Juudaksen motiivi - Juudas uudessa valossa

* päivitetty versio iii

TV1 30.12.2006 National Geography:
documentary (.de DVD):

"Juudaksen evankeliumi"

-" Juudas Jeesuksen "kavaltaja" on yksi vihatuimmista "henkilöhahmoista". Nyt uudet löydöt uhkaavat vanhoja uskomuksia: ne saattavat muuttaa käsityksemme Jeesus Nasaretilaisen ja Juudas Iskariotin elämästä." -YLE

-Video clip - preview online

-USA DVD-reviews

HS " Historiallisesti Juudaksen motiivi pysyy Räisäsen mukaan arvoituksena. -Yleisin tulkinta lienee se, johon suomentajatkin kallistuvat: Juudas halusi painostaa Jeesuksen vihdoinkin ryhtymään sellaiseen toimintaan, joka johtaisi odotetun Jumalan valtakunnan saapumiseen. Silti tämäkin on pelkkä arvaus, hän muistuttaa."

- HS sunnuntai 24.12.06

Tämä Räisäsen lähtöasetelma ajatukseen, että "Juudaksen evankeliumi":ssa ei olisi mitään todella erilaista historiallista näkökulmaa ja uskottavaa gnostilaista jeesuskuvaa/jeesusperinnettä kuin "tutuissa" Kirkon evankeliumeissa, on jotenkin outo. Korkeakirkollisen outo oletus yhdestä Jeesuskuvasta.

Kunnioitan Räisästä suuresti tutkijaprofeettana mutta nyt en tajua hänen prefiksatiivista ennakkoymmärrystään verrattuna itse lukemaani Jeesus-kuvaan tästä tuoreesti käännetystä tekstistä. Ensinnäkään, tekstin originaalia ikää ei tiedetä. Kielen muoto ei kerro onko se kirjoitettu vuonna 50 vai vuonna 170 (varhaisin maininta kirkkoisä Irenaeus).

Tekstissä on toki luettavissa ideologista kamppailua, poleemisuutta, "kriittistä dialogia" toisten rituaalikristittyjen tapojen suhteen ja varsinkin sitä ehtoolliskritiikkiä. Ehtoollinen on kuitenkin ollut jo varhain osan alkukristittyjen ensimmäinen opinkappale ja rituaali (pelastusrenkaana Jeesuksen shokeeraavaa kuolemaa ja maailmanlopun tulemattomuutta vastaan) jo ennen ylösnousemususkoa. Opetuslapset kehittivät, niin ehtoolliskeskeiset kuin gnostilaisetkin, selitysmallejaja uskonnollisesti helpottavia uskomusmalleja Jeesuksen kuolemalle ja hyvin todennäköiselle joukkohautakohtalolle.

Se, ettei tekstillä olisi yhteyttä historialliseen Jeesukseen erilaisena jeesusmuistona, on vain ideologinen oletus (toive) tekstin luonteesta. Perinteiseen kristinuskon jeesuskuvaan ei kuulu gnostilainen Jeesus, joka puhuisi mystisiä asioita, juutalaisesta rituaaliuskonnosta poikkeavia näkemyksiä. Jeesus organisoitumista vastaan, mystinen, mietiskelevä , lähes kyynikko-koulukunnan filosofi-Jeesus.


"Mystinen opettaja" on yliopistoeksegetiikassa nyt luokiteltu fantasian piiriin apokryfikirjoissa eli ei-historiallisena antiteesinä Vanhaan Testamenttiin sitoutununeita alkukristittyjä vastaan. Kun Jeesuksen luonnetta "viimeisenä juutalaisena profeettana" ei mitenkään pystytä määrittämään muistakaan lähteistä kovin historiallisesti pätevänä, niin miksi gnostilainen tulkinta olisi niin paljon epäluotettavampi. Vaikka Juudaksen evankeliumissa onkin propagandapiirteitä muita lahkoja vastaan, ei se tyyliratkaisu keinoineen alenna tekstin perusnäkemyksiä enemmän välineelliseksi fantasmaksi kuin muita selvemmin ideologisesti viritettyjä evankeliumeita.


