Lapset meedioina.Eli tämä on osastoa lasten hengellinen hyväksikäyttö.
Henkisen väkivallan hyväksytyin tapa ja osasto. Todellisuuspakoisten aikuisten lapset antavat viihdettä ja vapauttavat aikuiset lapsen todellisista tarpeista.
Ihmeelliset lapset.
Ihmelapset.
Ilahduttavat aikuisia, antavat Toivoa ja jännitystä.
Lapset ovat monen lahkon sirkusapinoita.
Lapset uskovat kaiken, lapset tekevät kaiken. Lapsista voi tulla hyviä meedioita. Tavallisenkin lapsen selviytymiskamppailuun kuuluu rakkauden ja huomion varmistaminen ja se edellyttää hurjaa tarkkailukykyä. Ja mukautumishalua.
Valitettavasti Luterilainen kirkkommekin sallii vakavan henkisen väkivallan kirkon suojissa majailevissa järjestöissä.
Vanhoillis-lestadiolaiset, kansanlähetysläiset, sleyläiset ja kansan raamattuseuralaiset saavat pelotella lapsia helvetillä ja saatanalla aivan huoletta. Tupakoinnista tai nuorten seksikokeiluista voidaan kevyesti tuomista pieni sielu kadotukseen ellei sitten kadu suurieleisesti show-numerona lahkoseurakunnalle. Hysteeristä pelkoa ja kadotuspaniikkia kirkuva lapsi voi olla suuri tyydytyksenaihe lahkolle. Lapsen hätä on kuin nautintoaine, saastainen ehtoollinen, jossa toinen ihminen on täysin toisten ihmisten hyväksynnän armoilla ja muokattavissa.
Lapsiin ladataan täydellisen enkelin toivekuva ja aikuisten halveksunta on hirveä, jos lapsi ei tuokaan jumalallisen puhdasta valoa epätoivoisten aikuisten sieluun.
Jyväskylässä toimi -80 luvulla erittäin älykkäiden, symppisten, mukavien ja menestyvien nuorten opiskelijoiden lahko nimeltä Navigaattorit.
Kaikki olivat onnellisia, pelastettuja mutta moralistinen hierarkia, ohjelmoitu kehitysprosessi "uskonasioissa" ja inside-jutut olivat jotenkin outoja. Kaverini liikkui siellä onnellisena superuskovien uudesta perheestään mutta minulla oli liikaa kysymyksiä onnellisen jäsenen rooliin.
Sitten selvisi joskus -92, että amerikkalainen Navigaattori- liikkeen Jyväskylän osaston hymyilevä johtaja oli pitänyt nuoria miehiä ja naisia seksikumppaneinaan synnintunnustussessioissaan.
Mitä saastaisinta henkistä väkivaltaa. Jyväskylän kaupunki ja sosiaalitoimi rahoitti sitten terapian järjestön jäsenille eikä sellaiseen kokemukseen liittyvä terapia ole lyhyt. Navigaattorit lakkautettiin Suomesta vasta kun intiimit koulutussessiot tulivat ilmi.
Tähän törmää monta kertaa lahkojen kohdalla: täysin härski persoonallisuushäiriöinen johtaja syyllistää omasta narsistisesta onnestaan hehkuen muut synnistä murskaavan moraalisilla ihanteilla ja vaatimuksilla jotta saa itse harjoittaa syntiä tai ainakin rajojen ylitystä, muiden hyväksikäyttöä.
Armottamat voivat kokea onnea muiden toivottomasta etsinnästä.
Moralistit ovat moraalittomia.
Itsensä kruunaajia ja toisten riman kohottajia.
Epäinhimillisyyden vaatijoita.
Kieltäessään rakkauden vaativat rakkautta vain itselleen - myös omalta lapseltaan. Mahdottomuuden vaalijoita. Manipulaattorit kokevat olevansa jumalia, vapaita käyttämään muita ihmisiä ja asettamaan muille jumalattoman moraaliset vaatimukset, joita eivät itse ikinä toteuta. Kokevat jumalallista ylemmyyttä halveksiessaan ja vaatiessaan.
Moralismi on moraalittomia varten.
Asuin kerran kesätyön ajan erään vanhoillislestadiolaisen miehenalun kanssa. Hän oli ihan jees tyyppi mutta tiesin vastauksen jo ennen kysymystä: joudunko helvettiin kun en usko heidän uskomuksiaan. No kyllä vaan.
Lapsisotilaatkin voivat olla julmimpia kuten punakhmereillä. Kun lapsen tahto murretaan ja lapsi häpäistään, lapsen tarpeet ohitetaan ja yhteisön tarpeet nostetaan jalustalle ihanteiden tai uskonnollisten visioiden muodossa, lapsesta tulee tulinen fundamentalisti, joka halveksii erilaisuutta ostaakseen hyväksynnän ja ehdottoman jäsenyyden ryhmässään - koska ei itse saanut olla vapaa ja erilainen.
Ihminen, joka joutuu kieltämään inhimilliset tarpeensa, tulee helposti inhomaan muiden inhimillisiä tarpeita.
Perusheimo-initiaatiorituaaleissa yksilön hallitsemiseen ja muokkaamiseen kuuluu oleellisena osana yksilön häpäisy.
