Kapitalistinen sosialismi 2007

"Suomalaiset ovat köyhiä verrattuna muihin länsimaalaisiin. Wider-instituutin tutkimuksen mukaan suomalaisilla oli 24 teollisuusmaan vertailussa kaikkein vähiten varallisuutta, kun varallisuuden arvoa tarkasteltiin ostovoiman mukaan. Kaikki muut pohjoismaalaiset olivat selvästi vauraampia. Rikkaimpia olivat luxemburgilaiset, sveitsiläiset ja amerikkalaiset. " -Kauppalehti

Niinpä niin. Taasko "vain" fakta, jonka taustoja ei keskustelemattomuuden perinteemme taaskaan käsittele?

Niin, muistatteko.
Silloin.

Varmuuden ja yhden Totuuden isällistä aikaa.

Suomettumisen aikana korostettiin Suomen puoluettomuutta hysteerisen raivokkaasti mutta kaikki puoluettomuus tapahtui Neuvostoliitosta riippuen ja Neuvostoliittoa henkisesti myötäilevällä tavalla. "Riippumattomuus" oli vain orwellimainen sana - sana, joka tarkoitti itsensä vastakohtaa, sana, jolla luotiin imaginääristä kuvaa täydellisen alistuvasta nartusta, Suomesta. Neuvostoliiton läntisestä läänistä.

Ja Neuvostoliiton hyväksynnän alaisena elimme tässä pohjoiskorealaisessa rasvatussa valheessa, joka oli OK, poliittinen ainoa Totuus. Poliittinen hyve. Olimme hyväntahtoisia naapureita ja hyväntahtoisuutemme tultiin tuntemaan historian kirjoissa ällistyttävänä nöyristelynä, ilman identiteettiä. Kohti lamaa reaaliteettien puuttuessa. Vain suureen Reaaliteettiin nojautuen. Virkamistemme ja poliitikkojemme viisauden voimin.

Laman syvyys ei ollut luonnonvoima vaan mm Holkerin ja Koiviston ideologinen valinta tukeutua harhaisesti harhaisen Ison Veljen vaihdantatalouteen. Suomettumisen jakomielitautinen paratiisi. Kapitalismi, joka uskoi vaihdantatalouteen.

Puolueettomuus oli hallitun avuttomuuden jaloa toteuttamista ja Neuvostoliiton kasvojen pelastamista eurooppalaisen politiikan kentillä diktaattori Kekkosen vallan maksimoimiseksi. Ilman mitään arvostelua.

Totuimme pelokkaana julkisiin valheisiin.
Elimme epädemokratiaa.

Ja elämme nyt sitä uudessa muodossa.


Elämme utooppisessa kapitalismissa.

Suomen kansalaiset ovat hyväntahtoisia, hyväuskoisia virkamiehiään kohtaan, tämä on ristiretken, tsaarinajan ja lama-ajan mentaalista politiikkaa, mentaalinen kaaoksen pelko, poliittinen taantumiskyky, jota on ruokittu ja hyysätty poliittisesti. Kauan. Epäpoliittisen uskollisuuden sitkeä poliittinen perintö.

Vaikka valtion toimintaa muokkaavia virkamiehiä manataan, heitä pelätään.
Sillä siihen on syytä. Sillä heille on luovutettu valta.

Kansa on pidetty uskollisesti kyykyssä ja nyt siitä on kovaa faktaa Wider-instituutin vertailussa.

Tämä on nyt se välitilinpäätös, mitä lama-ajan hyvin suunniteltu ja ohjattu kansakunnan psykoosi sai aikaan. Valtio voi hyvin, firmat tekevät ennätysliksaa - ja kansalaiset, olemme Espanjaa köyhempiä kansalaisia.

Tämä se on. Poliittisen toiminnan tulos.


"Sosiaalidemokratia" on ollut aika täydellinen käsiteharha, päämäärätietoinen harhautus 1989 lähtien.

Hyvinvointia ei ole jaettu eli varallisuutta ei ole jaettu hyvinä palkkoina vaan tunnollisen kansan ominaispiirrettä, vahvan kansalaisen kunniakasta pyrkimystä hyvän työntekijän ahkerasta maineesta on vedätetty. Olemme Ruotsin ja Tanskan palkkatasosta noin 30 prosenttiä jäljessä.

Eli Halvalla menee ja on mennyt kauan. Poliitikkojen kannalta.

Etuja on karsittu, koska Viinasen ylimielisellä pelottelufasaadilla luotiin laman aikana kauhukuvia ahneesta kansalaisesta, joka nakertaa pyhän valtion pesämunaa. Nyt kaikki on pedattu pörssiyhtiöitä varten, mahdollisimman helpoksi ja sujuvaksi. Suomeksi: työtätekeville kovat verot, firmoille pienet verot. Euroopan alhaisin pääomavero. mielettömyyttä. Kansakunta on nyt firmoja varten, firmat ja valtio eivät ole kansalaista varten.
Pääomaveroparatiisi.
Businesspark.
Euroopan ahdistuvin eli auliisti ahkerin, eniten mm ylitöitä tekevä kansa mahtavana työvoimapääomana ihanissa vero-olosuhteissa.