Juudaksen evankeliumin kuvaa määrittelemättömästä, arvaamattomasta ja kapinallisesta Jeesuksesta ei minusta voi pitää suoraan vain propagandistisena jeesuskuvana eli välineenä kuten on Luukkaan, Matteuksen ja varsinkin Johanneksen evankeliumeissa käytetty propagandaskenaario.
Tietysti on muitakin kriittisiä kantoja Juudas-hypeä kohtaan kuin vain Räisäsen pikatuomio. Uudelleen tulkinta tuntuu monesta ihmisestä mahdottomalta kun kysymys on "iankaikkisista totuuksista" ja länsimaisen historian kehityksen premisseistä.


Tuntuu siltä, että Suomen "Siionissa" korkeakirkolliset eksegeetikotkin haluavat nähtävästi jossain määrin uskoa mielikuvana Jumalan historialliseen, johdonmukaiseen historiaan ja  johdatukseen ja successioon (päämäärään itsestään pyrkivään historiaan ja  auto-ohjauksella toimivaan perintöön) todellisen uskon, jeesusmielikuvan ja rituaalien kehittymiseen juuri luterilaiseksi mentaalipaketiksi. Niin ettei historia ole "ohittanut" historiallisesti valideja kertomuksia.

Kesällä 2006 Helsingin Sanomissa oli esimerkillisen vihaisen sävyinen kirjoitus ja totalitäärinen käsitys oikeasta historiasta Vieraskynässä tuomiokapitulin dogmikonsultti/oppimestari Terho Pursiaisen toimesta, jossa hän ehdottomasti julisti ettei mikään vanha papyruskäärö voi missään nimessä saada hänen uskoaan muuttumaan. Ei missään nimessä, luki siinä mitä tahansa, saa historiaa tulkita uudella tavalla ja nähdä nykyisen kristillisen etiikan aukkoja tahallisessa väärintulkinnassa. On vain oikea kristinusko ja riittävän sopiva historia - koska muuten ei olisi kristinuskoa. Itseään tuottava historiallinen tarina, länsimainen ihmisyyden ja uskonnon hupennus. Hegeliläinen pyhä henki?

Siis ei mitään mahdollisuutta kulttuurimme uudelleenarviointiin missään tilanteessa koska mm. Pursiaisella ja monella muulla historiaan tyytyväisellä on jo historiallisen prosessin totuus ja oikea puhdistettu usko dogmeista ilman epävarmuutta? Että esim luterilainen uskonoppi on saavuttanut jumalallisen totuuden ja historiallisen muuttumattomuuden? Historiallisesta kehityksestä, arvomaailmankuvasta ja kulttuuriprosesseista vapaa viimeinen Uskonto? Jumalan ohjaaman näytelmän suora loppusuora?

Hieman ällistyttävä käsitys historiasta. 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Juudaksen_evankeliumi

"Juudaksen evankeliumi":n tekstin rippeistä voi nähdä erilaisen Jeesuksen, joka haluaa ihmisten etsivän valaistusta, ymmärrystä, muutosta ja Jumalaa omasta itsestään ilman mitään rituaaleja, perinteitä ja maanista lähetyskäskyä. Keskeneräisen maailman vajaa vapahtaja, joka ei halunnut ihmisten etsivän ihmeitä vaan oivallusta. Jeesus, joka hylkäsi heti alkuasetelmissa juutalaiset puhtausrituaalit yhteysrituaaleina materiaalisen maailman Jumalaan. Jeesus, joka ei menisi länsimaiseen kirkkoon ehtoolliselle. Kuinka heimohistoriaan kuuluvalla rituaalilla voisi saavuttaa mitään henkistä?


Lisäksi ennenkaikkea "Juudaksen evankeliumi":n Jeesus on tehnyt (Markuksen evankeliumin tyylisesti) strategisen ratkaisunsa uransa kohokohdasta ja haluaa itse uhrautua (Juudaksen avulla), jotta:

a) uskonnollispoliittisesti kiihottuneen kansan ja roomalaisten maallinen
kapinakonflikti ja verilöyly vältettäisiin

ja jotta

b) Jeesus voisi riisua lihan eli maallisen olemuksensa vapauttaakseen
todellisen henkisen olentonsa, joka käyttää kehoa tehtävän/kutsumuksen
suorittamiseen ja sielun elämän maallisen alun starttina ikuisuudelle.