Yhteisö/peerhe esitetään jumalallisena voimana, joka saa tehdä yksilölle mitä tahansa. Varsinkin yksilön seksuaalinen häpäisy jo silpomalla ympärileikkauksessa ja siten faktuaalisesti vähentämällä yksilön seksuaalista nautintoa varsinkin naisten silpomisessa on yhteisön häpäisevää ja omistusvaltaa suorittava teko. Vanhukset haluavat iskeä nuoret polvilleen ja polttaa heihin alusta saakka häpeäkonflikti, itseinho, johon yhteisö tarjoaa sitten omia kunnian ja pyhyyden ratkaisujaan.
Luterilaisen kirkon hengellinen väkivalta lapsia kohtaan on erittäin ovelaa. Kasvatuksellista pelottelua. Virsissä ja puheissa mainitaan helvetti ja saatana ja kidutettu Jeesus on aikuisten mieleen ja lohduksi mutta lapselle sanotaan, ettei niistä kannata välittää. Siitä syntyy outo kontrasti, ikonostaasi lapsen mieleen. Tarjotaan aktiivisesti vain enkeleitä, jeesjeesusta ja jänniä toimintasankareita Vanhasta testamentista mutta taustalla roihuaa helvetin liekkimeri. Ja tietysti äiti tai isä osaa mainita sopivina kasvatuksellisina hetkinä että ei kai lapsi halua enkeleiden itkevän tai Jeesuksen veriuhrityön olevan turha.
Eikä tarvita helvetti-sanaa siihen kun aikuinen halveksii lapsen omaa tahtoa ja halua lapsen uskovan yli-inhimillisiin tottelijoihin, joiden esikuvan mukaan lapsen pitäisi olla aikuisen palvelija kilttinä lapsena. Aikuisen tarpeet nostetaan jumalalliseen valoon ja lapsen on opittava dumppaamaan omat tarpeensa. Jumalan nimessä, aikuisen tähden.
Vanhemmille kelpaa pelokas ja vaikeneva lapsi kaikin keinoin.
Kovaa manipulaatiota. Pikku sanoin. Enkelien siunatessa pelokasta sielua.
Lapsen avuttomuus ja tarpeet herättävät joissakin ihmisissä kirkuvaa väkivaltaa ja vihaa. Koska nämä aikuiset ovat kokeneet rakkaudettomuutta ja yrittäneet kieltää, torjua sen tosiasian itseltään.
Kaikki aikuiset eivät vieläkään usko, mitä tuhoa pelko saa aikaan lapsen kehitykselle.
Kaikki uskonnollinen lapsenkasvatus keskittyy yhteen erityiseen häpäisemisen muotoon: lapsen seksuaalisuuteen. Sen syyllistämiseen, likaamiseen ja häpäisemiseen. Jostain syystä uskonnollisen maailmankuvaan turvautuvan ihmisen pakonomainen tarve on nähdä lapsi mahdollisimman epäseksuaalisena, idealistisena olentona. Ja siten aikuisen viha olisi jotenkin oikeutettua, kun lapsi onkin ruumiillinen, aistillinen, subjektiivinen, seksuaalinen olento. Joku aika sitten haastattelututkimuksessa suomalaisista saatiin vain yksi merkittävä ero uskonnollisen ja einiin uskonnollisen kansalaisen välille: uskonnolliset olivat hyvin varuautuneita tai negatiivisia seksuaalisuutta kohtaan.
Tuskin olivat itse lapsena saaneet hyväksyntää.
Häpeä tuottaa vihaa, vieraantumista omista tarpeistaan.
Psykologisena mekanismina ja sosiologisena välineenä häpäisy on monitahoinen seuraamuksiltaan. Yksi ja tärkein syy ja mekanismi on aggression ohjaaminen sallitusti poispäin ryhmästä vihollisiin, erilaisiin ja ei-ryhmään kuuluviin. Naapurien halveksunta ja ja köyhempien ilkkuminen on nykyperheenkin peruskeino aggressionohjauksessa ulos sisäisistä ongelmista ja aikuisten torjutuista tunnelukoista.
Ryhmän integraatio kärsii, jos ryhmäläisillä on aggressioita toisiaan kohtaan ja siten luodaan erilaisia kulttuurisia tapoja purkaa aggressiota ulospäin - ilman ryhmän tavallista moraalia, vapautettuna ekstaattiseen vapaaseen aggressioon. Ryhmän hillitsemät aggressiot ja tuottamat häpeäkonfliktit voi autuaasti vapauttaa sallittuihin aggressiomuotoihin, jotka yhteisö usein sallii "hiljaa".
Natsit ovat selkein esimerkki tästä miljoona vuotta vanhasta sosiobiologisesta tensiohallintasysteemistä. Natsit olivat erittäin moraalisia ja perhekeskeisiä mutta käyttäytyminen vapautettiin kaikesta moraalista halveksittavia ihmisiä kohtaan. Erilaisuus on ryhmän tapa kokea harhaista turvallisuutta.
Melkein jokainen kulttuuri on ollut selkeän rituaalinen uhrikulttuuri.
Tarvitaan uhreja ja verta, jotta ryhmä toimisi sääntöjen ja ja rajojen sisällä. Hyvä uhri antaa uhraajalle elämän vallan. Vallan olla kuoleman yläpuolella.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti