen
Pekka-Eric Auvisen elämän viimeinen syksy
Teppo Sillantaus - Helsingin sanomat
" Kun Kauhajoen koulusurmista oli viime syyskuussa kulunut muutama tunti, Kuukausiliitteen toimitukseen tuli sähköposti, jonka oli lähettänyt 18-vuotias helsinkiläistyttö. "Vuosi sitten tähän aikaan minulla oli yksi ystävä enemmän: Pekka-Eric Auvinen", tyttö kirjoitti. Hän oli tuntenut Auvisen vain internetissä, mutta silti he olivat läheisiä ystäviä. Nyt tyttö tarjoutui haastateltavaksi. "Jos sillä tavalla pystyisin estämään edes yhden samanlaisen tapauksen, se olisi sen arvoista", tyttö päätti meilinsä.
Mika Aaltola omassa kirjoituksessaan
halusi torjua käsityksen koulusurmaajista syrjäytyneinä. Hän viittasi todisteluna heidän keskiluokkaiseen taustaansa. Mika Aaltola kuitenkin ymmärtää mielestäni syrjäytymisen väärin... - ydinlehti.fi/blog
"Päivystyspolilla kävijät ovat tänä päivänä tosi huonossa kunnossa.
Tiedän, että sieltä joudutaan käännyttämään pois puolipsykoottisia ihmisiä."
- Iltalehti
" Tutkimusjohtaja Tommi Hoikkala oli kohdannut mykistävän tiedon: Terveys 2015 -ohjelman mukaan kaikkien peruskoululaisten pitäisi päästä kolme kertaa kouluaikanaan laajaan terveystarkastukseen. Vain kolmessa terveyskeskuksessa tehtiin laatusuosituksen mukainen tarkastus. Poliittisin päätöksin kouluunkin on tuotu ihan toiset arvot. Sekä Jokelan että Kauhajoen ampuja kävivät koulunsa aikana, jossa yhteisöllisyyden sijaan painotetaan tehokkuutta, tuottavuutta, yksilöllisyyttä ja huipun tavoittelua." - hirvasnoro.blogspot.com
Huomioita Kauhajoen joukkomurhan uutisoinnista - Viima.net
Jokelan koulusurmat herättivät suurta huomiota maailman mediassa
- Ulkoasianministeriö 2007- Ulkoasianministeriö 2008
"Täydellisellä tietokoululla sosiaalisia seurauksia"
Suomen lähinaapureissa kyseenalaistettiin suomalainen koulu suoraan. Ruotsissa ja Norjassa pohdittiin, voiko kouluampumisilla ja "menestyskoululla" olla yhteys. Tuloshakuisen koulujärjestelmän, korkeiden vaatimusten ja oppilaiden erottelemisen kääntöpuoli on heikkojen syrjäytyminen ja masentuminen, huomautettiin. "Täydellisen tietokoulun" kehittämisellä voi olla kielteisiä sosiaalisia seurauksia, kommentoitiin Ruotsissa.
"Whole life is war and whole life is pain.
And you will fight alone in your personal war."
- Telegraph.co.uk/news/
Violent male culture may be at
root of Finnish school massacre
- Guardian.co.uk/
Nuorten väkivalta yleistä
Tuhansien vihaisten laulujen maa
Yhä useampi nuori on kokenut fyysistä uhkaa. Lisäksi tytöistä yli kymmenen prosenttia ja pojista viisi prosenttia kertoi olleensa vastentahtoisesti yhdynnässä. MTV3
KEYWORDS:: school shooting incident schoolshooting finland information European EU nordic scandinavic gun law case finnish crisis violence mental status depression adolescence problems history suomessa amupuminen mielenterveys mielenterveyspalvelut koulukiusattu sielunhoito koulu keskustelu Matti Juhani Saari pahoinvointi depressio koulukiusaaminen kirkko yhteisö selvittäminen tyttöjen hiljainen kiusaaminen eristäminen leimaaminen suosikki järjestelmä jengi varastaminen työpaikakiusaaminen uhkaukset aselaki turvallisuus kouluammuskelu tiedotustilaisuus youtube videot pelko huhut kohtaaminen kiusattu kiusaaminen psykologia sosiologia nuorisotutkimus tapahtuma blogeissa psykologit opetushallitus blogit ampumatapaus blogeissa yhteenvato nettikeskustelu 45minuuttia samankaltaisuus tapausten samankaltiset tapaukset toistua pentti linkola selviytymistaistelu tasapaino luonnon laki voiko keskusteluryhmä surukeskustelu blogikirjoitukset sensurointi viranomaiset ulalla Äiti Mikaela Vuorio ja isä Ismo Auvinen astuivat 45 minuuttia -ohjelmassa julkisuuteen pettyneitä koulusysteemiin kilpailukulttuuri liikaa kilpailua lapsille lasten kesken netti tv nettitv mtv3 video haastattelu videohaastattelu hukassa opetusministeriö Anne Holmlund opetusvirasto wikipedia Pekka-Eric Auvinen koulusurmat connection mutual plan punainen risti psykoottinen uusnatsi helsingin kriisisuunnitelma kriisiapu MuroBBS Murha.info irc galleria shooting ammuskelu välikohtaus poliisi selvitys tapahtumien kulku Matti Saaren vanhemmat aseluvat poiisin toiminta psykoosi presidentti puhe humanity overrated massmurder viesti ideologia psyykkinen ongelma kuntien resurssit eettinen toiminta et opetus ihmissuhdetaidot oppiminen selvittäminen tutkimus raportti iltalehti iltasanomat helsingin sanomat aamulehti masentaa henkinen terrori näkymätön virtahepo olohuoneessa luokahuoneessa fobia turtumus kärpästen herra ilmiö.