Kuolema oli seuraavan tason saavuttaminen, ei hengellisen pelastuksen uusi yleinen rituaalinen jackpot.

"Juudaksen evankeliumi":n Jeesus ei usko taivaaseen (jumalayhteyteen), johon päästäisiin helpolla, jeesustelemalla ja jäsenkirjalla. Vain uskollisimmat seuraajat ja elämän arvojen pohtijat voivat kokea gnosiksen, totuuteen valaistumisen oivaltamalla asioiden ja merkitysten todelliset mittasuhteet Jumalan luomassa korkeammassa henkisessä todellisuudessa ja pääsevät siten maallisten ja biologisten houkutusten ansasta ymmärrettyään jumalallisen rakkauden kaiken kattavuuden joka hetkessä.

Ikuinen nyt-hetki ilman huomisen murhetta.
Tuomaan evankeliumissa on myös mystinen
Jeesus, joka näkee Jumalan muurahaisen silmissä.

Aika eri Jeesus, Gnosis-Jeesus.
Nöyrän tiedon salainen armo.
Jumalaa ei voi kohdata silloin, jos häntä ei voi kohdata nyt.
Jumalan valtakunta ei tule, se tulee..

Gnostilaisuudessa dogmien ja rituaalien luoma onnentila on yhtä kuin henkinen kuolema. Kun etsiminen loppuu, jumalallinen liekki sammuu eikä ihminen voi löytää jumalayhteyttä. Gnostilainen oivallus jumaluudesta on hyvin lähellä buddhalaisia oivalluksia kärsimyksestä, kaiken ykseydestä, laupeudesta, erämään hiljaisesta Jumalasta ja halujen eksyttävästä sumusta. Markuksenkin Jeesus on profeetta, joka inhoaa ihmisten henkilökuttia ja kieltää kutsumasta itseään messiaaksi.

Juutalaisessa traditiossa rituaalivihamieliset, eettistä vastuuta kaiken yli korostavat profeetat olivat aina perinteitä tuhoavia pyhiä miehiä, jotka tietysti vasta jälkikäteen määriteltiin pyhiksi miehiksi heidän muutettuaan uskonnon tulkinnan ja uskomusten perusteita.

* Juudaksen evankeliumin papyruksen vaiheissa tapahtui karmea kulttuuripoliittinen moka tiedeyhteisön kyynisyyden takia. Koska kukaan ei uskonut, että markkinoilla oleva hinnakas käärö todella olisi Irenaeuksen mainitsema Juudaksen evankeliumi, sai se tuhoutua pakkaslokerossa ja pankkiholvissa nihilistimiljönäärin toimesta. Antti Marjanen pohti pyytävänsä 16 vuotta sitten Nokian johtajilta rahoitusta käärön ostamiseksi mutta ei sitten valitettavasti kehdannut asettaa tutkijamainettaan alttiiksi mystisen käärön takia, mikä on ihan ymmärrettävää. Toki.  Nyt kääröstä on tuhoutunut neljäsosa ja aika maukkaita kohtia on jauhautunut historian tomuun. Voi olla pieni mahdollisuus, että vatikaanin inkvisition suljetussa kirjastossa on toinenkin kappale mutta se on todellakin vielä suljettu kirjasto.