Työtätekevien verotaakkaa on kasvatettu roimasti suhteessa pääomaverotukseen. Eli kaikki hyvinvoinnin kasvu on ohjattu lahjakkaasti pääomaa pyörittävälle runsaan rahan pyörittäjille.
Kakkua ei jaeta.
Raha keskitetään, raha kasaantuu, valta kaventuu. Kell on raha, tieto ja moraalittomuus, sillä on valta. Ja koko tämä valtakunnan systeemi on ajettu sosiaalidemokraattien imettämillä virkamiehillä, sosiaalidemokratian nimeen.

Mahdollisimman törkeä valhe on monesti paras valhe.

Arbeit macht frei.
Jumala puhuu minun kauttani.
Ei ole mitää muuta mahdollisuutta.

"Sosiaalidemokratian" luuranko on ollut todellisuudessamme 17 vuotta etupäässä utooppista kapitalismia. Mutta se on markkinoitu äärimmäisen hyvin tukeutuen muka muuttumattomaan sosiaalidemokraattiseen julistukseen ja puolueperiaatteisiin. Ihmiskuvaan on tehty hirveä aukko ja kehykset on jätetty idealistisena kuorrutuksena hyväuskoisten täkyksi. On mennyt aivan täydestä läpi suomalaisille.

Utooppinen kapitalismi on nihilismiä.

Hyvinvointia ei mitata hyvinvoinnistä käsin vaan pörssikursseista käsin. Itsemurhat, depressio, euroopan hurjin depressiolääkityssysteemi, huostaanotot - eivät merkitse yhtään mitään utooppisen kylmän selkeälle kapitalismille.

Valtio ei ole kansalaisia varten vaan kansalaiset ovat valtiota varten.
Utooppinen kapitalismi nojautuu aina ns anarkian ja kurjuuden toleranssin maksimoimiseen. Tärkeintä ei esim ole ihmisten työllistäminen tai pätkätyönkään helpottaminen hyvällä kansalaispalkalla - vaan pelotteen ylläpitäminen nihilistisesti balansoidun kurjuuden "tasapainon" kautta.

Eli työttömiä, kärsiviä, syrjäytyneitä täytyy olla, jotta
a) saadaan halpatyövoimaan suostuvia ihmisiä ja
b) saadaan aikaan nihilistisen kapitalismin herkullisin pelote: syö tai tule syödyksi.

Systeemi luodaan ankaraksi, koska se halutaan ankaraksi.
Globalisaation "rajattomuus" on suurfirmojen etujen mukaisten periaatteiden turvaamista, ei paikallisuuden tukemista, ei monimuotoisuuden tukemista ja turvaamista.

Tämä ideologia on myös Sarasvuon mentaalimanipulaatiofirman oudon menestyksen salaisuus. Puhutaan menestyksestä, mutta tukeudutaan pelkokuviin ja "menestyjä"-aateliston kultaamiseen. Tärkeintä on kilpailu, ei rakentaminen tai onnellisuuden maksimointi, ei hyvinvoinnin jakaminen vaan menestyjien segmentin ahneuden ja satakertaisen vaurastumisen nihilismi. Muita vastaan, muiden kustannuksella. Työsuojelu helvettiin ja pätkätyöhelvetillä työtätekevien palkkojen kiristäminen. Kiristäjät ovat voittajia: mitä enemmän kiristät ja vältät työtä omistajana, sitä aatelisempi olet. Ihailtavampi, selviäjä siitä selviämistaistelusta, mitä olet luomassa vaativana omistajana.

Saksassa verottaja tukee huomattavilla helpotuksilla pienyrittäjiä. Täällä ideologia on aivan selkeästi pienyrittäjiä dumppaava. Virkamiehet ja poliitikot ovat valinneet kovimman mahdollisen skenaarion suuryritysten tulojen maksimoimiseksi.

Suomalaista politiikkaa on vihjailtu kymmenen vuoden ajan aivan liian virkamieskeskeiseksi. Eli politiikkaa, poliittisia päätöksiä ja ohjaavat henkilöt, joita kansalaiset eivät ole valinneet. Hallinnollinen poliitiikan myyräntyö.

Tutkija Anu Kantola on vahvistanut tätä kansan kyräilyä tosiasiaksi useammassa artikkelissaan ja haastattelussaan. Useat sosiologit ovat ihmetelleen virkamiesten suvereenia valtaa. Virkamiesvaltaa ja piiloliberalismia.