Tekstit
11 kommenttia:
Sä olet niin oikeassa!! Kahden tytön äitinä minua pelottaa ihan kauheasti tuo julmaksi kuvattu koulumaailma.
Paras silmääni osunut kirjoitus tämän asian tiimoilta. Tuli aika vahvasti mieleen omakohtaiset nuoruuden fiilikset vuosilta 85-97.
joo, oikeassapa hyvinkin. suomalaisen terveydenhuollon arki on niin tuota. ja koska monet mt-ongelmaiset, kiusatut ja kiusaajat sun muut ovat varmasti hankalia, ärsyttäviä ja vaarallisenkin oloisia, opettajat pysyvät heistä mielellään vähän loitommalla; kun koko homman tarkoitus on vaan pitää homma pyörimässä. homman toimivuutta sitten todistellaan noilla puolivillaisilla välittämisprojekteilla. ongelmat vaan tässä kulttuurissa ovat niin syvällä, että muutama lakimuutos ja pari projektia eivät niitä korjaa.
Kylläpä sinulla on läpeensä negatiivinen käsitys koulumaailmasta.
On totta, että on edelleenkin opettajia ja rehtoreita, jotka silmät kirkkaina väittävät, että heidän koulussaan ei kiusata. He joko valehtelevat tai ovat sulkeneet silmänsä todellisuudelta.
On myös totta, että opettajat eivätkä rehtorit näe kaikkea, mutta valistunut opettaja / rehtori puuttuu kiusaamiseen välittömästi, kun sellaisen havaitsee tai tieto sellaisesta kantautuu hänen tietoonsa.
Omaa lastani on kiusattu koulussa ja apua on saatu, kun sitä on pyydetty. Nyt tilanne näyttää rauhoittuneen.
En siis voi jakaa kanssasi mustavalkoista käsitystäsi koulumaailmasta.
Olen kuitenkin sitä mieltä, että lapsia ei saa jättää yksin potemaan pahaa oloaan, kuten sinut on jätetty 10 - 30 (?) vuotta sitten. Näistä ajoista on onneksi tapahtunut paljon myönteistä, mutta vielä enemmän pitää tehdä, jotta lapsilla ja nuorilla olisi mahdollisuus viettää onnellinen lapsuus.
Me kaikki aikuiset olemme tässä avainasemassa.
Kyllä,
minulla on negatiivien näkemys koulumaailmasta. Ja kunnallispolitiikasta.
Olen toiminut laajasti sijaisopettajana ja nähnyt uskomattomia asioita, varsinkin rehtorien kumiselkärankaisesta, liukkaan lipevästä, konflikteja pakenevasta vastuuttomuudesta - ja opettajien harrastamasta kiusaamisesta. Menestyvät oppilaat saavat käyttäytyä röyhkeästi kunhan toimivat "hauskasti".
" Älä näe mitään ennen kuin se hyppii silmille" on opettajahuoneen korkein harmeja neutralisoiva sanaton sopimus.
Opettajien mielenterveyttä ei esimerkiksi tarkkailla laisinkaan aktiivisesti ja varsin psykopaattiset tapaukset saavat OAJ-siunauksella jatkaa kunniakasta uraansa ja eläkkeen kartuttamista.
Kyllä, me olemme avainasemassa.
Mutta hyvin harva oppilas saa sitä apua jos lapsen vanhemmat eivät ole statukseltaan "koulutettuja" kansalaisia ja innokkaita kärppiä tarpeen vaatiessa riippumassa opettajan kauluksessa kiinni.
Harvoin vanhemmat vaativat esim rehtoria tai kunnallispoliitikkoja ottamaan täyden vastuun opetustoimen ja lasten hyvinvoinnin tapahtumista niin kuin lait edellyttäisivät, jopa ravinnon suhteen. Köyhillä pennuilla kouluruoka voi olla ainoa annos päivän aikana - ja miten ravintorikas pala se sitten on?
Kunnat pitävät lakeja vain viitteellisinä "periaatteina" eikä niitä toteuteta kuin vain osittain.
Viisauden snaoja, piti linkittaa...
Puhut viisaita sanoja. Olen itsekin miettinyt pidempään miksi koulukiusaamisen todellisista muodoista vaietaan käytännössä kokonaan. Luulen, että syyt liittyvät kyvyttömyyteen tunnustaa siitä, että kyse on lasten pyrkimyksestä muodostaa statushierarkioita. Sama pelihän jatkuu aikuiselämässäkin, säännöt vain muuttuvat monimutkaisemmiksi. Avoin väkivalta vähenee. Statushierarkioiden olemassaolon tunnustaminen tarkoittaisi oman eläimellisyyden myöntämistä, joka tuntuu olevan useimmille liian vaikea pala nieltäväksi.
Soluttauduin Jokelan tapauksen jälkeisenä päivän käyttäytymistieteen laitoksella pidettyyn tilaisuuteen jossa käsiteltiin tuota tragediaa. Osallistujat olivat lähinnä opettajiksi opiskelijoita ja vetäjät taas ihmisen psyyken ja opettamisen ammattilaisia. Tapahtuman keskeinen viesti oli: tällaisia tekoja ei voi ymmärtää järjellä. Joku harjoittelussa ollut opettaja kertoi omia kokemuksiaan jotka olivat esittämäsi mukaisia, hänet hiljennettiin hyväntahtoisesti.
Varmasti on yksittäisiä sankariopettajia jotka onnistuvat kitkemään yksittäisiä koulukiusaamistapauksia. Omien kokemuksieni mukaan suurin osa opettajista on kuitenkin täydellisen kykenemättömiä kohtaamaan todellisuutta. Syy yritetään vierittää vanhempien niskoille.
Heippa.
Kävin täällä ja huomaan, että olet osaava kasvatusasioissa. Olisi hauska jutella, mutta ei tässä ympäristössä missä ilmeisesti kiusataan ns. sananvapautta. Nytkin sinun blogissasi on mustia tai harmaita laatikoita, etten pääse lukemaan mitä kirjoitat, vain jossain kohtaan teksti on luettavissa. On siis sabotagea, ei ehkä bloggerista itsestään vaan jostain matkan varrelta. On tämä maailma outo: ja miten helposti saa noita pieniä adminpoikia tekemään mitä vaan kun ensin palkkaa näitä (usein päihdekäyttäjiä ja siksi myös lasten huostaanotot ovat osaksi strategiaa; pitää saada lisää taivuteltavia - edullisesti taivuteltavia - tulevaisuuden kannalta).
Siksi en missään nimessä kannata sitä, että poliisit saavat oikeudet mennä nettiin; pian olemme sekä suukapulat että silmälaput itse lunastaneet koska infiltraatio on yhtä varma kuin se, että väkivalta kasvaa mitä enemmän siihen rupeaa satsaamaan ns. turvan merkeissä.
On aivan typerä ajatus koska näemme jo USA:sta miten on käynyt. Portit suljetaan ja hysteerisuus kasvaa.
Miksi pitää koko ajan antaa itsensä horjuuntua siitä, että lehdet manipuloivat. Tiedä häntä onko nämä tappomassaakerit myös olleet osaksi strategista menoa: halutaan tappaa ja sen takia tehdään vähän hysteriaa jotta saadaan kansa vapisemaan.
Minä sanoisin, että nyt vain jäitä hattuun. Parempi realismi vaan: miksi en saa opettaa sitä; ilmeisesti samasta syystä miksi HY:ssä kiellettiin pitkän ajan dosenttia luennoimaan Eestistä.
Koska ei haluttu kontrvoverssejä näkökantoja; oli pelko vallanpitäjille (ei politiikan vallanpitäjille vaan taloudellisille), että joku voisi huomata, etteivät olekaan niin hienoja ja ihailtavia mitä sanovat.