Vanhimmassa ja suorasanaisimmassa kirkon hyväksymässä Markuksen evankeliumissa on monta kohtaa, jotka ovat lähellä gnostilaista Jeesuskuvaa. Jeesus pilkkaa äitiään tietämättömäksi harhauttajaksi, vaatii seuraajiaan jättämään perheiden ja ryhmien perinteiset odotukset ja sitoumukset, vittuuntuneena toteaa kilpailuhaluiset opetuslapset sanomansa tuhoajiksi, sanoo ihmisten olevan jumalia joille rituaalit, instituutiot ja rituaalisäännöt (mm sapatti) ovat vain viitteitä todelliseen vapauteen, keskinäiseen tasa-arvoon ja jumalalliseen onneen. Ja koska maailman loppu, materian katoavuus on Markuksen Jeesuksen mielestä aivan lähellä, maallisesta ahneesti huolehtivat, pelokkaasti laskelmoivat, tittelinkipeät ja köyhiä halveksivat eivät tule Jumalaa näkemään.
Kuten monissa Nag Hammadin teksteissä, ei Markuksen evankeliumissakaan alunperin ollut ylösnousemus-loppuosaa eli suurinta kristinuskon propagandaoivallusta poisselittämään Jeesuksen lupaaman maailmanlopun viivästyminen. Vanhin kanonisoitu evankeliumi loppuu siis alunperin siihen, kun opetusläpset pinkovat pakoon täynnä pelkoa ja tuskaa. Myöhempi Marian uskoa pelastava toiminta "Jeesuksen voitelemiseksi" kuvaa ehkä nimenomaan sitä, että kirkon synnyttäjä oli Magdalan Maria, joka piti kipinää elossa.

Markuksen evankeliumissa Jeesus korosti jokaisen ihmisen jumaluutta ("Te olette jumalia") joka on gnostilaisen proggressiivisen ihmiskuvan tärkein määre.

Mitä gnostilaisuus oli?


Gnostilaisuuden määritelmä

- Eksegetiikan laitos

.

Jäljen ääni-blogi:
"Gnostilaisuus oli kristillinen suuntaus, joka otti vaikutteita sekä antiikin filosofiasta että luultavasti myös idän uskonnoista. Nimensä mukaisesti gnostilaisuus korostaa tietoa, jonkinlaista sisäisen tutkiskelun synnyttämää oivallusta, joka vie ihmisen lähemmäksi jumaluutta. "

Gnostilaiset evankeliumit
Elaine Pagels - ART HOUSE

-Gnostilaiset evankeliumit sisältävät varhaiskristillisiä
kirjoituksia ja kuvauksia Jeesuksesta, maailmankaikkeuden synnystä,
mystiikan harjoittamisesta jne. Tekstien kuvaukset eroavat kuitenkin
silmiinpistävästi nykyisin vallitsevasta kristillisestä opista. Pikkuhiljaa
instituutioksi järjestyvä kristillinen kirkko julistikin nämä kirjoitukset
aikoinaan harhaoppisiksi, sillä ne tarjosivat voimakkaan vaihtoehdon sille
”oikeaoppiselle” perinteelle, johon kirkon johtajat olivat pohdinnoissaan ja valinnoissaan päätyneet.
Miksi kirkko hyväksyi tietyt varhaiskristilliset tekstit osaksi oppiaan ja miksi toiset taas pyrittiin tuhoamaan? Tässä yhtä aikaa jännittävässä ja asiantuntevassa kirjassa Princetonin yliopiston uskonnonhistorian professori Elaine Pagels tutkii gnostilaisia tekstejä ja niiden herättämiä kysymyksiä. Samalla hän kertoo, miksi kirkko lopulta tukahdutti gnostilaisuuden. Tätä palkittua (mm. National Book Award Winner ja National Book Critics Circle Award Winner) teosta pidetään kansainvälisesti yhtenä parhaista johdatuksista gnostilaiseen ajatteluun ja teksteihin. Se on myös valittu sadan parhaan 1900-luvulla kirjoitetun kirjan joukkoon (Modern Library).
* In the spring of 2007, Viking will release Pagels’s Reading Judas.
** Konservatiivinen kirjallisuusyhdistys valitsi tietysti tämän kirjan sitten 50 pahimman kirjan joukkoon. Mahtavaa.



:

 Pagels: Look Inward First

Nag Hammadin kätketty viisaus

Gnostilaisia ja muita varhaiskristillisiä tekstejä
Ismo Dunderberg ja Antti Marjanen (toim.) WSOY

.
.

Read the lost Gospel

.