"Politiikan kieli on muuttunut. Poliittisen eliitin näkemyksiä tutkinut Anu Kantola osoittaa väitöskirjassaan "Markkinakuri ja managerivalta" vuodelta 2002 miten eliitin puheissa siirryttiin laman aikana hyvinvointivaltioajatuksista uusliberalistisiin painotuksiin."

Kun Suomalaista "lamahallintaa" eli hyvinvointivaltion romuttamista, ideologiasta vallankaappausta eli kansalaisen perusoikeuksien/-palvelujen kaventamisesta on tullut lähtökohta sekä ppäämäärä, on tähdätty lyhytnäköisesti verojen alentamiseen hyvätuloisille ja yhtenä uljaana perusteluna on liputettu euroopan nopeimman valtiolainan lyhentämistä itseisarvona. Olemme jo käytännössä tasaveron maa. Progressiota (rikkaiden verorasitusta) on kutistettu 17 vuotta.

Samalla kuitenkin ultrakapitalistit ovat suojelleet elinkelvottomien Soneran kaltaisten katastrofien mielettöntä rahoittamista.

Tämän kaiken mielivaltaisuuden keskellä meille on hiljaa ja ilman julkisen ideologisia käsitteitä uitettu sosiaalidemokratian lipun alla uusliberalismia. Kovaa sellaista. Jolla ei ole mitään tekemistä sosiaalidemokratian periaatteiden kanssa. Ei mitään.

Meillä on tapahtunut täydellinen hallinnollinen vallankumous ja arvojen vaihto-operaatio. Koska virkamiehet ovat valinneet ehdottoman kielenkäytön ja ehdottoman vaihtoehdottomuuden "ratkaisuna", ovat poliitikot olleet pelosta kiltteinä.

Politiikka on aina ideologista, mitään ei tapahdu vahingossa. Aina kun runtataan yksi ainoa todellisuusperiaate ilman avointa keskustelua ja ilman kansalaisten tiedottamista, on kyse hyvin hallitusta operaatiosta.Valheellisilla kielikuvilla, pakottavilla mielikuvilla.

Se on kuin ehtoollinen: tarjotaan kristuksen ruumista mehevin kielikuvin vaikka jauhopala on mitä mauttomin ja elämästä vieraantunein symbolinen öylätti. Ihmiset ovat inhimilliset periaatteet silmissä kiiluen äänestäneet sosiaalidemokraatteja ja silti poliittinen valkopesu on laman jälkeen ollut oikeistolaisin ja hyvätuloisten verotusta todella radikaalisti euroopan suosivin. Meillä on todellakin Euroopan pienin pääomaverotus - eli jotain sellaista ison rahan "sosiaalidemokratiaa". Isojen puolesta.

Mitään kapinaa ei synny, kun puolueen nimi pidetään perinteisenä ja puhutaan järjestä.
Järjetöntä sumutusta.
Ja kansa ottaa öylätin itsestäänselvänä.
Laman raiskaamana, osaansa tyytyvänä.
Vaihtoehdottomuuden kansakunta toivoo parasta ja luopuu demokraattisesta periaatteesta kuulla perusteet ja nähdä ideologiset tavoitteet.

On hiljaisia vallankaappauksia, joissa kieltä ja juhlapuheita ei muuteta vaikka kaikki muu on jo vaihdettu käänteisiin keinoihin. Suomalaisen politiikan pyhä lehmä -Keskusta- pidetään rauhoitettuna ja lahjottuna: maanviljelijät saavat maksimaalista tukea kun muun kansan realiteetteja kiristetään sikamaisesti. Ei siinä mitään, maanviljelijöiden tuki on hyvä periaate - jos sitä sovitettaisiin muihinkin kansalaisiin.


Globalisaatio on ääretön pelote.
Hyödyllinen, siksi luotu.

Globalisaatiosta on tehty tahallaan ideologisesti hyödyllinen rajaton "luonnonvoima" ja "hallitsematon" eikä siis vahingossakaan puhuta ihmisarvolle välttämättömästä protektionismista. Sosiaalidemokratia oli alunperin tervehenkistä protektionismia yksilön puolesta. Ilman sitä globalisaatio on vain raadeltu peto, jonka ruokahalu on pohjaton "jatkuvan kasvun" fantasian takia.

Liberalismikin oli alunperin vain pienyrityksiä suosiva periaate, tiukkaa monopoleja ehkäisevä kontrolliajatus inhimillisen vapauden puolesta.

Politiikka on aina illuusio.

Politiikka on aina idealismia.

Ei ole olemassa "rationaalista" kapitalismia mistään ideologiasta irrallaan.

Arvojen lähtökohdat edellyttävät aina arvovalintaa.
Nerokkain temppu ideologioiden välinessä kamppailussa on kieltää ideologian olemassaolo.

"Ei ole muuta vaihtoehtoa..."
"Olosuhteet vaativat että..."
"Kekkonen vaatii että..."


.