Mutta minä en ole kontroversiaalinen - sen sijaan olen teorialukutaitoinen - ja näin uskovat, jos sanon, että ymmärrän ja taidan mm Hegelin filosofiaa, että heti olen ns. vaarallinen. Onpa infantiilista suhtautumista. Minä en tietenkään samalla ja samanaikaisesti päästä irti maasta eli nainen on jalat maassa samalla kun on teorialukutaitoinen ja osaa katsoa pragmaaattisesti. Tämä on heille vaan liian vaikeaa ja uskovat pöljät, että minun transendentaalinen kyky siirtyy heille ikäänkuin katseen tai sanojen kautta; ei siirry. Mutta miksi minä en saa käyttää kykyjäni on se, mitä ihmettelen. Pitävät siis minua vaarana koska oikeastaan ovat vain kateelllisia koska heillä on yleensä kasvatuksen puolella pelkästään pragmaattinen tai pelkästään empiirinen näkökulma. Minä osaan tehdä niistäkin synteesiä, kukaan ei välitä. Nobody cares.
Oli joka tapauksessa hauskaa, että sinut löysin. Kiitos, että kävit tuolla mm Iineksen luona. Hänen rysänsä* toimii mutta en usko, että sinä sen takia tulitkaan :)
* tämä on leikkiä, Iines on ihan ok, mutta ei ehkä haluakaan vaihtaa niin paljon ajatuksia kun haluaa itse olla se, joka puhuu lämmöstä, suudelmista, peitoista, aamukasteesta ja hellyydestä.
To talk about, kuten Peirce sanoi; puhua jostakin: mielikuvat ovat taatut. Miten se sitten eroaa siitä , että puhuu (Heidegger) ja kuka sen kuulee tekstissä, kirjoitettuna? Hyvä kysymys eikö vaan?
Garrullus,
paina oikealla olevasta "Kauhajoen suru ja ahdistus"-linkistä niin sivunnäyttöongelmasi pitäisi ratketa kun pelkästään tämä teksti näkyy luettavanasi.
Jotkut vanhemmat tietokoneet sekoittavat blogger-näkymän noiden koko blogin näyttötilassa näkyvien youtube-videoikkunoiden takia.
Ja päivitä selaimesi Firefox 3:seen. Se kannattaa.
Mikko,
tuo on kokemuksesi on suoraan pimeyden sydämestä. Siis kulttuurisen ymmärryksen pimeydestä, lähes valitusta sokeudesta.
Paha demonisoidaan jotta yhteisön ongelmia ja valheita ei tarvitsisi nähdä, ihanteita kyseenalaistaa ja käynnistää selvitysprosessia menneisyydestä.
"Kouluampujien periaate ja toiminta ei eroa lainkaan Mannerheimin doktriinista: mitättömät ja aatteellisesti erilaiset vastustajat voidaan tuhota tunteettomasti teloittamalla. Ja jopa jättää nimettömiin joukkohautoihin lopullisen sosiaalisen häpäisyn merkiksi."
Olet näkemistäni kommentoijista ensimmäinen, joka lähestyy ongelmaa oikeasta suunnasta. (Tai ainakin minun mielestäni oikeasta suunnasta.)
Vuosikymmeniä jatkunut Mannerheimin ja muiden joukkomurhaajien ylistäminen ja ihannointi luo nyt uusia joukkomurhaajia. "Jos Mannerheim sai kaikessa rauhassa ammuttaa 10 000 ihmistä, miksi minä en saisi tappaa kymmentä," kuuluu kysymys automaattipistoolin omistajan kuumenneessa päässä. Kysymys on oikeutettu, mutta oikean vastauksen antajaa ei ole. Mannerheim on nostettu inhimillisen ajattelun ja historian yläpuolelle, jumalien joukkoon ja hänen pilkkamisensa olisi jumalanpilkkaa. Nykyajan pistoolisankarit kuvittelevat pääsevänsä samaan asemaan, kaiketi?
Suomen historian mustat pisteet ovat edelleenkin selvittämättä. Uusin tutkimus natsi-Saksan Gestapon ja Suomen poliisiviranomaisten yhteistyöstä sodan aikana on yritys oikeaan suuntaan, mutta vain pisara verisessä historiamme meressä.
Sanoit, Finnsanity: "Suomalainen historia on väkivaltainen. Verinen.
Väkivalta on muokannut intensiivisesti kulttuuriamme ja ihmiskuvaamme."
Juuri niin. Nuo kouluampujat ovat vain niitä, joista runo sanoo: "Teit isäin astumaan."
Kunnioittava kumarrukseni sinulle. Toivottavasti jaksat analysoida asuioita yhtä pätevästi jatkossakin.
Lähetä kommentti